Kokeilin jotain vähän uutta, nimittäin uusimmasta K-ruoka -lehdestä bongaamaani jouluisen Rocky Roadin ohjetta. Se kuulosti niin herkulliselta että en vaan voinut jättää testaamatta, ja nyt kun olen maistanut itse on pakko vinkata teillekin! Alkuperäisessä ohjeessa on neljä ainesosaa, minun versiossani vain kolme. Lisäksi herkun valmistamiseen menee vain 10min valmisteluaika + 30min pakastimessa tai tunti jääkaapissa kovettumiseen.

Talvinen Rocky Road

200g valkosuklaata

n. 60g kuivattuja karpaloita

3-4 keskikokoista piparia

Sulata pilkottu suklaa. Murskaa piparit ja leikkaa karpaloita vähän pienemmäksi muruksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai lautaselle. Laita pakkaseen puoleksi tunniksi, tai tunniksi jääkaappiin. Leikkaa sitten sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja tarjoile esim. glögin kanssa iltaherkkuna. Nam!

Mitkäs on teidän lemppareita helppoja talviherkkuja, sellaisia jotka pyöräyttää käden käänteessä jos tulee vaikka yllärivieraita? Tämä taitaa olla mun uusi suosikki! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Viime  yö meni mulla muutaman tunnin yöunilla, kun melkein heti nukahdettuani mulla alkoi nousemaan kuume tosi korkealle ja tuli ihan jäätävä päänsärky ja kurkkukipu. Ei sitten näköjään se parin viikon takainen flunssa mennytkään ohi vaan tuli kahta kauheampana takaisin. Kuume laski vasta aamulla joskus seitsemän aikaan ja sitten sain nukuttua pari tuntia ennen kuin tytöt heräsivät. Tsemppasin vielä aamulla ja tein Otolle isänpäiväaamupalan pekonisydämineen, munakokkeleineen ja hedelmineen, mutta sitten oli kyllä voimat ihan loppu ja on edelleen. Huomenna pitää mennä lääkäriin jos vaikka sieltä saisi avun joka katkaisisi tämän ikävän flunssakierteen.

Oton isänpäivä ei siis ole sisältänyt huonepalvelua, lapsivapaata tai muuta erityistä sen aamupalan ja lahjojen lisäksi, vaan lähinnä lasten kanssa satumetsän leikkimistä, ruuanlaittoa ja isänä olemista. Ja kuulemma hänellä on ollut juuri passeli isänpäivä, eikä hän olisi kaivannut mitään enempää. Mua harmittaa että Oton isänpäivä kului mun sairasteluun, mutta onneksi häntä ei tunnu harmittavan muu kuin se että mulla on huono olo. Parempi onni ensi kerralla, ja onneksi isää voi muistaa ihan tavallisenakin sunnuntaina.

Lapset saivat kertoa isästään omin sanoin, kun askarreltiin Otolle yhdessä kortti. Lapset kuvailivat Ottoa näin:

..Isi näyttää hyvältä.

..Isi on rakas.

..Siwwä itiwwä on muhta tukka. (Sillä isillä on musta tukka.)

..Hän on ihana.

..Isin kanssa on kivaa leikkiä legoilla.

..Isi osaa ajaa tosi hyvin autolla.

..Isin kanssa voi pelata Rocket Leagueta ja Hohokumia.

..Ja Wocowocoa (Locorocoa).

..Iti voi pewata myöh Owaf-tikkupewiä. (Isi voi pelata myös Olaf-tikkupeliä.)

..Isi on paras isi koska sen kanssa voi hassutella.

..Iti on pawah kohka tihki. (Isi on paras koska siksi.)

Mun mielestä Otto on paras isi, koska hänestä näkee miten paljon hän rakastaa lapsiaan ja miten paljon hän nauttii siitä että saa olla heidän kanssaan. Tytöt pukeutuivat tänään aamulla My Little Ponyiksi, koska kuulemma isi tykkää poneista, kovasti. Ehkä siitäkin voi jotain päätellä Oton heittäytymisestä. Vaikka tiedän että ponit ja barbien korkokengät eivät ole ehkä oikeasti Oton kiinnostuslistan kärkipäässä, hän ei anna sen häiritä leikkiä lasten kanssa. Ja lapset tuntevat olevansa tärkeitä isälleen, aina. He tietävät että isi kuuntelee aina, ja isille voi kertoa ihan mitä tahansa.

Olen maailman onnekkain kun olen saanut itselleni ja lapsilleni noin ihanan miehen ja isän. Otto on kaikkea sitä, mitä ikinä olisin voinut omalta isältäni toivoa, jos mulla sellainen olisi ollut. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsilla on ihana, rakastava ja välittävä isä. Isä jonka syliin kiivetä, isä jolta kysyä hupsuja ja vähemmän hupsuja kysymyksiä, isä joka kuorii omenoita kun äiti on allerginen. Isä joka innostuu hassuista jutuista, ja jonka kanssa lapset saavat pelata pelejä ja kokea ihan erilaisiakin asioita kuin äidin kanssa.

Hyvää isänpäivää Otto ja kaikki muut ihanat isit <3

Me otettiin eilen pieni varaslähtö kevääseen tyttöjen kanssa, kun käytiin Polhemin pressipäivässä kurkkaamassa ensi kevään juttuja. Aloitettiin oikeastaan aamukin aika keväisesti, ainakin keväisen värikkäästi ja valoisasti. Pilkoin meille hedelmiä aamupalalle ja tuhottiinkin kolmestaan kokonainen vesimeloni, kaksi persimonia ja kaksi banaania. Aurinko paistoi ja oikeasti tuntui hetken aikaa keväiseltä, mikä on hassua koska jouluunkin on vielä matkaa. Tosi ristiriitaista olla kevätmielellä, kun samaan aikaan kuitenkin laskee päiviä jouluaattoon ja miettii onko vielä liian aikaista leipoa torttuja.

Ihanaa kun viime viikon kiireiden ja sairastelun jälkeen saatiin tyttöjen kanssa viettää laatuaikaa kolmestaan, pirteänä ja iloisena kaikessa rauhassa. Pressissä tutkittiin uutuuksia ja nähtiin ystäviä ja tuttuja. Siellä oli rento meininki ja tytöt ovat olleet monta kertaa siellä mukana, ja ovatkin siellä kuin kotonaan. Tarjolla oli ihan mielettömiä herkkuja, ja kevään uutuudetkin näyttivät kivoilta. Lindexiltä on tulossa ainakin niin ihania lastenvaatteita että! Bongasin ainakin hopeanhohtoisen bomber-takin, mustan välikausitakin eläinten kuvilla varustettuna ja ihanat siksak-kuvioiset housut. Vauvoillekin oli vaikka mitä, en kestä niitä pieniä ihania minivaatteita!

Otolla on nyt se flunssa joka mulla oli viime viikolla, joten otetaan varmaan aika rauhassa viikonloppu että hän saa parantua kunnolla. Saatetaan me kyllä tyttöjen kanssa kolmestaan keksiä jotain kivaa, ja sunnuntaina on isänpäiväkin. Mulla on jo joitakin ideoita isänpäivää varten, ja tytöt ovat askarrelleet hienot kortit päiväkodissa, joista toisen Otto jo näkikin kun kuopus halusi antaa sen samantien eikä suostunut odottamaan sunnuntaihin asti. Taitaa olla vähän samaa vikaa kuin äidissä, mulle on hurjan vaikeaa odottaa lahjojen antamisen kanssa aina, kun haluaisin vaan heti antaa ne!

Me pukeuduttiin eilen koko tyttöjengi harmaaseen, mikä oli ehkä vähän ristiriidassa kevään väri-ilottelun kanssa. Mutta harmaa on vaan niin ihana väri! Zeldan housut ostin Lontoosta, Zarasta, ja ne ovat ihanaa pehmeää kangasta, vähän niinkuin fleeceä mutta eivät kuitenkaan. Ne on oikeasti maailman kivoimmat, ottaisin koska tahansa itselleni samanlaiset.

Tiaran asu / Paita Next / Farkut Zara / Kengät Zara / Zeldan asu / Neule Åhlen’s / Paita Zara / Housut Zara / Kengät Zara

Tänään on vähän harmaa ilma, mutta ei se menoa hidasta. Lähdetään lounaan jälkeen lasten kanssa ulos touhuamaan ja katsotaan mitä keksitään. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Vaikka meidän lapset ovat aika hyviä syömään, ja reippaita maistajia, tulee meilläkin joskus tilanteita että he eivät haluaisi syödä jotain. Yksi heidän makuhermojaan ärsyttävä ruoka-aine tällä hetkellä on kesäkurpitsa, josta taas itse tykkään kovasti. Mä en halua pakottaa lapsia syömään jotain sellaista josta he eivät oikeasti tykkää yhtään, varsinkaan kun sellaisia ruoka-aineita ei ole kovin montaa. Mutta olen yrittänyt kokeilla tapoja, joilla heidätkin saisi tykkäämään vaikka nyt siitä kesäkurpitsasta.

Meidän kaikkien lemppariruokaa on ihan perus jauhelihakastike ja pasta. Jauhelihakastiketta saa helposti tehtyä ison satsin josta riittää useammallekin päivälle, kun lisää vihanneksia sekaan. Aikaisemmin ollaan aina raastettu porkkanat, ja pilkottu kesäkurpitsat sekaan, mutta viimeksi raastoin myös kesäkurpitsan. Hienojakoinen raaste toi makua, rakennetta ja määrää lisää, mutta upposi helposti myös lapsille. Tuskinpa he edes huomasivat sitä kastikkeen seasta, kun oli niin pientä. Eli jos teillä on joskus sellaisia ongelmia ettei vihannekset uppoa, niin etenkin jauheliharuokien kanssa suosittelen kokeilemaan raastamista. Raaste sekoittuu jauhelihaan niin hyvin että sitä ei huomaa ellei sitten ole tosi tarkka.

Jauhelihakastike 

400g naudan jauhelihaa

3-4 isoa porkkanaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1-2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 prk tomaattipyreetä

1 prk tomaattimurskaa (Lidl tai Mutti)

75g Grana Padanoa tai Parmiggiano Reggianoa

1 tl paprikamaustetta

 Reilusti välimeren yrttisekoitusta

Reilusti mustapippuria

Suolaa oman maun mukaan

300g pastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi. Pese ja kuori porkkanat, ja pese kesäkurpitsa. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsat hienojakoiseksi raasteeksi. Ruskista jauheliha pannulla, lisää sekaan sipulit. Kuullota hetki, ja lisää porkkana-kesäkurpitsaraaste sekaan, sekoita hyvin. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää jauheliha-vihannespannulle tomaattipyre ja tomaattimurska, sekä pieni loraus vettä. Sekoita hyvin. Raasta sekaan juusto, ja lisää mausteet. Säästä vähän juustoa tarjoiltavaksi pöydästä annoksen kanssa. Keittele kastiketta hetki ja tarjoile pastan ja juuston kanssa. Nam!

Nyt on luvassa vihdoin niitä Lontoovinkkejä! Koska haluan että tästä postauksesta saavat muutkin kun Lontoonmatkaajat jotain irti, päätin verrata Lontoota ja rakasta kotikaupunkiani Helsinkiä toimivuuden kannalta, samalla tärkeistä Lontoojutuista vinkkaillen. Tämä on samaan aikaan myös leikkimielinen kilpailu Lontoon ja Helsingin välillä, kumpi voittaa viidentoista kohdan vertailun?

1. KAHVILAT

Helsinki: Kalliita, suppea tuotevalikoima. Kahvi on usein todella kallista, etenkin keskustan kuppiloissa ja ketjuissa. Siedettävä salaatti kahdella täytteellä maksaa vähintään 10 euroa, siihen vielä kahvit päälle.

Lontoo: Pret A Mangerista sai viidellä punnalla ihan mielettömän hyvän ja täyttävän salaatin sekä normaalikokoisen hyvän kahvin. Salaattien, leipien ja muiden nopeasti syötävien herkkujen valikoima on tuore ja kattava, ja hinnat ovat kohtuullisia, 3-5 puntaa.

Helsinki 0 – 1 Lontoo

2. SIISTEYS

Helsinki: Roskiksia joka puolella, etenkin keskustassa mielestäni todella siistiä. Roskiksia tyhjennetään usein.

Lontoo: Roskiksia ei melkeinpä missään, tai jos on, ne ovat niin täynnä että ympäröivä  osa kadusta pursuaa läpinäkyviä haisevia pusseja myös. Näitä siis sekä luksusalueilla että tavallisilla alueilla.

Helsinki 1 – 1 Lontoo

3. KUNNOSSAPITO

Helsinki: Aina jos kaduilla tehdään jotain tietöitä tai muita, jokapuolella on selkeät kulkuesteet ja varoituskyltit. Tiet ovat yleisestiottaen hyvässä kunnossa ja niistä huolehditaan.

Lontoo: Katulaatat saattavat törröttää maasta, ja en voi edes kuvitella montako ihmistä niihin päivittäin kompastuu. Me nähtiin yksi uhkaava tilanne kolmen päivän reissulla, ja itsekin meinasin usein kompastua. Kannattaa siis katsoa jalkoihinsa kun kävelee.

Helsinki 2 – 1 Lontoo

4. JULKINEN LIIKENNE

Helsinki: Julkinen liikenne on edullista, helppoa ja toimivaa. Samalla lipulla saa matkustaa tunnin ajan Helsingin sisällä, ja seutulipulla vielä pidempään, niin monella liikennevälineellä kuin tarvitsee. Metro ei ole kovin kattava, mutta ratikat ja bussit paikkaavat, ja kulkevat suhteellisen usein. Seutulipun hinta aikuiselta 5 euroa, Helsingin sisäinen lippu kalleimmillaan (kuskilta ostettuna) 3 euroa.

Lontoo: Julkinen liikenne on kyllä erittäin helppoa ja toimivaa. Tubet kulkevat todella usein, ja bussit kuljettavat jokapaikkaan. Metroverkko on todella kattava ja metrolinjojen välillä on helppo vaihdella, opasteet ovat selkeät. Liikenne on kuitenkin todella, todella kallista. Meillä yhteensä neljä metromatkaa kahdelta henkilöltä maksoi 50 puntaa. Näistä matkoista kaksi matkaa tapahtuivat keskusta-alueen sisällä, ja kaksi matkoista oli siis metroreissu Wembleyhin 3Zonelle ja takaisin. Kannattaa siis suosia kävelemistä, sillä ihan parin kilsan kävelymatkan taittaminen metrolla maksaa n. 6 puntaa yhdeltä henkilöltä. Lontoolle puoli pistettä toimivuudesta kuitenkin.

Helsinki 3 – 1,5 Lontoo

5. KAUPUNKIPYÖRÄT:

Helsinki: Muistan lapsuudestani näitä Helsinkipyöriä, ja ne taisivat olla edullisiakin. Jos niitä vielä on saatavilla, niin ei ainakaan niin kattavasti kuin Lontoossa.

Lontoo: Kahden punnan vuorokausihinnalla vuokrattavia pyöriä on saatavilla melkein jokaisen kadun kulmasta, ja niillä on todella kätevä liikkua ihan minne tahansa. Ne voi myös palauttaa mihin tahansa pyöräpisteeseen.

Helsinki 3 – 2,5 Lontoo

6. KESKUSPUISTO:

Helsinki: Syrjässä oleva ja hankalamaastoinen puisto on ihan kiva jos käy yksin lenkillä ja ajaa paikalle autolla. Saattaa jopa bongata heppoja. Vieressä kiva liikennepuisto joka tosin saattaa ilman eri ilmoitusta ollakin yhtäkkiä suljettu yksityistilaisuuden vuoksi.

Lontoo: Upea, mieletön Hyde Park keskustassa on jokaisen ulottuvilla. Siellä on lampi, kauniita rakennuksia ja todella hyvä kävelymaasto. Ihan uskomattoman kaunis paikka, jossa voisin hyvin kuvitella viettäväni viikonloppuja lasten kanssa. Hyde Parkista löytyy myös Prinsessa Dianan muistoksi rakennettu upea leikkikenttä lapsille. Siellä on merirosvolaiva ja palmuja ja vaikka mitä jännittävää, vähän toista kuin perinteiset puiset liukumäet ja rengaskeinut.

Helsinki 3 – 3,5 Lontoo

7. LIIKENNE:

Helsinki: Oikeanpuoleinen liikenne ja melko tarkasti liikennesääntöjä noudattavat kansalaiset, niin kevyen liikenteen kuin moottoriliikenteenkin edustajat. Toki parantamisen varaa on meilläkin, mutta yleisesti ottaen Suomen liikenne  on aika hallittua ja turvallista, joitakin törttöilijöitä lukuunottamatta.

Lontoo: Kaikki, siis ihan kaikki, kulkevat punaisia päin, kokoajan. Teitä ylitetään vähän mistä sattuu, ja vasemmanpuoleinen liikenne vaatii totuttelua vaikka vain jalankulkijana olisikin. Jotkut liikennevalot näyttävät montako sekuntia vihreää valoa on jäljellä, se on aika kätevää.

Helsinki 4 – 3,5 Lontoo

8.  LEHDET:

Helsinki: Kuka enää ostaa paperilehtiä, kun niiden hinnat pyörivät melkein kymmenessä eurossa per irtonumero? Jäätävän hintaisia, siksipä niiden levikki jatkuvasti laskeekin kun digimedia vie ilmaisena kalliilta printiltä osuutta.

Lontoo: Grazian, Glamourin ja Cosmopolitanin sai ostettua viidellä punnalla. Ne maksoivat siis kaikki kolme yhteensä viisi puntaa, ja ainoastaan yksi niistä oli tarjouksessa. Kannattaa siis hamstrata lehtiä Lontoosta, jos niistä kovasti tykkää!

Helsinki 4 – 4,5 Lontoo

10. VALUUTTA

Helsinki: Helsingissä maksetaan kotoisasti euroilla, ja kaikki toimii. Vaikka joillekin euro tuntuu kalliilta, on se tuttuna valuuttana itselle ainakin se mihin kaikkea vertaan.

Lontoo: Punnat, voi pirulaiset. Kokoajan saa olla miettimässä, paljonko tämä ja tämä on euroissa. 50 puntaa kuulostaa edullisemmalta kuin 69 euroa, vaikka tismalleen sama summa on kyseeessä. Toki tämä pätee myös kaikkiin maihin joissa joutuu miettimään eri valuuttojen välillä, mutta euro ja punta ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan että se helposti sekoittaa ajatuksia.

HUOM! Joissakin kaupoissa on mahdollista Lontoossakin maksupäätteellä valita maksaako punnissa vai euroissa. Kannattaa aina maksaa punnissa, sillä euroissa maksaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Esimerkkinä junaliput: kun automaatti ilmoittaa hinnaksi 39 puntaa, se tarkoittaa  että tililtä lähtee n. 54 euroa. Jos maksat euroissa, automaatin ilmoittama summa onkin 61 euroa.

Helsinki 5 – 4,5 Lontoo

11. KULKUYHTEYDET LENTOKENTÄLTÄ

Helsinki: Uusi hieno kehärata on valmistunut, ja lisäksi on tietenkin perinteinen lentokenttäbussi ja taksit ja kimppataksit. Halvimmillaan lentokentältä keskustaan pääsee viidellä eurolla, eli seutulipun hinnalla. Matka kestää n. 30 minuuttia.

Lontoo: Meidän lennot saapuivat ja lähtivät Gatwickin lentokentältä. Gatwickista nopein junayhteys Victorian asemalle kestää tasan 30 minuuttia, ja yhdensuuntainen lippu maksaa 19,90 puntaa eli n. 27 euroa. Lentokentältä kulkee myös muita junia, sekä bussiyhteyksiä jotka ovat edullisempia, mutta matkat kestävät reilusti pidempään. Bussimatka yhteen suuntaan vie n. 1h10min, mutta lippu saattaa olla halvimmillaan vain n. 6 puntaa.

Helsinki 6 – 4,5 Lontoo

12. KETJURAVINTOLAT

Helsinki: Mäkki, Burger King ja Hese. Rosso ja Fransmanni, Chico’s ja Amarillo. Ketjut ovat aika yksipuolisia, kaikki tarjoavat hamppareita tai texmexiä. Usein ruoka on mautonta ja tylsää. Itämaiset ketjut puuttuvat Sushia lukuunottamatta täysin Suomesta.

Lontoo: Wagamama, Wahaca, Nando’s ja Gourmet Burger Kitchen. Tässä vain ihan muutaman ketjun mainitakseni. Wagamama on Donbureineen aivan mieletön, ja sitä suosittelen kaikille. Ketjun ravintoloita löytyy melkein joka puolelta. Myös Gourmet Burger Kitchen oli todella hyvä ravintola ja suosittelen ehdottomasti heidän bataattiranskalaisiaan.

Helsinki 6 – 5,5 Lontoo

13. JUOMAT

Helsinki: Mäkistä ja muista ketjuista saa pääosin ruskeaa, keltaista ja kirkasta limua. Usein myös maitoa, omenamehua ja appelsiinimehua on saatavilla.

Lontoo: Burger Kingin limukone sisältää kymmenittäin eri limuvaihtoehtoja, tämä on pakko kokea ainakin kerran. Itse join hapankirsikka-omenafantaa joka oli ihan törkeän hyvää, maistui vähän sellaiselle Cloudy Apple -mehulle johon on laitettu hiilihappoja sekaan.

Helsinki 6 – 6,5 Lontoo

14. RUOKAKAUPAT

Helsinki: Aika peruskauppoja, perusvalikoimineen. On myös kivoja lähiruokaputiikkeja ja tottakai myös Stockmannin herkku, mutta jos haluaa perus edullista ja hyvällä sijainnilla, niin jännittävyydestä saa kyllä luopua. Etenkin Take Away -vaihtoehdoissa olisi toivomisen varaa, ja ne ovat usein myös kalliita.

Lontoo: J0kaisessa ruokakaupassa on Meal Deal, eli salaatti tai leipä + hedelmäkippo tai sipsit + mikä tahansa juoma: 3,99 tai 4,50 puntaa. Salaateissa ja leivissä todella kattava valikoima, kaikki on tuoretta ja hyvää. Myös juomia on paljon erilaisia, mä tykkäsin erityisesti erilaisista jääteistä. Hedelmäkuppi oli ihana jälkkäri aina salaatin jälkeen. Suosittelen erityisesti M&S Simply Foodia.

Helsinki 6 – 7,5 Lontoo

15. TYYLI

Helsinki: Täällä ei paljoa tarvitse tyylillä koreilla jos ei itse halua. Ne kaupat joissa ulkomuodolla on väliä on laskettavissa yhden käden sormilla, ja löytyvät kaikki Esplanadin puiston laidalta. Melkeinpä mihin tahansa voi mennä vaikka sandaaleissa ja sukissa, 30 kilon matkalaukun kanssa kävellen.

Lontoo: Turistien suosikkikohde Harrods on kielletty kaikilta joilla on matkalaukku mukanaan. Matkalaukun saa viedä erilliseen, maksulliseen säilytykseen, mutta käsimatkatavaroihin menevän pienen vedettävän laukun kanssa ei tavaratalossa saa kulkea.

Helsinki 6 – 8,5 Lontoo

Kilpailutilanne päättyi aika todella tasapuolisesti, vai mitä mieltä olette? Vaikka numerot näyttävätkin Lontoon eduksi, Helsinki voittaa niissä tärkeimmissä, turvallisuudessa, siisteydessä ja julkisessa liikenteessä. Helsingin ravintolavalikoima on vuosien saatossa kehittynyt, ja hyviä lounaita saa edullisesti monesta paikasta. Täältä kuitenkin puuttuu sellaisia erilaisia ja uskaltavia ketjuja, joita Lontoosta taas löytyy.

Mä tykkäsin kovasti Lontoosta, mutta siihen kannattaa varautua että liikkumiseen menee rahaa, paitsi jos pysyy keskusta-alueella ja kävelee joka paikkaan. Silloinkin tosin lentokentältä kaupunkiin ja takaisin liikkumiseen kannattaa varata joko paljon rahaa, tai paljon aikaa. Me valittiin tällä kertaaa kalliimpi matkustusmuoto, koska aikaa oli niin vähän. Pidemmällä reissulla olisi voinut hyvin valita myös sen hitaamman bussin. Lentokentällä kannattaa varata myös passintarkastukseen aikaa, sillä jonot saattavat olla pitkiä ja Lentokentällä myös kävely saapumisportilta passintarkastukseen kesti melkein vartin ja oli oikeasti aika pitkä matka.

Mitä mieltä muut Lontoon kävijät olette? Osuiko listaukseni oikeaan?