Viikon arkikuva 5/52

14.02.2020

Arkikuvan paluu! Viime viikolla meillä oli reissua ja synttäreitä ja tavallinen arki jäi aika minimiin. Siksi tämä postaussarjakin oli tauolla viikon, kun ajatuksissa tai postauskalenterissa ei oikein ollut arjelle tilaa jet lagin, matkustamisen ja synttärijärjestelyiden lisäksi. Viikon arkikuva on kyllä noussut nopeaksi yhdeksi mun suosikeista, koska se on niin rento postaussarja täynnä rakkaita hetkiä meidän arjesta. Tämän viikon arkikuva on otettu ravintolassa. Käytiin 3-vuotiaan vapaapäivänä hänen kanssaan syömässä lounasta ja meillä oli aika hauskaa, kuten kuvasta näkyy.

Tämä on juuri sellainen kuva, jota en välttämättä laittaisi kuvitukseksi mihinkään ”normi” postaukseen. Koska mulla on tässä kaksari, mulla on epäedullinen kuvakulma ja lapsellakin on ketsuppia naamassa. Jokin aika sitten en kyllä olisi uskaltanut laittaa tätä varmaan arkikuvaksikaan, koska kuvassa näkyy kaikki ne piirteet, joista olen joskus ollut itsessäni epävarma ja joista mulle on täällä kommentoitukin eniten negatiivista. Hampaat, nenä, pyöreät posket. Minä. Mutta miksi mä olisin epävarma itsestäni? Tässä kuvassa meidän kasvoilla näkyy jotain, mitä en usko että sellaisilla ihmisillä on kovin paljon elämässä, jotka haukkuvat muita. Tässä näkyy aitoa onnea ja rakkautta. Ihmisen, jolla on niitä riittävästi, ei tarvitse olla toisille ilkeä.

Epävarmuuden sijaan mä koen iloa, kun mä katson tätä kuvaa. Mä muistan, miten ihana hetki tuohon kuvaan tallentui. Meillä oli niin hauskaa, että naurettiin vedet silmissä. 3-vuotiaat ovat aivan käsittämättömän hauskoja. Heillä on hienoja ja oivaltavia kysymyksiä ja teräviä huomioita elämästä. On hauskaa saada kuulla ja nähdä päivittäin, miten meidän kuopus oppii uutta ja ymmärrys kasvaa. On myös ihan mahtavaa, että meillä on yhteinen viikottainen vapaapäivä, jolloin voi keskittyä ihan täysillä häneen ne aamupäivän tunnit, kun isommat ovat koulussa ja eskarissa. Perheajan lisäksi kahdenkeskinen aika jokaisen lapsen kanssa ilman sisaruksia on mun mielestä ihan super tärkeää ja onneksi sitä järjestyy aina.

Vapaapäivinä meillä on yleensä tapana katsoa aamulla kainalokkain piirrettyjä, ulkoilla, lukea kirjoja (tänään luettiin New Yorkista ostamiani lasten kirjoja Coco Chanelista sekä ylläriylläri New Yorkista), käydä lounaalla ravintolassa ja halia paljon. Meidän 3v tykkää hirveästi käydä ravintoloissa ja hän on tottunut käymään ihan pikkuvauvasta asti. Mulle on tärkeää viedä lapsia kaikkiin erilaisiin paikkoihin tutustumaan, jotta he oppivat millaista niissä on.

Tänään meidän lapsilla alkaa hiihtoloma, jes! Siihen liittyen mä näinkin melko lennokasta unta viime yönä. Helsingin Rush-trampoliinipuisto oli menossa kiinni, eikä meillä olisi ollut tarpeeksi aikaa pomppia siellä, niin lähdettiin sitten lentokoneella käymään Amsterdamin trampoliinipuistossa, joka oli auki kaksi tuntia pidempään. Mun unessa lento kesti vain 35 minuuttia, eikä haitannut vaikka unohdettiin koko porukan passit kotiin. Amsterdamissa ei kuitenkaan päästy puistoon asti ja jouduin johonkin ihmeelliseen tunneliin, joka oli täynnä linnunkakkaa. Siis mitä?? Mistä näitä unia oikein tulee! Ollaan siis lomalla oikeastikin menossa käymään tramppapuistossa, mutta täytyy ajoittaa hieman paremmin kuin mun unessa, niin ei tarvitse lähteä Amsterdamiin asti, heh.

Hiihtoloman alun lisäksi tänään on vietetty ystävänpäivää. Mä sain Otolta vaaleanpunaisia ruusuja ja suklaalevyn yllärinä aamulla kun hän vei isommat kouluun ja eskariin! Tuli niin hyvä mieli. Itse olen laittanut monelle ystävälle hyvän ystävänpäivän toivotuksia ja sopinut treffejä. Tällä viikolla sain tutustua myös ihaniin uusiin ystäviin lukupiirissä, jossa olin mukana ekaa kertaa. Ystävät on kyllä ihan hirmuisen tärkeitä ja saan olla valtavan kiitollinen kaikista ihanista tyypeistä, joita mun ja meidän ympärillä on. Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!


Viikon arkikuva 2/52

18.01.2020

Kuvassa me lauletaan esikoisen kanssa Spice Girlsin Wannabeta Nintendo Switchillä. Tai siis, meillä on Switchille laulupeli Let’s Sing 2020. Se on ihan samanlainen kuin lapsuuteni Singstar, mutta vaan eri nimellä ja vähän eri näköinen. Annettiin se yhdeksi joululahjaksi lapsille ja se on ollut ihan hitti. Jopa taapero on oppinut jo Wannaben tärkeimmät sanat, sekä tietenkin  sanomaan zig-a-zig-ah. 

Ostettiin siihen laulupeliin tänään kaikki laulupaketit, joita siihen oli saatavilla, kun ne sai pakettina 10€ edullisemmin kuin yksittäiset muutaman laulun bundlet. Ollaan ehditty laulaa niin paljon pelillä joulun jälkeen, että ne lempparit on jo laulettu niin moneen kertaan, että oli kiva saada vähän uutta laulettavaa. Eniten pelillä laulavat lapset, mutta kyllä minä ja Ottokin liitytään usein seuraan, varsinkin viikonloppuisin.

Mulla itselläni on suuria hankaluuksia pysyä nuotissa jos laulan ihan muuten vain, mutta laulupelissä se onnistuu vähän helpommin, kun voi seurata ruudulta, miten korkealta tai matalalta pitäisi laulaa. Aina välillä saan jopa ihan hyvät pisteet ja yllätän itsenikin! Vaikka en ole kovin hyvä laulamaan, nautin siitä täysillä oman perheen kesken. Ja laulankin kyllä aivan tunteella, tänään raikasi niin Lady Gagan Bad Romance, Lily Allenin Fear kuin Aquan Barbie Girlkin. Onneksi kotona ei tarvitse miettiä miltä kuulostaa, Otto on ehtinyt yhdeksässä vuodessa jo hyvin tottua mun epävireiseen lauluun. 

Karaokea mä en ole muuten koskaan laulanut! Siinä yksi tekemätön juttu en ole koskaan -listalle. Ehkä vielä joskus? Tai siis ehdottomasti vielä joskus pakko kokeilla. Meidän esikoinen vie mua kyllä aivan 6-0 tuossa pelissä. Musta on hauskaa, miten hän aidosti hämmästyy joka kerta kun voittaa mut, vaikka itse en koskaan edes oleta mitään muuta. 

Meidän piti oikeasti tänään ulkoilla ja mennä leikkipuistoon, mutta ikkunasta tuijotti aamulla sellainen koiranilma, että päädyttiin pitämään pelipäivä ennemmin. Sitä ennen tosin siivottiin perusteellisesti muutama alakerran kaappi, jotka taas jotenkin oli ihan räjähtäneet, vaikka muka konmaritettiin ne syksyllä Oton kanssa. Pelattiin päivällä yhdessä koko perhe lautapelejä (Boom! & Alias), tehtiin palapelejä (aakkospalapeliä ja Pipsa Possu -palapeliä)  ja laulettiin laulupeliä. Ehtii sitä ulkoilla hyvin taas huomennakin, kun huomiselle on luvattu aurinkoa ja vähemmän tuulta kuin tänään. Oikeastaan oli ihan kivaa kun oli tuollainen keli, niin sai vaan käpertyä perheen kesken kotiin ja öllötellä rauhassa, niinkuin teki mieli.

Aivan tavallisen lauantai-illan kruunasi Putouksen uuden kauden eka jakso. Vaikka itse alkaa ehkä olla siihen jo “hieman” kyllästynyt tälleen miljoonannella kaudella, lapsille se on kuitenkin aina sellainen odotettu juttu. Ja on siinä jotain ihanaa nostalgiaa, kun seuraa jotain ohjelmaa ihan oikeasti telkkarista lasten kanssa, kuten omassa lapsuudessa tehtiin lauantaisin. 

Tykkäättekö te laulaa karaokea tai muuten laulaa? Mikä on teidän lemppari karaokebiisi?

PS: Tsekkaa viime viikon arkikuva TÄSTÄ.