Helou! Keskiviikon kunniaksi on aika lyödä vähän faktoja tiskiin, ja jaan siis itsestäni kahdeksan aiemmin jakamatonta faktaa. Uskokaa tai älkää, vaikka olenkin tehnyt jo kaksi tällaista neljä- ja puolivuotisen blogihistoriani aikana – niitä faktoja löytyy lisää. Hassujakin. Ehkä sellaisia joita ette olisi uskoneet? Tai sitten olisitte, mä en tiedä. Kertokaa mulle, ja kertokaa jos teillä on jotain samoja juttuja kuin mulla!

1. Luen kaikkein eniten poliittisia blogeja.

Mua kiinnostaa sekä kotimaan asiat, että Suomen ulkopolitiikka ja politiikka koko maailman mittakaavassa. Poliittisten blogien lisäksi seuraan useita kotimaisia ja ulkomaisia uutis- ja ajankohtaissivustoja. Mulla on kova tarve olla perillä maailman asioista, ja yritän seurata mahdollisimman monia eri lähteitä saadakseni mahdollisimman puolueetonta ja rehellistä informaatiota.

2. En voi kuoria raakoja juureksia tai perunoita ilman kumihanskoja, koska olen niille allerginen.

Siksi Otto yleensä hoitaa meillä kuorimisen, ja mä vaan keskityn sitten nauttimaan ihanasta paistetusta perunasta, porkkanasta ja bataatista.

3. Olen muuttanut elämäni aikana melkein 15 kertaa, joista kahdeksan kertaa sen jälkeen kun täytin 16.

Ennen näitä reilua kolmea nykyisessä asunnossa vietettyä vuotta en asunut missään vuosikausiin vajaata vuotta pidempään. Hetkittäin tuntui vaikealta juurtua, kun oli tottunut muuttamaan usein. Nyt olen niin juurtunut tähän asuntoon, että muutto tuntuu ajatuksena ihan raastavalta, vaikka lisätilalle olisi tarvetta jo nyt.

4. Torkutan vartin joka arkiaamu ennen kuin nousen ylös.

Kikka on kuitenkin se, että olen asettanut herätyskellon soimaan ekan kerran aina varttia ennenkuin mun pitää nousta. Niin ehdin nuokkua vartin tiukasti Oton kainalossa, ja joudun vasta sitten nousemaan. Öisin me pyöritään miten sattuu eikä nukuta missään lusikassa, mutta aamuisin on kiva kömpiä siihen kainaloon hetkeksi. Lähtee aamu kivemmin käyntiin.  Sen jälkeen on ihan parasta nousta yhdessä pöllämystyneen mieheni kanssa, joka ei aamulla puhu yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää sanoja. Hän on mun aamuörmy.

5. Nukun kuulemma aina keskellä sänkyä

Kysyin Otolta tätä kirjoittaessani, että mikä fakta hänellä tulee musta ekana mieleen. ”No sulla on aina pakottava tarve nukkua ihan keskellä sänkyä niin että mulle jää joku hikinen pari senttiä reunasta tilaa”.. Hahah, mulla ilmeisesti vähän ruusuisemmat fiilikset meidän yöunista kuin Otolla. Minkäs minä sille voin että nukahdan aina ekana ja sitten vaan etsin mukavan asennon ja nukun siinä.

6. Olen ihan koukussa Marja Hintikka Liveen

Siis ihan mahtava, olen katsonut jokaisen jakson ja vaan ajatellut, kuin paljon helpommalla olisin ehkä itseni raskaus- ja vauva-aikoina päästänyt jos olisin silloin katsonut tätä. Jokaikisessä jaksossa tärkeä aihe, ja juuri sitä avointa keskustelua ja tabujen murtamista mitä vauvavuoden ja raskausajan ajankohtaisiin asioihin on kaivattukin. Jos ette ole katsoneet niin katsokaa Yle Areenasta, siellä on kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot!

7. En osaa vieläkään käyttää Snapchatia kunnolla ja seuraan siellä neljää ihmistä

En koskaan muista katsoa onko sinne tullut mitään, kun aina vaan nopeasti päivitän sinne jonkun pienen videopätkän. Ehkä vähän noloa tunnustaa kun mun pitäisi bloggaajana olla perillä myös kaikista somejutuista. Kyllä mä sinne videoita laitan, mutta en osaa mitään snapchat-kikkoja ja teen sitä vaan omalla tyylillä.

8. Kerään ihan hullun määrän kuitteja lompakkoon aina ennenkuin tyhjennän sen

Siis en ostele mitenkään ylipaljon asioita, mutta mulla saattaa vahingossa mennä kuukausia etten tyhjennä kuitteja lompakosta. Sitten se on lopulta niin täynnä että en saa koko lompakkoa kassalla auki kun pitäisi maksaa vaan taistelen vaikka kuinka kauan kun joku kuitti on vetoketjun välissä. Yleensä tämä sattuu juuri silloin kun takana olisi muutenkin jonoa. Nolo ja ärsyttävä tapa! Mutta en vaan muista tyhjentää niitä, enkä koskaan heitä niitä samantien poiskaan.

Onko kellään teistä samoja tapoja tai faktoja, vai olenko mä ainoa? Kertokaa teidän omia hassuja tai outoja tai muuten vaan mielenkiintoisia faktoja!

Me vähän herkuteltiin eilen illalla ihan muuten vain, ja tein tämän joulukauden ensimmäiset vuohenjuusto-viikunahillotortut. Otolle olin luvannut jo pari viikkoa sitten tehdä niitä, mutta se on vaan jäänyt joka ilta vaikka ainkeset on odotelleet kaapissa. Onneksi sain vihdoin aikaiseksi! Vuohenjuusto ja viikuna on vaan niin täydellinen suolaisen ja makean yhdistelmä, ja ne maistuvat tosi hyvältä yhdessä glögin ja lehtevän torttutaikinan kanssa. Kolmesta ainesosasta saa helpon ja maistuvan herkun joulukauteen jota voi tarjota niin vieraille kuin puputtaa vaikka koko pellillisen itse, niinkuin mun teki eilen mieli tehdä. En sentään tehnyt, vielä on muutama torttu jäljellä!

Nämä tortut maistuivat lapsillekin, mutta vuohenjuusto on muutenkin heidän herkkuaan niin en ihmettele. Tuoreet viikunat olivat vähän liian jänniä herkkuja kuulemma, mutta tortuissa ollut hillo maistui oikein hyvin. Kokeilin taas vähän erilaista torttumuotoa, ja tuo olikin tosi helppo tehdä tuo vinoneliö. Torttujen kanssa me aikuiset herkuteltiin tuoreella vuohenjuustolla ja viikunoilla, ja lapset sitten appelsiineilla ja ihanan punaisilla jouluomenoilla. Lapsetkin saivat maistaa glögiä, ja se oli kuulemma tosi hyvää. Mä olen aina vaan ostanut niitä valmiita pahvitölkkiglögejä, mutta mua kiinnostaa kauheasti tehdä itse jotain herkullista joulujuomaa, ja siksi kysynkin teiltä vinkkiä! Oletteko tehneet itse glögiä tai jotain muuta jouluista juomaa? Ja nyt siis ihan alkoholittomista puhun, sellaisesta mitä voi tarjota lapsillekin jos heille vaan maistuu. Musta on ihana aina kokeilla kaikkea uutta ja herkkua!

Vuohenjuusto-viikunahillotorttujen ohje on siis simppeli : kaksi pakettia torttutaikinalevyjä, 1 prk viikunahilloa ja 1 pötkö vuohenjuustoa. Juusto n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi, 1 viipale per torttu ja päälle lusikallinen hilloa. Uunissa 225:ssä asteessa 10-15min.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Voi mikä viikon alku jälleen; nuoremmalla neidillä on elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Kun miettii omalle kohdalle niin silmätulehdus on kyllä yksi rasittavimpia tauteja ikinä, mutta häntä ei onneksi tunnu vaivaavan. Silmätipat saa helposti laitettua ja muuten hän touhuaa menemään kuin koska tahansa muulloinkin. Vaikeinta on pitää tyttöjä edes vähän erossa toisistaan ettei silmätulehdus tarttuisi toisellekin. Onneksi tipat tuntuvat auttavan hyvin, ja onneksi silmätulehdus ei ole mikään vakava vaiva, vaan oikealla hoidolla nopeasti lähtevä juttu.

Muuten meillä on kyllä ollut ihan normimeininki, mä olen tehnyt etätöitä kun tytöt ovat olleet kotona. Saatiin pikkujoulukutsukin, ja jos ei vaan silmätulehdus iske lopulle perheelle niin sunnuntaina olisi luvassa vähän pikkujouluilua tutulla kaveriporukalla lasten kanssa. Täytyy toivoa että päästään juhlimaan! Joulukorttikuvatkin meidän pitäisi vielä kuvata, joten varmaan myös sitä luvassa tällä viikolla, ellei olla kaikki ihan pink-eyena  viikonloppuna, hahha. Onneksi niillä joulukorteilla ei taida olla kiire, kun ei meillä ole muutenkaan tullut viime torstain jälkeen postia koska postilakko.

Tuntuu hassulta ajatella että jouluaattoon on enää tasan kuukausi, mutta kieltämättä mä odotan kovasti loppuvuotta, ja alkuvuotta 2016 kun tehdään muutaman viikon ajan kevyempää työviikkoa Oton kanssa. Tai siis Otto tekee, ja se helpottaa munkin elämää kun meillä on neljä koko perheen yhteistä kotipäivää muutaman viikon ajan joka viikko. Todettiin että saadaan hänen lomistaan enemmän irti tällä tavalla, kun ollaan koko perhe yhdessä ne päivät kotona, kuin niin että hän olisi pitänyt lomansa yksin putkeen niinäkin päivinä kun mä olen toimistolla. Tällä hetkellä ajatus edes kolmesta yhteisestä vapaapäivästä putkeen tuntuu taivaalliselta, ja voin kuvitella että ne muutamat viikot tulevat tuntumaan niin hyvältä. Enkä voi sanoin kuvailla miten taivaalliselta tuntuu ajatus, että ensi vuonna jossakin vaiheessa mullakin on ihan oikea loma!

Ainiin muuten, osa teistä varmaan luki jo Indiedaysin Buzzista, että oululainen Kaleva osti Indiedays Oy:n. Täytyy sanoa että aika siistiä! Itse kuitenkin olen viettänyt ison osan elämästäni Oulussa, sekä kesälomia lomaillen että muutaman vuoden siellä asuen, ja Kaleva on sillä tavalla tuttu media mulle, kun Kaleva tuli meille kotiin siellä asuessa ja sitä usein lueskelin. Mitään muutoksia tämä ei mihinkään mun blogin pitämisessä tai Indiedaysin sivustossa tuo, mutta hauskaa että molemmissa mun työpaikoissa on nyt Oulukin jotenkin mukana. Oulu on mulle tärkeä kaupunki! Ja joo, tiedän että tämä ei liity mitenkään mihinkään, musta se on vaan kiva ajatus.

No joo, hyvällä fiiliksellä tähän tiistaiaamuun ja työjuttujen pariin! Ihanaa päivää kaikille <3

Se hetki, kun Aleksanterinkadun valot syttyvät marraskuun toisiksiviimeisenä sunnuntaina on joka vuosi vaan yhtä taianomainen. Väkijoukko kohahtaa ja kiljahtelee innoissaan, ja aplodit raikuvat. Kun valot ovat syttyneet alkaa jännittynyt odotus: milloin joulukulkue saapuuu omalle kohdalle. Lapset heiluvat omilla paikoillaan ja silmät loistaen odottavat ja odottavat. Ihmiset tungeksivat ja hyörivät. Vihdoin ensimmäinen poliisiauto kurvaa kohdalle, nyt se alkaa!

Sieltä saapuvat poliisiautot, paloautot ja tontut. Nallet, jääkuningatar ja ihanat basset houndit omistajineen. Se jättimäinen lahjapaketti, Kansallisoopperan upeat balettitanssijat ritareina ja jääprinsessoina. Seuraa pieni tauko, ja sieltä se tuttu jättimäinen poro viimein alkaa näkymään. Poron takana tulee iltapäivän odotetuin tyyppi, joulupukki reessään kera joulumuorin ja tonttujen. Pitkään odotettu paraati on ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Joulun odotus on virallisesti alkanut.

Helsingin keskusta on joulunaikaan niin kaunis, että jopa lapsuudenmaisemiinsa Kauniaisiin haikaileva aviomieheni sanoi tänään, että ymmärtää miksi rakastan keskustaa niin paljon, ja mikä mua siinä inspiroi. Joulukellot, joulukuuset ja valoköynnökset, tuhannet pienet tuikkivat lamput. Voi kun jouluista Helsinkiä voisi purkittaa, ja fiilistellä niinä jääkylminä kevätaamuina, kun kesään on vielä liian pitkä matka, mutta jouluun vielä pidempi. Joulunaika on toivoa täynnä.

Ennen joulukadun avajaisia me käytiin Stockmannilla morjenstamassa pukkia lasten kanssa, ja ihastelemassa joulumaailman koristeita. Tytöt uskaltautuivat vaihtamaan pari sanaa pukin kanssa, ja esikoinen antoi pukille omaksi aamulla taiteilemansa piirustuksen. Pukki oli otettu.

Sen jälkeen piipahdettiin Fazerin pikkujouluissa World Trade Centerissä, missä oli suklaatastingia, jouluvalokuvausta ja ihana joulupukin paja. Joulupukin pajassa sai lähettää suklaayllätyksiä, jotka sai itse paketoida paikanpäällä ja lähettää postitontun kautta rakkaille ihmisille. Me lähetettiin tyttöjen kanssa sekä heidän isovanhemmille, että mun mummulle ja papalle Ouluun. Tytöt valitsivat lahjapaperit, narut ja askartelivat itse kortit. Me kirjoitettiin Oton kanssa osoitteet paketteihin, ja tytöt saivat itse ojentaa ne postitontulle. He olivat aivan innoissaan.

Ihanan jouluisa päivä. Nytkin mä tässä kirjoitellessa syön piparia, ja juon Lidlin pahvitölkkiglögiä, joka on muuten mun lemppari valmisglögi.

Päivän asu / Takki Sheinside* / Body H&M / Farkut Gina Tricot / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta

Nämä rakkaat tyypit ja tämä päivä<3

Ensilunta me ei saatu ainakaan vielä, mutta sitäkin enemmän rakkautta, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja höpötystä. Rosvoa ja poliisia, leffalauantaita ja herkkuja. Viimein käytiin vuokraamassa se Helinä-keiju ja Mikä-Mikä-Maan hirviö, joka yritettiin jo viime joululomalla käydä katsomassa leffassa mutta ei päästy. Ei se ainakaan yhtään pelottava ollut, ja tämä oli Minion-leffaa lukuunottamatta ensimmäinen jonka kuopuskin jaksoi katsoa alusta loppuun asti.

Syötiin herkullisen täyteläistä kirsikkatomaatti-pecorino -pastaa, ja illaksi on varattuna Oton kainalo, huipulta vaikuttava Luokkakokous-leffa sekä purkillinen Utter peanut butter clutter Ben & Jerry’siä. Mikäs sen parempaa! Ihan parasta akkujen latailua ja rentoa yhdessäoloa, niinkuin lauantaina kuuluukin.

Huomenna mennään katsomaan joulukadun avajaiset ja piipahtamaan pikkujoulujuhlissa ennen niitä. Tytöt ovat jo ihan intsinä kun pääsevät tapaamaan joulupukkia, ja kieltämättä niin olen mäkin. Kyllä niissä avajaisissa vaan aina on se oma tunnelmansa, vaikka se tungos aina onkin vähän ahdistavaa kahden pienen kanssa. Mutta tänä vuonna nämä kaksi pientä ovatkin jo vähän isompia pieniä onneksi, ja tänä vuonna ei tarvitse lähteä rattaiden kanssa sinne pyörimään vaan on helpompi liikkua.

Hyvää yötä ihanat ja kauniita unia teille kaikille <3