Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Nyt tapahtuu jotain jännittävää, nimittäin tässä tulee mun seitsemänvuotisen blogihistoriani ensimmäinen kokkailuvideo! Me kuvattiin videolle, kun kokkailtiin yhdessä koko perhe savulohi-mansikkasalaattia, ja juteltiin vähän arkiruokailuista. Me vertailtiin Oton kanssa meidän perheen arkiruokatottumuksia oman lapsuutemme arkiruokiin, ja juteltiin lasten kanssa siitä, millaisesta ruuasta he pitävät. Lapset olivat innolla kokkailuissa mukana, kuten yleensäkin, ja uskon että se mukaan ottaminen on yksi valttikortti siinä, miten innostetaan lapsia maistamaan uusia makuja.

Inspiraation reseptiin löysin Pinterestistä, kuten niin monet muutkin inspiroivat reseptit. Toinen super ruokainspiraation lähde, on K-Supermarketin uusi Ruokareviiri -sivusto. Videolla kerron vähän tarkemminkin meidän ruokaostoksista ja ruokainspiraation hakemisesta, mutta K-Supermarket on yksi meidän suosikkikaupoista, koska siellä on niin mukava henkillökunta, ja ihana K-Ruoka -lehti, josta olen löytänyt monet hyvät reseptit vuosien varrella.  Kaupan henkilökunta muistaa meidät, vaikka muutettiin pari vuotta sitten vähän kauemmaksi, eikä käydä siellä enää aivan joka päivä. Sinne on kuitenkin aina mukava mennä ostoksille, ja tutkimaan uusia ihania tuotteita. Mulle on tärkeää että kauppa on tuttu, siisti, helppo kierrellä ja selkeä niin, että tuotteet löytyvät helposti.

K-Supermarket haluaa haastaa suomalaiset laajentamaan ruokareviiriään, ja siksi he ovat avanneet tämän uuden Ruokareviiri-sivuston, sekä siellä ilmestyvän huikean Ruokareviirin laajentajat -realitysarjan. Sarjassa erilaiset vieraat kokkailevat vähän erikoisempia ruokia, ja siitä voi saada mahtavaa inspiraatiota niin kesäkeittiöön kun arkipöperöihinkin! Mä tykkään tosi paljon ruokaohjelmista, ja nautin kyllä myös tämän kokkailuvideon tekemisestä. Ehkä joskus vuonna 2050 löydän itsestäni oman elämäni Gordon Ramsayn ja mullekin tulee oma ruokaohjelma? Se vasta olisi siistiä! Lisätään haavelistalle.

LUKIJAKILPAILU: Voita 50€ lahjakortti K-ryhmän kauppoihin!

Mitä itsellesi uutta arkiruokaa olet kokannut viimeksi, tai mitä haluaisit kokata? Käykää ihmeessä kurkkimassa inspiraatiota Ruokareviiri-sivustolta! Vastaa kommenttiboksiin, ja olet mukana 50€ K-Ryhmän lahjakortin arvonnassa! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 25.5. klo 22.00 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Savulohi-mansikkasalaatin ohje löytyy videolta, sekä videon kuvauksesta YouTubesta. Jos tykkäsit videosta, niin käy ihmeessä tilaamassa mun Iinalaura -kanava, ja peukuta videota. Mä teen tosi mielelläni videoita, mutta toki haluan myös tuottaa sellaista sisältöä, joka ilahduttaa teitä.

Onnea kisaan, ja toivottavasti maistuu jos uskalsitte testata reseptiä!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä McVitie’sin kanssa.

Tänään sain juhlia jo seitsemättä äitienpäivääni (paitsi jos lasketaan ensimmäisen raskausajan äitienpäivä, sitten tämä oli kahdeksas). Aamu alkoi jo perinteeksi muodostuneella äitienpäivän brunssilla, jonka Otto ja tytöt valmistivat sillä aikaa kun mä sain rauhassa nukkua pitkään (tai siis pötkötellä sängyssä siihen asti että kuulin että on valmista). Mä olen vähän huono nukkumaan pitkään, kun yleensä herään ihan viimeistään kahdeksalta, mutta oli kyllä silti ihanaa pötkötellä sängyssä ja herätä uuteen päivään ihan kaikessa rauhassa, ja juuri silloin kun itsestä siltä tuntui.

Meidän perheessä äitienpäivää juhlistetaan melko samalla kaavalla joka vuosi. Äitienpäivä on mulle ilon täyteinen päivä, ja myös tärkeä päivä. Ennen kaikkea se on kuitenkin tärkeä päivä lapsille, sillä lapset rakastavat pieniä yllätyksiä, ja sitä kuinka saavat yllättää äidin äitienpäivänä itsetehdyillä korteilla tai lahjoilla, kukilla ja leipomuksilla. He olivat kihertäneet koko alkuviikon jo, ja juksuttivat muka mua etukäteen kuinka ei ole kuulemma päiväkodissa tai eskarissa askarreltu mitään tällä viikolla. On ihanaa katsoa sitä lasten iloa ja riemua, kun saavat antaa itse tekemänsä jutut äidille. Ja on myös ihana lukea heidän ajatuksia äidistä, ne ovat yleensä aika osuvia ja hauskoja.

Mä en kaipaa äitienpäivänä mitään erityiskohtelua, mutta se yhteinen brunssi tai aamiainen on ihana juttu, joka monesti muutenkin kuuluu meidän sunnuntaiaamuihin. On ihanaa istua rauhassa yhdessä pöydän ääreen, ja herkutella oikein pitkän kaavan mukaan. Otto yllätti mut tänä vuonna Maria Veitolan uudella kirjalla, ja mä olin niin otettu! Se on sellainen kirja jonka oon halunnut lukea, ja en osannut odottaa mitään lahjaa niin se oli kyllä täydellinen yllätys ihan puskista. Otto ja lapset kokkasivat runsaan aamiaisen, ja herkkujälkkäriksi vielä valmistivat valkosuklaa- rocky roadia.

Mä olen mukana tässä McVitiesin Digestivekeksi-kamppiksessa, ja mä tiesin heti mitä kekseistä teen (jos ei vaihtoehtona ollut vaan syödä niitä kilokaupalla valkohomejuuston & viikunahillon kanssa, ja ei ollut, höh). Mä halusin tehdä rocky roadia, jossa on mukana Digestive-keksejä. Tai siis toivoin, että Otto ja lapset tekevät.  Rocky road on sopivan helppo ja nopea resepti lasten kanssa yhdessä tehtäväksi, ja ennen kaikkea se on järjettömän herkullisen makuista. Rocky Road on siitä kiva, että sen voi periaatteessa tehdä mistä tahansa. Yleensä mä kuitenkin kaipaan siihen jotain rouskuvaa, ja jotain raikasta, kuten marjaa tai hedelmää sekaan. Tässä tulee meidän äitienpäivä-rocky roadin resepti:

Resepti: Valkosuklaa -Rocky Road Digestive-kekseillä & kuivatuilla mansikoilla

400g valkosuklaata

8kpl McVitie’s Digestive-keksejä

1,5dl suolapähkinöitä

1dl minivaahtokarkkeja

100g pakastekuivattua mansikkaa

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Murskaa keksit sopivan kokoisiksi paloiksi käsin. Sekoita valkosuklaasulan joukkoon (jätä kaikkia ainesosia pikkuisen koristelua varten) Digestive-keksimuru, pähkinät, minivaahtokarkit ja pakastekuivatut mansikat. Laita neliskanttiseen vuokaan leivinpaperi alle, ja kaada rocky road -massa sinne n. 1-1,5cm paksuiseksi levyksi. Ripottele päälle vielä loput Digestive-keksimurusta, pähkinöistä, minivaahtokarkeista ja pakastekuivatuista mansikoista. Anna jähmettyä n. 1h pakastimessa, tai pari tuntia jääkaapissa. Leikkaa neliön muotoisiksi paloiksi & tarjoile sun lempparityypeille.

McVitie’s Digestivekeksit ovat niitä aitoja ja alkuperäisiä Digestive-keksejä ja ne keksi vuonna 1892 McVitie’s & Price yrityksen työntekijä nimeltä Alezander Grant. Yli satavuotiaan keksin nimi on alun perin tullut leivinjauheesta, jonka piti muka aktivoida ruuansulatusta. Vaikka asia ei lopulta ollutkaan ihan niin, Digestive-nimi jäi pysyvästi käyttöön, samoin kuin alkuperäinen resepti, jonka mukaan keksit vielä tänäkin päivänä valmistetaan. McVitie’sin sivuilta löytyy runsaasti herkullisia ja monipuolisia reseptejä, myös niitä juustokakkuohjeita, joiden pohjiin Digestive-keksejä myös usein käytetään.

Ihanan aamiaisbrunssin jälkeen mun äitienpäivä jatkui itse asiassa samalla kaavalla kuin viime vuonnakin: suunnattiin appiukon luokse syömään mielettömän hyvää ruokaa. Sitten lähdettiin vielä Kirsikkapuistoon kuvaamaan nyt kun kirsikankukat ovat kauneimmillaan. Kuvamateriaalia saatte nähdä ensi viikolla, toivottavasti niistä tuli ihania, kun en ehtinyt vielä katsomaan. Äidilleni olen tietenkin myös soittanut onnittelut videopuhelulla tyttöjen kanssa, ja lahjan lähettänyt. Käytiin myös Oton äidin haudalla, kuten aina juhlapäivinä.. Ihana, rakkauden täyteinen äitienpäivä, enkä parempaa olisi voinut edes toivoa. Kiitos Otolle ja meidän tytöille ihanasta juhlapäivästä, ja kiitos mun rakkaalle äidille siitä, että saan näitä ihania äitienpäiviä itsekin täällä viettää. Toivottavasti teillä on ollut ihana äitienpäivä myös!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa.

Olen usein puhunut blogissa arjen pienten hyvin valintojen puolesta, ja koen niistä puhumisen myös vaikuttajana olevan jossain määrin oma velvollisuuteni. Joku on muuten joskus kysynyt, mistä termi ”vaikuttaja” tulee, ja ihmetellyt mikä tekee minusta vaikuttajan. Termillä tarkoitetaan kaikkia omissa kanavissaan esillä olevia, kuten instagrammaajia, tubettajia, bloggaajia & muita mielipidevaikuttajia. Tyyppejä, joilla on oma seuraajakunta. Koirakin voi olla vaikuttaja, ja moni koira onkin instassa mua suositumpi. Se on ihan alan yleistermi, jota käytetään. Vaikuttaja kattaa vähän paremmin sen mitä esimerkiksi itse teen, koska olenhan aktiivinen monessa muussakin paikassa kuin vain blogissa. No juu, ei vaikuttamisesta sen enempää, nyt palataan takaisin pieniin hyviin valintoihin.

11.4. vietettiin suomalaisten laskennallista maapallon ylikulutuspäivää, eli päivää jona olemme kuluttaneet koko vuoden luonnonvarat. Jos kaikki maailman kansalaiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvittaisiin 3,6 maapalloa, jotta luonnonvarat riittäisivät. Suomi on maailman 18. eniten luonnonvaroja kuluttava maa, ja se ei ole listasijoitus, josta  voisi olla kovin ylpeä. Juuri siksi on ihan tavattoman tärkeää, että puhutaan parempien valintojen tekemisestä. Itse en kuitenkaan usko syyllistämisen voimaan, vaan uskon että ne kestävät paremmat ratkaisut tehdään silloin, kun ne on tehty mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi. Kun tutustuu niihin pieniin, kestäviin ratkaisuihin, on helpompaa tehdä myös niitä isompia kestäviä valintoja.

Monilla pienillä arjen teoilla voi pienentää omaa luonnonvarojen kulutustaan ilman että elämä olennaisesti hankaloituu. Oikeastaan juuri päin vastoin: monet ekoteot jopa helpottavat arkea. Hedelmät kannattaa pakata kaupassa aina kestohedelmäpussiin, tai vähintäänkin biohajoavaan pussiin, jonka voi vielä uudelleen käyttää biojätepussina. Ruokaostoksia varten kannattaa aina olla mukana kestokassi, jos toinenkin. Niissä ostokset on muuten paljon helpompi kantaa, kun niissä on tasainen pohja ja tukevat kahvat.

Kasvisruoka on ekologisempaa, ja jo edes 1-2 kasvisruokapäivää viikossa tekee suuren muutoksen omaan hiilijalanjälkeen (ja omaan oloon). Itse tykkään ruuassa myös satokausiajattelusta: suosin aina kauden kasviksia ja hedelmiä, ja parhaani mukaan lähellä tuotettua, jotta mun pöperöitä ei turhaan tarvitse turhaan kuskata ympäriinsä. Kauden vihannekset maistuvat tuoreelta ja aromikkaalta, koska ne ovat aina juuri silloin parhaimmillaan.

Yksi helppo ja pieni hyvä valinta, jolla kuitenkin on iso merkitys, on vaihtaa tuliaisviinit luomulaatuisiin. Kun mennään esimerkiksi ystäville tai sukulaisille kylään, helppo tuliainen on laadukas luomuviini, kuten espanjalainen tumman marjainen Evergreen Monastrell punaviini, tai kuivan herukkainen ja limettinen chileläinen Evergreen Sauvignon Blanc valkoviini. Evergreenin luomuviinien tuotantoketju on kokonaisuudessaan luomusertifioitu, joten niitä voi nautiskella hyvällä omallatunnolla. Evergreen-viinejä myydään litran palautettavissa muovipulloissa, joten ne on helppo ottaa mukaan ystävälle lähtiessä, tai vaikka mökkireissulle. Ei tarvitse pelätä että pullo hajoaa laukkuun matkalla.

Mä olen vasta aivan muutaman viime vuoden aikana tutustunut viineihin, ja oppinut nauttimaan silloin tällöin lasillisen ruuan kanssa tai juhlatilaisuuksissa.  Silloin kun ruokaan on panostettu, tai kun mennään jonkun luo syömään ja viiniä on tarjolla, on mukavaa kruunata upea ateria siihen sopivalla viinillä. Evergreen Sauvignon Blanc sopii mun makuhermoille, sillä siinä on ihanan pehmeä maku, ja kuiva valkkari on muutenkin enemmän mun juttu, kuin makea. Sauvignon Blanc sopii erityisen hyvin salaatin, tai vähärasvaisen kalan kaveriksi. Mä nautiskelen sitä mielelläni lasillisen juustojen ja viikunahillon kaverina, mutta en olekaan viiniasiantuntija. Sen kuitenkin tiedän, että se on herkullista!

Evergreenillä on litran punaviinin ja valkoviinin lisäksi valikoimassaan myös 3l Evergreen Merlot -punaviini, 0,75l Organic Seco kuohuviini, sekä kuiva ja puolikuiva luomu omenasiideri. Valikoimaan voi tutustua paremmin kampanjasivulla.

Huom! Koska kyseessä on alkoholia koskeva kaupallinen yhteistyö, alkoholia koskevia kommentteja ei ole sallittua julkaista alkoholilainsäädännön nojalla. Ethän siis kommentoi alkoholia ollenkaan. Juustoja, kuvien tunnelmaa, tai mitä tahansa yleistä saa kommentoida jos siltä tuntuu, ja ne kommentit voi julkaista.

Ihanaa päivää kaikille <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jyväbroilerin kanssa.

Mä en ollut koskaan kokannut itse pataruokia, mutta kun saatiin pari joulua sitten Oton perheeltä joululahjaksi valurautapata & pata-reseptikirja, mä aloin opettelemaan yhdessä Oton kanssa. Kokkaillaan pataa yleensä viikonloppuisin, kun on aikaa haudutella pitkään uunissa. Pataruuat on siitä ihania, että niiden valmistelussa ei yleensä kestä kovinkaan kauaa. Vaikka kypsennys ottaa oman aikansa, se ei vaadi aktiivista kokkailua, vaan sen ajan voi käyttää kaikkeen muuhun kivaan! Aika pitkään ollaan menty sellaisella vuorotteluperiaatteella, että joka toinen kerta Otto kokkaa jotain uutta pataa, ja joka toinen kerta minä.

Ollaan kokeiltu vaikka mitä patoja, mutta yksi juttu meillä on vielä ollut kokeilematta: kokonaisen broilerin paahtaminen padassa. Mut haastettiin Jyväbroilerin patahaasteeseen, ja mä lähdin innoissani mukaan, koska olen todellakin tykästynyt patojen kokkailuun tässä puolentoista vuoden aikana, mitä ollaan pata omistettu, ja tässä tuli oiva tilaisuus kokeilla kokonaisen broilerin paistamista ihan itse!

Jyväbroileri haastoi mut jakamaan mun lemppari kanapadan reseptin,  ja jotta haaste olisi oikeasti haaste, reseptissä piti olla mukana kauraa. Ensin meinasi mennä vähän sormi suuhun, sillä kaurasta en ole tainnut tehdä muuta kuin puuroa, tai leipomuksia. Joskus ostanut kaurafraichea tacojen kaveriksi, kun vegaanikaveri on ollut meillä syömässä. Kaura aiheutti päänvaivaa, mutta lopputuloksen maistettuani olen super iloinen että kokkasin nimenomaan kauraa käyttäen, sillä kauran pehmeä maku sopi täydellisesti broilerin kaveriksi!

Ihan ekana selasin läpi sen appiukolta lahjaksi saadun pataruokakirjan. Siellähän oli vaikka mitä herkkuja. Lähdin kehittelemään omaa versiota kirjan reseptistä niin, että korvasin kirjan reseptistä lisäkkeen kaura-riisisekoituksella ja lisämausteilla. Ja sanon vaan, että se vei kielen mennessään. 40 valkosipulinkynttä (Kyllä, 40!!) voi kuulostaa paljolta, mutta vakuutan, että ne tekevät tästä ruuasta aivan suussasulavan. Tätä ei tosin ehkä kannata syödä juuri ennen ekoja treffejä jonkun kanssa, tai juuri ennen työhaastattelua. Mutta rento viikonloppu kotona? Ehdottomasti.

Kanaa ja 40 valkosipulinkynttä kaura-riisipedillä (alkuperäinen resepti Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa -kirjasta)

1 Jyväbroiler n.1,1kg Naturelli Kokonainen Broileri

100g voita huoneenlämpöisenä

1 sitruuna

40 valkosipulinkynttä eli n. 4-5 valkosipulia

kourallinen tuoretta timjamia

suolaa ja mustapippuria

Kaura-riisipeti:

2,5 dl kaura-riisisekoitusta

2 salottisipulia

4dl vettä

1dl valkoviiniä

50g parmankinkkua

Padan esivalmistelut:

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Ota broileri pois pakkauksesta. Huuhtele broileri sisältä ja ulkoa kylmän veden alla, ja kuivaa hellästi talouspaperilla painellen. Avaa kanan lihan ja nahan väliin taskut sormilla vatsaontelon reunan kautta, aina rintafileen etuosaan saakka. Avaa reunan kautta myös tasku reisipalojen päälle. Ripottele kanan vatsaonteloon pari teelusikallista suolaa. Hiero puolet voista nahan ja lihan väliin, ja aavistus broilerin pintaan. Laita loput pataan. 

Pese sitruuna hyvin, ja leikkaa sitruuna pituussuunnassa lohkoiksi. Työnnä pari lohkoa kanan sisälle ja laita loput pataan. Käännä siivet ympäri kanan taakse. Suolaa ja pippuroi broilerin pinta.

Kuori valkosipulin kynnet ja laita kymmenen niistä kanan sisään.

Kaura-riisipedin esivalmistelu:

Kuori ja pilko salottisipulit. Kaada padan pohjalle kaura-riisisekoitus sekä pieneksi silputtu parmankinkku. Lisää sekaan myös loput valkosipulinkynnet ja salottisipulit. Pyörittele niitä voissa. Jätä keskelle sopiva syvennys kanaa varten.

Padan kokoaminen ja kypsennys:

Aseta täytetty broileri kaura-riisipedille. Kaada pohjalle vesi ja valkoviini. Peitä kannella ja nosta uunin keskitasolle 150 asteeseen. Paahda broileria uunissa n. 1,5 tunnin ajan. Ota viimeisen vartin ajaksi kansi pois ja nosta lämpötila 200 asteeseen grillivastuksia käyttäen. Anna broilerin pinnan paahtua ruskeaksi.

Tarjoile pata tuoreen timjamin kanssa. Kaura-riisipedistä tulee ihan mielettömän makuinen kun se imee itseensä kaiken nesteen ja valkosipulin uunissa. Kertakaikkisen herkullinen pata, ehkä mun tähänastinen lemppari! Broileri oli ihanan mehevää ja maukasta, eikä ihmekään: voilla ja valkosipulilla ei oikein voi epäonnistua.

JYVÄBROILERIN PATAHAASTE: OSALLISTU JA VOITA LE CREUSET -KLASSIKKOPATA (ARVO 250€)

Jaa oma kanapatareseptisi Instagramissa hashtagilla #kanapatahaaste tai lähetä se Jyväbroilerille Facebookissa viestillä, ja osallistut Le Creuset -padan arvontaan. Muista että haasteessa sinun pitää yhdistää kanapataasi kauraa jossain muodossa, edes hyppysellinen. Voit käyttää mielikuvitusta: kaura voi olla reseptissä hiutaleina, jyvinä, jauhoina tai vaikka kaurakerman tai kaurafraichen muodossa. Klassikkopata on arvokas ja käytännöllinen esine keittiössä, joka tekee kokkaamisesta helppoa. Muista tykätä Jyväbroilerin FB-sivusta ja seuraa @jyvabroileri -tiliä Instagramissa, jotta voit osallistua kisaan. Molemmat ovat täynnä toinen toistaan herkullisempia broilerireseptejä, niin arkeen kuin juhlaankin. Osallistua voi 8.4 asti ja voittajaan ollaan henkilökohtasesti yhteydessä.Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille! Ja hei kertokaa ihmeessä muutenkin teidän lemppari patareseptejä, mä kokeilen mielelläni uusia herkullisia patoja! 

Kokeiltiin viikonloppuna tehdä itse hedelmäistä salsaa kaveriksi nachoille, kun kaivattiin niin kovasti jotain raikasta, joka olisi täynnä makua. Etsin Pinterestistä erilaisia ideoita hakusanoilla ”helppo tarjottava illanistujaisiin”, ja löytämieni ohjeiden pohjalta syntyi tämä raikas ananassalsa, joka on tehty tuoreista aineksista. Meillä ei kyllä ollut mitään illanistujaisia, mutta etsittiin sellaista helppoa naposteltavaa, ja tiesin että noilla sanoilla sitä varmasti löytyy. Helppoa naposteltavaa tämä todellakin oli.

Ananassalsa maistuu ihan järkyttävän hyvälle, ja me vedettiin sitä ihan hullu satsi nachojen kanssa. Tulipahan ainakin se puoli kiloa päivässä kasviksia -suositus täyteen, tosin ne nachot olisi voinut jättää vähän vähemmälle. Mutta kerrankos sitä. Sitäpaitsi nämä kaksi olivat ihan mahtava match, ja täydellinen iltapala Netflixiä katsellessa naposteltavaksi.

Koverrettuun ananakseen annosteltuna tästä tulisi loistava tarjottava illanistujaisiin, ja näyttäväkin vielä! Miten olisi vaikka sellaiset rantabileet keskellä talvea sisällä kotona? Meillä ei kyllä taida mitään kotibileitä olla ihan lähiaikoina, mutta ehkä sitten nelikymppisenä muistan tämän reseptin kotibileiden tullen, ja kaivan sen täältä blogista, haha! Sellainen pieni varoituksen sananen muuten, että salsaa tulee ihan hullu määrä, ja kaikki ei tosiaankaan mahdu tuon ananaksen sisään kuten kuvassa. Iso kulho on siis tarpeen ananaksen kaveriksi.

Raikas & hedelmäinen ananassalsa nachoille

5 tomaattia

1 makea ja kypsä ananas

1 punasipuli

1 punainen tai oranssi paprika

1 punainen chili siemenineen (poista siemenet jos haluat vähemmän tulista)

(korianteria jos tykkäät siitä)

Pese vihannekset ja poista kannat ja muut kovat osat. Vedä silppurilla tomaatit, sipulit, chilit ja paprikat ihan pieneksi silpuksi. Halkaise ananas, poista kova keskiosa ja koverra toinen puoli ananaksesta tyhjäksi ”kupiksi”. Silppua myös kaikki ananaksen hedelmäliha, ja lisää muiden ainesten joukkoon. (tässä vaiheessa myös silppua ja lisää korianteri niin halutessasi). Mausta suolalla ja pippurilla, ja tarjoile koverretun ananaksen sisältä nachojen kanssa. Terveellisempänä vaihtoehtona voi hyvin kokeilla ruisnachoja, tai vaikka itse tehtyjä nachoja.

Me ollaan aivan rakastuneita tähän reseptiin, ja aiotaan tehdä tätä myös tänään iltapalaksi. Se on vaan niin raikasta ja hyvää, ja valmistuu kymmenessä minuutissa. Jos on siis helppo tarjottava illanistujaisiin hakusessa, niin tässä on ainakin meidän mielestä tosi hyvä vaihtoehto.

Ihanaa ja maukasta viikonloppua kaikille <3