Kokeilin tehdä itse kahta erilaista suklaata tässä taannoin. Teki mieli kokeilla lisätä suklaaseen juuri niitä omia lempijuttuja ja kokeilla, millaista siitä tulisi. Omien suklaalevyjen teko on tosi helppoa ja nopeaa ja jos tuntuu, ettei kaupasta löydy mieluisaa makuyhdistelmää niin tällä tavalla ainakin saa juuri sellaisen, josta itse pitää. Tai vaikka löytyisikin, niin ainahan on hauskaa kokeilla jotain uutta! Itsetehdyt suklaalevyt toimivat ihan samalla tavalla kuin itsetehty rocky road: yhdistellään omaa lempparisuklaata herkullisiin täytteisiin. Rocky Roadista tämä eroaa ainoastaan siten, että täytteet ovat vain suklaalevyn päällä ja se jätetään kokonaiseksi sen sijaan, että pilkottaisiin suupaloiksi. Mutta toki tästä voi tehdä myös rocky roadia ihan samalla tavalla, sekoittaa vaan täytteet sulan suklaamassan sekaan ja pilkkoo sitten palasiksi kun levyt ovat kovettuneet.

Näihin voi tosiaan laittaa toki täytteeksi mitä itse haluaa, mutta tässä kaksi mun erittäin herkulliseksi todettua yhdistelmää:

Maitosuklaalevy kanelilla, kuivatuilla omenoilla ja karamellisoiduilla pekaanipähkinöillä

200g levy lemppari maitosuklaata (myös tumma suklaa voisi toimia tässä loistavasti!)

1 omena

70g pekaanipähkinöitä

1rkl ruokokidesokeria

ripaus kanelia

Siivuta omena super ohuiksi siivuiksi ja kuivata uunissa 125 asteessa n. 1 tunti. Paahda pekaanipähkinät nopeasti pannulla ruokokidesokerin kanssa. Sulata suklaa. Kaada suklaa leivinpaperin päälle esim. laakealle suorakulmaiselle lautaselle. Ripottele päälle pähkinät, omenasiivut ja ripaus kanelia. Laita pakkaseen jähmettymään n. puoleksi tunniksi tai jääkaappiin pariksi tunniksi. Paketoi kauniisti esim. sellofaaniin jos annat lahjaksi tai syö itse.

Valkosuklaa kirpeillä kovilla hedelmäkarkeilla

Murskaa kirpeät hedelmäkarkit muruksi. Sulata valkosuklaa. Levitä suklaa tasaiseksi levyksi leivinpaperin päälle esim. laakealle suorakulmaiselle lautaselle. Ripottele päälle hedelmäkarkkimuru. Laita pakkaseen jähmettymään n. puoleksi tunniksi tai jääkaappiin pariksi tunniksi. Paketoi kauniisti esim. sellofaaniin jos annat lahjaksi tai syö itse.

Itsetehdyt suklaat tai rocky road -palat ovat helppo ja edullinen ruokalahja. Ja siis niiiiin herkullisia, että vievät kyllä kielen mennessään. Testattiin näitä koko perhe ja kaikille maistui. Muita ihania klassikoita itsetehtyihin suklaalevyihin on ainakin piparimurut, joulun piparminttu-tikkarit (tai mitä ne ihanat raidalliset tikut on?), vaahtokarkit, suolapähkinät ja kuivatut hedelmät ja marjat. Tsekkaa myös mun vanha ohje jouluiseen rocky roadiin, jos nämä eivät sytyttäneet!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä McVitie’sin kanssa.

Tänään sain juhlia jo seitsemättä äitienpäivääni (paitsi jos lasketaan ensimmäisen raskausajan äitienpäivä, sitten tämä oli kahdeksas). Aamu alkoi jo perinteeksi muodostuneella äitienpäivän brunssilla, jonka Otto ja tytöt valmistivat sillä aikaa kun mä sain rauhassa nukkua pitkään (tai siis pötkötellä sängyssä siihen asti että kuulin että on valmista). Mä olen vähän huono nukkumaan pitkään, kun yleensä herään ihan viimeistään kahdeksalta, mutta oli kyllä silti ihanaa pötkötellä sängyssä ja herätä uuteen päivään ihan kaikessa rauhassa, ja juuri silloin kun itsestä siltä tuntui.

Meidän perheessä äitienpäivää juhlistetaan melko samalla kaavalla joka vuosi. Äitienpäivä on mulle ilon täyteinen päivä, ja myös tärkeä päivä. Ennen kaikkea se on kuitenkin tärkeä päivä lapsille, sillä lapset rakastavat pieniä yllätyksiä, ja sitä kuinka saavat yllättää äidin äitienpäivänä itsetehdyillä korteilla tai lahjoilla, kukilla ja leipomuksilla. He olivat kihertäneet koko alkuviikon jo, ja juksuttivat muka mua etukäteen kuinka ei ole kuulemma päiväkodissa tai eskarissa askarreltu mitään tällä viikolla. On ihanaa katsoa sitä lasten iloa ja riemua, kun saavat antaa itse tekemänsä jutut äidille. Ja on myös ihana lukea heidän ajatuksia äidistä, ne ovat yleensä aika osuvia ja hauskoja.

Mä en kaipaa äitienpäivänä mitään erityiskohtelua, mutta se yhteinen brunssi tai aamiainen on ihana juttu, joka monesti muutenkin kuuluu meidän sunnuntaiaamuihin. On ihanaa istua rauhassa yhdessä pöydän ääreen, ja herkutella oikein pitkän kaavan mukaan. Otto yllätti mut tänä vuonna Maria Veitolan uudella kirjalla, ja mä olin niin otettu! Se on sellainen kirja jonka oon halunnut lukea, ja en osannut odottaa mitään lahjaa niin se oli kyllä täydellinen yllätys ihan puskista. Otto ja lapset kokkasivat runsaan aamiaisen, ja herkkujälkkäriksi vielä valmistivat valkosuklaa- rocky roadia.

Mä olen mukana tässä McVitiesin Digestivekeksi-kamppiksessa, ja mä tiesin heti mitä kekseistä teen (jos ei vaihtoehtona ollut vaan syödä niitä kilokaupalla valkohomejuuston & viikunahillon kanssa, ja ei ollut, höh). Mä halusin tehdä rocky roadia, jossa on mukana Digestive-keksejä. Tai siis toivoin, että Otto ja lapset tekevät.  Rocky road on sopivan helppo ja nopea resepti lasten kanssa yhdessä tehtäväksi, ja ennen kaikkea se on järjettömän herkullisen makuista. Rocky Road on siitä kiva, että sen voi periaatteessa tehdä mistä tahansa. Yleensä mä kuitenkin kaipaan siihen jotain rouskuvaa, ja jotain raikasta, kuten marjaa tai hedelmää sekaan. Tässä tulee meidän äitienpäivä-rocky roadin resepti:

Resepti: Valkosuklaa -Rocky Road Digestive-kekseillä & kuivatuilla mansikoilla

400g valkosuklaata

8kpl McVitie’s Digestive-keksejä

1,5dl suolapähkinöitä

1dl minivaahtokarkkeja

100g pakastekuivattua mansikkaa

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Murskaa keksit sopivan kokoisiksi paloiksi käsin. Sekoita valkosuklaasulan joukkoon (jätä kaikkia ainesosia pikkuisen koristelua varten) Digestive-keksimuru, pähkinät, minivaahtokarkit ja pakastekuivatut mansikat. Laita neliskanttiseen vuokaan leivinpaperi alle, ja kaada rocky road -massa sinne n. 1-1,5cm paksuiseksi levyksi. Ripottele päälle vielä loput Digestive-keksimurusta, pähkinöistä, minivaahtokarkeista ja pakastekuivatuista mansikoista. Anna jähmettyä n. 1h pakastimessa, tai pari tuntia jääkaapissa. Leikkaa neliön muotoisiksi paloiksi & tarjoile sun lempparityypeille.

McVitie’s Digestivekeksit ovat niitä aitoja ja alkuperäisiä Digestive-keksejä ja ne keksi vuonna 1892 McVitie’s & Price yrityksen työntekijä nimeltä Alezander Grant. Yli satavuotiaan keksin nimi on alun perin tullut leivinjauheesta, jonka piti muka aktivoida ruuansulatusta. Vaikka asia ei lopulta ollutkaan ihan niin, Digestive-nimi jäi pysyvästi käyttöön, samoin kuin alkuperäinen resepti, jonka mukaan keksit vielä tänäkin päivänä valmistetaan. McVitie’sin sivuilta löytyy runsaasti herkullisia ja monipuolisia reseptejä, myös niitä juustokakkuohjeita, joiden pohjiin Digestive-keksejä myös usein käytetään.

Ihanan aamiaisbrunssin jälkeen mun äitienpäivä jatkui itse asiassa samalla kaavalla kuin viime vuonnakin: suunnattiin appiukon luokse syömään mielettömän hyvää ruokaa. Sitten lähdettiin vielä Kirsikkapuistoon kuvaamaan nyt kun kirsikankukat ovat kauneimmillaan. Kuvamateriaalia saatte nähdä ensi viikolla, toivottavasti niistä tuli ihania, kun en ehtinyt vielä katsomaan. Äidilleni olen tietenkin myös soittanut onnittelut videopuhelulla tyttöjen kanssa, ja lahjan lähettänyt. Käytiin myös Oton äidin haudalla, kuten aina juhlapäivinä.. Ihana, rakkauden täyteinen äitienpäivä, enkä parempaa olisi voinut edes toivoa. Kiitos Otolle ja meidän tytöille ihanasta juhlapäivästä, ja kiitos mun rakkaalle äidille siitä, että saan näitä ihania äitienpäiviä itsekin täällä viettää. Toivottavasti teillä on ollut ihana äitienpäivä myös!

Olen jakanut vuosien varrella blogissa jo aikamoisen monta jouluista herkkureseptiä niin ruokiin kuin leipomuksiinkin, ja päätin koota niistä yhden kokoelmapostauksen näin joulukalenterin kunniaksi. Kaikki nämä jouluisat reseptit joita olen täällä jakanut ovat jääneet meille sellaisiksi joka joulun suosikeiksi, ja aion tämän joulun aikanakin syödä ja valmistaa näitä kaikkia ainakin kerran. Mä rakastan testata erilaisia joululeipomuksia ja jouluruokia, ja tänäkin jouluna testaillaan varmasti myös jotain uutta mitä ei olla ennen kokeiltu. Onko teille jäänyt mieleen joku resepti näistä joita olen blogissa jakanut? Musta olisi tosi hauska kuulla jos olette kokeilleet tai aiotte kokeilla! Jos et ole ennen nähnyt näitä leipomuksiani, reseptiin pääset jokaisen otsikkoa klikkaamalla.

Jouluinen valkosuklaa-piparkakku-karpalo Rocky Road

Testasin tätä ekan kerran kun halusin valmistaa itse tuparilahjan kavereille joulun alla, ja sitten erehdyin koemaistamaan ja taisin valmistaa tätä muutamana viikkona peräkkäin sen jälkeen myös meille itsellemme. Viimeksi tein tätä marraskuussa ja nytkin on ainekset kaapissa. On se vaan niin herkkua!

Vaahtokarkkikaakaot lasipurkissa

Nämä valmistin viime vuonna lasten aattoaamun selviytymispakkauksiin joulumekkojen ja joulusatukirjojen kaveriksi. Menivät kuin kuumille kiville ja tytöt muistavat ne vieläkin, ja kovasti toivovat saavansa samanlaiset tänäkin jouluna. Ehkäpä toive toteutuu!

Vuohenjuusto-viikunahillotortut

Taitaa olla jo kolmas vuosi kun herkutellaan näillä suolaisen ja makean täydellisen liiton omaavilla tortuilla. Pohjalle vuohenjuustoviipale ja päälle teelusikallinen viikunahilloa, ja nam, mä en ainakaan voi lopettaa syömistä!

Piparihyydykekakku glögikastikkeella

Mä jostain syystä muistin että tässä oli tuorejuustoa ja harmittelin että en voi syödä raskauden aikana, mutta nyt kun katsoin reseptiä uudestaan niin eihän tuossa olekaan mitään kiellettyä! Arvatkaas kuka leipoo tänä viikonloppuna piparihyydykekakkua? Jep!

Tuplasuklaakeksit lasipurkissa

Tämä on uusin testaamani gift in a jar -resepti ja se oli ihan ylihyvää! Suosittelen testaamaan, ohje on todella yksinkertainen.

Lämmin ja mausteinen alkoholiton omenasiideri

Kyytipojaksi näille herkuille kannattaa keitellä ihanan kanelinen omenasiiderijuoma, joka lämmittää ja joka tuo joulun tuoksun kotiin. Niin hyvää että jos ei se olisi niin sokerista niin keittelisin tätäkin varmaan joka ilta. Toki sokerinkin voi varmasti korvata jollain, joku näppärä voisi kertoa että millä saisi saman ihanan maun mutta vähemmän kaloreita ja sokeria?

Ai että mulle tuli kyllä niin nälkä tätä tehdessä että apua! Tällaisten postausten tekeminen pitäisi kieltää multa silloin kun mulla ei ole mitään postauksessa mainituista herkuista justnytheti saatavilla. Ja siis kun tätä kirjoitin oli ilta kello 22 että ei ole juuri nyt ihan se parhain leipomishetki. No, huomenna sitten. Oikein ihanaa ja herkullista joulukuun 10. päivää teille kaikille, iik jouluaattoon ai ole nää pitkä aika, kahden yön päästä ollaan kalenterin puolivälissä!

Takana on ihana perjantai lasten ja ystävän ja Oton kanssa. Ootteko huomanneet miten syksy on ihan yhtäkkiä hiipinyt katukuvaan? Vielä viime viikolla muistan kun sanoin kaverille puhelimessa että joo ei täällä vielä lehtiä ole tippunut ja kadun pitkästä puurivistöstä vain yksi puu kellersi vähän. Yhtäkkiä vaan kuitenkin mielettömät oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt ovat vallanneet maiseman ja kaikkialla on ihan mahtavan kaunista. Syyskuun tyttönä mä olen ehdottomasti syksyihminen, vaikka kyllä mulla alkaa pikkuhiljaa hiipimään vähän joulufiiliksetkin jo pintaan. Syytän hormoneja, kun kerrankin saa.

Tehtiin tänään lasten kanssa pipari-karpalorockyroadia, tällä kertaa siis joulu hiipii meidän kotiin jo syyskuun viimeisenä päivänä. Joulutortuista olen haaveillut viikon, ja aloinpa vähän kaipaamaan glögiäkin kun tuossa maistelin valmista rockyroadia muutaman palan. Ai kamala, pakko vähän himmailla vielä, Oton puolesta mulla on lupa joulufiilistelyille marraskuussa. Siis marraskuussa, sinne on vielä kuukausi! Miten mä kestän sinne asti.

Kuvattiin tänään Marian kanssa uutta Coffee Talk -videota ja meillä oli superhauskaa, nyt vaan pieni editointiprosessi ensi viikolla edessä kun me höpöteltiin varmaan tunti kun asiaa kertyi niin paljon. Hyvässä seurassa juttu luistaa välillä vähän liikaakin, ja lähtee rönsyilemään ihan joka suuntaan. Mutta se ei haittaa, enköhän mä saa hyvän pätkän valmiiksi.

Aamulla meillä oli hauskaa tyttöjen kanssa kolmestaan täällä, siivottiin keittiön kaappia ja katseltiin tyttöjen ja mun vanhoja piirustuksia ja maalauksia. Jostain välistä mun käteen osui myös mun CV jostain kuuden vuoden takaa  ja jotenkin mua niin nauratti kun luin sitä. Miten eri elämäntilanteessa mä olin 19-vuotiaana, miten mä nyt näin sen oman CV:ni tavallaan ulkopuolisen silmin. Olihan se huolella tehty mutta ei kovin vakuuttava. Pitkälle on tultu siitä.

Zeldan asu: Takki Ellos* / Paita Cubus / Farkut ZARA / Kengät ZARA 

Tiaran asu: Takki Ellos* / Paita ZARA / Farkut ZARA / Kengät ZARA / *saatu blogin kautta

Perus rento perjantai rennolla meiningillä, hyvää ruokaa ja nyt aletaan Oton ja vinhasti heiluvan mahapallon kanssa katsomaan Netflixistä Sherlock Holmesin vikaa osaa joka meillä on vielä katsomatta.

Ihanaa viikonloppua ja syyskuun vikaa päivää kaikille <3