Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

Tänä vuonna me vietetään pääsiäistä ihan vaan täällä uudessa kodissa oman perheen kesken. Normaalisti meidän pääsiäiseen kuuluu kotona lomailun lisäksi pääsiäisen lammaspäivällinen Oton isän luona, mutta tänä vuonna tyydytään sitten vain etäyhteyteen. Onneksi meidän muut pääsiäisperinteet ovat aika mukautuvaisia ja sopivat hyvin tähänkin vuoteen. Aika ihanaa päästä viettämään pääsiäistä täällä uudessa kodissa, sillä yksi meidän pääsiäisen rakkaimmista perinteistä tulee olemaan niin jännittävää ja hauskaa toteuttaa juuri täällä, kun kaikki paikat ovat vielä kaikille uusia. Sen perinteen nimi on pääsiäismunajahti.

Yleensä me tehdään lapsille kartta ja piilotetaan pääsiäismunia ympäri kotia, mutta kieltämättä vanhassa kodissa pääsiäismunapiilot alkoivat olla lapsille jo vähän liiankin tuttuja ja helppoja. Tai sitten me vanhemmat ei oltu tarpeeksi kekseliäitä. Täällä uudessa kodissa on ihan uudet piilot ja tästä tulee niin hauskaa!

Ei olla vielä tehty karttaa tässä muuttotohinassa, mutta loppuviikosta varmasti joku ilta askarrellaan sellainen Oton kanssa, kunhan lapset on menneet nukkumaan. Vähän pitää vilkuilla myös säätilaa. Jos sää näyttää pääsiäiseksi lämpimältä ja kauniilta, taidetaan tehdä pääsiäismunajahti meidän omalle pihalle jenkkityyliin. Tämä on ensimmäinen kerta, kun siinä oikeasti olisi jotain järkeäkin. Nyt meillä on iso piha, missä on paljon mahtavia piilopaikkoja pääsiäismunille. Niin siistiä! Ihanaa saada jotain hauskaa ja spesiaalia tekemistä tähän kotoiluun, vaikka toki meillä on sitä riittänyt myös muuton puolesta.

Yksi ihana asia, mistä saamme nauttia tänäkin vuonna pääsiäisenä, on hyvä ruoka. Yhdessä kokkailu ja leipominen on yksi meidän perheen suurimmista nautinnoista ja onneksi siitä voi nauttia hyvin myös kotioloissa. Meidän lähi- K-Supermarket lisäsi kotiinkuljetusten määrää radikaalisti ja sieltä on nyt saatavilla tosi hyvin kotiinkuljetusaikoja jopa heti seuraaville päiville. Ruoan tilaaminen on todella helppoa K-Ruoan verkkokaupasta. Ihanaa, että mahdollisimman monille halukkaille on mahdollista tilata ruokaa kotiin turvallisesti. Olen ilahtunut myös siitä, miten meidän K-Supermarketin kauppias on pyrkinyt kaikilla mahdollisilla tavoilla helpottamaan ihmisten elämää tänä poikkeuksellisena aikana. Sieltä saa tilattua mm. monia herkullisia ravintola-annoksia suoraan kotiin ja riskiryhmille on omat ostosajat.

Me testattiin viime sunnuntaina vähän etukäteen K-Supermarketin pääsiäismenun herkkuja. Kokattiin nieriää salaattikuorrutuksella, tofu-parsa-salaattia sekä pääsiäisen klassikkoa eli aivan totaalisen överiä kinderkakkua. Me tosin laitettiin nyt nieriän tilalta suomalaista kirjolohta, joka sopi loistavasti reseptiin myös ja onkin mainittu siinä vaihtoehtoisena kalana. Ruoka oli aivan älyttömän hyvää ja raikasta! Ja voin kertoa, että etenkin viikon ”mahdollisimman helppojen muuttoruokien” jälkeen raikas salaatti ja kala maistui aivan tajuttoman taivaalliselta. Kala- ja salaattieseptit olivat myös tosi helppoja toteuttaa ja valmistuivat käden käänteessä.

Mua vähän jännitti, kun testattiin ekaa kertaa meidän uutta kiertoilmauunia, että miten saan kalan tehtyä sillä niin, ettei se mene ylikypsäksi. Kala onnistui kuitenkin todella hyvin ja jäi keskeltä juuri sopivan meheväksi. Meillä on myös nyt induktioliesi ja nähtävästi vain yksi valtava siihen sopiva kattila, mikä hieman mutkisti kokkailuita, mutta saatiin ne silti onnistumaan! Nauratti vaan, kun lämmitin neljän litran kattilassa kinderkakkua varten _kolme ruokalusikallista_ sitruunamehua, johon liuotin liivatelehdet. Täytyy tilata muutama uusi kattila, ettei jatkossa tarvitse keittää kaikkea siinä jättikattilassa.

Kinderkakusta tuli todella herkullinen, vaikkakin jälleen ganachen valmistus ja kauniin valuman tekeminen paljastui hieman liian haasteelliseksi mulle. Onneksi kinderkakku näyttää silti upealta, kun asettelee vaan tarpeeksi paljon kindersuklaata siihen päälle koristeeksi. Ja maku ratkaisee muutenkin.

Rakastan kokeilla uutta ja monena muunakin vuonna me ollaan testattu pääsiäisen reseptejä K-Ruoka-sivuilta. Meillä ei ole omia pääsiäisen ruokaperinteitä, vaan perinne on se, että kokeillaan aina uusia ruokia, mutta sellaisia, jotka istuvat pääsiäisteemaan. K-Ruoka pääsiäis-sivuilta löytyy kuusi erilaista pääsiäismenua kokeiltavaksi ja mä ajattelin kokeilla sieltä vielä vaikka mitä! Yksi menuista on esimerkiksi rento peltipääsiäinen, joka kuulostaa ihanan helpolta. Sivuilta löytyy niin vegaaninen menu kuin kalamenukin. Jälkkäriksi mä aion testata ehkäpä pashakakkua tai sitten mämmicookieita. Tai miltä kuulostaisi mämmi-pizza? Rohkeuden puutteesta ei ainakaan voi syyttää K-koekeittiön kokkeja, heillä on aina ihan mielettömiä ideoita!

Joko olette suunnitelleet pääsiäisen menua? Onko teillä perinneruokia pääsiäisenä tai muita pääsiäiseen liittyviä perinteitä?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

En oikeasti olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että joskus me syödään arjessa niin kasvispainotteisesti kuin nykyään. Yksi viikottainen kasvisruokapäivä vaihtui ensin kahteen, sitten muutamaan ja nyt syödään kotona keskimäärin ehkä 5/7 aterialla viikossa kasvisruokaa. Muutos on tapahtunut niin pikkuhiljaa ja niin luontevasti, että oikein hämmästyin nyt kun aloin pohtimaan tätä. Meidän viikon ruokaostosten kauppakuitti vahvistaa tämän. Siellä on päivän pääaterioiden osalta lähinnä kasviproteiineja ja kalaa. Toki tämä vaihtelee eikä edelleenkään olla ehdottomia. Joinakin viikkoina tulee syötyä myös parinakin päivänä liharuokaa, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna muutos on iso ja merkittävä.

Kasviproteiinit ovat ottaneet pysyvän paikan meidän jääkaapista (ja kuivakaapista) useastakin eri syystä. Ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa, säilyvät  pitkään ja maistuvat hyvältä. Lisäksi ne ovat terveellisiä ja ilmastolle parempia vaihtoehtoja. Mun mielipidettä ei enää tarvitse muuttaa kasvisruoan suhteen: mä olen ihan myyty ja niin on meidän koko perhe. Monelle kasvisruoka tuntuu silti edelleen hankalammalta tai vähemmän maukkaalta vaihtoehdolta ja se on ihan ymmärrettävää. Niin itsekin ajattelin vielä muutama vuosi sitten. Vasta kymmenien ja taas kymmenien eri reseptien kokeilu ja todella monen eri kasviproteiinin testaaminen niissä on saanut mut muuttamaan mieltä kasvisruoasta. Se ei tosiaan tapahtunut yhdessä yössä, eikä minkään artikkelin lukeminen tai dokkarin katselu saanut mua silloin ”heräämään”.

Vaikka valinnanmahdollisuudet vegehyllyssä ovat jo lisääntyneet huimasti viime vuosina, uusille herkullisille vaihtoehdoille on todellakin tilaa. Toivon, että joskus kaupassa ei ole enää vegehyllyä tai vegenurkkausta vaan vegekäytävä, kuten on lihakäytäväkin. Siksi iloitsen joka kerta, kun vegehyllyyn saadaan uusia vaihtoehtoja. K-kaupat ovat tuoneet länsinaapuristamme Ruotsista täysin uuden VegMe-tuotesarjan kauppojen hyllyille, joka sisältää paljon uusia vegevaihtoehtoja.

VegMe-tuotteet on suunnitellut ruotsalainen kokkiperhe, joka on halunnut kehittää tuotteiden makua innovatiivisesti. ”Tuotekehityksen taustalla on ajatus muuttaa ihmisten mielipiteitä kasvisruoasta ja tarjota herkullisia ja maukkaita vegaanisia proteiinivaihtoehtoja ruokapöytään.” Kuulostaa siis erittäin hyvältä ja juuri meille passelilta.  VegMe-tuotteet valmistetaan soijaproteiinista menetelmällä, jossa soijaproteiini maustetaan savustetulla vedellä ja savustetulla luomurypsiöljyllä. Tässä prosessissa tuotteet saavat lihaisan ja mehukkaan rakenteen sekä umamisen maun.

VegMe-tuotteiden soija on valmistettu valvotuilla tiloilla Euroopassa vastuullisesti ja VegMe-tuotteiden koko toimitusketju tunnetaan kauppojen hyllyiltä viljelmille asti. Sarjaan kuuluu erilaisten kasviproteiinien lisäksi myös valmisruokia sekä kastikkeita. Erityisesti kasviproteiinien osalta olen kaivannutkin uusia vaihtoehtoja erilaisilla koostumuksilla.

VegMe-kasviproteiineihin kuuluu kolme erilaista vaihtoehtoa. Me testattiin ensimmäisenä VegMe Vegan Bites -rustiikkipalat, joissa on purutuntumaa ja jota voi käyttää kana- tai lihasuikaleiden tavoin joko kylmänä tai lämpimänä. VegMe Färs Original jauhisrouhe sopii käytettäväksi jauhelihan tapaan missä tahansa jauhisruuassa makaronilaatikosta bologneseen. VegMe Vegobullar pikkupullat eli vegepullat sopii hyvin vaikka perunamuusin, kermakastikkeen ja puolukkahillon kanssa periruotsalaiseen tapaan.

Me ollaan testattu nyt jo useampaa erilaista VegMe -tuotetta. Lounaalla testattiin yhtenä päivänä Oton kanssa niin valmis VegMe ThaiGryta kuin myös VegMe vegobullar med mos. Molemmat veivät kielen mennessään, 5/5! Yhtenä iltana herkultetiin VegMe vegaanisella aiolilla, joka oli juuri niin ihanan valkosipulista kuin toivoinkin. Testattiin myös yhtenä iltana K-Ruoan helppoa vegaanisten tacojen ohjetta, jossa on käytetty VegMe Vegan Bites -rustiikkipaloja. Taivaallisia tacoja! Toinen meidän testaama resepti oli VegMe Vegaaninen thaipata, jonka ohjeen jaan teillekin:

Vegaaninen Thaipata

Ainekset 4 annosta
400 g VegMe Vegan bites
1 keltasipuli
1 sitruunaruoho
1 dl tuoretta korianteria
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl sambal oelek-tahnaa
1 rkl rapsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
½ rkl currya
2 tl tomaattipyreetä
5 dl kasvislientä
1 tlk kookosmaitoa
1 iso punainen paprika
200 g tuoreita sieniä
300 g parsakaalia
2 suikaloitua kevätsipulia
1 pakkaus kirsikkatomaatteja
1 lime
1 dl Sweet Chili -kastiketta

Tee näin:
Pilko keltasipuli ja sitruunaruoho, kuori ja raasta inkivääri. Kuullota sipuli hienonnetun sitruunaruohon, sienten ja sambal oelekin kanssa isossa kattilassa. Pilko paprika, sienet, kevätsipuli ja parsakaali sopivankokoisiksi paloiksi. Lisää vihannekset , sekä tuore korianteri muiden ainesten joukkoon. Purista valkosipulinkynnet joukkoon ja lisää inkivääriraaste, curry ja tomaattipyree. Lisää liemi, kookosmaito, VegMe bites sekä Sweet Chili -kastike. Kiehauta hämmentäen ja hauduta n. 10 minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa yhdessä limelohkojen ja riisin tai nuudelin kanssa.

Jos kaipaat lisää inspiraatiota nopeisiin arkiruokiin, K-Ruoan sivuilta löytyy liuta nopeita ja helppoja arkireseptejä kokeiltavaksi, sieltä mä etsin inspiraatiota aina kun iskee kaipaus maistaa jotain uutta.

Mikä on teidän lemppari kasvisruoka arjessa? Jaetaan toisillemme inspiraatiota! Ja suosittelen lämpimästi testaamaan VegMe-tuotteita niin arjen kuin juhlankin ruuanlaitossa, etenkin jos et aiemmin ole vielä löytänyt itsellesi mieleistä kasviproteiinia niin tässä voisi olla vahva ehdokas.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

Kuten aiemmin kirjoitinkin, meidän joulupöytä on yhdistelmä vanhoja perinteitä mummon jouluresepteistä ja lapsuuden jouluista, Oton perheen jouluruokaperinteitä, itse luotuja jouluperinteitä oman perheen joulupöydistä vuosien varrelta, sekä uusia tuttavuuksia, joita yleensä testataan ainakin 1-2 erilaista joka joulu. Sellainen sopiva sekametelisoppa, jossa on jokaiselle jotakin (yleensä kaikille kaikkea). Me huomioidaan joulupöydässä toki myös lasten toiveet. Ymmärrän täysin, että osa jouluruuista ei vaan ole heille mieleen, toisaalta yksi meidän lapsista taas on suuri jouluruuan ystävä, joka nauttii kovasti ihan kaikista ruokalajeista. Tämäkin hieman vaihtelee vuosittain, sillä lapset kasvaa ja makuhermot kehittyy.

Mulle tärkeintä jouluruuassa on se, että siinä on huomioitu jokaisen ruokailijan toiveita jollain tavalla. Meitä on iso porukka, joka viettää joulua yhdessä ja haluan, että jokaisella on sitä omaa jouluruokalempparia saatavilla. Joulu on merkityksellinen ja rakas juhla meille kaikille, joten on myös ihan prioriteetti, että joulu tuntuu siltä omalta joululta, eikä jonkun toisen. Siksi mulle on niin tärkeää sisällyttää kaikkien toiveet menua suunnitellessa. Ruoalla on ainakin mulle iso vaikutus siinä, miltä koko joulu tuntuu.

Tänäkin vuonna aloitettiin menun suunnittelu kysymällä kaikilta joulupöytään tulevilta, että mitä he ehdottomasti haluavat mukaan joulupöytään. Kaikilla oli joku toive, joka otettiin mukaan. Suurin osa toiveista on tietty sellaisia, joita kaikki haluavat joulupöytään, mikä tekee tästä kuitenkin helppoa.

Meidän joulumenu 2019

Alkuruuat

Graavilohi 

Graavisiika

Mädit + smetana + punasipuli 

Valikoima erilaisia herkkusillejä 

Saaristolaisleipää

Brie-granaattiomenasalaatti

Sienisalaatti

Savuporoterriini

Pääruuat

Joulukinkku & kinkun kastike

Kaneli-hunajajuurekset

Bataattivuohenjuustolaatikko

Imelletty perunalaatikko

Lanttulaatikko

Hernetuutinki

Jälkiruoat

Puolukkajäädyke

Juustotarjotin & tapakset 

Itsetehty glögi

Alkupalapöydässä mun suvun jouluruokia on oikeastaan vain graavilohi ja sillit. Niitä kuului myös mun lapsuuden joulupöytiin sukulaisten luona. Oton suvun puolelta tulee laaja ja runsas kalapöytä, joka itse aattoillan ruokailussa taitaa nykyisin olla se ”pääjuttu” vaikka alkuruokien puolelle lasketaankin. Itse ollaan Oton kanssa tuotu joulupöytään monta uutta herkkua: sienisalaatti, savuporoterriini ja saaristolaisleipä. Lisäksi alkupalapöydässä on kiva testailla uusia reseptejä joka vuosi. Tänä vuonna me testattiin jo etukäteen Brie-granaattiomena-salaattia K-ruoan sivuilta ja se oli niin herkullista, yksinkertaista ja raikasta, että todellakin päätyy joulupöytään.

Bongasin tuon savuporoterriinin reseptin K-ruoka-sivuilta kun asuimme vielä vanhassa kodissa neljä vuotta sitten. Sen jälkeen kun tein sitä ekan kerran, Otto on ehdottomasti halunnut sitä joulupöytään joka vuosi. Se on kyllä munkin mielestä todella hyvää, vaikka en kehtaa liikaa sitä ikinä ottaa, että mr. Hyttiselle jää siitä riittävän iso osa herkuteltavaksi.

Mun mummun reseptit näkyvät eniten pääruuissa. Joulukinkku ja perinteinen super-maukas kastike kinkun nesteestä, sinapista ja omenahillosta valmistetaan mummun ohjeilla, samoin kuin imelletty perunalaatikko ja lanttulaatikko. Meidän suvun joulupöytien signature-resepti on ehdottomasti Hernetuutinki, joka on paksua kuivatuista herneistä keitettyä hernemössöä. Se on vaan niin älyttömän herkullista kaikkien jouluruokien kanssa. Se sattuu myös olemaan meidän lasten jouluruokatoive numero 1! Porkkanalaatikko me ollaan jätetty pois, kun huomattiin, että sitä jäi aina yli tosi reippaasti. Ei haluta aiheuttaa ruokahävikkiä, joten joulupöydässä on pidetty vain ne ruuat, jotka varmasti tulee syötyä.

Sen tilalle joulupöytään on tullut meidän oma ruokaperinne, eli bataatti-vuohenjuustolaatikko, joka on mun suosikkilaatikko. Joulupöydän ruokia syödään niin aattona kuin vielä joulupäivänä ja tapaninakin. Tänä vuonna testattiin myös herkullisia kaneli-juureksia, jotka toimisivat hyvin myös joululaatikoiden korvaajana, jossa kuitenkin on samaa henkeä. Nekin olivat ihan tajuttoman hyviä ja saivat paikan meidän joulupöydästä!

Jälkkäriperinnettä meillä ei ennen ollut, lähinnä vain pipareita ja konvehteja (ja mun lapsuudessa sekametelisoppaa, jonka ystävä en itse oikein ollut. Oton suvun puolelta on kuitenkin tullut ihan hullun hyvä puolukkajäädyke, jota Oton sisko aina jouluna tekee. Se on niin raikasta ja hyvää, että sitä pitää ehdottomasti aina saada runsaan jouluaterian jälkeen. Myöhemmin illalla herkutellaan vielä juustoilla ja hilloilla, sekä tapaksilla. Yritetään valkata juustopöytään mahdollisimman monta kotimaista juustoa ja kaveriksi sesongissa olevia hedelmiä, kuten persimoneja.

Rakastan kokata jouluruokia yhdessä Oton kanssa, se on yksi ihanimmista perinteistä, joita meillä yhdessä on. Se on ihanaa aina menun suunnittelusta (aina mummun reseptien lisäksi K-ruokaa apuna käyttäen) aina kauppareissuun asti. Viime vuosina joulupöytää kasatessa yhä enemmän on mietityttänyt myös ruuan alkuperä. Yritetään ostaa mahdollisimman paljon luomua, kotimaista ja lähellä tuotettua. Valitaan ulkomaisen sijaan kotimainen Pirkka Parhaat konjakki-sinappi, tehdään laatikot luomujuureksista tai luomujuuressoseista, herkutellaan kotimaisesta poropaistista tehdyllä savuporoterriinillä ja valitaan kalapöytään kotimaisia tuoreita kaloja, sillejä ja mätiä suoraan K-Supermarketin laajasta kalatiskistä. Kalatiskin ammattitaitoisilta kalamestareilta saa aina apua raaka-aineiden käsittelyyn ja valmistukseen.

Me tehdään joulun kauppareissu aina kahdestaan mun äidin hengaillessa sen aikaa meidän lasten kanssa. Tämä on ollut perinteenä ihan meidän ekasta omasta joulusta asti. Mulla ei liity jouluruokaostoksiin mitään stressiä, vaan nautin siitä, kun saa kasata kärryyn kaiken mahdollisen ja tietää, että näillä pärjätään sitten monta päivää, eikä tarvitse yhtään miettiä mitään ruokaostoksia tai arkiaskareita, vaan saa vain rauhoittua kotiin.

K-Supermarketeissa on laaja valikoima tuotteita ja aineksia joulupöytään kuin joulupöytään. Jos ei ole yhtä innoissaan joulukokkailuista kuin minä, loistava vaihtoehto on myös K-Supermarket Herkkutori -palvelutiskin valmiit vaihtoehdot.  K-Ruoka -sivuilta löytyy ihan valtavasti inspiraatiota joulupöytään sekä kaikki ne perinteisten jouluruokienkin reseptit.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.

Mä rakastan perinteitä, vaikka monessa asiassa olen myös valmis luopumaan niistä ja ottamaan uudet ja paremmat ideat vastaan.  Tässä kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa mä pohdin jouluruokaperinteitä ja jouluruokaan liittyviä muistoja, joita mulla on.

Joulupöytä on mulle tärkeä sekoitus perinteitä ja kokeilua, rakkaita ruokamuistoja ja uusia ideoita. Yksi niistä asioista, joista mä olen joulussa todella iloinen on se, että ennen kuolemaansa mun mummu ehti antaa mulle meidän suvun perinteiset joulureseptit, jotka hän oli kirjoittanut ja tulostanut. Ne reseptit on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nykyään ne on vielä ihan älyttömän ekstra-rakkaita ja vaalin niitä kuin kukkaa kämmenellä.

Olen skannannut ne ja tallentanut ulkoiselle kovalevylle ja google driveen ja puhelimeen ja joka paikkaan. En halua ikinä menettää niitä, vaan haluan, että ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Mun haaveena on ehkä tehdä vielä sellainen valokuvakirja, johon kuvaan kaikki ne perinteiset jouluruuat ja liitän mummun reseptit mukaan. Ehkä sinne voisi liittää meidän perheen omiakin reseptejä mukaan, sillä meille on muodostunut omia jouluherkkuperinteitä myös.

Mun lapsuudessa me vietettiin joulua aina joko mummulassa tai sitten mun tätien tai enon luona. Ei koskaan oltu jouluaattona kotona Helsingissä, vaan lähdettiin aina Ouluun. Meillä ei äidin kanssa siis ollut mitään jouluruokaperinteitä, vaan kaikki tuli sieltä mummulasta tai sukulaisilta. Aina jos vietettiin joulua mummun luona, mä autoin mummua sen minkä pystyin. Leivoin mummun kanssa Hanna-tädin kakkuja ja vaaleita pipareita ja herkuttelin oikeasti itsetehdyillä joulutortuilla, jotka olivat ihan erilaisia kuin ne kaupan taikinasta tehdyt.

Meidän jouluissa oli aina ne kaikki perinteiset jouluruuat: imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko, sinappihunnutettu joulukinkku, graavilohi, kinkun kastike ja hernetuuvinki, eli oululainen perinneruoka, sellainen paksu hernemössö. Jälkkäriksi oli sekahedelmäkeittoa ja pipareita ja torttuja. Mä tykkäsin jouluruuasta kovasti jo ihan lapsesta asti. Myös ne laatikot, joista moni lapsi ei tykkää, olivat mun suosikkeja. Aina odotin ihan hirveästi ruokailua jouluisin. Mun mummu teki kaiken aina alusta asti itse, tuoreista juureksista ja muutenkin tuoreista aineksista.

Mulle on jäänyt ihan elävästi mieleen yksi joulu mun lapsuudesta, kun oltiin kaikki influenssassa: minä, mun äiti ja mummu sekä vähän pappakin. Kaikki, paitsi mun teräspappa, me oltiin aivan sänkyjen omia. Jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja yskässä. Muistan vaan kuinka aaton aattona mun pappa kokkasi yksin jouluruokia, koska pitihän ne jouluruuat silti saada pöytään. Hän paistoi kinkkua ja teki laatikoita. Yleensä mun mummu aina teki ruuat, mutta sinä jouluna pappa valmisti ne. Olivat kyllä ihan yhtä hyviä kuin mummunkin tekemät. Mummu taisi sängyn pohjalta huudella ohjeistuksia.

Mulle ei silloin oikein edes maistunut ruoka, mutta muistan kuinka mulle tuotiin vaaleita Hanna-tädin kakkuja ja söin niitä sängyssä kuumeisena ja murustelin mun lakanoille. Vaikka harmitti olla jouluna kipeänä, tämäkin joulu on jäänyt mieleen lämpimänä muistona. Siellä me sairasteltiin kaikki yhdessä ja lopulta kuitenkin päästiin yhteisen joulupöydän ääreen ja alettiin parantua. Vaikka olo oli kurja, niin ainakin oltiin kaikki yhdessä.

Vietin ensimmäistä kertaa joulua kotona vasta ollessani 21-vuotias. Se oli mun ja Oton ensimmäinen yhteinen joulu. Sinä jouluna me saatiin ne mun mummun reseptit ja sinä jouluna me alettiin luomaan niitä meidän omia jouluruokaperinteitä ja muistoja. Ollaan alusta asti tehty kaikki ruuat Oton kanssa yhdessä. Mun mielestä on ihanaa, että lapset ovat nähneet niin jouluruuissa kuin muutenkin meidän ruokaperinteissä sen, että Oton kanssa ollaan keittiössä(kin) tasa-arvoisia, eikä ruuanlaittovastuu kasaudu kummallekaan yksin. Joulun aikaan me ollaan aina hääräilty kahdestaan keittiössä joulumusiikin soidessa ja tehty saumatonta yhteistyötä.

Toinen todella elävästi mieleen jäänyt muisto, on mun ja Oton joulukinkkumoka vuodelta 2015. En kertakaikkiaan käsitä mikä aivopieru meille tuli Oton kanssa (oltiin siis molemmat ihan todella poikki töistä ja töissä vielä 23.päivä). Me leikattiin kinkusta se verkko pois vahingossa silloin, kun se kinkku oli vielä raaka. Siis miksi, mitä, miten, en vieläkään käsitä. Kätevinä me ratkaistiin tämä ompelemalla se verkko takaisin kiinni kinkun ympärille. Ihan hyvä kinkku me saatiin silloinkin ja nyt naurattaa, mutta silloin meinasi tulla melkein itku, kun ajateltiin kalliin kinkun olevan menetetty. Oltiin siis ennen sitä paistettu onnistuneesti kinkku jo monena jouluna, joten en vieläkään käsitä miksi me yhtäkkiä mokattiin silloin. Onneksi saatiin se pelastettua lopulta. Ja opittiinpahan kerrasta, että ei todellakaan tehdä niin enää.

Vaikka tässä nyt tuli mieleen nämä kaksi muistoa, sairastelu ja mokailu, niin päällimmäisenä ruokamuistona joulusta on kuitenkin ne ihanat yhteiset ateriat, upeat maut ja rentous. Herkulliset ruokamuistot, täysi maha kun on syönyt liikaa graavilohta, mätiä ja sienisalaattia, joulupäivän helppo lounas kun voi vaan yökkäreissä lämmittää jouluruokia. Kynttilänvalo, juuri sopivan makea imelletty perunalaatikko ja aaton aatto -yönä syödyt ensimmäiset kinkkusiivut. Sekin perinne tulee mun lapsuudesta, että kinkku paistetaan aina yöllä. Vaikka me aloitettaisiin kuinka aikaisin, niin yöhommiksi se kuitenkin aina menee.

Mä haluan välittää jouluruualla samanlaisia arvoja ja rakkautta meidän lapsille, kuin itsekin koin lapsuuden jouluissa. Vanhoja ruokaperinteitä, itse alusta asti tekemistä, yhdessä rauhassa syömistä, tuoreita ja laadukkaita aineksia, sekä kiireettömyyttä. Jouluruuat tehdään isoissa satseissa etukäteen valmiiksi, jotta jouluna voi sitten keskittyä olennaiseen: yhdessäoloon, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Jouluruokiin panostetaan, koska se on meille mahdollista ja koska joulu on tärkeä juhla ja me halutaan kunnioittaa sitä.

Me ostetaan meidän jouluruuat K-Supermarketista. Sieltä löytyvät niin tuoreet paikallisten tuottajien juurekset, ihanat herkulliset juustot myöhäisillan juustotarjottimelle, tuoreet kalat ja mädit tiskistä sekä loistava glögivalikoima. Suositaan joulupöydässä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua, kotimaista ja luomua. Monia reseptejä meidän joulupöytään on tullut myös K-ruoka -sivustolta, kuten savuporoterriini, joka on Oton suurinta herkkua jouluisin. Jaan myöhemmin teille meidän tämän joulun joulumenun, mutta siihen asti jouluruokainspiraatiota voi etsiä hyvin K-Supermarketin sivuilta ja kauppojen hyllyiltä. Siellä voi tutustua paremmin myös K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruokaan liittyen.

Millaisia jouluruokaperinteitä teillä on? Millaisia muistoja teillä on lapsuuden joulupöydistä?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.