Tänään pitkästä aikaa luvassa videokuulumisia! Video ei ihan mennyt niinkuin suunnittelin (eihän ne koskaan!), mutta toivottavasti ei haittaa. Zeldaa näkyy lisää videon loppupuolellakin, vaikka tytöt alussa livistivätkin omille teilleen melko nopeasti.

Tässä vielä SUORA LINKKI VIDEOON niille joilla se ei näy syystä tai toisesta, niin pääsette tekin katsomaan. Ihanaa iltaa kaikille<3

Tänään on ollut sellainen päivä, että kaikki tuntuu loksahtavan taas paikoilleen. Pääsykokeisiin lukemisen aikaan vallinnut jatkuva ”mitäköhäntälläkertaaolenunohtanut” -paniikkiolotila on viimein kaikonnut, ja päässä pyörii jo muutakin kuin Fazerin liikevaihdot eri maissa. Toukokuussa mä palasin lukemattomia kertoja talomme alaovelta, pari kertaa jopa parinsadan metrin päästä, takaisin kotiin, kun en ollut satavarma että olinko laittanut jääkaapin oven kiinni, tai unohtanut ulko-oven auki. Onneksi joka kerta kaikki oli kunnossa, mutta oli hirveää, kun kokoajan tuntui että jotain on pielessä!

Kun me tänään lähdettiin aamulla tyttöjen kanssa käymään yhdessä pressipäivässä, ylpeänä kävellessäni metroasemaa kohti tiesin, että ihan satavarmasti laitoin sen oven kiinni, ja tunsin itseni taas omaksi itsekseni. Oonko mä ihan yksin vainoharhojeni kanssa, vai tuleeko muillekin tällaista kovan stressin ja väsymyksen keskellä? Joka tapauksessa, ihanaa että stressi alkaa lievittyä ja fiilis on taas iinamainen. Kiireinen elämäntyyli sopii mulle, ja mä nautin kiireestä ja itseni haastamisesta, mutta olen myös taipuvainen kasaamaan itselleni paljon paineita.

Aamu meni kivasti pressissä, ja tultiin iltapäivällä kotiin siivoilemaan ja laittamaan ruokaa. Oton tultua kotiin me lähdettiin hetkeksi ulkoilemaan, ja mun Oulusta tullutta äitiä vastaan, ja voi sitä riemua kun tytöt näkivät rakkaan mummunsa! Meidän normaalisti hillitty ja matalaääninen kuopuksemmekin intoutui jopa kiljumaan ilosta, ja kipusi heti mummun syliin vailla vierastuksen häivääkään. Mörkö-koira sai tietysti kovasti rapsutuksia myös Tiaralta, Zelda piti varovaista välimatkaa. Saa nähdä tottuuko hän taas Mörköön kun ehtivät hengailla yhdessä vähän enemmän, vai jännittääkö kovasti vielä huomennakin.

Oli piristävää vaihtelua, kun koko iltana äiti ei kelvannut mihinkään, vaan ainoastaan mummu sai antaa iltapalaa ja lukea iltasadun. Mä en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen siitä, että meidän tytöillä on niin läheiset välit mummuunsa, se on suuri rikkaus josta saa olla kiitollinen, etenkin kun tietää että äidin sairauden takia olisi voinut käydä myös toisin. Onneksi kaikki on hyvin ja me saatiin äiti taas tänne kyläilemään! Saadaankin viettää nyt seuraavat pari viikkoa äidin kanssa, kun ensin äiti on muutaman päivän täällä, ja lähdetään kaikki yhdessä Tukholman risteilylle, ja sen jälkeen suunnataan sitten Ouluun Juhannukseksi kaikki yhdessä.

Mulla on niin ihana fiilis, sillä loppuviikko tulee olemaan ohjelmantäyteinen ja hauska, toivottavasti myös rentouttava. Huomenna suuntaan aamulla yksin keskustaan blogijuttuihin, ja nautin hetken omasta ajasta. Perjantaina alkaa viimein kesäloma, ja lauantaina juhlitaan isolla ystäväporukalla Oton 24v-synttäreitä Espoossa. Siitä tulee ihan parasta, ei olla nimittäin päästy juhlimaan yhdessä kaikkien kavereiden kanssa niin, että en olisi ollut raskaana tai imettänyt, sitten Oton 22v-synttäreiden. En mä nytkään ajatellut repäistä ja vetää överiksi, mutta on ihanaa kun ei tarvitse olla ylivarovainen raskauden takia, tai jatkuvassa valmiudessa lähtemään kotiin imetyksen takia.

Mä en ole hirveästi vielä valottanut meidän kesälomasuunnitelmia, mutta niistä on tulossa oma postauksensa kesäloman alkamisen kunniaksi perjantaina. Lisäksi niitä lupailemani kauneusjuttuja on tulossa, ja tietysti myös ihan normikuulumisia ja jonkinlaista Oton synttäripostaustakin. Kiitos hurjasti kaikille kannanotoista edelliseen postaukseen, niissä olikin paljon ajattelemisen aihetta. Se mua nimenomaan mietityttää, että miten nimenvaihto muuttaisi blogini ”brändiä” kuten moni teistä pohdiskeli, löytäisittekö te vanhat ihanat tyypit tänne, ja kiinnostuisivatko uudet. Tämä on päätös jota ei tehdä hetkessä! Mutta eiköhän ajatukset selkene tässä kesäloman aikana. Ihanaa loppuviikkoa kaikille, ja hyvää yötä<3

Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3

Vihdoinkin sain arvottua kaikkien loppuneiden arvontojen voittajat, pahoittelut siitä että tässä on kestänyt näin kauan! Tää on kuitenkin mulle itselleni aika ihanaa näin, kun mulla tulee aina paha mieli kaikkien muiden osallistuneiden puolesta, jos on vain yksi voittaja, mutta nyt sainkin arpoa seitsemän voittajaa. Eli mennäänpä suoraan asiaan!

Nescafen pikakahviarvonnassa arvottiin viisi kahvipalkintoa, ja viideksi voittajaksi selvisivät Laura T, Azlakki, J, Iina ja Sophh! Onnea kaikille!

Legon ihanan Luovat jäätelöt-setin arvonnassa voittajaksi arpoutui Pirita Valtonen, paljon onnea!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Björn Borgin arvonnan voittaja! Voittajaksi arpoutui Elisabet, paljon onnea myös sinulle!

Kaikille voittajille yhteisesti: Laittakaa postitusosoitteenne ja koko nimenne mulle sähköpostilla osoitteeseen couturecouture (at) windowslive.com mahdollisimman pian, niin saadaan paketit oikeisiin koteihin!

Me lähdetään pian tyttöjen ja parin ystävän kanssa Pampersin Family & Wellbeing -iltaan, jossa on mukana itse lapsiasiainvaltuutettu Raisa Cacciatore. Odotan todella innolla iltaa, mielenkiintoista päästä kuulemaan asiantuntijan vinkkejä ja mielipiteitä, sekä tietysti tapaamaan kaikkia ystäviä! Ihanaa päivää kaikille<3

Pieni pikainen pinkkikokeiluni erotteli mun hiustenhoitotuotteissa jyvät akanoista, ja nyt on aika kertoa vähän enemmän mun tavallisesti käyttämistäni tuotteista, sen ohessa, kun kerron miten päästään helposti colormaskilla toteutetusta pastelliväristä eroon. Mikäli et tarvitse pastellimaskin irroitusvinkkejä, scrollaa tekstin puoliväliin, niin pääset lukemaan tuotteista yleisesti. Postauksessa esiintyy tuotteita, joita olen saanut testattavaksi blogin kautta. Ne on merkitty *-tunnuksella.

Mä olin aluksi ihan paniikissa, että en mitenkään tule saamaan huokoisesta, miljoonaan kertaan jo ennen mulle saapumista vaalennetusta pidennyshiuksesta pinkkiä sävyä irtoamaan, mutta väärässä olin. Päätin heti, että ei haittaa, vaikka pidennysten kunto vähän kärsisi vaalennettaessa, kunhan vain saisin ne edes jotenkuten vaaleaksi, sillä tarkoituksena on muutenkin tilata suhteellisen pian uudet pidennykset, nämä kun ovat olleet mulla käytössä jo viitisen kuukautta.

Yllätyin kuitenkin iloisesti siitä, että pidennykset eivät jääneet pinkeiksi, eivätkä menneet huonoon kuntoon. Googlettelin ensin netistä ohjeita maskin poistoon, ja yleisin neuvo oli laittaa hiuksiin hoitoaine tunniksi-pariksi vaikuttamaan. Tein työtä käskettyä, ja laitoin hiuksiin Aussien 3 minute miracle light -tehohoidon reiluksi tunniksi vaikuttamaan. Tunnin jälkeen laitoin omaan päähäni Joicon K-pack revitaluxe -tehohoidon vaikuttamaan pidennysten pesun ajaksi.

Rich Hair Care Pure Luxury Intense Moisture Shampoo*, Aussie 3 Minute Miracle light aussome volume -tehohoitovaahto*, Joico K-Pak revitaluxe -tehohoito* Paniikkikerroin nousi muutaman pykälän, kun pidennyksiä huuhtoessani ne olivat lähestulkoon yhtä pinkit kuin aiemminkin. Päätin kokeilla seuraavaksi shampoopesua, ja shampooksi valitsin arkikäytössä mulla olevan Rich Hair Caren Pure Luxury Intense Moisture -shampoon. Shampoota pidennyksiin hieroessani väri alkoi irrota ihan silmissä, vaahtokin oli vaaleanpunaista. Hieroin shampoon hellävaraisesti kaikkiin pidennyshiuksiin hiusten kasvusuuntaisesti, ja annoin vaikuttaa sen aikaa, että pesin tehohoidon omista hiuksistani pois. Myöskään mun oma tukka ei juurikaan ollut vaalentunut tehohoitokäsittelyn jälkeen, mutta shampoopesun kanssa sama homma: hiukset haalistuivat silminnähden.

Shampoopesun jälkeen hieroin hoitoaineen vielä haaleanpinkkeihin pidennyksiin, että ne saisivat hoitoa ennen seuraavaa shampoopesua, joka taas avaisi hiusta. Toistin saman shampoo-hoitoaine -käsittelyn uudelleen sekä pidennyksiin, että omiin hiuksiini, ja lopputuloksena on melkein yhtä blondi pää kuin aiemminkin. Joissakin kohdissa sekä pidennyksiä, että omia hiuksiani, pinkkiä sävyä on vielä aavistus nähtävissä, jos tarkkaan tuijottaa, mutta uskoisin että seuraava pesu korjaa tämänkin ihan helposti.

Jos olet siis värjännyt hiuksesi samalla colormask+hoitoaine -tekniikalla kuin minä, en missään nimessä suosittele kokeilemaan ensimmäisenä hiusten vaalennusta, sitruunaa, ruokasoodaa, etikkaa tai muita netistä lukemiani keinoja, kun on helpompi ja hellävaraisempikin keino saada oma väri takaisin. Muita shampoita en tietenkään ole kokeillut, mutta ainakin Richin superkosteuttava ja puhdistava shampoo toimii ihan täydellisesti. Hintaeroa ei ainakaan tuolla 250ml putelilla kauheasti tule hiusväriin, kun se monessa nettikaupassa näyttää olevan n. 14-15 euroa. Lisäksi shampoo on loistava ihan normaaliin arkikäyttöön, eikä käsittely kuluta siitä kuin murto-osan, jolloin sitä jää käytettäväksi asti ihan reippaasti.

Pidennyksiin kun ei saa käyttää rakennepaikkaavia tuotteita, niin en voinut laittaa niihin Joicoa, joka nimenomaan rakennepaikkaa. Mun omalle tukalle se teki todella hyvää. Vaalennettu hius janoaa kosteutta ja hoivaa, ja sitä Joicon tehohoito niille myös antoi. Pinkeistä hiuksista jäi käteen hyvä kokemus, itsensä voittanut fiilis, ja lukuisien tehohoitojen ansiosta myös parempikuntoinen tukka kuin pitkään aikaan. Ei siis mikään huonompi kokeilu, ei todellakaan!

Mutta mitäs tuotteita mulla sitten onkaan arkikäytössä, tavallisen blondin tukan ylläpidossa? Kuten kerroin, hiukset pesen yleensä Rich Hair Caren Pure Luxury Intense Moisture -shampoolla. Joskus käytän myös Lorealin hopeashampoota, jonka nyt unohdin tietenkin ottaa mukaan kuviin. Mä tykkään Richin tuotteista, koska ne tuntuvat ylelliseltä, tuoksuvat ihanalta, ja jättävät kärsineen kuontaloni puhtaaksi, pehmeäksi ja kosteutetuksi.

Avon Advance Techniques Moroccan Argan Oil ampullit* ja Schwarzkopf Blonde L101 Anti Yellow treatment

Hiusten hoitoon käytän useita eri tuotteita, joita vaihtelen vähän fiiliksen mukaan. Aussien 3 minute miracle light -tehohoito on koostumukseltaan kuin kermavaahtoa, ja tykkään käyttää sitä usein ihan tavallisen hoitoaineen sijaan. Sen jälkeen oma tukka on tosi pehmeä. Lisäksi käytän Schwarzkopfin Blonde L101 -vaalennusaineen mukana tullutta keltaisuuden poistoon käytettävää hoitoainetta, ehkä n. kerran viikossa. Se on tosi tehokasta, mutta ei kovin hoitavaa hiuksille. Kaksi pientä pussillista riittävät yleensä sen 4-5 viikon värjäysvälin mulla, kun mun hiukset on niin ohuet, eivätkä kovin pitkät.

Tehohoitoon mulla on Avonin huippuja Moroccan Argan Oil -öljyampulleja, joiden vaikutus tehostuu lämmössä. Saunaan mennessä laitan aina yhden ampullin tukkaan, kiedon pyyhkeen päähän, ja saunan jälkeen hiukset ovat ihanan pehmeät hyväkuntoisen näköiset. Tehohoito jatkuu myös pesun jälkeen, hiuksiin jätettävillä tuotteilla. Ennen hiustenkuivausta lisään aina joko Richin Argan Oil Elixiriä, tai De-Frizz & Shine mistiä. Jälkimmäinen on ehkä hitusen verran suurempi suosikkini, sillä erittäin kevyestä koostumuksestaan huolimatta se on tosi hoitavaa, ja vie kaiken räjähtäneisyyden pois sekä vastapestyistä, että nukutun yön jäljiltä hampuksi muuttuneesta tukasta.

Rich Argan Oil Elixir* ja Rich De-Frizz & Shine mist*

Argan Oil Elixir on loistava öljy hiuksille, mutta sitä ei tule niin usein käytettyä omiin hiuksiin, vaan pidennyksiin lähinnä. Johtuen siitä, että kuivuudesta huolimatta, tai sen lisäksi, mun hiukset on tosi ohuet, ja helposti latistuvat, ja paksun öljyn kanssa on millin miljoonasosalitrasta kiinni, ettei sitä tule liikaa ja tukka näytä likaiselta heti pesun jälkeen. Pidennysten kanssa tätä ongelmaa ei ole, eli kyse on vain mun omasta hiuslaadusta. Mainitsinko jo, että Richin hiuksiin jätettävät hoitoaineet tuoksuvat taivaalliselle?

Muotoilutuotteiden kanssa olen suorastaan laiska. Sain testiin Avonin Advance techniques styling -muotoilutuotteita, ja olen yllättänyt jopa itsenikin, kun olen muistanut lisätä aina ennen hiustenkuivausta tai kiharrusta sarjan Hold Volume & Curl -moussea. Mun tukka ei ole kovin tuuhea, kaiholla muistelen raskausajan paksua ja kiiltävää pehkoa, mutta tämä tuote antaa kivasti muotoa, sekä pitää kiharat hyvin paikoillaan kosteallakin säällä.

Avon Advance Techniques Styling Hold* & Straight*, sekä Moroccan Argan Oil Lightweight Gloss Spray*.

Jos tavoitteena on suora ja sileä look, käytän power straght sprayta, joka siloittaa ihanasti. Pidennyksiin etenkin tämä on tehokas tuote, ja pitää ne suorempana koko päivän liikkeessä. Loppusilaukseksi lisään usein Avonin Moroccan Argan Oil lightweight gloss sprayta, joka antaa kiiltoa. Lakkaa en enää juurikaan käytä, jos käytän niin lainaan Otolta Wellan Hairsprayta, ja kyllä se on nimeltään Hairspray eikä edes Wellaflex tai Shockwaves, peruksista peruksin perus hiuslakka siis. Tujua tavaraa kuitenkin, sain kerran sillä pysymään kiharat ihan järkyttävässä tuulessa ja tuiverruksessa!

Sellaista hiusasiaa! Tässä postauksessa esiintyneiden tuotteiden lisäksi mulla on ollut testissä lukuisia muitakin saatuja hiustenhoitotuotteita, jotka eivät ole päätyneet jatkuvaan käyttöön tai esiteltäväksi asti, koska eivät ole olleet millään tavalla erityisiä, tai erityisen hoitavia/herkullisen tuoksuisia/tuuheuttavia/mitään muutakaan. Näistä kaikista kuitenkin tykkään, ja voin lämpimästi suositella kaikille.

Mä kiitän teitä kaikkia hiusvärivinkeistä jo näin etukäteen, ennenkuin pääsen kommenteissa siihen postaukseen asti jossa niitä kyselin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin kokeilla vaaleanruskeita raitoja. Pituudesta en kuitenkaan luovu missään nimessä, kolme kertaa hiukset lyhyeksi pätkäisseenä mä voin jo kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että ei ole mun juttu, en tunne oloani omaksi itsekseni lyhyillä tai polkkamittaisilla hiuksilla, enkä leikkaa enää koskaan, edes sitten 60v:nä kun lyhyet hiukset on se must juttu.

Huomenna luvassa ne arvontojen voittajat, joita mä en vieläkään saanut arvottua tänään, pahoittelut siitä. Täytyy vielä loppuun mainita, miten iloinen ja onnellinen mä oon Oton puolesta. Ihan hurja määrä ihmisiä käynyt kurkkimassa Oton blogia eilen ja tänään, ja Ottokin taitaa tykätä bloggaamisesta, kun julkaisi äsken uuden postauksen! Ihanaa iltaa kaikille<3