Milloin viimeksi -haaste: 50 kysymystä & vastausta

12.05.2021

Karoliina Pentikäinen haastoi mut vastaamaan näihin 50 kysymykseen, ja tottahan toki otin hauskan haasteen vastaan! En ole pitkään aikaan tehnytkään yhtään blogihaastetta, joten tämä oli oikein kiva juttu tähän väliin.

1. Karjuit. Hyvä kysymys! En tiedä. Karjuminen on mulle tosi vierasta, tulee mieleen lähinnä tilanteita joissa olen karjunut leikilläni (esimerkiksi esittänyt leijonaa), tai sitten mun eka synnytys, jossa karjuin, mutta mulle sanottiin, että kannattaa olla hiljaa niin on paremmin voimaa ponnistaa. Sitten lakkasin karjumasta, enkä ole muissa synnytyksissä karjunut. 

2. Ajoit autoa. En ole vielä(kään) ajanut. Otolla on edelleen se opetuslupa, mutta tämä on just se asia, mitä ei olla vaan saatu aikaiseksi kaiken tämän muun keskellä, ja ollaan huomattu, että ollaan jälleen pärjätty ihan hyvin vain yhdellä kuskilla ja autolla. Mulla ei ole mitään valtavaa paloa tähän asiaan, eikä ole ilmeisesti vielä tullut niin suurta tarvetta, että oltaisiin saatu aikaiseksi hoitaa tarvittavat varusteet autoon ja aloittaa. 

3. Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta, onko se turvallista. Siitä on kyllä aikaa ihan liian kauan. 

4. Urheilit. Kävelyllä kävin viimeksi eilen. Kunnon hikiliikuntaa olen harrastanut viimeksi juuri ennen joulua, sen jälkeen vain joogaa ja kävelyä. 

5. Olit pelokas. Alkuvuodesta, kun oli epävarmaa, että selviääkö meidän vauva. Se epätietoisuus oli niin pelottavaa ja rankkaa monen viikon ajan. 

6. Itkit. Eilen kun katsottiin Handmaid’s talen 3. kauden vikaa jaksoa ja siinä oli niin koskettava ja valtavan suuri hetki.

7. Söit vaan herkkuja lounaaksi. Ei tule mieleen. Migreenin takia olen ihan naurettavan tarkka mun aterioista, mun on pakko syödä ne päivän ainakin neljä pääateriaa, että ei tule päänsärkyä tai migreeniä. Välipalaksi söin munkkia vappuna. 

8. Sheivasit. Viikonloppuna kainalot. 

9. Olit kateellinen jollekin toiselle. En muista milloin olisin ollut sellaisella katkeralla tavalla kateellinen. Mutta silloin kun keväällä itse pelkäsin koko ajan meidän vauvan puolesta, mietin kaihoisasti, että olisinpa itsekin jo yhtä turvallisilla viikoilla mun raskaudessa kuin mun ystävä. 

10. Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon. Maanantaina. Silloin tuli just sähköpostiin S-bonustiedote ja taas kilahti kuukauden bonukset suoraan rahastoon säästöön. Sinne on kertynyt mukava summa rahaa, joka on kasvanut erittäin hyvin korkoa. Seuraavan kerran sijoitan ensi viikolla, kun säännölliset kuukausisäästöt menevät tililtä. 

11. Olit yksin kotona yön? Silloin kun ei oltu vielä muutettu yhteen Oton kanssa. Siis tämän on ollut pakko olla helmikuussa 2011, eli yli kymmenen vuotta sitten, hah! Lasten kanssa olen kyllä ollut yksin kotona yötä ilman Ottoa, mutta en koskaan kokonaan yksin sen jälkeen kun tavattiin. 

12. Sait olla yksin. Viimeksi tänään, kun Otto oli hakemassa lapsia koulusta. 

13. Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun. Viikonloppuna meillä oli kunnon nauruhepulit Oton kanssa illalla lasten mentyä nukkumaan, kun tehtiin iltapalaa. 

14. Valvonut aamulla kello neljään? Olisikohan se ollut mun ystävän polttareissa vuonna 2019, tai sitten meidän hääpäiväbileissä, myös 2019. Tosin silloin saatoin valvoa vain kolmeen asti. Tai sitten silloin kun tultiin New Yorkista kotiin viime vuonna, silloin oli rytmi ihan sekaisin etenkin kotimatkalla. 

15. Olet bailannut aamuun saakka. Nuo samaiset kaksi kertaa ovat ne hetket, kun olen viimeksi ”bailannut aamuun saakka”. Mutta siis jos mietitään, että olisi valvonut koko yön ja bailannut oikeasti aamuun aamuun saakka, niin en kyllä tiedä millloin viimeksi. Ehkä ennen kuin sain ensimmäisen lapsen. 

16. Teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi. Musta tuntuu, että koko mun elämä on asioiden tekemistä, joita en ikinä (ennen) uskonut tekeväni. En koskaan nuorena uskonut, että voisin oikeasti ostaa mun unelmien kodin tai päästä käymään New Yorkissa. Nykyään en enää ajattele, että olisi asioita, joihin en pysty. 

17. Rukoilit. Wau, mikä kysymys. Tosi harvoin tulee otettua kantaa mihinkään uskontoon liittyvään omassa blogissa, ehkä siksi, kun en itsekään ole ihan varma mikä oma suhtautumiseni mihinkin asiaan on. En osaa vastata tähän. 

18. Kävit Alkossa. Se oli joulukuussa, kun ostin muutamaa päivää ennen joulua valkoviiniä joulupöytään, jota en sitten koskaan edes maistanut. 

19. Kävit ulkomailla. New Yorkissa helmikuussa 2020. 

20. Kävit järvessä uimassa. Ei kyllä mitään hajua, milloin olen uinut viimeksi järvessä. Meressä on tullut uitua monen monta kertaa viime kesänäkin, mutta järvessä ehkä joskus 2018. 

21. Söit ulkona ravintolassa. Viime vuoden puolella, olisiko ollut joko meidän illallinen Nudessa mun synttäreinä, tai sitten joku lounas ehkä lokakuussa. Sen jälkeen ollaan haettu vain noutoruokaa. Olisipa ihana käydä taas ravintolassa!

22. Maistoit itsellesi uutta ruokaa. Tällä viikolla. Me tilataan Ruokaboksia ja siellä tulee jatkuvasti uusia reseptejä testiin. 

23. Kiroilit. Tällä viikolla tai viime viikolla. Ennen kiroilin päivittäin, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän ne omat sanat särähtää myös omaan korvaan jostain syystä. Kiroilen nykyään lähinnä silloin, jos tiputan jotain tai satutan vahingossa itseni. 

24. Olit humalassa/kännissä. Yksissä juhlissa keväällä 2015. Se tuntui pitkän tauon jälkeen niin ahdistavalta, että päätin silloin, etten koskaan enää halua kokea sitä uudelleen. Humalasta ei tullut vapautunut olo kuten teininä, vaan se tuntui vaan tosi ahdistavalta. Sen jälkeen en ole juonut missään isoissakaan juhlissa muutamaa (2-3) lasillista enempää, enkä usko, että koskaan enää tulen juomaan. 

25. Leikkasit kynnet. Ehkä kuukausi sitten. Raskausaikana kynnet kasvaa mulla niin upeasti, nautin pitkistä kynsistä.

26. Turhauduit. Viime viikon maanantaina, kun mulla oli niin valtavan paljon hommaa. Onneksi sain kaiken tehtyä. Mutta kyllä siinä sai olla kieli keskellä suuta, että ehdin hoitaa kaiken. 

27. Juoksit cooperin testin. Lukiossa varmaankin. 

28. Luit Raamattua. Rippikoulussa varmaan. Pitäisi kyllä ihan mielenkiinnosta lukea sitä joskus. 

29. Nukuit yön yli. Viime yönä. Onneksi ainakin toistaiseksi olen saanut alkuraskauden katkonaisten unien jälkeen nukuttua tosi hyvin vielä. 

30. Mietit omia arvojasi. Eilen, kun mua haastateltiin yhteen lehtijuttuun, joka ilmestyy myöhemmin tässä kuussa. Puhuin siinä nimenomaan mun arvoista ja elämän asenteesta. Arvot on mulle tosi tärkeitä ja ne auttaa pitämään keskiössä ne asiat, jotka oikeasti merkitsevät mulle.

31. Teit hutiostoksen. Kuukausi sitten ostin lapselle bikinit hänen lempivärissä. Kotiin päästyä Otto leikkasi niistä laput irti ja vasta kun lapsi sovitti niitä, huomattiin, että olin epähuomiossa ottanut kaksi kokoa liian suuret. Ne oli aivan kertakaikkisen liian isot vielä. Vitsit että harmitti, että en ollut huomannut kaupassa, ja että kun laput oli jo irrotettu, niin niitä bikineitä ei voinut enää vaihtaa. Mutta me laitettiin ne säästöön, otetaan käyttöön sitten parin vuoden päästä kun ovat sopivat. Ja ehkä Otto oppi nyt tästä kerrasta, että lappuja ei ikinä leikata ennen kuin on sovitettu, hah! 

32. Puhuit englantia. Pari viikkoa sitten kun törmäsin kauppareissulla englanninkieliseen ystävään sattumalta. 

33. Olit rohkea. Pientä rohkeutta tarvitaan mun työssä koko ajan. Monesti saa ylittää itsensä kun avautuu asioista. Toisaalta, tarvitsen myös rohkeutta siihen, että uskallan rohkeasti puhua itseni ja työni puolesta ja myydä ideani potentiaaliselle asiakkaalle. Isosti rohkea olen viimeksi ollut ehkä silloin, kun vihdoin päätettiin Oton kanssa, että vauva saa tulla. Tai silloin, kun ostettiin tämä koti. Se tuntui niin hullulta ja pelottavalta, mutta me tehtiin se! 

34. Sanoit “minä rakastan sinua”. Aamulla kaikille lapsille kun lähtivät kouluun ja dagikseen, ja Otolle joka heidät vei. 

35. Maksoit laskun. Tänään maksoin juuri muutaman e-laskun, joita oli tullut. 

36. Lahjoitit hyväntekeväisyyteen. Tänään maksoin tililtä myös Planin kk-maksun, kun olen kummi. 

37. Koit olevasi hyvä äiti. Eilen illalla, kun lapsi sanoi, että olen maailman paras ja ihanin ja rakkain äiti. Tai ehkä tänään aamulla, kun puhdistettiin yhdessä toisen lapsen kenkiä ennen kouluun lähtöä ja hän sanoi, että on ihana viettää yhdessä äiti-tytär -aikaa, vaikka me vaa puhdistettiin kenkiä. Ei siinä, mullakin oli oikein mukavaa kyllä ja höpöteltiin samalla kaikenlaista. Mulle tulee niin hyvä ja voimaannuttava fiilis siitä, kun näen, että meidän lapset osaavat arvostaa pieniä asioita ja ovat kiitollisia jokaisesta päivästä. 

38. Ajattelit onnistuneesi. Kun viime viikolla laskin budjettia seuraavan kolmen kuukauden ajalle. Teki mieli kiljua ilosta, että vaikka korona viime vuonna sotki monet asiat ja tuntui kuin olisin hypännyt tyhjän päälle tuntemattomaan, olen saanut tilanteen käännettyä voitoksi ja pärjään loistavasti. 

39. Ostit itsellesi jotain ihanaa. En kyllä nyt saa mieleen. Olen viime aikoina ostanut kaikkea ihanaa lähinnä meidän vauvalle. Itselleni ostokset ovat olleet ennemmin käytännöllisiä, kuten alushousut jotka eivät purista, tai kengät joissa ei ole nauhoja. 

40. Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään. Tää on jännä kysymys myös. Tulee mieleen lähinnä jotkut teininä tapahtuneet asiat? 

41. Oli sun menkat. No ennen tätä raskautta, eli marraskuun lopussa. 

42. On tullut verta nenästä. Ihan valumalla verta on tullut viimeksi kun olin kesätöissä 2009 ja asuin sen kesän ajan Otaniemessä Espoossa. Olin just lähdössä töihin ja myöhästyin sen takia, kun mun nenästä vaan alkoi valumaan aivan hulluna verta, niin että rappukäytävän lattiakin meni ihan vereen ja jouduin siivoamaan sen ja vaihtamaan vaatteet. Se ei millään meinannut loppua. Taisi johtua siitepölyallergiasta ja allergialääkkeistä se. 

43. Myönsit olleesi väärässä. Aina tarvittaessa myönnän kyllä mielellään, mutta nyt just ei tule mieleen. 

44. Harrastit seksiä. Eilen. 

45. Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta. Maanantaina laitoin positiivista palautetta Instagramissa erään yrityksen tilille, kun ollaan oltu niin tyytyväisiä asiakkaita. 

46. Pyysit apua ystävältä. Viime viikolla kysyin ystävältä, että osaisiko hän auttaa mua ompelemaan yhden vaatteen meidän vauvalle, kun en tunnu löytävän mistään yhtä juuri sellaista, jonka haluaisin. 

47. Pyysit anteeksi. Olisikohan se ollut maanantaina, kun Otto siivosi ja olin jättänyt astiat lojumaan, enkä vienyt koneeseen. Mun niin pitäisi skarpata siinä!  

48. Suutuit puolisollesi. Tästä on nyt pari kuukautta jo, mutta silloin kirjoitin blogiinkin, että hormonit sai mut itkemään, vaikka en halunnut, eikä mua edes itkettänyt omasta mielestä, mutta silti se itku vaan tuli. Eniten ehkä suutuin kuitenkin niille hormoneille, jotka eivät toimineet tilanteessa kuten halusin. Halusin olla rauhallinen, mutta sitten muutuin itkumonsteriksi, hah. Nyt onneksi voi nauraa tuolle ja olotkin on olleet paljon seesteisemmät viime viikkoina. 

49. Nolasit itsesi. Ei tule nyt mieleen. On niin vähän sosiaalisia kontakteja kuluneen vuoden ajalta, että hyvin harvoin jos ollenkaan on ollut mitään tilanteita, joissa olisin nolostunut. 

50. Tunsit pakahtuvasti onnesta. Viimeksi tänään päivällä, kun join päiväkahvia omalla pihalla ja lämpömittari näytti 23 astetta. Kaikki oli vaan niin ihanaa just siinä hetkessä. 

Vitsit tää oli hauska haaste tehdä, olipa kiva miettiä näin paljon erilaisia vastauksia! Toivottavasti tekin tykkäsitte! 🙂 


Raskausviikko 24 (23+0-23+6)

11.05.2021

Taas on tiistai, miten tämä on ees mahdollista! Viikot vaihtuvat niin tiuhaan. Kyllä sitä ehtii lopussa sitten ihmetellä ajan kulumisen hitauttakin varmasti, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että raskaus vaan juoksee eteenpäin, enkä itse pysy perässä. Nyt alkoi jo 25. viikko, mikä tarkoittaa sitä, että jos tämäkin vauva tulisi hieman etuajassa kuten kolme siskoaan, meillä olisi n. kolmen kuukauden kuluttua vauva maailmassa. Huh, että meneekin aika nopeaa! Siitähän on jo kolme kuukautta, kun me kerrottiin raskaudesta läheisille!

Tällä kuluneella viikolla on ollut muutamana iltana liitoskipuja. Olen yrittänyt tarkkailla, että aiheuttaako joku tietty liike tai puuha niitä enemmän, mutta ei. Ne tulevat tai ovat tulematta aivan mielivaltaisesti. Yhtenä päivänä kävelin varmaan enemmän kuin koko raskausaikana, eivätkä kivut vaivanneet lainkaan. Toisena taas kävelin ja liikuin ihan normimäärän, mutta illalla kyljen kääntäminen tai sohvalta nouseminen oli tuskallista. Toivotaan, että ne pysyvät kuitenkin sellaisena epäsäännöllisenä vaivana edelleen, että tulevat vain joskus. Ei mulla ole koskaan tainnut liitoskipuja olla päivittäisenä riesana, joten toivottavasti ei tälläkään kertaa.

Toinen uusi vaiva, jonka sain viime viikolla, on levottomat jalat iltaisin! Mulla on ollut sitä ennenkin raskauksissa satunnaisesti ja nyt yhdistin sen tähän rauta-arvojen laskuun, että voi johtua mahdollisesti myös siitä, kun jotain googlettelin. Aloin onneksi syömään lisärautaa, joten varmasti arvot lähtevät pian taas nousuun. Levottomat jalat on niin höpsö tunne, siis en osaa kuvailla mitenkään muuten kuin että on tosi vaikea pitää jalkoja paikallaan ja mikään asento ei tunnu luontevalta. Koko ajan tekee mieli heilutella jalkoja ja ne tuntuu jotenkin vaan tosi väärältä. Onneksi tämäkään vaiva ei ole nyt pariin iltaan vaivannut, joten elättelen toivoa, että jos se rauta olisi jo alkanut vaikuttaa sen verran, että arvo olisi noussut oman levottomien jalkojen maagisen rajani yli, kun hetken olen sitä ehtinyt jo popsimaan.

Muuten olen voinut tosi hyvin, ei ole supistellut eikä väsyttänyt, vaan edelleen nautin energisestä keskiraskaudesta. Vauva on myös erittäin energinen edelleen ja maha on heilunut jatkuvalla syötöllä joka päivä. Rakenneultran jälkeen hän on tainnut kasvaa kokoakin jo ihan kiitettävästi, ainakin puolen kilon raja on varmasti jo ylittynyt. Raskausappin mukaan hänen kokonsa pitäisi tällä viikolla olla 680-790g ja pituutensa 34-37cm. Mitat olivat kolme viikkoa sitten 360g ja 21cm, niin tuntuu kyllä hurjalta, että tyyppi olisi jo noin iso, ei ehkä ihan vielä. Mutta se kyllä tuo huimasti mielenrauhaa, että puolen kilon raja on ylitetty ja ollaan koko ajan vaan paremmilla viikoilla. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja niitä on niin hauska seurata. Vauvalla on myös ollut hikka monta kertaa ja se tuntuu kyllä myös aika hassulta.

Mulla on jotenkin ihan valtava vauvakuume just nyt! Katselen paljon kaikkia vauvavideoita TikTokista ja meidän lasten vanhoja vauvakuvia ja videoita. Olen hypistellyt pieniä vaatteita ja haaveillut siitä, miten sitten puen meidän pikkuisen niihin. Viikko viikolta ajatus vauvasta tulee konkreettisemmaksi. Me myös vauvakuumeillaan täällä Oton kanssa yhdessä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Odotetaan vaan molemmat niin hulluna, että päästään tapaamaan meidän rakas pieni. Odotetaan sitä vauvakuplaa ja sitä, että saadaan nuuhkuttaa pieniä varpaita ja pussailla pientä nenänpäätä ja tuntea sylissä se pikkuruinen tyyppi. Odotan niin paljon sitä, että vauva nukkuu mun sylissä tai rinnalla! Ja sitä, että saan kantaa vauvaa liinassa tai repussa ja kävellä ylpeänä vaunulenkillä. Ihan jäätävä vauvakuume siis. Mutta vielä pitäisi malttaa, laskettuun aikaan on vielä 16 viikkoa.

Checklist raskausviikko 24:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija

Cravings: Kaikki tulinen. Laitoin chiliä salaattiinkin 😀 

Oireet: Levottomat jalat ja liitoskivut, mutta onneksi satunnaisesti. 


Blogini täytti 10 vuotta!

10.05.2021

Kaksi päivää sitten tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun naputtelin ensimmäisen postauksen Bloggeriin ja tuuttasin sen ulos. Se, että se tapahtui kaksi päivää sitten, mutta kirjoitan tätä postausta vasta tänään, on yksi niistä asioista, joissa olen kuluneen 10 vuoden aikana mennyt eteenpäin. Olen tajunnut sen, että ei se vähennä yhtään tuon merkkipäivän arvoa, että pyhitin sen varsinaisen synttäripäivän perheelleni ja levolle, ihan yhtä hyvin voin kirjoittaa blogisynttäreistä tänään työpäiväni aikana. Kaikille muille se synttäripäivä on vain yksi päivä muiden joukossa, josta voi ihan yhtä hyvin lukea myös maanantaina, jos kiinnostaa. Joten miksi stressaisin ajoitusta ja laittaisin sen itseni edelle?

Monta vuotta meni oppia tämä asia, kuten niin moni muukin. Tällä hetkellä koen kuitenkin olevani parhaimmassa tasapainossa koskaan työn määrän ja levon kanssa. Kaikkea on juuri sopivasti. Maanantait ovat usein kiireisiä ja sellaisina ne mieluusti otankin. Kun viikon saa hyvin käyntiin tehokkaalla työpäivällä, jää hyvä fiilis. Loppuviikkoa kohti taas yleensä höllään aste asteelta. Kymmenessä vuodessa olen oppinut tuntemaan itseni ja omat työtapani.

 

En silloin 10 vuotta sitten mitenkään voinut arvata, että blogi ja some toisi joskus mulle elannon ja johdattaisi mut tänne missä nyt olen. Kun perustin blogin, ei bloggaaminen ollut monellekaan vielä edes sivutulo. Itselläni ei käynyt mielessäkään, että blogin kautta voisi joskus esimerkiksi saada tuotenäytteitä tai tienata jopa rahaa, koska silloin näin ei vielä ollut kuin ihan muutamalla ihmisellä Suomessa. Motiivit blogin perustamiseen olivat vertaistuessa, oman arjen dokumentoinnissa ja ihan vaan mukavassa harrastuksessa, kun ei ollut ”muutakaan parempaa tekemistä”. Sisältöä tuotettiin todella matalalla kynnyksellä, sen kummempia miettimättä.

Kymmenen vuoden aikana some on mennyt joskus siihenkin, että kaiken sisällön piti olla mielellään tosi suunnitelmallista ja harkittua, ja kuvienkin mahdollisimman hyvin stailattuja. Yritin itsekin mahtua siihen muottiin, mutta en koskaan mahtunut ja otin siitä aika isoja paineita. Mun elämä ei ollut sitä, että matkustetaan kohteesta toiseen upeiden rekvisiittojen ja ammattikuvaajien kanssa, tai että on just ne oikeat macaronsit mukana. Koin olevani vääränlainen, enkä tarpeeksi hyvä vakavasti otettava bloggaaja. Koin aina olevani vähän huijari muiden joukossa, tuntui etten kuulu sinne ammattilaisten sekaan, vaikka se olikin mun ammatti.

 

Vaati paljon ajatustyötä ymmärtää, että se, että olen minä ei tee musta huonompaa. Mua ei seurattu siksi, että olen sellainen kuin kuuluu tai sellainen kuin joku toinen, vaan siksi, että olen minä. Se tuntuu hyvältä. On vahvuus olla minä, ei heikkous. Ja vaikka en sopisi mihinkään muottiin, olen oikeanlainen omana itsenäni. Ajatkin ovat muuttuneet ja se on tehnyt tämän ymmärtämisestä itselleni helpompaa. Jokaviikkoiset matkat maailman eri kohteisiin ja ammattikuvaajien ottamat huippustailatut eivät enää ole ammattilaisuuden mittari, vaan sitä mitataan aivan muilla asioilla. Koen olevani niissä muissa asioissa vahvoilla.

 

En ole enää yhtä rohkea kuin kymmenen vuotta sitten. Silloin sanoin mitä sanottavana oli, sen kummempia miettimättä. Jaksoin perustella näkemyksiäni kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa otin mukaan disclaimerit joka asiasta, yritin aina olla askeleen edellä ja miettiä mikä nyt voisi olla se yksi juttu, johon kaikki tarttuvat jos en sitä erikseen huomioi. Usein epäonnistuin. Viidestä eri tekstissä olevasta disclaimerista huolimatta kuvassa saattoi olla jokin pieni yksityiskohta, johon sankoin joukoin takerruttiin. En osannut ennakoida kaikkea. Se harmitti. Se myös hiljensi.

Sitten tajusin, että mun ei ole pakko osatakaan. Ne jotka haluavat löytää jotain takerruttavaa, löytävät sitä aina riippumatta minusta. En koskaan tule olemaan riittävän hyvä niiden silmissä, jotka eivät minusta pidä. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä kaikkien tarvitse pitää minusta tai minun valinnoista. Riittää, kun tiedän itse omat perusteluni ja motiivini ja pystyn seisomaan sanojeni ja tekojeni takana. Olen yrittänyt olla rohkeampi ja puhua jälleen niistä asioista, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Samalla olen yrittänyt pitää aina mielessäni sen perusarvon, joka on toiminut mun somekanavien kantavana voimana alusta asti. Haluan tuoda iloa, jotain hyvää ja positiivista niin monen ihmisen elämään kuin mahdollista. Ja sitä haluan jatkaa hamaan tulevaisuuteen asti.

Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että olen saanut kulkea tämän matkan ja kasvaa ja oppia. Olen niin kiitollinen kaikista teistä, jotka olette pysyneet mukana, osa jopa vuosikymmenen, moni useita vuosia. Jokaisesta uudesta ja vanhasta tyypistä olen ihan mielettömän otettu. Me ollaan luotu yhdessä mahtava yhteisö ja käyty ihan mielettömiä keskusteluita. Vaikka viime vuosina keskustelu on siirtynyt blogin kommenttiboksista lähinnä piiloon yksityisviesteihin, sitä keskustelua on edelleen ihan valtava määrä. Te annatte mulle niin paljon ihan joka päivä. Kiitos kun myötäelätte, kiitos kun herättelette ajattelemaan, annatte palautetta, vinkkejä ja kiitätte. Kiitos kun tsemppaatte, lähetätte voimaa ja hitto vieköön osallistutte jopa meidän kirjakeräysprojektiin (enää yksi The Baby Sitters Club -kirja puuttuu)!  Te olette kultaa. KIITOS.

 

Aion jatkossakin olla juuri se tyyppi, jota joku voi pitää vähän naiivina ja hömppänä, kun se luulee, että elämä neljän lapsen kanssa voi olla ihan kivaakin. Aion jatkossakin näyttää meidän arkea ja elämää sellaisena kuin se on, minun silmin. Aion jatkossakin tehdä tätä työkseni ylpeästi ja suurella ilolla ja rakkaudella. Aion jatkossakin tehdä isoja suunnitelmia ja kertoa niistä ääneen, vaikka en aina kaikessa onnistuisikaan.

Toivon, että pysyt mukana myös seuraavat 10 vuotta ja seuraat, mihin ne meitä vievät. Jos verrataan nykyhetkeä siihen mistä lähdettiin 10 vuotta sitten, niin en osaa edes kuvitella millaisesta asetelmasta kirjoitan blogin 20v-synttäripostausta (koska sellainen on todellakin luvassa!).

PS: Jotenkin musta on ihan hillittömän hauskaa, että näin kymmenen vuoden jälkeen yksi asia on jälleen samalla tavalla, kuin silloin 10 vuotta sittenkin: meille odotetaan syysvauvaa! Tässäkin asiassa on näköjään palattu juurille. 😀


Vastasyntyneen vaatekaappi (Koot 50-56): muistilista & ostokset esittelyssä

06.05.2021

*Postauksen kuvissa näkyvissä ilmaiseksi saadut seuraavat tuotteet: Reima body, housut ja sukat, Kaiko body, housut ja bonnet-hattu, Unikid.fi Benno-merkkiset pipo ja huivi, Sidoste sukat ja tumput. Merkitty erikseen tähdellä ja ”(saatu)”-merkinnällä kuvatekstissä.

Pikkuhiljaa olen tehnyt vauvanvaateostoksia, mutta vielä kaapista myös puuttuu kaikenlaista. Joitakin juttuja löytyi jo valmiina, mutta aika vähän. Lähinnä pienenpieniä sukkia ja muutamia isompien lasten ensivaatteita. Olen ollut valtavan kiitollinen itselleni siitä, että meidän 4-vuotiaan vauva-aikana dokumentoin tänne blogiin hänen vaatekaappia.

Sen pohjalta on ollut tosi iisi suunnitella hankintoja ja niille sopivia määriä. Olen myös painanut mieleeni vanhat omat periaatteeni siitä, että kuviollisia ja yksivärisiä vaatteita pitää olla sopivassa suhteessa, ja että on mukavaa jos suurin osa vaatteista sopii helposti yhteen toistensa kanssa. Ja muistuttanut itseäni siitä, että vaikka mekot ovat söpöjä, vastasyntyneen kanssa en niitä tarvitse. On ollut myös jotenkin tosi ihanaa ja hauskaa päästä kokoamaan itse alusta loppuun asti vaatevalikoimaa, sillä meidän muut lapset on jo niin isoja, että valikoivat vaatteensa ennemmin oman makunsa pohjalta.

Kokojen suhteen sen verran, että aiempien vauvavuosien pohjalta meille on hankittu sekä kokoa 50 että 56. Meillä kaikki lapset ovat käyttäneet näitä kumpaakin kokoa alussa (syntymämitat 46cm-51cm) ja 62 kokoon on siirrytty sitten vasta n. 2-3kk iässä. Esikoinen myöhemmin, kun oli niin mini.

Otan sekä 50 että 56 -kokoiset vaatteet yhtäaikaa esille ja käyttöön ja katson sitten vauvan koon mukaan, että kuinka kauan käytetään mitäkin. Eli en ole hankkimassa näitä kaikkia vaatekappaleita nyt alkuun vielä sekä koossa 50 että 56, vaan tämä määrä koostuu molempien kokojen vaatteista yhteensä. Sitten kun siirrytään kokoon 62, ovat vaatteet jo pidempään käytössä ja sitten hankin aina suunnilleen tuon alla luetellun määrän vaatetta/per koko. Ja niitä 50-kokoisiakin voi ostaa tarvittaessa lisää sitten kun vauva on syntynyt, mikäli hän olisi tosi kirppuli ja hukkuisi 56-kokoisiin. Etukäteen sitä on vaikea tietää, mutta on hyvä olla molempia kokoja sen verran, että pääsee alkuun.

Muistilista: vastasyntyneen vaatteet – mitä vastasyntyneen vaatekaapista tulee meillä löytymään ja kuinka paljon?

(kietaisu)Bodyt 8kpl

Housut 8kpl

Vetoketjuyökkärit 5kpl

College- tai neulehaalarit 2kpl

Neuletakit 1-2kpl 

Teddy- tai kevytvanuhaalari 1kpl

Sukat 10 paria

Tumput 5 paria

Trikoopipot 3kpl

Neulepipot 1kpl

Villasukat 3 paria

Mekot, romperit ja muut ”spessuvaatteet”: 2-3 oman harkinnan mukaan yhteensä

Ylärivi vasemmalta oikealle: Lindex 50, Arket 50/56, Mini Rodini 50, Lindex (printti tehty itse) 50, Lindex 50

Alarivi vasemmalta oikealle: *Reima 50/56 (saatu), *Kaiko 50/56 (saatu), Mini Rodini 56, Mini Rodini 56, Konges Sloejd 50.

Bodyt: Vastasyntyneen kanssa olen kokenut kietaisubodyt kaikkein kätevimmiksi, koska ei tarvitse vetää pään yli lainkaan. Sitten koosta 56 tai 62 alkaen voi alkaa käyttämään myös normibodyja, kun ei ole enää niin paniikissa pukemisen kanssa. Itseäni ainakin aina alkuun jännittää pukea heiveröistä vastasyntynyttä. Olen ostanut useampia tuplaneppareilla varustettuja bodyja, jotka voivat olla käytössä sekä koossa 50 että 56. Suosin ribbiä materiaalina, koska se on joustavaa ja mukavaa. Kietaisubodyja on nyt kuusi ja normibodyja kaksi koossa 56.

Vasemmalta oikealle: *Kaiko 50/56 (saatu), *Reima 50/56 (saatu), Name It 50, Arket 50/56, Mini Rodini 50, Kappahl 56, Lindex 50, Lindex 50, Mini Rodini 50

Housut: Housuja on myös ostettu sekä koossa 50 että 56, ja osa tuplakokoa käännettävillä lahkeilla tai resoreilla. Housujen suhteen tärkeintä on mukavuus, että ne eivät purista vauvan pientä masua yhtään. Onneksi isossa osassa vastasyntyneiden housuja on jo valmiiksi huomioitu mukavuus mahdollisimman leveällä ja joustavalla resorilla. Housuissa muuten kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota merkkien kokoeroihin, tässä housut ”kokojärjestyksessä” todellisen koon mukaan, mutta oikeat koot menevät ihan eri tavalla. Erityisesti kotimaisten valmistajien vaatteet ovat usein reiluhkoa mitoitusta.

Yökkärit: Suosin laiskana vetoketjullisia malleja, vaikka nepparitkin ovat ihan kätevät. Vastasyntyneen kanssa vetskari on kiva, kun sen saa vedettyä niin nopeasti päälle. Ylhäältä alas asti menevät nepparit ovat myös ihan hyvät, enkä välttämättä sano niillekään ei, mutta jos onnistun haalimaan kirppiksiltä viisi hyväkuntoista vetskariyökkäriä, niin olen tosi iloinen. Sitten vähän vanhepien kanssa ostan mielellään jo neppariyökkäreitäkin ja menen enemmän kuosi edellä.

College-/neulehaalarit: Olen kokenut hupulliset kevyet haalarit todella käteviksi ihan kaikkina eri vuodenaikoina syntyneiden lastemme kanssa. Vaunuissa/kaukalossa on usein lämpöpussi käytössä ja suurimman osan ajasta vauvan voi laittaa sinne ihan vaan siinä kevyessä collegehaalarissa, tai muuten on tullut hiki. Elokuisella voi olla collegehaalari alkuun käytössä myös ilman lämpöpussia kaukalossa, kevyemmän viltin kanssa. Tai eihän sitä tiedä jos on ihan helteet vielä ja collegehaalarikin on liikaa, mutta usein vastasyntyneillä on kylmä, kun ovat tottuneet mahassa siihen 37 asteen paljumeininkiin.

Neuletakit: Neuletakista en nyt tiedä onko niin kätevä kuin esim. collegehaalari, mutta jos on lämpimämpi päivä ja collegehaalari tuntuu olevan liikaa, voi neuletakki olla bodyn ja housujen kansssa hyvä.

Teddy-/kevytvanuhaalari: Ostan varmaankin yhden koossa 56, joka otetaan käyttöön sitten kun säät vielä hieman viilenevät esim. syyskuussa. Voi myös olla, että odottelen rauhassa, enkä osta vielä, sillä meillä on yksi kevytvanuhaalari koossa 62 ja säät saattaa myös pysyä lämpiminä sinne asti, että sen voi ottaa käyttöön.

Alhaalla näkyvät raidalliset Muumi-sukat *Reima (saatu) sekä niiden vieressä tumput ja sukat *Sidoste (saatu).

Sukat: Sukkia pitää olla meillä paljon, koska ne on aina hukassa ja lähtee aina jalasta. Meillä on paljon erilaisia sukkia, jotka menevät eri asujen kanssa. Henkilökohtaisia suosikkejani ovat Lindexin mustat pikkusukat käännettävällä varrella sekä ribbisukat ja raitavarrelliset sporttisukat.

Tumput: Vastasyntyneellä on hyvä olla tumput alussa ainakin nukkuessa, ettei hän raavi omaa naamaa naarmuille unissaan. Meillä oli muutamat tumput valmiina ja parit ollaan myös saatu.

Pupupipo kolmosen vanha, neulepipo Metsola, Harmaa nallepipo ja huivi *Benno (saatu Unikid.fi), Vaaleanpunainen bonnet *Kaiko (saatu).

Ohuet pipot: Ohut trikoopipo tai neulepipo on hyvä olla, niin pää ei palele. Tykkään sekä niistä, joissa ei ole nauhoja että nauhallisista. Menen söpöys edellä, rakastan korvapipoja.

Neulepipo: Yhden lämpimämmän pipon olen myös hankkinut, joka menee 0-2kk iässä. Jos vauva syntyy elokuun loppupuolella, hän on 2kk iässä vasta lokakuun loppupuolella, jolloin sille voi jo olla tarvetta.

Villasukat: Näitä en ole hankkinut yhtään, meillä on tallessa isommilta kaikki ihanat mummun neulomat lempparit. En tiedä tarvitseeko hän varsinaisesti elokuussa villasukkia mihinkään, mutta koska niitä on, niin mehän tasan käytetään ainakin parin kuvan verran, että vauvelikin saa jotain muistoja tulevaisuuteen liittyen mun rakkaaseen mummuun.

Mekot, romperit ja muut ”spessuvaatteet”: Mekkoja vastasyntyneen kanssa ei mun mielestä tarvita vielä ollenkaan, paitsi ehkä yksi mekko kastejuhlaan varsinaisen kastemekon lisäksi. 62-koossa saatan ostaa pari mekkoa jo esim. joulun ajan mahdollisiin juhliin/joulukorttikuviin, mutta koen, että mekot on käytännöllisimpiä vasta sitten kun vauva nousee pystyyn eikä esimerkiksi konttaile enää juurikaan. Eli mekkoja enemmän sitten lähempänä 1v ikää, siihen asti mennään bodyilla ja housuilla ja haalareilla ennemmin. Rompereita saatan ostaa pari, koska ne on ihan älyttömän suloisia vauvoilla ja niitä ei juuri vaippaiän jälkeen ole mun mielestä enää kätevää käyttää. Ne ovat mekkoja kätevämpiä, kun mikään ei pääse rullautumaan selän alle, vaan romperit pysyvät hyvin paikoillaan.

Siinäpä pähkinänkuoressa se meidän tulevan vauvan ensimmäisen vaatekaapin sisältö. Bodyt, housut, sukat ja tumput meillä alkaa aika lailla olla jo kunnossa 50/56-kokojen osalta, samoin kun ne villasukat ja lämpimämpi villapipo. Tällä hetkellä metsästän suloisia collegehaalareita, sekä niitä vetskariyökkäreitä kirppikseltä, kun meillä on vastasyntyneen koossa niitä vasta yksi. Sitten kun vauva on syntynyt niin nähdään lopullinen vaatteiden tarve, tarvitseeko ostaa hieman lisää kokoa 50, vai suoraan 56.

Näitä vaatejuttuja on ihana miettiä ja onhan nuo pikkuvaatteet aivan älyttömän suloisia <3 


Raskausviikko 23 (22+0-22+6) + neuvolakuulumiset

04.05.2021

Laskin viikonloppuna, että oikeasti enää alle neljä kuukautta siihen, että meidän vauva syntyy. Nyt ollaan jo reippaasti yli puolen välin indeed! Vauva alkaa tuntua todellisemmalta ja todellisemmalta koko ajan. Kävin viime viikolla neuvolassa ja kaikki oli siellä oikein mainiosti. Kuunneltiin vauvan sydänääniä ja mitattiin kaikki arvot, jotka olivat kunnossa. Verenpaineet olivat kunnossa, hemoglobiini oli normirajoissa, eikä mulla olekaan vielä ollut mitään raudanpuutteesta johtuvia oireita. Lisäraudan aloitan silti varmasti melko pian, koska laskua arvossa kuitenkin oli jo. Mulla onneksi arvot ovat aina nousseet nopeasti hyviksi lisäraudalla ennen synnytystä, joten se mua ei stressaa lainkaan. Painoa mulle on nyt tullut lähtöpainosta 4,8kg.

Tuntuu tosi hassulta, että mulla ei ole nyt ollenkaan neuvolakäyntejä, ultria tai mitään ennen kesäkuun loppua! Sinne on niin pitkä aika. Mutta näin se menee uudelleensynnyttäjillä ainakin Helsingissä. Toisaalta, saahan neuvolaan toki yhteyden jos on jotain mielen päällä. Ajateltiin myös ehkä käydä siinä 3d/4d-ultrassa yksityisellä, koska tämä voi olla viimeinen kerta elämässä kun me sellainen voitaisiin päästä kokemaan. Olisi mieletöntä nähdä oma vauva vieläkin selkeämmin kuin normiultrassa! Sinne kannattaa käsittääkseni mennä ennen viikkoa 30, ja se neuvolakäynti mulla taisi olla viikolla 32, joten se nyt ainakin olisi sitten edessä tässä välissä.

Onneksi vauva pitää itsestään meteliä tasaisen jatkuvasti joka päivä, joten siitä ei ole ainakaan huolta. Jos vauva yhtäkkiä hiljenisi, niin sitten kyllä huolestuisin. Täytyy toivoa, että vauva jaksaa jatkaa aktiivista möyryämistä loppuun saakka, niin saa olla rauhallisin mielin jatkossakin. Tässä parin viikon sisään vauvan liikkeet ovat voimistuneet entisestään tosi paljon ja ne näkyvät lähes poikkeuksetta myös ulkopuolelle. Vauva pyörii vielä paljon ja kääntyilee ihan 360 astettakin, ja välillä se tuntuu jo todella epämukavalta.

Hieman ehkä jännittää, että miltä tämän nelosen liikkeet tuntuvat sitten 10 viikon päästä kun kokoakin on roimasti enemmän, jos nyt on jo tällainen olo. Mutta yhtä kaikki olen silti vain kiitollinen liikkeistä ja aktiivisuudesta, koska ne tuovat itselle mielenrauhaa ihan valtavasti. Kyllä otan mieluummin liikkeet ja pienen epämukavuuden välillä, kuin paniikin siitä, että ollaanko siellä mahassa edes elossa.

Tuntuu kyllä vieläkin aika uskomattomalta, että edelleen vointi on hyvä ja olen saanut olla ilman kipeitä supistuksia! Tämä on niin valtavan suurta luksusta, että olen todella kiitollinen. Nautin niin paljon siitä, että on energiaa ja että voin rauhassa tehdä asioita, eikä tarvitse panikoida siitä aiheuttaako kauppareissu liikaa supistuksia. Sormet ristissä, että näin jatkuu! Otan kyllä oikein mielelläni pidemmän raskausajan vaikka ihan laskettuun aikaan asti, kunhan vaan saisi olla rauhassa ilman niitä kipeitä supistuksia ja pelkoa ennenaikaisuudesta. Nyt kun alkaa jo 24. viikko niin ollaan oikeasti jo niin pitkällä, että tämä supistuksettomuus tuntuu joka viikko vaan uskomattomammalta aiempiin raskauksiin verrattuna. Lueskelin juuri vanhoja raskausviikkopostauksia näiltä samoilta viikoilta ja mun fiilikset silloin oli kyllä aivan erilaiset kuin tällä hetkellä.

Kirjoitin viime viikolla sokerirasitukseen liittyen, mutta kävikin ilmi neuvolassa, että mun ei sittenkään ole ehdottoman pakko mennä sokerirasituskokeeseen vaan saan käyttää omaa harkintaa. Olin myös varannut ajan viikkoa liian aikaisin, sillä sen piti olla viikolla 24-28 jos sinne menee, hah hyvä minä. Joten peruttiin aika ja sovittiin, että jos mun paino lähtee nopeaan nousuun, SF-mitta pomppaa yhtäkkiä, tulee muuten outoja oireita tai pissassa näkyy glukoosia, niin sitten varataan aika. Muuten voin rauhassa vaan katsella omaa vointia ja jatkaa terveellisellä ruokavaliolla/liikunnalla, kun ei tosiaan ne mun riskitekijät ole mitenkään muuttuneet aiemmasta. Se oli valtava helpotus.

Nyt vaan siis jatkuu energinen ja tasainen keskiraskaus ja toivottavasti saa jatkua tällaisena mahdollisimman pitkään. Seurailen omaa ja vauvan vointia ja elän normiarkea. En tiedä onko teistä tylsää lukea joka viikko, että energinen ja normaali keskiraskaus jatkuu? Mutta mulle on itselleni tosi voimaannuttavaa dokumentoida sitä, että raskaus tosiaan voi olla myös tällaista. Ette usko oikeasti miten korjaava kokemus tämä on ollut mulle sekä peilaten aiempiin raskauksiin, että siihen, miten vaikea tämän raskauden alku oli. Nähtävästi hankaluuksien määrä on mulla raskauksissa vakio, mutta nyt ne painottuivat selkeästi sinne alkuun ja sen jälkeen olen saanut olla rauhassa. Ihanaa, mieluummin näin!

Checklist raskausviikko 23:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso (tässä ei muutoksia).

Cravings: Mango! 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa.