Miksi kaksi?

06.03.2014

Toivepostausideoita kysellessäni esiin nousi meidän lapsiluku, josta toivottiin postausta. Usein on aiemminkin kyselty että onko tämä nyt tässä oikeasti vai aiotaanko joskus vielä toivoa saavamme lisää perheenjäseniä. Mä en oo mitenkään peitellyt teksteissä sitä että kaksi mukulaa on meille juuri sopiva määrä tällä hetkellä, päinvastoin; olen kirjoittanut viimeisen vauvan syndroomasta ja siitä kuinka ikävöin synnyttämistä ja harmittelen kun en todennäköisesti sitä saa enää koskaan kokea. Nyt ajattelin vihdoin avata vähän laajemmin meidän ajatusmaailmaa tässä asiassa, miksi kaksi?

Se on varmaan sanomattakin selvää, että meidän toiveena oli useampi kuin yksi lapsi. toinen vauva sai luvan tulla silloin kun Tipa oli samanikäinen kuin Zelda nyt ja pian me jo odotettiinkin toista vauvaa. Alusta asti me oltiin sitä mieltä, että haluamme enemmän kuin vain yhden lapsen. Sille on monta syytä leikkikaveruudesta sisarussuhteen rikkauteen ja toisten huomioonottamiseen, mutta ehkä päällimmäisenä syynä se, että mä olen itse ainut lapsi. En koe kärsineeni siitä suoranaisesti, mutta silloin kun mun äiti sairastui vakavasti mun ollessa 14, mä jäin aivan yksin. Ei mulla ollut ketään muuta perheenjäsentä, kuin äiti, vaan olin sukulaisten huomassa silloin kun äiti makasi teho-osastolla, ja mietin että onko mulla kohta perhettä enää ollenkaan.

pikkuneitimuruli 057IMG_0295 En halua että meidän lapsi joutuu koskaan tuntemaan olevansa niin yksin, kuin mä silloin tunsin. Ja nyt meillä onneksi on kaksi lasta. Vaikka mulle tai Otolle tapahtuisi mitä tahansa ikinä, niin tytöillä on kuitenkin toisensa, ja se on uskomattoman huojentavaa. Ei sillä että me oltaisiin täältä Oton kanssa lähdössä edes kulumalla, mutta näin vanhempana sitä tulee mietittyä kaikenlaista. Tytöillä on toisensa.

Mutta miksi kaksi, ja vain kaksi? Miksei enempää? Koska kahdelle me jaksetaan olla sellaisia vanhempia, kuin me halutaan olla. Riittävän hyviä vanhempia, ilman loppuunpalamista ja pinnistelyä. Mä tunnen itseni ja omat voimavarani, ja tiedän että kahden kanssa en joudu olemaan jatkuvasti äärirajoilla vaan aivokapasiteettia riittää vielä itseni kehittämiseen ja muuhunkin elämään kuin lasten kanssa touhuamiseen. Kolmen tai useamman kanssa fiilis saattaisi olla eri.

Kuten taannoin kirjoitin, nyt on opiskelun ja korkealle tähtäämisen aika, ja tässä yhtälössä ei ole tilaa taas uudelle raskaudelle ja vauvavuodelle. Mulla on kovat tavoitteet niin uran kuin opintojenkin suhteen, ja halu päästä opiskelemaan ja kehittymään päihittää 100-0 telkkarin vauvaohjelmia katsellessa iskevän hetkellisen mitä jos sittenkin -fiiliksen. Se että mä aion keskittyä nyt opiskeluun ja uraan, ei tietenkään poissulje itsessään sitä vaihtoehtoa että joskus tulevaisuudessa pyöräyttäisimme iltatähden.

ihanabebis 028 IMG_1265Moni onkin kysellyt, miksi emme haluaisi kolmatta lasta vaikka kymmenen vuoden kuluttua. Tietenkään se ei ole täysin poissuljettua, etteikö meille vielä joskus voisi tulla kolmatta lasta, mutta ainakin tällä hetkellä – viimeiseen hengenvetoon asti kahteen vauvavuoteen kaikkensa panostaneena, ajatus kaiken alusta aloittamisesta siinä vaiheessa kun molemmat tytöt ovat alakoulussa ei houkuttele sitten yhtään. Miksi aloittaa sama vaipparumba alusta kun vihdoin elämä alkaa taas olla vapaampaa ja helpompaa?

Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan, sillä eihän sitä ikinä tiedä. Jollain tasolla ajatus vielä yhdestä vauvasta, optio siihen että joskus saisi vielä kokea sen tuhinan ja tuoksun ja ne pienet varpaat, on hyvä olla olemassa. 22-vuotiaana kun en koe vielä olevani mikään elämän asiantuntija tai ennustaja joka osaisi kertoa miten elämä tulee menemään. Elän päivän, viikon ja vuoden kerrallaan ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvä äiti meidän kahdelle pallerolle.

IMG_8592 IMG_0415Tunneperäisten syiden lisäksi on tietenkin vielä ne järkisyyt sille miksi kaksi on sopiva määrä. Helsingissä on kallista asua, ja me ollaan jo nyt aika pian suuremman asunnon tarpeessa, sillä mun blogijutut (ja tulevat opiskelujutut) valtaavat alaa sen verran että niille olisi hyvä olla ihan oma huoneensa. Tytötkin tarvitsevat jossain vaiheessa omat huoneet, ja jos meidän nelihenkinen perheemme veisi jo neljä makuuhuonetta, niin useamman lapsen kanssa meille iskisi jo suunnilleen oman kartanon tarve aika pian. Me haluamme asua tilavasti, turvallisella, kauniilla ja lapsiperheystävällisellä asuinalueella, palveluiden läheisyydessä, mutta 6H+K:ta ei meilläkään olisi sellaisilta alueilta mahdollista ostaa Helsingin hintatasolla, ainakaan vielä useampaan vuoteen.

Lisäksi mun molempien tyttöjen odotusajat ovat sisältäneet dramaattisia käänteitä, vuodelepoa ja loputtomasti piinaavia ajatuksia siitä syntyykö vauva ennenaikaisena, ja jos syntyy niin kuinka aikaisin. Tiara syntyi viikolla 35+6, sillä kahden viikon vuodelepo pitkitti synnytyksen käynnistymistä ja kerkesin saada keuhkoja kypsyttävät kortisonipiikit. Zeldan odotusaikana jouduinkin sitten vuodelepoon jo viikolla 26, ja viime kevät vuodelevossa, täysin toisten armoilla oli mun elämän rankinta aikaa. En halua enää koskaan kokea sitä stressiä ja hätää, joka kestää monta viikkoa, kun ei saa tehdä mitään ja jatkuvasti vain miettii että kuinka hyvät mahdollisuudet vauvalla olisi selvitä jos hän syntyisi viikolla 27 tai 31.

Aika tunnetusti kultaa muistoja, mutta onnekseni mulla on aina tämä blogi, mistä voin käydä vauvakuumeen iskiessä lukemassa viime kevään rankoista kuukausista, tai Zeldan vartin pätkissä nukkumista öistä kirjoitettuja postauksia, ja muistaa että meillä on tässä ja nyt kaikki mitä me tarvitaan. Vielä se kuume ei ole iskenyt, mutta jos se vielä joskus nostaa päätään, on hyvä pitää nämä asiat mielessä.

IMG_6457xMikä on teidän ihanne lapsilukunne? Miksi?


86 Responses to “Miksi kaksi?”

  1. hennna sanoo:

    Iina sie kirjotat niin hyvin! huomaa, miten tärkeä perhe sulle on, ja oot varmasti ihan mahtava äiti! mun mielestä oot tosi kypsä ollaksesi kuitenkin vasta 22-vuotias! Ihan huippua aina lukea näitä postauksia 🙂 itekki oon miettiny, että haluaisin aika nuorena jo lapsia (tai no ihan ekaksi poikaystävä jnejne), ja tää tosiaan kannustaa mua, että se on ihan mahollista ja nuorenaki voi olla ihan mahtava äiti 🙂 oon jo jonku aikaa seuraillu sun blogia aina välillä ja löysin sut fbstä, oli ihana lukea kaikkia hääjuttuja ja näitä postauksia teiän lapsista ja ihan kaikesta! vaikka monesti postaukset onki aika pitkiä, niin silti jaksaa aina lukea! monen blogin kohalla mulle käy vaan sillälailla, että jos tekstiä on pitkästi, katon vaan kuvat ja siirryn seuraavaan. Sun blogis kohalla ei tarvi todellakaan niin tehdä! Oot kyllä niin ihana ja teidän perhe myös! Kaikkea hyvää teille <3 ja toivottavasti tästä kommentista sai ees jotain selvää :')

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjan paljon!♥ Ihana kuulla että jaksat lukea mun tekstejä vaikka et muuten pitkistä teksteistä niin tykkääkään, tuli hyvä mieli sun sanoista 🙂 Mahtavaa kevättä ja kaikkea hyvää sulle♥

  2. T sanoo:

    Meillä on tällä hetkellä yksi lapsi, ollaan haaveiltu toisesta jo viime keväästä asti, jolloin aloinkin odottamaan toista lasta, mutta ikävä kyllä se päättyi keskenmenoon. Sitten tulikin kaikenlaista eteen, ettei olla vielä lähdetty uutta raskautta yrittämään. Ehkä tämän vuoden lopussa tai ensi vuonna voidaan taas harkita, kun minunkin työkuviot on vähän rauhottunut.

  3. Tiina sanoo:

    Ihanneluku ehkä kaksi, mutta vain yksi on mahdollinen.

    Olisin halunnut kaksi lasta pienellä ikäerolla. Nyt meillä on 2,5-vuotias tytär ja toista ei tule. Ihan vain siksi, ettei meille mahdu. Asutaan omassa 60-neliöisessä kolmiossa, joka ostettiin kesällä 2012, eikä todellakaan olla etsimässä isompaa, koska meillä ei ole isompaan varaa. Tämä on sopiva kolmelle, neljälle auttamattomasti liian pieni.

    Sekä minulla että miehellä on kummallakin yksi isompi sisar, eikä siis tiedetä, millaista on olla ainut lapsi, mutta toivomme kovasti, ettei oma tyttäremme millään tavalla tule kärsimään ainokaisena.

    Lisäksi minunkin raskausaika oli rankka ja myös pelottava pahoinvointeineen, verenvuotoineen ja pakkolepoineen, eikä aika ole kullannut muistoja tarpeeksi, että kaipailisin raskaana olemista. Mielenterveyteni ei kestäisi toista samanlaista raskautta.

    • roosa sanoo:

      Ihan pakko tulla kommentoimaan sulle tähän:
      ”toivomme kovasti, ettei oma tyttäremme millään tavalla tule kärsimään ainokaisena”.
      Itse olen kasvanut yh-äidin ainoana lapsena ja voin sanoa, että en ole kärsinyt pätkääkään! Sain kaiken keskitetyn huomion ja en ikinä osannut edes sisaruksia kaivata, kun oli paljon kavereita joiden kanssa leikkiä jo pienestä pitäen 🙂
      Monesti tietenkin kysyin äidiltä, että miksei minulla ole siskoa tai veljeä, mutta ei se mitenkään ollut minun elämässä negatiivinen asia. Aina kavereiden luona näin kuinka vaikeaa heillä oli monilapsisessa perheessä, kun oli tiukkaa kaikesta ja aina piti jakaa ja kinastella. 😀
      Tietenkin kolikolla on aina kaksi puolta, molemmissa ne hyvät ja huonot puolensa. Kun lapsi oppii olemaan ilman sisarta, niin se on helppoa ja siitä osaa löytää aina jotain hyvääkin! 🙂

    • Iina sanoo:

      Tärkeintähän on että teette juuri teidän perheelle sopivat ratkaisut niinkuin olette tehneetkin :)! Mäkään en koe kärsineeni ainokaisena olosta, päinvastoin siinä on monia etuja että on ainoa lapsi! Ainoa ”haitta” on tuo mistä mainitsinkin, että kriisin tullen jäin yksin, mutta onneksi se ei ole kovin todennäköistä että muille kävisi niinkuin mulle ja äidille, ja meillä oli vielä sekin että oltiin äidin kanssa kaksin. 🙂

  4. fanni sanoo:

    Mä oon niin samaa mieltä.. siis kaksi. Kun lähdetään perheenä tekemään jotain niin meitsi ottaa toisen ja mies toisen hallintaansa – ei kaaosta. Jos tuohon kahden hunnin perään tulis vielä kolmas, säkällä tietty kolmas POIKA, niin johan siinä oltais helisemässä 😀 nyt kaikki sujuu, olipa yksin tai kaksin poikien kans.

    Mulla on neljä sisarusta ja ne on rakkaimpia tyyppejä, tietenkin! Mut tavallaan toisiks nuorimpana on jäänyt ”vähemmälle” kuin vanhemmat, varsinkin kun mun isoveljellä on down. Ihan ajallisesti ja myös materiassa jäänyt 😀 nyt kun meillä on kaksi lasta niin koen, että taloudellisesti riittää rahkeet harrastuksiin sitten joskus, valitettavasti mun lapsuudessa näin ei aina ollut. En tykkää myöskään pihistellä esim ulkovaatteiden, vaunujen ja turvaistuinten kanssa ja olen ihan huippuonnellinen kun meillä on ollut mahdollisuus ostaa juur ne mitä on haluttukin!

    Ja kyllähän se omat haaveet ja ammattiin opiskelu kolkuttelee meikänkin selän takana. Tuo mies ja lapset ja tavallinen tasapainoinen elämä on ollut suurimpia unelmiani ja kun ne nyt on tässä, niin ehkäpä jotkut muutkin haaveet vois käydä toteen kun tekee niiden eteen töitä. Ni. Maratonkommentti loppuu.

    • Iina sanoo:

      Meillä tuntuu olevan tosi samanlaisia ajatuksia siitä millaista on kahden lapsen kanssa, ja samanlaisia arvoja ja toiveita muutenkin 🙂 Kiitos ihanasta kommentista! Mä toivotan sulle ja koko perheelle onnea ja menestystä kaikkien haaveiden toteuttamiseen♥

  5. Tulevaisuuden lapset sanoo:

    Itse olen aina (jo 3-vuotiaasta asti) haaveillut suurperheestä, ja todellakin suurperheestä eli periaatteessa ajatuksena, että sitten kun olisi oikea aika lapsille, niin ”lapsia saisi tulla niin paljon kuin on tullakseen”. Mutta pidän myös uraa erittäin tärkeänä, joten haluan sen luoda ensin kunnolla, jotta olisi sitten mahdollista palkata lastenhoitaja kotiin eikä itse tarvitsisi pitää täysiä äitiyslomia.

    Olen itsekin kasvanut useamman lapsen perheessä, joten kyllä sitä kautta on oppinut arvostamaan niitä hyviä ja ihania sisaruussuhteita, joita haluan myös omille tulevaisuuden lapsilleni tarjota. Sisaruksilta kun saa aina voimaa tarpeen vaatiessa.

    • Iina sanoo:

      Mäkin haaveilin aina ennen suurperheestä, neljästä tai viidestä lapsesta :D! Olet varmasti oikeassa siitä että sisaruksilta saa voimaa♥ Kaikkea hyvää sinulle!

  6. Mami sanoo:

    Itselläni on vasta yksi lapsukainen, mutta toiveissa olisi suurperhe. Vaikka lastenhoito on vaikeaa, rankkaa ja siihen kadottaa itsensä helposti, niin elämä on kuitenkin lyhyt ja minä haluan niin monta lasta kuin Luoja suo. Haluan nähdä miten lapseni kasvavat isoiksi, menevät naimisiin ja perustavat omat perheensä. Lapset ovat siunaus, enkä aio estellä niiden tulemista millään lailla <3

  7. Noora sanoo:

    Kaksi lasta meille kiitos! Poikanen nyt tosiaan reilu 10kk ja toinen saa tulla kun on tullakseen. 🙂 Toivottavasti tärppäis pian, jotta ikäero pysyisi suht pienenä. Oon aina halunnut kaksi lasta pienellä ikäerolla, koska itse oon ollut ainut 9-vuotiaaksi enkä koe olevani kauhean läheinen sisarusteni kanssa juuri siksi, kun ollaan niin eri tilanteissa. Ehkä tietty sitten myöhemmin välit lähentyy, kun mun sisaruksetkin kasvavat aikuisiksi.

    Kaksi lasta siksi, koska yksi on liikaa ja kolme on jo vähän turhan suurperhe. En mä nyt sekoaisi täysin, jos putkahtaisikin seuraavaksi kaksoset, mutta mieluummin ei… Kaksi lasta mahtuu kivasti autoon, kahdelle lapselle löytyy ihanat kummit ja nimet, kahden lapsen kanssa ei tarvii järkyttävän isoa asuntoa, kaksi lasta mahtuu samaan aikaan syliin ja kaksi kättä voi hoitaa juuri kahden lapsen tarpeita samaan aikaan. En keksi kuin hyviä puolia. 😀

    • Iina sanoo:

      Tsemppiä teille yritykseen!!♥ Meillä on aika samanlaisia ajatuksia kahdesta lapsesta ja sen lukumäärän käytännöllisyydestä, juurikin nuo samat autonpaikat ja syliinmahtumiset olen miettinyt 😀

  8. st.brigitten sanoo:

    Me ei olla suunniteltu perhekokoa millään lailla, eikä suunnitella vieläkään. Meille syntyy ihan kohta kolmas lapsi, mutta en usko tämänkään jäävän viimeiseksi. Ei me osata sanoa mikä olis sitten se luku mihin lapset jäävät… sitten kun tuntuu ettei aikaa riitä tai voimia riitä, sitten ei enää lisää vauvoja 😀

  9. Petra sanoo:

    Kuullostaa ´´terveeltä” tuo teidän ajattelu tapa, että nyt ajattelette näin, mutta koskaan ei voi loppupeleissä tietää tulevaisuudesta vuosien päästä.
    Tämän sanon siksi, koska minulla on yksi veli, eli ´´meitä” on kaksi ja se on jotenkin niiin juurtunut mun äidin päähän, että hän kiivastu aivan mahdottomasti, kun kerroin, että me haaveillaan lapsiluvusta 3. Alkoi hirveä tivaaminen siitä, miksei kaksi riitä yms.

    No niin miksi? no siksi, että meillä on nyt tuo yksi tohelo ja minun on pakko hoitaa koulutukseni loppuun (alkaa ensi elokuussa, jolloin Kevin on juuri 2v.) kouluni kestää vielä kaksi vuotta. Jos mulla olisi jo koulutus hoidettuna niin haluttaisiin toinen vaikka heti, mutta pakko ajatella järkevästi.
    No sitten kun vihdoin tulee hyvä sauma tehdä uusi lapsi, haluttaisiin toteuttaa se mahdollisimman pieni ikäero, joka ei nyt tietysti onnistunut. Jolloin summaksi tulee auttamatta kolme 😀
    Muutenkin mulla sekä miehellä vaan sellainen ollut kokoaika mielessä, että kolme olisi hyvä lapsiluku 🙂

    Mutta tosiaan, ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo, meille ei välttämättä suoda enempää lapsia, tai sitten vaan se toinen enään, tai ehkä me vuosien vuosien päästä halutaankin iltatähti ja pamahtaakin tuplat 😉
    Mutta jos elämän saisi täysin käsikirjoittaa, olisi Kevin 5v. kun syntyy toinen lapsi ja toisen ja kolmannen välille jäisi ikäero n. vuoteen.

    • Iina sanoo:

      Voi miten kurjaa että ulkopuoliset ihmiset suhtautuvat noin tökerösti, teidänhän asia se on montako lasta toivotte saavanne! :S

      Ihanaa että teillä on selkeät suunnitelmat, mä toivon kaikkea hyvää teille kevääseen ja onnea suunnitelmien toteuttamiseen :)!!♥♥

  10. Josefina Toukola sanoo:

    Sulla on oikeesti taito kirjoittaa! Oon lukenut tosi montaa blogia ja kaikki muut pikkuhiljaa jääneet (ajanpuutteen vuoksi), mutta sun blogin tsekkaan pari kertaa päivässä uuden postauksen toivossa 😉

    Meille on ollut myös alusta asti selvää, että haluamme enemmän kuin yhden lapsen. Mulla on todella läheiset välit omien sisarusteni kanssa, niin haluan suoda saman myös omalle lapselleni. Ennen raskautta puhuimme Jollen kanssa, että halutaan 5 lasta peräkkäin(siinä vaiheessa on helppo puhua kaikennäköstä kun ei ole lapsia, eikä ole kokenut yhtään raskauttakaan).. No, mun raskaus oli kaikkea muuta kuin helppo. Oksensin 9kk , makasin sairaalassa tiputuksessa useamman kerran viikossa ja viikolla 22 meinasi meidän pienokainen haluta jo maailmaan.. Joten siitä lähtien olin vuodelevossa hirveä pelko siitä, että meidän vauvamme saattaisi tulla maailmaan aivan liian aikaisin. Raskaus kuitenkin meni viikolle 39 asti ja loppu hyvin kaikki hyvin. Jolle on Edenan syntymästä lähtien puhunut toisesta lapsesta, mutta mulle vaan jäi jotenkin traumat raskausajasta. Jos joutuisin olemaan kokoajan vuodelevossa tai pää vessanpytyssä, niin menettäisin niin paljon Edenan elämästä… toisaalta toinen lapsi olisi aivan todella todella ihana, mutta toisaalta en halua missata Edenan elämästä jos olisinkin taas yhtä huonovointinen.. vaikeita päätöksiä… Mutta muutaman vuoden sisällä meille kyllä varmastikin tulee lisää lapsia (jos vaan saadaan:)).

    • Iina sanoo:

      Voi Josefina oot ihana, kiitos hurjan paljon!♥♥

      Kuulostaa kyllä ihan uskomattoman rankalta sun raskausaika, mulla oli itselläkin vaikeuksia ja se oli kyllä kaikista rankinta toisen lapsen odotuksessa, että ei kyennyt loppuaikana huomioimaan esikoista juuri ollenkaa, kun olin vuodelevossa. Mutta sitten taas, näin vuosi raskusajan jälkeen huomaan että se todellakin oli sen arvoista, ei Tipa siitä kärsinyt mitenkään kun oli kuitenkin välittäviä läheisi ympärillä koko sen ajan vaikka mä jouduin lepäämään, ja nyt meillä on maailman ihanin Zelda!

      Ihan super kaunis nimi teidän tytöllä!♥ Kaikkea hyvää teidän ihanalle perheelle!

  11. Masc sanoo:

    Yksi ihana tytär meille suotiin monen vuoden yrittämisen jälkeen luomuna ja toivoisin vielä hänelle siskon tai veljen mahdollisimman lyhyellä ikäerolla, toivottavasti nyt ei kuitenkaan tarvitse yhtä kauaa odottaa kuin esikoisessa. 🙂 tykkään tosi paljon sun tavasta kirjoittaa, tosi kypsältä ja fiksulta vaikutat ja olet varmasti ihana äiti tytöillesi 🙂

    • Iina sanoo:

      Ihanaa että saitte tyttären, tsemppiä vauvan yritykseen!♥ Kiitos hurjan paljon, ihana kuulla että tykkäät ja olet saanut musta hyvän kuvan 🙂 Kaikkea hyvää teidän perheelle!

  12. Anne sanoo:

    Mun ei tarvii muuta kun sanoa AAAMEN ! 🙂
    Mutta lisätäkseni, minulla on vain yksi 10kk:D Mutta tiedään että haluan kokean edes yhden raskauden ja synnytyksen (en laske ekaa synnytykseksi, koska mentiin kiireelliseen sektioon ja nukutuksessa). mutta nyt ei todellakaan ole aika. (tämä ekakin tuli vähän suunnitelematta, olin juurri jatkanut opintoja pitkän tauon jälkeen, ja niin sitä taas mentiin )Jatkan nyt keväällä opinnot loppuun, Mytta meillä ei olisi millään saralla varaa edes rahallisesti toiseeen. vaikkakin emme asu edes pääkaupunki seudulla.
    Minä saa minimi äitiyspvä rahaa ja mies saa niin pientä palkaa, että se juuro ja juuri kattaa vuokran ja laskut, (joo, erittäin paska duuni, nyt vain ei ole vaihtiehtoja).

    Mutta kaikki on väliaikaista, nämä päätökset ja fiilikset ovat tämänhetkisiä, ja näin minusta tuntuu nyt. haluan opiskella, treenata ja kehittää myös itseäni. Näin pystyn selviäämään tuon yhden vaativan mukulan kanssa. Tiedän että saan toetuttaa myös itseäi.En ole vain äiti. -vaan olen myös minä 🙂
    Mikään ei ole lopullista. Mutta näissä puiteissa jatkamme elämää ja rakenamme sellaisen perheen ja elämän kun itse haluamme. Sellaiseta elämää että tiedän olevani onnellinen.

    Kiitos Iina sinulle tästä hyvätä postauksesta. Juuri sellainen hyvä postaus minkä voi esitää, jos ihmiset tinkii, miksi vain kaksi 😀

    • Iina sanoo:

      10kk ikäinen Tipakin oli kun mulle iski se vauvakuume ;D! Ihana että tiedätte omat voimavaranne ja mahdollisuutenne, teille on varmasti luvassa paljon hyvää kun teette lujasti töitä ja puhallatte yhteen hiileen noin hienosti 🙂 Kaikkea hyvää teidän perheelle ja kiitos kivasta kommentista!! 😀

  13. Kahden kultakimpaleen äitee sanoo:

    Meillä on kaksi tyttöä 1v 9 kk ikäerolla. Esikoisen tuloa odoteltiin yli neljä vuotta ennen kuin tulin raskaaksi johon sisältyi kaksi alkuraskauden keskenmenoa,hedelmöityshoitoja ja pettymyksiä monen vuoden takaa. Pikkukakkonen sai alkunsa myös luomusti kun esikoinen oli 1 vee. En ikinä olisi voinut uskoa,että olen joskus kahden tytön äiti!!! Molemmat raskaudet ovat olleet helppojaja synnytykset nopeita jopa niin nopeita ,että jäänyt kivunlievitykset saamatta. Kaiholla joskus mietin,etten koe enään raskautta ja ennen kaikkea synnytystä. Kaksi on kuitenkin sopiva luku meille ,koska kahdessakin on työtä meille vanhemmille aivan tarpeeksi ja tytöt ovat aika hyvä parivaljakko kun ovat luonteeltaan ihan erilaisia vaikkakin nahisteluilta ei todellakaan vältytä. Olemme tosi ylpeitä suloisista tytöistämme ja äitinä olen kokenut mitä on tulla vaikeasti ja helposti raskaaksi ja silti molemmat tytöt yhtä arvokkaita ja ainutlaatuisia. Ei se määrä vaan laatu näin huumorilla ajatellen. Minusta ei olisi ikinä esim:neljän lapsen äidiksi,mutta hienoa että jollain löytyy voimavaroja myös suurperheen pyöritykseen. Tämä äitee täyttää kohta 35 vee eli siinäkin mielessä minusta täytyy tiedostaa jo mikä lapsiluku tulee olemaan,koska riskit kasvaa ja lapsia ei hankita niitä saadaan jos luoja suo.

    • Iina sanoo:

      Voi miten ihanaa että olette saaneet kaksi ihanaa tervettä tyttöä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Ihanaa että sait nauttia helpoista raskauksista ja synnytyksistä 🙂 Mä olen kahden tytön äitinä sun kanssa samoilla linjoilla! 🙂 Kaikkea hyvää teidän ihanalle perheelle ja aurinkoisisa kevätpäiviä!♥

  14. Äitilandia sanoo:

    Ahhahaa sä kirjoitat niin hyvin Iina! Mun ajatukset paperille!
    Kaksi on niin hyvä luku. Kaikki tässä yhteiskunnassakin on melkeimpä mitoitettu 2 aikuista+ 2 lasta-mentaliteetillä.

    Paitsi että hups… no tää kolmas tuli omasta halustaan meiltä juuri kyselemättä ja mehän otetaan vastaan haaste pienestä ”suur”perheestä pelonsekaisin tuntein.
    Itsekin olin ajatellut iltatähteä ehkä sitten 30+, kun olisin ollut kätilönä useamman vuoden ja kumpikin näistä jo olemassa olevista olisi koulussa (tosin Isovelihän aloittaa koulutaipaleensa jo 2 vuoden kuluttua 😮 )
    Mutta näillä mennään mitä on annettu. Ja ehkä joku viisaampi tiesi meidän puolesta että kolme on se meidän luku? Hope so…

    • Iina sanoo:

      Voi Helena! 😀 Mutta hei, mä voisin tai voin joskus olla sä. Kaikille voi sattua pieni hups, ja sitten siitä tilanteesta selvitään, ja veikkaan kyllä että teidän tuleva pieni tyyppi on sellainen hurmuri että sen synnyttyä on vaikea kuvitella että joskus toiveena oli vain kaksi!♥ Nämä mun postauksen ajatukset on näitä että helppo sanoa ääneen just nyt mutta auta armias jos olisi oikeasti se valinnan paikka edessä. 😀

  15. E sanoo:

    Samanlaisia ajatuksia. Mä olin 21, kun sain ekan ja nyt toisen vajaa 4v myöhemmin. Tuossa välissä kerkesin opiskella ja tehä töitä, maisterinpaperit sain 6 viikkonen vauva masussa joka nyt tuhisee vieressä. Viimeisen vauvan syndroomaa podetaan täälläkin, sillä seuraavaksi on vuoro töiden ja ”rauhallisemman” elämän 🙂

  16. Hilla sanoo:

    Olemme avomieheni kanssa ajatelleet max. 3 lasta. 🙂 Emme halua suurperhettä järkisyistä (raha, talo jne). Enkä ainakaan itse nää itseäni suurperheen äitinä..

  17. Rakastunut sanoo:

    Osaat kyllä kirjoittaa niin hyvin! Tämä sai minut kyllä pohtimaan omaa elämääni 🙂 Minulla ja aviomiehelläni on molemmilla viisi sisarusta. Mieheni omat on kaikki ns. kokonaisia eli samat vanhemmat, mutta minun omista vain kaksi on ns. kokonaista, toiset kaksi on äitin puolelta ja yksi on iskän puolelta. Pidän kaikkia kuitenki kokonaisina sisaruksinani sillä mielestäni ne ei puolikkailtakaan näytä! Ollessani sinkku haaveilin saavani suuren perheen. Tavattuani aviomieheni jännitin, että mitäs jos mieheni ei halua. Kun rohkenin ruveta puhumaan lapsista huomasin, että hän on aivan samaa mieltä kanssani! Luku saattaa kuullostaa suurelta, mutta ei meidän mielestä 🙂 Mitä jaksamiseen tulee niin uskon, että se onnistuu. Anoppini nimittäin opiskeli ja kävi töissä samalla kun pyöritti 5 lapsen ja aviomiehensä kanssa tavallista arkea! Voimaa ja tahtoa se tarvii onnistuakseen eikä varmastikkaan uupumukseltakaan vältytä, mutta on se mahtava katsoa heidän arkeaan! Sitä rakkauden määrää 🙂 Kaikki on erilaisia enkä todellakaan vähättele sitä, että haluatte vain kaksi lasta. Osa kavereistani ei halua lapsia ollenkaan! Mutta minä haluan tällä hetkellä suuuuren perheen. Mielipide voi toki muuttua kun lapsia tulee ;D Esikoista yrittäessä on hyvä haaveilla tulevasta suurperheestä (voihan se toki olla niinkin ettei me lapsia ikinä tulla saamaan. Siitä kun ei ikinä tiedä)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjasti!♥♥ Esikoista odottaessa mäkin haaveilin vielä suurperheestä, neljä lasta ainakin 😀 Mulla mieli muuttui, mutta ei se kaikilla muutu 🙂 Tsemppiä ja onnea tulevaisuuteen, toivottavasti saatte juuri sellaisen perheen kuin haluattekin!♥

  18. invisible sanoo:

    ihana postaus. <3 sä todella ansaitset hyvän opiskelupaikan ja mahdollisuudet edetä elämässä myös muilla osa-aluilla kaikkien näiden rankkojen raskaus-ja vauva-aikojen jälkeen 🙂 tehdä elämässä vihdoin sitä, mikä sua eniten kiinnostaa ja lämmittää sydäntä.

    meillä on 7kk-vauva, ja tämä on riittävästi. haluaisin kyllä kovasti toisen lapsen, mutta mulla on ollut sen verran rankkaa raskauden jälkeen, etten tiedä, uskaltaisinko enää. synnytyksen jälkeen oon saanu kasapäin tulehduksia (6 antibioottikuuria), vatsahaavan ja sairastuin raskauden jälkeiseen kilpirauhastulehdukseen, joka oli tosi rankka. siitä jäljelle jäi struuma, joka nyt painaa kaulalla koko ajan ja aiheuttaa fyysistä ahdistusta. näiden lisäks on oireita, joille ei oo toistaseks löytyny syytä. 🙁 lääkärikin sanoi, ettei raskaus taida sopia mulle. no, elämä näyttää mitä käy, mutta näin mulla. 🙂

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon sun kauniista sanoista!♥

      Kuulostaa todella hurjalta sun kärsimykset raskauden jälkeen, ymmärrän oikein hyvin että ei varmasti houkuttele raskaaksi tuleminen tuon jälkeen 🙁 Toivottavasti paranet pian ja saat vielä joskus kokea äidiksi tulemisen ilman tuollaisia inhottavia vaivoja 🙁 Tsemppiä ja kaikkea hyvää♥

  19. Heyni sanoo:

    Ihana teksti ja tosi hyviä perusteluja varmasti kaikille, miksi kaksi lasta sopii teille juuri nyt.
    Mulla on vasta yksi lapsi, mutta haaveena olisi useampi, itse mielellään perustaisin vaikka suurperheen, johon kuuluisi ainakin 5 lasta. Mutta kun sellasta miestä ei oo vielä kohdalle osunu, joka ei sais sydänkohtausta ajatuksesta, että lapsia ois joskus mahdollisesti enemmän kuin kaksi. Onneksi me naiset osataan olla tosi hyviä suostuttelemaan ja saamaan tahtomme läpi ;D.

  20. Joskus lapsettomana mä ajattelin, että kolme lasta voisi olla kiva. Sitten esikoinen syntyi pikkukeskosena, ja hetken epäilin uskalletaanko toistakaan yrittää ikinä. No, uskallettiin, mutta tuntui, että kyllä se kaksi taitaa olla hyvä, ihan jo oman jaksamisen ja taloudenkin takia. Mutta sittenpä siellä olikin kaksoset. 😀

    Nyt mä olen tosi tyytyväinen siihen, että meistä ihan vahingossa tuli kolmelapsinen perhe. Mutta jos ei sitä kolmatta olisi saatu kaupan päälle, niin kaksi lasta olisi varmaan tuntunut ihan täydelliseltä. Ja kyllä mä ennen toista raskautta mietin sitäkin, että mihin sitä toista lasta kaivataan, kun yhden lapsen kanssa elämä on niin hyvää.

    • Iina sanoo:

      Mä ajattelin lapsettomana että neljä lasta! 😀 Mutta joo ymmärrän hyvin että pikkukeskosen jälkeen uusi raskaus on tosi pelottava ajatus. Ihanaa että kaikki meni kuitenkin hienosti ja teillä on kolme ihanaa mukulaa siellä nyt 🙂

  21. kippuralla sanoo:

    meillähän on kolme lasta 4.5v sisään, mutta täällä keskisuomessa on aika halpaa asua lähellä keskustaa (isomamt lapset kävelee sinne 25min ajassa).
    jätettiin kuitenkin ”nelosoptio”, sillä meillä on helpolla yli 10v aikaa jos sitten sattuu kiinnostamaan vielä vauvavuosi valvomisineen jne.
    hassua ajatella, kun oon 40v, meillä ei välttämättä asu yhtään lasta enää kotona. ehkä sitten repäistään ja lähdetään kiertämään maailmaa 🙂

    • Iina sanoo:

      No sepä onkin se hyvä puoli nuoressa vanhemmuudessa että on aikaa vaikka huru mycke ”tehdä” lapsia, tai sitten ainakin pääsee nuorena vapaalle ja matkustelemaan, 40 ei ole vielä ikä eikä mikään :)!

  22. Lellu sanoo:

    Me ollaan miehen kanssa alusta asti puhuttu kolmesta. Ensimmäinen täyttää huhtikuussa vuoden, seuraava tulee syyskuussa. Mä olen ylioppilas ja ammattiinvalmistunut sekä vakiduunissa. Nyt haaveilen korkeammasta koulutuksesta. Toisen äitiysloman ohella/jälkeen opiskelut kutsuvatkin. Kolmas saa tulla 3-4 vuoden päästä elämäntilanteesta riippumatta. Asioilla on tapana järjestyä ja uskon vakaasti että kolmen kanssa tunnemme perheemme valmiiksi. Aika näyttää mutta näillä mennään ja tämä sopii meille ja meidän elämäntilanteeseen. Kun opiskelut loppuvat vanhimmat lapset ovat jo isompia ja yhden pienen kanssa selviää kyllä. Sen jälkeen voin perheen ohella keskittyä uran luomiseen ja sitä ei sitten ainakaan raskaudet keskeytä 🙂 Tavoitteena siis molemmat kuten sullakin. Perhe ja ura.

    • Iina sanoo:

      Se on ihan totta että asioilla on tapana järjestyä :)! Perhe ja ura ovat hyviä tavoitteita, mä oon samaa mieltä että ei ainakaan keskeydy ura kun saa lapset ennen sitä ;D Tsemppiä tulevaisuuteen ja onnea haaveiden toteutukseen! 🙂

  23. Kata sanoo:

    minä on aina aatellu että lapsia tulee nii monta kun on tullakseen. Toki pitää olla valmiina talo,rahaa jne. että voi hoitaa ne lapset. Eka asustelee mahassa viell vähä aikaa ja haluttas melkee heti perää kaks ja sitte kattoa että onko rahkeita isompaan perheesee. 🙂

  24. Eva sanoo:

    Nyt ihan hypoteettinen kysymys. Jos tulisit raskaaksi vahingossa, pitäisittekö lapsen vaikka aborttikin olisi mahdollista tehdä?

  25. Emilia sanoo:

    Voiettä! Sä osaat kyllä kirjoittaa tosi taitavasti. Saa todellakin sellaisen kuvan että todella välität ja rakastat perhettäsi (kukapa ei?!). Olet varmasti loistava äiti Tiaralle ja Zeldalle. 🙂

    Mullahan ei vielä lapsia ole, mutta voi kamala kun kauhea vauvakuume iski jo tätä tekstiä, saati sitten kommentteja lukiessa! Oon kyllä aina ajatellut että haluaisin ensin suorittaa opinnot alta pois (jotka toivon mukaan alkaisi syksyllä) ja vasta sitten alkaisin rakentamaan perhettä. Kaksi lasta vähintään haluaisin juuri sen takia, että lapsista olisi seuraa toisilleen ja koska sisarukset on tärkeitä. Itsellä mulla on 3 sisarusta, joista vain kaksi vuotta vanhempi isoveli on biologinen. Kenenkään kanssa mulla ei läheisiä välejä ole, johtuuko sitten nuorempiin sisaruksiin liian suuri ikäero, mutta odotan että pikkusiskoni kasvaa jolloin meidän 9vuoden ikäero ei toivottavasti haittaisi.

    Noh, mä nyt en tiedä mikä pointti tällä kommentilla oli, mutta toivottavasti se tuli ilmi, että sä olet mahtava ihminen ja paras mahdollinen äiti lapsillesi!!

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjan paljon!♥ rakastan mä kyllä mun perhettä, enemmän kuin mitään 🙂 Mulle tuli niin hyvä mieli sun sanoista, mahtavaa kuulla että olet tuota mieltä! Kaikkea hyvää sinulle ja onnea pääsykokeisiin jos olet hakemassa kouluun, sekä aurinkoista kevättä! 🙂

  26. Saija sanoo:

    Taas kerran, ihan mahtava postaus! 🙂 Ja pakko sanoa, että kuulostaa niin kovin tutulta – perustelut ja kaikki. Mutta kuinkas sitten kävikään.. 😀
    Sain esikoiseni 23-vuotiaana, ja toinen lapsi syntyi aika tarkalleen neljän vuoden päästä ensimmäisestä. Molemmat lapset oli tyttöjä. Kommentteja sateli ajan mittaan ympäriltä ~ tottahan te vielä pojan teette. Vastasin aina, että kaksi tyttöä on meille just hyvä. Ja toisaalta, jos poikaa ”alettaisiin tekemään” niin saatettaisiin saada kokonainen jalkapallojoukkueellinen tyttöjä ennen sitä. 😉 Aika kului. Tytöistä tuli koululaisia. Me vanhemmat edettiin työelämässä, ja elämä oli tasapainottelua arjen ja vapaa-ajan välillä.
    Kuitenkin reilu vuosi sitten syksyllä vauva-aihe otettiin puheeksi, ja mieheni kanssa ajateltiin että ”jos nyt sittenkin” ja ”nyt tai ei koskaan”. Vuosi sitten tammikuussa raskaustesti näytti plussaa, ja lokakuussa meille syntyi kolmas tyttö 🙂 Ikäeroa vanhempiin sisaruksiin oli 13v ja 9v. Tiedän – hulluahan se on aloittaa vauvarumba uudelleen, kun vanhemmat lapset on jo ns. isoja (ja sen olen monelta suunnalta kuullutkin, hih). Siltikin, päivääkään en vaihtaisi pois. Uusin tulokas on mitä valloittavin neiti, joka nukkuu yöt ja valveilla ollessaan on kuin aurinko. Harmi tulee ainoastaan, jos väsyttää tai palvelu on liian hidasta 😉
    Näin siis meillä 🙂 ..ja kuten sanottu, koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. 🙂 Kaksi tyttöä on oikein sopivasti ja hyvä lapsimäärä, mutta eihän sitä ikinä tiedä… ;)) Mukavaa kevättä teidän perheelle!

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon, kiva että tykkäsit tekstistä :)! Uskon että jos mekin tehtäisiin samanlainen päätös kuin te – ei kaduttaisi hetkeäkään, juuri nyt on vaan tälläinen fiilis 😀 Ihanaa että olette saaneet juuri sellaisen perheen kuin itse halusitte! Kaikkea hyvää muös teidän perheelle ja ihanaa kevättä :)!♥

  27. hulamaja sanoo:

    Apua kuinka samat ajatukset kuin meilläki! Meillä siis kaksi poikaa (synt. 08/08 ja 12/09) ja vauvakuumetta ei ole yhtään ilmassa, vaan katse on itsellä opinto- ja työjutuissa. Mä olen aika varma, että iltatähteä emme pyöräytä, koska olemme just tota mieltä kuin tekin, ettei sitä vauva-aikarumbaa ole mitään järkeä aloittaa alusta juuri kun vanhemmat lapset on jo paljon omatoimisempia ja elämä ehkä tietyiltä osin helpompaa ja vanhemmilla on taas enemmän tilaa omalle ajalle jne… Ja juuri noi taloudelliset syytkin tässä painaa, kun 4h+k olisi sellainen sopiva jossa molemmille lapsille oisi omat huoneet (tällä hetkellä asumme vuokrakolmiossa mutta ostohaaveissa ois löytää lähivuosina ikioma neliö).

    Tämä postaus kyllä taas osui ja upposi, kiitos sinulle ja kivaa alkavaa viikonloppua teidän perheellenne! 🙂

  28. Jonna sanoo:

    Minun ihanne lapsilukuni olisi se 3, mutta nyt kahden jälkeen haluan pitää ainakin pienen paussin ja katsoa eteenpäin, opiskella ja päästä töihin. Se olisi seuraava askel täälläkin näiden vauvavuosien jälkeen. Mutta olen aina ajatellut haluavani 3 lasta, nyt kumminkin viimeinen synnytys ja helteessä puserrettu loppuraskaus on jättänyt päähäni pieniä pelkoja, joten se on hieman esteenä tälle haaveelle. Mutta se ei haittaa, ehkä joskus se haihtuu pois ja olen kerennyt opiskella mieluisan ammatin ja elää hetken myös omien juttujen ohella lapsien kanssa. 🙂

    • Iina sanoo:

      Minulla oli aina neljä ennen, mutta se sitten muuttui 😀 Kolme on hyvä numero sekin! Tsemppiä sullekin kouluun hakemiseen jos se on sulla seuraava askel! 🙂 ja ihanaa kevättä teidän perheelle♥

  29. Johanna sanoo:

    Hienosti kirjoitettu. Kaksi on varmaan tosi ”järkevä” luku kaikenkaikkiaan, mutta meillekin on käynyt kuten Äitilandiassa, eli kolmas ilmoitti tulostaan ihan yllättäen ja siihen on nyt sopeutuminen. Kahden koliikkisen ja maitoproteiiniallergisen, sekä omien tiputukseen johtaneiden rintatulehdusten sarjan keskellä ei todellakaan käynyt mielessä että jaksaisi vielä kolmatta, mutta tässä ollaan ja ajatukseen jo sopeuduttu. Varmaan lapsiluku määräytyy osittain silläkin, onko raskaus, synnytys ja vauva-arki ollut helppoa vai rankkaa… on hienoa kun tunnistaa omat voimavarat. Itsellä ehkä on ollut vähän suuremmat luulot itsestään kuin mitä todellisuudessa jaksaakaan, koska muuten ei olis sitä toistakaan tullut… ;-D

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon, kiva että tykkäsit tekstistä! 🙂 Mä olen samaa mieltä että lapsiluku määräytyy sen pohjalta, millaisia kokemuksia kaikesta lapsen saamiseen liittyvästä on saanut 🙂 Tsemppiä teille uudenlaiseen tilanteeseen ja pian koittavaan vauva-arkeen, toivottavasti kolmas vauva saisi olla täysin allergiavapaa ja koliikiton unelmanukkuja :D! Mutta jos ei ole, niin voimia myös arjen pyöritykseen, varmasti kaikesta selviää, eikö tuo nyt ole sieltä huonosta päästä kuitenkaan vaikka rankkaa tulisikin!♥

  30. noora sanoo:

    Olen aina ajatellut, että kaksi lasta olisi hyvä määrä ja jos oikein innostuu, niin kolmekin saattaisi kelvata. 🙂 Tämä ajatus on pysynyt jo pitkään, vaikka muuten mietteet lasten hankinnasta ovatkin vähän muuttuneet. Pitkään ajattelin, että haluan lapsia melko nuorena, siinä 23-25-vuotiaana. Sitten siinä parikymppisenä tuli hetkeksi jokin ”hyi, lapsia” -vaihe ja mietin haluanko sittenkään koskaan lapsia. Se oli outo tunne, kun aina aiemmin oli pitänyt lasten hankkimista itsestäänselvytenä. 😀

    Nyt olen 23-vuotias ja alan taas kallistua siihen suuntaan, että ehkä niitä lapsia voisi joskus yrittää tehdä, mutta ei vielä piiiiiiitkään aikaan. Sekin on outoa, kun aina on halunnut tehdä lapset nuorena ja nyt ajatukset onkin ihan toisenlaiset. Kai se on sitä henkistä kasvamista. 🙂 No, toisaalta mulla ei ole vielä ollut lainkaan vauvakuumetta (koirakuume on sitten senkin edestä, heh!), joten saa nähdä mahtaako moinen kuume iskeä ja milloin ja miten se näihin ajatuksiin tulee vaikuttamaan. 🙂

    • Iina sanoo:

      Haha jännittävää miten mieli muuttuu kun ikä lisääntyy 🙂 Mä luulen että tuo on vähän sellainen ”kaukoihastumiseen” rinnastettava juttu; että ajatuksen tasolla se ajatus lapsista nuorena on ihastuttanut, mutta sitten kun se alkaisi olla oikeasti käsillä se ikä mistä on haaveillut, ei uskallakaan eikä haluakaan. Eikä siinä ole mitään väärää että mieli muuttuu, tärkeintähän se on tehdä niinkuin itsestä tuntuu hyvältä :)! Kaikkea hyvää sulle ja kiitos ajatuksia herättävästä kommentista :)!

  31. Erika sanoo:

    Tuohon iltatähti-juttuun on pakko kommentoida sen verran, että ei kannata hankkia ns. iltatähteä. Poikaystäväni on iltatähti ja hänellä on 5 vanhempaa sisarusta. Vanhimpaan ikäeroa on noin 15 vuotta joka on todella paljon, toiseksi nuorimpaan melkein 6 vuotta. Hän on aina kokenut olevansa ulkopuolinen, koska tietysti vanhemmilla sisaruksilla on ollut eri elämänvaihe ja eri jutut menossa kuin hänellä. Edelleenkin muut sisarukset ovat läheisempiä keskenään ja useimmilla on lapsia ja/tai ovat naimisissakin, joten kyllä se elämä on aika erilaista vieläkin.

  32. Evelyn sanoo:

    Meillä on yksi lapsi, toisen pitäisi kohta syntyä ja ikäeroa tulee 2,5 vuotta. Esikoisen synnyttyä ajattelin että ei enää ikinä lapsia lisää (haastava vauvavuosi). Mutta mies sitten alkoi ehdottelemaan, että jos meinaan haluta toisen niin se olisi oltava sitten pienellä ikäerolla. Hän ei kuulemma 30 täytettyään enää suostu vauvantekoon, joten ”pakkohan” se sitten oli. 🙂 Ja halusin kyllä loppujen lopuksi sisaruksen esikoiselle, itselläni on 2 sisarusta ja samoin miehelläni. Mutta tähän kahteen saa jäädä! 😀

  33. RR sanoo:

    Meilläkin on kaksi poikaa ja aika samoin perustein kuin kirjoitit, se tulee myös pysymään meidän lapsilukuna. Tällä hetkellä elämä on ajoittain aika raskasta, koska tuo meidän pienenpi ei nuku öitä kunnolla ja väsymys nyt vaan vaikuttaa kaikkeen. Näille kahdelle riittää syliä ja aikaa, kolmas tekisi hommasta vähän haastavampaa. Myös itsekkäitä syitä on juuri tuo, että haluan aikaa jäävän myös itselle ja omille intresseille, ja tietenkin myös parisuhteelle. Tällä hetkellä myös ajattelen,ettei enää ikinä näitä yövalvomisia!! 😀

    Tulee aina hyvä fiilis tästä sun blogista, kun osaat kirjoittaa niin osuvasti ja fiksusti! 🙂

  34. Nimetön sanoo:

    Ihana blogi sulla! Mielenkiinnolla selaillut kun tämän hetki sitten löysin. Saisiko linkin sun hääblogiin,sekin kiinnostaa 🙂

  35. Hannele sanoo:

    Voi että pitää olla ihania pikkuisia! En kestä <3. Onneksi saan itsekin kohta oman rakkaan syliin tuolta vatsasta <3.

    En osaa vielä sanoa tuosta lapsiluvusta. Kaksi tulee meille täyteen nyt, kun miehen tytär saa seurakseen pikkuveljen. Ehkä kolmaskin olisi joskus vielä kiva juttu… 🙂

  36. Minnis sanoo:

    Ihanasti osaat kirjoittaa<3 Huomaa että perhe on sulle kaikista tärkein ja elät nyt unelmaasi ja olet super onnellinen :)! Te olette saaneet niin ihanat tyttäret ja mielestäni sulla on järkevät ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat 🙂

    Itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapsia hankin ehdottomasti ja nuorena (alle 30v). Nyt kuitenkin on tullut semmoinen olo, että jos lapsia en saisikaan, ei se olisi maailman loppu. Toki vielä toivon sydämeni pohjasta että saisin oman pienen palleroisen jonain päivänä mutta koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan 🙂 Sua vuoden nuorempana, olen ymmärtänyt että elämässä (ainakin mun :D) tapahtuu aina jotain semmoista, josta ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan itselleen tapahtuvan! Ehkä asun kymmenen vuoden päästä australiassa ikisinkkuna tai elän avioliitossa kahdestaan mieheni kanssa thaimaassa tai ehkä olen viiden lapsen äiti ihan suomessa :D! Elämä on jännittävää just sen takia, kun koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa :)<3

    • Iina sanoo:

      Voi kiitoksia ihana♥ Sä kommentoit aina niin kivasti ja jaksat piristää päivää, oot kyllä huipputyyppi 🙂

      Sä oot aivan oikeassa, elämässä tosiaan voi tapahtua ihan mitä tahansa, odotettua tai odottamatonta, ja kannattaa vaan suhtautua avoimin mielin ja tehdä sitä mistä tulee onnelliseksi :)! Veikkaan että sua odottaa ihana tulevaisuus, tapahtui mitä tapahtui. Tuolla asenteella pääset nimittäin ihan minne haluat!♥

  37. Talousneuvoja sanoo:

    Hei!

    Olen blogisi pitkäaikainen satunnaislukija, mutta tämä kommentointi on minulle hiukan vierasta. Haluaisin kuitenkin kertoa yhdestä huomiostani tässä ja eräässä aiemmassa tekstissä.

    Aluksi tietenkin sanon, että en teitä tunne, minulla ei ole mitään käsitystä varallisuudestanne (paitsi tietenkin se kuva, jonka olen blogin kautta saanut). Olette voineet periä rahaa ison tai pienen summan, omistaa tuottavia osakkeita tai rikastua muulla tavoin. Tuossa iässä hyvin harva on kuitenkaan päässyt luomaan isoihin menoihin vakaata taloutta oman työnsä ansiosta. Elämäntyylinne ei kieli siitä, että kierisitte rahoissa, mutta tunnen usieta todella rikkaita ihmisiä ja harva heistäkään haluaa tehdä isoa numeroa rahoistaan. Tosin jos asuu monen miljoonan asunnossa niin ei sitä voi täysin peittääkään.

    Sekä minä että mieheni olemme suorittaneet ylemmät korkeakoulututkinnot ja työllistyneet hyvin. Jos suomalaisen keskipalkka on noin 3500 €/kk niin omani on suunnilleen sitä luokkaa, mieheni melko tuntuvasti isompi. Asuntomme on ihan tavallinen, eikä kovin iso omakotitalo pääkaupunkiseudulla ja sen arvo on jotain hiukan yli puoli miljoonaa. Näillä tuloilla pystymme juuri lyhentämään lainaa, ja lisäksi olemme saaneet pienen perinnön. Mihinkään luxuselämään ei rahaa ole.

    Sekä tässä että jossain aikaisemmassa postauksessa tuot julki, että teillä olisi muutaman vuoden päästä kiinnostus ostaa melko iso asunto, mukavalta ja lapsiystävälliseltä alueelta (joskus aikaisemmin, ehkä joiden valmistujaisten yhteydessä, puhuit omakotitalosta Espoossa). Voin varmuudella sanoa, että Helsingissä tuollaista ei saa noilla kritereillä alle 300 000 €:n mistään. Espoossa omakotitalot hyvällä aluleella ovat varmaankin lähempänä puolta miljoonaa.

    Tässä nyt tälläinen melko realistinen hintatieto, joka ehkä peilaa vähän sitä, mihin teillä voisi/ei voisi olla rahaa.

    Hyvää jatkoa!

    • Iina sanoo:

      Kiva että kommentoit :)! Tosiaan, kuten sanoit niin meidän varallisuuttamme ei voi blogin perusteella päätellä, ja hyvä niin, yksityisyys on kuitenkin ihan mukava asia ja sen verran yksityisyyttä haluamme säilyttää että tuloista emme täällä huutele. Mä oon aika pitkäänkin seurannut Helsingin asuntojen hintakehitystä ja olen hyvin perillä siitä mitä asunnot maksavat. Esimerkiksi meidän asuinalueellamme nykyisen asuntomme kaltainen omistusasunto maksaa n. 400 000 eli ei ole tosiaan mitkään ruusuiset kuvitelmat mulla että pilkkahintaan osteltaisiin Eiralaisia jugend 6h+ keittiöitä 🙂 Hyvää jatkoa myös teille!

  38. Nea sanoo:

    Ajatus oli ensiki kahdesta mutta nyt kun erottiin esikon isän kanssa, niin olen miettinyt että 3 olisi hyvä että joskus kun löytää ehkä sen oikean niin saisi kaksi lasta jotka ovat biologisesti kokonaisia sisaria, itsellä ei ole täysin kokonaisia sisaria joilla olisi sama äiti että isä, vaan aina meidät erotellaa sillä että toisilla on eri isä ja eri äiti. Haluaisin että omilla lapsilla olisi samat vanhemmat, tietysti nyt erona että esikkoni ei tuu kokemaan sitä, tällä hetkellä tietysti yksi parempi kun opiskelen jne, niin helpompi elää vähän vapaampaa kun yhden saa tarvittaessa hoitoon (onneksi ei tarvetta ole) ja on helppo ottaa mukaan ja ei tarvi ajatella kuin yhden tarpeita koulun ohella 🙂 Joskus sitten lisää, tällähetkellä olen erittäin tyytyväinen yhteen pieneen poikaan <3

    • Iina sanoo:

      Fiksuja ajatuksia sinulla! Yhden kanssa on varmasti helppoa tosiaan noin opiskeluaikana, ja eihän sitä tiedä mitä ihanaa tulevaisuus sitten tuo sinulle tullessaan 🙂 Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi♥

  39. sss sanoo:

    Kiva postaus, hyvin selkeästi osasit kertoa 🙂 Itse ajattelin aiemmin että yksi lapsi on meille sopiva, mutta sitten kun mieheni sairastui ja hänen veljensä luovutti munuaisen mieleni alkoi muuttua. Jos ainokaisemme sairastuisi joissain elämän vaiheessa tai muuten menettäisi vaikka esimerkiksi juuri munuaiset, niin olisi suuri onni sisarus joka voisi luovuttaa. Toki eihän sisaruksetkaan aina ole sopivia, mutta yleensä kyllä 🙂

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon, kiva että tykkäsit!♥ Voi miten kurjaa mitä miehellesi kävi, mutta ihanaa että veli pystyi auttamaan. Nuo on varmasti juuri sellaisia asioita, joita ei tule mietittyä ennenkuin omalle kohdalle sattuu. Mutta tosiaan sekin on sisaruudessa hyvä että saattaa kyetä auttamaan juuri tuollaisessa tilanteessa. Kaikkea hyvää teidän perheelle!

  40. Hannah sanoo:

    Mulla on hirveen ristiriitanen olo itellä tästä lapsiluku asiasta. Meillä on kaksi poikaa 2v7kk ikäerolla. Molemmat saatu hoitojen avulla. Ja nyt viime kesänä tulinkin raskaaksi ihan yllätyksenä, mut se meni sit kesken. Se sai aikaan mussa hirveen myllerryksen, entä jos sitteki vielä. En oo yhtää varma meijän lapsiluvusta, ku aiemmin olin sata varma et nää kaks riittää. Lisäks mulla on oma naurettava aikaraja lapsille, et ei yli 30v ja mulla tulee kesällä 30v mittariin. Vaikeaa siis. Lisäks en haluais isoja ikäeroja, meijän kuopus täyttää tänä vuonna jo kolme, mä oon lähdössä kouluun syksyllä.. eli vois hyvinki aatella et tässä ne ois. Toisaalta en uskalla haaveilla enemmästä, ku kaks on saatu tosiaan apujen kanssa. Haluaisin osata olla onnellinen näistä kahdesta terveestä lapsesta.

    • Iina sanoo:

      Voi ei, kurjaa että teillä kävi noin. Ymmärrän paremmin kuin hyvin että fiilikset ovat varmasti ristiriitaiset. Muistan kyllä tuon fiiliksen omaltakin kohdalta, kun oli jo yksi lapsi josta oli onnellinen, mutta kovasti kaipasi sitä toista vauvaa. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja toivottavasti saavutat onnellisen fiiliksen lapsiluvustanne, tavalla tai toisella :)!♥

  41. K sanoo:

    Aionpa kommentoida erilaisena tänne, että 0!

  42. heidi sanoo:

    Luit mun ajatukset sanoiksi! Kaksi lasti ja ”sillä sipuli” 🙂 nyt on juuri hyvä näin, isoveli täytti juuri 3v ja pikkusisko 6kk. Nyt ollaan kokonainen täydellinen perhe näin 🙂

  43. surullinen sanoo:

    Olen itse 3 lapsisen perheen vanhin lapsi. Minulla on 1,5 vuotta nuorempi sisko ja 7 vuotta nuorempi veli. Ja voin rehellisesti sanoa, että olen ikuisesti vihainen vanhemmilleni siitä, että en ole ainoa lapsi. Vihaan siskoani enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja eniten tunnen olevani yksin kun olen perheeni kanssa kotona. Pikkuveljen kanssa tullaan vielä toimeen ihan ok, mutta johtuu varmasti siitä että on niin paljon nuorempi. Ja ei, en ole mikään 15 v teini, vaan 21 vuotias nainen.

    Vaikka vanhemmat kuinka väittävät vastaan, on kaikilla monta lasta omaavilla vanhemmilla omat suosikkinsa. No, meillä se on aina mennyt niin että sisareni on äitini rakkain ja veljeni isän tärkein asia. Ja minä olen sitten tietysti aina jäänyt ulkopuolelle.

    Niin kauan kuin muistan olen toivonut ettei minulla siskoa olisi. Pienestä pitäen olen kaiken joutunut jakamaan sen kanssa, siis ihan kaiken ja tekemään kaiken sen kanssa. Jos lähdin kavereiden kanssa, piti sisko ottaa mukaan. Jos aloin harrastaa jotain, piti siskokin ottaa porukkaan. Tästä johtuen nykyään minulle merkitsee todella paljon saada asioita omaksi. Eli ei, sisarukset eivät opeta jakamaan vaan päinvastoin.

    Koska olen perheemme ulkopuolinen jäsen ja tunnen oloni ”perheeni” kanssa yksinäisemmäkis kuin koskaan muuten en paljoa viihdy kotona. Jo 15 vuotiaana lähdin vaihto-oppilaaksi ja vietin vuoden Uudessa-Seelannissa. Ja näitä reissuja on ollut 3 lisää tuon vuoden jälkeen. Nykypäivänä en pidä ihmisistä, sillä tiedän paremmin ja viihdynkin paremmin koirien parissa.

    Puoli vuotta sitten muutin pois kotoa ja nykypäivänä vanhempani tai muu ”perheeni” ei tiedä missä asun tai ole kuullut minusta sen koommin. Tarkoituksena olisi kesällä muuttaa ulkomaille lopullisesti ja aloittaa elämä ja unohtaa kaikki vanha.

    Tällä tarkoitin vain sanoa, että minusta yksi lapsi on hyvä määrä. Tietysti voi olla että Tiara ja Zelda tulevat toimeen keskenään, mutta teinä antaisin heidän tehdä omia juttujaan. Siskoa ei tarvitse tunkea joka paikkaan mukaan. Tehkää paremmin kuin minun vanhempani!

    Good luck! 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.