Olen mukana Indiedaysin ja Livboxin kampanjassa, jossa sain testattavakseni toukokuun Livboxin. Livbox sisälsi kuusi erilaista kosmetiikkatuotetta ja ylläripyllärinä Pandan uuden valkosuklaa-vadelmamuru -suklaalevyn joka maistui hyvin iltaherkkuna kun lapset nukkuivat ja Otto on Tukholmassa.

Veikkaisin että Livbox on aika monelle tuttu konsepti? Kuukausittain lähetettävä ihana kosmetiikkaboxi jossa on joka kerralla uudet erilaiset tuotteet mukana. Tuotteista on mukana aina sekä täysikokoisia, että testikokoisia versioita. Jokainen Livbox sisältää 4-6 tuotetta, ja mukana on aina niin trendikkäitä uutuuksia kuin klassikoitakin. Livbox on täysin suomalainen yritys, jonka takana on pieni tiimi joka boxeja kokoaa suurella sydämellä.

Kokeilemani toukokuun Livbox oli sisällöltään monipuolinen. Hiuksille löytyi Cutrinin Anti-Green -shampoo joka poistaa hiusten mineraalijäämiä, Biozellin Professional Texturizing spray -rakennesuihke sekä iberon puhelinlankaponnareita. Kasvoille oli Nivean puhdistuspyyhkeitä, sekä Neutrogenan uusi CC-voide.

Mun suosikkituotteiksi muodostuivat Nivean putsaripyyhkeet, sekä Neutrogenan CC-voide. Kasvojen ihonhoito on mulle tosi tärkeä ja iso asia, koska olen kärsinyt erilaisista iho-ongelmista koko pienen ikäni. Lähinnä siis näpyistä, epäpuhtauksista ja punoituksesta.

Neutrogenan uusi sävytetty CC-voide auttaa ehkäisemään uusien epäpuhtauksien syntymistä, ja häivyttää vanhojen näppyjen jälkiä kasvoilta. Voide peittää ihon pienet virheet, tasoittaa ihon sävyn ja tekee ihosta mattapintaisen. Mun mielestä se on juuri sopiva tuote kesään ja vaikkapa rantapäiviin, saa epäpuhtauksia piiloon mutta iho saa kuitenkin hengittää ja lopputulos on luonnollisen kaunis.

Nivean Creme Care -uutuussarjan puhdistuspyyhkeet sopivat myös vedenkestävän meikin poistoon, ja testasinkin niitä mun Lancomen vedenkestävän Hypnose Doll Eyes -ripsarin puhdistukseen. Toimii! Tosin en suosittele jos on erityisen herkkä iho, sillä tuote on hajustettu. Sarjaan kuuluu myös puhdistusmaito ja kasvovesi.

Mun mielestä Livboxin idea on kiva. Itselleni ainakin uusien tuotteiden ostamiseen on korkea kynnys, en koskaan osta mitään uutta kosmetiikkatuotetta lukematta siitä ensin useampaa arvostelua. Parasta on toki jos tuotetta pääsee ihan testaamaan. Livboxin avulla saa pienellä kuukausittaisella summalla testata paljon uusia tuotteita ihan itse, niin on helpompi sitten tietää että haluaako tuotetta käyttää jatkossa vai ei. Kuukausittainen summa on niin pieni, että useimmat meikkituotteet maksavat yksin jo saman verran. Jatkuvan kuukausitilauksen voi päättää koska tahansa.LUKIJAKILPAILU & ALEKOODI:

Tilaamalla Livboxin uutiskirjeen ylläolevalla lomakkeella osallistut arvontaan jossa voit voittaa itsellesi Livboxin. Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Mikäli haluatte tilata Livboxin, se onnistuu nyt alehintaan sillä koodilla sandwich saatte kolmen kuukauden määräaikaistilaukseen boxit hintaan 13,90/kpl tai jatkuvan tilauksen ekan boxin hintaan 13,90/kpl (norm. 16,90 kpl). Koskee myös lahjatilauksia. Koodi on voimassa 26.6.2016 asti. Oman boxin pääsette tilaamaan helposti Livboxin sivuilta. Nyt muuten ainakin mua houkuttelee kokeilla tuota heinäkuun boxia, sillä se on kasattu pelkästään suomalaisista tuotteista, mikä on aina siisti juttu.

Ihanaa perjantaita kaikille!

Mä olen opetellut ihan uudenlaista ruuanlaittoa nyt esikoisen uuden ruokavalion myötä, ja yhtä itsetehtyä herkkuakin ollaan jo keretty testaamaan eli vegaanista (maidotonta) ja gluteenitonta suklaakakkua! Ja arvatkaa mitä, sitä oli sekä superhelppoa tehdä että superherkkua syödä. Tämä on sellainen herkku joka kelpaa aika monelle eri ruokavaliolle, tosin soija-allergiselle pitäisi käyttää kaurakermaa soijakerman sijaan, ja tietty koristeitakin voi vaihdella sen mukaan mille kukin on allerginen. Kakku on maidottomuuden, vegaaniuden ja gluteenittomuuden lisäksi myös munaton ja pähkinätön.

Kakku toimii niinkuin hyydytetyt kakut yleensäkin, mutta siihen ei tule yhtään liivatetta tai mitään muutakaan, vaan kovettuessaan uudelleen sulatettu suklaa pitää täytteen muodossaan. Mä käytin kakussa makeutuksena ruokosokeria, mutta senhän voisi hyvin korvata esimerkiksi agavesiirapilla tai vaikka intiaanisokerilla.

Vegaaninen ja gluteeniton suklaakakku n. 20cm irtopohjavuokaan

4,5dl soijavispiä tai kauravispiä

300g tummaa maidotonta suklaata

2rkl tummaa kaakaojauhetta

2rkl ruokosokeria

150g gluteenittomia digestivekeksejä

75g maidotonta leivontamargariinia

koristeeksi marjoja tai hedelmiä oman maun mukaan

Murskaa keksit ja sulata margariini. Sekoita margariini ja keksimuru keskenään, ja painelen leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vatkaa kerma ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita vispin joukkoon sulatettu suklaa, kaakaojauhe ja ruokosokeri. Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa 3-5h. Tarjoile marjojen tai hedelmien tai molempien kanssa. NAM!

Mä en ole koskaan hirveästi maistanut mitään -ttomia herkkuja ennen, koska ei ole ollut tarvetta. Mutta tätä voin todellakin suositella, maistui ihan normijälkkärille, mikään maku ei ollut liian voimakas mutta makua riitti tosi hyvin. Tuli ehkä vähän mieleen suklaajätski, mutta sitten sai vielä herkullista keksipohjaa ja mansikoit kaveriksi. Myös lapsille teki hyvin kauppansa. Tästä vaikka helppo herkku juhliin joihin on tulossa erikoisruokavalioisia vieraita.

Mukavaa iltaa kaikille <3

Tänään Otto täytti 26 vuotta. Tuntuu ihan kreisiltä, että ihan oikeasti Otto täytti kaksikymmentäkuusi vuotta! Kun me tavattiin, Otto oli 20 ja mä 19, ja siitä on ikuisuus. Tiedän että ollaan me edelleenkin nuoria mutta kuitenkin, ei sitä pysty vaan käsittämään. Nämä oli Oton kuudennet synttärit meidän yhdessäolon aikana ja silti musta tuntuu että ne Oton ensimmäiset synttärit jotka yhdessä vietettiin oli aivan vasta.

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, niihin viiden vuoden takaisiin tunnelmiin kun Otto täytti 21. Hitto me oltiin silloin nuoria, hölmöjä, ja rakastuneita, se täytyy sanoa nyt ihan alkajaisiksi. Luin äsken viisi vuotta sitten kirjoittamani postauksen, ja kyllä sellainen kevyt häpeäaalto pyyhkäisi ylitseni. Mutta jostain sitä on lähdettävä etenemään, eikö?

Ja mitä matalammalta aloittaa, sitä paremmalta se tuntuu kun pääsee elämässä eteenpäin. Me aloitettiin sieltä ihan pohjalta, missä kukaan ei odottanut meistä mitään. Sieltä, missä ihmiset lukivat mun blogia naureskellakseen, tai nähdäkseen meidän eroavan ja epäonnistuvan vanhempina ja puolisoina täydellisesti. Meistä piti tulla ne varoittavat esimerkit joiden jo valmiiksi pilalle menneelle tulevaisuudelle tuhahdeltiin selän takana. Ja mä ymmärrän sen kyllä, ulospäin se varmaan näytti juuri tasan siltä, olisin mäkin meille tuhahdellut jos en olisi itse ollut minä.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Saatiin esikoinen, saatiin kuopus, mentiin naimisiin, eikä meistä tullutkaan kaikkien odottamia yhteiskunnan elättejä. Suuri kiitos siitä kuuluu Otolle. Hän on tehnyt töitä perheensä eteen alusta asti, välillä painanut töitä seitsemän päivää viikossa jotta päästiin muuttamaan hienompaan kotiin ja paremmalle alueelle silloin kun mä odotin vasta Zeldaa ja olin kotona Tiaran kanssa, eivätkä omat tuloni päätä huimanneet.

Mä olen onnellinen, että nykyään voin korvata Oton näkemää vaivaa omalla panoksellani. Oton tuki on mahdollistanut sen, että olen nyt missä olen, sillä ilman Ottoa mä en koskaan olisi yltänyt samaan. Ja en mä ole Otosta ylpeä vain isänä tai puolisona, vaan myös siitä mitä hän on saavuttanut itse omalla urallaan.

Hän on edennyt määrätietoisesti eteenpäin vuosi vuodelta, ja tavoitellut haaveitaan. Kun katsoo matkaa taaksepäin, se on pitkä ja kivinen ja mutkainen, mutta tässä hän nyt seisoo, tai no ei tässä vaan työmatkalla toisessa maassa. Nauttimassa synttäri-illallista työkavereiden kanssa. Videopuhelun päässä musta. Ajattelin laulaa luikauttaa vielä onnittelulaulun, kunhan tyyppi pääsee takaisin hotellille eikä kukaan muu kuule mun epävireistä Paljon Onnea Vaanta.

Me ollaan kuin paita ja peppu, mutta tavallaan nämä työmatkat ovat tehneet hyvääkin. Me ollaan huomattu, että pärjätään myös hetki ilman toisiamme. Vaikka puhelinlinjat käyvät kuumana, ja me höpötetään kokoajan ja ikävä on järjetön – me ollaan selvitty jo monta viikkoa ja vieläpä ihan hyvin. Ennen näitä reissuja me ei juuri olla oltu toisistamme erossa paria yötä kauempaa.

Me ollaan edelleen toisillemme ihan samanlaisia kuin viisi vuotta sitten. Kiusoitellaan toisiamme kokoajan, ja riidellään vaan hölmöistä jutuista. Yleensä nälkäisenä ja väsyneenä, muutoin ei. Ja me pussaillaan vieläkin paljon, ihan joka päivä jos van ollaan yhdessä. Edelleen mun mahassa on perhosia aina kun odotan että näen Oton, oli hän sitten hakemassa mua autolla normi työpäivän jälkeen tai tulossa lentokentältä kotiin.

Mä uskon että tämä fiilis tulee säilymään sinne asti että ollaan oltu yhtä kauan yhdessä kuin mun mummo ja pappa, ja mikäli terveys sallii niin pidempäänkin. En osaa kuvitella millaista olisi, jos en ensimmäisenä aamuna saisi sanoa tuolle höperölle huomenta, ja jos en illalla saisi viimeisenä toivottaa hänelle hyvää yötä. Otto on itsepäinen, sopivasti nörtti, kova höpöttämään vaikka moni ei uskoisi, ja niin hauska että poskiin sattuu kun naurattaa. Ja välillä se jopa nauraa mun jutuille, se on parasta.

Paljon Onnea Otto 26v, sä olet maailman paras ja mä rakastan sua <3

Olen mukana Indiedaysin ja Sally Hansenin kampanjassa, jossa päästin sisäisen kynsitaitelijani valloilleen ja pääsin kokeilemaan uusia Miracle Gel -kynsilakkoja. Loin itselleni kolme erilaista kesäistä kynsilookia Sally Hansenin hoitotuotteiden sekä Miracle gel -värilakkojen ja päällyslakan avulla. Miracle Gel -päällyslakka tekee kaikista lakkauksista tuplasti kiiltävämmät ja täyteläisemmät, ja saa ne kestämään pidempään. Kätevää että kestävän ja kauniin geelilakkauksen voi tehdä kotona, ilman uv-lamppua ja ihan itse.

Ihan ensimmäisenä mä lähdin kokeilemaan jotain selllaista, mitä en ole ikinä kokeillut: ombre-kynsiä. Ensin pohjustin kynnet Sally Hansen Diamond -kynnenkovettajalla. Sitten lakkasin kynnet vaaleankeltaisella  Miracle Gel 390 Lemon Heaven -sävyllä. Tämän jälkeen otin esiin teräväreunaisen meikkisienen. Lakkasin n. 1/3 kynnestä pinkillä. Miracle Gel 310 Shockwave -sävyllä, minkä jälkeen tein reunasta meikkisienellä liukuvan. Lopuksi levitin päälle Miracle Gel -top coatia, joka teki lopputuloksesta kestävämmän ja kiiltävämmän, sekä ”liukumasta” tasaisemman ja häilyvämmän.

Mä ihastuin kaikkiin saamiini kauniisiin värilakkoihin, ja tuli sellainen tunne että haluan kokeilla niitä KAIKKIA! Siksi mun tokat kynnet olikin viidessä eri sävyssä, eli jokaiselle käden viidelle sormelle oma sävy. Näihin kokeilin 18K Gold kynnenkovettajaa alle, minkä jälkeen levitin kynsilleni erilaisia sinisen sävyjä. Pikkurilliin Miracle Gel 420 Tea Party -sävyä, nimettömään Miracle Gel 240 B Girl -sävyä, keskisormeen Miracle Gel 290 Grey Matters-sävyä, etusormeen  Miracle Gel 340 Hydro Electric -sävyä ja peukaloon Miracle Gel 360 Tidal Wave -sävyä. Kaikkiin kynsiin kaksi kerrosta lakkaa ennen päällyslakkaa. Päälle laitoin jälleen Miracle Gel -päällyslakkaa, jonka avulla kynnet kestivät mulla pitkään!

Olen pian luopumassa violetista tukastani, mutta halusin vielä juhlistaa sitä lakkaamalla kynnet sävy sävyyn. Niinpä pohjustin kynnet Diamond Strength -lakalla, minkä jälkeen lakkasin kynteni Miracle Gel 270 Street Flair -sävyllä, paitsi nimettömät joihin halusin käyttää ihanan juhlavaa kimaltavaa Miracle Gel Game of Chrones -sävyä. Lakkasin kynnet värillisillä lakoilla kahteen kertaan. Lopuksi vielä Miracle Gel -päällyslakka ja valmista tuli.

Mulla oli pitkään rakennekynnet, koska tykkään kovasti näyttävistä kynsistä. Mulla ei kuitenkaan enää pariin vuoteen ole ollut aikaa istua muutaman viikon välein tunteja kynsihuollossa, ja siksi olen oikeastaan antanut kynsien vaan olla, paitsi joskus juhlia varten lakannut. Kynteni ovat olleet pehmeät ja helposti katkeilevat. Tämän useamman viikon testailua ja sitoutumista vaatineen kamppiksen myötä musta on kuitenkin kuoriutunut tunnollisesti kynsistään huolehtiva lakkailija. Ihan vaan siksi, että on niin paljon kivempaa kun kynsissä on pirteä väri, ne ovat tasaiset ja nätit, ja varsinkin kun aikaa tähän kuluu parikymmentä minuuttia parin viikon välein. Niin kestävää on Miracle Gel -päällyslakka, kestää hyvin lapsiperhearjen.

Mun paras vinkki kynsien lakkailuun on, että kannattaa tehdä sitä samalla kun on istumassa koneelle: silloin kynnet eivät vahingossakaan osu mihinkään, saavat kuivaa rauhassa, ja samalla saa kuitenkin tehtyä jotain järkevää eikä vaan odoteltua että kynnet kuivuvat. Yksittäisen lakkakerroksen kuivumiseen ei mene edes kauaa, mutta tällä tavalla mä löysin helposti aikaa kuivattaa esimerkiksi neljä kynsilakkakerrosta, kun tein samalla töitä konetta naputellen.

Osa teistä onkin ehkä bongannut Sally Hansenin huikean Instakisan? Siinä voit voittaa itsellesi samanlaisen paketin kynsilakkoja kuin tässä kuvassa, eli yhteensä 475€ arvosta kynsilakkoja ja kynsienhoitotuotteita. Jaa oma kynsilookisi Instagramissa hashtageilla #SallyHansenFI ja #MiracleGel. sekä käyttämäsi #sävynimi eli esim. #gameofchrones. Osallistuneiden kesken arvotaan myös 8kpl pienempiä n. 40€ arvoisia Sally Hansen -tuotepaketteja. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät kampanjasivulta. Onnea kisaan!

Mitkä oli teidän lempparikynnet?

Pari vuotta sitten aloitin Just nyt -postaussarjan, joka silloin jäi muutaman kuukauden jälkeen. Jätin sen, koska just nytissä listasin aina sen kuukauden parhaat ja ”pahimmat” eli ärsytykset. Mikä taas ei sovi mulle. Muistan että junnasin aina niiden ärsytysten kanssa vaikka kuinka kauan, kun en meinannut keksiä mitään, ja sitten vaan päätin unohtaa koko postaussarjan.

En tiedä miksi musta jotenkin silloin tuntui, että pitäisi listata molempia, sillä eihän mun tartte! Mä saan listata pelkkiä ihania juttuja jos musta itsestäni siltä tuntuu. Ehkä vielä pari vuotta sitten blogeissa sai enemmän kritiikkiä siitä jos keskittyi positiivisuuteen, silloin tuli niin paljon kommenttia siitä että ei voi olla aitoa meininkiä jos on aina onnellinen ja iloinen. Tämän suhteen blogi-ilmapiiri on muuttunut. Bloggaaminen ammattimaistuu aivan kokoajan, ja nykyään realistisuutta riittää luomaan jo se ettei kaikki kuvat ole otettu ammattikuvaajan kanssa. Tässä siis just tämän hetken kahdeksan ihaninta juttua, ei missään järjestyksessä.

1. Face Time -puhelut

Oton ollessa työmatkoilla, me ollaan soiteltu videopuheluita monta kertaa päivässä, ja musta itseasiassa tuntuu että ollaan juteltu koko perhe yhdessä ehkä jopa enemmän kuin ihan perus arkipäivinä. Ai miten? No koska ollaan otettu aikaa ja keskitytty vaan siihen videopuheluun, ollaan juteltu rauhassa ja lapsetkin ovat jaksaneet keskittyä höpöttelemään. Ehkä isi puhelimen näytöllä on jännempi kuin isi ihan muuten vain. Vaikka lapsilla on kova ikävä, niin juttelu on selvästi auttanut.

2. Tuoreet kesäherkut

Mansikat, kirsikat, herneet, kevätsipulit, uudet perunat. U name it I eat it. Vuoden paras satokausi on ihan tasan just nyt, ja meillä on ainakin herkuteltu harva se päivä. Vihanneskojun ohi ei vaan voi kävellä ostamatta jotain ihania herkkuja mukaan, ja tuntuu että parina viime viikkona kasviksia ja marjoja on syöty varmaan puoliTOISTA kiloa päivässä.

3. Aviomies joka tekee mun puolesta mitä vaan

Torstai-iltana Otto pyöräili Tukholmassa töiden jälkeen Gallerianiin, ja ostosteli mulle River Islandissa, ihan vaan koska se on niin ihana. Hän otti kuvan kaikista kaupan kohdista että näin mitä oli tarjolla, ja kyseli myyjältä mun lemppareita joista olin laittanut kuvia, ja otti mulle lisäkuvia ja voi hitsi. Tiedän että olin varmaan aika high maintenance -vaimo, mutta hitto vie, on mulla kyllä ihana mies. Kiitos Otolle loputtomasta kärsivällisyydestä mun kanssa, ja siitä että pyöräili monta kilsaa keskustaan.

4. Kampaajallakäynti

Liila tukka on ollut ihana, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin. Ottokin on jo ruskeatukkainen (pienellä vihreällä vivahteella) joten me ei olla enää pastellinen yksisarvispariskunta. Pian saatte nähdä millainen uusi tukka mulle tulikaan, puolet siitä on jo valmiina!

5. Vesivärit

Olen innostunut tänä vuonna vesiväreillä maalaamisesta ihan tosissaan. En ehdi tehdä sitä usein, enkä ole siinä mikään varsinainen taituri, mutta se on terapeuttista ja rentouttavaa ja silloin voi keskittyä vaan sekoittelemaan värejä ja maalaamaan kuvioita paperiin. Lapsetkin tykkäävät kun maalaillaan yhdessä. Kai tämä on sitä mun ”aikuisten värityskirjailua”.

6. Siisti koti

Oton ollessa Tukholmassa meidän pakastimen ovi oli jäänyt raolleen tyttöjen jäljiltä (pönttö äiti kun en muistanut tarkistaa) ja se jäätyi niin ettei ovea enää saanutkaan kiinni. Niinpä sulatin ja tyhjensin ja hinkutin sen puhtaaksi pitkästä aikaa. Lisäksi ollaan tyhjennetty kaikki kaapit, varastokoppi ja vaatehuone ylimääräisestä tavarasta kierrätyskonttiin, lahjoituksiin ja kirpparille (aiemmin keväällä). Kotona on jotenkin ihanan freesi fiilis ja tuntuu pitkästä aikaa siltä että joka paikka ei tursu tavaraa jolle ei ole käyttöä. Tavarasta luopuminen on ihanaa, siitä tulee niin hyvä fiilis.

7. Kirje kummitytöltä Zimbabwesta

Sain ensimmäistä kertaa vastauskirjeen kuukausien odottelun jälkeen kummitytöltäni Zimbabwesta. Hänen isänsä oli kirjoittanut sen, ja tyttö sanellut, ja se oli niin sympaattinen ja ihana! Toivon että oma vastaukseni pääsee pian perille. En voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu, että voi omalta osaltaan auttaa ja vaikuttaa jonkun niin kaukana olevan elämään. Toivottavasti hän haluaa kirjoitella mulle pitkälle aikuisuuteen asti, on ihan mieletöntä olla mukana tukemassa jonkun kasvua ja koulutusta lapsesta asti. Ja kuka tietää, ehkä joskus voisin jopa vierailla hänen luonaan, tai hän täällä Suomessa. Mä toivon että hänestä tuntuu, että mikä tahansa on hänelle mahdollista tulevaisuudessa.

8. Meidän tytöt <3

Heillä on juuri nyt niin höpsö vaihe meneillään. Tuossa yhtenä iltana he sanoivat että ”Äiti on meidän bae”.  Että joo, mä olen tyttöjen bae. Hauskaa että he ovat jo 3- ja 4-vuotiaana perillä vallitsevasta nuorisokulttuurista.

Tänään on ollut superpitkä päivä, mutta tässä sitä ollaan! Nyt mä käperryn Oton kainaloon katsomaan hetkeksi Netflixiä ja antamaan sille vielä oikein kunnon synttärihalin, sillä huomenna kun Otto täyttää 26 vuotta on hän jälleen Ruotsissa, ja me tyttöjen kanssa täällä. Onneksi käytiin tänään sentään koko perhe yhdessä syömässä, ja sain annettua Otolle pari synttärilahjaa ja tytötkin antoivat itse askartelemansa kortit.

Hyvää yötä ihanat <3