Sisustusjutuilla vielä jatketaan. Mun on pakko päästää kaikki reissun aikana patoutuneet sisustusajatukset nyt ulos, koittakaa kestää. Kuten tiedätte, me ollaan sohvakriiseilty siitä asti kun tänne muutettiin. Meidän Söderhamn-sohva on tuntunut olevan vähän liian iso tähän avoimeen tilaan ollakseen fiksu. Se hallitsee alakertaa ja vaikka sen asettaisi miten päin, se ottaa tosi paljon tilaa. Alkuun se oli olohuoneen ikkunoiden edessä ja nyt viimeiset pari kuukautta se on ollut keskellä lattiaa ilman käsinojia. Kummassakaan paikassa se ei ole tuntunut ihan oikealta. Kun sohva on keskilattialla, alakerta jakaantuu hassusti erilaisiin käytäviin ja suorakulmioihin. Sisustuksen kannalta sohva ei ole se paras vaihtoehto, mutta muuten se on hyvä. Se on edelleen juuri meidän perheelle sopivan kokoinen, mukava, kestävä, kaunis ja mitä vielä. Ei millään haluttaisi vaihtaa sitä, tai ainakaan minä en haluaisi.

Monessakin lukemassani sisustusoppaassa lukee, että yleensä sisustuksen kannalta valtavat kulma- tai divaanisohvat eivät ole niitä optimaalisimpia, koska harvalla on niin paljon tilaa kuin ne oikeasti vaatisivat. Niissä lukee myös, että silti ihmiset usein valitsevat niitä, koska mukavuuden kannalta ne taas ovat usein kaikkein miellyttävimpiä. Ja että usein pitää tehdä sitten valinta sen välillä, että haluaako skarpin ja siron kaluston vai haluaako sitten sen valtavan löhöilylinnakkeen, jossa on mukavaa olla. Mä olen vieläkin sen mukavuuden kannalla.

Ehkä voisin joskus suostua sellaiseen kompromissiin, että luovutaan sohvan divaaniosasta ja hankitaan sen tilalle sirompi nojatuoli tai pari. Näin hallitseva sohva-möhkö lyhenisi vajaalla metrillä, eikä olisi ihan niin hallitseva ja rajoittava. Mutta toisaalta, rakastan löhötä juuri divaanin päällä katsomassa sarjoja, se on sohvan paras paikka. Ja divaanille mahtuu kaksi tai kolme lasta parhaimmillaan, nojatuolille  varmaankaan ei, ainakaan yhdelle.

Ollaan katseltu koko kesä erilaisia sohvia ”sillä silmällä”, mutta ei ole löytynyt yhtään sellaista, mikä miellyttäisi nykyistä enemmän. Kun tämä sohva on juuri se, johon me ihastuttiin ja rakastuttiin. Sirommissa sohvissa ei ole niitä ominaisuuksia, joita mä sohvalta etsin. Eikä tätä sohvaa kannata vaihtaa ollenkaan, ellei vaihda juuri sirompaan.

Sitä me kuitenkin mietittiin, että jos sohvassa olisi vaaleammat päälliset, se ei ehkä ”pienentäisi” olohuonetta niin paljon. Tumman harmaa sohva on ollut myös värin puolesta sellainen iso tumma laatikko keskellä alakertaa. Me vaihdettiin aiemmin meidän vaaleanpunaiset päälliset tumman harmaisiin, koska ne olivat vaan ihan kertakaikkisen hirveän väriset kolmen vuoden käytön jälkeen. Toissapäivänä kun selailin Ikean sivuja ja menin katsomaan uusia oransseja Söderhamnin päällisiä, huomasin yhtäkkiä, että vaaleanpunaisia päällisiä ei ole enää myynnissä ollenkaan! Ja yhtäkkiä muistin, että hitsi, meillähän on ne vanhat vaaleanpunaiset päälliset tallella edelleen. Ja joo, toki ne oli hirveän väriset, mutta oli vielä yksi keino, jota ei oltu kokeiltu. Se oli Vanish Gold. En kestä, tämä kuulostaa joltain mainokselta, mutta voin siis todellakin vannoa, että me ei ikinä käytetä Vanishia normaalisti, koska se voimakas haju on mulle haastava.

Mähän olen hajusteherkkä, eli me ei käytetä mitään hajustettua yleensä. Siksi meillä ei myöskään ole mitään tuollaisia superpuhdistusaineita ollenkaan, vaan mennään aina hajustamattomilla pesuaineilla ja hajustamattomalla tahranpoistosuihkeella. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa purkillinen Vanishia ja kokeilla vielä, että jos päällisiin pinttynyt lika irtoaisi liottamalla. Hengitysmaski naamalla ja vessapaperia sieraimissa mä laitoin kaikki vaaleanpunaiset päälliset likoamaan Vanish-veteen tunniksi ja sen jälkeen pesin ne vielä koneessa Vanishilla. Ja kaikki lika lähti! Ihan uskomatonta, en olisi uskonut. Sen jälkeen pestiin päälliset vielä kaksi kertaa hajusteettomalla pesuaineella ja etikalla ja kuivattiin ne välissä kahdesti ulkona, jotta saatiin se Vanishin jäätävä haju pois.

Se ero oli ihan valtava, en olisi oikeasti uskonut, että päälliset saa vielä näin puhtaiksi, vaan luulin, että ne oli kokonaan menetetty. Miettikää, kolmen vuoden tummentumat ja esimerkiksi violetit slime-tahrat, jotka aikoinaan olivat se viimeinen niitti, joiden vuoksi päälliset lähtivät vaihtoon. En edes tiedä miksi säästin päälliset, niin hirveät ne olivat. Kai mä ajattelin, että ne voisi vielä värjätä (kunnes tajusin, että tekokuituja ei niin vaan värjätä). Mutta nyt olen niin iloinen, että me säästettiin ne, koska kaikki lika lähti. Harmaat päälliset on tallessa ja ne voi vaihtaa sohvaan koska tahansa, jos tuntuu, että vaaleanpunaiset keräävät liikaa likaa. Mutta vaihtelu virkistää ja nyt alakerta muuttui tuhat kertaa valoisammaksi, kun iso tumma alue muuttuikin vaaleanpunaiseksi.

Ei tämä vieläkään ratkaissut sitä, että mikä tulee joskus olemaan meidän lopullinen ratkaisu olohuoneen järjestykseen. Mutta ainakin tämä piristi nyt tässä hetkessä ja sohva tuntuu taas enemmän omalta. Vaaleanpunainen on niin mun juttu! Ja ehkä harkitsen, että pidän jatkossa kotona purkillisen tuota ihmeainetta, että jos joskus vielä tulee jotain ihan järkyttäviä tahroja vastaan.

Tervetuloa takaisin vaaleanpunainen sohva <3

Olen niin iloinen siitä, että ostettiin 3,5 vuotta sitten juuri Söderhamn-sohva, koska siinä on vaihdettavat päälliset. Muuten ei oltaisi ikinä varmasti uskallettu valitakaan vaaleanpunaista sohvaa. Vaaleanpunainen sohva on ollut the juttu meidän olkkarissa ja voi hitsi me rakastettiin sitä väriä alusta asti. Se oli niin ME, ja se oli niin persoonallinen ja hauska ja söpö ja kutsuva. Mutta voi hitsi  me ei tykätty siitä, mitä meidän elämä teki meidän sohvalle. Alusta asti me kuitenkin päätettiin, että sohva (edes haalean vaaleanpunainen) ei ole meidän kodissa mikään näyttelyesine vaan just se paikka, missä jokainen saa olla just niinkuin on.

Sohva on käynyt läpi lukuisia rankkoja kokemuksia, kuten kaatuneet coca-colat ja kahvit, sulaneet suklaakarkit tyynyjen välissä, täytekakun mansikat synttäreillä, lasten vatsataudit vuosien varrella ja hoitokoiran kuratassut. Ollaan pesty päälliset aika monta kertaa niin koneessa kuin tekstiilipesurillakin. 3,5 vuotta alkoi kuitenkin olla se aika, että edes perusteellinen pesu ei enää saanut irti kaikkea sitä harmautta, jota meidän elämä päällisiin aiheutti. Tahrat lähtivät aina, mutta mites divaaniin ja istumapaikoille ikiajoiksi kuluneet harmaat pyllyn kuvat? Meidän vakkaripaikat oli oikeasti nähtävissä sohvasta heti. Ei olla niitä ihmisiä, jotka ensin ostavat vaaleanpunaisen sohvan ja sitten peittävät istuinosat peittojen alle, etteivät ne tummu. Me ollaan ihan vaan annettu sohvalle parastamme ja pahintamme, se on ollut meidän kodin käytetyin huonekalu.

Viime viikolla kun me tultiin reissusta kotiin, äidin koira Armas oli oksentanut meidän olkkarin matolle useaan kohtaan, eikä äiti ollut onnistunut saamaan tahroja kokonaan irti, vaan edessä oli maton pesu (sekä synttärijuhlat viikonloppuna, eikä matto olisi ehtinyt enää ajoissa juhliin kun soittelin paniikissa viiteen eri pesulaan). Seuraavana päivänä reissulta paluusta meidän 3-vuotias löysi jostain kauan kadoksissa olleen violetin limalöllerön, jonka hän onnistui vahingossa rikkomaan sohvalle. Violetit slimet levisivät joka suuntaan sohvalla, eivätkä tahrat lähteneet millään. Sohva näytti oikeasti todella ällöttävältä. Katsottiin toisiamme Oton kanssa ja päätettiin, että tämä oli nyt tässä. Meidän olkkarin oli aika käydä läpi vähän isompi muutos, jota oltiin jo pidempään mietitty.

Ne vaihdettavat päälliset, onneksi, voi onneksi meidän sohvassa on mahdollisuus vaihtaa ne päälliset. Käytiin ostamassa Ikeasta uudet harmaat päälliset meidän sohvaan ja sen ilme muuttui kokonaan kuin uudeksi. Me rakastetaan meidän sohvaa ja se on kestänyt todella aktiivista käyttöä upeasti 3,5 vuotta. Se on pitänyt muotonsa ja on edelleen ihan yhtä mukava kuin ostettaessa. Päälliset vaihtamalla se oikeasti muuttui aivan uudeksi edullisesti ja helposti. Ei tarvinnut vaihtaa koko sohvaa, vaan ilme muuttui täysin pelkät päälliset vaihtamalla. Ja uudetkin päälliset ovat pestävät ja vaihdettavat. Eiköhän näillä mennä taas monen monta vuotta eteenpäin.

Lisäksi ostettiin vaaleanpunainen matto, koska ei kertakaikkiaan haluttu olla juhlissa ilman mattoa. Vanha matto on nyt pesulassa ja kun se tulee takaisin, niin katsotaan, että vaihdetaanko se takaisin olkkariin ja tuo uusi ihana vaaleanpunainen matto sitten meidän makuuhuoneeseen, missä ei ole vielä ollenkaan mattoa. Meillä on ylipäätään siis aivan todella vähän mattoja, koska ollaan niin kranttuja ja ollaan mieluummin ilman kuin ostetaan joku ”ihan kiva”. Tuo vaaleanpunainen oli siis kuitenkin sellainen, jota oltiin jo pidempään vilkuiltu ja mietitty sinne makkariin. Nyt se kuitenkin näyttää musta myös aika kivalta tuossa olohuoneessa, että saapa nähdä mitä me vielä keksitään. Vaaleanpunainen matto löytyi Askosta.

Vaihdettiin olkkarissa myös verhot ja pari tyynynpäällistä, sillä vihreät lehtiverhot olivat olleet paikoillaan nekin jo melkein kolme vuotta ja kaivattiin vaihtelua. Nyt olkkari näyttää meistä tosi kivalta ja lämpöiseltä ja on ihana saada erilaista ilmettä pitkästä aikaa. Rakastan silti edelleen meidän lehtiverhoja ihan hitsisti ja pidän ne todellakin tallessa, ei sitä tiedä jos vaihdan ne taas pian takaisin ikkunaan, tai laitan ne vaikka sinne makuuhuoneeseen.

ENNEN: 

JÄLKEEN:

Toivotaan, että harmaa sohva kestää meidän harmaita ja mustia housuja paremmin kuin vaaleanpunainen sohva, haha!

Mitä mieltä uudesta olohuoneen ilmeestä? Onko harmaa sohva parempi kuin vaaleanpunainen? Vaihdetaanko vaalea matto takaisin olkkariin, vai pidetäänkö vaaleanpunainen matto siellä?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bissellin kanssa.

Vaaleanpunainen sohva & kolme lasta = mahdoton yhtälö?

Te tiedätte, että meillä on vaaleanpunainen sohva, joka on meidän lempipaikka koko meidän kodissa. Olen rehellisesti kertonut täällä blogissa, että jos haluaa sen näyttävän aina kauniilta ja puhtaalta, sitä ei kannata hankkia, jos siis tykkää myös ottaa sen kanssa yhtä rennosti kuin me. Meidän sohvalla on aina vähän jotain likaa, ja tähän asti se on myös ollut tosi harmaantunut. Meillä ei kukaan natseile vaalealla sohvalla tummissa vaatteissa hengailusta, ja sen näköinen on sohvakin. Vaikka meidän sohvassa on konepestävät ja irroitettavat päälliset, sappisaippua ja tavallinen hajusteeton pesuaine eivät tepsineet tummien vaatteiden aiheuttamiin tummentumiin kankaissa. Sohva oli pesty viimeksi n. viisi kuukautta sitten jouluna, ja se ei silloin lähtenyt tummentumista puhtaaksi, vaikka tahrat lähtivätkin. Viiden kuukauden jälkeen sohva näytti jo ihan samalta, kuin silloin ennen joulua. Tahraiselta, harmaalta ja rajusti rakastetulta.

Sohvan pinta ennen puhdistusta

Oikeat välineet puhdistukseen on kaiken a ja o

Yleensä me pyyhkäistään tahroja heti kun niitä ilmestyy, mutta se ei ole kovin tehokasta. Ja kuten kerroinkin, konepesukaan ei puhdistanut päällisiä kokonaan, edes armottoman sappisaippuahinkkauksen kanssa. Olinko jo menettänyt toivoni sohvan värin suhteen? Kyllä. Ajattelin, että se tulee olemaan harmaantunut loppuelämänsä, ja olin itse asiassa jo ihan sinut sen kanssa. Ajattelin, että kunhan tahrat saa pois niin tummentuma ei haittaa, se on elämää. Edelleenkin olen samaa mieltä, mutta kun näytin sohvalle Bissell Spot Clean -tekstiilipesuria, sain hämmästyä: tummentumat alkoivat lähtemään mun silmien edessä. Harmauden alta alkoi paljastumaan se alkuperäinen vaaleanpunainen sävy.

Miksi tekstiilipesu ennemmin kuin konepesu?

Konepesukin on tehokasta, ja tarpeen aina ajoittain, mutta tekstiilipesuri on siitä kiva, että sen voi ottaa esiin ihan milloin vaan. Kaikkien päällisten irroittelu ja pesukoneeseen roudaaminen ja kuivattaminen vie aina vähintään sen päivän niin, että sohvalla ei sitten voi istua. Tekstiilipesurilla sen sijaan voi putsata tahrat heti kun niitä tulee. Aina välillä voi myös sitten käsitellä koko sohvan, niin saa tosiaan sen harmauden pois. Ja postauksen loppupuolella kurkataan, mitä meidän sohvasta irtosi viiden kuukauden käytön jälkeen.

Mitä kaikkea tekstiilipesurilla voi puhdistaa?

Tekstiilipesurihan sopii kaikkien kodin kangaspintojen lisäksi hyvin myös esimerkiksi lasten ulkovaatteiden puhdistukseen. Sitä voi käyttää joko yhdessä Bissellin Oxygen Boost & Formula -puhdistusaineiden kanssa, tai sitten ihan pelkällä vedellä. Kuuma höyry, sekä veden kuumana pitävä HeatWave -technology ovat jo itsessään tehokkaita puhdistajia. Ulkovaatteiden vedenpitävyyskäsittelyt saattavat kärsiä, jos vaatteita jatkuvasti pesee pesukoneessa. Spot Cleanilla tahrat voi putsata heti niiden synnyttyä ilman että vaatteiden ominaisuudet kärsivät. Lisäksi kuumalla höyryllä myös bakteerit kuolevat tehokkaasti. Veikkaan että ulkovaatteista ei myöskään irtoa yhtä paljoa mikromuoveja, kun käsittelee niitä kuumalla vesihöyryllä, verrattuna pesukonepesuun. Mutta tämä on toki vain omaa mututuntumaa, joku osaavampi voisi kertoa pitääkö paikkansa?

Kuinka poistaa banaanitahrat, voikukkatahrat tai saippuakuplatahrat vaatteista & kankaista?

Jokainen lasten vaatteita huoltava tietää, että painajaisimmat tahrat eivät suinkaan ole pahalta näyttävät veri (lähtee kylmällä vedellä) tai mustikka, johon sappisaippua tehoaa helposti, vaan vähemmän silmiinpistävät banaani, voikukka ja saippuakuplaneste. Vaikka ne eivät ole niin pigmenttisiä kuin vaikkapa mustikka, ne ovat sitäkin tiukemmin kiinni pysyviä. Niiden kanssa saa välillä taistella ihan huolella, että saa irtoamaan. Aurinko auttaa melkein kaikkeen, mutta aina ei ole aikaa odotella. Bissellin Spot Cleanilla lähti ainakin meidän sohvatyynystä banaanitahra, jonka taapero teki eräänä aamuna, kun hän päätti lähteä keittiöstä erittäin kypsän banaanin kanssa halimaan tyynyjä olohuoneeseen.

Bissell Spot Clean -laitteen käyttö

Bissell Spot Clean on helppoa ja nopeaa ottaa käyttöön. Vesisäiliössä on selkeät merkinnät mihin asti laitetaan kuumaa vettä, ja mihin asti kahta eri pesuainetta. Merkinnät on tehty sekä pienelle määrälle seosta, että suurelle määrälle seosta. Käyttö on tosi helppoa, täytetään vaan säiliö, laitetaan johto seinään ja laitetaan päälle suuresta punaisesta napista. Kuuma höyry-pesuaineseos on tosi tehokas puhdistaja, ja se oikeasti irrottaa lian silmien edessä.

Kannattaisiko sohvat ja nojatuolit puhdistaa säännöllisesti tekstiilipesurilla?

Kun mä olin putsannut meidän YHDEN sohvan istuintyynyn, ja katselin Spot Cleanin likavesisäiliötä, mua alkoi ällöttää. Katsokaa tuota vettä, mikä sohvasta irtoaa sen oltua käytössä viisi kuukautta edellisen konepesun jälkeen. Viisi kuukautta. Ja miettikää sohvia, joissa ei ole irrotettavia päällisiä, ja jotka ovat käytössä vuosia tai vuosikymmeniä. Vaikka likaa ei näkisi tummasta kankaasta, se ei tarkoita etteikö sitä siinä olisi. Tuli kyllä sellainen fiilis, että mä todellakin haluan putsata meidän sohvan päälliset erittäin säännöllisesti. Siinä oleskellaan niin paljon, että se todella kerää kaiken lian ja pölyn iholta. Ja varsinkin näin kesällä, kun ollaan usein samoilla vaatteilla sekä ulkona että sisällä, on tärkeää putsata sohvaa vieläkin useammin.

Bissell lyhyesti

Bissell oli itselleni tuntematon merkki ennen tätä kampanjaa, mutta tutustuttuani yhtiön historiaan, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että Bissell on hieno yritys. Bissell on perustettu jo vuonna 1876, ja itse asiassa Bissellin johtoon astui vuonna 1889 Amerikan ensimmäinen naispuolinen toimitusjohtaja: yrityksen perustaneen Melville Bissellin vaimo Anna. Ihan mieletöntä, ja edistyksellistä siihen aikaan! Bissell on edelleen perheyritys, vaikka onkin kasvanut melkoisesti 1800-luvulta. Yhtiön filosofia kohtaa hyvin omani kanssa: kotona kuuluu saada nauttia siellä olemisesta, eikä varoa sotkuja tai elämää.

LUKIJAKILPAILU: VOITA OMA BISSELL SPOT CLEAN TEKSTIILIPESURI (ARVO 129€)!

Mitä sinä puhdistaisit Bissell Spot Cleanilla? Tutustu Spot Cleaniin ja sen mahdollisuuksiin Bissellin sivuilla, ja kerro vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksissa, niin osallistut yhden Bissell Spot Cleanin arvontaan (arvo 129€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 27.5.2018 klo 22.00 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!

Tasan vuosi sitten kirjoitin postauksen meidän sohvasta, joka oli silloin uunituore tulokas meidän uudessa kodissa. Nyt ollaan asuttu tässä kodissa vuosi, ja vaaleanpunainen sohva on elänyt meidän kanssa tämän vuoden. Vuoden, joka on sisältänyt hurjasti kuolaa, suihkuavaa maitoa, kaatuneet kahvit ja cokikset, rajun vatsataudin, paljon maissinaksuja, ja sohvan ensimmäisinä kuukausina myös paljon sohvalla makoilua supistusten hillitsemiseksi. Ei siis ehkä se helpoin vuosi vaaleanpunaiselle sohvalle, ja se on myös näkynyt.

Sohva on suoraan sanoen näyttänyt välillä istuinosasta ihan hirveältä, sillä joka kerta kun pieni kuolamonsteri seisoo sitä vasten, siihen jää uusi tummareunainen läikkä. Imetyksen ensimmäisinä kuukausia maidon tulo oli välillä hallitsematonta, ja sitä levisi sohvallekin, kun siinä paljon pidettiin imetysmaratoneja. Ja jos lähdetään ihan jo siitä, että kun sohvalla oleilee paljon tummissa vaatteissa, niin niistä tarttuu väriä vaaleaan kankaaseen.

Hyvä puoli on se, että päälliset ovat irrotettavat ja konepestävät, ja myöskin puhdistuvat koneessa lähestulkoon uudenveroiseksi. Eli tuo kaikki mainitsemani sotku on helposti poistettavissa, onneksi. Ainoa ongelma on laiskuus – kun ne pitäisi jaksaa irrottaa (siinä menee ainakin kolme minuuttia), viedä pesukoneeseen, ja kuivattaa, ja sitten vielä laittaa takaisin. Ja olla se aika siinä välissä ilman sohvan päällisiä. Ei nyt niin iso homma, mutta sanotaanko vaikka niin että tämän muutenkin vaiherikkaan vauvavuoden aikana juuri tuo homma on tuntunut vaan liian isolta toteuttaa tarpeeksi usein (eli 2-3kk välein). Tiedättekö, se ei oikeasti ole iso homma, sen kun ottaa ja irrottaa ja kiikuttaa sinne yläkertaan. Mutta just nyt se on vaan tuntunut siltä että ”eihhh”.

Siksi meillä on siis tälläkin hetkellä läikikäs ja harmaa sohva. Mutta mä lupaan pestä nuo päälliset joulusiivouksen yhteydessä, niin saadaan ainakin joulun aikaan nauttia puhtaasta sohvasta. Ja sohvan kannalta onneksi vauvakin kasvaa koko ajan, ja mahdollisesti kuolaakin vähemmän. Maito ei ainakaan enää suihkua joka suuntaan, kuin silloin harvoin kun tyyppi päättää puristella toista tissiä samalla kun syö toisesta. Eli toivon kipinä elää, että ensi vuonna saadaan nauttia puhtaasta vaaleanpunaisesta sohvasta jo vähän pidempään, kuin tänä vuonna.

Mutta entäs sisustuksen kannalta, kannattiko vaaleanpunainen väri? Ehdottomasti! Mä rakastan sitä, rakastan rakastan rakastan. Sohva saa mut hymyilemään aina kun muistan sitä ajatella, siinä on tosi hyvä istua ja röhnöttää, ja meidän koko perhe mahtuu siihen helposti. Vaikka tässä puhun läikistä ja harmaudesta, ei se ole kuitenkaan se mikä sohvasta ekana pistää silmään kun sitä katsoo. Se hylkii kyllä likaa, ja vasta sitten kun alkaa tuijottelemaan, tulee huomattua ne läikät.

Sohva on meidän olkkarin kruunu, katseenvangitsija, jonka ympärille sisustus on helppo rakentaa. Se on sen verran vaalea väri että sen kanssa on helppoa uskaltaa kokeilla rohkeitakin yhdistelmiä ja tummempia elementtejä. Tykkään siitä edelleen aivan super paljon! Erityisen kiva siitä tuli mun mielestä, kun yhdisteltiin vaaleanpunaiseen vähän vihreää, ja tänä vuonna meidän joulusta tuleekin vihreä-kulta-musta-valkoinen.

Jos joku nyt miettii että uskaltaako hankkia lapsiperheeseen vaaleanpunaista sohvaa, niin vuoden kokemuksella voin kertoa että uskaltaa jos a)jaksaa pestä päällisiä usein tai b)ei jaksa ärsyyntyä pienistä tahroista. Jos taas haluaa että sohva on koko ajan tiptop mutta ei jaksa sitä usein pestä, kannattaa valita joku vähemmän vaalea ja arka väri kankaaseen. Kulutuksenkesto tässä sohvassa on ihan huippuluokkaa, eikä kertaakaan ole tarvinnut pelätä että se ei kestäisi vaikka jotain leikkejä. Myös tyynyt ovat säilyttäneet muotonsa, kunhan muistaa pöyhiä välillä.

Sohvasta kun on puhe, niin nyt on hyvä hetki siirtyä sohvalle röhnöttämään viikonlopun viettoon. Ihanaa viikonloppua kaikille <3