Tässä arkikuvassa Otto lukee kirjaa meidän kuopukselle sadepäivänä. Ollaan viime kuukausina koko perhe luettu vielä enemmän kuin koskaan ennen. Kun on ollut niin paljon kotona ja kaikki ei-pakolliset menot ovat karsiutuneet pois, on aikaa lukemiselle jäänyt yllinkyllin. Asetin itselleni tälle vuodelle 52 kirjan vuositavoitteen, jonka uskon saavuttavani ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Tähän mennessä on tullut luettua n. 20 kirjaa (eli parilla kirjalla jäljessä kirja/viikko -tavoitteesta), mutta uskoisin ottavani kiinni tätä tahtia kunhan vietän kesälomaa viikon tai kaksi.
Meillä 2/3 lukee itse pitkiä lasten ja nuortenkirjoja ja on enää yksi pikkuinen, jolle lukea kuvakirjoja päivittäin. Toki me luetaan välillä yhdessä kaikille kolmellekin, mutta isommilla lapsilla tulee aika paljon lueskeltua itsenäisesti, koska silloin tarinaan pääsee uppoutumaan ihan eri tavalla kuin kuunnellessa. Isommat saavat näin kesälomalla iltaisin lukea sängyssä puolesta tunnista tuntiin ja monesti myös lukevat aamuisin kirjaa kun heräävät ennen muita. Esikoinen aloitti toukokuun puolivälissä lukemaan Harry Pottereita ja nyt hän on jo Liekehtivän pikarin loppupuolella. Kuopukselle luetaan joka päivä vähintään yksi iltasatu, mutta usein paljon enemmän. Hän on ihan kirjafani ja yleensä hän haluaa yhden ”ison iltasadun” ja yhden ”pikku-iltasadun”. Eli yhden pitkän kirjan ja yhden lyhyemmän kuvakirjan.
Hän on myös tarkkana siitä, että joka toinen päivä iltasadun lukee isi ja koka toinen päivä äiti. Päivisin sen sijaan saa lukea kuka vaan ehtii ja haluaa. Me luetaan Oton kanssa sekaisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Arjessa on tärkeää, että kumpikin vanhempi puhuu sitä omaa kieltään lapselle, mutta esim. varhaiskasvatuksessa kannustettiin kaikkia vanhempia siihen, että kaksikielisessä perheessä kumpikin vanhempi voi lukea kummallakin kielellä ja se on lapselle ihan hauskaakin, kun vanhempi lukee ”väärällä” kielellä. Joten kirjojen kanssa ei oteta kielestä stressiä, koska 3-vuotias muutenkin yleensä valitsee ihan oman mielensä mukaan kirjan, eikä kielen ja vanhemman mukaan. Englanniksi luetaan myös joskus esimerkiksi New Yorkista tuliaisiksi tuotuja kirjoja.
Olen iloinen siitä, että lukemisen ilo on tarttunut lapsiin niin vahvasti ja he haluavat itse viettää aikaa kirjojen parissa. Mä koen, että parhaiten kirjojen pariin kannustaa vanhempien esimerkki (he näkevät mun lukevan lähes joka päivä aamuisin kirjaa), sekä se, että kirjoja on paljon esillä. Paljon erilaisia kirjoja: lyhyitä kirjoja, pitkiä kirjoja, kuvakirjoja ja pidempiä kirjoja. Sanakirjoja, tietokirjoja, eläinkirjoja ja kirjoja, jotka kertovat erilaisista ihmisistä. Kirjoista voi oppia niin paljon!
Iloinen olen myös siitä, että lasten myötä Ottokin löysi tiensä takaisin kirjojen pariin ja hänkin lukee tosi mielellään lapsille. Musta on ihanaa kuunnella, kuinka hän eläytyy kirjan hahmoihin ja kuinka lapset kikattavat kun hän lukee ihan hassusti. Sen lisäksi, että on ihanaa lukea yhdessä, rakastan sitä, kun välillä löydän jonkun lapsista keskellä päivää kääriytyneenä peittoon mukavasti lukemassa jotain kirjaa. Kuopuskin tekee monesti niin, että hän ottaa peiton ja pinon kirjoja ja menee sohvalle katselemaan kirjoista kuvia ihan itsekseen. Toivottavasti tämä into lukemista kohtaan säilyy aina, tai tulee ainakin takaisin, jos se jossain vaiheessa katoaisikin, kuten mulle kävi.
Multa toivottiin myös ”kirjainventaario” -postausta meidän lastenkirjoista, jossa kävisin läpi kuinka paljon meidän lastenkirjahyllyssä näkyy yhdenvertaisuutta ja erilaisia ihmisiä (kuten leikki leikkinä -blogissa oli tällä viikolla). Olisiko teillä kiinnostusta sellaiselle postaukselle ja jos on, niin haluatteko, että nostan esiin vain suomenkielisiä kirjoja vai saako olla kaikilla kielillä (suomi, ruotsi, englanti)? Mun mielestä tämä idea oli niin mahtava ja ajankohtainen ja tärkeä, että itse haluaisin hirveästi tämän toteuttaa, joten voipi olla, että teen vaikka se ei hurjaa kannatusta saisikaan!
Miksi mennään ”arkikuva 16” kun eletään viikkoa 23? Miksi vaikka muutto, reissu tms ole arkea? Sehän on sitä teidän tavallista elämäänne, arkea sitten muuton, reissun tms keskellä. Tämä postaussarja menettää ideansa jos postataan vaan niistä ”hauskoista” tms jutuista. Arkea se on yhtälailla muuttaa tai reissata, tehdä kovaa töitä tai laiskotella. Jos ryhdyttään tällaiseen sarjaan, lukijana odottaa sen täyttyvän viikottain, eikä silloin kun itseään huvittaa.
Postausehdotuksena, että tekisit vuoden lopuksi koosteen itse lukemistasi kirjoista! Eli mitkä kaikki 52 kirjaa luit ja mitkä oli sun suosikit. Itsekin luen paljon, niin näitä koosteita on aina mielenkiintoista lukea.
Moi! Olin se eilinen toivoja Mulle ainakin käy kaikenkieliset kirjat! Erityisesti siis kiinnostaa ne, joissa ei alleviivata erilaisuutta, mutta ihan omalla tyylilläsi kun toteutat, niin varmasti lopputulos on hyvä, teitpä millaisen tahansa 🙂
Aaw otto on niin söpö! <3___<3
Joo tee pliis! Ja kaikilla kielillä!
Listasta voisi saada vinkkejä hyvistä lastenkirjoista. <3
Kuulostaa kivalta postausidealta! Kaikki lastenkirjallisuuteen liittyvä kiinnostaa. Meillä myös kaksikielinen suomi/ruotsi perhe. Meillä lapset ei suostu kuuntelemaan, jos vanhempi lukee ”ei omalla”-kielellään 😀 Protestoivat siis kovaan ääneen 😀 Kirjastosta lainataan aina kummallakin kielellä kirjoja ja lyhyempiä kuvakirjoja ollaan käännetty lennosta, jos on itselle ”väärällä” kielellä, mutta pidempiä on hankalampi, joten niitä luetaan vaan omalla kielellä. Nyt meillä 6-vuotiaalla suosikkeina Lassemaijat ja niitä löytyy onneksi kummallakin kielellä. Nyt hän on myös oppinut hieman lukemaan suomeksi, joten ollaan lainattu sellaisia helppolukuisia kirjoja hänelle, mutta toistaiseksi tykkää enemmän kuunnella kun me luetaan 🙂
Saat ottaa esille kaikilla kielillä kirjoja! Kiva saada vähän inspista mitä lapselle voi lukea. Onneksi lapsella on kiinnostusta kirjoihin. Käydään joka toinen viikko Bokbussenilla. Kätevä mini kirjasto joka kiertää kaupunkia. Onko Suomessa sellaista?
Toivon että lapsi itse alkaisi yrittämään lukemaan enemmän.. Ensimmäiset kirjaimet lausuu ja siihen se sitten jää. No kait hän ensi vuonna lukee itse. Hän aloittaa ekaluokan syksyllä. Vois myös kesälomalla harjoitella lukemista.
Kiitos kivasta blogista😊 Kirjajutut ovat aina mielenkiintoisia, joten ehdottomasrti erilaisia postauksia kirjoista saa tehdä🙂Kerroit, että Tiara lukee jo Harry Pottereita. Itsekin luin kirjat pari vuotta sitten uudelleen (aikuisena) ja pidin kolmea viimeistä osaa edelleen sekä surullisina että jännittävinä (ehkä jopa pelottavina tai ainakin todella synkkinä). Mieleen tulikin, että aiotteko antaa Tiaran lukea nekin nyt samaan kertaan vai pidättekö muutaman vuoden väliä, että ehtii kasvaa ja kypsyä (kuten kirjan henkilöt ja teematkin muuttuvat kirja kirjalta synkempään suuntaan)? Itse eläydyn kirjoihin vahvasti, ja voisin luvitella, että on lapselle aika rankkaak i n luettavaa.
Mukavaa kesänjatkoa teidän perheelle!