Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me tultiin eilen Ouluun, ja ennen lähtöä kovasti pohdittiin että lähdetäänkö välikausivarusteilla vai toppavaatteilla matkaan. Päädyttiin toppavaatteisiin, sillä mieluummin liikaa, kuin liian vähän vaatetta, oli meidän mielipide. Onneksi päädyttiin, sillä tänä aamuna herätessä huomattiin että ulos oli satanut ensilumi, näin sopivasti lokakuun loppupuolella. Ja koko ajan tuolla sataa lunta lisää. Otto ja lapset ovat tälläkin hetkellä pyörittelemässä lumipalloja ja touhuamassa tuolla ulkona. Tuntuu hassulta että eilen kotoa lähtiessä oli vielä melkein 10 astetta lämmintä, ja toissapäivänä leikittiin lehtikasassa auringonpaisteessa, ja tuli hiki. Toki välissä on 600km ja sellaisen matkan aikana asteetkin ehtivät siirtyä hippasen alaspäin.

Kuinka pukea liikkuva vauva talvivaatteisiin?

Isompien tyttöjen topat mä jo esittelinkin, mutta nyt on aika tehdä katsaus kuopuksen talvivaatetukseen. Eli kuinka pukea konttaava, möyrivä, kierivä, ryömivä, kävelyä harjoitteleva ja ihana 8 kuukautta vanha tyyppi talviaikaan?

Tärkeintä vaatteita valitessa on mulle se, että vauvan on helppoa harjoitella taitojaan, ja mukavaa, kuivaa ja lämmintä hengailla ulkona. Eli tärkeää on että vaatteet ovat pehmeät ja liikkuvat hyvin vauvan liikkeiden mukana, ja että niissä on myös hyvät tekniset ominaisuudet kaikenlaista talviulkoilua varten. Halusin vaatteet jotka menevät niin keinussa, loskasäällä, pulkkamäessä kuin lumiukkoa rakentaessakin hyvin. Plusasteilla ja paukkupakkasilla pärjää samoilla kamppeilla, kun pelaa kerroksilla.

Kuten vk-vaatteiden alle, myös talvivaatteiden alle meillä puetaan merinovillaa. Kotona olevan vauvan kanssa tämä on vielä tosi helppoa, kun saan itse päättää mitkä ovat kätevimmät ja parhaimmat kamppeet talvivaatteiden alle. Yleensä meillä siis onkin ulkoillessa aina merinoa 1-kerroksessa, ja tarvittaessa vielä 2-kerros merinovillaa siinä päällä. Varhaiskasvatuksessa ei ole välttämättä mahdollista vaihtaa alusta asti sisävaatteiden tilalle merinoa, vaan siellä sitten on hyvä olla kunnon varusteet siihen 2-kerrokseen, jotka puetaan sitten sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin.

Merinovillaa 1- ja 2-kerrokseen

Meidän 1-kerroksen merinot on Polarn O. Pyretiltä saatu, merinovillahousut (kerros 1) ja merinovillapaita (kerros 1). Ohuet merinovillavaatteet otin koossa 74/80, ja niissä on vielä hyvin kasvunvaraa, mutta ei kuitenkaan liikaa että olisivat ikävästi rutussa ulkovaatteiden alla. Ohuiden merinovillavaatteiden päälle puetaan tarvittaessa vielä merinovillahaalari, jolloin kerrokset riittävät hyvin vaikka 15 asteen pakkasessa.

PO.Pilla on juuri nyt kaikki lämpökerrastot tämän viikonlopun ajan 20% alennuksessa PO.P+-etuna, eli jos on ajankohtaista päivittää minkä tahansa ikäisen lapsen välikerroksia, nyt on hyvä hetki. Esimerkiksi ihanan merinovillahaalarin joka menee sekä 1- että 2-kerrokseen saa nyt vauvalle alle neljälläkympillä. Mäkin mietin että käyn ostamassa vielä isomman villahaalarin kuopukselle, sillä hänen isosiskolta peritty villahaalarinsa saattaa jäädä pieneksi vielä ennen joulua, kun hän kasvaa niin hurjaa tahtia. Kaikki PO.Pin merinovillavaatteissa käytetty merinovilla on Mulesing Free-sertifioitua.

3-kerroksessa tekniset toppavaatteet

Kuopuksella on talveen sekä haalari, että takki. Takki on kauppareissuja, automatkoja ja muita sellaisia varten, ja haalari sitten varsinaiseen ulkoiluun. Molemmissa on silti hyvät tekniset ominaisuudet, ja molemmat on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä. Polarn O. Pyretin vauvan toppahaalarissa on vesipilariarvo 5000, täysin teipatut saumat, hyvä tuulenpitävyys sekä hengittävyys. PO.Pin vauvan haalareissa on myös hyvät heijastimet, kuminauhat lahkeissa ja hihoissa, sekä kuminauhakuja vyötäröllä takana, niin haalari myös istuu hyvin.

Tykkään kovasti näistä uusista anorakkityylisistä malleista sekä takissa, että housuissa. Näyttää raikkaalta, ja on oikeasti kätevä, kun kaula-aukkoa saa vähän avattua menettämättä teknisiä ominaisuuksia, jos alle laittaa esimerkiksi kaulurin ja se tuntuisi muuten tiukalta. Takkikaan ei kuitenkaan oikeasti ole anorakki, vaan sen saa kokonaan auki alas asti, jolloin se on helppo pukea vauvalle. Haalarissa on myös vetoketju nilkkaan asti, eli sekin on tosi helppo pukea.

Takissa on yhtä hyvä vedenpitävyys kuin haalarissa, ja tärkeimmät saumat teipattu. Mutta vauvan kanssa ulkoiluun on mun mielestä kaikkein kätevintä olla yksiosainen haalari, ja tuo takki tosiaan enemmän vaan kauppareissuja varten.

Haalari & takki, sekä merinovillahousut saatu Polarn O. Pyretiltä*

Varpaat & sormet lämpimänä

Ostin kuopukselle jo meidän isompien lasten aiempina vuosina hyväksi toteamat Polarn O. Pyretin tekniset toppahanskat, jotka istuvat hyvin ja pitävät tosi hyvin sormet lämpimänä. Hanskojen alle kerrostan vielä merinovillalapaset paukkupakkasilla. Jalat pysyvät lämpimänä PO.Pin ohuiden unelmanpehmeiden merinovillasukkien, ja mun mummun isommille tytöille aikoinaan vielä neulomien paksumpien villasukkien kanssa, joiden päälle tulevat Stonzit.

Ulkoiluun sopivat pipot

Meiltä löytyy täksi talveksi kuopukselle joka säähän sopivat pipot. Alimpaan kerrokseen merinovillainen ohut PO.Pin pipo, tai merinovillainen kypärälakki. Päällimmäiseksi tulee sitten joko paksumpi merinovillapipo tai sitten PO.Pin täydellisesti haalarin sävyyn mätsäävä raidallinen pipo, jossa on heijastava raita, ja lämmin fleece-vuori. Nyt PO.Pille oli tullut vielä aivan ihania haalarin kanssa samanvärisiä toppahattuja karvasomisteilla ja karvatupsulla, jollainen myös houkuttelisi, mutta jota me ei kyllä oikeasti tarvita muiden pipojen kaveriksi enää. Mutta jos teillä on vielä talvikamppeet ostamatta, niin siitäpä hyvä hattusuositus, varsinkin kylmemmille säille!

Tiivistettynä lapsen pukeminen talviaikaan

0-kelillä riittää alusvaatteet, sisävaatteet (normipaita/-body ja paksumpi paita) tai merinokerrasto, villasukat & toppavaatekerros. 5-10 asteen pakkasella on suositeltavaa lisätä sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin kunnon välikerros, ja sitä kylmemmällä säällä mieluiten sitten ne merinot alle, siihen paksumpi välikerros ja sitten toppavaatteet, ja asusteissakin kerrostaa paksumpaa ja ohuempaa. Paukkupakkasilla karvalakkia ja kaikki mahdolliset kerrokset.

Polarn O. Pyretillä on mun mielestä selkeät ohjeet ja valikoima lapsen pukemiseen ulos, ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin tietoa siitä, miten lapsi milläkin säällä kannattaa pukea, ja mikä erilaisten materiaalien, ominaisuuksien ja vaatekerrosten tarkoitus on.

Me ollaan nyt talveen ihan valmiina, eikä hetkeäkään liian aikaisin! Ihanaa kun on lunta, ja lumi tuo valoa! Miten teillä puetaan vauva tänä talvena?

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3

AKKAVALTA – eli tänään äänessä Otto

Niin se aika vaan menee menojaan. Lämpimät kesäillat ja grillissä paistuvat herkut ovat pikkuhiljaa vaihtuneet lisääntyneisiin vaatekerroksiin ja uunissa muhiviin patoihin. Duunikin on alkanut vaivihkaa muistuttamaan olemassaolostaan, vaikkakin toistaiseksi vain tiimi-illan merkeissä. Itse töihin paluuseen on onneksi aikaa vielä venyneen kesäloman verran.

Siihen asti ehdin nauttimaan vielä arjesta koti-isänä, ja valitettavasti myös kipeästä ranteesta ja jännetulehduksesta. Jatkuvasti joka paikkaan konttaava teletappi ja siihen kaveriksi lätkäisty lattiaremontin toinen osa ovat tehneet tehtävänsä. Ja koska lääkärin määräämät lepo ja mestareiden liiga eivät nyt ihan ole minun kuppi teetä, olen tyytynyt vaihtamaan vaipat toisella kädellä.

Mutta mitä muuta tästä ajasta on jäänyt käteen (höhö), kuin kipua? Aikalailla juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla. Kesälomien päätyttyä ja lasten palattua varhaiskasvatuksen pariin, on meillä arki palautunut juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Sillä aikaa kun Iina tekee töitä, leikitään me Novan kanssa, luetaan kirjoja, laitetaan ruokaa, siivotaan ja käydään vaunulenkeillä. Välillä hypätään jopa autoon ja käydään kaupassa, tai miksei vaikka Ikeassa. Ihan sitä normaalia vauva-arkea jota monet muutkin elävät.

Siksi en ajatellut sen tarkemmin alkaa käymään läpi, että mitä meidän päiviimme kuuluu. Minä kun en tehnyt mitään maailmaa mullistavaa. Katson vain että lapsi saa ruokaa, lepoa ja virikkeitä. Voisin vaikka vannoa, että Iinalla on huomattavasti kattavammat kokoelmat tekstejä mitä lapsenhoitoon tulee, ja vaikka kertaus on opintojen äiti, on turha toisto turhaa toistoa.

Parasta vanhempainvapaalla

Parasta on kuitenkin ollut saada olla tuollaiselle alle vuoden ikäiselle metrimakelle se tuki ja turva, joka Iina on kahden aikaisemman lapsen kohdalla enemmän ollut. Tissiä lukuunottamatta minä olen, yllättäen, ollut se jonka kanssa kuopus on viettänyt eniten aikaa, ja sen kyllä huomaa. Hän osoittaa ihan eri tavalla hellyyttä minua kohtaan, kuin kaksi aikaisempaa mukulaamme samassa iässä. Ellei se nälkä-väsy pääse yllättämään, on isin syli vähintäänkin maailman paras paikka.

Puhumattakaan siitä että olen, kuten vähän toivoinkin, päässyt olemaan läsnä jokaikinen kerta kun kuopuksemme on oppinut jotain uutta. Vaikka ensimmäinen sana oli lähempänä “äitiä” kuin “pappaa” (ja jos ihan totta puhutaan niin vielä lähempänä “tätiä”), on minulle merkinnyt niin paljon enemmän se, että olin täällä kun lapsi oppi taputtamaan, konttaamaan ja seisomaan tukea vasten. Kehtaan ehkä jopa vähän ottaa krediittiä siitä, että tuo ipana lähti konttaamaan niin nuorena kuin lähti. Usein naamalleen päättyneet yritykset lähteä eteenpäin vähän helpottuivat, kun isi auttoi vähän kannattelemalla. Ihan vain, että päästäisiin sinne isin täysin vahingossa olohuoneen matolle unohtuneen lompakon luokse.

Vauhdilla kyllä mennyt tämäkin vuosi. Marraskuussa pitäisi jo palata toimistolle, vaikka tuntuu että vastahan tuo lapsi syntyi. Vaikka päivät ovat vauvan kanssa kiireisiä ja ohjelmaa täynnä, tuntuu minusta, että olen kaikesta huolimatta saanut aikaiseksi enemmän kuin koskaan ennen. Oikeasti kyse on varmaan vain siitä että suurin osa tekemisistä sijoittuu kotiin, ja käden jäljen näkee koko ajan.

Viimeisen reilun kuukauden ajan ajattelin keskittyä vielä täysin rinnoin nauttimaan tästä kokemuksesta. Vanhempainvapaa on meinaan ollut mulle ihan mieletön juttu, jotain täysin erilaista kuin mihin olen tarmokkaana toimistorottana itse tottunut. Vaikka olenkin ihan hyvillä mielin palaamassa töihin, en voi väittää etteikö olo olisi vähän haikea. Meidän uusin tulokas kun on täysin isin tyttö, siinä missä kaksi aikaisempaakin.

Terveisin,

Otto

PS: Muut Oton postaukset löydät AKKAVALTA -tägin alta.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Knorrin kanssa.

Me ollaan lähdössä pian syysloman viettoon Ouluun, ja matka taittuu tietysti kätevästi omalla autolla. Perinteisesti ollaan puolivälissä matkaa pysähdytty syömään huoltoasemalle, missä vaihtoehtona on yleensä hamppareita tai muuta huoltoasemasapuskaa. Niissä ei ole mitään vikaa, ovat vaan tulleet melko tutuksi tässä tämän(kin) vuoden tiheän matkustelun aikana, ja kaivataan vaihtelua. Tällä kertaa ajateltiin siis vaihtaa hampparilounas vähän erilaiseen vaihtoehtoon, joka maistuu meidän koko perheelle vauvaa lukuunottamatta: Knorr Snack Poteihin.

Kirjoitin teille kesällä Knorrin Snack Pot -aterioista, joiden valmistukseen ei tarvita muuta kuin kuumaa vettä, ja viisi minuuttia aikaa. Ja kuuma vesihän kulkee kätevästi mukana termospullossa, eli se ei ole mikään ongelma automatkaa ajatellen. Snack Potit voi nauttia kätevästi suoraan kupista, ja niitä on viittä eri makua: Knorrr Snack Pot Spaghetti Carbonara, Knorr Snack Pot Spaghetti Bolognese, Knorr Snack Pot Spaghetti Napolitana, Knorr Snackpot Perunamuusi & Pekoni, sekä Knorr Snack Pot Rice Curry.

Me oltiin syöty näitä joskus lounaaksi Oton kanssa jo ennen viime kesääkin, mutta kesällä kamppiksen myötä lapsetkin huomasivat nämä. He halusivat ehdottomasti maistaa ”hauskoja kuppiaterioita”. He ihastuivat Spaghetti Carbonara -Snack Potiin niin paljon, että kysyvät melkein aina kuivahyllyn ohi kävellessä, että voidaanko ostaa sellaiset lounaaksi. No, ei meillä näitä tietenkään syödä aina lounaaksi, vaan ihan tuoretta ruokaa, mutta esimerkiksi silloin kun oltiin lattiaremonttia paossa, ostin meille Snack Potit lounaaksi mukaan.

Knorr Snack Pot sopii loistavasti lounasvaihtoehdoksi silloin kun on tiukka aikataulu, eikä muuten meinaa ehtiä syömään. Ihan yhtä hyvin ne sopivat myös rauhallisempiin päiviin. Joskus on ihan ok mennä vähän helpommalla, keittää pari desiä vettä, sekoittaa ja syödä ruoka samasta astiasta missä se hengaa. Ei tiskiä, ei sotkua, eikä kestä kauaa. Kerran tarjosin Snack Potia kaverille hätävaralounaaksi, ja hänkin yllättyi siitä, ettei kuivaruuassa ollut yhtään sellaista ”jauhoista” tai kuivaa suutuntumaa, vaan se oli ihan kunnon kermaista pastaa.

Nykyään mun lemppari noista eri vaihtoehdoista on Knorr Snack Pot Spaghetti Napoli. Se on pastaa tomaattikastikkeessa, eli kasvisvaihtoehto. Vegaanille se ei sovi, sillä se sisältää maitoa, mutta jos vaikkapa viettää lihatonta lokakuuta, niin tässä on herkullinen ja nopea lounas-vaihtoehto.

KILPAILU: Osallistu tuotepaketin arvontaan, jossa voit voittaa kaikki viisi herkullista Knorr Snack Pot -makua! Kommentoi tähän postaukseen missä tilanteessa Knorrin Snack Pot -ateria olisi sinulle helppo ja kätevä ratkaisu, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 25.10.2017 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä XZ Muumin kanssa.

Meidän perhe rakastaa saunomista, kylpemistä ja suihkuttelua, ja ollaan melko ahkeria saunojia. Kolmen lapsen kanssa pesuhetkissä riittää vilinää, kun on yksi jota kylvetetään ja kaksi joilta pitää pestä kunnolla hiukset. Kaikki meidän lapset on vielä sen verran pieniä, että kaipaavat pesuhetkessä vanhemman apua.

Vuosien varrella kaikki kolme ovat läpikäyneet tässäkin asiassa erilaisia vaiheita, niin kuin lapsilla on tapana. Välillä kylpeminen on ollut parasta maailmassa, ja välillä hiustenpesu on aiheuttanut vanhemmille harmaita hiuksia, kun lapsi ei ole voinut sietää sitä. Yhdessä ollaan yritetty sitten keksiä keinoja siihen, kuinka suihkuhetki olisi mahdollisimman mukava ja helppo kaikille. Nykyään pesuhetket sujuvat mukavissa ja leppoisissa merkeissä, ja vedestä on tullut kaikille mukava juttu jota ei tarvitse pelätä. Meidän kylppärissä saa leikkiä, läiskyttää vettä, laulaa ja kaataa vähän liikaa kylpyvaahtoa kylpyyn.

Suihkun jälkeen yleensä vielä letitetään tukat yöksi, niin lapset saavat ihanat laineet aamuksi ja ovat niistä aina niin innoissaan. Toisella meidän tytöistä on melko pitkä tukka, johon helposti tulee takkuja, ja sitä saa aina selvitellä suihkun jälkeen. Siinä puuhassa hyvä kaveri on hellävarainen selvityssuihke, kuten XZ Muumi selvityssuihke. Jo omasta lapsuudestani tuttu ihanan tuoksuinen selvityssuihke silottaa takkuja, ja auttaa hoitamaan pitkääkin tukkaa  niin että se pysyy kauniina ja hyväkuntoisena.

Kun puhutaan lasten kosmetiikasta, sen pitää olla tietenkin ehdottoman turvallista, ja mahdollisimman hellävaraista ja lapsille sopivaa. Pitkään käytin lasten kosmetiikkatuotteissa pelkkää hajusteetonta kosmetiikkaa, mutta kun ikää on tullut lisää, lapset ovat alkaneet kaivata kylpytuotteisiinsa tuttuja piirroshahmoja. Vaikka olen joustanut tuoksujen kanssa, valitsen silti lapsille edelleen mahdollisimman yksinkertaista kosmetiikkaa, ilman vahvoja tuoksuja ja pitkiä inci-listoja. Onneksi nykyään löytyy piirroshahmoilla varustettunakin tällaisia tuotteita.

XZ Muumi -tuoteperheestä löytyy sekä hajusteeton suihkushampoo, että miedosti hajustetut vaihtoehdot. Meillä tykätään kaikista, ja yleensä käytetty shampoo valikoituu lähinnä pullon kuvan perusteella. Mikä nyt sattuu lapsia miellyttämään milloinkin. Pitkähiuksiselle esikoiselle tosin suosin herkullisen vadelman tuoksuista shampoo-hoitoaine -yhdistelmää, kun se auttaa pitämään hiukset sileämpinä, kuten selvityssuihkekin.

Veteen on hyvä totutella pikkuhiljaa, jos se pelottaa. Silloin kun vesi-inho vaihe on ollut pahimmillaan, mietittiin jo yhdessä ennen suihkua, millainen tapahtuma se suihku on ja missä järjestyksessä kaikki tehdään. Käytiin yksityiskohtaisesti aina ennen pesua läpi että ensin vanhempi pesee tukan, ja sitten lapsi saa ottaa haluamaansa suihkusaippuaa ja läträtä sillä ja pestä itse barbien tukkaa. Ollaan aina oltu varovaisia, että huuhdeltaessa vettä ei mennyt naamalle pisaraakaan silloin kun lapset sitä pelkäsivät. Nykyään he eivät enää pelkää sitä jos vesi osuu naamaan, ja osaavat pitää silmätkin hyvin kiinni ettei saippuaa valu silmään kirvelemäään.

Kannustaminen ja kehuminen auttaa myös paljon. Silloin kun lapset ei ole olleet suihkusta innoissaan, on hyvin sujuneesta suihkuhetkestä luvattu joku palkinto – kuten vaikka jotain yhteistä kivaa tekemistä suihkun jälkeen, tai kolmesta hyvin sujuneesta tukanpesusta uusi suihkulelu. Nykyään ei mitään porkkanoita enää tarvita, vaan suihkut sujuvat oletukselta kivasti, onneksi. Yritän silti edelleen muistaa kehaista hyvin sujuneista tukanpesuista, ainakin välillä, vaikka usein vastaukseksi saan ”joojoo äiti mä oon jo iso, ei mua enää jännitä tukanpesu!”.

LUKIJAKILPAILU:

Kommentoi postauksen kommenttiboksiin, mikä on sinun lemppari XZ Muumi -tuotteesi, ja voita XZ-Muumi -tuotepaketti (arvo 15€). Paketteja arvotaan kolme kappaletta, ja osallistumisaikaa on 22.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Edellisen kerran kirjoitin #vainvauvajuttuja silloin kun kuopuksella oli ikää aavistuksen vaille viisi kuukautta. Silloin meininki oli vielä ihan erilaista kuin nykyään vauhdikkaan liikkujan kanssa. Nyt listasin siis uuden satsin: 25 kappaletta vauvajuttuja suoraan touhukkaan vaaperon arjesta, olkaa hyvä!

1. Kun vauvan kanssa harjoittelee kopittelua, ja hän heittää, hän laittaa silmät kiinni ja viskaa pallon kaikella voimalla mitä suinkin vain lähtee, vailla mitään selkeää suuntaa, toivoen vaan että se ei osu itseä päähän.

2. Kun vauva tiputtelee pieniä ruokia alas pöydästä, vain voidakseen kontata myöhemmin pöydän alle niitä syömään.

3. Kun vauva on kaikuvassa, muuten hiljaisessa tilassa ja ihmettelee miksi kukaan ei puhu. ”HÖÖÖ, *ai tää kaikuu tälleen kivasti*, HÖÖÖ, HÖÖ, HÖÖ, *vähän kovempaa* HÖÖÖÖÖÖÖ”.

4. Kun vauva ottaa aina sukat/sukkahousut pois jalasta ja maistelee niitä antaumuksella.

5. Kun vauva seisoo sängyssä ja läpsyttelee aamuseitsemältä onnellisena vanhemman naamaa ”herätyyyyyys!”.

6. Kun vauvalla on suu täynnä ruokaa ja hän päättää harjoitella päristelyä.

7. Kun vauva etsii eteisen kuraisimman kumisaappaan ja on juuri alkamassa imeskelemään sitä antaumuksella, kun saat hänet kiinni itse teosta.

8. Kun vauva oppii istumaan itse kylvyssä, ja eka asia mitä hän alkaa tehdä on läiskyttää vettä. Ei haittaa vaikka läiskyy omalle naamalle, sitä pitää läiskiä tauotta niin pitkään kun vaan saa olla kylvyssä, vaikka vähän inhottaisi nenään tai suuhun menevät pisarat.

9. Kun vauva kuulee hyvän biisin ja jalat alkavat saman tien vispaamaan. Osaisipa itsekin fiilistellä musaa aina yhtä vapautuneesti.

10. Kun vauvan lelu on sohvan alla ja hän yrittää ryömiä sitä hakemaan, mutta pää ei mahdu sohvan alle ilman asennon vaihtoa. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen mahtua samassa asennossa, ja aina törmää sohvaan.

11. Kun vauva yskäisee tosi tärkeän kuuloisena tekoyskää.

12. Kun vanhempi herää siihen, että vauva on tunkenut sormensa niin syvälle vanhemman sieraimeen, kun sormi vain menee. *au*.

13. Kun vauvaa suututtaa että hän ei yllä kaukosäätimeen/siskon karkkipussiin/pelikonsolin ohjaimeen ja hän sanoo dramaattisesti ”mämmämmää”.

14. Kun vauva oppii menemään verhon taakse piiloon ja jaksaa leikkiä kukkuu-leikkiä vaikka kolme tuntia. ”Miiiissä vauva on, miissä vauva on” ”Siellä oli, kukkuu!”.

15. Kun vauva oppii kääntämään itse kirjan sivuja, ja seuraavat pari viikkoa kirjojen lukeminen on pelkkää sivujen nopeaa kääntelyä suuntaan ja toiseen.

16. Kun aina auton nähdessään vauva alkaa päristellä sylki roiskuen, oli auto sitten pieni pikkuauto lelukorissa tai vaunulenkillä ohi ajava rekka.

17. Kun vauva tietää että joku asia on kiellettyä mutta tekee sen silti iloisesti ja ylpeänä hymyillen.

18. Kun vauva imee tissiä siihen asti että alkaa tulla maitoa, sitten hymyilee tyytyväisenä ja konttaa takaisin leikkimään/läpsyttelee tissiä/alkaa puremaan, ja maidot suihkuaa paidalle.

19. Kun vauva jo nukkuu kevyesti ja vielä sylissä pitää omaa unikäninäänsä silmät kiinni niin kauan, että on syvässä unessa.

20. Kun vauva ei huomaa että on päästänyt irti tuesta, vaan seisoo ilman tukea jotain jännää käsissään tutkien. Heti kun hän huomaa oman ”virheensä” hän pyllähtää takaisin istumaan, vaikka siihen asti on pysynyt hyvin pystyssä.

21. Kun joka kerta kuullessaan tutun sanan vauvan on pakko tehdä sitä asiaa mihin hän sen sanan mielessään yhdistää. Esim. ”Meidän vauva on nyt oppinut taputtamaan” niin johan alkaa läpsytys kuulua. Tai ”Hei älä ota sitä hammastahnaa enää se on loppu, otetaan tota uutta ja laitetaan se vanha roskiin” –> vauva vilkuttaa.

22. Kun vauva maistaa jotain uutta makua ja naamasta todella näkee että maku ei ollut ihan mieleinen. Ja sitten vauva työntää ruuan uudelleen suuhunsa siitä huolimatta, ja irvistää uudelleen. Tätä jatkuu vaikka kuinka kauan, kunnes vähitellen ilme muuttuu neutraaliksi ja ruoka katoaa pieneen masuun. Ihailtavaa sinnikkyyttä.

23. Kun vauva oppii pitämään hassua ääntä kielellä ja liikuttelee kieltä puolelta toiselle koko ajan ja joka paikassa.

24. Kun vauva antaa pusun, eli avaa koko suunsa ja pyrkii kattamaan sillä mahdollisimman suuren alueen vanhemman naamasta.

25. Kun vauva on tissillä, ja samaan aikaan nipistelee pienillä sormillaan äidin kaulaa, tissiä, leukaa, dekolteeta, poskea tai huulta. Ja äiti on täynnä pienten sormien tekemiä nipistysjälkiä.

Löytyikö tuttuja juttuja? Mitä hauskaa tai söpöjä tai vauvamaisia juttuja teidän minityypeillä on tällä hetkellä, tai mitä on jäänyt mieleen?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!