Samanlaiset tuulipuvut, yhdessä liehuvat heviletit ja miehen kravattiin mätsäävä juhlamekko ovat klassisia esimerkkejä pariskuntien yhteensopivista tyyleistä. Mutta entäs jos pariskunnan tyylit eivät sovi ollenkaan yhteen? Pitääkö niiden edes sopia? Tämä on aihe jota ollaan aika ajoin pohdittu Oton kanssa, sillä kuten moni teistä on ehkä huomannut, meidän tyylit eroavat toisistaan aika paljonkin.

Siinä missä mä tykkään klassisista kampauksista ja maanläheisistä sävyistä omassa tukassani, Otto tahtoo shokkivärejä ja rikottua lookia. Mulla on beige liehuva trenssitakki, Otolla happopesty musta farkkutakki-huppari. Mun paidoissa harvemmin printtejä näkyy, Otolla sen sijaan löytyy kaikkea kyseenalaisista kuvista hauskoihin teksteihin. Pillifarkkuihin me tosin jaamme yhteisen rakkauden, vaikka Otto ei pidäkään korkeavyötäröisistä, joista mä taas tykkään kaikkein eniten.

Muistan kun suhteen alkuaikoina mulle oli tärkeää sopia yhteen. Puin mielelläni joskus sen bändipaidan päälle, koska tiesin että Otto tykkää siitä erityisen paljon. Hylkäsin korvakorut, koska tiesin ettei Otto pidä niistä ja käytin useammin farkkuja kuin hameita, koska sain Otolta eniten kehuja kun päälläni olivat ihan tavalliset farkut, toppi ja huppari. Ja kieltämättä viime vuonna kun värjäsin hiukset pastellipinkiksi, tuntui hyvältä kuulla Otolta että mulla on siisteimmät hiukset ikinä. En kuitenkaan kokenut pinkkiä kuontaloa omakseni, ja luovuin siitä aika nopeasti, vaikka tuo aviomies jäikin sen perään haikailemaan.

Korvakorut olen ottanut takaisin käyttöön jo aikapäiviä sitten, mitäs väliä sillä on jos Otto ei niistä pidä, jos mä itse pidän? Ja onpa tuo miekkonen mulle ostanut korviksia lahjaksikin, vaikka tykkää enemmän kaikista muista koruista. Ei Otto koskaan ole mua vaatinut mihinkään tyylinmuutoksiin, ihan itse mä olen aina vaatteeni ja hiukseni valinnut. Joskus tuntuu kuitenkin hyvältä laittautua ”toista varten”, ihan muuten vain.

Vuosien tuoma varmuus on opettanut, että ei se rakkaus kyllä ainakaan siitä tukanväristä ole kiinni, eikä ole niistä vaatteistakaan. Ihailen toki Beckhameiden ja Kimyen kokonaisvaltaisen yhteensopivia lookeja, ja joskus haaveilen siitä että Otollakin olisi Niken Air Force 1:t, mutta sitten taas toisaalta mun mielestä tyyli on yksi henkilökohtaisimmista asioista. Mulle pukeutuminen on tapa ilmentää mun luonnetta ja toteuttaa mun omia mieltymyksiä, ja sitä se on myös Otolle. Jos maku on yhteinen, niin go for it, mutta jos tyylit ovat jo lähtöjään erilaiset, ei mun mielestä ole mitään tarvetta niitä sulauttaa yhteen ihan vain parisuhteen vuoksi.

Toisaalta jonkinlaista luonnollista yhteinäistymistä meille on ehkä tapahtunut joka tapauksessa, mutta sitä en tiedä onko kyse makujen vai muodin muutoksesta. Nykyään löydetään ehkä enemmän yhteensopivia vaatteita, collegepaitoja ja muita rennompia vaatteita. Meidän perustavanlaatuinen ero on se, että mä viihdyn mieluusti ehkä vähän epämukavissakin vaatteissa, jos ne näyttävät mun silmään hyvältä. Otolle taas mukavuus on kaiken a ja o.  Silloin kun pukeutumisen kriteerinä on mukavuus, me ollaan aika samasta puusta veistettyjä. Työ- ja juhlalookit sen sijaan eroavat toisistaan joskus paljonkin.

Häihin me laitettiin tietenkin kaikki sopimaan yhteen, ja silloin me mätsättiin ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin meidän suhteen aikana. Mutta häät onkin häät. Arkena en kaipaa rinnalleni pukumiestä vaikka itse korkkareissa ja kauluspaidoissa viihdynkin.

Mä tykkään Oton tyylistä, se sopii sille ja musta on siistiä päästä toteuttamaan mun vielä vuosia opintojen lopettamisen jälkeenkin jossain pinnan alla kyteviä parturi-kampaajan himoja värjäämällä Otolle kreisejä shokkivärejä päähän ja leikkaamalla uusia malleja. Enää en halua parturi-kampaajaksi, mutta on kiva kun kotona voi testailla kaikkea erilaista ja hauskaa. Myös Otolle vaatteiden shoppailu on hauskaa, koska Otolle voi etsiä kaikkea sellaista mikä näyttää siistiltä, mutta mitä en osaisi ikinä kuvitella itseni päälle.

Me ollaan erilaisia monessa asiassa, tyyli on vain yksi niistä. Ainakin meidän suhteessa se tyyli on kuitenkin aika toissijainen asia, eikä sen yhteensopivuutta tule kovinkaan usein edes mietittyä. Oton uuden hiustenvärin myötä tämä aihe kuitenkin nousi jotenkin mun mieleen, ja sitä oli hauska pohtia vähän enemmänkin. Otto on mun ihana riikinkukkopää, enkä vaihtaisi milliäkään siitä toisenlaiseksi <3

Onko teillä samanlainen vai erilainen tyyli puolisoidenne kanssa? Mitä mieltä olette täydellisesti yhteensopivista pariskuntatyyleistä?

Lupasin kirjoitella meidän Helsinkilemppareista tänäkin vuonna, ja täältähän niitä pesee. Viime vuotinen I <3 Helsinki -postaus sisälsi kaikki ne yleisimmät vierailukohteet, sellaiset vuodesta toiseen -lempparit jotka ehdottomasti pätevät tänäkin kesänä. Käykää siis tsekkaamassa TÄÄLTÄ jos haluatte lukea ne kattavasti. Tässä postauksessa keskityn enemmän tämän kesän ajankohtaisuuksiin, erityisesti lapsiperheen vinkkelistä, mutta sopivat ne kaikille muillekin. Olitpa sitten stadilainen tai reissaat kauempaa, jos haluat kokeilla jotain uutta niin tältä listalta löytyy.

1. Tänään 1.6. aukesi Kauppakeskus Itiksessä uusi Leikkiasema, sisäleikkipuisto jossa on tilaa sadalle lapselle kerrallaan, ja tunnin puistoreissu maksaa kaksi euroa per lapsi. Me käytiin testaamassa puisto viime viikolla, ja se oli ihan menestys. Paikanpäältä löytyy pomppulinna, kiipeilyseinä, iso liukumäki ja tunneleita yläilmoissa, kosketusseinä, bobbleseja, raitiovaunu, elokuvateatteri fatboyilla varustettuna ja paaaljon muuta. Henkilökunta oli mukavaa, vanhemmille oli siisti kahvio josta sai hyvää kahvia ja paikka oli suunniteltu kivasti juuri lasten mieleiseksi. Plussaa siitä että hinta on tosiaan vain kaksi euroa, mä sanoisin että tässä paikassa on todellakin hinta-laatusuhde kohdallaan. Sadepäivän taattu hitti, ja shoppailureissun lasten piristys. Paikalla myös hyvät vessat ja lastenhoitotilat.

2. Kiasmassa on Skidi-päivä 6.6. ja silloin nykytaiteenmuseossa on yli 3-vuotiaille lapsille suunnattua ohjelmaa kello 10-16. Skidi-päivässä lapsille on mm. videotaidetta, valolla piirtämistä, muotokuvien tekemistä ja monstereiden tutkimista. Tapahtumalipun hinta on 10 euroa, ja se sisältää kaksi aikuista ja kaikki alle 18-vuotiaat lapset.

3. Helsinki-päivä 12.6. ja Radio Aallon Helsinki-Päivän ikärajaton ja ilmainen konsertti. Ensimmäinen iso konsertti johon mä koskaan pääsin, oli Helsinki-Päivän konsertti joskus ala-asteen viimeisinä vuosina. Kaivariin levittäytyvä megatapahtuma oli silloin siisteintä mitä olin ikinä nähnyt. Tänäkin vuonna paikalla on aika vakuuttava kattaus esiintyjiä. Ovet aukeavat kello 14 ja mm. Elastinen, Pariisin Kevät ja Kasmir esiintyvät kaikki jo ennen kahdeksaa, eli hyvin ehtii tsekata monta upeaa esitystä ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.

4. Jos megakonsertti ei iske, lapsille järjestetään Helsinki-Päivänä myös ihkaomat katubileet Puu-Vallilassa, joissa on esiintymässä Paukkumaissi ja Pellekaija Pum. Katubileet järjestetään Vallilan Pop up -kesäkahvilassa, ja ne kestävät kahdesta seitsemään. Musiikin lisäksi paikalla järjestetään ilmaista tanssikoulua, katuliitupiirustusta, arvontaa, ongintaa, klovneja ja puujalkarata. Tekeminen ei siis varmana lopu kesken.

5. Seikkailupuisto KORKEE Mustikkamaalla, lähellä Korkeasaarta on jotain sellaista mitä Helsingissä ei ennen ainakaan mun tietääkseni ole ollutkaan. Seikkailupuistossa pääsee kiipeilemään köysiradoilla, ja ratoja löytyy niin aikuisille kuin yli 90cm pituisille mukuloillekin. Me katseltiin innoissamme seikkailupuistoa jo viime kesän Korkeasaarireissulla kun käveltiin Mustikkamaan läpi, ja tänä kesänä voisi kyllä mennä tsekkaamaan puiston tarjonnan. Tiara tykkäisi varmasti kovasti kun pääsisi kiipeilemään, ja pituuskin riittää jo hienosti.

6. Kaupunkilaisjuhannus lasten kanssa? Perinteisten Seurasaaren juhannushäppeninkien lisäksi esimerkiksi Linnanmäki on auki tänä juhannuksena, ja siellä on esiintymässä lasten lempparit Mimi & Kuku. Me vietetään tänä vuonna pitkästä aikaa kaupunkilaisjuhannusta, ja jos kelit sallivat niin miksei yhdistäisi stadilaisjussia Linnanmäkireissuun, saattaisi olla puistossa vähän väljempää silloin kuin yleensä. Lintsin tapahtumakalenterissa on muitakin kivoja juttuja koko kesän ajan, mm. Benjamin esiintyy siellä 5.6.

7. Skidit festarit järjestetään tänä vuonna 1.8. tuttuun tapaan Elannon vanhalla korttelipihalla Kalliossa. Sisäänpääsymaksu on 12,50€ ja neljän hengen perhelipun saa hintaan 36,50€. Juontajina Ipanapa -radion Luca & Allu, ja paikalla järjestetään festaroinnin ja bändien lisäksi myös Skidit Disko, sirkusta, työpajoja, tanssia, teatteria, arkkitehtuuria ja vaikka mitä. Eikä saa unohtaa tietenkään Siltasen, Kaikun (Kai’un?) ja Kuudennen linjan tiloja ja terasseja, ja niissä tarjoiltavia herkkuruokia.

8. Lasten Festarit on ainakin mulle uusi tuttavuus, loppukesän tapahtuma Töölönlahdella lapsille. 16.8. klo 10-15 Töölönlahdelta löytyy lapsille ainakin omastakin lapsuudestani tuttu Tuttiorkesteri. Tapahtuma on ilmainen ja tarjolla on myös liikunta- ja satutuokioita, askartelua, puuharatoja, Risto Räppääjä-hahmo ja vaikka mitä muuta.

Tuleeko teille mieleen jotain muita kivoja kesätapahtumia lapsille pääkaupunkiseudulla? Vinkatkaa ihmeessä kommenttiboksiin jos tulee, toivon että tästä postauksesta on iloa ja hyötyä kaikille jotka Helsingissä tai lähiseuduilla kesän aikana pyörivät ja kaipaavat itselleen tai perheelleen hauskaa ja erilaista tekemistä.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille pilvistä huolimatta, kyllä se kesä sieltä tulee!

Viikonloppu on ollut rentoilua parhaimmillaan. Perjantain tyttöjen päivän jälkeen oli ihanaa olla eilen yhdessä koko perhe, ja suunnattiinkin heti aamupäivästä keskustaan käymään Magnum Helsingissä maistelemassa ihania jäätelöherkkuja. Lapset olivat haltioissaan kun saivat ihan itse valita jätskinsä päälle päällysteet ja kastikkeet, ja kieltämättä oli se ihanaa munkin mielestä. Mä valitsin valkosuklaata, oreo-keksejä, mansikoita ja daimia ja voi nam! Tästä otin vähän ideoita omaankin kotijätskibuffetiin, aina kun ei välttämättä jaksa lähteä keskustaan asti tai maksaa viittä euroa per annos.

Ei tullut mitenkään yllätyksenä että meidän lapset halusivat pinkkiä, sydämiä ja vähän lisää pinkkiä omiin annoksiinsa, ja oikein tyytyväisinä söivät ne niin että jälkikäteen ei naamaa (tai takkia) katsoessa ollut epäilystäkään oliko tullut herkuteltua, haha. Ihanaa kun kesän lähestyessä Helsinki pääsee oikeuksiinsa, ja kaikki ihanat kesäpaikat, kuten Magnum Helsinki Vanhalla ylioppilastalolla, avautuvat. Tänään ajateltiin mahdollisesti käydä kurkkaamassa miltä jälleen meidän lähelle pystytetty kesäkahvila tänä kesänä näyttää.

Toivottavasti ensi viikko olisi vähän vähemmän tuulinen kuin tämä viikonloppu, niin pääsisi ehkä ulkoiluttamaan kesäsääriäkin tai edes liikkumaan ilman takkia.

Lapset bongailivat innoissaan lintuja ja vinttuja keskustasta,  ja nuorempi hykerteli onnesta kun pääsi metrossa penkille istumaan rattaiden sijaan, ihan niinkuin isot tytöt. Muuten ollaan vaan siivoiltu, laitettu ruokaa, leikitty pihalla ja katsottu pari leffaa, ihan perus viikonlopputouhuilua. Tänään ajateltiin tehdä ruuaksi pulled beef-tortilloja pitkästä aikaa ja odottelen niitä jo vesi kielellä, vaikka ei mulla nälkä vielä olekaan kun vasta syötiin välipala. Siinä taitaa olla seuraava helppo arkiruokaresepti tänne blogiin jaettavaksi, vaikka näin viikonloppuna niillä herkutellaankin.

Takki Sheinside* / Ruutupaita JC / Toppi Topshop / Farkut Dr.Denim / Kengät Nike Air Force 1 / Arskat Gina Tricot / Rannekoru ja kello Tommy Hilfiger* /  Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta

Mä jatkan nyt operaatio lasten vaatehuoneen siivoamista, siinä nimittäin riittää työsarkaa ennen päivällistä ja iltakävelyä. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, ja onnittelut vielä munkin puolesta kaikille valmistuneille! Ajatella että siitäkin on jo viisi vuotta kun mä pääsin itse ylioppilaaksi.

Pari viikkoa sitten vilautin yhtenä iltana kaapissa lojuneilla akryylimaaleilla ja mustalla tussilla ”taiteilemiani” kuvia, ja lopulta tulin, kiitos teidän, siihen tulokseen että kehtaan ripustaa ne lastenhuoneen seinälle. En kuitenkaan päätynyt ripustamaan kaikkia kuvia, mutta kolme niistä päätyivät Tigerista jo aikoja sitten hankittujen pikkuhyllyjen seuraksi, ja samalla meidän Viljamin Puodista viime vuonna saatu juliste muutti kirjahyllyseinälle. Pieniä muutoksia, mutta jotenkin ainakin omaan silmään huone näyttää taas piristyneeltä, pienikin muutos raikastaa.

Kehykset ostettiin myös Tigerista, hintaa taisi olla 3 euroa kappale eli koko muutoksen hinnaksi tuli hurjat yhdeksän euroa, paitsi jos nuo aiemmin ostetut parin euron hyllyt lasketaan vielä mukaan. Vaikka en pidäkään noita tekemiäni tauluja minään taiteellisina mestariteoksina, musta on kiva ajatella että lastenhuoneessa on kaiken Ikean ja lelujen lisäksi jotain itsetehtyä ja persoonallista, sellaista mitä kenelläkään muulla ei ole.

Sain myös vihdoin yhdistettyä aurinkolasien muotoiset kehykset näiden kaikkien juttujen seuraksi, sillä olen ostanut ne jo varmaan pari vuotta sitten, mutta en ole saanut niitä mitenkään fiksusti esille vaikka ne ovat tosi hauskat. Nyt leikkasin niihin vaan jostain mainoslehtisestä kivat pienet tekstinpätkät ”GOOD MORNING” ja ”Makes you happy” ja mun mielestä niistäkin tuli tosi kivat. Myös arskakehykset ovat Tigerista (käydäänkö me ikinä missään muualla), ja niitä taitaa saada sieltä vieläkin.

Kaikki on aseteltu sopivasti vähän sinnepäin, ei se ole niin tarkkaa ainakaan meillä. En katsonut että taulut menevät viivasuoraan, ihan on silmämääräisesti aseteltu vaan. Sitten kun olin laittanut ne seinään kiinni kysäisin Otolta että no, onkos ne suorassa, hah!

Me vietettiin tänään päivää ihan vaan tyttöjen kesken kun Otto lähti illaksi vielä työpaikan juhliin, mutta meillä oli tyttöjen kanssa aivan ihana päivä. Tämän päivän aikana etenkin roolileikit olivat huipussaan, ja mä pääsin testaamaan niin prinsessan, joulupukin kuin vauvankin roolia. Henkilökohtainen lempparini oli ehdottomasti vauva, joka leikin aikana kasvoi jo vähän lähemmäksi taaperoa. Eläydyin rooliini aivan täysillä ja se oli hauskaa. Että terve vain jos joku naapuri on ihmetellyt miksi mä olen rääkynyt maitoa ja huutanut ”ga-gaaa mammaaaaa”. Lapsista on ihan järjettömän hauskaa kun äiti leikki-itkee ja sitten saa antaa maitoa ja äiti-vauva on hiljaa. Mustakin se oli kyllä aina aika nautinnollista ja helpottavaa jos itkuinen vauva rauhoittui saatuaan maitoa että ymmärrän kyllä täysin meidän lapsia.

Oli kyllä pitkästä aikaa ihana viettää kokonainen päivä vaan kotona verkkareissa ja touhuta lasten kanssa kaikessa rauhassa, ja vielä ihanampaa on ajatella että oikeasti enää ihan muutama viikko kesälomaan. Tällä viikolla säätkin on hellineet että toivo elää sortsikeleistä, ja kaikesta siitä mitä kesän bucketlistiin kirjoitin. Nyt on hyvä fiilis aloitella viikonloppua. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3

Eilen oli tyttöjen ihkaensimmäinen kevätjuhla. Molemmat tytöt esittivät omien ryhmiensä kanssa ihania lauluesityksiä, ja juhla sujui todella hyvin. Nuorempi ei ihan hirmuisesti vielä laulanut mukana, mutta hän osallistui hienosti heiluttamaan huivia muiden mukana, se oli aika söpöä. Ja iso ja leveä hymy kasvoillaan hän siellä eturivissä seisoi, että ei ainakaan jännittänyt ihan liikaa.

Vanhempi neideistämme sen sijaan oli ihan täysillä mukana lauluissakin ja muisti kaikki liikkeet joita lauluesitykseen kuului. Molempia katsoessa oli kyllä sellainen ylpeyden ja rakkauden myrsky että meinasi tulla itku. Esitysten jälkeen molemmat kävivät viemässä kukat ja pienet lahjat omien ryhmiensä kaikille ohjaajille ja antoivat halit kaikille, ja kiiteltiin tietysti me vanhemmatkin.

En voi sanoin kuvailla miten loistava tuuri meillä on käynyt että ollaan saatu paikat nimenomaan tuosta päiväkodista. Kodinomainen meininki pienine ryhmineen on korvaamattoman arvokasta, etenkin tässä tilanteessa kun tulee luettua hallituksen hienoista ryhmäkoon kasvatuspäätöksistä. Lapsille heidän päiväkotinsa on kuin toinen koti, vaikka he ovatkin siellä vain alle seitsemän tuntia kolmena päivänä viikossa. Se on tärkeä, tuttu ja turvallinen paikka jonne on kiva mennä, ja jonka aikuisiin he selkeästi luottavat ja turvautuvat myös.

Kolmen kuukauden aikana itkuisia aamuja on ollut molemmilla vain yksi. Kuopuksella parin viikon flunssasta aiheutuneen hoitotauon jälkeen, esikoisella siksi että hän luuli että minä olen lähdössä kokonaan pois päiväkodista sanomatta heippa, vaikka menin vaan laittamaan hänen kenkiään hyllyyn, ja olin tulossa tietenkin halimaan ja pusimaan ja toivottamaan mukavaa päiväkotipäivää. Kun aamut sujuvat kivasti, on itselläkin hyvä mieli jättää heidät sinne ja lähteä itse töihin. Myös se luo turvallisuudentunnetta, että tietää että voi koska tahansa soittaa ja kysyä miten menee, ja aina aamulla hoitajat kyselevät miten viikonloppu/edellispäivä on sujunut ja iltapäivällä taas kertovat kattavasti päiväkotipäivän kulusta ja siitä miten lapsilla on sujunut.

Mä tykkään siitä, että tyttöjen päiväkodissa kaikki tuntevat toisensa nimeltä ja jokaiselle tuntuu riittävän aikaa ja syliä. Kun lapsia ei ole liikaa, tai hoitajia liian vähän, on helpompi myös tukea jokaisen yksilöllisiä tarpeita. Huomaan myös kuinka molempien kielellinen kehitys on ottanut räjähdysmäisen kasvupyrähdyksen. Vanhempi neiti kommunikoi jo ihan sujuvasti myös ruotsiksi, ja nuorempikin ymmärtää ruotsiksi suurimman osan puhutuista asioista, ja vastaa ruotsiksi lyhyin lausein tai yksittäisin sanoin. Joissain asioissa ruotsi on vallannut alaa suomelta, mutta tietenkin se suomi edelleen on kummallakin vahvempi.

Paljon on apua varmasti myös siitä että omat tarhakaverit puhuvat pääosin ruotsia. Kaikki päiväkodin lapset ovat aivan ihania, ja ottavat hienosti kaikki mukaan leikkeihin. Musta on ihanaa miten Tiaran ryhmäläiset halivat aamuisin Zeldaakin ja ottavat myös hänet mukaan, vaikka hän on vielä paljon pienempi.

Me ollaan kyllä kaiken puolin todella tyytyväisiä, ja tiedän että lapset menevät ilolla vielä muutaman viikon ajan aamuisin hoitoon ennen kesäloman alkua. Syksyllä on myös kiva palata samaan paikkaan takaisin. Mua pitkään vaivannut asuntokuume on helpottanut, ja oikeastaan vaihtunut peloksi että omg jos meidän pitää muuttaa isompaan asuntoon joskus ennen tyttöjen koulun alkua, koska en haluaisi että tytöt joutuvat vaihtamaan ikinä pois tuosta päiväkodista. Tietenkin asuntoja löytyy varmasti täältäkin missä nyt asutaan, mutta mun kantakaupunkiinmuuttohaaveet on kyllä erittäin ristiriidassa sen kanssa että en haluaisi vaihtaa ikinä päiväkotia. Onneksi näitä asioita ei tarvitse kuitenkaan miettiä nyt, just nyt on hyvä näin.

Me lähdetään viettämään mukavaa iltapäivää Itiksen uudelle leikkiasemalle tyttöjen kanssa! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3