Eilen vielä nautittiin vikasta lomapäivästä, ja tänään ollaankin sujahdettu täysillä takaisin arkeen. Onneksi ihan mielettömän kaunis kesäsää on hellinyt meitä ja tehnyt kotiinpaluusta huomattavasti miellyttävämpää kuin mitä se olisi ollut esimerkiksi perinteisillä juhannuksen +12 asteella. Paettiin eilen matkatavaroiden täyttämää kotikaaosta Linnanmäelle Emilian, Topiaksen ja lasten kanssa ja vietettiin hauska iltapäivä yhdessä. Lapset juoksivat laitteesta toiseen ja me aikuiset saatiin vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Käytiin viime kesänäkin yhdessä Lintsillä, ja tästä voisi kyllä ottaa sellaisen jokakesäisen perinteen, vai mitä, Emilia?!

Maanantaiaamu alkoi aikaisin, ja päiväkodin kautta menin töihin. Tiaralle pitää olla omat eväät nyt aina jos päiväkodissa on jotain gluteenia tai maitoa sisältävää ruokaa, ja veinkin hänelle evästä sinne. Onneksi päiväkodissa oltiin tosi tosi ihania ja huomioivia  ja kaikki mitä vaan voi antaa Tipalle tulee nyt päiväkodin puolesta siihen asti että saadaan ne tulokset testeistä, sen jälkeen tietysti kaikki muutkin ruuat erikoisruokavaliota noudattaen. Vaikka meillä ei vielä todistusta olekaan niin päiväkodissa alettiin jo järjestää asioita ja tekemään tilauksia.

Menomatkalla Mallorcalle, lentokoneessa, Tiaralle tuli uudelleen samanlainen kipu- ja pahoinvointikohtaus kuin aiemmin samalla viikolla, ja me säikähdettiin tietysti pahanpäiväisesti. Neljän tunnin lennosta ensimmäiset 3,5 tuntia meni samalla tavalla kuin taannoinen yö sairaalassa, kivusta kieriskellen ja pahoinvoiden, mutta onneksi viimeisen puolen tunnin aikana neidin olo helpotti vihdoin ja koneen laskeuduttua hän jo oli heti lähdössä uimaan. Me jätettiin tuon jälkeen ihan kaikki maitotuotteet gluteenin lisäksi pois, ja sen jälkeen kaikki oireet ovat hellittäneet. Eli vahvasti nyt epäilen että kyseessä on sitten se maito, kun lääkärin neuvoa noudattaen pelkän laktoosin ja gluteenin pois jättäminen ei vaikuttanutkaan mitenkään pysyvästi.

Viikko ja kaksi päivää ilman maitotuotteita, ja hän on kuin uusi neiti. Niin pirteä, hyvinvoiva ja mahakaan ei ole ollut kertaakaan kipeä tai turvonnut. Sitten kun diagnoosi varmistuu, niin otetaan pikkuhiljaa takaisin ruokavalioon ne ainekset joille hän ei olekaan allerginen, eli luultavasti viljat. Mutta tosi hyvin hän on ymmärtänyt ettei voi syödä nyt niitä tai maitotuotteita, ja hyvin ollaan löydetty korvaavia tuotteitakin. Neiti ei ole joutunut luopumaan mistään lemppareista, gluteeniton mysli menee mantelimaidon kanssa ja gluteeniton pasta on ihan yhtä hyvää.

Lisää Mallorcakuulumisia tulee kunnolla heti kun mulla on parempi hetki keskittyä, mä en halua nimittäin sekoilla tai höpötellä mitään turhanpäiväistä vaan jakaa kaikki ne lomamatkahetket juuri niin ihanina kuin ne olivat. Siksi maanantai-iltana, työpäivän ja kolmen tunnin varaston tyhjentämisen jälkeen mulla riittää aivokapasiteettia juuri tällaiseen höpöttelyyn, ja jätän ne paratiisikuvat paremmalle päivälle. Mutta hei, nyt on 90% tyhjempi varasto kuin vielä muutama tunti sitten, kiitos Oton joka kantoi kaiken ulos, ja meidän taloyhtiön joka tilasi vaihtolavan kevään kunniaksi pihalle. Ja löysipä moni meidän vanha huonekalu, vaate ja lelu jo uuden kodinkin kun naapurit kävivät tsekkailemassa lavaa. Mahtavaa!

Ihanaa olla takaisin tohinassa ja touhussa, tunnen olevani ihan elementissäni vaikka lomailu ihanaa olikin. Huomenna on tyttöjen kevätjuhla enkä malta odottaa että näen heidän esityksensä<3 Ottokin tuossa juuri silittää hiki hatussa Zeldan mekkoa juhlaa varten, ja hoitajien lahjat on paketoituna. Huomisesta tulee varmasti kiva päivä.

IHanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Fennia Henkivakuutuksen kampanjassa, jossa pääsin kaivamaan luurangot kaapistani ja paljastamaan sen asian mitä mä aina lykkään seuraavaan päivään. Mä olen muuten aikalailla sellainen tyyppi että teen mieluummin kaiken aina heti enkä myöhemmin, ettei tarvitse stressata, mutta yksi sellainen juttu on jota lykkään aina vaan: vaatekaappien siivous, ja etenkin lasten vaatekaapin siivous. Laskut maksan aina heti kun ne tulevat, astianpesukoneen tyhjennän heti kun se on valmis ja työt teen mieluummin aina etukäteen kuin juuri ennen deadlinea.

Lasten vaatekaappi kuitenkin saa tursua ja pursua joka suuntaan, vähän liian pitkään, ennenkuin teen inventaarion ja luovun niistä vaatteista jotka eivät enää mahdu lapsille. Mä näen tässä lasten vaatekaapin tyhjennyksessä ja sen siirtämisessä jotain vähän samaa, kuin henkivakuutuksen ottamisessa (tai sen ottamisen lykkäämisessä). Mä en halua luopua niistä ihanista lemppareista, jotka joskus puin pienen kaksivuotiaan makkaran jalkaan tai siitä hellehatusta joka esikoisella oli päällä kivalla kesälomareissulla. Mutta kyllähän niistä pitää jossain vaiheessa luopua. Se on vaan niin haikeaa ja surkeaa, että sitä tulee lykättyä, vaikka aina kun sen saa tehtyä on helpottunut olo ja tilaa kaikelle uudelle ja kivalle.

Henkivakuutusta ottaessa ei tarvitse luopua mistään muusta kuin pienestä kuukausittaisesta summasta rahaa, mutta sen ajatteleminen tekee kipeää, että henkivakuutukselle voisi olla tarvetta. Eihän kukaan halua ajatella että entä jos kuolen, tai entä jos joudun työkyvyttömäksi loppuelämäksi. Mä olen oppinut omakohtaisesti että ikinä ei voi tietää mitä voi tulla eteen. Mun äiti joutui työkyvyttömyyseläkkeelle aivoinfarktin, molemminpuolisen keuhkoveritulpan sekä molempien lonkkien kuolioitumisen seurauksena 48-vuotiaana. Hän joutui lopettamaan työnteon miltei 20 vuotta liian aikaisin.

Mun äidillä ei ollut henkivakuutusta, ja siksi mulla on. Mä otin henkivakuutuksen jo vuosia sitten, ja sen pienen summan maksaminen kuukausittain takaa mulle sen että jos ikinä mitään pahaa tapahtuisi, mun, Oton ja lasten elämä on turvattu. Meidän perheessä kaikilla perheenjäsenillä on henkivakuutus ja turva vakavan sairauden varalta, ja ihan syystä. Henkivakuutuksella taataan sekä perheenjäsenten turva kuolemantapauksen sattuessa, että oma elintaso mikäli eteen tulisi vakava sairaus joka aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden. Lakisääteinen turva voi olla yllättävänkin alhainen, riippuen toki siitä kauanko on ollut töissä ja kuinka paljon on tienannut.

Fennian henkivakuutuksesta maksetaan kertakorvaus edunsaajalle perheenjäsenen kuoltua, ja henkivakuutus on voimassa 90-vuotiaaksi asti. Vakuutuksen voi ottaa 15-75 -vuotiaana. Pysyvän työkyvyttömyyden turvasta maksetaan myös kiinteä kertakorvaus, todistetusti pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Tällä korvauksella voi kattaa esimerkiksi asuntolainan, autolainan ja muut kiinteät kulut.

Henkivakuutuksen hinnan voi laskea kätevästi nettilaskurilla omien tarpeiden mukaan, ja vakuutuksen ottaminen onnistuu helposti kotisohvalta käsin ilman käyntiä vakuutusyhtiön konttorissa tai soittelua. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy ikäsi ja valitsemasi korvaussumman mukaan.

LUKIJAKILPAILU:

Onko sinulla jo henkivakuutus? Jos ei, niin miksi? Mä ainakin suosittelen hank

kimaan henkivakuutuksen heti eikä myöhemmin! Vastanneiden kesken arvotaan 50€ lahjakortti Stockmannille. Osallistumisaikaa on 5.5. klo 22.00 asti, voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti joten muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan! Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ.

Olen mukana Indiedaysin ja Vaasan Ruisnachojen kampanjassa, jossa me testattiin Ruisnachojen uusia suolaisia makuja: tomaatti-rosmariinia ja paahdettuja siemeniä. Ruisnachot olivat mulle jo entuudestaan tuttuja herkkuja, mutta näitä makuja en ollut vielä ehtinyt maistaa aiemmin. Ruisnachot ovat 100% täysjyväruista, ja niissä on todella runsaasti kuitua, jopa 18-19% mausta riippuen. Sanotaanko vaikka niin että siinä missä hiilihydraattia ja rasvaa sisältävät perunalastut aiheuttavat turvotusta, ruisnachot vievät sitä kuitupitoisuudellaan pois. Ne ovat lisäaineettomia, maidottomia ja vähärasvaisia.

Mä tykkään tosi paljon erilaisista siemenistä osana ruokavaliota, koska ne ovat terveellisiä ja tuovat makua ja rakennetta, ja niin myös näistä kahdesta nachovaihtoehdosta paahdetut siemenet oli mun ehdoton lemppari. Tomaatti-rosmariini taas oli enemmän lasten mieleen, vaikka molemmat kyllä maistuivat heille hyvin. Voisin kuvitella lisääväni pelkkien siementen sijaan esimerkiksi näitä paahdetut siemenet -RuisNachoja salaattiin, ne sopisivat varmasti aika hyvin täydentämään makumaailmaa. Ja oikein villiksi voisin heittäytyä korvaamalla texmex -salaatin maissilastut näillä kevyemmillä ja terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Ruisnachot ovat helppo  ja herkullinen naposteltava ihan mihin tahansa tilanteeseen, mutta me päätettiin nyt ottaa ne osaksi päivällispöytää, alkupalaksi ja lisukkeeksi.  Tehtiin viikonloppuna päivälliseksi pulled beef -hampurilaisia, ja niiden kanssa nachot sopivat hyvin alkupalaksi. Laittoipa rohkea kuopuksemme nachon hampurilaisen väliinkin, tästä on todiste alapuolella:

Nachoille kaveriksi mä tein mun bravuurisoosiani, terveellistä ja herkullista guacamolea. Yllämainittu salaatti-idea tuli mieleeni vasta kun pyöräytin guacamolea blenderissä, se olisikin ollut täydellinen kaveri tälle maukkaalle kastikkeelle.

Guacamole

2 hyvin kypsynyttä avokadoa

150g kirsikkatomaatteja

1/2  makea sipuli tai 2 salottisipulia

1 punainen chili

kourallinen minttua

1/2 tl ruokosokeria

1 limen mehu

suolaa & pippuria oman maun mukaan

Kuori avokadot ja poista siemenet. Pese tomaatit, mintut ja chili, kuori sipuli. Poista halutessasi osa tai kaikki chilin siemenistä saadaksesi miedomman lopputuloksen. Sitten kaikki ainekset vaan sekaisin blenderiin ja avot, soossi on valmis viidessä minuutissa. Koristele mintun lehdellä ja tarjoille herkkujen ruisnachojen kanssa.

Helppoja ja herkullisia reseptejä Nachojen kanssa kokeiltavaksi löytyy myös Vaasanin sivuilta.

LUKIJAKILPAILU:

Missä tilanteessa sä söisit RuisNachoja? Pelastaisko ne kiireisen työpäivän vai maistuisivatko guacamolen kanssa iltaherkkuna. Kommentoi ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Kilpailuaikaa 17.4. klo 22.00 asti. Palkintona Vaasanin tuotepakkaus! Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Tarkemmat säännöt kisaan löytyvät täältä. Onnea kisaan!

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Näin arvuutteli esikoisemme multa eilen illalla, kun leikimme arvoitusleikkiä. ”No sehän on tietysti isi”, vastasin hänelle. Eilen illalla kun raahauduin tavallista pidemmän työpäivän jälkeen ruuhkametrolla kotiin, mua odotti höyryävä juurivalmistettu sitruunaruoho-chilinuudeliwokki, keltainen ihana krysanteemi ja levyllinen mun lempparisuklaata.

Otto, mitä ihmettä mä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanan miehen? En todellakaan tiedä. Ruuan jälkeen se siivosi keittiön, maalasi vielä kertaalleen ruokapöytään viimeisen maalikerroksen ja luki sen jälkeen lapsille kirjoja. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, hän on lasten kanssa tanssissa. Minä jäin tänään yksin kotiin että ehdin hoitaa rästihommia sillä aikaa kun tytöt tanssivat, ja että voin illalla tyttöjen mentyä nukkumaan vähän itsekin rentoutua, katsoa vaikka vähän telkkaria. Tämä viikko on ollut hullu, me ollaan julkaistu android-versio meidän sovelluksesta ja olen järjestänyt elämäni ensimmäisen pressiaamiaisen, mikä oli mahtava ja opettavainen kokemus. Oli hauskaa olla pressitilaisuuden toisella puolella kerrankin.

Mä olen vaan niin kiitollinen tästä kaikesta, vaikka juuri nyt mua väsyttääkin. Olen kiitollinen upeista uusista tyypeistä joihin olen jälleen saanut tutustua, haasteista joihin olen saanut tarttua töissä, siitä että sain tänään pitää työhaastattelun harjoittelijalle, olen kiitollinen siitä että mulla on noin ihana mies ja kiitollinen siitä että mulla on noin rakkaat ja ihanat lapset. Olen kiitollinen siitä, että tänään mun puhelimen sääsovellus on näyttänyt että ulkona on 12 astetta lämmintä, vaikka se luuleekin mun olevan aina Suomenlinnassa vaikka en ole.

Lapset, he ovat mun elämän tärkeimpiä pieniä napoja. Mä olen niin kiitollinen siitä että mulla on heidät ja että mulla on Otto. He ovat ne tyypit joiden elämästä mä haluan tehdä niin siistiä kuin ikinä osaan ja kykenen. He ovat ne joille en koskaan halua tuottaa pettymystä, ne joille en halua sanoa ei jos ei ole pakko. He ovat ne, joiden takia mä olen valmis tekemään aina tuhat kertaa enemmän. Ne jotka tekevät musta paremman ihmisen ja saavat mut olemaan hyvällä tuulella silloinkin kun mikään muu ei anna syytä siihen.  Ne joiden kanssa haluan juhlia jokaista hienoa hetkeä, ja jotka lohduttavat silloin kun päivä ei ole ollut paras mahdollinen.

”Mikä on rakas ja pieni ja saa aina äidin hyvälle tuulelle?” kysyin minä puolestani esikoiselta. ”Minä ja Zelda!” tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Kyllä nuo kolme taitavat tietää mitä mulle merkitsevät, eikä ole mitään ihanampaa kuin se että on kolme tyyppiä jotka joka ikinen päivä kertovat rakastavansa, monta kertaa, ja joille saan itse kertoa saman.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Tämän päivän harmaita pilviä katsoessa ei voi olla kuin superonnellinen että saatiin eilen viettää ihana päivä auringosta ja lämmöstä ulkona nauttien. Lähdettiin heti aamupäivästä ulos pyöräilemään ja hengailemaan, ja nautittiin kevään ensimmäiset jäätelöt ulkona. Tytöt potkivat molemmat eteenpäin jo sen verran reipasta vauhtia että mekin saatiin Oton kanssa pieni hiki pintaan kun käveltiin heidän vierellään.Viime vuonna Polkupedista saadut Puky-potkupyörät on olleet kyllä todella hyvät ja todella kovassa käytössä.

Esikoinen on oppinut päiväkodissa polkemaan polkupyörää, ja hänelle meillä on suunnitelmissa hommata ensimmäinen polkupyörä tässä kevään aikana. Kuopus saa jatkaa vielä tämän kesän ainakin potkuttelua, mutta isosiskonsa Pukyllä*. Pyöristä löytyy lisää tietoa tästä postauksesta jonka viime vuonna kirjoitin.

Kypärät*, lukot* ja pyöräilyhanskat* ovat Crazy Safetyn, ja ne on saatu Gefferiltä. Crazy Safetyn kypärät ovat kaikki huippuhauskoja eläinhahmoja, ja ne ovat sekä turvallisia että hyvännäköisiä. Kypärissä on myös kuminen leukasuoja, mikä on todella kätevä, sillä usein juuri leuka ottaa muksuilla hittiä kun he kaatuvat pyörällä. Kypärissä on paljon säätövaraa, ja ne pysyvät hyvin päässä. Sarjaan kuuluu pyöräilyhanskat, lukot, soittokellot ja juomapullot myös.

Meidän neidit saivat itse valkata kypäränsä, ja Tiara valitsi yllättäen pinkin Cheshire Cat -mallin, Zelda taas ihanan raidallisen Zebran. Valinnanvaraa löytyy dinosauruksista lohikäärmeisiin ja kissoihin. Myös pyöräilyhanskat ovat tosi hyvät, kun ne suojaavat kämmeniä asfaltti-ihottumalta kaatuessa.

Jäätelö auringossa maistui niin hyvältä lenkin jälkeen, ai että. Alkaa ihan hymyilyttää kun muistelenkin. Eilen ei tuullut ollenkaan ja teki ihan mieli ottaa takki pois kun oli niin lämmin, mutta ei nyt sentään vielä. Zelda on mun kanssa jätskisamis, hän valitsee aina suklaan niinkuin minäkin. Otto ja Tiara taas tykkäävät kokeilla muita juttuja, esikoisen lemppari on mansikka ja Otto tykkää kaikesta kummallisesta, haha.

Pyörälenkin jälkeen me aloitettiin Oton kanssa vihdoinkin ruokailuryhmän maalausprojekti joka on onneksi edennyt tosi vauhdilla, ja varmaankin valmistuu tänään. Katseltiin myös eilen elokuvaa lasten kanssa, ja leikittiin legoilla, ja käytiin vielä saunassa ennenkuin tytöt menivät nukkumaan. Illalla alettiin Oton kanssa katsomaan Star Trek-leffaa Netflixistä mutta mä nukahdin jo ennen puoliväliä, miksi mulle aina käy niin! Tämä aamu me ollaan vietetty aapista lukien ja legoilla leikkien. Ihan perus sateinen sunnuntai siis! Mukavaa vaan löhötä verkkareissa, en pistä ollenkaan pahitteeksi.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3