Sain mahdollisuuden tehdä toistamiseen yhteistyötä upean MiniMintin kanssa ja yhteistyön merkeissä valitsin meidän neideille vähän kesävaatetusta. MiniMintin valikoima on mukavan laaja ja ei tuottanut kyllä vaikeuksia löytää mieleistä puettavaa! Me suunnattiin läheiseen kanavanrantaan kuvausreissulle ja Tiara heitteli innoissaan saamaansa Myyrä -rantapalloa ja keräili ihania voikukkia. Aivan ensimmäiseksi mä iskin silmäni tuohon mielettömän suloiseen Oh Baby Londonin ampparimekkoon ja kun vielä löysin pienemmälle neidille samaa kuosia olevan playsuitin mä pompin suunnilleen tasajalkaa innosta, kyllä te tiedätte että noi on just eikä melkeen meidän tyyliset!

Vaikka voisinkin pukea tytsyt amppareiksi vaikka joka päivä, on Oh Baby Londonilla paljon muitakin ihanuuksia. Mekon kanssa Tiaran päällä vilahteli ihanan innovatiivinen ja hauska kääntötakki, joka on toiselta puolelta värikästä vinoraitaa ja toiselta mun suosikkikuosia eli leopardikuvioinen. Kääntötakki käännettiin eilisen kaupunkireissun ajaksi raitapuoli ylöspäin ja jalkaan laitettiin Oh Baby Londonin ihanat rock-henkiset leggingsit sekä Relaunchin hauska keltainen Mikki Hiiri -paita. Kaupunkiasun (kuten tästä lähtien kaikki muutkin asut) kruunasivat Ciao Bimbin mokkanahkaiset keltaiset tähtitennarit jotka vilkkuivat myöskin jo ylemmissä kuvissa.

Noin makeissa vaatteissa ja Tiaran itse todella tyylikkäästi asuun stailaamassa pipossa neidin kelpasi tepastella pitkin uudistunutta Citycenteriä ja tuijotella rattaista söpöä skeittaripoikaa Kiasman edessä. Tarkoituksena mulla oli ottaa hienoja asukuvia Tiarasta joissa kaupungin vilinä näkyy hienosti taustalla vaan eipä taas mulla muistunut mieleen että en olekaan enää suhteellisen hitaasti taapertavan 1-vuotiaan äiti vaan vilkkaan ja ovelan lähemmäs 2-vuotiaan höperö mutsi. Ei pysynyt Tiara sen vertaa paikallaan että ne kuvat olisin saanut, mutta oikeastaan näin on parempi. Tuleepahan esille että makeat vaatteet pysyvät mukana kovemmassakin menossa!

Mä näen jo silmissäni miten kivoja asukokonaisuuksia noista meidän saamista vaatteista voi rakentaa, rock-leggingsit yhdistyvät mahtavasti kirkkaanvärisiin paitoihin ja Mikki Hiiri-paita piristää iloisella värillään minkä tahansa muunkin alaosan. Takki on oikea katseenvangitsija oli päällimmäisenä kumpi kuosi tahansa ja pikkutytöt ovat amppariasuissaan ehkä maailman suloisimpia! Suosikeiksini ovat myös muodostuneet nuo Ciao Bimbin upeat mokkatennarit, ne näyttävät olevan mielettömän ulkomuotonsa lisäksi olevan mukavat jalassa ja sen lisäksi ne on oikein helppo laittaa jalkaan sivussa olevan vetoketjun ansiosta. Onneksi niissä on vielä kasvunvaraa reippaasti niin saadaan nauttia niistä toivon mukaan syksylläkin pitkään!

Rankan päivän jälkeen on hyvä käydä The Dreambagin unipussiin lepäämään ja nukahtaa suloisen rauhalliseen uneen (tai tulla pois pussista nauttimaan vielä yhdet maitohuikat).

Suuri kiitos MiniMint, sekä äiti, että tyttäret ovat ihastuneita uutuuksiin!

Jos haluat muksullesi samanlaiset superihanat tennarit kuin Tiaralla, tai muut Ciao Bimbin, Petit Nordin tai Bisgaardin kengät on MiniMintillä tällä hetkellä voimassa alekoodi KIDEBOOTS jolla saa 25% alennusta kyseisten merkkien tuotteista! Koodi on voimassa 26.5.2013 asti. Lisäksi ihanalla blogikollegallani Evelinalla on käynnissä ihana kenkäarvonta *KLIK!* perjantaihin asti jossa kaksi lukijaa voittaa itselleen vapaavalintaiset kengät MiniMintin valikoimasta!

Tänään vuorossa eräs kevään toivotuimmista postauksista, eli kokemuksia ja kuvia meidän Tula-merkkisestä kantorepusta ja siihen liitettävästä vauvatuesta jotka saatiin Ipanaiselta pikkuiselle. Mä halusin ehdottomasti repun meille käyttöön jo heti pienestä pitäen viime syksyn Kantokiertueen testikokemusten perusteella ja täytyy kyllä sanoa että tyytyväinen olen ollut. Kuten jo silloin syksyllä ounastelinkin, reppu tuntuu luontevammalta ja kynnys ottaa mukaan reppu rattaiden sijaan on pienempi kun käytön (ja sen harjoittelun) aloittaa jo ajoissa pienen ja kevyen pikkutyypin kanssa. Mä valitsin tuon Sculls -kuosisen repun kuosia pitkään ihasteltuani ja se ylitti kyllä kaikki mun odotukset!

Otsikossa lukee tuo ”Osa 1” koska haluan tuoda esille eri ikävaiheiden käyttökokemuksia ja nyt on takana vasta ensimmäinen kuukausi, eli ainakin pari postausta on tässä vauvan kasvaessa ja kehittyessä vielä tulossa Tulasta. Tällä hetkellä Tula on siis meillä käytössä tuon vauvatuen kanssa, joka pienentää Tulaa sen verran että 7kg painorajoitus muuttuukin 3,5kg painorajoitukseksi ja näinollen me saatiin Tula käyttöön jo neidin ollessa ihan parin viikon ikäinen. Silloin kun synnytyksestä oli tosiaan vasta se pari viikkoa ja ekoja kertoja kokeilin neitiä reppuun oli mun paniikki käsinkosketeltavaa kun vauva oli niin pikkuinen rimpula ja luulen että neitikin aisti sen koska meidän muuten niin tyytyväinen vauva alkoi lohduttoman parkumisen mun koettaessa asetella häntä pelkkään vauvatukeen.

Mä odotin muutaman päivän ja kyselin tsemppineuvoja blogikollegaltani Annalta ja päätin koettaa sitten paremmalla menestyksellä vielä kerran kun Anna valoi muhun uskoa että kyllä mäkin osaan! Sillä kertaa mä sitten onnistuinkin ja sain vauvan aseteltua hienosti ja täysin tyytyväisenä oikein reppuun ja siitä asti me ollaankin oltu repun ja vauvan kanssa oikein hyvin keskenään toimeentuleva  kolmikko. Eli mun paras neuvo teille jotka kokeilette Tulaa ensikertaa pienen vauvan kanssa, älkää panikoiko niinkuin mä tein! Ne vauvatuen käyttöohjeet ovat oikeasti niin idioottivarmat että ihan varmasti asettelette vauvan sinne oikein ja vauva voi ihan mainiosti!

Eniten mä oon käyttänyt Tulaa ihan tässä kodin lähellä kun ollaan oltu vaikkapa pihalla tai kävelyllä Tiaran kanssa ja en ole raahannut rattaita mukaan ollenkaan. Tula on ollut käytössä myös joskus kotosalla kun olen halunnut pitää vauvaa lähellä mutta on ollut esimerkiksi ruoka laitettavana tai pyykit ripustettavana. Meidän vauva viihtyy kyllä hereilläollessaan niin lattialla kuin sitterissäkin mutta usein mä mieluummin pidän vauvaa ihan itseni lähellä kun en raaski olla hänestä erossa. Se täytyy sanoa että Tulan kanssa saa kyllä hurjasti katseita osakseen! Suurin osa hymyilee hyväksyvästi mutta usein vanhemmat ihmiset katsovat joko kummeksuen tai jopa paheksuvasti, tiedä sitten miksi ihmeessä. Mutta mä ainakin kuljen ylpeydellä vauva lähelläni maailman cooleimman pääkallokuosisen Tulan kanssa!

Mä kuvasin tuollaiset pienimuotoisen kuvasarjan siitä miten meidän ipana asettuu Tulaan, en tiedä saako niistä yhtä hyvin selvää kuin Tulan omista ohjeista, mutta näin tämä ainakin meillä toimii oikein kätevästi. Ja tuon ykköskohdan ”sängyn” sijaanhan käy mikä tahansa tasainen alusta, kotona vain yleensä teen tämän sänkyä apuna käyttäen kun olen siihen tottunut. Toinen maininta vielä tuosta vauvan asennosta, eli polvet pyllyn tasalla vähintään tai hieman ylempänä kuin pylly, en vain viitsinyt tuota koko kuvaa tukkia täyteen tekstiä. On kivaa että voin jo sanoa että olen ”tottunut” kantoreppuun, se kuitenkin on täysin uudenlainen juttu mulle vauvanhoidossa kun Tiaran kanssa sitä ei ollut käytössä kuin sen lyhyen testiviikon ajan. Tula on kyllä ehdottomasti meidän juttu!

Onko teillä (ollut) kantoreppua käytössä? Minkämerkkinen? Oletteko kuulleet Tulasta ennen? Onko teillä ollut käytössä vauvatukea kantoreppuun? Mitä olette tykänneet?

Kuulostaa hurjalta, kaksikymmentä kuukautta eli yksi vuosi ja kahdeksan kuukautta. 20 kertaa enemmän kuin meidän kuopuksen ikä, sen verran on kuukausia mittarissa meidän vanhemmalla neidillä. Oikeastihan vuosi ja kahdeksan kuukautta on tosi tosi vähän, se on pieni kärpäsenkakan kokoinen ajanjakso Tiaran elämästä jota hän ei luultavasti muista ollenkaan aikuisena, mutta joka on hänen tähänastinen koko elämänsä. Luultavasti sanoin siksi, koska mun ensimmäinen muistoni jonka muistan ihan tarkkaan on ajalta jolloin olin melkeinpä tismalleen samanikäinen kun Tiara nyt, kesältä -93. Sain silloin keltaisen ankkailmapallon istuessani turvaistuimessa (?) enoni auton takapenkillä äidin pikkuserkulta joka oli vierailemassa Suomessa Amerikasta ja mulle on oikeasti jäänyt tuo tilanne mieleen.

On jännää miettiä mitä näistä elämän ensimmäisistä vuosista jää Tiaran muistoihin. Tällä hetkellä Tiaran muisti on aivan uskomaton ja hän esimerkiksi hoki viikon ajan ennen kuin mun äiti tuli meille että ”Mummu ja Mörkö tulee Oulusta. Tiistaina mummu ja Tiara menee keinumaan!” kun kerrottiin että Mummu tulee tiistaina meille. Eihän Tiara vielä viikonpäivistä tai ajankulusta ymmärrä hölkäsen pöläystä mutta neidin ikävää tuntui kovasti helpottavan tieto siitä että joskus se mummu sieltä tulee ja vie keinumaan. Ja nyt taas mummun lähdettyä on Tiara moneen kertaan toistellut että ”Mummu ja Mörkö meni junalla Ouluun”.

Tiara on ottanut taas kunnon kehitysspurtin tässä viimeisen kuukauden aikana, ja eniten oikeastaan vimeisen kahden viikon aikana, tuntuu että se vauvamaisuus on hävinnyt ja puhekin alkanut selkeytymään huomattavasti vaikka onkin ollut ymmärrettävää jo pitkään. Kaikki kirjaimet tuntuvat onnistuvan ärrää lukuunottamatta ja lauseetkin saattavat olla jo 5-7 sanan mittaisia entisen kahden-kolmen sanan sijaan. Sanat myös tulevat aika usein jo oikeassa muodossa ja lauseet ovat oikeasti lauseita eikä vain sanoja peräkkäin lausuttuna. Erityisen ihania lauseita ovat Tiaran sanomat rakkaudentunnustukset ja Tiara muistaa meidän hyvänyöntoivotuksetkin ulkoa ja ne pitää sanoa joka ilta tismalleen samassa järjestyksessä tai Tiara korjaa. ”Öitä, nuku hyvin, äiti ja isi rakastaa, kauniita unia!”

Mun mielestä tämä ikä on ihan loistava, Tiaralta kun tulee niin mahdottoman ihania, hupaisia, suloisia, hömppiä ja mahtavia oivalluksia harva se päivä. On myös ihanaa seurata miten toinen on innoissaan nurmikosta, kivistä, hiekasta, kaivonkannesta nurmikon reunassa, laiturista, kallioista, voikukista ja kaikesta uudesta ja erilaisesta. Miten onnelliseksi lapsi voikaan tulla kun hän löytää uusia asioita? ”Äiti, katso! Sinisiä kukkia tuolla! Vaaautsi!” Sinisestä puheenollen Tiara tunnistaa neljä väriä – sinisen, pinkin, harmaan ja mustan. Mutta hän muistaa kaikkien värien nimet ja hokee usein ”pinkki, harmaa, sininen, keltainen, musta etc.”

Kaksikielisyys-kuulumisia on moni kysellyt ja toivonut viime aikoina jaettavaksi taas täällä blogin puolella! Aika paljon junnataan vielä siinä missä viimeksikin asiasta kertoessani, eli Tiara osaa paljon yksittäisiä sanoja mutta lauseita ei vielä tule. Tiara ei edelleenkään aina vastaa ruotsiksi Otolle jos Otto puhuu ruotsia, mutta usein toistaa perässä Oton ruotsiksi sanomia sanoja ja usein myös mulle puhuessaan saattaa sekoittaa välillä puheeseen ruotsin kieltä kuten esim. videopostauksessakin taannoin sanoi ”öga” ”silmän” sijaan kun kyselin kasvonpiirteiden nimiä häneltä. Sanavarasto laajenee kokoajan, mutta edelleen suomen kieli on reippaasti vahvempi. Ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että vauvan syntymä aiheutti pienen repsahduksen ruotsin kielessä ja ollaan koitettu päästä takaisin siihen hyvään tahtiin joka meillä pitkään jo oli ja molemmat vanhemmat puhuivat vain sitä omaa kieltään. Pikkuhiljaa!

Mä voisin lörpötellä Tiarasta loputtomiin, mutta antaa Tiaran kuitenkin kertoa myös itse itsestään! Tässä on muutama mun ylös kirjoittama Tiaran oivallus viime ajoilta:

”Äiti on höppänä, isi on höppänä, mummu on höppänä, sisko on höppänä ja mörkö on höppänä.”

”Äiti on Tiaran rakas.”

”Makoriinilaatikko on Tiaran lemppari ruoka.”

Äiti mitä ihmettä, isi on peppupää!

”Sisko on pieeeeeeni pikkuinen nätti!”

Onnea äidin ja isin pienelle rakkaalle, vuosi ja kahdeksan kuukautta♥

Kuvituksena viime viikkoina julkaisematta jostain syystä jääneitä kuvia koska Tipa oli vielä tänään toipilaana kun oli vasta ensimmäinen kuumeeton päivä. Huomenna jos vain Tipan vointi sallii niin luvassa kummitädin moikkailua ja ulkoilua! Blogin Facebook -sivuilta voi käydä lueskelemassa viikon tulevista postauksista ja käydä kurkkaamassa meidän pienemmän neidin ylisöpöä kuvaa jonka otin tänään ja Instagramista löytyy tuoretta kuvaa mun palautumisesta nimellä @iinalaura. Hyvää yötä kaikille♥

Heippa! Meillä oli eilen niin kiirettä että en kerennyt tulla kertomaan edes pienemmän neidin neuvolakuulumisia, mutta nyt Otolla alkoi onneksi kesäloma niin josko nämä kiireet hetkeksi hellittäisivät? Eilen meillä oli siis aamulla isyydentunnustus, päivällä pienemmän neuvola ja sitten mun ripsihuolto ja illalla sitten Otto oli viettämässä varpajaisiaan viimeinkin ja mä olin äidin ja tyttöjen kanssa kotosalla. Tänään suunnattiin heti aamulla aikaisin äidin, tyttöjen ja Mörkön kanssa ulkoilemaan ja Tipa innoissaan talutti Mörköä melkein koko lenkin! Mörköä on helppo taaperonkin taluttaa kun se on sellainen pieni kiltti rimpula joka ei vedä tai karkaa.

Aamulenkin jälkeen Tiaralle ihan yhtäkkiä nousi tosi korkea kuume ilman mitään ennakko-oireita ja Tipa onkin sitten ollut ihan raukkeli loppupäivän. Kuume on huidellut lähellä neljääkymppiä vaikka ollaan annettu kuumelääkettäkin tasaiseen tahtiin, aina hetkeksi se on onneksi laskenut ja Tiara on muistanut juoda paljon vettä ja mehua. Toivottavasti kuume hellittää pian eikä Tipalle tulisi muita flunssaoireita niin ei vesittyisi ihan kaikki ensi viikon mukavat lomasuunnitelmat kuten Lintsireissu ja piknik rannalla.

Mulla oli tänään lähes meikitön päivä (kulmakarvoissa vähän väriä ja uudet ripsipidennykset, ei muuta) ja tukkakin oli vain hutaistu aamulla kiinni ennen ulos lähtöä kun turhauduin bad hair dayhin, aina ei vaan jaksa laittautua eikä onneksi tarvitsekaan. Nämä kuvat on mun ja Oton pikaiselta lähikauppapyrähdykseltä kun käytiin ostamassa Tiaralle pillimehua, juotavaa jugurttia ja muuta helposti alasmenevää syötävää sillä aikaa kun Tiara nukkui kotona mummun hellässä huomassa. Kauppareissun jälkeen kokattiin maailman herkuinta kanasalaattia josta meillä on monia variaatioita. Tänään laitettiin kanan lisäksi halloumia, tomaattia, kurkkua, hunajamelonia, salaattia, salottisipulia, viinirypäleitä ja hunaja-öljy-balsamico-seoksessa paistettuja cashew-pähkinöitä. Oli kyllä tosi hyvää!

Ruuan jälkeen mä kirjoittelin osoitteita kirjekuoriin sillä pian on aika lähettää ristiäiskutsut! Viime aikojen suosituin kysymys kommenttiboksissa onkin ollut että koskas me järjestetään ne ristiäiset oikein ja nehän ovat kesäkuun 15. päivä eli vajaan kuukauden kuluttua. Mulla päivä päivältä jännitys kasvaa ja tekee niiin mieli paljastaa jo neidin nimi mutta vielä täytyy malttaa. Ristiäiskutsujen lisäksi oon alkanut miettimään jo tarjoiluja ja ostanut pinkkejä tarjoiluvateja ja laajentanut meidän Teema-astiastoa että olisi edes hieman enemmän samanlaisia kuppeja ja lautasia kuin viimeksi. Ristiäiskutsut mä tilasin Ifolorilta ja halusin niistä meidän näköiset ja yksinkertaisen tyylikkäät, mitäs pidätte?

Eilen oli tosiaan vauvan 1kk-neuvola ja voi miten hienosti neiti olikaan kasvanut! Pituutta oli jo 55,5cm ja painoakin 4540g eli suunnilleen 900 grammaa on tullut lisää kahden viikon iästä ja nyt neidillä on kuulemma juuri tismalleen oikea paino-pituussuhde. Ja kyllähän sen näkee miten vauva on kasvanut hurjasti kun vaatteetkin istuvat jo paljon paremmin kuin ekoina viikkoina! Vauva sai kehuja tarkkaavaisuudestaan kun hän tuijotteli neuvolatätiä silmiin ja seurasi lelua katseellaan todella tarkkaan. Seuraava käynti taitaakin olla sitten jo se milloin saa sen ensimmäisen rotavirus-rokotteen (jos oikein muistan Tiaran vauva-ajalta?).

Äiti lähtee huomenna takaisin Ouluun mutta on ollut kyllä ihanaa kun äiti on ollut meillä tämän viikon ja ollaan saatu viettää aikaa yhdessä! Ja on pienempi neiti onnistunut jo kietomaan mummunkin pikkusormensa ympärille, Tiarasta nyt puhumattakaan. Harmittaa vaan kun Tipa-raukka on nyt kipeänä ja sitten vielä rakas mummu lähtee taas Ouluun niin voi olla neidillä huomenna vähän harmitus päällä. Täytyy koittaa keksiä Tipalle jotain piristystä! Mä muuten arvoin sen TherisDream-arvonnan voittajankin tänään ja voittajaksi selviytyi tälläinen kommentti:

Onnea Sannille imetystyynyn ja Mamma Padsien voitosta! Mä otan suhun huomenna yhteyttä sähköpostitse. Nyt mä alan jännäämään Euroviisujen finaalia äidin kanssa, mutta huomenna vuorossa ainakin kommentteihin vastailua kun on tässä kiireen takia jäänyt se vähän jälkeen taas. Pahoittelut siitä! Hyvää yötä ja mukavaa lauantai-iltaa kaikille♥

Varmaan aika moni muukin on tänään ollut kesäfiiliksellä, niin mäkin! Mulla kesäfiilis alkaa tulla kunnolla aina vapun jälkeen, oli sää mikä hyvänsä. Loppusilauksen kesätunnelmaan antaa tämä jokavuotinen Euroviisuviikko, mä kun satun olemaan kova viisufani ja perinteenä onkin istua hyvän ruuan ja -seuran kanssa kuin tatti ja tapittaa viisulähetyksiä. Blogia alusta asti tai viime keväästä asti seuranneet varmaan ovat huomanneetkin että mä tykkään Euroviisuista! Nyt mulla on onneksi tosiaan sitä hyvää seuraakin kun äiti saapui tänne viimein edes vähän parantuneen olkapäänsä kanssa moikkaamaan meidän perheen uusinta jäsentä (ja meitä muitakin) niin ei tarvitse Ottoa pakottaa katsomaan mun kanssa.

Tiara oli revetä liitoksistaan kun huomasi eilen aamulla mummun ja Mörkön olevan täällä ja jos edes mahdollista on neidillä tällä hetkellä vielä noin 1000% kovempi puheripuli kuin yleensä. Taisi olla kova ikävä mummua vaikka hän onkin jokapäivä moneen otteeseen puhunut mummun kanssa puhelimessa. Ihana että äiti tuli vihdoin tänne ja sai nähdä meidän pikkutyypin, tuntui niin oudolta että äiti ei ollut vielä neitiä nähnyt vaikka eihän sille olkapään murtumiselle ja sen paranemattomuudelle tietenkään voinut mitään. Onneksi äiti voi nyt paremmin ja saadaan olla yhdessä vielä muutama päivä ennen kuin äidin pitää palata Ouluun kuntouttamaan olkapäätä taas.

Me ollaan ulkoiltu kumpaisenakin päivänä ja Tiarakin on kävellyt hurjan pitkiä matkoja ihan reippaasti. Mahtavaa kun ilmat ovat näin hyvät ja ollaan kävelyiden lisäksi vietetty aikaa niin leikkipuistoissa kuin omalla pihallakin. Leikkipuistoista mun täytyykin kirjoittaa enemmän asiaa kunhan kerkeän, niistä en nimittäin vielä aiemmin ole kirjoittanutkaan ja mulla on mielessä pari juttua. Mulla on valitettavasti kuvaaminen jotenkin jäänyt vähän vähälle mutta muutama kuva sentään ollaan tänään napattu, täytyy taas muistaa pitää kameraa useammin kädessä sen jäätelön sijaan!

Päivän asu / Nahkatakki Asos / Aurinkolasit Gina Tricot / Toppi H&M / Farkut Bik Bok / Shopper Mango / Kengät Zara

Tuo yksi kuva vauvasta on ihan paras missä hän haukottelee, näyttää ainakin mun mielestä siltä niinkuin vauva huutaisi jotain taisteluhuutoa valmiina potkunyrkkeilemään! Vauvalla on huomenna 1-kuukautis neuvola, jännä nähdä paljonko meidän neiti gasellisääri on oikein kasvanut, painoa veikkaisin ainakin tulleen reippaasti lisää kun neiti syö maitoa sen verran ahkeraan tahtiin. Huominen on muutenkin kiireinen päivä, on aamusta iltaan kaikenlaista puuhaa, niinkuin tuntuu olevan melkeinpä joka päivä tällä viikolla. No, en valita. Edelleenkin kaikki toiminta sen raskausajan vuodelevon jälkeen tuntuu tervetulleelta, mukavalta ja piristävältä.

Oli pakko laittaa vielä kuva meidän toissapäivän sapuskoista, oli nimittäin sen verran hyvät pöperöt! Fajita-kanaa, tortilloja, salaattia, creme fraichea ja mikä parasta: mango-avokado-chili-limesörsseliä joka on niiiin huippuhyvää! Siihen tulee siis 3-4 kypsää avokadoa kuutioina, yksi mango tai 1/3 pussillinen pakastemangokuutioita, yksi chili silputtuna, puolikkaan limen mehu sekä suolaa ja mustapippuria. Yksinkertaista, hyvää ja terveellistä (siis se sörsseli, fajita-kana ei ehkä niinkään terveelllistä mutta hyvää sekin).

Mä jatkan nyt Euroviisujen jännäämistä, toivottavasti Suomi pääsee jatkoon! Sitten täytyykin rientää nukkumaan kun meillä on aamulla aikaisin menoa. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥