Mitä tekisin jos en pelkäisi?

15.05.2020

Siinä on kysymys, jonka mun ystävä käski mun kysyä itseltäni, kun soitin hänelle sinä päivänä, kun oltiin löydetty tämä asunto, eikä tiedetty mitä tehdä. Oltiin innoissamme ja samaan aikaan niin suuren päätöksen tekeminen pelotti. Mitä tekisin, jos en pelkäisi? ”Tekisin ostotarjouksen heti”, vastasin. Ja hän kehotti meitä tekemään sen ja neuvoi sen tekemisessä kädestä pitäen. Se kysymys jäi mun mieleen. Ystäväni kertoi sen olevan hänelle tärkeä kysymys, jota hän aina kysyy itseltään suurten päätösten äärellä. Ja kun mä pohdin kuinka pitkälle hän on päässyt elämässä, mä todella näen sen kysymyksen merkityksen. Ei niin pitkälle päästä pelkäämällä ja kyseenalaistamalla omaa itseä.

Olen ikuisesti kiitollinen tuosta hyvin ytimekkäästä ja yksinkertaisesta kysymyksestä ystävälleni, koska se toi meidät tänne missä nyt olemme. Kotiin. Soitettuani ystävälleni, kysyin sen kysymyksen Otolta: ”Mitä me tehtäis, jos ei pelättäis?”.  Ja niin me tehtiin tarjous. Ja te tiedätte kyllä miten se päättyi. (Yhdessä-podin jaksossa kerromme tarkemmin tästä ostoprosessista, jos et ole vielä kuunnellut ja haluat kuulla siitä lisää). 

En tiedä oltaisiinko me uskallettu tehdä tätä päätöstä kahdestaan ilman mitään rohkaisua. Vai oltaisiinko vaan jääty jahkailemaan ja menetetty meidän mahdollisuus, koska asunnosta oli niin paljon kiinnostuneita? Ken tietää (barbie ei). Luulen, että ei oltaisi uskallettu, ainakaan riittävän nopeasti. Ehkä oltaisiin päästy tähän päätökseen muutaman päivän jahkailun jälkeen, mutta sitten olisi voinut olla jo myöhäistä.

Siksi on niin uskomattoman tärkeää, että itsensä ympäröi ihmisillä, jotka rohkaisevat ja nostavat ylöspäin sen sijaan, että epäilisivät ja lannistaisivat. Niiden ihmisten merkitys on ihan valtavan suuri, jotka meihin uskovat. Yksikin rohkaiseva tyyppi, joka sanoo oikeat sanat oikealla hetkellä, voi jättää lähtemättömän positiivisen jäljen meidän elämään. Olen ihan älyttömän kiitollinen meidän ystävistä ja läheisistä. Meillä on ympärillä suuri joukko ihania ja kannustavia ihmisiä, joihin voi luottaa.

Vaikka rohkaisevilla ihmisillä on positiivinen vaikutus ja olen heistä kiitollinen, elämää ei kuitenkaan voi rakentaa muiden rohkaisun varaan. Siksi päätin napata saman kysymyksen itselleni ohjenuoraksi elämän tärkeisiin päätöksiin. Pelko on toki hyväkin asia – pelko estää meitä tekemästä oikeasti typeriä ja hengenvaarallisia asioita. Epäonnistumisen pelko on kuitenkin sellainen pelko, josta en ainakaan itse koe olevan mitään hyötyä. Päin vastoin. Se estää tekemästä niitä asioita, joilla voi olla ratkaiseva positiivinen vaikutus elämään.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka olen kyllä rohkea silloin kun on pakko. Perustin esimerkiksi yrityksen raskausaikana tultuani juuri irtisanotuksi, vailla mitään hajua siitä, tulisiko siitä yrityksestä edes mitään. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa tai varasuunnitelmaa, joten uskalsin perustaa yrityksen. Se oli mun paras oljenkorsi päästä elämässä eteenpäin ja se kannatti. Mutta haluan olla yhtä rohkea myös silloin, kun vaihtoehtona olisi pysyä omalla mukavuusalueella. Jos olen rohkea myös silloin kun ei olisi pakko, uskallan tarttua useampiin mahdollisuuksiin. Usein vaan tuntuu turvallisemmalta pitää kiinni vanhasta ja jättää se mahdollisuus käyttämättä, vaikka niinhän se ei aina ole.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Tätä kysymystä olen kysynyt itseltäni muuton jälkeen jo muutaman kerran, kun eteen on tullut valinnan paikkoja esimerkiksi työasioissa. Olen kokenut tämän kysymyksen juuri nyt erityisen tärkeäksi, kun tulevaisuus edelleen tuntuu kovin epävarmalta, kun ei tiedä miten talousasiat Suomessa ja maailmalla etenevät. Samaan aikaan kun mua pelottaa, pitää kyetä ideoimaan uutta ja näkemään kauemmas. Samaan aikaan kun haluan olla varovainen, säästäväinen ja harkitseva, pitää olla myös innovatiivinen ja kyetä nopeisiinkin päätöksiin. Pitää uskaltaa myös sijoittaa tulevaisuuteen.

Olen uskaltanut tehdä uusia asioita, ottaa yhteyttä uusiin ihmisiin, sanoa suoraan mitä haluan, tarttua uusiin tarjouksiin jotka tuntuvat pelottavalta, mutta kutkuttavalta. Toivon, että pelkojen voittaminen on kannattavaa.

Harjoittelen tätä rohkeutta joka päivä. Samalla kun harjoittelen olemaan rohkea, yritän myös kehittää itseni, jotta voisin rohkeuden lisäksi olla myös taitavampi. Yksi aika merkittävä juttu mulle tänä keväänä oli se, kun kävin kaupallisen yhteistyön yhteydessä yhden kokonaisen kurssin avoimessa ammattikorkeakoulussa. Sain kurssista viisi opintopistettä ja arvosanaksi vitosen, eli parhaan mahdollisen arvosanan. Työskentelin täysin itsenäisesti ja kurssi liittyi olennaisesti myös omaan työhöni ja yrittäjyyteen. Siitä tuli sellainen fiilis, että hitto, kyllähän mä nyt osaan tän. Se rohkaisi mua tosi paljon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun opiskelin (pidempään kuin parin päivän koulutuksen) kymmeneen vuoteen. Sain siitä tosi paljon uskoa itseeni ja omiin kykyihini.

Opinnoista puheen ollen, mulla unohtui koko tämän kevään yhteishaku – silloin kun hakuaika oli, lapset olivat juuri jääneet kotiin ja lisäksi oltiin juuri löydetty tämä uusi koti ja siinä oli paljon puuhaa parille viikolle. Nyt olen kuitenkin helpottunut, etten hakenut kouluun vielä. Kaiken muun päälle se olisi ollut ensi syksylle liikaa, koska mun täytyy pystyä tekemään nyt täysillä töitä, kun Otto on vielä opintovapaalla. Jouluna Otto valmistuu omasta koulustaan, mikäli kaikki menee kuten olemme suunnitelleet ja sen jälkeen ainakaan näillä näkymin mikään ei estä meitä vaihtamasta rooleja. Mua keskittymästä kouluun ja Ottoa työntekoon. Hullua, miten nopeasti tämä Oton opiskeluaikakin on mennyt. Vastahan hän haki – ja nyt puolen vuoden päästä jo valmistuu.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Julkaisisin tämän postauksen. Jos en pelkäisi, mitä joku sanoo, kun en hakenutkaan nyt kouluun, vaikka aiemmin keväällä olin vielä sitä mieltä, että nyt voisi olla hyvä hetki hakea. Jos tietäisin, että mulla on aina oikeus muuttaa mieltä, eikä mun tarvitse perustella mun henkilökohtaisia valintoja kenellekään. *julkaise* 

Mitä sä tekisit, jos et pelkäisi?


12 Responses to “Mitä tekisin jos en pelkäisi?”

  1. Avatar Jenni sanoo:

    Hei, kuinka pitkä matka teillä on nyt uudesta kodista lähikauppaan ja kauppaan missä teette aina suuremmat ostokset? Kuinka pitkä matka tytöillä on kouluun? Ollaan ostamassa asuntoa ja näitä asioita olen nyt paljon miettinyt, kuinka se arki sujuu 😊

  2. Avatar Suski sanoo:

    Hyvä kirjoitus, ja ystäväsi viisas kysymys. Mua on elämässä auttanut tosi paljon seuraava kysymys: kaduttaisiko jos en tekisi – jotain asiaa/päätöstä mitä haluisin, mutta epäröin/pelkään. Monen monta isompaa ja pienempää rohkeaakin vetoa on tullut tehtyä, joista suurin osa on osoittautunut aivan mahtavaksi vedoksi. Ehkä kaikki ei aina ole mennyt nappiin, mutta olen niistäkin tilanteista lähinnä ylpeä, koska uskalsin ja opin jotain uutta. Mä myös usein mietin itseäni kuolinvuoteella, jossa en halua maata ja itkeä, että en uskaltanut elää elämää. Tutkimusten mukaan ihmiset suree silloin tekemättömiä asioita, ja toivovat että olisivat valinneet tai tehneet jotain toisin.
    Lisäksi tahdon sanoa, että on myös tosi inhimillistä olla joskus jotain tekemättä. Joskus sekin on ihan tosi oikea päätös. Koska elämän ei tule olla päätöstenkään suorittamista.

  3. Avatar Jenni sanoo:

    Siis tämä postaus tuli kuin kohtalona juuri tänään, kun olen koko päivän pyöritellyt suurta päätöstä päässäni: tarttuako ainutlaatuiseen tilaisuuteen, vaikka se saisi aikaan rankan mutta anteliaan vuoden vai jättääkö se käyttämättä. Mitä tekisin jos en pelkäisi?

  4. Avatar Nimetön sanoo:

    Totuushan on se, että ei sun tarvitse kenellekään perustella päätöksiäsi – joten voit lopettaa sen heti.

  5. Avatar Carola sanoo:

    Kiitos!😍
    Aivan ihana postaus kaikkinensa!
    Otin tuon kysymyksen nyt myös omaksi voimakysymyksekseni🤗

  6. Niin hyvä teksti taas. 🙏🏻 Sain jotenkin tosi paljon voimia tästä tähän hetkeen. Kiitos.

  7. Avatar Hanna sanoo:

    No nyt osui ja upposi:) ihana hyvänmielen ja rohkaisun teksti. Hyvin sä vedät.

  8. Avatar Sandra sanoo:

    Olipas rohkaiseva ja ajatuksia herättävä postaus, kiitos siitä.❤️ En ole muistaakseni aikasemmin miettinyt tuollaisia asioita, mutta ainakin jälkikäteen tajuan, että jos olisin pelännyt, en varmaan olisi yrittänyt saada lapsia 🤔 hyvä ohjenuora tulevaisuuden kannalta! Tuli sitten millaisia valintoja eteen tahansa.
    ”Ken tietää (barbie ei)”, haha😁

  9. Avatar Maamaa sanoo:

    Mielenkiintoinen aihe. Olisin mieluusti kuullut syvällisempääkin pohdintaa tästä. Yleisestikin kaipaisin blogiisi enemmän pohdiskelevuutta / syvällisyyttä ja vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Siis sitä, että ajatuksia voitaisiin vaihtaa myös täällä kommenttiosiossa.

    Niin kuin kirjoitit, pelko on sinänsä ihan terve tunne ja se estää meitä tekemästä typeryyksiä. Totta on, että pelko myös rajoittaa, joskus tarpeettomastikin. Mielestäni tämän ”mitä tekisit, jos et pelkäisi” kysymyksen sijaan järkevämpää olisikin ensin kysyä itseltään ”MITÄ minä pelkään”. Tämän analyysin jälkeen pelon rationaalisuutta ja omaa toimintaa voi miettiä tarkemmin. Toinen itselleni hyvä kysymys on ”mikä on pahinta, mitä voi tapahtua”. Tässä tavallaan asetutaan miettimään sitä, että jos se pelko toteutuukin, niin miten se oikeasti vaikuttaa. Rationaalisesti asiaa analysoiden huomaa usein, ettei se pelätty tilanne olekaan niin paha tai dramaattinen, kuin millaiselta ”möröltä” se saattaa analysoimatta ensi alkuun tuntua.

    Olisi ollut mielenkiintoista kuulla tarkemmin, mikä teitä pelotti tarjouksen tekemisessä / asunnon ostamisessa? Yksinkö se, että se oli uusi iso asia? Vaiko se, että taloon pistetään usein paljon rahaa kiinni – mitä jos kaupanteon jälkeen paljastuukin jotain piileviä virheitä? Vai joku muu asia?

    Sitten vielä tuohon syvällisempään pohdiskeluun. Olisi kiva saada sinulta postaus esim. näistä aiheista:

    – Koronatilanne ja sen vaikutukset teidän perheessä. Tämä kevät on todennäköisesti ollut melko haastavaa monessa perheessä, kun on yritetty yhdistää vanhempien työnteko ja lasten hoitaminen / etäkoulu. Miten teidän perheessä? Tilanteen hyvät ja huonot puolet? Taloudelliset vaikutukset? Jne.

    – Lapset ja some. Onko teillä lapsilla omat sometilit? Miten teillä valvotaan lasten somen/netin käyttöä? Mitä mietteitä lasten tunnistettavuus (esim. tämän blogin kautta) herättää heissä itsessään?

    – Myös uuden kodin ostamisesta olisi kiva kuulla enemmän mietteitä. Mitkä olivat ne asiat tässä kodissa, jotka tekivät kodista täydellisen? Missä asioissa jouduitte tekemään kompromisseja ja miksi juuri nämä asiat olivat lopulta sellaisia, että halusitte joustaa niistä? Kuinka pitkäaikaiseksi kodiksi näette tämän kodin? Onko nyt, kun olette asuneet talossa hetken, tullut eteen asioita, joita ei etukäteen tajunnut tai joita ei osannut ottaa huomioon?

  10. Avatar Maamaa sanoo:

    Hei Iina! Kirjoitin sinulle pitkän kommentin tähän postaukseen. Nyt hämmästelen, miksi sitä ei ole julkaistu. Mieluusti kuulisin vastauksesi tähän. Harmittaa todella paljon käyttää aikaa kommentointiin ja keskusteluun (mihin tämä kommenttiosio kai on tarkoitettu), jos viestiä ei sitten edes julkaista.

    • Avatar Nimetön sanoo:

      Kommentteja ei julkaista heti vaan vasta sitten kun Iina ne julkaisee, yleensä parin päivän sisällä. Ja kaikki kommentit eivät edes päädy Iinalle esim ip-osoitteen takia.

  11. Avatar Juuso41v sanoo:

    Itsensä haastaminen on elämää parhaimmillaan! Voiko vahvistua ja oppia tuntemaan itsensä paremmin kuin olemalla avoin, rohkea, rehellinen itselleen ja muille ja hankkiutua tilanteisiin jotka ovat oman mukavuusalueen ulkopuolella. Se jos mikä on eteenpäin menemistä.

    Itsevarmuus syntyy lukuisten yritysten, epäonnistumisten, kokemusten kautta. Ei ole parempaa tapaa oppia tuntemaan itseään kuin uskaltamalla, epäonnistumalla ja nousemalla aina uudestaan. Ei on totta tosiaan parempi kuin mitä jos?

Kommentoi