Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva

29.07.2020

Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3


Vuosi vaaleanpunaisen sohvan omistajana, kannattiko?

03.11.2017

Tasan vuosi sitten kirjoitin postauksen meidän sohvasta, joka oli silloin uunituore tulokas meidän uudessa kodissa. Nyt ollaan asuttu tässä kodissa vuosi, ja vaaleanpunainen sohva on elänyt meidän kanssa tämän vuoden. Vuoden, joka on sisältänyt hurjasti kuolaa, suihkuavaa maitoa, kaatuneet kahvit ja cokikset, rajun vatsataudin, paljon maissinaksuja, ja sohvan ensimmäisinä kuukausina myös paljon sohvalla makoilua supistusten hillitsemiseksi. Ei siis ehkä se helpoin vuosi vaaleanpunaiselle sohvalle, ja se on myös näkynyt.

Sohva on suoraan sanoen näyttänyt välillä istuinosasta ihan hirveältä, sillä joka kerta kun pieni kuolamonsteri seisoo sitä vasten, siihen jää uusi tummareunainen läikkä. Imetyksen ensimmäisinä kuukausia maidon tulo oli välillä hallitsematonta, ja sitä levisi sohvallekin, kun siinä paljon pidettiin imetysmaratoneja. Ja jos lähdetään ihan jo siitä, että kun sohvalla oleilee paljon tummissa vaatteissa, niin niistä tarttuu väriä vaaleaan kankaaseen.

Hyvä puoli on se, että päälliset ovat irrotettavat ja konepestävät, ja myöskin puhdistuvat koneessa lähestulkoon uudenveroiseksi. Eli tuo kaikki mainitsemani sotku on helposti poistettavissa, onneksi. Ainoa ongelma on laiskuus – kun ne pitäisi jaksaa irrottaa (siinä menee ainakin kolme minuuttia), viedä pesukoneeseen, ja kuivattaa, ja sitten vielä laittaa takaisin. Ja olla se aika siinä välissä ilman sohvan päällisiä. Ei nyt niin iso homma, mutta sanotaanko vaikka niin että tämän muutenkin vaiherikkaan vauvavuoden aikana juuri tuo homma on tuntunut vaan liian isolta toteuttaa tarpeeksi usein (eli 2-3kk välein). Tiedättekö, se ei oikeasti ole iso homma, sen kun ottaa ja irrottaa ja kiikuttaa sinne yläkertaan. Mutta just nyt se on vaan tuntunut siltä että ”eihhh”.

Siksi meillä on siis tälläkin hetkellä läikikäs ja harmaa sohva. Mutta mä lupaan pestä nuo päälliset joulusiivouksen yhteydessä, niin saadaan ainakin joulun aikaan nauttia puhtaasta sohvasta. Ja sohvan kannalta onneksi vauvakin kasvaa koko ajan, ja mahdollisesti kuolaakin vähemmän. Maito ei ainakaan enää suihkua joka suuntaan, kuin silloin harvoin kun tyyppi päättää puristella toista tissiä samalla kun syö toisesta. Eli toivon kipinä elää, että ensi vuonna saadaan nauttia puhtaasta vaaleanpunaisesta sohvasta jo vähän pidempään, kuin tänä vuonna.

Mutta entäs sisustuksen kannalta, kannattiko vaaleanpunainen väri? Ehdottomasti! Mä rakastan sitä, rakastan rakastan rakastan. Sohva saa mut hymyilemään aina kun muistan sitä ajatella, siinä on tosi hyvä istua ja röhnöttää, ja meidän koko perhe mahtuu siihen helposti. Vaikka tässä puhun läikistä ja harmaudesta, ei se ole kuitenkaan se mikä sohvasta ekana pistää silmään kun sitä katsoo. Se hylkii kyllä likaa, ja vasta sitten kun alkaa tuijottelemaan, tulee huomattua ne läikät.

Sohva on meidän olkkarin kruunu, katseenvangitsija, jonka ympärille sisustus on helppo rakentaa. Se on sen verran vaalea väri että sen kanssa on helppoa uskaltaa kokeilla rohkeitakin yhdistelmiä ja tummempia elementtejä. Tykkään siitä edelleen aivan super paljon! Erityisen kiva siitä tuli mun mielestä, kun yhdisteltiin vaaleanpunaiseen vähän vihreää, ja tänä vuonna meidän joulusta tuleekin vihreä-kulta-musta-valkoinen.

Jos joku nyt miettii että uskaltaako hankkia lapsiperheeseen vaaleanpunaista sohvaa, niin vuoden kokemuksella voin kertoa että uskaltaa jos a)jaksaa pestä päällisiä usein tai b)ei jaksa ärsyyntyä pienistä tahroista. Jos taas haluaa että sohva on koko ajan tiptop mutta ei jaksa sitä usein pestä, kannattaa valita joku vähemmän vaalea ja arka väri kankaaseen. Kulutuksenkesto tässä sohvassa on ihan huippuluokkaa, eikä kertaakaan ole tarvinnut pelätä että se ei kestäisi vaikka jotain leikkejä. Myös tyynyt ovat säilyttäneet muotonsa, kunhan muistaa pöyhiä välillä.

Sohvasta kun on puhe, niin nyt on hyvä hetki siirtyä sohvalle röhnöttämään viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua kaikille <3