Olen varmaan hehkuttanut mun pooloihastusta aika paljon tänä syksynä, ne on vaan niin mukavia ja nättejä ja ennenkaikkea käytännöllisiä näin syksyllä. Kylmä tuulikaan ei tunnu niin paljon kun kaulaa lämmittää korkea kaulus. Viime viikonloppuna käytiin vähän shoppailemassa, ja ostin, ylläriylläri, pooloja. Oma uusi neuleeni on tosin vähän poolon ja normikauluksen välimaastosta, koska normaalia korkeampi se selkeästi on, mutta ei alaspäin taitettava kuitenkaan. Neule on villasekoitetta, ja ihan superlämmin! Lapsille taas löytyi sekä ribbipoolo, että ihanan tuhti neulepoolo. Oli ihana laittautua kunnolla viikon kipeilyn ja verkkari-sotkunuttura-meikitönnaama -lookin jälkeen, ja kieltämättä uusi neulekin piristi.

Molemmat olivat ihan coolisti poolojen kanssa, vaikka etukäteen mietin että ärsyttäisikö korkea kaulus heitä kun ovat tottuneet normikauluksiin. Eivät he edes huomanneet niitä muuten, kuin että ne oli kiva vetää naaman päälle ja olla muka piilossa siellä. Se on ihan sallittua, niin mäkin aina pienenä tein!

Kaivoin kaapista pitkästä aikaa nahkatakin, sillä tuo neule on niin paksu että tuulettomalla kuuden lämpöasteen ilmalla ne riittivät oikein hyvin yhdessä. Ei me tosin ulkona tuolla reissulla kuvaushetkeä lukuunottamatta oikein oltukaan. Käytiin nappaamassa asukuvat parkkipaikan vieressä samalla kun suunnattiin kauppakeskuksen jouluparaatiin autolla lämpimästä parkkihallista. Lapsetkin pärjäsivät ohuemmilla takeilla reissun ajan. Ulkoiluun meillä on omat kamppeet ja sitten on erikseen kauppavaatteet. Ulkoilussa panostan aina teknisiin ominaisuuksiin, ja kauppavaatteiden kanssa saa sitten vähän hullutella tai samistella tai mitä milloinkin.

Pooloja ja puolinutturoita, niistä on tämä vuosi tehty. En kestä miten söpön puolinutturan meidän kuopuksellekin saa jo, kun tukka on kasvanut reippaasti! Niin söpö pieni pallero siinä pään päällä, ihana.

Mun asu / Takki Sheinside* / Neule H&M / Leggingssit Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs Tiaran asu / Takki Zara / Neule Zara / Housut Zara / Kengät Zara / Laukku H&M                                           Zeldan asu / Takki Zara / Poolo Zara / Hame Zara / Sukkikset Kappahl / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte pooloista, iskeekö teihin? Meidän pooloasut hot or not?

Ihanaa päivää kaikille <3

Maanantai-aamu, herätys kello 6.00 ja tihkuva vesisade? No problem. Tänään oli niin ihana herätä, hyvään oloon, pirteänä ja vieläpä tuntia ennen lapsia. Nukkumaan olin onneksi mennyt jo kymmenen maissa edellisenä iltana, että sain ainakin ihan hyvät yöunet. Heräsin niin aikaisin siksi, että tänään lapsilla oli tosiaan päiväkodissa valokuvaus, ja halusin saada itseni laitettua valmiiksi ennenkuin tytöt heräävät, että voin sitten keskittyä heidän pukemiseen, pesemiseen ja kampaamiseen. Päiväkodilla piti myös tänään olla vähän tavallista aiemmin, kun valokuvaaja tuli niin aikaisin paikalle.

Tytöt olivat niin innoissaan, ja eilen illalla jo sanoivat että eivät kuulemma malta odottaa että on tarhapäivä ja valokuvaukset. Aamulla molemmat jäivät hyvillä mielin päiväkotiin, ja esikoinen huikkasi vielä lähtiessä, että ”Minä sitten sanon Zeldalle meidän sisaruskuvassa, että muistaa hymyillä, ettei se katsele sen varpaita tai jotain!”. Mä naureskelin koko matkan tälle tokaisulle, niin ihana huolehtiva isosisko.

Meidän ainoa kokemus tällaisista perinteisistä kuvauksista on Tiaran 1-vuotiskuvista, kun käytiin perhekerhon kuvauspäivänä ottamassa ne. Silloin hän ei oikein lämmennyt kuvaajalle, ja aika vakavat kuvat saatiin, vaikka hurmaavan söpöjä nekin oli. Tänään ajattelin vaan, että ei sillä ole väliä millaiset kuvat sieltä tulee, ne on tärkeitä muistoja lapsille itselleen ja myös meille vanhemmille, ja onpahan fiilistä mukana jos tukka sojottaa tai ilme on vähän vakava.

Kyselin tarhapäivän jälkeen sekä hoitajilta että tytöiltä miten kuvaus oli mennyt. Ja hyvin oli mennyt, Zeldakin oli kuulemma hymyillyt leveästi vaikka Tiara kertoi ettei ollut muistanut edes muistuttaa vaikka aikoi. He olivat kuulemma saaneet vielä katsoa omat kuvansa jälkeenpäin ja tyytyväisiä olivat olleet. Nyt vaan odotellaan innolla että päästään valkkaamaan lopulliset kuvat yhdessä tyttöjen kanssa ja saadaan ne kotiin.

Mulle tarha- ja kouluvalokuvaukset oli aina tosi iso juttu pienenä, ja olen kieltämättä nytkin innoissani, vaikka ei omat kuvat enää olekaan. Päiväkotikuvaukset on hauska piristys syksyyn, ja musta on ihana kun pääsen sitten täyttämään lapsille omia tarha- ja koulukuvakansioita, sellaisia jollaiset itsellänikin on. Paperikuvista tulee aina mieleen mummola, lapsuus, ja valokuvien selaaminen ja järjestely kansioihin mummun kanssa. Se oli parasta <3

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & Dronningholmin yhteistyökampanjassa, ja pääsin leipomaan lasten kanssa ihan ekat tähtitortut tälle vuodelle jo vähän aikaa sitten. Dronningholm on siis tähtitorttumarmeladien tuttu tuotemerkki, joka tarjoaa sekä perinteistä Dronningholm tähtitorttu luumumarmeladia, että Dronningholm tähtitorttu omena-kanelimarmeladia. Me käytettiin torttuihin molempia tasapuolisesti kun ei osattu päättää kahden herkun väliltä.

Pääsin kampanjan myötä tutustumaan vähän erilaisempiin tortuntaitteluohjeisiin, ja me kokeiltiin tällä kertaa melkein kaikkea. Se perinteinen tähtitortun muoto ei ole ollut mulla käytössä enää pariin vuoteen, kun kaveri opetti toisenlaisen taittelutavan, kukan, jo muutama joulu sitten. Nyt tehtiin osa niitä tuttuja ja turvallisia kukkatorttuja joita teen joka vuosi, ja sitten kokeiltiin muutamaa Dronningholmin taitteluohjetta: pöllöä, sydäntä ja snautseria. Snautseria, jonka meidän hulivilineidit nimesivät siis Mopsitortuksi. Myös tämä mun kaverilta opittu kukkaohje löytyy Dronningholmin sivuilta, jos joku haluaa kokeilla!

Olikin hauska miettiä tähtitorttuja vähän uudenlaisella tavalla – ei siis tähtitorttuina ollenkaan. Miksi niiden pitäisi aina olla samanmuotoisia? Lapsena aina tähtitorttujen leipominen oli vähän tylsää, mutta pipareiden taas superhauskaa. Juuri siksi, koska tähtitortut olivat aina samanlaisia ja samalla tavalla täytettyjä, ja pipareiden kanssa taas sai päästää luovuuden valloilleen. Kiitos Dronningholmille siitä, että he saivat mut tajuamaan että torttujakin voi tehdä ainakin ziljoonaa eri muotoa. Meidän lapsilla ei ainakaan ollut yhtään tylsää, torttujen leivonta taisi olla ihan koko viikonlopun kohokohta, eikä torttujen syönnistä meinannut tulla loppua.

Otin tytöt mukaan tortunleivontaan ihan täysillä, ja he saivat niin leikata, taitella kuin lisätä Dronningholmin tähtitorttumarmeladejakin. Osaan mopsitortuista tuli täytettä vähän runsaammalla kädellä kun 2- ja 4-vuotiaat itse annostelivat, mutta sehän ei haitannut yhtään. Tortuissa se marmeladi on muutenkin se kaikkein paras osa ainakin mun mielestä, niin saa laittaakin ihan niin runsaasti kuin haluaa.

Snautserit, tai siis Mopsitortut on tosi helppoa taitella ja täyttää. Tein teille tällaisen helpon ja lyhyen Gif-videon josta näette miten homma toimii. Videolta näette myös miten mopsitorttu syödään oikeaoppisesti:

Dronningholmin Instagramissa on muuten käynnissä hauska kilpailu, jonka osallistujat palkitaan viikottain Dronningholm-joulupaketeilla. Kilpailuun osallistuminen on helppoa: Leivo mieleisesi tähtitorttu joko valmiiden ohjeiden pohjalta tai keksi hyvä muoto itse. Ota tortusta kuva ja jaa se Instagramiin hashtagilla #UUDETMUODOT ja @dronningholm.

Ihania leivontahetkiä ja mahtavaa maanantaita kaikille <3

Iltaa tyypit! Mä alan vihdoinkin parantua ja nyt viikonloppuna olen jo jaksanut ja uskaltanut touhutakin. Perjantaina me ei tehty muuta kuin viikon ruokaostokset, ja öllöteltiin loppuilta. Eilen taas lähdettiin jo aamupäivällä leikkipuistoon, ja lounaan jälkeen suunnattiin Itiksen ja pikkushoppailuiden kautta ystävien tupareihin Espooseen lasten kanssa. Vietiin tuparilahjaksi sitä perjantaina täällä esittelemään valkosuklaa-piparirockyroadia, ja oli niin kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa. Tytötkin olivat innoissaan kun näkivät niin monta kummia kerralla. Tupareissa saatiin maistaa ihanaa itseleivottua mustikkapiirakkaa, juoda kahvit ja lapset saivat juosta vähän aikaa hippaa ja tanssahdella. Ennen seitsemää oltiin jo matkalla takaisin kotiin.

Tänään syötiin herkkuaamiainen, minkä jälkeen suunnattiin jo yhdentoista aikaan läheisen kauppakeskuksen jouluparaatiin, missä tytöt saivat kasvomaalaukset ja mä sai käydä äkkiä salaa ostamassa muutaman joululahjan sillä aikaa kun Otto kiersi tyttöjen kanssa etsimässä joulupukkia. Kerrankin olen ajoissa liikkeellä, meillä on varmaan puolet lahjoista jo hommattuna. Yleensä havahdun lahjaostoksiin joskus viikkoa ennen joulua kun alkaa olla hankala löytää niitä suosituimpia lahjoja. Ehkä sitä oppii tässä vuosi vuodelta. Ennen oli myös hankalampaa raahata niitä lahjoja, tai piilotella niitä, kun lapset olivat mukana. Nyt vaan kävin yksin viemässä ne auton takaluukkuun, mistä Otto äsken haki ne kun lapset olivat jo nukkumassa. Ah miten helppoa.

Kokeiltiin tänään myös tehdä vähän erilaista ruokaa, mistä tuli ihan mielettömän hyvää, ja siitä kerron lisää ensi viikon aikana! Loppupäivä ollaan siivoiltu, ja sen jälkeen aloitettiin lasten kanssa pikkuhiljaa joulukoristeiden laittaminen esille. Tyttöjen huoneessa on jo ihan kunnon koristelut päällä, mutta muualla meillä on vasta metallikorissa joulupalloja ja perus jouluvalot. Ihanan jouluisa tunnelma siitäkin jo tulee. Näillä mennään itsenäisyyspäivään asti, ja sitten koristellaan joulukuusi niinkuin meidän perheen perinteisiin kuuluu jo mun lapsuudesta asti.

Ollaan myös luettu kirjoja, ja katsottu koko perhe vanha Ipanat -leffa netflixistä, joka oli mun ja Oton kummankin lemppari kun oltiin pienempiä. Se oli ihan superhauska ja koskettava vieläkin, ja lapsetkin tykkäsivät. Nyt ymmärsi tietysti niitä aikuisten läppiä itse ihan eri tavalla kuin silloin pienenä.

Kiva että sai melko viikon kipeilyn jälkeen nauttia rauhallisesta viikonlopusta yhdessä perheen kanssa, hyvällä voinnilla. Huomenna pääsenkin pitkästä aikaa toimistolle, ja tytöillä on valokuvaus päiväkodissa! Jännittää, iik!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

PS: Mä olen hurjan iloinen eiliseen postaukseen saamastani palautteesta ja sähköposteista.  Oli hienoa huomata miten erilaisia taustoja omaavia ihmisiä mun blogia lukee, ja miten uskomattoman ihania ihmisiä siellä ruutujen takana on. Jännää oli se, että sain kaksi melkein samanlaista sähköpostia viiden minuutin sisällä toisistaan. Sähköpostien lähettäjät edustivat täysin päinvastaisia uskontokuntia, mutta olivat asioista tismalleen samaa mieltä. Ja täysin tietämättä toisistaan he lähettivät nämä viestit mulle melkein samaan aikaan. Jos vaan kaikki ymmärtäisivät miten samanlaisia suurin osa ihmisistä kuitenkin on, kulttuurista, uskonnosta ja taustasta riippumatta. Suurin osa ihmisistä haluaa vain rauhaa ja turvaa kaikille. Musta on tärkeää ottaa kantaa näihin asioihin, vaikka jonkun mielestä tietämätön ja naiivi blogimamma varmasti olenkin. Mulla on kuitenkin kanava ja mahdollisuus levittää tärkeää sanomaa kymmenille tuhansille ihmisille, ja sen aivan varmasti teen silloin kun koen sille olevan tarvetta.

Mä en varmaan ole ainoa, joka on todella järkyttynyt eilisillan tapahtumista Pariisissa. Ihan hirveää, mitkään sanat tai osanotot maailmassa eivät voi pahoitella tarpeeksi sitä heille jotka ovat läheisiään eilen menettäneet tai itse haavoittuneet. Maailmassa on ihan liikaa vihaa. Päivä päivältä pelottaa enemmän se, millaiseen maailmaan omia lapsiaan kasvattaa. Mä en silti suostu uskomaan että vihan kohdistaminen tiettyjä ihmisryhmiä vastaan tai yleinen pelonlietsonta olisi oikea vastaus. Jälleen kerran sosiaalinen media on täyttynyt toinen toistaan vihaisemmista, rasistisemmista ja hirveämmistä kannanotoista.

Voin vaan kuvitella, miltä esimerkiksi monien suomalaisten kirjoittamien kannanottojen lukeminen tuntuu heistä, jotka ovat paenneet uhkaa ja terrorismia kotimaastaan. Ihmiset jotka ovat paenneet terroristeja, kuolemaa ja tuhoa rinnastetaan suomalaisten kirjoituksissa niihin samoihin ihmisiin joita he ovat paenneet. Mietipä itse, miltä susta tuntuisi, jos joku Pertti-Martta tappaisi koko sun perheen, ja sä et voisi tehdä sille itse mitään. Pakenisit vapaana riehuvaa Pertti-Marttaa, ja kun vihdoin pääsisit pakoon, kaikki sanoisivat sulle että sä olet samanlainen kuin se, sä olet uhka ja terroristi ja perheiden tappaja. Vaikka et olisi tehnyt mitään. Miltä se tuntuisi, kaiken kokemasi jälkeen?

Kukaan ei väitä, etteikö terroristeja voisi piileskellä kunnollisten ihmisten joukossa. He ovat varmasti taitavia siinä. Mutta kukaan ei myöskään saisi väittää yksittäisten tekojen perusteella kaikkien saman maan kansalaisten olevan terroristeja. Vai ollaanko me kaikki suomalaiset koulusurmaajia, koska Pekka Erik Auvinen on? Ratkaisu tilanteeseen ei ole viha, vaan se että Suomen viranomaiset kiinnittävät entistä enemmän huomiota, tutkivat entistä tarkemmin taustoja ja pyrkivät estämään entistä tehokkaammin terroristien pääsyn maahan oikeiden pakolaisten joukossa. Antaisitko kaikkien lampaiden kuolla, jos tietäisit että niiden joukossa saattaa olla susi, vai yrittäisitkö pelastaa niin monta kuin ehdit, samalla taistellen parhaasi mukaan sutta vastaan?

Mä taidan pitää sosiaalisen median suljettuna  seuraavien päivien ajan. En jaksa lukea enää yhtäkään vihakirjoitusta, en yhtäkään rasistista kannanottoa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan sitä, että ihmiset taistelevat yhdessä, toistensa rinnalla kaikkea vihaa ja terrorismia vastaan. Vaikka tämä ei meidän perhettä henkilökohtaisesti onneksi koskettanutkaan, mun ajatukset on heissä, joita eiliset terrori-iskut koskettivat. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin kohdistaa ajatuksensa myötätuntoon vihan sijaan. #PrayforParis