Ulkoilua ja uusia vaatteita

09.01.2012

Viikonloppu meni tosi nopsaan ylimääräsestä vapaapäivästä huolimatta, syötiin hyvin, ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa ja leikittiin Tirriskän kanssa. Kateltiin myös muutama leffa murun kanssa ja muuta me ei oikeestaan saatukaan aikaseksi, eikä tarvinnutkaan. Just näin oli ihan parasta! Viimenen pidempi hengähdystauko ennen Oton pitkää työputkea ilman lomia, seuraava loma on nimittäin pääsiäisenä. Tai onhan tietty viikonloput aina välissä mut siis ei oo mitään yli kahen päivän vapaita, nyyh!
                  Mutta tosiaan, eilen käytiin kävelyllä tuolla rannassa ennen kauppareissua ja ai että oli ihanat maisemat! Bongattiin kans sorsia ja joutsen vauveli vanhempineen♥

Ihana joutsenperhe♥

Vauvajoutsen, maailman söpöin♥

Tiara on nyt alkanu vihdoin kannattelemaan päätä kunnolla ja ihan pidempiäkin aikoja, ettei enää heti väsy niska kun on masulleen. Lelutki on alkanu kiinnostaa enemmän ja Tiara osaa jo tarttua välillä haluamiinsa leluihin, mutta suuhun niitä saa vielä harvemmin vietyä. Mutta kaikki aikanaan, oon kyllä niin ylpeä meidän pienestä ja pippurisesta tirriäisestä kun se on noin hienosti oppinu♥ Tiara on kans alkanu hymyileen suoraan kameralle, ennen sitä piti aina vähän huijata ku kamera oli pelottava mut nykyää kameraki on vissiin kaveri ku sille voi väläytellä ihania hampittomia hymyjä! Kuvista voitte myös bongata Tiaran minihaivenet joita on alkanu kasvamaan tohon päälaelle, ihanaa pientä untuvatukkaa takatukan seuraksi♥

”Kamera on kiva!”
”Oon mä aika velmu, äitipä ei tiiä yhtään mitä mä ajattelen, hähää!”

”Näytän vähän kieltäki teille, oon tämmönen äitin ihana hömppä!”

Tänään saapui vihdoin H&M:n paketti jota jo jännityksellä odottelinkin. Paketista jäi uupumaan vielä ne oranssit housut mutta niissä pitäis olla toimitus ens viikolla, saapa nähdä että onkohan ne sitten hyvät vai ei. Tän paketin sisältö oli kyllä unelmien täyttymys, mä en oo kovin hyvä tilaamaan netistä ku yleensä en koskaan tykkää niistä vaatteista niin paljoa sitten kun nään ne livenä, mut nyt kaikki vaatteet tuntu ihan omilta ja ne pinkit korkkarit oli kyllä pure love♥ Noi vaatteet ei kyllä oo vielä lähellekään näille keleille sopivia, paitsi paksujen sukkahousujen kanssa mutta kylläpä noille löytyy varmasti käyttöä vielä kesälläkin. Tässäpä vielä kuvia uusista jutuista:

Mitäs tykkäätte? Oliko kivoja ostoksia ja sopiiko mulle? 🙂

Nyt mä alan tästä pikkuhiljaa painelemaan unten maille, herättiin tänään vähän aikasemmin kun Tiaraa e
i enää nukuttanutkaan puoli ysin jälkeen nii alkaa väsy jo tulla mullakin. Neiti on tuhissu tyytyväisenä unten mailla jo hyvän tovin. Mä edelleenkin säädän sen kiharapostauksen kanssa, alkaa ärsyttää pikkuhiljaa kun ei siitä näytä tulevan mitään, mut mä nyt koitan vielä! Hei ja kiitos muuten vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, aivan mielettömän ihania ja kannustavia kommentteja! Ootte te kyllä vaan ne maailman parhaat blogilukijat♥ Mahtavaa viikon alkua kaikille, moikkamoi♥♥


2011 meni jo, mutta…

07.01.2012

…Multa toivottiin vielä tällasta kertauspostausta viime vuodesta. Aattelin nyt toteuttaa tän kun viime vuodesta ei vielä ole kovin kauaa ja on asiat suhteellisen tuoreessa muistissa. Kiitos vielä sinulle joka pyysit tätä postausta!

Tammikuu 
Olin kipeenä, paljon! Vietin yli puolet kuukaudesta äidin luona Oulussa keuhkokuumeessa, mutta sen muun ajan mä hengailin Helsingissä kavereiden kanssa bilettäen ja Ottoon tutustuen. Tammikuun lopussa Tiara sai alkunsa mutta sitähän me ei vielä tiedetty. Piipahdin myös Netan kanssa Tallinnassa ja parin kaverin synttäreillä. Tammikuulta ei paljoa kuvia ole koska mulla ei ollu omaa kameraa silloin ja myös siksi että en paljoa mitään ehtiny tehdä kun olin kipee.

Jotkut kekkerit tammikuussa, mukana menossa ainakin Nona♥

Jarnon kanssa Mikon synttäreillä, sen muistan että oli huippuhauskaa! 😀
Ja tässä minä ja toi mun ihana muru, meidän eka yhteiskuva :D♥ Meidän kaveri Ville osallistuu tähän kuvaan ilmeisesti vähän enemmän kun me 😀

Helmikuu
Helmikuun alussa, 9. pvä me alettiin Oton kanssa virallisesti seurustelemaan ja sillon jo epäiltiin molemmat että olin raskaana, mut ei viel oltu tehty testiä. Käytiin Johanna Tukiaisen keikalla Onnelassa ja oli kyllä huippuhauskaa! 17. pvä helmikuuta sitten tein raskaustestin joka näytti plussaa ja siitä alkoi Tiaran odotus♥ Sen testipäivän jälkeen menin Otolle koko viikonlopuksi jonka jälkeen lähdin Ouluun äidin luokse, minne Ottokin seurasi perässä parin työpäivän jälkeen. Siellä kului sit loppukuukausi. Helmikuulta on näin ollen vielä vähemmän kuvia, kuin tammikuulta. Puhelimessa olis loistava video Tuksun keikalta mutta arvatkaapa vaan saanko sitä ulos! 🙁

Maaliskuu
Kun tulin Oulusta takaisin Helsinkiin niin käytännössä muutin Otolle, en viettäny enää yhtään yötä mun Ullanlinnan kämpässä vaan nukuin joka yö murun vieressä. Värjäsin hiukset vihdoinkin takaisin tummiksi blondin katastrofikauden jälkeen. Maaliskuussa mä olin aivan järjettömän väsynyt, mä nukuin oikeestaan kellon ympäri jos vaan sain. Otto teki töissä iltavuoroja ja pitkiä päiviä ja mä en tehny muuta ku nukuin sillon ku Otto oli töissä ja myös öisin tietysti. Menin aina viimestään 00.00 nukkumaan ku en vaan pysyny hereillä. Maaliskuussa oli myös eka neuvola ja Emmis kävi Helsingissä meitä moikkailemassa. Silloin tein jonku poikkeuksen ja pysyin yhtenä iltana hereillä kun käytiin kaverin synttäreillä Herkussa juhlimassa, aamuun asti. Tanssin pöydillä ja pidin hauskaa, sinä iltana huomasin että alkoholittomat drinkit on tuhat kertaa parempia ja hauskaa voi olla ilman viinaakin! Maaliskuun lopussa oli sitten eka ultra ja oli ihan mielettömän ihanaa nähdä että siellä se meidän oma pieni asustelee♥

Herkussa Jussin synttäreillä (oon mä tuol piilossa takana :DD)

Oton ja Simon kanssa, kädessä alkoholiton Piña Colada 😀

Tompan tuparit maaliskuun lopussa, muistan ku olin ihan järjettömän väsyny ja me lähettiin himaan varmaan ennen yhtätoista 😀
Meitsi!

Huhtikuu
Huhtikuussa me alettiin tosissaan ettiä Oton kaa yhteistä kämppää kun ei se elämä siellä Oton soluhuoneessa ollu niin kauhean tilavaa kun sinne oli ahdettu kauheesti tavaraa ja päälle viel mun iso matkalaukullinen vaatteita, meikkejä ja kenkiä. Mulla oli kumminkin viel se oma kämppä Ullanlinnassa, vaikka en mä siellä muuta tehnyt kun kävin välillä hakemassa postit ja lisää vaatteita.  Me kyllä viihdyttiin siellä solussa hyvin, Oton kämppikset oli tosi kivoja ja vaikka olin siellä aina sillon yksin ku Otto oli töissä nii ne jutteli mulle ja piti seuraa mutta kyllähän me tarvittiin se oma rauhakin tulevaa pikkusta varten♥ Huhtikuun lopussa, just ennen vappua oli sit muutto. Huhtikuussa me ei ilmeisesti muistettu Oton kameran olemassaoloa ollenkaan kun löysin vaan kaks kuvaa jotka sillon on otettu, no tässä ne nyt kummiski on:

Oiskohan joku rv 12-13 😀 Hyvänkokonen pötsi jo kummiski!

Toukokuu
Toukokuussa aloitin blogin pitämisen kun oltiin muutettu tänne Vuosaareen. Sisusteltiin kämppää ja totuteltiin siihen et meil oli vihdoinkin oma tila ja oma rauha. Odoteltiin myös jo malttamattomana kesäkuun alussa olevaa rakenneultraa ja pikkuisen ensimmäisiä liikkeitä jotka tuntuikin sit ekan kerran rv 18 muistaakseni, eli joskus toukokuun puolivälissä suunnilleen. Se oli kyllä niin jännää ja ihanaa kun tunsi että siellä se pieni liikuskelee. Olin tässä vaiheessa jo aivan varma että meille tulee tyttö ja olin jo miettinyt Tiara -nimeä Oton kanssa. Toukokuussa oli myös jääkiekon MM -kisat ja kisastudio oli täällä meidän kotona, tunnelma oli mahtava ja meteli korvia huumaava! Toukokuulta on sit vihdoin vähän enemmän kuvia kun aloin blogin myötä käyttää kameraakin ahkerammin:

Otto vatkas käsin kermavaahtoa 😀

Mun äitienpäiväkakku, oli kyllä namia♥

Kisatunnelmia 😀

Kesäkuu
Kesäkuun alussa oli siis rakenneultra ja saatiin tyttölupaus. Sinä päivänä päätettiin että Tiara tuosta palleroisesta tulee. Kesäkuussa oli myöskin Oton synttärit ja kesäloma, sekä Juhannus, jota vietettiin Oulussa. Kesäkuussa alettiin käymään perhevalmennuksessa ja muutenkin se vauvantulo alkoi tuntua konkreettisemmalta kun tiesi että puoliväli on jo ohi. Masu kasvoi kasvamistaan ja multa alettiiin ekoja kertoja kysellä jo tuolloin (!) että joko se vauva kohta syntyy ja aina mulle naurettiin kun kerroin että eikun lokakuun 19. päivä on laskettu aika. Emmis ja Sami tulivat meille pitkäksi viikonlopuksi ja käytiin syömässä, shoppailemassa ja jopa Korekasaaressa!

Ekat tyttöostokset♥

Oton synttärit 😀
Söpöjä kameleita vesisateisessa Korkeasaaressa

Minä ja Emmis, masu rv 22 oisko? 😀


Jarno♥
Minä, Sanna ja Emmis Juhannuksena

Otto ja ihana kummipoikaseni♥

Jarno, meitsi ja Netta Oulussa shoppailemassa

Heinäkuu
Heinäkuussa Otolla oli onneksi vielä lisää kesälomaa, mulla kun sattui välillä olemaan todella tukala olo mun mammuttimasun kanssa niillä helteillä. Käytiin myös mun tädin häissä Oulussa ja Ikeassa ostamassa neidille pinnasänky. Mun serkku Riina tuli myös Oulusta meille kyläilemään ennen häitä. Oltiin rannalla, luin kirjoja ja kävin kavereiden kanssa kahvilla sillon kun Otto oli töissä. Heinäkuu oli ihana kuukausi♥

Biitsillä ison masun kanssa 😀

Ylpeä tuleva isi kokoaa pinnasänkyä♥

Suht talvinen kirja keskellä kesää mut ihana!

Mun lemppari äitiysfarkut!

Kyllä mä sain sen kukkakimpun kiinni, oli makeeta! 😀

Elokuu
Elokuussa aloin jo malttamattomana odottaa neitiä syntyväksi, vaikka raskautta oli jäljellä yli kaksi kuukautta. Jännitti ja en olis millään jaksanu enää olla sen ison masun kanssa, vaikka olo ei vielä niin kovin tukala ollutkaan. Raskausarpia alkoi ilmestymään jenkkakahvoihin ja pelotti että masukin menee ihan raidalliseksi. Innoissani suunnittelin synnyttäväni kätilöopiston Haikaranpesässä ja varattiin ajat Haikaranpesän valmennuksiin. Elokuussa oli myös mun Babyshowerit ja äiti tuli meille!

Vapianossa murun kanssa♥

Isoisoiso masuli♥
Saatiin uudet vaunutkin vihdoin!

Baby Showerit♥

Ihania vauvalahjoja kaikilta 🙂

Syyskuu
Sanomattakin on varmaan selvää että tää oli se viime vuoden mullistavin kuukausi! Ensin jouduin sairaalaan ennenaikaisten supistusten vuoksi, pääsin kotiin hetkeksi ja kihlauduttiin mun syntymäpäivänä, siitä kahden päivän päästä; 20.9. aamulla Otto sai uuden, loistavan työpaikan ja illalla kello 23.23 mulla oli pieni ihana oma tyttö rinnalla ja olin rättipoikkipuhkiväsyneenä, mutta onnellisena synnytyssalissa. Loppusyyskuu menikin sairaalassa ja päästin kotiin juuri ennen kuunvaihdetta oman nyytin kanssa.

Supistuskäyrää n. viikkoa ennen synnytystä
Vika masukuva n. 1,5 tuntia ennen kun lähdettiin sairaalaan synnyttämään

4min ikäinen pikkutirriäinen♥

Ihana pieni♥

Iso minä, pieni Tiara 😀 Viikon ikäinen neitokainen♥

Isi vaihtaa vaippaa, muistan kun Tiara meinas hukkua noihin liberon ykkösiin ja saatiin sairaalasta Pampersin microvaippoja 😀
Menossa isyyttä tunnustamaan lastenvalvojalle

Mummun sylissä♥

Lokakuu
Lokakuussa totuteltiin elämään perhe-elämää yöheräämisineen kaikkineen, oli ihanaa mutta taisin myös olla suht väsynyt koska en muista tuosta ajasta hirveästi juuri mitään. Otto oli isyyslomalla neidin syntymästä lokakuun 10. päivään ja voi kauhistus että mua jänn
itti jäädä yksin neidin kanssa kotiin. Mutta hyvinpä se arki alkoi siitä rullaamaan, tuossa vaiheessa Tiara ei oikeen muuta tehnyt kun nukkui ja söi ja mulla oli oikeestaan suorastaan tylsää välillä kun olin odottanut että saan hoitaa vauvaa muka heti kun se syntyy ja sit se vaan nukkukin 😀 Maailman ihanin vauva silti, hyvä vaan että nukkui väsymystä pois pieni♥ Teinpä myös uuden vauvankuviakin sisältävän bannerin blogille, eli tuon nykyisen kuvan!

Onnellinen siitä että shortsit mahtui päälle! 😀

Eka vaunulenkki!

Mun muru♥

Kuinka pieni voi toinen olla♥

Toi tuttiki näyttää niin kauheen isolta!

Maailman kaunein pieni neiti♥

Maailman tärkeimmät♥

Oho, jopa simmut auki kuvassa! :D♥

Marraskuu
Marraskuussa järkkäiltiin jo ristiäisiä ja otettiin vastaan kyläileviä ystäviä ja sukulaisia. Oli vauvaa toki käyty katsomassa jo lokakuussakin, mutta marraskuussa tuli vielä lisää ihmisiä. Äiti ja mummo kävivät Oulusta yhden yön reissun tuomassa meille ruokailuryhmän ja mummo rakastui pieneen tyttärentyttärentyttäreensä♥ Marraskuu oli tosi hektinen kuukausi ja musta tuntuu että silloin Tiara nukkui huonoiten ikinä, ei nukahtanut melkein koskaan omaan sänkyynsä ja heräili 2-3h välein. Mutta eipä niin pieneltä unirytmiä ois voinukaan odottaa. Marraskuussa taidettiin myös kokea neidin ensimmäinen ihana, tarkoituksellinen hymy♥ Marraskuussa juhlittiin tietysti myös Oton ensimmäistä isänpäivää, vaikkei se ihan suunnitelmien mukaan mennytkään 🙂

Ihana pieni muru♥

Moi mä hymyilen teille!

Rakas♥

Tutti piti ottaa omaan käteen 😀

Neiti nappisilmä♥

Isänpäivälahja

Väsynyt mutta onnellinen isi ja kameran takana vielä väsyneempi äiti 😀

Meidän ÄIJÄ! 😀

Joulukuu
No joulukuu, silloin oli tietysti Tiara Teija Alessian ihanat ristiäiset ja JOULU Oulussa♥ joulukuu on varmaan teilläkin tuoreessa muistissa joten antaapa kuvien puhua puolestaan:

Sellasta vielä, huh olipa urakka käydä koko vuosi läpi! Mut toivottavasti tykkäätte! Jotkut kuvat saatto vähän heittäää päivämäärissä muutamalla päivällä kuukauteen tai toiseen, mutta eipä se ole niin turhan tarkkaa. Nyt hyvää lauantai-iltaa kaikille!♥


Asiaa rattaista

07.01.2012

Mä oon kokenu toimiviksi ja hyviksi nuo meidän ABC Pramy lux -yhdistelmävaunut ja varsinkin nyt kun tänne vihdoin tuli lunta niin on mukavaa että on isot pyörät ja vankat vaunut alla. Oon kuitenkin pidempään jo miettinyt että kesän lähestyessä ja Tiaran kasvaessa isommaksi ja oppiessa istumaan olis kivempi hankkia ketterämmät ja pienemmät rattaat. Mä oon jo pitkään tutkinu eri valmistajien valikoimia ja nyt musta tuntuu että oon löytäny sen meille sopivan merkin: Cosatto 
                           Cosatton rattaat on ihan mielettömän söpöjä ja hauskan näkösiä ja ainakin lukemieni käyttökokemusten ja lastentarvikeliikkeiden sekä Cosatton omien tietojen perusteella myös todella käytännöllisiä. Musta tuntuu että ne sopis ihan mielettömän hyvin just meidän tarpeisiin ja oonkin ajatellut että sellaiset hankitaan kunhan lumet kunnolla lähtee. Cosatton rattaat sopivat jo ihan vastasyntyneestä alkaen mutta jotenkin mä itse silti miellän ne kätevämmiksi vähän isomman vauvan kanssa, tuntuu että tollainen ihan pieni sylivauva kun Tiara vielä on olisi jotenkin paremmin turvassa isojen vaunujen vaunukopassa. Mutta ei siihen kyllä enää niin kauaa mene että meidänkin ipana oppii istumaan, 4kk -päivä kun kolkuttelee ovea jo tuolla alle kahden viikon päässä! Hurjaa! Me ollaan jo lähempänä puolta vuotta kuin vastasyntynyttä, niin se aika vaan rientää. Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä olis näitä mun Cosatto -suosikkeja (Noi otsikot on sitten linkkejä mistä pääsee tarkemmin tarkastelemaan kyseisten rattaiden tietoja):

#1 Yo! Pushchair Golightly
 Nää on mun ihan ehdottomat suosikit, ehkä ihanimmat rattaat mitä oon koskaan nähny! Noi on niin mun tyyliset oikeesti, tollaset ihanan tyttömäiset ja oi vitsi toi mukana tuleva hoitolaukkuki! AAAAA noi on niin ihanat! Sopis kyllä Tirriskälle kun nenä päähän♥ Ainut vaan et en löytäny näitä mistään suomalaisesta lastentarvikeliikkeestä eli pitäis tilata ulkomailta ja sit nää on viel joku Limited edition eli vaan pieni erä vähän aikaa myynnissä. Mut oon kyllä ihan rakastunu!

Kuva kiddicare.com

 
#2 Swift Lite Supa Chip off the old block

Nää löytyis ihan suomalaisistakin kaupoista ja on musta tosi söötit ja myös aika tyylikkään väriset. Kuten muissakin Cosatto -rattaissa, näissäkin on hauskat tekstit ja kuvat. Hintakaan ei päätä huimaa, 219€ Lastentarvikkeessa. Mut silti noi mustavalkoset kummittelee vaan mun mielessä kokoajan ja jotenki mitkään muut ei tunnu miltään niiden jälkeen vaikka ois kuinka upeet!

   
Kuva Lastentarvike.net

#3 Cosatto Swift Lite Supa Little pip squeak
Näitäkin rattaita löytyis ihan Suomen maan kamaralta ja tykkään ihan kauheesti näiden herkullisesta ulkoasusta. Kuin söpöt! Noissa on limenvihreetäkin kivasti kun sitä löytyy meiltä paljon muutenkin Tirriskän tavaroista ja punasta on meillä kotonakin. Tykkään! Toi omppukuva on vaan niin söpö ja hauska ja toi tekstikin. Mä haluun koko Cosatton malliston!

Kuva thinkbaby.co.uk

Noi oli Cosatton ratasvalikoimasta mun suosikkeja, ei ehkä ne kaikkein tyttömäisimmät, mutta tyttömäisimmät ilman kissa-, kukka-, nukke- ja eläinkuvioita joista mä en tykkää niin paljoa itse. Mä tykkään tyttömäisistä asioista, mut en silti haluu jotenki korostaa aina ja kaikessa Tiaran tyttöyttä et aina ois kaikki vaan pinkkiä ja punasta. Meillä on esimerkiksi limenvirheä pinnasänky ja nykyiset vaunut on siis beigeruskeat. Noi on hauskoja ja tyylikkäitä ja sopii mun omaankin tyyliin. Sitten mulla ois tähän loppuun vielä kahdet ihanuudet joista toiset meille kotiutuu sitten joskus on pikkukakkosen aika, toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Nojaa, ei nyt kuitenkaan ihan vielä mutta vauvakuume on tullut takaisin jäädäkseen ja näiden supersöpöjen tuplien vilkuilu ei kyllä auta siinä yhtään. Mutta nautitaan kyllä nyt ensin ihan rauhassa Tirriäisen vauva-ajasta ja katsellaan sitä tuplarattaiden hankintaa sitten myöhemmin, siihen asti tyydyn vaan haaveilemaan näistä söpöläisistä:

 You2 Twin Pushchair Sis n Bro

Kuva amazon.com

You2 Twin Big Sis Little Sis

Kuva tmbdirect.com

  Molemmissa tuplissa seuraavat herkut kuuluvat hintaan:

  • Tturvalukot ja lelukoukut
  • Sopii vastasyntyneestä alkaen
  • 3 eri asentoa jotka voi säätää erikseen kummallekin lapselle sopiviksi
  • Kolmas kahva josta on helppo kantaa kokoontaitettuja rattaita
  • Sateenvarjosysteemi ja automaattilukitus
  • Lukittavat kääntyvät etupyörät
  • Ilmaiset niskatyynyt
  • Ilmaiset lämpöpussit joissa irroitettava ja käännettävä fleece-vuori
  • Ilmaiset turvavyöpehmusteet
  • Ilmaiset tuttipullon säilytyspussit jotka pitää maidon lämpimänä
  • Ilmainen sadesuoja


Mä oon kyll


Kirppistelyä ja kavereita

04.01.2012

Eilen käytiin Nonan ja Tiaran kanssa Piilo -kirppiksellä pyörimässä. Tein kyllä taas aivan mielettömiä löytöjä! Piilo -kirppis sijaitsee täällä Vuosaaressa, aika lähellä meitä ja sinne on parin minuutin kävelymatka Vuosaaren metroasemalta. Mä en itte henkilökohtasesti oo ollenkaan kirppisihminen vaikka kuinka haluaisin olla, enkä koskaan oo löytäny kirppiksiltä oikeen yhtään mitään. Mut Piilo on ihan toinen juttu, sieltä en oo kyllä koskaan poistunu tyhjin käsin, aina löytää laadukasta tavaraa hyvään hintaan, varmaan lähes puolet Tirriskän vaatteista on sieltä, kuten myös leikkimatto ja muutama muukin lelu. Ei se oikeestaan tunnu kirppikseltä ees, se on lastentavaraliike mistä löytää huippuhienoja juttuja halvalla ja bonuksena vielä maailman mukavin omistaja! Ja tää ei ole sitten mitään mainostusta enkä hyödy näistä kehuista mitenkään, halusin vaan vilpittömästi kertoa teille muillekin pk-seudulla asuville äideille jotka mahdollisesti saattasitte olla kiinnostuneita Piilosta. Suosittelen!

Onnellinen uusien vaatteiden omistaja!♥

”En mä kyl oikeesti älyy näistä vaatteista mitää, äiti vaa haluu ajatella et muaki kiinnostaa!”

”Mut vaikken älyykkää nii mulla on silti maailman hauskinta!”

”JEE!”
Tässä meidän ihanat ostokset:

Kirppistelyn ja kaupassakäynnin jälkeen tultiin Oton, Nonan, Jermun ja tietysti Tirriäisen kanssa meille ja Otto teki meille kaikille ruokaa. En kyl voi uskoa et mulla on noin ihana kulta, ensin se vääntää ylipitkän 9 tunnin duunipäivän ja sit soittaa mulle et ”mä selailin vähän Hellapoliisin sivuja ku mun tekee mieli tehdä sulle ruokaa et saat vähän levätä!” Niin se sitten osteli kaupasta tarvikkeet ja teki ihan mielettömän hyvää Välimeren kasviskiusausta, NAM! On toi Otto kyllä ihana mies, en luopuis mistään hinnasta♥
                         Kuvailtiin muuten Nonan kanssa mun kiharrussessio joten videopostausta tulossa heti kun mä osaan liittää noi miljoona videoo yhteen ja tehdä siitä jotain fiksua, siinä saattaa mennä päivä tai pari mut yritän olla mahdollisimman nopsa, eli sellainen on jo tulossa joten ei hätää! Jos en muokkailis noita nii siihen postaukseen tulis joku kymmenen pitkää videota täynnä turhaa höpötystä ja täriseviä kohtia, eli ei kovin jees.

Ihana kummitäti♥

”HAHAA mä oon maailman ilosin vauva!”

NAMI! Mä oon lihansyöjä henkeen ja vereen mut toi oli kyllä superhyvää ilman lihaakin!

Sellainen oli eilinen, tänään aateltiin Tirriskän kanssa mennä moikkailemaan vielä mun kaveria Ossia tohon Columbukseen ku Ossi lähtee huomenna takasin Ouluun. Ainiin ja pakko viel kertoa, neiti nukkui viime yönä 22.30-9.00 putkeen, ilman yhtään heräämistä! Ja mä kun luulin et ne 8 tunnin unet oli luksusta! Mut tietenki itte oon niin tyhmä etten osaa mennä ajoissa nukkumaan nii mun unet jää ehkä hieman lyhkäsemmiksi mutta se on kyllä täysin mun omaa syytä, Tiara on aivan loistava nukkuja! Meidän ihana murunen♥

Nyt mun pit
ää alkaa pikkuhiljaa laittautuun ja herätteleen kohta tota Tirriäistä päikkäreiltä ettei mee ihan nukkumiseksi koko päivä, mut mä teen sen hiusvideopostauksen mahdollisimman pian ja vastailen myöskin kommentteihin! Hei ja kiitos teille kaikille jotka kommentoitte imetys -postaukseen, aivan mielettömän asiallisia ja mukavia kommentteja kaikki!♥ Hauskaa keskiviikkoa teille♥


Toivepostaus: Minä ja imetys

02.01.2012

Multa on viimeaikoina taas kyselty kauheasti siitä miksi en imetä Tiaraa ja lisäksi vastaanotin muutama viikko sitten postaustoiveen omista imetyskokemuksistani/ mielipiteistäni. Imetys on niin arka aihe äitien keskuudessa että kesti kauan miettiä avaanko nyt tätä sanaista arkkuani vai en, mutta päätin nyt kumminkin sitten kertoa oman kantani tähän asiaan.

Tiara siis syntyi noin kuukauden etuajassa ja oli syntyessään suhteellisen pieni (3010g/46cm) vaikkakin viikkoihinsa nähden (35+6) hyvän kokoinen. Sairaalassa mulla lähti maito hyvin nousuun, Tiaralla oli loistava imuote ja aattelin että kuinka mahtavaa että tää sujuu näin hyvin vaikka pieni syntyikin niin aikaisin. Hoitajat tuli oikein monta kertaa päivässä kattomaan että ”kylläpä se sujuu mukavasti, kuin vanhalla tekijällä”. Näin oli siis ensimmäiset kolme päivää sairaalassa, sitten päästiin vauvan kanssa kotiinlähtötarkistukseen jossa Tiara punnittiin ja yhtäkkiä paino olikin tippunut kolmesta kilosta päälle kahteen ja puoleen. Ei muuten päästy kotiin sinä päivänä! En vielä tänä päivänäkään tiedä että miksi se sitten tippui, Tiara saattoi viihtyä rinnalla puolesta tunnista tuntiin kerrallaan ja imi kyllä kokoajan mutta kai mun maito ei sitten vaan riittäny ja se imi rintaa myös huvikseen. Lääkäri ja kätilöt oli ihan ihmeissään ja samantien Tiara alkoi saamaan lisämaitoa pullosta. Mun käskettiin vaan pumpata maitoa ja Tiaraa piti syöttää kokoajan pullosta jotta maidon määrää voi seurata helpommin. Kun sitten pumppailin maitoa niin eipä sitä niin kovin paljoa tullutkaan ja Tiara sai jo sairaalassa suurimmaksi osaksi lahjoitettua rintamaitoa.
                   Päästiin sitten kotiin yhdeksi yöksi viiden sairaalapäivän jälkeen ja jatkoin pumppaamista mutta oli meidän pakko ostaa korvikettakin koska mun oma maito ei vaan millään riittänyt. Yhden kotipäivän jälkeen jouduttiin taas sairaalaan jossa Tiaralle ei enää edes annettu rintamaitoa, vaan pelkkää korviketta koska oli sitä kerran saanut jo kotonakin. Sairaalassa mä en sen yhden päivän aikana yksinkertasesti jaksanu pumpata, mä olin ihan loppu ja mua ahdisti olla siellä ihan yksin ja Tiara -raukka makas sinivalossa silmäsuojien kanssa. Musta tuntuu et sillon oli hormonit varmaan eniten sekasin mitä kertaakaan raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen on ollut. Mä itkeskelin enkä saanu ollenkaan nukuttua ja sen sairaalayön jälkeen maidon tulo väheni entisestään. Tässä vaiheessa Tiara oli viikon ikäinen ja paino oli edelleen alle 2,7kg eli reilusti alle syntymäpainon.

                  Kotona mä yritin neuvolatädin kehotuksesta pitää Tiaraa rinnalla jotta maidontuotanto lähtis paremmin käyntiin, mutta eihän se neiti enää osannut imeä kun oli saanut pullosta. Lisäksi mulle oli tullut kammo imetystä kohtaan kun kaikki näytti muka sujuvan niin hienosti sairaalassa mutta oikeasti Tiara ei tainnut sitä maitoa mun rinnoista saada masuunsa paljoa yhtään. Mua harmittaa että Tiaraa ei sairaalassa punnittu jo heti alussa useammin, mun mielestä se ois ollu loogista koska neiti kumminkin syntyi niin paljon etuajassa. Jos jo heti alussa olisi voitu puuttua tilanteeseen ennen kun paino tippui liikaa niin ehkä imetys olis onnistunut pidempään. Mutta niin mä sitten pumppailin omaa maitoa ja laitoin aina loput korviketta. Pikkuhiljaa maidontulo vaan väheni ja väheni ja kun Tiara oli kolmen viikon ikäinen, maitoa ei tullut enää edes 10ml kerralla ja Tiara veteli korviketta 60-100ml kolmen tunnin välein. Me oltiin siirrytty kokonaan pulloruokintaan.
                   Tiara saavutti kuukauden iässä taas syntymäpainonsa ja me voitiin huokaista helpotuksesta. Paino lähti huimaan nousuun ja ekan kuukauden jälkeen Tiara onkin kasvanu tosi hienosti. Mua toisaalta harmittaa hirveästi että imetys ei onnistunut meidän kohdalla, olishan se ollut tietenkin Tiaran kannalta parempi jos olisin voinut imettää pidempään. Mutta toisaalta, pullossakin on hyviä puolia: Ottokin voi syöttää, maidon määriä on helppo edelleen seurata ja Tiaralle on kehittynyt selkeät rytmit. Yöt nukutaan meillä kokonaan eikä enää herätä parin tunnin välein syömään vaikka ikää on vasta rapiat kolme kuukautta. Tiara ei myöskään oo tottunut nukahtamaan rinta tai pullo suussa vaan nukahtaa ihan itsekseen omaan sänkyynsä sitten kun hänet sinne viedään iltamaidon jälkeen.
                    Meillä kävi onneksi hyvin, ensimmäinen korvikemerkki jota kokeiltiin (NAN1) passasi heti ja neidillä ei oo ollu masuvaivoja pienen ikänsä aikana juuri ollenkaan. Tiara ei oo koskaan puklaillut paljoa, en tiedä johtuuko siitä että masu on hyvin kehittynyt vai Mamin anti-colic -pulloista (maailman parhaita!) mutta meillä ei kyllä neiti puklaile edes joka viikko. Muutenkin masu toimii hyvin joka päivä. Mä pelkäsin että meillä tulis hirveesti masuongelmia koska Tiara oli ennenaikainen, pienipainoinen ja korvikevauva. Mutta eipä meillä olla niistä onneksi koskaan kärsitty lukuunottamatta muutamaa ilkeää pierua joskus harvoin. Mutta niitä varmaan on useimmilla vauvoilla joskus.

Nyt kun oon meidän tarinan imetyksestä ja imettämättömyydestä kertonut niin voisin vähän kertoa mun omaa kantaa imetykseen. Mun mielestä se on äidin oma asia imettääkö vai ei. Jos imetys tuntuu todella epämukavalta tai se ei vaan mitenkään onnistu niin silloin on mun mielestä parempi siirtyä korvikkeeseen kun menettää hermonsa totaalisesti. Sitä mä kyllä vieroksun että ei haluta imettää vaan siksi että rintojen ulkonäkö menis pilalle, se on ainakin mun mielestä aika tyhmä syy olla imettämättä jos se muuten onnistuis hyvin. Mutta tärkeintä on että vauva saa ruokaa ja kasvaa hyvin, imettämällä tai korvikkeella.
                       Mä en itse henkilökohtasesti kokenu imettämistä mitenkään kovin erikoisena, se oli vaan tapa jolla Tiara sai ruokaa (tai no ei saanu ilmeisestikään mut kumminkin :D). Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. Nykyään kun syötän Tiaraa pullosta niin asennon löytyminen on helppoa, neiti kun varmaan söis pullosta vaikka pää alaspäin. Me tuijotellaan toisiamme silmiin ja pidetään yhdessä pullosta kiinni. Usein silittelen Tiaran hiuksia tai sitten se pitää mua toisella kädellä sormesta kiinni. Se on kyllä hämmentävää miten rauhallinen ja keskittynyt Tiara on silloin, on se aika ihanaa♥ Mä oon ehkä vähän kateellinen niille jotka kokee
jonkin selittämättömän yhteyden ja läheisyyden imettäessään vauvaansa, mulle kun ei sellaisia tuntemuksia tullut. Rakastin kyllä Tiaraa ensi hetkestä alkaen ja se oli ihanin asia maan päällä mutta ei se tissin suussa pitäminen mitenkään muuttanut mun fiiliksiä suuntaan tai toiseen.
                       Mä en koe minkäännäköistä syyllisyyttä siitä että imetys ei onnistunut, niin vaan kävi. Ehkä jos olisin vieläkin kovemmin yrittänyt niin se ois saattanut onnistua vähän paremmin ja jos olisin saanut enemmän tukea sairaalassa. Mutta turha sitä enää on jossitella, nyt neiti kasvaa korvikkeella ja vellillä aivan loistavasti, nukkuu hyvin ja on terve ja pirteä. Vain yksi yhden päivän kestänyt (multa saatu) pieni nuha isänpäivänä on tähän 3,5 kuukauteen mahtunut että kyllä se vastustuskyky meilläkin pelaa vaikkei rintamaitoa saakaan neiti ravinnoksi.
                       Jos meille joskus suodaan lisää lapsia niin aion kyllä tarmokkaasti yrittää imettämistä uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Mutta stressiä en siitä aio edelleenkään ottaa, stressaaminen ei auta mitään ja vähentää maidontuloakin entisestään. Vaikka nyt kirjoitinkin näin arasta aiheesta ja edustan vielä sitä puolta jonka kimppuun yleensä hyökätään niin toivon että voisitte olla kommenteissanne asiallisia.

Miten teillä syödään, rinta vai pullo ja miksi? Kertokaa omia näkemyksiänne asiaan!