Lasten huonejako – miksi nuorin sai oman huoneen?

13.04.2020

Viime viikkoina yksi eniten kysytty kysymys meidän uuteen kotiin liittyen on ollut se, että miksi jaoimme lastenhuoneet juuri niinkuin jaoimme. Eli kahdelle vanhimmalle yhteinen huone ja nuorimmalle oma. Näin äkkiseltään kun sen sanoo ääneen, niin onhan se todella ei-perinteinen ratkaisu. Kuulostaa jopa epäreilulta. Yleensähän se menee niin, että vanhimmalla lapsella on oma huone ja nuoremmilla yhteinen, jos huoneita ei ole riittävästi kaikille omia. Miten me sitten päädyttiin tällaiseen ratkaisuun?

Lähdetään ihan ekaksi liikkeelle siitä, että kysyttiin lapsilta, miten he itse haluaisivat jakaa huoneet. Pohdittuaan huonejakoja eri näkökulmista, he tulivat siihen tulokseen, että jaetaan huoneet näin. Uskon, että se kumpuaa eniten meidän lasten ikäeroista. Meidän kahdella vanhimmalla on keskenään ikäeroa 1,5 vuotta. Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa toistensa kanssa paria kuukautta vaille neljä vuotta. Siinäpä se.

Siinä missä keskimmäinen täyttää huomenna seitsemän ja näin etäkoulun aikaan hänen ja 8,5-vuotiaan esikoisen elämänrytmit ja kiinnostuksen kohteet liippaavat jo hyvin läheltä toisiaan, 3-vuotias pikkusisko on elämässään ihan eri vaiheessa. Suurimman osan päivästä hän levittää leluja ympäriinsä, leikkii, järjestelee niitä riveihin, rakentaa, rikkoo rakennelmansa, sotkee. Iltaisin hän yksin ollessaan rauhoittuu heti nukkumaan, mutta siskojen kanssa nukkuessaan höpöttelee ja kikattelee niin, että nukahtaminen voi venyä jopa tunnilla. Hän myös menee nukkumaan hieman aiemmin kuin isosiskot. Vaikka kaikki kolme nukkuvat mielellään yhdessä ja yökyläily toisten huoneessa on meidän perheessä tosi rakas juttu erityisesti viikonloppuisin, etenkin öiden kannalta tämä meidän huonejako on aivan loistava.

Kaikki lapset menevät iltaisin yhtäaikaa omiin huoneisiin. Kun 3-vuotias alkaa nukkumaan, isosiskoilla on vielä 30min-1h aikaa lukea rauhassa kirjoja omassa huoneessa. Kumpikin osaa lukea sujuvasti ja nauttii siitä, kun saa lukea omassa rauhassa. Tämä ei onnistuisi, jos keskimmäinen ja 3v olisivat yhteisessä huoneessa, koska 3-vuotias ei todellakaan alkaisi nukkumaan jos keskimmäisellä palaisi lukuvalo ja sivun kääntämisestä kuuluisi ääni. Meidän isommat ovat nauttineet ihan älyttömän paljon tästä, että saavat lukea iltaisin rauhassa.

Myös lasten kiinnostuksen kohteet vaikuttivat huonejakoon: vaikka meillä vanhimmatkin tykkäävät vielä leikkiä, keskenään ollessaan he yleensä tekevät jotain muuta. He tarvitsevat huoneessaan tilaa enemmän askartelulle, maalaamiselle, lukemiselle, pelaamiselle ja piirtämiselle, sekä koulutehtävien tekemiselle ja rauhassa hengailulle.  Pikkusiskon kanssa he kyllä leikkivät kaikkea mahdollista. Siksi on loogista, että juuri pikkusiskon huoneessa on tilaa levittää leluja rauhassa joka puolelle. Hänen huoneensa on nyt koko porukan yhteinen leikkihuone myös. Hän ei vielä kaipaa omaa tilaa samalla tavalla kuin isommat, joten hänelle on enemmän kuin fine, että kaikki tulevat leikkimään sinne.

Näin pystyttiin pitämään isompien huoneesta kaikki lelut pikkulegoja lukuun ottamatta pois, jolloin sotkutkin keskittyvät vain yhteen huoneeseen. Aiemmin meillä oli leluja molemmissa lastenhuoneissa, jolloin sotkua oli paljon hankalampi hallita. Nyt vanhempien lasten huone ei oikeastaan edes sotkeudu, mitä he arvostavat kovasti. Heillä on siellä tilaa kaikelle mitä he tykkäävät tehdä itsekseen ja toisessa lastenhuoneessa on hyvin tilaa leikkiä useampaakin leikkiä vaikka yhtäaikaa. Ja toki jos vanhimmat haluaisivat leikkiä vaikkapa keskenään LOLeilla, niin voisivathan he viedä korin omaankin huoneeseen leikin ajaksi halutessaan.

Sitten on vielä huoneiden koko. Täällä lapset saivat kaksi suurinta makuuhuonetta, jotka ovat kaksi kertaa meidän vanhojen lastenhuoneiden kokoisia. Meidän esikoisella on nyt uudessa yhteisessä huoneessa ihan saman verran tai jopa enemmän omaa tilaa, kuin vanhan kodin ikiomassa huoneessa.

Nyt hänellä on kaksi omaa vaatekaappia (aiemmassa hänellä oli puolikas vaatekaappi). Hänellä tulee olemaan oma työpöytä, omat kirjahyllyt. Hänellä on oma sänky, jossa on paljon säilytystilaa. Hänen sänkynsä edessä on paljon tyhjää lattiatilaa. Toisella puolella huonetta keskimmäisellä on nyt nämä ihan samat omat jutut ja oma tila ja kaksi omaa vaatekaappia. Vanhassa kodissa hänellä oli kerrossängyn yläsänky, puolikas vaatekaappi ja yhteinen pieni huone 3-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Nyt sekä keskimmäisellä että esikoisella on ikäänkuin oma huone yhteisen huoneen sisällä. He saavat vielä sänkykatokset, joilla omaa tilaa voi rajata entisestään halutessaan.

Meidän lapset ovat aina olleet tosi läheisiä keskenään. Uskoisin, että he ovat nukkuneet suurimman osan elämästään kaikki kolme yhdessä, vaikka meillä on ollutkin monta erilaista huonejakoa käytössä. Silloinkin kun esikoisella oli oma huone, hän usein halusi yökyläillä pikkusiskojen huoneessa tai otti jomman kumman tai molemmat pikkusiskot yökylään omaan huoneeseen. Me ajateltiin muuttuvia tilanteita myös nyt. Keskimmäisen sängyn alla on ulos vedettävä toinen sänky laatikossa, jossa pikkusisko voi halutessaan yökyläillä. Siellä voivat nukkua myös yökyläilevät lasten kaverit. Silloin kun meillä on aikuinen yövieras (esim. mun äiti), hän voi nukkua kuopuksen huoneessa ja meidän lapset voivat  kaikki kolme nukkua toisessa huoneessa.

Tilanteet voivat toki muuttua paljon, meillä on vasta lasten teini-ikä edessäpäin. Voi olla, että se päivä tulee eteen, kun kaikki ovat sitä mieltä, että oma huone olisi kiva. Mutta nyt ei ole vielä sen aika.

Mä itse asuin elämäni ensimmäiset kymmenen vuotta mun yksinhuoltajaäidin kanssa pienessä kerrostalokaksiossa. Sitten asuttiin muutama vuosi kolmiossa. Äidin sairastumisen jälkeen muutettiin joka vuosi pienempään ja halvempaan kolmioon ja kun mä olin 17 ja äidin sairastumisen aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi menetettiin meidän vika kolmio Oulussa, muutettiin jälleen kaksioon. Me mahduttiin ihan riittävän hyvin, enkä koskaan kaivannut enempää. Siksi mun on jotenkin todella vaikea nähdä, että tämä meille valtavalta tuntuva paritalon puolikas ei riittäisi meidän perheelle, eikä jokaiselle löytyisi omaa nurkkaa, jossa olla rauhassa halutessaan. Voi olla, että jos on asunut koko elämänsä vaikka omakotitalossa, jossa on ylimääräisiäkin huoneita, tämä meidän järjestely tuntuu ahtaalta, mutta jokainen tulkitsee asioita omasta perspektiivistään.

Oma tila tarkoittaa kaikille eri asioita. Meidän perheessä se tarkoittaa sitä, että silloin kun haluaa, saa olla rauhassa. On oma tila, jonka sisustuksesta ja järjestyksestä saa itse päättää halutessaan. Tällä hetkellä se ainakin toteutuu oikein hyvin. Mikään ei ole kiveen hakattua ja tilanteet voivat muuttua ja mielipiteet voivat muuttua. Voi olla, että joskus tämä alkaa tuntumaan meistä viidestä ahtaalta ja sitten muutetaan. Tai voi olla, että meille tulee joskus tänne vielä neljäskin lapsi ja mahdutaan silti ihan hyvin olemaan täällä. Ikinähän ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Just nyt on kuitenkin todella hyvä olla juuri näin ihan kaikin puolin.<3

PS: Lastenhuoneet valmistuvat hyvää vauhtia, mutta kumpikaan ei vielä ole täysin valmis! Lastenhuone-esittelyitä luvassa sitten kun saadaan kaikki valmiiksi.


22 Responses to “Lasten huonejako – miksi nuorin sai oman huoneen?”

  1. Avatar Satu sanoo:

    Meidän kolmella tytöllä on samat ikäerot kuin teidän tytöillä 😊. Saman lailla meni huonejako meillä kun olivat lapset pieniä. Nykyään kaikilla omat huoneet. Meillä jo 17v 14v(kohta15) ja 11v. Ihana koti teillä.

  2. Avatar :) sanoo:

    Meillä kans kolme lasta. Pojat 6v ja 5v ovat samassa huoneessa ja tyttö 2,5v omassa huoneessa.

  3. Avatar Heidisusanna sanoo:

    Muutetaan juuri vähän reilu 60neliöiseen omakotitaloon lasten 2v ja 6v kanssa, yläkerta yhteistä makuuhuonetilaa, ei varsinaisia omia huoneita kenelläkään. Ollaan 5v asuttu 76neliöistä rivaria ja pari vuotta on esikoinen nukkunut omassa huoneessaan, muuten ollaan koko ajan samassa tilassa ja usein samalla parilla neliöllä. Itse lapsuudessa jaoin samaa huonetta siskon kanssa ja äiti nukkui olkkarissa.

    Katsomme lasten kasvaessa, onko tarve taloa laajentaa vai pärjäämmekö näin hienosti. Piha on iso ja omat sopet rauhoittumiselle saadaan kyllä varmasti luotua pienemmässäkin kodissa. Ollaan todella onnellisia, että uskallettiin tarttua juuri siihen meidän oloiseen kotiin kuuden vuoden etsinnän jälkeen. Kuulen kyllä silmienpyörittelyn rivien väleistä niiltä kavereilta, jotka itse ovat aina asuneet tilavasti ja lapset olleet myös alusta lähtien omissa huoneissaan.

    Kukin tyylillään. <3

  4. Avatar Hulina sanoo:

    Just näin! Ei todellakaan kaikki lapset tarvitse omia huoneita, eikä kaikilla todellakaan ole varaa omia huoneita lapsille mahdollistaa, eikä tarvitse ollakaan. Lapset sopeutuu ja tottuu tilanteisiin, jollekkin oma huone on itsestäänselvyyn kun toiselle huoneen jakaminen toisen kanssa tavallista. Sisaren kanssa jaetusta huoneesta löytyy toki varjopuolensa mutta myös plus -puolet 😊 musta on kiva että vauraalla elintasolla näytät että ei tarvitse elää niin leveästi että jokaisella olisi oma huoneensa 😊

  5. Avatar Jasmiina sanoo:

    Tuli mieleen tulevaisuutta varten, että voisiko isoimpaan makkariin rakentaa itse väliseinän ja oven laittaa kulkemaan makkarin läpi ellei voi puhkoa ovelle paikkaa aulaan? Meidän lähipiirissä moni on tehnyt näin isoimmalle makkarille kun lapset on kasvaneet ja kaivanneet omaa huonetta :)

  6. Avatar J sanoo:

    Minä ja mun vuoden nuorempi pikkuveli ollaan jaettu yhteinen huone siihen asti, kunnes mä täytin 14. Sen jälkeen muutettiin ja molemmille löytyi uudesta kodista oma huone. Tottakai välillä ärsytti toinen, mutta päällimmäisenä ajatuksena nyt näin vanhempana on se, että meillä oli ihan älyttömän hauskaa keskenämme. Monesti illalla juteltiin niitä näitä ja naurettiin keskenämme kaikelle hölmölle, välillä jopa niin paljon, että äiti joutui useamman kerran tulla oveen koputtamaan hiljaisuuden merkiksi. Meillä oli suurimman osan ajasta kerrossänky, eli tavallaan molemmilla oli oma tila, jossa toinen ei häirinny. Viikonloppuisin mentiin meidän iskän luo ja hänen luonaan nukuttiin ensimmäiset vuodet olkkarissa, kunnes muutettiin sitte kolmioon, jossa jaettiin yhteinen huone ihan täysi-ikäisyyteen asti. Kyllä välillä kuuli ihmetteleviä kommentteja kavereilta, koska oltiin kuitenkin eri sukupuolta, mutta en mä ikinä ajatellu asiaa siltä kantilta, koska en mä ”paremmastakaan” tienny. Koen, että mulla oli aina iltaisin juttelukaveri, mitä monella kaverilla ei ollu. Ja en mä oo menny tästä rikki. Jokaisella perheellä ei vaan oo tarjota omaa huonetta eikä sellasta asiaa pidä ottaa itsestäänselvänä tai oikeutena.

    Mukavaa kevään jatkoa teidän perheelle. Innolla odottelen uusia sisustuspostauksia.

  7. Avatar joanna sanoo:

    Mun mielestä kuullostaa järkevältä ratkasulta 😊 Onko vanhempien tyttöjen huone niin iso että siihen voisi tulevaisuudessa rakentaa vaikka väliseinän 😊?

  8. Avatar Nimetön sanoo:

    Muutin eron jälkeen lasten kanssa suuresta omakotitalosta pieneen kerrostaloasuntoon. Lapset, joilla on aina ollut tilaa ja omat huoneet, eivät olleetkaan pienestä asunnosta tai omien huoneiden puutteesta moksiskaan. Ei ollutkaan mikään juttu, vaikkei omaa huonetta ollutkaan, kun jokaiselle on kuitenkin varattu oma tila ja yhdessä on sovittu säännöt toisten (myös naapureiden) kunnioittamisesta. Näin jokaiselle on myös mahdollisuus siihen omaan rauhaan.

    Olen kuitenkin jäänyt tämän jälkeen miettimään, kenelle se oma huone oikein onkaan tärkeintä? Edustaako lapsen oma huone meille aikuisille jotain vaurauden jäännettä tai jotain, kun haluamme pitää jokaisen lapsen, pienenkin, omaa huonetta jonain juttuna.

    Totuus on kuitenkin se, että harva lapsi käyttää yksin sitä omaa huonettaan. Harva siellä tykkää yksin leikkiä, aika moni kantaa ne läksytkin keittiön pöydän ääreen tehtäviksi. Lapset haluavat olla siellä missä muutkin ovat, eivät omassa huoneessaan.
    Myös teinit arvostavat yhdessä ja lähellä olemista enemmän kuin ehkä ajattelemme. Toki myös isompaa reviiriä ja omaa tilaa, mutta sitä voi löytää myös kodin seinien ulkopuolelta.

  9. Avatar Emma sanoo:

    En ymmärrä miksi lapsilla pitäisi olla omat huoneet 🤔 sehän on parasta siskon kanssa jakaa illalla surut ja ilot unta odotellessa ❤️

  10. Avatar Nimetön sanoo:

    Mitä tarkoittaa ikäänkuin oma huone yhteisen huoneen sisällä? Onhan se silti yhteinen huone. Vähän kuin oma se olisi sitten, jos siinä olisi vaikka sermi välissä. Vaatekaappia nyt ei lasketa omaksi huoneeksi.

    Mutta mielestäni siis hyvä järjestys näin, että isot saavat tehdä isojen juttuja, kuten lukea sitä kirjaa illalla.

  11. Avatar Nimetön sanoo:

    Hei mulla ois sellanen postausidea että tekisit listoja esim top5 siitä mitä blogeja itse luet, mitä podcasteja kuuntelet, ketä seuraat somessa jne :)

  12. Avatar isosisko sanoo:

    Kuulostaa toimivalta teidän huonejako! :) Ihanaa että tytöt ovat keskenään niin läheisiä! Näin jälkikäteen aateltuna, olisi ollut hankalaa jakaa huone pikkusisaruksen kanssa teini-iässä, kun oli kuitenkin omat kaverit ja ”salaiset” jutut heidän kanssaa, silloin kuiskattiin omassakin huoneessa ettei vaan kukaan kuullut seinien läpi ihastuksista :D. Varsinkin kun alkoi seurustella 16-vuotiaana, olisi ollut kiusallista jos pikkusisko-tai veli olisi jakanut huoneen. Eikä olisi ollut reilua sisaruksille, että he eivät olisi saaneet tulla omiin huoneisiinsa silloin kun minulla oli poikkis kylässä… Toisaalta meillä on tuttavaperhe, jossa vanhin lapsista (yli 20v) jakaa huoneensa 14v siskon kanssa. Että kaikki voi toimia :)

  13. Avatar Matty sanoo:

    Meitä on myös siskojeni kanssa kolme ja ikäeroa löytyy minun ja keskimmäisen välillä 2v ja keskimmäisen ja kuopuksen välillä 6v ja minun ja kuopuksen välillä 8v. Aluksi kun pienin siskomme syntyi jakoivat pikkusiskot keskenään huoneen, koska olin eskari – ekaluokkalainen. Kun muutettiin niin muuttui meilläkin huonejako niin että oltiin vanhimman pikkusiskoni kanssa yhteisessä huoneessa. Näin saatiin rauhassa liimailla julisteita seinille ja tehdä isojen tyttöjen juttuja rauhassa, pienimmällä siskollamme oli taas puolestaan pienen prinsessan valtakunta. Kuitenkin hetken päästä pienin pikkusiskolle alkoi vierailla muiden vieressä yökylässä, etenkin minun kainalossa ja päätettiin sitten että meidän keskimmäinen sisko saisi oman huoneen ja me siirryttiin pienimmän siskoni kanssa jakamaan huonetta. Olihan siinä aluksi teini-iässä opettelemista kun toinen oli alakoululainen mutta äkkiä siihen lopulta oppi sopeutumaan. Eikä ole jäänyt traumoja mistään huonejaosta koska kaikilla meillä oli ollut jossain välissä omat huoneet ☺️

  14. Avatar Sisi sanoo:

    Kuulostaa tosi hyvältä ratkaisulta teidän perheelle! Itse olen ollut 14-vuotiaaksi isosiskon kanssa samassa huoneessa ja pidin sitä kyllä ihan normaalina. Omia lapsia mulla on toistaiseksi vain yksi, mutta ollaan kyllä ajateltu että jos joskus on useampi, niin ei omat huoneet ole mikään oletusarvo. Asuntoasioissa on niin monta muutakin tekijää, jotka vaikuttavat siihen, mikä koti on just omalle perheelle sopiva 😊

  15. Avatar TarjaL sanoo:

    Mun mielestä tuo huonejako on oikeinkin looginen, just noinhan se on viisain. Ja ei kai se saa meille muille olla ongelma, jos se teidän tytöille on just näin kaikkein paras, heidän näkökulmansa. On ihana, että isoilla tytöillä on yhteinen huone ja voivat siellä supista yhdessä tärkeitä asioitaan. Heidän suhteensa entisestään syvenee. Itse olen sitä mieltä, että eivät kaikki omaa huonetta edes tarvitse. Ison huoneen saa jaettua vaikkapa hyllyillä kahteen tarpeen tullen. Ihana nähdä näitä teidän uuden talon kuvia :)

  16. Avatar Samu sanoo:

    Järkevältä kuulostaa! Jos huoneet ovat isoja, niin voihan olla, että niitä pystyisi myöhemmin suht kevyillä väliseinämuutoksilla jakamaan myös uudestaan kolmeksi pienemmäksi huoneeksi / alkoviksi (huone ilman ikkunaa).
    Talon pohjapiirros kyllä kiinnstaisi ihan hirveästi! :)

  17. Avatar Jenna sanoo:

    Tosi kivoja ajatuksia! Itse toimisin samoin👌🏻 Meillä on kahdella tytöllä yhteinen huone, vaikka olisi mahdollista myös, että heillä olisi omat. Haluavat nukkua samassa ja se on ihanaa! Toinen huone on sitten leikkihuone ja se on hyvä kun sotkut ei sitten yleensä ylety sinne nukkumahuoneeseen asti vaan pysyvät leikkihuoneessa. Huom, yleensä. 😂

  18. Avatar Nimetön sanoo:

    Teiän vanhimmatkin tytöt on vielä niin pieniä, et yhteinen yuone

  19. Avatar Nimetön sanoo:

    Teiän vanhimmatkin tytöt on vielä niin lapsia, et yhteinen huone on aivan luontevaa. Ihmisillä on ehkä unohtunut että tää järjestys ei varmas

  20. Avatar Anna sanoo:

    Kuulostaa tosi hyvältä ratkaisulta teille! Itsekin nuorempana asuin pari vuotta 8 vuotta nuoremman siskon kanssa samassa huoneessa, välillä koeteltiin (etenkin mun) hermoja, mutta kaikkeen tottuu ja kaikesta myös oppii. Mutta varmasti yhteiselo sujuu paremmin teidän tytöillä kun ikäero on ehkä vähän sopivampi sitä varten. Tuo teidän pienimmän sänky on kyllä ihana, tuollainen pikkutytön unelma!

  21. Avatar Nimetön sanoo:

    Ihana koti♡ mietin että joskus jos alkaa tuntua, että kaikki haluaisikin sen oman huoneen, niin onkohan sitä isointa huonetta mahdollisuus jakaa väliseinällä kahteen pieneen huoneeseen?:)

  22. Avatar Maisu sanoo:

    Minä olin 1,5v vanhemman isoveljen kanssa samassa huoneessa siihen asti, kun täytin 12v. Meillä meni hyvin, ei mitään ongelmaa. Omat lapset (tyttö 3v ja poika 4,5v) nukkuvat nyt samassa huoneessa, ovat aina nukkuneet. Ennen kolmiossa heillä oli pakosta yhteinen huone ja nyt omakotitalossa olisi ylimääräisetkin huoneet ja molemmille omat, mutta he eivät halua nukkua erillään :) NIIIIIN SÖPÖÄ! Haaveissa on kolmas lapsi ja ikäeroa tulisi vähintään 4v keskimmäiseen. Luulen, että tekisimme aivan saman ratkaisun huonejaossa kuin tekin teitte, kahdelle vanhimmalle yhteinen ja nuorimmalle oma huone. Kaikille riittäisi omakin huone, jos joskus haluavat, mutta pidetään yksi huone nyt toistaiseksi vaikka vierashuoneena. Ei ne omat huoneet ole mikään juttu

Kommentoi