Oral-B:n kampanjan johdosta saan arpoa teille yhden Oral-B White Pro 7000 -sähköhammasharjan, jonka mukana tulee myös Crossaction-harjaspääpakkaus, sekä Oral-B:n hammastahnoja. Olen kertonutkin itse harjasta, sekä sen kanssa yhdessä käytettävästä älypuhelinsovelluksesta kattavasti jo kahdessa aiemmassa postauksessa. Olen tosi innoissani että saan arpoa tälläisen paketin, ja tarjota laadukasta suun kotihoitoa yhdelle teistä, sillä ainakin mun aamu- ja iltarutiineja tämä harja oheistoimintoineen on piristänyt paljonkin. Niin pieni asia, joka kuitenkin vaikuttaa paljon.

Koska kertaus on opintojen äiti, keräsin vielä hammasharjan tärkeimmät ominaisuudet yhteen listaukseksi, niin ne on helposti katsottavissa kaikki kerralla, eikä tarvitse etsiskellä tekstien joukosta.

Oral-B White Pro 7000

• Bluetooth-teknologia, joka yhdistää harjan älypuhelimeen ladattuun Oral-B -appiin. Sovellus antaa palautetta ja yksilöllisiä vinkkejä hampaiden harjaukseen.
• Kuusi erilaista harjausmodea, mm. kiillotus, syväpuhdistus ja kielenpuhdistus.
• Langaton SmartGuide, joka myös opastaa harjauksessa ja näyttää ajankulua.
• Harjausajastin, joka muistuttaa aina 30sek välein.
• Sensori joka varoittaa punaisella valolla jos harjaat liian kovaa.
• Ladattava akku, joka kestää jopa kymmenen päivää jos harjaa käyttää 2 minuuttia aamuin illoin.
• Matkakotelo, johon saa harjan rungon ja kaksi harjaspäätä.

Osallistuaksesi arvontaan, keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 23.11.2014 klo 23.59 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Yhteistyössä Oral-B.

Palaan illalla kuulumisten ja kuvien kera! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Mä rakastan askartelua ja väkertelyä, mutta olen siinä nykyään äärimmäisen laiska. En jaksa ryhtyä mihinkään liian sotkuiseen tai liian aikaa vievään, enkä varsinkaan sellaiseen jonka valmistumista joutuu odottamaan pitkiä aikoja. Siksi hihkuinkin riemusta, kun löysin Tigerista 3:n euron rullan liitutaulutarraa, 45x150cm kokoisen palan. Päätin että ostan tarraa, ja päällystän sillä meidän ruokailunurkkauksen magneettitaulun monikäyttöisemmäksi, ja paremmin sisustukseen sopivaksi. Tarran mukana tuli myös kolme liitua, jotka oli pakattu kätevästi rullan sisälle.

Aikaa tähän meni yhteensä noin kymmenisen minuuttia, nautiskelin samalla aamukahvia ja selostin lapsille mitä ihmettä oikein puuhasin. Tarra meni aika helposti oikealle paikalleen, vaikka vähän piti silotella kuplia, ja oikeaan reunaan jäikin yksi kupla, joka ei onneksi mun maailmaa kaada kun sen huomaa vain tietystä kulmasta, haha! Aloin siis rullaamaan tarraa suoraan rullasta tauluun, ja kun olin saanut sen ison osan kiinni, leikkasin tarran sopivan kokoiseksi ja silottelin sivut niin hyvin kuin osasin.

Nyt magneettitauluun voi myös piirtää, ja musta väri sopii kivasti sisustukseen, kun harmaa jo hieman kyllästytti. Tarraahan voi toki liimata myös suoraan seinään, mutta meidän seiniin eivät nuo halvemmat yksilöt tartu, kun on niin röpelöinen pinta (kokeiltu on Tigerin puhekupla-liitutaulutarroilla). Ainoastaan se Ferm Livingin This Month -tarra on pysynyt koko tämän kaksi vuotta, mutta sitä kiinnitettiinkin syvällä hartaudella varmaan puolitoista tuntia jokaista kuplaa siloitellen ja samalla hiuksia halkoen.

Ajattelin käyttää tarran jämäpalan meidän lastenhuoneen Lack-pöytään, jossa aiemmin olivat kiinni ne mainitsemani puhekupla-liitutaulutarrat. Ne olivat menneet parin vuoden aikana jo niin epäsiistiksi, että revittiin ne yksi ilta lasten kanssa irti ja seuraavaksi tosiaan liimaan tuota jämäpalaa siihen vaan yhtenäiseksi suorakulmion muotoiseksi pinnaksi. Saahan tuosta tarrasta tehtyä vaikka mitä muutakin! Sillä voisi vaikka päällystää Expedit-hyllyn kaapin ovet ja kirjoittaa niihin mitä ne sisältävät, tai mitä muuta tahansa. Monikäyttöinen, helppo ja edullinen juttu jolla voi piristää sisustusta!

Mitä kaikkea liitutaulutarrasta voisi keksiä? Onko teillä helppoja DIY-vinkkejä, joita kiireinen ja laiska-askartelijakin voisi toteuttaa? 😀

Kävi hauska sattuma näiden laivareissujen kanssa: juuri samana päivänä, kun olin varannut minulle ja Otolle kahdenkeskisen reissun Tukholmaan, saimme kutsun Silja Linen perhebloggariristeilylle uudelle Silja Symphonylle. Siten siis päädyimme matkustamaan laivalla kohti Tukholmaa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Mutta oikeastaan tämä meni aika kivasti näin, ei tullut huono omatunto omasta risteilystä, kun tiesi että lapsetkin pääsevät seuraavana viikonloppuna pallomereen ja muumidiskoon.

Vierailimme lasten kanssa uudella Silja Symphonylla tutustumassa heti remontin valmistumisen jälkeen muutama viikko sitten, mutta oli kyllä hauska päästä ihan kunnolla risteilemään nyt. Meillä oli pari pientä bloggaajakokoontumista koko viikonlopun aikana, muuten sai oleilla ihan vapaasti oman perheen tai tuttavaperheiden kesken. Otsikoin viimeksi parin tunnin ravintola-siljaland -testivierailun jälkeen postaukseni otsikolla Lapsiperheiden unelmalaiva. Se piti kyllä aikalailla paikkansa, mitä suurimmissa määrin.

Meidän lapset ihastuivat tokalla vierailulla uuteen 5. kannen Silja Landiin niin paljon, että he eivät muumidiskon lisäksi halunneet muuta tehdäkään koko vierailulla, kuin olla siellä. Tukholmassa toinen kysyi vähät väliä ”Koska mennään laivalle että pääsen pallomereen?”, jota toinen säesti toistamalla ”Mereen!” ja lisäämällä ”Tihkooon!”. Saatiin me onneksi muutakin tehtyä Tukholmassa, kuin vakuuteltua että kyllä sinne pallomereen vielä päästään, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa, haha! Tiara oli onnensa kukkuloilla kun pääsi tanssimaan vähän vanhemman Rebekan kanssa diskossa, ja sai vielä valotikunkin.

Ehkä laiva on jopa liian mukava lapsille, jos niin voi edes sanoa. Kyllä me aikuisetkin toki viihdyttiin. Me käytiiin testaamassa myös Silja Landin uusi Spice Ice -jäätelöbaari, ja hyvää oli jätski! Saatiin vaan Oton kanssa syödä tyttöjenkin annokset, kun ei keskittyminen riittänyt jäätelöstä nauttimiseen ensimmäistä lusikallista enempää, kun vieressä houkutteli pallomeri liukumäkineen. Ei se haittaa, enemmän jätskiä meille!

Ruoka oli jälleen todella hyvää ravintola Sushi&Co:ssa, kuten ensimmäisellä maistiaiskerralla, ja Buffet ei ollut yhtään huonompi Symphonylla kuin viime viikonloppuna Serenadellakaan. Otto ei kauheasti ekan illan sushista innostunut, mutta mulle se on taas ihan ykkösherkkuja, eikä haitannut ollenkaan että ekana iltana illallinen oli Sushi&Co:ssa. Erikoisaamiaiset ravintola Tavolatassa antoivat hyvät startit molempiin päiviin, ja selvisin jopa eilisestä ilman päikkäreitä, toisin kuin risteilyiden jälkeisistä päivistä yleensä.

Me nukuttiin yömme 11. kannen DeLuxe-hytissä, johon saimme Tiaralle lisävuoteen nojatuolista, sekä Zeldalle matkasängyn ihanilla prinsessalakanoilla. Hytti oli hulppean tilava verrattuna viime viikonlopun perus promenadeen, ja mahduttiin oikein mukavasti sinne koko perhe. Promenadehytti menee kahdenkesken oikein hyvin, mutta neljästään isompi on mukavampi. Meidän käytävä oli suhteellisen rauhallinen vaikka olikin viikonloppu, ja nukuttiin kumpikin yö siis ihan mukavasti.

Risteilyn tarjosi Silja Line.

Ihan huippu reissu kyllä kertakaikkiaan, mutta nyt on pakko pitää pieni tauko tästä risteilemisestä. Kolme risteilyä vuoden aikana ei ole paljon, mutta kaksi viikon sisään tuntuu jo vähän. Nyt kaipaan sellaista rauhallista viikonloppua kotona lasten kanssa, kokkaillen, ulkoillen ja siivoten. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3

Hei!

Sä et tunne mua, enkä mä sua, mutta arvaa mitä, sä olet mun isä. Sä et halunnut tuntea mua, etkä olla osa meidän elämää, tai nähdä mun kasvavan. Et tiedä musta mitään. Kun olin pieni tyttö, mä joskus kyselin susta mun äidiltä. Halusin tietää, miksi toisilla lapsilla oli isä, mutta mulla vain äiti. Se ei häirinnyt mua, en osannut kaivata sua koska mulla ei koskaan ollut sua alunperinkään. Silti mä ihmettelin, miksi sä et halunnut tuntea mua? Miksi mulla ei ollut sitä isää jonka kanssa lähteä luistelemaan hokkareilla tai pelaamaan jalkapalloa sunnuntaisin? Sitä isää joka auttaa matikantehtävissä jos äiti ei osaa, tai joka esittää kiperiä kysymyksiä poikaystäväehdokkaille.

Sä olit aikuinen ihminen, et mikään teini enää. Et kyennyt kohtaamaan tilannetta johon itse olit syypää, vaan juoksit karkuun. Mun silmissä sä olit ja olet pelkuri, oikea pahemman luokan munapää. En ole sulle katkera siitä että et halunnut mua, koska jos mulla olisi ollut sut, mä en olisi minä, enkä haluaisi olla kukaan muu. Mä olen aina ollut onnellinen äidin kanssa, ja uskon että äiti on ollut mulle tuhat kertaa parempi vanhempi yksin, kuin mitä sä olisit ollut toisena vanhemmista. Ehkä olet hyvä isä jollekin toiselle, vaikka susta ei mulle isäksi ollutkaan. Toivon ainakin että olet, enpä mä siitä hyöytyisi mitään jos loukkaisit mun lisäksi muitakin.

Ja kyllä, mä olen loukkaantunut sulle. Vaikka en ole katkera, olen loukkaantunut, mua harmittaa että sä et halunnut olla osa mun elämää. En ollut sulle tärkeä, etkä välittänyt musta. Mietitköhän koskaan millainen mä olen tai mitä teen? Se olisi hauskaa tietää. Mä olen joskus miettinyt sua paljonkin, nykyään pyörit mun mielessä aika harvoin, ehkä juuri näin isänpäivinä, mutta et muuten.

Nuorempana mietin paljon sitä, mitä ominaisuuksia olen perinyt sulta. Tulisiko mustakin isona pelkuri-munapää niinkuin isästäni? Ei onneksi tullut, olen perinyt äidiltä kaikki ne ominaisuudet joilla on väliä. Mä olen rohkea, periksiantamaton ja rehellinen. Sun täysi vastakohta siis. Mutta on mulla sun hiustenväri, ja ehkä taidot matemaattisissa aineissa ja luonnontieteissä tulevat sulta, ne keskivertotaidot siis, kyseiset oppiaineet kun eivät äidin vahvuuksiin kuulu.

Näin vanhempana olen miettinyt paljon sitä, miten paljon asioita multa on pimennossa, koska en tunne isääni? Entä jos sinulla onkin jotain perinnöllisiä sairauksia, joista en saa tietää ajoissa koska en tunne sinua? Entä jos jompikumpi meidän lapsista olisi ollut syntyessään perinnöllisesti sairas, minun puoleltani, enkä olisi tiennyt sairastumisriskistä sinun takiasi? Onneksi niin ei käynyt. Onneksi emme joudu kärsimään sinun valintasi takia, ainakaan vielä, tulevaisuudesta ei voi tietää.

Loppupeleissä sun puute mun elämästä ei ole vaikuttanut mihinkään tärkeään, vaikka tietenkin yksin konkreettinen puute on myös se, että meidän lapsilla ei ole toista pappaa ollenkaan. Sulla on tyttären lisäksi kaksi ihanaa lastenlasta, 1,5- ja 3-vuotiaat reippaat ja rakkaat tytöt, jotka eivät myöskään koskaan opi tuntemaan sua. Onneksi meidän tytöillä on rakastava, läsnäoleva isä, joka paljon sinua nuorempanakin osasi ja halusi kantaa vastuunsa, eikä lähtenyt karkuun niinkuin sinä.

Jos olisit ollut läsnä mun elämässä, olisin toivonut että olet niinkuin mieheni, ja lasteni isä, Otto on. Aina täysillä mukana lasten jutuissa, valmiina legorakentamiseen tai nukkeleikkeihin. Tasavertainen vanhempi, joka suojelee perhettään kaikin mahdollisin keinoin. Suuri tuki mulle äitinä, tärkeä, rakas ja paras mahdollinen isä lapsille. Hän on aina läsnä, leikkii ja opettaa, kuuntelee ja auttaa. Hän on kärsivällinen, fiksu ja omaa samanlaiset arvot kuin minä.

En ole kaivannut sun rakkautta, läsnäoloa tai hyväksyntää, niitä olen saanut tarpeeksi muutenkin. Tietoa mä olen kaivannut, mutta sitä mä en koskaan saa. Vaikka mulla ei ole sua, mulla on äiti ja mulla on Otto. Mulla on myös ihana pappa, ja paljon miespuolisia sukulaisia, joiden kanssa olen käynyt kalastamassa ja ajamassa nurmikkoa. Mun äiti on hoitanut kahden vanhemman hommat ihan yksin, ja onnistunut siinä ihan loistavasti. Hänellä on ollut rankkaa, vakavasti sairaana toisen vanhemman tuki olisi ollut korvaamatonta. Mutta me selvittiin, hyvin selvittiinkin.

En tiedä mitä sinulle kuuluu tai miten sinulla menee, mutta toivon että nykyään et juokse enää karkuun, vaan kohtaat tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Toivon että olet läsnä lapsillesi, etkä sellainen kiireinen isä joka ei koskaan ehdi jutella tai auttaa läksyissä. Aina pienenä tein isänpäiväkortin päiväkodissa ja koulussa papalle, ja äidilleni, koska äiti on hoitanut sunkin hommat. Mutta olkoon tämä nyt kortti ja kirje samassa sinulle, kaikkien menneiden ja kaikkien tulevien isänpäivien kortti.

Hyvää isänpäivää, isä!

Ystävällisin terveisin,

tyttäresi Iina

Paljon onnea kaikille nykyisille ja tuleville isille, papoille ja isopapoille, sekä tietenkin meidän Otolle ja mun papalle! Kiitos Otolle siitä, että olet juuri sellainen isä kuin olet, eli maailman paras.

Saimme Lekmeriltä kaksi Monster High -nukkea tytöille kokeiltavaksi, ja mun täytyy tunnustaa, että ensin olin vähän kauhuissani. Mä olen sellainen perinteinen Barbietyttö, ja nykyajan isopäiset nuket, etenkin hirviö-sellaiset ovat saaneet aina vähän karvat pystyyn. Kaupoissa en koskaan ole sen tarkemmin Monster High -nukkeihin tutustunut, vaan nyt vasta ihan ensimmäistä kertaa kiinnitin oikeasti huomiota siihen mistä on kysymys.

Monster High’t ovat nimensä mukaisesti hirviöitä, meidän saamat nuket ovat harpyija-kentauri Avea Trotter, sekä luuranko-yöperhonen Bonita Femur. Ne eivät ole realistisia millään tavalla, eivät paljastavasti pukeutuneita, eivätkä mielestäni mitenkään aseta tytöille ulkonäköpaineita, kukapa sellaisia ottaisi perhoselta tai kentaurilta? Mä halusin pienenä näyttää Barbielta, jotkut yrittävät epätoivoisesti vielä munkin iässä näyttää Barbielta. Toiset haluavat näyttää Bratzilta. Mutta nämä, joidenkin mielestä pelottavat hahmot, ovat mielestäni upeita, visuaalisesti näyttäviä ja mielenkiintoisia myös lapsille, asettamatta niitä paineita, tai näyttämättä huonoa esimerkkiä siitä ”miltä naisen kuuluu näyttää”.

Pojille on jo vuosia suunnattu erilaisia superhahmoja lelupuolella, mutta tytöille on tuputettu paljon sitä perinteistä pullantuoksuista naisenmallia tai sitten vesirajahame-kolmekiloameikkiä-paljastavatvaatteet -mallia. Tässä on mielestäni sellainen lelusarja, jonka parissa kaikki, niin tytöt kuin pojatkin, voivat päästää mielikuvituksen valloilleen, ja keskittyä ihan muihin asioihin kuin edellämainittuihin. Miksei niihinkin, jos niin haluaa, mutta tietty lelut tuovat oman twistinsä siivillä, luurangoilla ja neljällä jalalla. Monster High’ta kohtaan omaamani ennakkoluulot osoittautuivat täysin vääriksi ja typeriksi, ja ne ovat tämän hetken nukkevalikoimasta se vaihtoehto joka muhun kolahtaa eniten.

Meidän Tiara tykkää tosi paljon, ja niin tykätään minä ja Ottokin. Kuukausi sitten en olisi ikipäivänä ostanut tuollaista nukkea, jos olisin voinut valita sellaisen ja Barbien väliltä. Nyt kun olen oikeasti tutustunut nukkeihin, nuken mukana tulevaan hauskaan pikkukirjaseen, johon nukke on vastannut ”ystäväkirjatyyppisiin” kysymyksiin, ja nähnyt miten lapset niihin suhtautuvat, mä en miettisi kahta kertaa. Monster Hight ovat moderneja, meidän aikaamme sopivia nukkeja, joilla saa aikaan mahtavat leikit.

Nuket saatu Lekmeriltä.

Saan arpoa myös teille kaksi nukkea, Avea Trotterin, sekä Sirena von Boo -nimisen kummitus-merenneidon, jotka voi laittaa vaikka pukinkonttiin! Osallistu arvontaan keksimällä itsellesi nimimerkki, kommentoimalla tähän postaukseen kenelle haluaisit Monster High-nuken antaa, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 16.11.2014 klo 00.00 asti.