Postaus on osa Indiedaysin ja Elovenan yhteistyökampanjaa.

Saatiin testattavaksi Elovenan uusia hedelmäisiä välipalapatukoita, joita en ollut ennen kokeillutkaan. Patukat tulivat itseasiassa juuri sopivaan aikaan meille kokeiluun, kun lähdettiin reissuun Ouluun ja edessä oli pitkä automatka ja paljon menoa ja meininkiä.  Hedelmäiset välipalapatukat olivat terveellinen ja helppo välipala joka maistui koko meidän perheelle ja pidensi pysähdysväliä pitkällä automatkalla. Ne olivat kyllä todellinen pelastus!

Automatkan lisäksi Elovena-patukat lähtivät mukaan meidän luistelureissulle ja niitä popsi puoli meidän sukua mun kummipojasta Ottoon. Välipalapatukoista löytyy kaksi eri makua, Elovena hedelmäinen välipalapatukka Mansikka-vadelma ja Elovena hedelmäinen välipalapatukka Kaakao. Näin suklaan rakastajana mun lemppari oli tietysti kaakao, mutta tykkään kovasti kyllä mansikka-vadelmastakin.

Luulen että jatkossa pidän aina vähintään yhden Elovena välipalapatukan mukana työlaukussa, sillä usein mut yllättää nälkä jo tuntia paria ennen lounasaikaa, ja ei ole kiva olla toimistolla murisevalla mahalla.

Mä en ole ostanut meille välipalapatukoita aiemmin, koska en ole tiennyt että on olemassa näinkin tasapainoinen ja hyvä vaihtoehto. Mun nuoruuden sokerilla ja rasvalla kyllästettyjen patukoiden rinnalle on kuitenkin tullut onneksi tällainen terveellinen vaihtoehto jota antaa mielellään myös lapsille syötäväksi ilman pelkoa verensokerin nopeasta heilahtelusta.

Elovenan uudet välipalapatukat on valmistettu puhtaasta kaurasta, erillään muista viljoista, ja ne sopivat siksi hyvin myös gluteenittomaan ruokavalioon. Välipalapatukoissa on tasapainoisessa suhteessa hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa ja ne sisältävät myös reippaasti liukenevaa kuitua eli beetaglukaania, joka on hyväksi vatsalle ja auttaa hallitsemaan kolesteroliarvoja. Kuitu tasaa verensokerin vaihtelua ja auttaa pitämään nälän pidempään loitolla, mikä on ihan huippu juttu!

Saan järjestää teille Elovenan kanssa myös lukijakilpailun, jossa voi voittaa itselleen Elovenan tuotepaketin. Missä tilanteessa Elovena pelastaa sinun päiväsi? Vastaa kysymykseen kommenttiboksissa ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana kilpailussa! Kilpailuaikaa on 13.1. klo 21.00 asti. Ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa kilpailun päätyttyä.

Onnea kisaan ja mahtia päivää kaikille! <3

Kun te luette tätä postausta, me ollaan köröttelemässä kotiinpäin Oulusta. Viisi päivää rakkaiden kanssa olivat toiminnantäyteiset, rakkaudentäyteiset ja ihanat, juuri sitä mitä mä kaipasin. Kun näin viimeksi 12-vuotiasta serkkuani ennen tätä reissua, hän sanoi mulle että seuraavalla kerralla kun nähdään niin mun pitää jättää se tietokone kotiin ja olla tekemättä hommia ollenkaan. Ihan en totellut tätä käskyä, viisi päivää postaamatta olisi ollut vähän liikaa. Mutta otin vain kahtena päivänä koko reissulla muutaman tunnin rupeaman jolloin istuin alas, ja tein töitä koneella (töitä, joista kaikkea ette ole nähneet täällä mutta joilla oli deadline). Muuten keskitin kaiken aikani lapsiin, sukulaisten kanssa olemiseen ja nauttimiseen.

Se teki hyvää, ihan todella hyvää. Olo on levännyt, sillä tavalla levännyt että kamera pursuaa kuvia ja pää ideoita ja tekstejä jotka pitäisi saada kirjoitettua. Ei ole sellaista oloa että mulla ei ole mitään annettavaa, päin vastoin. Olen ihan hullun innoissani kaikesta. Mä olen elänyt ja iloinnut ja surrut täysillä nämä viisi päivää, ja ollut mukana kaikessa.

Tunteetkin ovat olleet pinnassa kun olen antautunut niille. Mummun olo on kohentunut reissun aikana ja nyt on vähän toiveikkaampi fiilis taas. Hirveä ikävä tulee, mutta mä uskon ja toivon että lääkkeet auttavat ja mummun tila ei huonontuisi kauheasti nykyisestä. Samalla kun olen murehtinut mummua, ovat kaikki muutkin tunteet nousseet pintaan. Ikävä kaikkia sukulaisia, ja suru siitä että meidän lasten mummola on niin kaukana näin päällimmäisenä. Vaikka mun äiti aina välillä käykin meillä Helsingissä, olisi niin ihanaa vaan aina päättää että lähdetäänpä käymään hei mummolassa, ja ajella pariksi tunniksi äidin luokse käymään. Tiedän kyllä että mun kuului muuttaa Helsinkiin, muuten en olisi koskaan tavannut Ottoa ja saanut meidän tyttöjä, mutta joskus sitä vaan harmittaa että pitikin muuttaa niin pirun kauaksi.

Vuodatin Oulun reissun aikana varmaan enemmän kyyneleitä kuin kaikkina Zeldan odotusajan jälkeisinä kolmena vuotena yhteensä. Meillä oli aivan ihania päiviä ja luisteltiin ja touhuttiin mutta välillä tuntui että itkusta ei tule loppua, paperi toisensa jälkeen kastui likomäräksi. Onneksi Otto antoi aina lisää talouspaperia, haha. En mä ole surullinen, tiedän että tästä tulee hyvä vuosi ja mitään ei ole menetetty, mummukin jaksoi olla oma itsensä suurimman osan ajasta, ja sukulaisiakin nähdään tänä vuonna varmasti useammin kuin ennen, kiitos auton. Mutta piti vaan päästää kaikki ulos. Ei mua enää itketä yhtään.

Mun mielestä on hyvä itkeä aina välillä, se puhdistaa. Ja vaikka siitä tuleekin yleensä vähän pää kipeäksi tai vähintäänkin tukkoinen nenä, se on sen arvoista. En mä jää mitään murehtimaan, ensi viikolla arki jatkuu ihan niinkuin ennenkin ja meille tulee varmasti kiva viikko. Ja kuten sanoin, vaikka olen välillä itkeskellyt, on reissu ollut silti ihan mahtava ja me ollaan tehty paljon kaikkea kivaa ja saatu viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, se on kaikkein tärkeintä.

Automatkalla tarkoitus on käydä moikkaamassa Tiaran kummitätiä Jyväskylässä ja huudattaa Antti Tuiskua ja Robinia, mikäs sen parempaa!

Kiitos teille kaikille rohkaisevista sanoista ja lohdutuksesta, ja anteeksi venähtäneestä kirjoitustauosta! Teidän sanat ja jaetut kokemukset merkitsevät mulle paljon.

Ihanaa sunnuntaita kaikille teille ja turvallista ajomatkaa meille!

PS: Hitsi mä olen ylpeä meidän esikoisesta, joka ei kertaakaan hermostunut vaikka ensimmäisissä luisteluharjoituksissa kaatui monen monta kertaa ja vielä toisissakin. Ja joka myös oppi samantien miten pääsee eteenpäin ja miten pysytään pystyssä. Ja kuopuksesta, joka ei yhtään harmitellut vaikka ei hänelle luistimia ollutkaan vaan oli onnessaan siitä että kaikki vetivät häntä pulkassa ympäri luistelukenttää. Ja itsestäni, kun mä osasin vieläkin luistella melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen, hah!

Jos jotain olen tässä kuluneiden vuosien aikana oppinut, niin sen että ei kannata tehdä mitään järjettömän tarkkoja suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, siis mun ei kannata. Mä en ole ihmisenä sellainen, joka tähtää koko elämänsä tiettyjä päämääriä kohti ja tekee kaiken oikeassa järjestyksessä. Oikeastaan mä uskon, että tulen koko elämäni ajan tekemään kaiken jollain tavalla väärässä järjestyksessä, mutta se sopii mulle ja se sopii meille.

Siksi mulla ei tälle(kään) vuodelle ole mitään konkreettisia, suuria päämääriä tai suunnitelmia kuinka vietän vuoden. Toisaalta kaikki on myös juuri nyt todella hyvin, viihdyn työssäni enkä sen suurempia muutoksia edes kaipaakaan. Uskon että paras tapa viettää mieleenpainuva vuosi on olla kaikelle avoinna. Miettiä vähemmän miksi EI ja enemmän miksi JOO. Mun parhaiden vuosien resepteihin kuuluu suunnittelemattomuutta, monta kyllää, positiivisia ajatuksia ja kulman takaa odottamatta tulleita yllätyksiä. Kun ei odota mitään, hyvää eikä pahaa, eikä suunnittele liikoja, mitä tahansa voi tapahtua.

Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa sanoa myös ei, että voi sanoa joo itselleen ja omalle jaksamiselleen. Se on hitsin tärkeä taito se ein sanominen, ja siinä mulla on opettelemista edelleen. En voi enkä kykene tekemään kaikkea, enkä voi olla aina mukana kaikessa missä haluaisin. Se pelko että jää paitsi jostain suuresta ja mahtavasta sanomalla ei on hirveä, mutta uskon ja luotan siihen että osaan lähteä mukaan oikeisiin asioihin. Ja jos joskus jäänkin paitsi jostain hauskasta tai mieleenpainuvasta koska panostan perheen kanssa olemiseen tai omaan jaksamiseeni, uskon valinnan silti olleen oikea. Yksikään hetki jonka saan viettää mun oman perheen kanssa ei ole turha.

Vaikka aion jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti, uuden vuoden alkuun liittyy silti aina tunne uudesta alusta. Ikäänkuin saisi aloittaa puhtaalta pöydältä vaikka mikään ei siinä vuoden vaihtuessa muutukaan. Mulle se on sellainen henkinen juttu enemmänkin, ajattelen että viime vuosi nyt oli sellainen kuin oli ja nyt on aika kääntää sivua ja katsoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Päivän asu / Takki H&M / Neule H&M / Housut Monki / Laukku Rebecca Minkoff / Korvakorut Glitter / Kengät Björn Borg* / *saatu blogin kautta

Blogin puolella tämä vuosi tuo mukanaan varmasti paljon uusia juttuja, joista mä en vielä tiedä mitään. Sen tiedän että aion jatkaa ihan samalla tyylillä kuin tähänkin asti. Saatan keksiä uusia postaussarjoja, ja ehkä herättää henkiin jotain unohdettua. Ainakin viikon arkiruoka-sarjalle on kovasti pyydetty jatkoa sen jälkeen kun se alkusyksystä jäi vähän tahattomalle tauolle.  Mun kinkkukonvehtiähkystä kärsivä mahani ainakin pyytää kauniisti terveellisiä ja raikkaita arkireseptejä, ehkä niitä olisi hyvä alkaa taas keksimään.

Mulla on toiveikas ja ihan huippu fiilis! Toivottavasti teilläkin! Me tultiin Ouluun viime yönä ja eka päivä täällä on ollut ihan huippu! Ollaan käyty mun äidin luona ja mun mummolassa, ideaparkissa myös ja lisäksi ollaan hengailtu täällä mun tädillä. Ihana aloitus uudelle vuodelle saada olla sukulaisten kanssa.

Ihanaa mahtavaa parasta alkanutta vuotta kaikille vielä kerran <3

Käytiin eilen pulkkamäessä ekaa kertaa tälle talvelle, ja ai että se oli ihan mahtavaa! Ollaan odotettu riittävää lumimäärää lasten kanssa ja tarkkailtu silmä kovana joka aamu ikkunasta joko sitä lunta olisi tarpeeksi. Eilen vihdoin pyrytti siihen malliin että päästiin ekaa kertaa testaamaan meidän uusia pulkkia.

Hassua miten lapset ovat taas kasvaneet vuodessa. Tai siis tottakai ovat, mutta sen aina huomaa niin hassuista asioista. Kuten siitä että eilen pulkkamäessä molemmat lapset saivat itse ongittua pulkan narun ja toivat itse pulkat laskujen jälkeen takaisin ylös. Ei viime talvena vaan, silloin me juostiin Oton kanssa aina pulkan reitin vieressä alas ja vedettiin neidit takaisin ylös mäen laelle. Vähemmän liikuntaa tällä nykymallilla, tosin me kyllä silti muutaman kerran juostiin alas ja sitten juostiin takaisin ylös niin että lapset kiljuivat innosta.

Heillä oli kuulemma kisa että kumpi pääsee aina pulkallaan pidemmälle. Molemmat lähtivät aina yhtäaikaa matkaan ja sitten laskivat söpösti vierekkäin. Oli niin ihana katsoa sitä touhua ja riemua. Ensi kerralla pitää ottaa vähän isommat pulkat mukaan, kun noihin pinkkeihin ei mahdu kuin yksi mukula laskemaan kerrallaan. Ne kyllä kulkivat tosi sutjakkaan vaikka lunta ei nurmisella mäellä vielä niin hurjasti ollutkaan. Lapset saivat reippaat vauhdit ja pulkkaa oli myös tosi kevyt vetää mihin suuntaan vain. Niin outoa että tytöt laskevat jo ihan yksin mäkeä, etenkin se että kuopus laskee. Viime talvena hän oli vasta puolitoistavuotias taapero ja nyt jo niin iso ja omatoiminen neiti hänkin!

Pulkkamäki on kyllä juuri sellaista ihanaa koko perheen puuhaa josta me kaikki tykätään. Toivottavasti lumi pysyy maassa mahdollisimman pitkään ja päästään pulkkamäkeen useammankin kerran. Ainakin varmaan Oulussa on pulkkamäkikelejä kun suunnataan sinne huomenna loppuviikoksi, pakko lähteä mun serkun ja kummipojan ja meidän tyttöjen kanssa laskemaan mäkeä.

Hot Toysin Snow Fly -pulkat saatu Plastex Finlandilta.

Kivaa maanantai-iltaa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & Palmoliven yhteistyökampanjassa, jossa pääsin testaamaan Palmoliven ihania värikkäitä Aroma Sensations -suihkusaippuoita. Aroma Sensations -sarjaan kuuluu kuusi erilaista suihkusaippuaa, joista mun lempparituotteeksi nousi ehdottomasti Feel the Massage. Feel the massage sisältää kuolleenmerensuolaa, aloe veraa ja vesiminttua, ja se uudistaa ja kuorii ihoa. Tuoksu on tosi raikas ja sellainen rentouttava, juuri sellainen kevyen raikas josta mä tykkään.

Mulle tuoksu on tosi tärkeä juttu, ja koska en itse käytä juurikaan vartalotuoksuja tai hajuvesiä, mä kiinnitän suuresti huomiota siihen miltä mun käyttämät suihkusaippuat ja muut tuotteet tuoksuvat. Feel the massage rentouttaa ja sillä on ihana kuoria ja pestä iho jos käy illalla suihkussa, tai vaikkapa saunan jälkeen. Feel the massage toimii tosi hyvin myös kuorintaharjan kanssa. Yhdistämällä suihkusaippuan ja kuorintaharjan saa oikein hyvin itseruskettavan kuorittua ja pidettyä ihon sävyn kauniina.

Parasta on kun saa viettää ihanan rauhallisen kymmenminuuttisen lämpimässä suihkussa, hyvien tuoksujen ympäröimänä. Silloin on helppo rentoutua ja päästää arjen puurtamisesta irti. Näin uuden vuoden alkaessa mä ainakin olen luvannut itselleni rentoutua vähän enemmän, ja mikäs sen rentouttavampaa kuin rauhallinen suihkuhetki.

Aamuisin mä tykkään pinkistä Feel Glamorousista, koska kukapa ei haluaisi aamulla tuntea oloaan glamouriksi ja upeaksi? Feel Glamorous sisältää vaniljaa ja pitayaa ja tuoksuu makealle mutta ei liian. Sarjasta löytyvät lisäksi aromaattinen So Relaxed joka sisältää Ylang Ylangin öljyä, laventelia sekä kardemummaa, virkistävä So Dynamic joka sisältää Verbanan ja mandariinin öljyjä sekä appelsiininkukkaa, Feel Good joka sisältää nerolin ja frangipanin öljyä ja mangoa, sekä helmiäisenhohtoinen So Vibrant joka sisältää kiinanruusua, gojimarjaa ja inkivääriöljyä.

Haluaisitko säkin päästä testaamaan herkullista Feel Glamorous -suihkusaippuaa? Palmolive hakee huipputyyppejä testiryhmään, johon otetaan mukaan 200 onnekasta. Testiryhmäläiset saavat kotiovelleen Palmoliven uutta Feel Glamorous -suihkusaippuaa, ja pääsevät kokeilemaan kuinka hyvä se oikeasti on! Feel Glamorousilla ihoa voi kuoria hellävaraisesti vaikka joka päivä, eikä tarvitse erikseen muistaa jokaviikkoista vartalonkuorintaa.  Testiryhmään osallistuminen ei vaadi osallistujalta muuta kuin kahden minuutin sähköpostikyselyn täyttämisen.

Jos siis haluat mukaan testiryhmään niin klikkaa itsesi TÄNNE ja ilmoittaudu mukaan.

Ihanaa ja raikasta maanantaiaamua kaikille <3