Toimin vuoden 2017 ajan Liberon Ambassadorina, ja tämä postaus on osa Liberon ja Lifien kaupallista kampanjaa. Kirjoitin viimeksi Libero Ambassador -postaussarjassa Libero Baby Buzz -rannekkeesta ja siitä miten itse uskon puolison kokevan raskausajan, mutta tänään on aika päästää ihan oikeasti Otto ääneen. Otto sai kirjoittaa ylös omia ajatuksiaan koskien sitä miten hän on kokenut nämä meidän kolme yhteistä vauvanodotusaikaamme.

Otto: ”Näin miehenä on minun tunnustettava että vaimoni raskaudet ovat olleet minulle kovin hämmentäviä aikoja. Olen aina ollut täysin perillä siitä että vaimoni sisällä tapahtuu muutoksia ja että jos kaikki menee hyvin kasvaa perheemme väkiluku taas yhdellä. Mutta siihenhän se jäi, tietoisuuteen. Varsinkin raskauden alkuvaiheilla kun vaimoni aivan varmasti tuntemat potkut saattoivat minun näkökulmastani olla myös voimakkaita suolistoliikkeitä, oli konkreettisin indikaattori lähestyvästä lapsesta alati lisääntyvät, minun alusvaatteitanikin pienemmät bodyt. Siinä on paljon mihin sopeutua. Eikä sopeutumista auttanut se että siinä missä synnyttäneet ja odottavat äidit usein päätyivät puhumaan tuntemuksistaan, oli meidän miesten keskeinen jutustelu tasolla ”höhö kakkavaippoja”.

Siitäkin huolimatta koen että niin aikoinaan tulevana kuin nykyisenäkin isänä on roolini aina ollut selkeä. Puolisoni, eli äidin tukeminen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Oli kyse sitten vesilasin hakemisesta liikkumista hankaloittavan vatsan takia tai koko arjen pyörittämisestä lääkärin määräämän vuodelevon takia, on miehen tehtävä mitä miehen on tehtävä. Siinäkin vaiheessa kun vatsamme kasvoivat kilpaa, toisella lähestyvän uuden elämän synnyttämisen johdosta, toisella lähinnä epäterveellisen mutustamisen takia, en minä kertaakaan kokenut että olisin hukannut tieni tai edes välttämättä tehnyt tarpeeksi. Vaikka vähän välillä väsyttikin, oli minulla tehtäväni.

Tunnustan kuitenkin olevani jossain määrin puolueellinen. Esikoisemme kun aloittaa tänä keväänä jo eskarin, on täysin mahdollista että katselen ensimmäistä odotusaikaa vaaleanpunaisin lasein. Ensimmäisen raskauden yhteydessä ei minulla edes käynyt mielessä että minä olisin ehkä voinut jäädä vanhempainvapaalle, toisin kuin nyt kolmannen kohdalla. Vaikka koen että roolini isänä on aina ollut selkeä, on myös erittäin todennäköistä että siihen sopeutuminen oli ensimmäisellä kerralla hieman rankempaa kuin nyt näin vanhana konkarina.

Yksi asia on kuitenkin varma, ja koskee niin minua kuin muitakin tuntemiani synnytyksessä mukana olleita isejä. Oma jälkikasvu konkretisoituu hyvin nopeasti kun sen pienen rakkauden täyteisen nyytin saa ensimmäistä kertaa syliinsä. Kun oikeasti tuntee ne liikkeet ensimmäistä kertaa.”

Sellaisia ajatuksia Otolla raskausajoista, eli aika hyvin taisin itsekin olla perillä siitä mitä mieheni on tuntenut. Puolison on kovin vaikea olla raskaudessa yhtä mukana kuin äiti on, koska kaikki muutokset tapahtuvat äidin kehossa. Joku toinen puoliso saattaa tietysti tuntea aivan eri tavalla, mutta näin meillä. Ja mä ymmärrän sen paremmin kuin hyvin.

Libero haluaa auttaa puolisoita olemaan mukana raskaudessa, ja siksi Libero on kehittänyt Baby Buzz -rannekkeen, jolla äiti voi lähettää puolisolleen viestin, pienen värinän eli ”buzzin” aina kun vauva liikkuu. Tästä aiheesta nousi viimeksi todella hyvää keskustelua kun kirjoitin Libero Baby Buzz -rannekkeesta ensimmäistä kertaa. Toiset äidit kokivat sen aivan höpöhöpönä, toiset taas olivat sitä mieltä että se on aivan loistava väline joka tuo ajatukset vauvasta puolison arkipäiviin helposti ja hauskasti mukaan.

Rannekkeen ei ole millään tavalla tarkoitus simuloida sitä miltä vauvan liike tuntuu, vaan ainoastaan tuoda ajatus vauvasta puolison mieleen ja muistuttaa siitä että tuleva pikkutyyppi siellä elämöi ja voi hyvin. Tämä auttaa luomaan mielikuvia tulevasta vauvasta ja helpottaa mahdollisesti valmistautumista tulevaan vanhemman pestiin. Jos olet hieman skeptinen mutta idea kuulostaa hauskalta: kokeile ihmeessä, sillä rannekkeen käyttöön ottaminen ei maksa sinulle tai puolisollesi senttiäkään.

Libero Baby Buzzin voi lainata Liberolta ilmaiseksi (kyllä, luit ihan oikein) sinulle ja puolisollesi. Rannekkeen voi tilata aina raskausviikolle 35 asti, ja siinä on n. kahden viikon toimitusaika. Libero Baby Buzz toimii Applen puhelimissa, joissa on käyttöjärjestelmäiOs 9 tai uudempi, sekä bluetooth -yhteys. App storessa on saatavilla Baby Buzz-sovellus jonka avulla rannekkeet toimivat, ja appi on ladattavissa iPhone 4S-mallista eteenpäin. Mene osoitteeseen libero.fi/babybuzz ja tilaa ranneke ilmaiseksi lainaan!

Miten teidän puolisot ovat kokeneet vauvan odotuksen? Onko siinä ollut helppoa olla mukana?

Pakko nipistää itseäni että uskon sen todeksi, viimeinen arkiviikko tällaisena kuin arki on kevään ajan ollut, on käsillä juuri nyt. Ylihuomenna me lähdetään Ouluun ja meidän loppuvuosi voi alkaa. Ja se näyttää vapaalta ja siltä että voidaan tehdä ihan mitä vaan, ai että mä odotan sitä. Nyt tietty on Oulun reissu tulossa, ja lisäksi ostin meille Tukholman risteilyn heti Vapun jälkeen, niin mennään pyörähtämään pienesti siellä, mutta sitten meillä ei ole mitään mikä sitoisi meitä pakosti mihinkään. Koko vuosi on ihan avoinna, kaikki on mahdollista. Voidaan ottaa äkkilähtö jonnekin päivän varoitusajalla, tai voidaan ajaa autolla Ouluun vaikka kerran kuussa. Jotenkin ihan kreisi ajatus, mutta niin ihana.

Ei sitä kovin usein elämässä tule vastaan tällaisia mahdollisuuksia, mitä yrittäjyyden ja vanhempainvapaan yhdistäminen tällä hetkellä tarjoaa. Tämä on myös viimeinen vuosi kun on mahdollista olla oikeasti vapaa tekemään mitä vaan, sillä ensi vuonna esikoinen menee jo kouluun eikä sieltä olla niin vain pois, kun eskaristakin vapaata pitää jo erikseen anoa. Olen kyllä aika todella kiitollinen siitä miten asiat juuri nyt ovat, ja onnellinen siitä että Otto halusi käyttää tämän mahdollisuuden olla Novan kanssa kotona ja antaa mun tehdä täysillä mun hommia.

Olen onnekas kun mulla on työ joka tämän mahdollistaa, mä kun voin tehdä töitä missä vaan enkä ole sidottu kellonaikoihin, ja mulle jää paljon aikaa olla myös Oton ja lasten kanssa. Tullaan varmasti molemmat valottamaan ajatuksia tulevasta vuodesta (ja siitä miten sen toteuttaminen sujuu) vielä täällä enemmänkin, nyt oli vaan pakko päästää nämä virtuaaliset ilon kiljahdukset tähän ruudulle.

Novalla oli aivan loistava maanantai, hän nukkui kahdet pitkät kolmen tunnin päiväunet ja leikki oikein tyytyväisenä pitkiä pätkiä leikkimatolla. Viime yö sen sijaan sujui nyt monella heräilyllä ja tämä päivä on ollut myös kovin katkonainen unien osalta, pisimmät päiväunet olivat aamulla puoli tuntia. Olin aamulla niin väsynyt yllättävän heräilyn vuoksi että olisin voinut juoda kymmenen kuppia kahvia (join yhden) ja laittaa tulitikut pitämään silmiä auki.

Kenties se torstaina saatu rotarokote vaikuttaa vielä jonkin verran, mene ja tiedä. Onneksi imetyshormonit auttavat ja puolen tunnin koomailun jälkeen olin jo ihan suhteellisen pirteä. Ja onneksi Otto on niin ihana, että töistä tultuaan hän nappasi kaikki kolme tyttöä mukaansa ja lähti käymään heidän kanssaan postissa ja leikkipuistossa. Sillä aikaa mä sain tehtyä yhden työjutun loppuun jonka deadline puski päälle, sekä tämän postauksen. Vaikka nämä pari kuukautta molempien vanhempien työntekoa ja pikkuvauva-arkea yhdistellen ovat olleet välillä hieman rankkoja niin hyvin me ollaan selvitty kuitenkin. Todellakin tämä on ollut sen arvoista, että pian saadaan olla molemmat kotona ja vain toinen meistä työskentelee.

Kiitos muuten aivan hurjasti eiliseen ulkoasun muutos -postaukseen tulleesta palautteesta! Olen tosi otettu teidän kauniista sanoista, ja ihana kuulla että ymmärrätte hyvin mun ajatuksia muutoksesta. Mua jännitti hurjasti etukäteen koska tottakai muutos aina pelottaa, mutta nyt on hyvä fiilis. Jotenkin tuntuu paljon kivemmalta nyt taas miettiä postausten visuaalista ilmettä, kun ulkoasu on raikas ja uusi.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Olen kypsytellyt ajatusta blogin uudesta lookista jo pidemmän aikaa, ja viikonlopun aikana mä vihdoin lähdin rakentamaan sellaista ulkoasua joka tuntuu musta juuri nyt hyvältä. Mun blogissa on aina ollut melko näyttäviä bannereita, ja vaikka ne ovat toisaalta hauskoja niin pikkuhiljaa, kenties iän myötä, mä oon alkanut kaivata sellaista rauhallisempaa ilmettä. Selkeyttä ja helppoa pohjaa kaikenlaisille postauskuville. Pitkän aikaa on jo tuntunut että sekasortoinen värioksennusbanneri (niin paljon kuin violettia tukkaa ja värejä rakastankin), riitelee kaikkien mahdollisten kuvien kanssa jollain tapaa.

Nyt blogin ilme antaa tilaa värikkäille kuville, eikä hyppää silmille niin voimakkaasti. Ehkä se on myös vähän aikuisempi, vaikka en itse välttämättä olekaan. Aikuisuudesta puheenollen, sen verran olen kasvanut tässä vuosien varrella, että blogin nimi tuntuu vuosi vuodelta vähemmän multa itseltäni. 19-vuotiaana se oli hauska läppä, mieleenpainuva hupilause jonka vaan nappasin biisin sanoista blogin nimeksi. Nykyään blogin nimi on suuri osa koko blogin brändiä, kenties sellainen osa jota voisin pikkuhiljaa jo häivyttää, niinkuin olen tässä pitkään tehnytkin. Somekanavissa olen kaikkialla nimellä @iinalaura, eipä tuota blogin nimeä mitenkään fiksusti saisi niihin lisättyäkään kun se on niin pitkä.

En aio luopua blogin nimestä edelleenkään kokonaan, koska se on iso osa mun blogia. Edelleen se kulkee mukana, mutta nyt se on ehkä vähän hillitympi. Se ei ole se ensimmäinen asia joka näkyy ja syöksyy silmille. Se on siinä edelleen niille jotka siitä tykkäävät, mutta se ei ehkä karkota pois niitä joista se on liian outo, huvittava tai hölmö. Tai en tiedä? Mitäpä minä tietäisin, teitä on siellä ruutujen takana kuukausittain melkein 100 000 uniikkia ihmistä joilla on kaikilla omanlaisensa maku, kaikkia ei varmasti voi miellyttää. Siksi päätin tehdä ulkoasun ja nimen kanssa juuri niin kuin musta itsestäni tuntuu, ja tältä musta just nyt tuntuu.

Joku kerkesikin jo kommentoimaan että uusi banneri on todella tylsä. Mulle se on tyhjä kangas, joka jättää tilaa luovuudelle joka päivä. Ja eiköhän mikä tahansa ole tylsä jos sitä usein katselee, ainakin itse aloin olla vanhaan kuvaan melko kyllästynyt.

Samalla tätä ulkoasun uudistusta tehdessäni tajusin että blogin 6v -synttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia. Uskomatonta että tätä matkaa on takana jo pian niin pitkä aika! Ensi kuun alussa on varmasti luvassa jotain kivoja synttärijuttuja ja ehkä sellaista perinteistä vuosikatsausta että mihin nämä kuusi vuotta ovat blogiani (ja elämää siinä mukana) vieneet. Paljon on muuttunut siitä mistä lähdettiin, ja tämä muutos oli nyt sopiva etappi tähän väliin. Nyt tuntuu taas enemmän omalta itseltä.

Ihanaa maanantain jatkoa kaikille <3

Tänään onkin hieno sunnuntai, kun sattui sekä Palmusunnuntai että kuntavaalipäivä samalle päivälle. Me käytiin eilen illalla tyttöjen kanssa etsimässä pajunkissoja ja löydettiin ihan hyvä satsi aivan tästä kodin läheltä. Aamulla koristeltiin niitä yhdessä sillä aikaa kun Nova nukkui Oton kanssa olkkarissa. Saatiin Flying Tiger Copenhagenilta pääsiäisaskartelupaketti* niinkuin jo kolmena vuonna ollaan saatu, ja niiden avulla tulikin aivan ihania virpomisvitsoja.

Tytöt eivät ole aikaisemmin kiertäneet naapurustossa virpomassa, vaan ovat virponeet tutuille ja ystäville. Nyt kuitenkin kun ollaan muutettu rivitaloon niin täällä on paljon avoimempi ilmapiiri kaikille virpomisille ja muille, ja uskalsin päästää tytötkin virpomaan. Täällä meillä on käynyt halloweenina keppostelijoita ja joulun aikaan joulukalenterin myyjiä ja vaikka mitä, niin tiesin että voin aivan hyvin päästää tytötkin kiertämään. Meilläkin kävi tänään vaikka kuinka monta virpojaa, aivan ihanaa oikeasti! Oon niin kaivannut sellaista lasten iloa ja joka vuosi ostin karkit mutta ei meillä kerrostalossa kukaan käynyt. Kiva että nyt uskaltaa käydä, tulee niin nostalgiafiilikset.

Mä menin tyttöjen mukaan mutta pysyttelin pihatiellä enkä mennyt ovelle asti, hienosti he uskalsivat kysyä kaikilta että saako virpoa ja jos toinen meinasi unohtaa antaa oksan tai muistaa kiittää herkusta niin he muistivat muistuttaa toisiaan. Kerran levisivät kaikki oksat maahan mutta siitäkin selvittiin onneksi. Tytöt saivat hyvän satsin virpomispalkkioita ja olivat haljeta onnesta. Olin kyllä niin ylpeänä kun katsoin meidän reippaita naperoita.

Virpomisreissun jälkeen tyttöjen täti tuli meille päiväksi kylään ja tytöt askartelivat hänen kanssaan pahvilaatikosta lentokonetta. Mä kerkesin tehdä vähän työjuttuja sillä aikaa, kun Novakin veti kunnon päiväunet.

Nyt kun kadut on siivottu niin uskallettiin myös ottaa pyörät alle ja lähdettiin käymään pienellä lenkillä. Ensin ajattelin että pyöräillään äänestämään, mutta matkaa olikin melkein kaksi kilsaa äänestyspaikalle (en etukäteen tiennyt äänestyspaikkaa kun tämä on muuton jälkeen eka kerta kun oli äänestyspäivä), joten jäätiin suosiolla kodin lähelle ja ajeltiin myöhemmin autolla äänestämään. Tämä oli eka kerta kun tytöt pyöräilivät tänä keväänä ja hienosti heillä lähti sujumaan kun oli ekat viisi minuuttia taas tauon jälkeen harjoiteltu. Nyt uskaltaa lähteä pidemmällekin lenkille kun on vedetty yksi harjoituskierros!

Musta siinä on jotenkin fiilistä että äänestää vaalipäivänä, ja aina jos vaan tiedän olevani äänestyspäivänä vapaa niin säästän sen äänestämisen sille oikealle päivälle enkä käy ennakkoäänestämässä, vaikka se ehkä helpompaa olisikin. Mä annoin ääneni sellaiselle ehdokkaalle jonka tiedän panostavan varhaiskasvatukseen, ympäristöasioihin ja siihen että kaikista helsinkiläisistä pidetään huolta. Nyt sitten jännätään että saadaanko Helsinkiin kuka pormestariksi. Mä oon joskus aiemminkin kirjoittanut täällä äänestämisen tärkeydestä ja edelleen olen kyllä todellakin sitä mieltä että äänestäminen on etuoikeus, ja jos ei äänestä niin ei auta valittaa mistään mihin voisin äänestämällä omalta osaltaan vaikuttaa.

Politiikka on muutenkin lähellä mun sydäntä, ja olen jo muutaman vuoden miettinyt että lähden ehkä jossain vaiheessa tätä elämää itse mukaan politiikkaan, tai ainakin yritän. Ehkä kuntavaaleihin, tai ehkä yritän jopa kansanedustajaksi. Mutta se on sellainen pitkän tähtäimen haave, juuri tällä hetkellä mulla on kyllä paletti tarpeeksi täynnä ilmankin. Mua kuitenkin kiinnostaa hirveästi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja joskus haluan oikeasti yrittää päästä sinne missä niihin pystyy ihan oikeasti vaikuttamaan. Siihen asti vaikutan äänestämällä.

Ihana viikonloppu kyllä, tää olikin meidän  vika viikonloppu ennen kuin Oton vapaat alkavat. Neljän päivän päästä meidän nokka kääntyy kohti Oulua ja lomaa, ja en malttaisi enää odottaa sitä! Onneksi tässä on kivaa tekemistä vielä ennenkin sitä.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Kävittekö te virpomassa tai äänestämässä?

Kuinka pukea pieni vauva keväällä

Postaus on tehty yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa. Tuossa muutama viikko sitten postasin jo isompien tyttöjen kevään ulkovaatetuksesta, ja nyt on vuorossa vauvan ulkovaatteet. Eli kuinka pieni vauva puetaan välikauteen? Ajatuksen tasolla vauvan pukeminen on han-ka-laa, ainakin mun mielestä. Ja ilmeisesti myös monen muun siitä päätellen miten paljon aiheesta pienen vauvan ulkovaatteet on aloituksia ja kysymyksiä niissäkin fb:n vauvaryhmissä joissa itse olen jäsenenä. Vauvat ovat tietenkin kaikki erilaisia, osa on kuumakalleja ja toisille tulee kylmä helpommin. Meidän Nova kuuluu niihin joilla on  yleensä hiki melkein heti kun päällä on pelkkä pipo tai villasukat.

Vauvan kanssa sitä kuitenkin pelkää hurjasti että hän vilustuu, ja itsekin olen joskus pukenut liikaa päälle. Tietysti se vaunuissa paikoillaan makoilu luo vanhemmalle tunteen siitä että vauvalle tulee helposti siellä kylmä, vaikka todellisuudessa vaunujen sisälämpötila on yleensä paljon korkeampi kuin ulkoilman asteet. Itse ulkovaatetuksen lisäksi paljon on myös merkitystä sillä millaiset vaunut on, ja mitä siellä vaunuissa on vauvan ja tämän ulkovaatteiden lisäksi.

Mitä päälle vaunuihin pienelle vauvalle

Meillä vaunut pitävät todella hyvin tuulta ja Cybex Priameiden (näistä muuten tulossa postaus käyttökokemuksista kun sitä on toivottu!) kuomun saa todella alas, niin että kylmällä ilmalla koppaan ei pääse käytännössä ollenkaan tuulta kuitenkaan. Lisäksi olen pitänyt vaunuissa nyt ilmojen lämmettyä Tiaran vanhaa äitiyspakkauksen makuupussia, joka tuntuu sopivan hengittävältä mutta kuitenkin lämpimältä. Meillä on myös kunnon lämpöpussi, mutta se on näillä keleillä jo vähän turhan lämmin.

Mutta mitä muuta sinne vaunuihin pitää pukea päälle? Villahaalari? Kuorihaalari? Fleecehaalari? Windfleece? Softshell? Kevyttoppahaalari? Kerroksia? Varmasti siinä on monta hyvää vaihtoehtoa, joista löytyy jokaiselle vauvalle sopiva. Me päädyttiin Polarn O. Pyretin kauniiseen, hengittävään ja tuulenpitävään softshell-haalariin joka myös hylkii vettä. Ei sillä että Nova kauheasti vesisateessa hengaisi ainakaan ilman sadesuojaa, mutta kuitenkin.

Monikäyttöinen Softshell-haalari vastasyntyneelle

Softshell-haalari on joustava ja monikäyttöinen. Yksinään siinä ei tule liian kuuma, mutta makuupussin kanssa se pitää vauvan hyvin lämpimänä vaunuissa. Haalari on helppo avata ja pukea päälle kun siinä on edessä kaksi vetoketjua. Kauppareissulla avaan haalarin kokonaan vaunuissa, niin Novalle ei tule ihan hillittömän kuuma.

Mä myös kannan Novaa paljon kantorepussa pienemmillä reissuilla, ja myös kantoreppuun softshell-haalari on toistaiseksi ollut sopiva asustus. Kantorepussa vauva saa hurjasti lämpöä kantajan kehosta, ja siinä tulee helposti kuuma jos on paljon päällä. Softshell-haalari kuitenkin hengittää ja samalla suojaa kädet ja jalat tuulelta, ja huppu päässä vielä päänkin.

Softshell-haalarin alle mä puen näillä reiluilla plusasteilla ainoastaan yhden sisävaatekerroksen, muuten meidän kuumakalle on auttamattoman hikinen. Nollan tuntumassa laittaisin softshellin alle villahaalarin vielä sisävaatekerroksen päälle. Myös sormet ja varpaat on hyvä pitää lämpimänä, ja nollakelillä laittaisin myös villasukat ja -tumput. Lämpöasteilla Softshell-haalarin loistavat käännettävät hihan- ja lahkeensuut ajavat tumppujen ja töppösten virkaa.

Mitä vauvalle päähän?

Mitä vauvalle päähän? Alle kymmenen asteen lämpötiloilla mä puen harmaaraidallisen fleecevuorisen trikoopipon joka on PO.Pin newborn-mallistosta. Se suojaa korvia ja lämmittää juuri sopivasti. Silloin kun lämpötilat kohoavat yli kymmenen asteen, on trikoopipojen vuoro. Mä tykkään erityisesti tuosta kirkkaankeltaisesta raitapiposta, ja Nova myös, sillä tässä pipossa ei ole leuan alle tulevia nauhoja jotka harmittavat häntä.

Polarn O. Pyretin edustajan kanssa juteltuani päädyin nimenomaan softshelliin paljon ylistetyn windfleecen sijaan, koska niillä on samat ominaisuudet ja ne ovat yhtä lämpimiä, mutta softshellin ihana vaalean harmaa väri miellytti mun silmää vielä aavistuksen enemmän. Se on vaan niin kaunis ja ihana! Mutta PO.Pin omista valikoimista tosiaankin joko softshell tai windfleece on täydellinen pikkuvauvan vaunuvaate välikauteen, molemmissa on samat hyvät puolet.

Tyttöjen takit ja asusteet, sekä Novan haalari ja pipot saatu Polarn O. Pyretiltä. 

Isommillekin lapsille softshell on loistava takki ulkoiluun, ja niistä on nyt vielä sunnuntaihin asti 25% alekamppis PO.Pin myymälöissä ja netissä kaikille PO.Pin kanta-asiakkaille! Eli nyt leikki-ikäisen mahtavan kevättakin saa reilulla viidelläkympillä. Softshell-takki sopii niin kauppareissulle kuin puistoonkin, ja niitä on isommille lapsille sekä harmaana että keltaisena. Mulla on tytöille nuo harmaat, kun kuoritakit on heillä jo keltaiset.

Sellaiset on meidän vauvan ulkovaatteet <3 Miten te puette pienen vauvan välikauteen?