Punaista ja valkoista, apua tämä asuhan olisi ollut täydellinen jouluaattoon! No mutta, mun mielestä punainen ja valkoinen on yhdistelmänä kiva ja raikas ja sopii hyvin myös muihin päiviin kuin jouluun. Mulla on harvoin päällä kirkkaita värejä, mutta punaiseen mokkajäljitelmähameeseen mä jotenkin ihastuin heti. Silti en ostanut sitä ekalla kerralla kun näin sen, enkä vielä tokallakaan kerralla. En ostanut sitä kolmannellakaan kerralla vaikka olin jo viemässä sitä kassalle muiden ostosten mukana, pari viikkoa sitten.

Oulussa ollessamme mä Ideaparkissa päätin että hitto vie, tämä hame on roikkunut mun kädessä jo varmaan viisi kertaa ja ollut kahdesti matkalla kassalle, ja sillä on alennuksen jälkeen hintaa enää kymppi, miksi mä en voisi ostaa sitä?! Kyse ei ole piheydestä, koska lapsille mä surutta ostelen ihan mihin hintaan vain, ja laukkuja ja kenkiä itselleni myös. Mutta jotenkin mä haluan niin kovasti välttää virheostoksia vaatteissa, että päädyn 99% ajasta olemaan ostamatta yhtään mitään. Ei tule virheitä, kun ei osta mitään. Kai mulle on vaatekaapin perusteellisen tyhjennyksen jälkeen jäänyt sellainen mentaliteetti että yritän viimeiseen asti välttää kertakäyttövaatteita ja ostaa vain sellaisia joiden tiedän tulevan jatkuvaan käyttöön ja kestävän sitä.

Punaisesta hameesta en ollut varma koska se oli punainen, mutta nyt kun se on ollut mun päällä mä tiedän että käytän sitä kyllä vielä monta kertaa. Se sopii keväälläkin kun yhdistää sen raikkaasti eikä jouluisasti, ja se on tosi söpö ja napit ovat kiva yksityiskohta.

Valkoinen paita on BikBokista, ja tykkään siitä tosi paljon. Se on mukavan lyhyt, eli pidentää jalkoja kun sen yhdistää farkkuihin, mutta ei liian lyhyt eli ei jää napapaidaksi ainakaan midivyötäröisten farkkujen kanssa. Ja siis pidentää jalkoja farkkujen kanssa siten, että se ei katkaise niitä laskeutumalla haarojen kohdalle tai alapuolelle. Valkoinen väri on kivan raikas, oli pakko ostaa valkoinen sillä Ouluun pakatessani mä tajusin että varmaan 90% syksyn ja talven aikana mun ostamista vaatteista on harmaita. Aika huvittavaa, kunnon harmaa kausi. Nyt sitä on ainakin päivitetty sitten näillä, vaikka ostin mä myös yhden harmaan topin. Mutta se on jo ihan toinen tarina!

Paita BikBok / Takki H&M / Hame H&M / Sukkahousut Lindex / Kengät H&M / Laukku Rebecca Minkoff

Punainen hame  hot or not?

Kun te luette tätä postausta, me ollaan köröttelemässä kotiinpäin Oulusta. Viisi päivää rakkaiden kanssa olivat toiminnantäyteiset, rakkaudentäyteiset ja ihanat, juuri sitä mitä mä kaipasin. Kun näin viimeksi 12-vuotiasta serkkuani ennen tätä reissua, hän sanoi mulle että seuraavalla kerralla kun nähdään niin mun pitää jättää se tietokone kotiin ja olla tekemättä hommia ollenkaan. Ihan en totellut tätä käskyä, viisi päivää postaamatta olisi ollut vähän liikaa. Mutta otin vain kahtena päivänä koko reissulla muutaman tunnin rupeaman jolloin istuin alas, ja tein töitä koneella (töitä, joista kaikkea ette ole nähneet täällä mutta joilla oli deadline). Muuten keskitin kaiken aikani lapsiin, sukulaisten kanssa olemiseen ja nauttimiseen.

Se teki hyvää, ihan todella hyvää. Olo on levännyt, sillä tavalla levännyt että kamera pursuaa kuvia ja pää ideoita ja tekstejä jotka pitäisi saada kirjoitettua. Ei ole sellaista oloa että mulla ei ole mitään annettavaa, päin vastoin. Olen ihan hullun innoissani kaikesta. Mä olen elänyt ja iloinnut ja surrut täysillä nämä viisi päivää, ja ollut mukana kaikessa.

Tunteetkin ovat olleet pinnassa kun olen antautunut niille. Mummun olo on kohentunut reissun aikana ja nyt on vähän toiveikkaampi fiilis taas. Hirveä ikävä tulee, mutta mä uskon ja toivon että lääkkeet auttavat ja mummun tila ei huonontuisi kauheasti nykyisestä. Samalla kun olen murehtinut mummua, ovat kaikki muutkin tunteet nousseet pintaan. Ikävä kaikkia sukulaisia, ja suru siitä että meidän lasten mummola on niin kaukana näin päällimmäisenä. Vaikka mun äiti aina välillä käykin meillä Helsingissä, olisi niin ihanaa vaan aina päättää että lähdetäänpä käymään hei mummolassa, ja ajella pariksi tunniksi äidin luokse käymään. Tiedän kyllä että mun kuului muuttaa Helsinkiin, muuten en olisi koskaan tavannut Ottoa ja saanut meidän tyttöjä, mutta joskus sitä vaan harmittaa että pitikin muuttaa niin pirun kauaksi.

Vuodatin Oulun reissun aikana varmaan enemmän kyyneleitä kuin kaikkina Zeldan odotusajan jälkeisinä kolmena vuotena yhteensä. Meillä oli aivan ihania päiviä ja luisteltiin ja touhuttiin mutta välillä tuntui että itkusta ei tule loppua, paperi toisensa jälkeen kastui likomäräksi. Onneksi Otto antoi aina lisää talouspaperia, haha. En mä ole surullinen, tiedän että tästä tulee hyvä vuosi ja mitään ei ole menetetty, mummukin jaksoi olla oma itsensä suurimman osan ajasta, ja sukulaisiakin nähdään tänä vuonna varmasti useammin kuin ennen, kiitos auton. Mutta piti vaan päästää kaikki ulos. Ei mua enää itketä yhtään.

Mun mielestä on hyvä itkeä aina välillä, se puhdistaa. Ja vaikka siitä tuleekin yleensä vähän pää kipeäksi tai vähintäänkin tukkoinen nenä, se on sen arvoista. En mä jää mitään murehtimaan, ensi viikolla arki jatkuu ihan niinkuin ennenkin ja meille tulee varmasti kiva viikko. Ja kuten sanoin, vaikka olen välillä itkeskellyt, on reissu ollut silti ihan mahtava ja me ollaan tehty paljon kaikkea kivaa ja saatu viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, se on kaikkein tärkeintä.

Automatkalla tarkoitus on käydä moikkaamassa Tiaran kummitätiä Jyväskylässä ja huudattaa Antti Tuiskua ja Robinia, mikäs sen parempaa!

Kiitos teille kaikille rohkaisevista sanoista ja lohdutuksesta, ja anteeksi venähtäneestä kirjoitustauosta! Teidän sanat ja jaetut kokemukset merkitsevät mulle paljon.

Ihanaa sunnuntaita kaikille teille ja turvallista ajomatkaa meille!

PS: Hitsi mä olen ylpeä meidän esikoisesta, joka ei kertaakaan hermostunut vaikka ensimmäisissä luisteluharjoituksissa kaatui monen monta kertaa ja vielä toisissakin. Ja joka myös oppi samantien miten pääsee eteenpäin ja miten pysytään pystyssä. Ja kuopuksesta, joka ei yhtään harmitellut vaikka ei hänelle luistimia ollutkaan vaan oli onnessaan siitä että kaikki vetivät häntä pulkassa ympäri luistelukenttää. Ja itsestäni, kun mä osasin vieläkin luistella melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen, hah!

Ollaan oltu nyt pari päivää täällä mun tädin luona Oulussa. Pakkasasteet ovat vaihdelleet -25:n ja -30:n välillä joten ollaan pysytelty pääosin sisätiloissa. Täällä on niin hyvä ottaa rennosti, lapset leikkivät mun serkkujen kanssa ja on niin rauhallista. Ollaan nukuttu pitkään, katseltu elokuvia ja pidetty tortillailtaa.

Eilen käytiin mun isovanhemmilla kylässä. Mun mummu on jo pitkään sairastanut ja edellisreissun jälkeen sairaus on edennyt aika paljon. Mulle tämä koko reissu on ollut aika tunteikas, mummu on ollut mulle äidin jälkeen läheisin sukulainen koko mun elämän ja mä en oikein tiedä miten päin olisin kun tuntuu niin pahalta. Tottakai sitä tietää että isovanhemmat on jo iäkkäitä ja kaikenlaista voi tulla mutta tuntuu niin kauhealta nähdä oma pirteä, eläkevuosinaankin niin toimelias mummu niin hauraana. Pahinta on tietää että paluuta ei enää ole entiseen.

Vaikka onkin ihanaa nähdä kaikkia sukulaisia ja olla Oulussa, niin olen itkenyt monet kyyneleet mummun takia. Mutta kyllä tämä tästä, onneksi ollaan täällä vielä muutama päivä ja päästään viettämään rakkaan mummun kanssa aikaa. Ja onneksi voi soitella niin usein kun haluaa, ja keväälläkin tullaan käymään täällä. Eikä sitä kannata vielä olla surullinen etukäteen, kun hyviäkin hetkiä kuitenkin on vielä ja niistä voi ja pitää nauttia. Onneksi lapset eivät vielä tajua mitä tapahtuu eivätkä he ole surullisia.

Mä alan pian värjäämään ja pidentämään ja leikkaamaan mun tädin hiuksia, sellainen projekti tälle illalle niin saa vähän muuta ajateltavaa. Lapset touhuavat tuolla keskenään ja heillä on metelistä päätellen oikein hauskaa. Mun kummipojan Minion-kokoelma on ainakin tehnyt suuren vaikutuksen.

Mukavaa torstai-iltaa kaikille <3

Jos jotain olen tässä kuluneiden vuosien aikana oppinut, niin sen että ei kannata tehdä mitään järjettömän tarkkoja suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, siis mun ei kannata. Mä en ole ihmisenä sellainen, joka tähtää koko elämänsä tiettyjä päämääriä kohti ja tekee kaiken oikeassa järjestyksessä. Oikeastaan mä uskon, että tulen koko elämäni ajan tekemään kaiken jollain tavalla väärässä järjestyksessä, mutta se sopii mulle ja se sopii meille.

Siksi mulla ei tälle(kään) vuodelle ole mitään konkreettisia, suuria päämääriä tai suunnitelmia kuinka vietän vuoden. Toisaalta kaikki on myös juuri nyt todella hyvin, viihdyn työssäni enkä sen suurempia muutoksia edes kaipaakaan. Uskon että paras tapa viettää mieleenpainuva vuosi on olla kaikelle avoinna. Miettiä vähemmän miksi EI ja enemmän miksi JOO. Mun parhaiden vuosien resepteihin kuuluu suunnittelemattomuutta, monta kyllää, positiivisia ajatuksia ja kulman takaa odottamatta tulleita yllätyksiä. Kun ei odota mitään, hyvää eikä pahaa, eikä suunnittele liikoja, mitä tahansa voi tapahtua.

Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa sanoa myös ei, että voi sanoa joo itselleen ja omalle jaksamiselleen. Se on hitsin tärkeä taito se ein sanominen, ja siinä mulla on opettelemista edelleen. En voi enkä kykene tekemään kaikkea, enkä voi olla aina mukana kaikessa missä haluaisin. Se pelko että jää paitsi jostain suuresta ja mahtavasta sanomalla ei on hirveä, mutta uskon ja luotan siihen että osaan lähteä mukaan oikeisiin asioihin. Ja jos joskus jäänkin paitsi jostain hauskasta tai mieleenpainuvasta koska panostan perheen kanssa olemiseen tai omaan jaksamiseeni, uskon valinnan silti olleen oikea. Yksikään hetki jonka saan viettää mun oman perheen kanssa ei ole turha.

Vaikka aion jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti, uuden vuoden alkuun liittyy silti aina tunne uudesta alusta. Ikäänkuin saisi aloittaa puhtaalta pöydältä vaikka mikään ei siinä vuoden vaihtuessa muutukaan. Mulle se on sellainen henkinen juttu enemmänkin, ajattelen että viime vuosi nyt oli sellainen kuin oli ja nyt on aika kääntää sivua ja katsoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Päivän asu / Takki H&M / Neule H&M / Housut Monki / Laukku Rebecca Minkoff / Korvakorut Glitter / Kengät Björn Borg* / *saatu blogin kautta

Blogin puolella tämä vuosi tuo mukanaan varmasti paljon uusia juttuja, joista mä en vielä tiedä mitään. Sen tiedän että aion jatkaa ihan samalla tyylillä kuin tähänkin asti. Saatan keksiä uusia postaussarjoja, ja ehkä herättää henkiin jotain unohdettua. Ainakin viikon arkiruoka-sarjalle on kovasti pyydetty jatkoa sen jälkeen kun se alkusyksystä jäi vähän tahattomalle tauolle.  Mun kinkkukonvehtiähkystä kärsivä mahani ainakin pyytää kauniisti terveellisiä ja raikkaita arkireseptejä, ehkä niitä olisi hyvä alkaa taas keksimään.

Mulla on toiveikas ja ihan huippu fiilis! Toivottavasti teilläkin! Me tultiin Ouluun viime yönä ja eka päivä täällä on ollut ihan huippu! Ollaan käyty mun äidin luona ja mun mummolassa, ideaparkissa myös ja lisäksi ollaan hengailtu täällä mun tädillä. Ihana aloitus uudelle vuodelle saada olla sukulaisten kanssa.

Ihanaa mahtavaa parasta alkanutta vuotta kaikille vielä kerran <3

Käytiin vähän aleshoppailemassa viime viikonloppuna ja tehtiin kivoja löytöjä. Yksi niistä löydöistä oli ihana punasävyinen ruutupaita Tiaralle. Paita on pehmeää puuvillaflanellia, ja ihan syötävän söpö! Mä olen itsekin ihan koukussa ruutupaitoihin ja niitä löytyy myös Otolta, siksi onkin hassua ettei meidän lapsilla ole vielä ollut ruutupaitoja. Täydellinen paita cityasuihin, jos menee vaikka kaverille kylään tai shoppailemaan tai käymään jossain tapahtumassa. Sopivan lämmin ja mukava.

Neiti itse on siihen aivan ihastunut ja haluaisi pitää sitä päällään kokoajan. Siinä missä kuopuksen lempparityyliksi on osoittautunut vaihtelevasti joko Elsa tai Anna, eli tyllihame 247, esikoinen edustaa vähän rennompaa linjaa. Hän tykkää farkuista, huppareista, rennoista legginsseistä ja t-paidoista. Näköjään myös ruutupaidoista. En malta odottaa että päästään samistelemaan joku päivä Tipan kanssa ruutupaidoilla ja mustilla pillifarkuilla, siitä tulee hauskaa. Vielä pitää metsästää Zeldallekin omannäköisensä ruutupaita, noista kun oli pienet koot loppu ja tuo yksi kappale oli ainoa jonka sain napattua. Mistähän muualta löytyisi kivoja ruutupaitoja kuin Zaran syysmallistosta?

Paita ja farkut Zara / Ihana tyttö Iina & Otto

Me lähdetään tänään illalla Ouluun mun tädille loppuviikoksi, ja päästään kokemaan oikein kunnon pakkaset pitkästä aikaa kun loppuviikolle on luvattu jopa -30 astetta pakkasta, huhhuh! Täytyy toivoa että lauhtuisi edes vähäksi aikaa joku päivä niin päästäisiin tyttöjen ja kummipojan kanssa pulkkamäkeen. En malta odottaa että pääsen näkemään kaikkia sukulaisia ja mun isovanhempia, ihan hirveä ikävä! Ja kavereita tietty myös. Paluumatkalla hurautetaan Jyväskylän kautta ja käydään vielä moikkaamassa Tiaran kummitätiä.

Voipi olla että Oulun reissulta ei paljoa asuja postailla, ainakaan ulkona kuvattuna. Tai sitten voisin tehdä sellaisen läppäversion ”blogihistorian runsain päivänasu” ”löytyy toppatakkia, kahdet kalsarit, kolmet villasukat, kahdet tumput, viisi villapaitaa ja kaksi pipoa”. Mutta muuten blogi päivittyy ihan tavalliseen tahtiin, katsellaan mitä me Oulussa keksitään!

Ihanaa tiistaita kaikille ja muistakaa pukea ainakin yhtä paljon päälle kuin tuossa mun ylemmässä listauksessa jos aiotte työntää nenänpäätä ulos ovesta!