Meidän pieni tahtoa täynnä oleva auringonkukka

27.08.2018

Meidän taapero on nyt huomannut itsekin olevansa taapero, hän sanoo monta kertaa päivässä painokkaasti ”TAAPELO!”. Samalla me ollaan saatu huomata, että hän on tainnut tulla tahtoikään. Hän haluaa paljon kaikkea, ja vähintään yhtä montaa asiaa hän ”EI HALUA!!!!!!!!”.

Hän ei esimerkiksi halua pitää kenkiä eikä sukkia, vaikka oltaisiin ulkona. Mä kyllä fiilaan häntä siinä ihan täysin, jos itse saisin päättää niin kävelisin aina paljain jaloin. Helsingissä se ei vaan onnistu ihan samalla tavalla, kuin mummolakesinä Rantsilassa, silloin kävelin kirjastoon, kauppaan ja jätskikiskalle ilman kenkiä ihan joka päivä. Siksi meillä on joskus hieman erimielisyyksiä tässä kenkäasiassa. Sisällä hän kyllä tykkää pitää kenkiä, ja usein käykin hakemassa itse kaupasta valitsemansa Turtles-kuvioiset crocsit jalkaan.

Usein hän sanoo noin 35 kertaa ”ei halua”, vaikka oikeasti haluaa jotain. Sitten kun laittaa vaikkapa banaanin pois sen kolmenkymmenenviiden ”EI”:n jälkeen, hän ilmoittaa hyvin painokkaasti ”PANIINIIIII! HALUAA PANIINIII!”. Sitten maistuu, ja hyvin maistuukin. Ollaan opittu myös olemaan ihan salaman nopeita jääkaapin oven kanssa, sillä jos hidastelee ollenkaan, taaperon pieni käsi luikahtaa jääkaappiin, ja sitten hän jotenkin onnistuu kiemurtelemaan sinne kokonaan, ja sitten hän ei tule pois sieltä ollenkaan, vaan haluaa paljon kaikkea. Yleensä marjoja, jos jääkaapissa on marjoja kulhossa, puolet niistä on jo syöty ennen kuin oven saa kiinni, vaikka se veisi vain 5 sekuntia. Hän on yllättävän taitava sullomaan paljon punaherukoita kerralla pieneen suuhunsa.

Ovet on kyllä haasteellisia, toinen ihan yhtä paha on vessan ovi. Me aikuiset tietenkin laitetaan se aina kiinni käynnin jälkeen, mutta isoilla tytöillä se joskus unohtuu raolleen. Silloin hyvin nopeasti taapero on siellä heittelemässä asioita vessanpyttyyn, tyhjentämässä hammastahnatuubia tai seisomassa pytyn kannen päällä ja vetämässä vessaa kerta toisensa jälkeen.

Hän on viime aikoina alkanut ymmärtämään ja sanoittamaan itsekin tunteitaan, sitä on aivan ihanaa seurata. Kirjasta hän bongaa ”Sulillinen pilvi” eli surullisen pilven, iloisen kukan, nauravan mummun ja hauskan kissan. Maailman hauskinta on katsoa valokuvakirjasta kuvaa, jossa hänen mummunsa istuu ruokapöydässä ja nauraa. Joka kerta hän sanoo ”Mummu naulaa”, ja hihittää itse päälle. Hän rakastaa tehdä itsekin erilaisia ilmeitä, ja katsoa niitä peilistä tai puhelimen etukamerasta. Parasta on kun hän sanoo, ”minä sulillinen, äiti sulillinen”, ja sitten meidän molempien pitää tehdä surunaama. Joka kerta kun teen sen ilmeen, hän sanoo ”äiti hali”, koska hän huolestuu, että äiti on surullinen, vaikka on itse käskenyt mua tekemään surunaaman. Ihana tyyppi!

Tämä ikä on kyllä niin mainio. Vaikka välillä on muutama hikikarpalo otsalla ja illalla saattaa väsyttää, on ihan mielettömän upeaa seurata tuon puolitoistavuotiaan kasvua ja iloa uusista taidoista. Vaikka hän tahtoo välillä tosi voimakkaasti, ja välillä ei tahdo yhtään mitään ja heittäytyy aivan spagetiksi (kyllä te muut vanhemmat tiedätte, se kun onnistuu yhtäaikaa olemaan maailman löysin spagetti, mutta silti ihan jäykkä), on tämä ikä niin symppis. Aika hyvin sitä pystyy ottamaan huumorilla, ja onneksi isot tytöt on myös kärsivällisiä pikkusiskon kanssa.

Tahtomisen lisäksi hän on kyllä kunnon naurattaja. Hän hassuttelee ja naurattaa meitä niin, että poskiin sattuu. Tänään oltiin kaupungilla, ja hän moikkasi joka kerta muita hissimatkustajia, kun mentiin hissiin. Hän kävi tänään yhden pidemmän keskustelunkin erään tuntemattoman hissimatkustajan kanssa. Kertoi käyneensä syömässä, ja että ruoka oli hyvää.

Käytiin nappaamassa nämä kuvat reilu viikko sitten Haltialan auringonkukkapellolla. Taapero oli aivan haltioissaan ympärillä olevista kukista, pörröisistä mehiläisistä ja tummista pilvistä, joita hän innoissaan osoitteli. Se oli ihana kesäilta.

On suuri onni saada kokea tämä mieletön ikävaihe kolmannenkin kerran <3


Kuopus 1,5 vuotta

05.08.2018

Meidän rakas taaperoinen täyttää huomenna jo puolitoista vuotta. En kestä, en kestä, en kestä! Hän on maailman ihanin tyyppi, sanavalmis, hykerryttävän hauska, sydämellinen, pippurinen, dramaattinen, järkyttävän fiksu ja niin suloinen, että mulla tulee kyynel silmäkulmaan kun vain mietinkin häntä. Hän on persoonana aivan omanlainen, ja monessa asiassa niin erilainen kuin siskonsa. Toisaalta hänessä on myös paljon samaa kuin isosiskoissa, ainakin se, että hänkin on alkanut puhumaan tosi aikaisin ja paljon. Fyysisesti hän on kuitenkin rohkeampi ja menevämpi, kuin siskot samassa iässä. En ole hetkeen kirjoitellut taaperon kuulumisia, joten ajattelin, että nyt olisi oikein hyvä hetki tsekata 1,5 vuotiaan taidot ja lempparit.

Nyt puolitoistavuotiaana hän puhuu monen sanan lauseita ja käyttää yhdyssanoja paljon, ja kertoo jo alkeellisia tarinoita. Kun hän leikkii omalla, itse nimetyllä Ummi-nukellaan, hän kertoo että ”Ummi syö aapalaa (aamupalaa), Ummi pipi, Ummia sattuu. Ummi nukkuu, peitto tyyny. Ummille tutti, namnamnam. Ummi menee töihin, Ummi menee bussiin kotiin. Ummi tekee hiekkakakkua”. Hän on tarkka, että kukaan ei saa ottaa häneltä kädestä, muuten hän huutaa heti kuuluvalla äänellä ”MINUN! EI KÄDESTÄ!”.

Hän rakastaa soittaa rakkaille ihmisille (ja Armas-koiralle) leikisti ja oikeasti, ja osaa kertoa päivän kuulumiset. Hän muistaa kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet (jotka vaan osaa sanoa), ja luettelee monta kertaa päivässä ketkä kaikki ovat hänen rakkaitaan. Naapureita hän moikkaa nostamalla reippaasti käden ylös ja sanomalla ”Moi!” aina kun naapuri sattuu tulemaan kohdalle. Ei sen väliä onko hän ennen tavannut tätä vai ei. Toimii myös liukuportaissa vastaan tuleviin ihmisiin, bussissa naapurirattaiden matkustajaan ja kaupan kassaan.

Hän tykkää hulluna eläimistä, ja lemppareita on kissat, hevoset, lampaat, koirat ja possut. Hän matkii niiden ääniä sujuvasti, ja lukee usein kirjaa, josta äänet saa kuulumaan. Ollaan käyty tänä kesänä muutaman kerran kotieläintiloilla ja lemmikkipuistossa, ja hän on joka kerta ollut ihan hurjan innoissaan, vaikka isoimpia eläimiä hän jännittääkin hieman. Eläinten lisäksi hän rakastaa autoja, busseja ja lentokoneita, joita hän bongailee innoissaan sormella osoitellen. ”KONE! AUTO!” Aina kun hän haluaa näyttää jotain tai leikkiä yhdessä, hän sanoo ”Tuu tuu tuu äiti! Kädet!” ja ottaa kädestä kiinni.

Kun mummu kysyy puhelimessa, että ”Mitä olet tehnyt tänään?” taapero voi kertoa että ”Syöny jäätyöä, menee uimaan.” Hän taivuttaa sanoja, mutta ei tietysti ihan oikein vielä kaikkea. Yritys on kuitenkin kova. Useimmin kuultu kommentti hänestä (maailman ihanin -kommentin lisäksi) onkin, että miten hän voi puhua noin paljon, sillä suu käy ihan koko ajan ja hän selostaa kaikkea. Ruotsiksi puhetta ei vieläkään tule kovin paljoa, mutta hän kuitenkin ymmärtää monet jutut myös ruotsiksi.  Ruotsinkielisiä sanoja on mamma, pappa, mumin, bebbe, banan, apa. Kaksikielisyydestä enemmän päivitystä TÄSSÄ melko tuoreessa postauksessa. Suomeksi hänellä on myös hassuja sanoja, kuten ”häipyy”, jonka hän on varmaan oppinut jostain isosiskojen lastenohjelmasta.

Meidän puolitoistavuotias on hurja vesipeto, ja näillä helteillä hän on käynyt suihkussa useamman kerran päivässä, ja uimassa ainakin joka päivä. Vedellä lutraaminen on hänen ihan lempipuuhaansa, ja häntä ei haittaa jos vettä menee naamalle, hän suorastaan nauttii siitä. Hän pyytää usein päästä uimaan ja suihkuun, ja jos kysytään haluaako hän lähteä rannalle, hän on jo puolimatkassa uikkari kainalossa.

Hänen lempiruokiaan on puuro, lohi ja etenkin maissi. Aina kun hän näkee maissia kaupassa, sitä on pakko saada ostoskärryyn. Hän tykkää grillatusta maissista, säilykemaissista ja ihan mistä vaan maissista. Aina kun hän näkee maissia, hän huutaa ”MAISSI, hyvää!”. Hän voisi suunnilleen elää pelkällä maissilla ja puurolla ja lohella, mutta syö toki muutakin. Lihasta hän ei kauheasti välitä, mutta kala ja kasvikset, sekä kaikki hiilihydraatit menevät kyllä hyvin alas. Ainut poikkeus lihoissa on nakki ja makkara, joita hän myös söisi niin paljon kuin napa vetää, mutta joita ei kuitenkaan suosituksia useammin saa, omasta mielestään valitettavasti. Hän syö lämpimät ruuat reippaasti haarukalla itse, ja jugurtit ja muut vetelee lusikalla naamariin oikein sujuvasti. Sotkua vielä tulee, mutta suurin osa ruuasta päätyy kuitenkin suuhun. Hän tykkää myös leikkiä heittelemällä ruokaa ympäriinsä ja kaatamalla vettä lattialle.

Yllämainittujen lisäksi lemppari on tietenkin tissi, joka on kuitenkin nykyään jo paljon pienemmässä roolissa kuin ennen. Hän käy rinnalla lähinnä aamuisin, eikä silloinkaan viihdy kuin ihan hetken. Pitkät imetykset ovat jääneet historiaan muutama viikko sitten, ja se on äidistä vähän haikeaa. En usko että meidän imetystaivalta on enää kovin paljoa jäljellä, mutta olen onnellinen ja kiitollinen jo näistä puolestatoista vuodesta. Sitten kun hän itse haluaa lopettaa, me lopetetaan, mutta mulla itselläni ei ole mikään kiire. Saa nähdä kestääkö tätä vielä päiviä, viikkoja vai kuukausia, voihan se olla, että hän innostuu vielä uudelleen.

Yöt sujuvat tosi hyvin, ja hän nukkuu edelleen isosiskojen kanssa samassa huoneessa kokonaisia öitä. Päiväunia hän nukkuu yhdet päivässä, yleensä iltapäivällä. Unet voivat kestää mitä tahansa tunnista kolmeen, riippuen vähän siitä, mikä on ollut päivän ohjelma. Yleensä ne ovat kuitenkin suunnilleen 1,5 tuntia. Hän nukkuu melkein missä vaan, esimerkiksi tällä viikolla hän nukkui yksiä ja samoja unia ensin rattaissa ruokakaupassa, sitten autossa turvaistuimessa, sitten Oton sylissä ja lopuksi vielä kotona sohvalla. Silloin oltiin tosin oltu Hoplopissa kolme tuntia riehumassa ennen unia, mikä saattoi vaikuttaa unen laatuun positiivisesti.

Taapero yrittää kovasti hyppiä ja juoksee niin kovaa kuin pienistä jaloistaan vaan pääsee. Hän tykkää kovasti tehdä hiekkakakkuja, rakentaa duploilla torneja ja levittää siskojen peleistä kortteja ja nappuloita. Nukkeleikit taitavat kuitenkin olla ne kaikkein suurimmat suosikit, ja ihanaa on myös työnnellä nukkea ulkona rattaissa. Myös piirtäminen ja maalaaminen on hänestä tosi kivaa, ja hän käyttää paljon eri värejä piirustuksissaan, ja selostaa mitä piirrokset esittävät. Ollaan kirjoitettu kuviin ylös kaikkien syherrysten ja viivojen merkitykset hänen kertomansa perusteella, niin saa sitten ihmetellä niitä myöhemmin.

Puistossa hän tykkää laskea liukumäestä, kiipeillä ja keinua. Hän rakastaa pikkukiviä ja hiekkaa, ja voi istua pitkänkin tovin vain leikkimässä kivillä ja järjestelemässä niitä. Potkupyöräily omalla nelipyöräisellä sujuu myös hyvin, mutta hän ei jaksa kauhean pitkään keskittyä siihen vielä, vaikka osaa. Omaa tahtoa löytyy rutkasti, ja hän osaa myös kujeilla ja tehdä jekkuja. Hänestä on hurjan hauskaa karkailla, kaataa vedet lattialle, hieroa jugurttia pöytään tai omaan tukkaan, ja silloin kun hän ei ole oloonsa tyytyväinen, hän huutaa hyvin kuuluvalla äänellä ”AI AI AI APUAAA, POIS TÄÄLTÄÄÄÄ!”. Esimerkiksi kaupassa jos hän yrittää juosta omille teilleen ja hänet ottaa syliin tai laittaa rattaisiin, on vastaus välitön ja erittäin kuuluva ”AIJAIJAIIIII! APUAA, ÄITIII ISIII, POIS TÄÄLTÄÄÄÄ!!” dramaattisen kiemurtelun siivittämänä. Voitte uskoa, että kaupassa on joskus hikikarpalot otsalla, hahah!

Hän on ihanan sosiaalinen ja sanavalmis tyyppi, jolta löytyy vahva oma tahto. Hän osaa olla dramaattinen aina välillä, mutta vastapainoksi osoittaa myös hellyyttä äärimmäisen vahvasti, ja tykkää naurattaa kaikkia. Siinä missä isommat tytöt ovat vähän rauhallisempia, hän on se meidän perheen villi luonnonlapsi, joka juoksee naurusta kiljuen paljain jaloin vaikka soratiellä, maistaa hiekkaa, dyykkaa vapaaehtoisesti mereen ja moikkailee kaikkia.

Hän oli kyllä ihan täydellinen vahvistus meidän perheeseen, ja on vaan ihan loistava tyyppi! Meidän kaikkien silmäterä, ja mainio pikkutyyppi, joka piristää sateisintakin päivää. Onnea puolitoista-vuotiaalle! PS: Meidän esikoisen 1,5v-postaus vuodelta 2013 löytyy TÄÄLTÄ ja keskimmäisen 1,5v-postaus vuodelta 2014 löytyy TÄÄLTÄ. Niin rakkaita kaikki kolme ihanaa!