Toinen arkiviikko on lähtenyt käyntiin huomattavasti energisemmissä merkeissä kuin ensimmäinen, flunssasta ei ole enää jälkeäkään ja viikkoon on mahtunut paljon mukavaa ohjelmaa. Rajattuihin aiheisiin keskittyneen blogiviikon jälkeen ajattelin jakaa teille vähän meidän viikon parhaita paloja.

Kuvat: Mi / Mammapäiväkirja

Eilen käytiin päivällä Mi:n ja Leonin kanssa Itiksen Robert’sissa lounasdeiteillä, ja pyörittiin kaupoissakin parisen tuntia lasten kanssa. Yritin katsella niitä kenkiä Tiaralle, mutta ei sattunut yhtäkään kivannäköistä paria vaikka kaikki kaupat kierrettiin. Pitää varmaan lähteä keskustaan asti kiertelemään ensi viikolla. Leon ja Zelda nukkuivat yhtäaikaa päiväunet rattaissa ja Tiara sai vähän extrahuomiota kun hän sai yksin isona tyttönä olla hereillä mun ja Mi:n kanssa.

Iltasella suuntasin Mari Moilasen Sitä parempi soppa, mitä yhdessä kokataan -kirjan julkaisujuhliin keskustaan, ja sain ihanan opuksen itsellenikin! Siitä tulee varmaan kokeiltua kaikkia reseptejä, sen verran herkullinen kirja on, mitä tänään olen ehtinyt selaamaan. Tutustuttiin Jotain Maukasta -blogia kirjoittavan Marin kanssa keväällä yhdessä shamppanjatastingissa ja Mari on ihan hurmaavan ihana tyyppi! Täytyy kertoa lisää kirjasta myöhemmin kun olen ehtinyt testaamaan reseptejä.

Tänään on ollut ihan perus kotipäivä ulkoiluineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen. Iltasella napattiin vielä karjalanpiirakat ja jugurtit mukaan, ja suunnattiin kanavanrantaan iltapalalle tyttöjen kanssa. Heistä oli hurjan hauskaa syödä iltapala ulkona lämpimässä kesäilmassa, ja mennä sitten hyvillä mielin nukkumaan. Neidit nukahtivat samantien, mikä on hyvä, sillä huomenna mennään jo heti aamulla tyttöjen kummien kanssa Linnanmäelle seikkailemaan. Tiara odottaa huvipuistoreissua kuin kuuta nousevaa, mua taas hirvittää jo valmiiksi että joku onnistuu ylipuhumaan mut johonkin kammottavaan laitteeseen ja tulee paha olo! Vekkula ja maailmanpyörä on ihan fine, mutta mihinkään Kingiin mä en kyllä lähde!

Tänään kuitenkin edessä vielä iltalenkki Oonan kanssa (2/3 tällä viikolla) ja tämä tapa ei tunnu ollenkaan pahalta, vaikka hyvähän se on ensimmäisen viikon jälkeen olla sitä mieltä. Onneksi mulla on hyvää lenkkiseuraa, ja kumpikaan meistä ei halua luistaa lenkeistä, niin toivon mukaan siellä tulee käytyä säännöllisesti.

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille, meillä on kerrankin kokonainen vapaa viikonloppu yhdessä, kaksi päivää, ja aiotaan nauttia siitä täysillä!

Kirjoittelin jo aiemmin varsinaiseen ulkoiluun tarkoitetuista vaatteista, mutta nyt ajattelin ottaa vielä lähikuviin meidän tyttöjen kaupunkikuteet, ja niihin, sekä kaikkiin muhinkin lasten vaatteisiin liittyvän ilmiön: sukupuolen määrittämisen pukeutumisen perusteella. Kun pieni lapsi puetaan ulkovaatteisiin, ne vähäisetkin hiukset peittyvät pipon alle, ja vaatteiden malli on  melkeinpä sama kaikilla, ainakin niissä varsinaiseen ulkoiluun tarkoitetuissa vaatteissa. Pelivaraa jää juuri ja juuri värien verran, että lapsen sukupuolen voi vielä jotenkuten päätellä. Niin, miksi se sukupuoli pitää päätellä juuri vaatteista (tai päätellä ylipäätään)? Eikö olisi vaikka helpompi kysyä lapsen nimeä, jolloin yleensä se sukupuolikin selviää ihan luonnollisesti ja kohteliaasti.

Kaikkien ei tarvitse mahtua siihen samaan tytöille pinkkiä ja perhosia, pojille autoja ja sinistä -muottiin. Meillä vaatteissa isompi saa jo itse vaikuttaa etenkin väreihin, minä varmistan sen että vaate on tarkoituksenmukainen ja laadukas. Nuorempi menee vielä äidin mieltymysten mukaan, mutta tietenkin otan huomioon sen että kyseessä on erittäin liikkuvainen pikkutyyppi, joka ei paljoa perusta kiipeilyä hidastavista helmoista tai liian kireistä pöksyistä.

Pipo Zara / Takki Kappahl  / Housut Zara  / Kengät Zara

Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän he saavat päättää vaatteistaan itse. Tällä hetkellä lopulliset päätökset teen kuitenkin minä, ja tykkään valita tytöille värejä laidasta laitaan, hauskoja kuoseja ja ajankohtaisia malleja. Mun silmääni siinä ei ole mitään epäselvää, mitä sukupuolta lapsemme edustavat, tietenkään. Mutta joskus meidänkin tyttöjä on luultu pojiksi. Uskokaa tai älkää, tätä on tapahtunut jopa Molon silmiäsärkevän neonpinkkiin haalariin pukeutuneelle Tiaralle.

Mulla ei ole mitään tarvetta julistaa että meidän lapset ovat tyttöjä, eikä liioin olla määrittelemättä heidän sukupuoltaan. Tytöttely ei haittaa, kun se osuu oikeaan. Se ei tietenkään haittaa jos joku ei määrittele sukupuolta puhuessaan ollenkaan. Mutta se, että lapsia itseään hämmennetään puhuttelemalla vääräksi sukupuoleksi, on hassua. Jos ei ole 100% varma siitä, mitä sukupuolta lapsi edustaa, miksi heittää arvaus ilmaan?

Tyttöjen vaatteita ei ole valittu sen perusteella, että he varmasti näyttäisivät tytöiltä. Ne on valittu siksi, että ne ovat mielestämme näyttäneet kivalta, ja vaikuttaneet laadukkaalta/tarpeelliselta/hauskalta etc. Pääosin ostan vaatteet tyttöjen osastolta, tai sellaisina, että sopivat molemmille sukupuolille ihan yhtä hyvin (esim. Mini Rodini). Joskus kuitenkin löydän poikienkin puolelta jotain kivaa, enkä silloin epäröi valita sitä vain siksi että se on poikien puolelta. En loukkaannu siitä jos joku luulee lapsiamme pojiksi, en tietenkään. Mutta ihmettelen, mistä tämä tarve päätellä toisen sukupuoli kumpuaa aikuisilla ihmisillä niin vahvana? Mitä väliä sillä on?

Pipo Zara / Takki Zara / Farkut Primark / Kengät Zara

 Mä itse en ole mitenkään erityisesti sukupuolineutraalin kasvatuksen kannalla, en tosin sitä vastaankaan. Meillä lelut ja värit valitaan lapsen mieltymyksen, ei sukupuolen tai sukupuolettomuuden perusteella. En mitenkään tyrkytä barbeja, enkä kiellä autoja tai muitakaan poikien leluiksi miellettyjä leluja. Molemmilla leikitään into piukassa, sulassa sovussa junaradan, duplojen, nukkejen ja pehmolelujen kanssa. Välillä yhdessä ja välillä erikseen. Tytöt, tai ainakin Tiara, tietävät olevansa tyttöjä, ja tietävät kyllä kuka kaveri on tyttö ja kuka on poika, mutta kaikkien kanssa leikitään ihan samalla tavalla.

Jos meidän lapset haluavat pukea glitterperhosia päälleen, niin saavat ihan vapaasti, ei mulla ole mitään valittamista. Ihan yhtälailla he saavat pukeutua myös traktorikuosiin jos se tuntuu heistä kivalta. Tytöillä on aikamoiset prinsessanimet, mutta en mä kauhistuisi jos he löytäisivät itsestään vähemmän prinsessamaisen tyypin, ja haluaisivat käyttää vaikka toista, vähemmän prinsessamaista, nimeään kutsumanimenä.

Mulle itselleni tämän tekstin pointti on se, että nykyajan lapset ovat paremmassa tilanteessa, kuin yksikään aiempi sukupolvi. On vapaus olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ja valita oma tyyli sen mukaan. Miksi emme tukisi tätä vapautta, ja lopettaisi turhan sukupuolistereotypisoinnin? Yhteiskunta on avoimempi ja suvaitsevampi kuin koskaan ennen, vaikka parannettavaa toki löytyy vieläkin. Mä aion rohkaista lapsiani pukeutumaan ja ilmaisemaan itseään rohkeasti, omalla tyylillään, millainen se sitten ikinä tuleekaan olemaan. Ja joskus kun joku täti tulee taas pojittelemaan, aion casuaalisti kysäistä, mikä tarve on määritellä se sukupuoli, ja miten sukupuoli vaikuttaa hänen mielikuvaansa lapsistani. Niin kerta!

Toim. huom. molempien tyttöjen vaatteet kuvissa pipoja lukuunottamatta tyttöjen osastoilta ostettu.

Onko teidän lapsianne luultu vastakkaisen sukupuolen edustajiksi? Millä perusteella valitsette lastenne vaatteet? Onko teille tärkeää, että lapsesta näkyy ulospäin, kumpaa sukupuolta hän edustaa? Kannatatteko sukupuolineutraalia kasvatusta? Ostatteko te lapsillenne vaatteita vastakkaisen sukupuolen vaateosastoilta?

Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille loistavista vinkeistä, joita viime viikonlopun välikausivaatteet mietinnässä -postaukseen. Sain niistä paljon ajateltavaa, hyviä näkökulmia ja sekä vanhempien, että kerhonohjaajien ja lastenhoitajien vinkkejä. Osa vinkeistä oli tietenkin täysin ääripäistä, ja se on ihan ymmärrettävää, koska mielipiteitä on monia. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle, ja siksi poimin vinkkien joukosta juuri ne, joiden koin olevan juuri meidän tarpeisiin sopivia. Tietenkin vain aika ja omakohtaiset kokemukset näyttävät, teinkö oikeita valintoja, mutta tällä hetkellä on sekä mulla että lapsilla hyvä fiilis syksyn pukeutumisesta.

Kuten kerroinkin, kerho jonka Tipa aloittaa on ulkoilmakerho. Pukeutuminen toimii oletukselta niin, että minä puen (tai neiti itse) kotona hänet ennen lähtöä, ja riisun myös kotiin tullessa, eli kerhossa ei yleisesti ottaen ole tarvetta pukea itse. Kuitenkin kesken kerhoilun saattaa yllättää vessahätä tai joku muu tilanne joka vaatii osittaista ulkovaatteista riisuutumista (heh, en kyllä keksi muita tilanteita), jolloin uskon että kaksiosainen puku on helpompi ja nopeampi. Esikoisemme on kovin tykästynyt itse valitsemaansa Po.Pin kuoritakkiin ja housuihin jotka sunnuntaina ostimme, ja onkin jo paljon harjoitellut pukeutumista itse, eikä mikään muu kuin takin vetoketju tuota hankaluuksia.

Monia kaksiosaisessa asussa huoletti se, että pääseekö kylmä selkään takin ja housujen välistä. Mä toivon että niin ei käy, ainakin housut nousevat Tiaralla todella korkealle, melkein kainaloihin saakka, ja takki tulee kuitenkin aika alas. Takin helmassa on kiristys, kuten myös housujen kauluksessa, ja lisäksi alle tulee kylmällä tietysti myös välikerrastot.Tiara myös kokeili liikkeessä liikkumista takin ja housujen kanssa, ryömien tunneleista läpi, pomppien, kontaten ja vaikka miten päin vempuloiden. Ainakin niissä tilanteissa selkä ei ollut lähelläkään paljastumista, mutta tietenkin ulkoleikit ovat vaatteille haastavampia, ja vain syksy näyttää miten asu oikeasti toimii.

Moni kehui Po.Pin kuorivaatteiden laatua, mutta muutama kertoi myös huonoista kokemuksista. Meidän ei nyt auta muu kuin luottaa niihin hyviin kokemuksiin ja toivoa, että vaatteet kestävät käytössä hyvin. Uskon kyllä että lähestulkoon joka merkille löytyy niitä joilla vaatteet eivät ole toimineet niinkuin on pitänyt, kuten myös puolestapuhujia, tämäkin siksi että tarpeet ja käyttö vaihtelee lapsilla eri tilanteissa niin paljon.

Kuoritakin ja -housujen vesipilari on 10 000, jonka luulisi riittävän märemmälläkin kelillä. Silti aion teidän vinkeistä viisastuneena, puhdistusta helpottaakseni ostaa vielä kurahousut, sillä onhan ne paljon helpompi huuhtaista puhtaaksi kun alkaa pesemään koko settiä. Kuopuksella säilyy käytössä viime keväänä saatu Reiman Fella-välikausihaalari, joka on edelleen aivan kuin uusi. Koko 80 on reilu vielä tässä 1v4kk iässäkin, ja riittää varmasti hyvin koko syksyn.

Meiltä löytyy entuudestaan paljon sopivia välikausivaatteita, jotka jatkavat myös käytössä. Vk-takit Tiaran uutta nahkatakkia ja Popin takkia lukuunottamatta menevät molemmille, ja niiden lisäksi löytyy siis Reimalta saatu punainen kuoritakki, sekä Kappahlin ihana parkamallinen, vedenpitävä takki joka on ostettu jo joskus Zeldan odotusaikana. Ajaton ja ihana malli on säilynyt oikein hyvin ja on edelleen mun suurin takkilemppari. Housuja sen sijaan ei ole kuin nyt nuo yhdet, eli ostoslistalla on vielä toiset kuorihousut varahousuiksi, ja ehkä vielä toiset vähän pienemmät ulkobyysat Zeldalle.

Haalareita löytyy Zeldalle kaksi, jo aiemmin mainittu Reiman haalari, sekä Tiaran ihkaensimmäinen vk-haalari, Kappahlin Kaxsin haalari vuodelta 2012. Se on myös edelleen todella hyvässä kunnossa, vaikka vetelee tänä syksynä jo viidettä käyttökauttaan. Tiaralle löytyy myös haalari, Mini Rodinin jaguar-kuosinen ihanuus, jonka ostin Zeldan odotusaikana reilussa 92/98-koossa, ja joka on edelleen Tiaralle vähän reiluhko. Se on vettähylkivä, eli ei mikään kerhohaalari, mutta kuivien kelien puistoreissuille oikein passeli.

Tällä hetkellä kakkoskerroksen vaatevalikoimassa on vielä täydennyksenvaraa, meiltä löytyy nimittäin perus sisävaatteiden, collegeiden ja neuleiden lisäksi vain kaksi fleece-takkia. Toinen H&M:ltä ja toinen Stadiumista ostettu Everestin ihanan pehmeä ja kevyt musta fleece. Fleecehousuja, tai fleecehaalarin voisi vielä ostaa, ja merinovillaa myös. Aerotakki  jäi toistaiseksi kauppaan, mutta myöhemmin syksyllä senkin ostoa voisi miettiä, kunhan näkee millaiset säät tulevat olemaan.

Pipoja löytyy kolmea paksuutta, mutta pipovalikoima onkin se kaikista helpoin ja hauskin täydennettävä. Seppälän ja Mini Rodinin pipot (joita meillä on kaksi eri koossa) ovat ohutta trikoota. Popin raitapipot joita myös on useampi, sekä Viljamin puodista viime keväänä saadut ihanat kuosipipot ovat paksumpaa, kaksinkertaista trikoota. Lisäksi on vielä Zaran hauskat neulepipot, jotka ovat vasta oikeasti viileämpien kelien pipoja. Ostoslistalla pipopuolelta on kypärälakit molemmille, esteettistä tai ei niin ne ainakin pitävät niskan lämpimänä. Kaulahuiveja ja kaulureita meiltä kyllä löytyy, tosin ne odottavat vielä varastosta hakemista, kun olivat siellä kesän ajan pois tieltä.

Hanskapuolella ollaan vielä ihan surkeassa tilanteessa, sillä meillä ei taida olla sopivia vanhoista hanskoista enää kuin Polarn O. Pyretin Magic glovesit. Hanskoja täytyykin mennä katselemaan ja ostamaan, ja moni kehui tähti Jonathanin hanskoja, joita pitää käydä tsekkaamassa. Märemmille keleille hankintalistalla on kurahanskat, että sormet pysyvät varmasti lämpimänä.

Sunnuntain shoppailureissulla tuli vastaan vielä kenkäprobleema, nimittäin Tiaran jalankoko on kasvanut kesän aikana numerosta 23 numeroon 25. Neidillä on tällä hetkellä ainoastaan kahdet hyvän kokoiset kengät, joista kummatkaan eivät mitään varsinaisia ulkoilukenkiä ole, eli kenkäostoksille suunnataan heti kun on sopivasti aikaa. Muut kengät menevät hyvin jalkaan, mutta kasvunvaraa ei ole nimeksikään, eli ne siirretään suosiolla Zeldan käyttöä odottelemaan. Onneksi tässä on vielä lämpimät kelit, ja kerhonalkuunkin aikaa reilu viikko, niin ehditään hyvin. Zeldalle tosiaan kenkiä löytyy joka lähtöön, ja hän ei upouusien kiiltonahkaisten maihareiden lisäksi taida välikauteen muita edes tarvitakaan. Onneksi Zelda ei tarvitse uusia kenkiä, ei olisi muuten riittänyt ostoslistassa enää kirjoitustila, haha!

Tästä tuli nyt niin hurjan pitkä teksti, että jaoin postaukset kahteen osaan. Tokassa osassa käsittelen city-vaatteita, ja myös tyttö-poika -vaatestereotypioita, ja se ilmestyy pian! Mukavaa iltaa kaikille<3

Kuvasin toisen vastausvideon myös jo sunnuntaina, mutta en ole ehtinyt julkaisemaan sitä aiemmin, kun käsittelyssä menee oma aikansa! Nyt kuitenkin vuorossa siis lisää vastauksia, ja tänään aiheena blogit & bloggaaminen, tyyli ja random, randomkysymyksiksi laitoin kysymyksiä ihan laidasta laitaan joita en osannut kategorisoida minnekään muualle.

TÄSSÄ vielä suora linkki videoon, jos se ei jostain syystä näy tässä postauksessa!

Vielä on reilu puolet kysymyksistä vastaamatta, ja lähitulevaisuudessa tulen kuvaamaan videot joissa vastaan perhe&parisuhde-, koti & talous-, sekä koulutus, ura & tulevaisuus -aiheisiin kysymyksiin. Nyt mä lähden Oonan kanssa lenkille ekaa kertaa, ihanaa! Huomenna luvassa juttua ainakin uusista vk-vaatteista. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3

Mä oon niin kyllästynyt shortseihin näiden helteiden aikana, että sunnuntainakin tungin vaan farkut jalkaan shoppailureissulle. Onneksi ostoskeskuksissa on viileää, ulkona ei ollut niin mukavaa farkuissa. Liu Jo:n bottom upit ovat kyllä muodostuneet ehdottomiksi lempparihousuiksi, niillä saa niin kivasti muotoa pyllyn lisäksi myös lantioon ja reisiin, eikä ole niin tikkujalkafiilis. Näiden housujen kanssa ei halua pitää pitkiä paitoja tai toppeja, muutenhan menee se kaikkein paras osa piiloon, hahah.

Mulla ei ole kauheasti ollut sopivan mittaisia toppeja, sillä lantiofarkkujen kanssa croptopit ovat liian paljastavia, ja pitkät topit liian peittäviä. Sheinsiden uuden paketin mukana tuli onneksi valitsemani musta liehuva toppi, joka on juuri sopivan pituinen! Tykkään siitä tosi paljon, se on tyylikäs ja liehuva helma on hauska, vaikkakin tuulessa nousee välillä korviin. Toppi on ihanan ohutta kangasta, ja siinä on kultainen pieni nappi niskassa.

Toppi Sheinside* / Farkut Liu Jo* / Kello Guess* / Aurinkolasit Glitter* / Kengät Tophsop / Kaulakoru Gina Tricot / Laukku Coach /* = saatu blogin kautta

Asupostauksia on ollut viimeaikoina vähemmän kuin aiemmin, juurikin megaluokan shortsikyllästymisestä johtuen. Osa tykkää asuista, osa ei. Mulle ne ovat tärkeä osa bloggaamista, sillä rakastan pukeutumista ja tyyliaiheisten juttujen kirjoittamista. Syksyn tullen asupostaukset tulevat luultavasti taas lisääntymään, kun pukeutuminen saa syysvaatteiden myötä uusia ulottuvuuksia. Aion kuitenkin pitää kiinni tästä tyylistä, että asupostaus ei yleensä koskaan ole päivän ”varsinainen postaus”, vaan ilmestyy näin aamulla tai aamupäivällä, ja illalla sitten on uudet kujeet. Sillä tavalla asut eivät vie tilaa muilta aiheilta, mutta saan kuitenkin toteuttaa itseäni. Win-win eikö?

Ihanaa tiistaipäivää kaikille <3