Kultaa ja velouria kuulostaa aika pahalta kun sen noin yksinkertaisesti asettelee. Tai tulee lähinnä mieleen joku vuosituhannen alun Ali G -leffa, velourverkkarit ja isot kultaiset räppärikorut, ei hyvänen aika. Mutta niistä ei nyt sentään ole onneksi kyse, enkä ainakaan itse saanut asustani Ali G-viboja. Sen sijaan voin todeta, että monen vuodenkaan jälkeen en ole kyllästynyt kultaan, vaan himoan sitä lisää ja lisää. Ja velour tuntuu yllättävän kivalta, kun unohtaa ne räppäreiden kotiasut, juicy couturen ja strassikirjailut, ja käyttää velouria uudella tavalla esimerkiksi neuleessa.

Joulupukki toi lapsille kaikille omat eriväriset velourneuleensa, ja itse sain lahjakortin vaateliikkeeseen, mistä satuin löytämään vielä itselleni samanlaisen. Nyt voidaan mätsäillä meidän neuleissa. Muuten en olisi nyt ostanut mitään vaatteita, mutta kävin mun tädin mukana alennusmyynneissä pyörimässä, ja satuin löytämään tuon samisteluneuleen, joten se sitten tarttui mukaan. Muuten olen pyrkinyt olemaan ostelematta mitään heräteostoksia. En ole pitkään aikaan ostanut mitään sillä tavalla että olisin vaan kaupasta yhtäkkiä löytänyt jotain ja ostanut sen heti mukaan, paitsi tuon yhden neuleen nyt.

Vaatekaappi on pysynyt hallittuna määrältään ja pukeutuminen on ollut kivaa siksi. Jotenkin tuntuu että mitä vähemmän vaatteita on, sitä enemmän kivoja yhdistelmiä niistä keksii. Nyt tulee käytettyä jotenkin laajemmin koko vaatekaapin sisältöä, kun silloin kun kaappi oli megatäynnä ja oikein pursusi vaatteita. Aiemmin tuli käytettyä vain pientä osaa niistä vaatteista mitä omisti, kun ei jaksanut yrittää etsiä mitään jännää sieltä kaaoksen keskeltä.  Parempi siis näin.

Kultatakki oli hetken aikaa vähemmällä käytöllä, kun verhouduin mustaan adidaksen untuvatakkiini melkein joka reissulla. Kultatakki on kuitenkin vähän lämpimämpinä päivinä ehdottomasti mukavampi kuin untuvatakki ,joka on pakkasella parhaimmillaan. Olen käyttänyt kultatakkia autoreissuilla, ja untuvatakki on sittten niitä hetkiä varten kun mennään luistelemaan, pulkkamäkeen tai muuten vaan ulos.

Asun Gucci-vyö on joululahja Otolta, ja pitkään harkittu ja himoittu asuste. Tällaisia suurempia hankintoja mä aina harkitsen pitkään, ja myös tätä olin pohtinut jo puolisen vuotta. Jos en puolessakaan vuodessa kyllästy ajatukseen jostakin, se selkeästi on silloin harkittu ja ansaitsee paikkansa mun kaapissa. Puoli vuotta mä himoitsin sitä, tallensin Pinterest-tauluun GG-vyöasuja, kävin ihastelemassa sitä Guccin sivuilla ja Instagramissa, ja lopulta vinkkasin Otolle että se voisi olla aika kiva joululahja, mutta silti yllätyin iloisesti kun sain sen.

Takki Monki / Neule H&M / Vyö Gucci / Farkut Gina Tricot / Laukku Rebecca Minkoff / Kengät Zara

Vyöstä tuli kertaheitolla mun lemppariasuste ikinä. Se lisää persoonallisuutta asuihin, ja sillä saa muokattua vaatteiden lookia tosi kivasti. Se on ollut mulla varmaan 6/7 asussa päällä jouluaatosta asti, no yökkäreiden kanssa en sitä sentään pue. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta vyö muuttaa asuja tosi paljon, ja se tekee asusta paljon harkitumman ja viimeistellymmän näköisen. Olen miettinyt että pitäisi tehdä postaus jossa on vaikka neljä asua, vyöllä ja ilman, mistä näkee kuinka paljon niinkin pieni asuste voi muuttaa ilmettä.

Sain kommentin, jossa toivottiin multa tälle vuodelle aiempaa enemmän asu- ja tyylipostauksia, ja mä hihkuin riemusta ääneen. Mä rakastan tehdä asujuttuja, ja jos siellä ruutujen takana on edes yksi joka näitä haluaa nähdä, niin minähän teen! Kiitos sinulle ihanalle joka näitä toivoit! Yritän palata asupostauksissa samaan tahtiin joka mulla oli blogissa ennen viimeisintä raskautta, jonka edetessä into niiden tekemiseen vähän laantui. Luvassa on siis ainakin sellaisia ”yksi asuste/vaate ja monta tapaa yhdistää se” -tyypisiä postauksia, ja ihan näitä perinteisiä päivän asuja ja muita juttuja. Mutta tosiaan mikään tyyliblogi tästä ei ole tulossa edelleenkään, mun mielestä parasta lifestyleblogissa on se että voin itselleni mieluisaan tahtiin yhdistellä ihan mitä aiheita tahansa.

Ihanaa iltaa kaikille <3 

Me ollaan aktiivinen perhe joka ulkoilee paljon, ja pääsääntöisesti joka päivä tulee vietettyä aikaa ulkona. Halusin siksi, että mun ulkoiluvarusteet kohtaavat tämän elämäntavan kanssa, vihdoinkin. Päätin siis ensimmäistä kertaa elämässäni sijoittaa kunnon talvitakkiin, joka kestää ja lämmittää vuodesta toiseen.

Tämän takin on tarkoitus olla sellainen talvisen vaatekaapin peruspilari, joka kestää aikaa ja käyttöä. Erilaisia vaihtoehtoja mietittyäni mä päädyin klassiseen mustaan väriin, ja ajankohtaiseen puffer-malliin. Pufferit ovat toki nyt trendikkäitä, mutta uskon että tämä jättikokoinen musta untsikka toimii silloinkin kun se ei ole niin nosteessa, mitä tällä hetkellä. Vähintäänkin sillä on sitten huumoriarvoa, eikö! No ei mutta ihan vakavasti ottaen, se on kuitenkin muhkeudestaan huolimatta melko ajaton, koska se on niin perusmallinen. Ja mulle on vähän kasvunvaraakin siinä, kun se on niin reilu. Takki on myös niin pitkä, että nilkkurin ja takin alareunan väliin ei jää kuin muutaman sentin kaistale jalkaa, ulkohousut ei siis ole pakolliset ellei ole aivan paukkupakkaset.

Lähdin etsimään mustaa untuvatakkia, mutta mulla oli muutama tärkeä kriteeri, tärkeimpänä se, että untuvan piti olla vastuullisesti tuotettua. Katselin monia eri takkeja, ja lopulta päädyin Adidaksen pitkään untuva-pufferiin.  Sustainable Brandsin mukaan Adidas on saanut untuvatuotteilleen Textile Exchangen Responsible Down Standard (RDS) -sertifioinnin, eli  tuotantoketjun jokainen vaihe on ulkopuolisen toimijan auditoima, ja näin varmistetaan läpinäkyvyys ja eettisyys. RDS-sertifiointi takaa mm. sen että eläviltä linnuilta ei oteta yhtäkään höyhentä tai untuvaa, lintuja ei pakkosyötetä ja lintujen hyvät olot taataan jokaisessa vaiheessa munien hautomisesta teurastamiseen. Lintuja ei myöskään kasvateta pelkkää untuvaa varten, vaan untuva syntyy sivutuotteena, kun eläimiä kasvatetaan ruuaksi. Adidas on muutenkin urheilubrändeistä yksi vastuullisimmista, ja siksi luotankin siihen jos sporttisempaa etsin. 

Mä rakastan tätä mun jättisuurta takkia, sillä se päällä ei kertaakaan ole tullut kylmä! En ole kertaakaan myöskään pukenut sen alle vielä muuta kuin yhden kerroksen sisävaatteita, ja olen pärjännyt siis hyvin myös pikkupakkasilla parikin tuntia ulkona. Esimerkiksi eilen kävelin kuuden kilsan lenkin, ja päällä oli paita, hame, 60 denierin sukkahousut ja takki, sekä tietty nahkahanskat ja pipo. Olin jopa vähän hikinen kun tulin kotiin, ja ulkona oli kaksi astetta pakkasta.

Voin kertoa että kuukauden takkia käytettyäni en aio käyttää mitään muuta ulkovaatetta koko talvena. Ja tuntuu ajatuksena jotenkin ihan järkyttävältä, että joskus teininä mieluummin olin Oulussa 20 asteen pakkasessa nahkatakissa ja ilman hanskoja ulkona, kuin käytin edes jonkinlaista talvitakkia. Olin kyllä varsinainen pönttö! Nyt rakastan mun makuupussia, ja aion verhoutua siihen joka ikinen talvi tästä hamaan tulevaisuuteen. Sain jo muutama päivä sitten kommentin, kuinka näytän takissa naurettavalta tikkujalkoineni, mutta sehän on vaan plussaa jos joku tulee iloiseksi nähdessään mut ja mun takin. Mut se ainakin tekee iloiseksi!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

En ole ostanut tänä syksynä juuri ollenkaan uusia vaatteita, kenkiä tai asusteita, ja siksi asukuvatkin on vähentyneet blogissa. Tavallaan sitä ajattelee, että pitäisi aina olla jotain uutta esiteltävää asukuvissa, ennen kuin niitä kehtaa laittaa esiin. Sitten kun ei ole oikein ostanut mitään, on tuntunut että ”no kiinnostaako ketään nämä mun samat vanhat rytkyt, ei varmaan”.

Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään, että kuinka moni ihan oikeasti ostaa samaa tahtia vaatteita, kuin vaikka mielettömän upeissa tyyliblogeissa esitellään? En ainakaan minä. Suurimmaksi osaksi pyöritän niitä muutamaa lempparia vaatekaapista ja pesen ja pidän ja pesen ja pidän. Ja kun on oikein suuresta lempparista kyse, kuten kuvissa näkyvä paita, käytän välillä sellaista hätäkeinoa kuin pyyhi vauvan puurotahrat hihasta babywipesilla ennen lähtöä kun paita on vaan pakko saada päälle.

Ja mietin, että en ehkä ole yksin. Ehkä moni muukin, myös siellä ruutujen takana, inspiroituu myös siitä että niitä samoja vanhoja vaatteita vaan yhdistelee eri tavalla? Mä oon jo vuosia harrastanut sitä, että kun ostan jonkun uuden vaatteen josta olen haaveillut, heti ensimmäisenä etsin Pinterestistä inspiskuvia joissa on samaa tai samankaltaista vaatetta yhdistelty erilaisiin asuihin. Ja sitten niistä inspiroituneena yleensä yhdistelen sitä uutta vaatekappaletta omien vanhojen vaatteideni kanssa. En enää osta vaatteita, jotka sopivat vain johonkin yhteen vaatteeseen yhdisteltynä, vaan yritän ostaa sellaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä ihan kaiken kanssa.

Raskausaikana ja tänä vuonna mä olen miettinyt ja muuttanut kulutustottumuksiani aika rankalla kädellä. Siinä missä ennen piti saada paljon uusia vaatteita ja muutenkin kaikkea uutta koko ajan, nykyään mä en osta mitään, ellen ensin perustele sitä itselleni todella tarkkaan. En shoppaile kovin usein, enkä muutenkaan enää lähde kaupoille sellaisella ”olis kiva ostaa jotain” -mentaliteetilla. Menen kauppaan jos tarvitsen jotain, ja jos sitä mitä tarvitsen ei löydy, en silti osta mitään random lohtuvaatetta sen tilalle. Ennen tein juuri niin. ”Damn kun en nyt löytänyt niitä uusia mustia farkkuja. No ei se mitään ostan tän ihan ok biletopin ja ton hupparin joita mulla on jo neljä melkeen samanlaista, ja etsin ne farkut sit joskus toiste.”

Raskauden jälkeen vaatekaappia oli pakko päivittää, kun olin niin eri muotoinen ja kokoinen kuin ennen raskautta, ja nyt taas ne vaatteet on jääneet liian suuriksi. Mua harmittaa että ostin sellaisia vaatteita, jotka olivat sopivia vain sen lyhyen ajan. Nyt mahdun kaikkiin vanhoihin vaatteisiin joita ennen raskauttakin käytin, ja harmittaa että ostin muutamaksi kuukaudeksi vaatteita. Mutta en vaan halunnut silloin kulkea pelkissä verkkareissa tai raskausvaatteissa, halusin tuntea olon omaksi itsekseni siitä huolimatta että olin ihan eri kokoinen ja muotoinen ja imetin. Newsflash! En tuntenut silti. Ihan turhaa. Onneksi ne voi hyväkuntoisina kuitenkin lahjoittaa Hope:lle eteenpäin, ja joku muu niistä varmasti tykkää. Ja onneksi en ostanut kovin monia vaatteita kuitenkaan, vaikka vähän kaappia päivitinkin.

Tänä syksynä olen ostanut tästä asusta tuon kultaisen takin joka kuvissa näkyy. Sen lisäksi olen saanut synttärilahjaksi kuvissa näkyvän paidan. Kuvien housut on kaksi vuotta vanhat farkkujeggingssit, ja kengät on kaksi vuotta vanhat nilkkurit. Kauluspaidan ostin, kun aloitin uudessa työssä keväällä 2015. Laukkukin on joululahja vuodelta 2015, se on muuten viimeisin laukku jonka olen ostanut (tai no saanut). Ottohan sen mulle antoi lahjaksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen ostanut kolme laukkua, jotka ovat kaikki edelleen viikoittaisessa käytössä.  Enkä koe että tarvitsisin uusia laukkuja, kun ne kolme ovat edelleen hyvässä kunnossa ja toimivia.

Olen aina rakastanut muotia ja trendejä, mutta viime aikoina mulle ei ole tullut yhtään hyvä olo siitä ajatuksesta, että ostaisin jonkun trendikkään kertakäyttövaatteen joka näyttäisi kivalta yhden postauksen asukuvissa, ja sitten unohtuisi kaapin perälle. Oikeastaan, en ole varma onko siitä koskaan tullut hyvä olo. Paljon parempi olo tulee siitä, kun vaatekaappi on siisti ja koostuu lemppareista, jotka toimivat vuodesta toiseen. Ja siitä, että joskus tekee jonkun perustellun hankinnan jota on pohtinut pitkään ja vähän ehtinyt haaveilla siitä etukäteen. En sano ettenkö enää ikinä tekisi heräteostoksia, jos jotain oikeasti käyttökelpoista ja fiksua sattuu kohdalle, sillä luultavasti joskus niin tapahtuu. Mutta ainakin yritän tehdä parempia valintoja, ja harkita enemmän.

Mitä olette mieltä, haittaako teitä jos asukuvissa toistuvat samat vaatteet? Vai inspiroidutteko siitä, että samaa vaatetta yhdistellään eri tavalla?

Sain Otolta synttärilahjaksi jo pitkään himoitsemani Kenzon tiikericollegen, ja siitä tuli heti yksi mun lempparivaatteista, ellei jopa se kaikkein lempparein. Se on taas yksi askel eteenpäin kohti lemppareiden täyttämää unelmien vaatekaappia, joka koostuu vain harkituista, helposti yhdisteltävistä osasista. Lempparivaatekaappi on pitkä projekti, mutta sitäkin ihanampi. Tavoitteena on se että joskus vielä tässä elämässä jokainen kaappini vaate aiheuttaa samanlaisen ”aah ihana kun tää oli puhtaana ja voin laittaa sen päälle!” -fiiliksen, kuin tämä Kenzon college.

Mustassa collegessa on tummaa metsänvihreää, hopeaa ja kiiltävää mustaa, ja sitä on todellakin helppo yhdistellä moniin eri vaatteisiin joita mulla on. Värit on sellaiset että toimii niin monenlaisissa yhdistelmissä, ja kuitenkin musta pohja rauhoittaa villiä kuvaa. Tällä kertaa yhdistin collegen yhteen toiseen lemppariini, mustiin tekonahkahousuihin jotka ostin samalla viikolla kun pääsin synnäriltä kotiin viime keväänä. Tilasin kokoa isommat kuin normaalikokoni oli ennen raskautta, ja ajattelin mahtuvani niihin helposti. No voin kertoa että en mahtunut. Housut ei suunnilleen mahtuneet edes mun viereen, ja hautasin ne kaapin perälle.

Löytö vaatekaapista

Tässä alkusyksystä yhtenä päivänä laitoin kesävaatteita ylemmälle hyllylle, kun alkoi tulla viileämpää, ja samalla löysin ne tekonahkahousut sieltä muiden housujen alta. Päätin läpällä kokeilla, ja nehän olivat aivan täydelliset! Nyt ne ovat vyötäröstä jopa aavistuksen löysät jo, mutta pysyvät kuitenkin onneksi ylhäällä. Ihanaa kun sain ne viimeinkin käyttöön, koska tekonahkahousut on yksi monikäyttöisimpiä alaosia mun mielestä. Siihen on niin helppo ja kiva yhdistellä kaikkea, paitsi nahkatakkia. Sekin on hyvä, nää pökät pakottavat mut käyttämään jotain muuta takkia, mä kun oon niin kangistunut viime aikoina valitsemaan aina saman nahkatakin vaikka naulakossa roikkuu muitakin kivoja lemppareita.

Puin asuun pitkästä aikaa pari vuotta sitten ostamani beigen trenssitakin, joka on mun mielestä klassisen mallinsa ansiosta edelleen ajankohtainen. Muistan kuinka silloin pari vuotta sitten vauvasta haaveillessani mietin että trenssi on sitten ihan täydellinen vauvamasun kanssa. Lopulta en kuitenkaan käyttänyt sitä kertaakaan koko raskausaikana, enkä edes tiedä miksi! Mutta ihana tämä on ilman masuakin.

Takki H&M / College Kenzo / Housut H&M / Kengät Flattered (saatu) / Aurinkolasit H&M / Laukku Coach /

Mitäs tykkäätte asusta, hot or not? 

Mä kuulin eräältä lukijaltani, että hän tykkää erityisesti mun asupostauksista, ja ne sanat lämmittivät mun mieltä ihan äärettömän paljon. Tiedän että asut ei välttämättä ole kovinkaan monen pääsyy tulla tänne, oikeastaan varmasti murto-osa teistä lukee mun blogia nimenomaan aikuisten vaatteiden takia. Mutta asukuvat ja -postaukset on mulle rakas osa blogia, koska pukeutuminen on aina kiinnostanut mua ihan valtavan paljon, ja mä rakastan miettiä erilaisia asuja, ottaa asukuvia ja seurata muotia. Vaikka kasvatuksesta, vanhemmuudesta ja arjen iloista kirjoittaminen on mulle äärettömän tärkeää ja tykkään siitä, mun salainen intohimoni niiden ohella on pukeutuminen.

Ei huolta, blogi ei ole muuttumassa yhtään sen enempää asukuvia sisältäväksi kuin ennenkään, tästä pienestä pukeutumispuheenvuorosta huolimatta. Edelleen aion keskittyä perheaiheisiin pääosin. Halusin vaan avata sitä niitä syitä siellä taustalla, miksi mä täällä perheblogissa asuja ylipäätään säännöllisesti julkaisen.

Näin meidän taannoisella Ruotsin reissulla yhdellä ruotsalaisella naisella Mall of Scandinaviassa vähän samanlaisen yhdistelmän kuin itselläni on näissä kuvissa: laatikkomaisen mekon, ja verkkosukkahousut. Mulle tuli siitä sellainen inspiraatio, se nainen näytti niin upealta ja asu niin kivalta ja rennolta! Olen siitä asti etsinyt sopivaa mekkoa jonka voisin yhdistää mun verkkosukkahousuihin, ja kun näin tämän laatikkomaisen ruutumekon, tiesin heti että siinä se on. Ruotsalaiset naiset on ihan mielettömän tyylikkäitä mun mielestä, ja seuraankin suomalaisten lisäksi lähinnä ruotsalaisia vaikuttajia esimerkiksi Instagramissa.

Ruutumekko on tosi yksinkertainen muuten, mutta kauluksessa on kirjailtu vähän blingiä siihen, mikä tuo muuten arkiseen vaatteeseen hauskaa pilkettä. Mä olin ihan myyty tälle, tässä on varmaan mun tän syksyn käytetyin mekko. Ja sitten kun ilmat viilenee, mekon voi yhdistää hyvin vaikkapa ylipolvensaappaisiin, tai vaikka neulesukkahousuihin verkkosukkisten sijaan. Verkkosukkikset on musta hauskat, ja tykkään niistä kovasti, vaikka eihän niissä mitään järkeä ole lämmityksen tai minkään muunkaan kannalta. Mutta hauska ja helppo trendi ne kyllä ovat. Tosin verkkosukkisten kanssa saa kyllä olla tarkkana ettei mene mauttomuuden puolelle, esimerkiksi minihameeseen tai avonaiseen toppiin en niitä itselläni uskaltaisi yhdistää. Jollain toisella voi näyttää tosi upealta sekin.

Mekko ZARA / Aurinkolasit H&M / Laukku Coach / Kengät Flattered (saatu) / Tupsu H&M / Sukkahousut Pull & Bear

Onko teillä turvavaatteita? Sellaisia, jotka voi laittaa päälle jos mikään muu ei tunnu vaan hyvältä? Mulla ei ollut raskauden jälkeen enää sellaista vaatetta, joka olisi ollut se the vaate jonka voi laittaa aina päälle. Olen etsinyt jotain sellaista, rentoa ja kivaa vaatetta, joka näyttää aina samalta, ja tuntuu aina kotoisalta, vaikka olisi muuten sellainen päivä että ei tee mieli juuri katsoa peiliin. Paras vaate huonoille kroppapäiville on ainakin mulla sellainen kotoisa säkki, joka päällä kelpaa mennä vaikka buffettiin ilman että alkaa kiristelemään. Näitä kuvia otettaessa mulla kyllä ei ollut sellainen päivä, mutta on ihanaa tietää että kaapissa on nyt se turvallinen säkki joka päällä on aina hyvä olla.

Sellaista vaatehöpinää keskiviikkoiltaan! Ihanaa iltaa kaikille <3