Käytiin tänään illalla päivällisen jälkeen kuvaamassa esikoisen 4-vuotiskuvia. Halusin ottaa kuvat samassa paikassa kuin viime vuonnakin, koska se tuntui jotenkin ajatuksena ihanalta. Parasta olisi jos voisi ottaa tästä hamaan tulevaisuuteen asti kuvat aina samassa kauniissa kohdassa, kauniiden syysruskan väristen pensaiden edustalla. Niistä saisi ainakin aika upean valokuvakirjan hänelle vaikka 18-vuotispäiväksi, ai että.

Asuksi neiti valitse itse mummulta syntymäpäivälahjaksi saadut Gugguun ihanuudet, viime viikolla ostetut mustat syyssaappaat ja viime vuonna jo ostetun Zaran tikatun nahkatakin, joka on tämänkin vuoden lemppari. Mä olen aivan ihastunut noihin Gugguisiin, jotka ovat siis meidän ensimmäiset kyseisen merkin kamppeet. Merinovillainen tupsupipo on ihan uskomattoman kaunis ja tuo viininpunainen väri on niin mun suosikki. Mahtavaa että neiti itse tykkää myös. Mä himoitsen täällä tosin nyt kuopuksellekin tupsupipoa. Onneksi se Drop2 taitaa tulla ihan kohta, niin jos vielä mätsäävän pipon hommaisi hänellekin.

Takki Zara / Paita Gugguu / Pipo Gugguu / Leggingssit Gugguu / Saappaat Zara

Meillä  oli ihana kuvaushetki, jonka aikana höpöteltiin vaikka ja mitä. Käytiin myös heittelemässä yhdessä pikkukiviä kanavaan ja ihmeteltiin veden pohjassa hengaillutta golf-palloa. Meitä tuli vastaan myös ihan mielettömän söpö 1-vuotias musta tanskandoggi jota me saatiin silittää. Se oli, esikoisen sanoin, aika hassu ja villi, mutta ei ihan liian villi vaan sopivasti vähän liian villi. Voi tanskandoggi, oli kyllä niin suloinen ja komea koira että. On Armaskin tosi suloinen, se taas näyttää aivan kengurulta kun pomppii niin hulluna jatkuvasti. Armas ja mun äiti lähtivät tänään Ouluun takaisin aamulla, ja meillä on kaikilla tietysti hirmuinen ikävä. Onneksi on puhelin, ja pian me jo taas nähdäänkin.

Viikonlopun jäljiltä on vieläkin vähän silmien alla pussin tynkää, tai isompaakin silmäpussia ja ajattelin tänään mennä oikeasti ajoissa eli än yy tee nyt nukkumaan! Mutta mahdollisimman pian luvassa synttärireseptejä ja muitakin hömpötyksiä! Hyvää yötä ihanat, nukkukaa hyvin <3

Eilinen oli aika Frozen, ihan tosi Frozen. Kaikki oli värikoodattua juomasta kakkuun ja jopa suurin osa vieraista oli pukeutunut siniseen, valkoiseen tai hopeaan. Aivan ihanaa! Me ei edes pyydetty kutsussa ketään pukeutumaan teeman mukaisesti, mutta näin mahtavia  ystäviä ja sukulaisia meillä on. Kaikki halusivat että Tiara saa oman täydellisen prinsessapäivänsä ja se kyllä tosiaan onnistui.

Laitettiin juhlat alkavaksi kolmelta, mikä oli hyvä päätös. Meillä oli jopa kakku valmiina silloin, vaikka karjalanpiirakat olivatkin paistamatta. Onneksi ne valmistuivat muutamassa minuutissa, ja päästiin aloittamaa juhlat hyvissä ajoin kerrankin. Tarjottavia tuli juuri sopivasti, ei jäänyt kuin ihan pikkuisen yli kaikesta ja me syötiin niitä sitten iltapalaksi. Tehtiin kaikki tarjottavat itse karjalanpiirakoita (ja karkkeja ja keksejä)  lukuunottamatta ja päätettiin ottaa mukaan sekä hyväksi havaittuja suosikkeja että muutama uusi tuttavuus.

Vanhoista suosikeista tarjolla oli mutakakkua ja vaniljakastiketta, ja niitä karjalanpiirakoita munavoin kanssa. Täytekakun täytteenä oli myös vanha lemppari, vanilja-mustikka-valkosuklaa, joka toimii aina. Muuten kokeiltiin sitten uutta, kolmioleipiä tonnikala- ja rucola-tomaatti-vuohenjuustotäytteellä sekä kakussa sokerimassakuorrutusta ja turkoosia kermavaahtoa. Juotavaksi valmistin Elsan jääjuomaa mehusta, mustikkakivennäisvedestä ja sinisestä elintarvikeväristä, jolla värjäsin myös kermavaahdon. Se oli ihan menestys!

Koristeita mä ostelin pitkin syksyä vähän sieltä sun täältä. Timantin muotoiset honeycombsit löytyivät Tigerista, ja ilmapallot Confetista. Itse askartelin mustat kirjaimet joista kirjoitettiin ”Onnea Tiara”, lumihiutaleet silkkipaperista keittiön ikkunaan, sekä kartonkisen ison Olafin ja kasan neniä, joita lapset saivat itse värittää ja kiinnittää silmät sidottuina Olafille. Vähän kuin aasinhäntää siis mutta vaan Olafin nenän kiinnitystä. Ihanat leivoskuvioiset servetit löysin H&M Homen valikoimista, ja hahmot kakkuun BR-lelukaupasta.

Katsoin kartonki-Olafiin mallia Pinterestistä, josta tämän nenänkiinnitysidean bongasinkin. Ostin ison valkoisen kartongin, ja siitä sain leikattua sekä Olafit että nenät. Lapset saivat itse värittää kukin oman nenänsä, ja kirjoittaa oman nimensä tai nimikirjaimensa siihen.

Confetista ostin myös lumihiutaleenmuotoiset piparimuotit, joilla tein sokerimassasta lumihiutalekoristeet kakkuun, kirjaimet leikkasin vaan veitsellä. Ei se kakun tekeminen ollutkaan yhtään niin hankalaa kuin pelkäsin. En eristänyt kakkua mitenkään, vaan laitoin vaan kaulitun sokerimassan suoraan siihen kakun päälle. Hyvin kesti ja pysyi kasassa.

Tiaran Frozen-mekko ja väriin sopiva kruunu olivat H&M:ltä ostettu. Zeldan hameen ostimme Zarasta, ja paidan Zelda sai Lindexiltä.

Tiara sai ihan mielettömiä lahjoja! Suurin osa lahjoista oli Frozen-teemalla, arvatenkin. Kaikkea mahdollista hamahelmistä yöpaitaan, tehtäväkirjoja ja palapelikirjoja, pinnejä ja pompuloita, sormuksia ja huulirasvoja, paitoja ja Olaf-peli, ja äidiltä ja isiltä Elsa- ja Anna-nuket. Tipa sai myös muita kivoja kirjoja, lahjakortteja, legoja, leluja ja pelejä ja vaatteita myös. Tyttöjen huone on aivan täynnä Frozenia, sen voin sanoa. Mun äidiltä saatiin ihanat Gugguun paita, housut ja tuplatupsupipo Tiaralle kauniissa burgundyn sävyssä, ja tämä äiti on aivan ihastunut. Meidän ekat Gugguut, pitää päästä kuvaamaan ne kunhan tuo ilma vähän tuosta kaunistuu, meillä on 4v-kuvat nimittäin ottamatta. Pitää vähän käydä tyttöjen kanssa lastenhuonetta läpi että saadaan Frozeneille tilaa ja vanhoja leluja uusille leikkijöille.

Oli ihanaa kun meille tuli paljon vieraita, ja lapsille monta leikkikaveria. Kaikki lapset leikkivät kauniisti keskenään. Armas pyöri ympäri juhlia kuin väkkärä ja kävi milloin kenenkin silitettävänä. Oli kyllä oikeasti niin hauskat juhlat että! Kiitos hurjasti kaikille vieraille kun tulitte paikalle ja eläydyitte Frozen-meininkiin, ja kiitos myös ihanista lahjoista.

Huh, vihdoin alkaa juhlahumukin vähän väistyä arjen tieltä, vaikka koristeet vielä roikkuvatkin katosta. Lumihiutaleethan voisi hyvin jättää ikkunaan koristeeksi, kohtahan on kuitenkin joulu, eikö! On ollut aivan parasta juhlia, mutta nyt otan kyllä innolla sen tavallisen arjen makaronilaatikkoineen vastaan ja keskitytään vähän aikaa siihen. Ei tässä kyllä silti ole kuin reilut pari viikkoa siihen että lähdetään Lontooseen Oton kanssa, ja matkakuume kasvaa päivä päivältä! Ihanaa kuitenkin nautiskella arjesta siihen asti.

Jos haluatte ohjeita tarjoiluihin niin huudelkaa hep, tai jotain, niin voin tehdä niistä vaikka oman postauksensa! Nyt mä voisin yrittää vähän rentoutua Oton kanssa kaiken hulinan jälkeen, ja vain olla ja katsoa Netflixistä Narcosia, joka on muuten tosi mielenkiintoinen sarja!

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

Syksy on ihan selvästi täällä, kun ekat keltaiset lehdetkin on jo bongattu ja aurinko ei enää lämmitä niin paljoa. Mä en varsinaisesti inhoa mitään vuodenaikaa, jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Silti tunnen aina olleeni vähän syksyihminen. Ehkä sillä on osittain tekemistä myös sen kanssa että mun synttärit on syksyllä. Kai sitä edelleenkin saa innostua synttäreistä yhtä paljon kuin viisivuotiaana? Nykyään toki myös meidän esikoisen synttärit ovat syksyllä, kaksi päivää mun synttäreiden jälkeen. Kai se on jotenkin pienenä iskostunut päähän, että syksy on kiva kun silloin on synttäreitä ja kivoja tapahtumia. Mutta tässäpä kahdeksan syytä rakastaa syksyä, 8 syytä joihin mun synttärit eivät liity mitenkään.

1. Ei tarvitse epiloida jalkoja. Ah mikä helpotus, siis oikeasti. Vaikka mulla on maailman parhaat välineet tähän puuhaan ja tykkään siitä että on sileät sääret, niin onhan se nyt helpotus kun talvella ei tarvitse käyttää sitä kymmentä minuuttia tai varttia jalkojen epilointiin. Jalat pysyy paremmin lämpimänäkin kun unohtaa talveksi moiset kotkotukset!

2. Kurpitsa. Maistoin kurpitsaa ekan kerran vasta viime vuonna, syksyllä, ja ihastuin heti. Tänä syksynä aion kokeilla mahdollisimman montaa erilaista kurpitsareseptiä, viime viikolla tehtiinkin jo myskikurpitsa-chorizopastaa ja oli ihan superhyvää!

3. Kynttilät. Eihän kynttilöissä ole kesällä mitään järkeä kun on niin valoisaa, mutta syksyllä iltojen hämärtyessä on ihanaa polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden luomasta tunnelmasta. Mä en tykkää tuoksukynttilöistä, koska pelkään niiden (kuten muidenkin voimakkaiden hajujen) aiheuttavan migreeniä. Mutta ihan tavalliset kynttilät on ihania.

4. Ei tarvitse laittaa itseruskettavaa jalkoihin. Eihän kukaan edes näe niitä syksyllä, kun on aina pitkät housut tai sukkahousut. Mä käytän vain mustia sukkahousuja, koska en tykkää ihonvärisistä itselläni, joten ei ole pelkoa että kalmankalpeat sääret paljastuisivat, hahaa. Säästää aikaa, ja myös rahaa.

5. Viininpunainen. Mun joka syksyn lemppariväri, joka tuo ihanasti särmää pukeutumiseen. Tykkään niin vaatteissa kuin asusteissakin. Viininpunaista on helppo yhdistää mustaan ja beigeen, ja se näyttää kivalta myös lastenvaatteissa.

6. Kellastuvat lehdet. Vaahteranlehdet on kaikkein kauneimpia, ja lehtikasoissa on ihanaa pomppia. Asukuviinkin saa ihanaa syystunnelmaa kun menee syksyn värittämien puiden läheisyyteen kuvaamaan kesän vehreyden jälkeen.

7. Pipot, huivit ja neuleet. Ihanat pehmeät materiaalit joihin on aivan parasta kääriytyä. Ja villasukat, ne ansaitsisivat ihan oman kohtansa tässä listassa mutta yhdistän ne nyt samaan kaiken muun pehmeän kanssa. Villasukat jalassa on hyvä olla, ja niiden kuoseilla ja väreillä on ihanaa leikitellä. Mun lempparit on edelleen mummon kutomat ampparijätskin väriset sukat, eli pinkki-keltaiset raidalliset.

8. Uusi alku. Syksyllä tuntuu aina siltä, että kaikki on mahdollista ja mitä tahansa ihanaa voi tapahtua. Nyt kun mietin tuota lausetta päässäni, niin musta tuntuu että se sopii jokaisen vuodenajan alkamiseen omalla tavallaan. Kai se on mielentilasta kiinni, eikä säästä. Kun vuodenaika vaihtuu, jotain uutta alkaa ja silloin on hyvä fiilis. Toki syksyyn uusi alku liittyy vahvasti muutenkin, koska koulussa alkoi aina uusi lukuvuosi syksyllä, ja silloin alkoivat yleensä uudet harrastuksetkin. Jotenkin siitä on jäänyt se hyvä fiilis vielä myöhemmällekin iälle.

Onhan syksyssä vaikka mitä muutakin ihanaa kuin nämä kahdeksan asiaa ja tuplasynttärit. On Halloweeniä, kemuja ja kekkereitä ja mukavia blogitapaamisia. Yksi aika kiva asia on pian koittava Lontoon matka, jota ollaan Oton kanssa odoteltu siitä asti kun hääpäivänä helmikuussa ojensin hänelle Fall Out Boyn keikkaliput käteen. Ei ole enää kauan, ja innostus alkaa pikkuhiljaa kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin. Mä oon ihan valmiina lähtöön, ihana irtiotto arjesta tulossa.

Tykkäättekö te syksystä? Mitä odotatte tältä syksyltä?

Tänään saatte kurkistaa meidän tavallistakin tavallisempaan tiistaipäivään, joka näin kirjoitettuna tuntuu itseasiassa olleen aika pitkä, haha. No, en paljasta enempää niin saatte lukea tai katsoa loput itse!

Aamulla kello soi vähän jälkeen kuusi. Yö jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta toisaalta ihana herätä rauhassa yksin hiljaiseen aamuun. Kirjoitin postauksen ja editoin kuvat viininpunaisesta asusta valmiiksi ja join kupillisen kahvia. Kerkesin käydä vielä suihkussakin ennenkuin seuraani liittyi kaksi pikkuprinsessaa.

Lapset heräsivät kahdeksalta, pötköteltiin hetki ja syötiin aamupalaa. Unohdin kuvata mun aamiaisen ja muistin vasta kun lautasella oli enää pieni murunen jäljellä. Zelda kaatoi vesimukin, joka oli muuten ensimmäinen kolmesta tänään! Mikä tätä päivää vaivaa, pitkään aikaan ei ole kaatunut yhtään mukillista kummallakaan. Aamiaisen jälkeen lapset pukivat vaatteita päälleen ja katsoivat pikkukakkosta, välillä kävivät vähän järjestelemässä rakentamaansa Barbien kauneussalonkia. Mä meikkasin ja kuivasin kuontaloa sillä aikaa, ja isompi halusi ehdottomasti tulla laittamaan Tähkäpäähuulirasvaa, koska hänen huulensa olivat kuulemma ”siis aivan rutikuivat”. Nuorempi vetäisi välikausihousut väärinpäin jalkaan, ne olivat hänen mielestään just tasan hyvät niin ja niillä sitten mentiin.

Juuri ennen lähtöä, hammaspesun yhteydessä, nuorempi ilmoitti että ”Minä owen jo niin ito tyttö että minä otaan mennä tuihkuun je pehtä ne mun hiuhket ja ottaa tamppoota. Ja minä otaan pehtä ne tukat, ja mennä kywpyyn.” Sitä ollaan niin isoa tyttö, niin isoa tyttöä että.

Ajeltiin kahdella bussilla päiväkodille, ja tytöt jäivät sinne kivasti leikkimään. Vaihdettiin kuulumiset hoitajien kanssa, ja sanottiin heipat, ja sitten mä lähdin kohti toimistoa. Matka taittui sutjakkaan, ja pian olinkin jo perillä. Pieni orastava nälkä kurni jo mahassa, vaikka olin vasta matkalla toimistolle, puoli kymmenen aikaan aamulla, ja alle kaksi tuntia aiemmin syömäni jyväruisleipä-kurkku-juusto-makkara-jugurtti -aamiaisen jälkeen.

Toimistolla ihan ekana kahvia, edes vähän nälkää hillitsemään. Mutta ei, puoli 11 mun maha huusi jo niin kovaa että työkaveri repesi nauramaan. Sinnittelin vielä hetken, muutenhan mä nääntyisin iltapäivällä. Ennen kahtatoista hain lounasta S-marketista, koska mulle tuli nälkä niin aikaisin aamupalasta huolimatta, ja muilla ei ollut vielä nälkä. Ihan törkeän hyvää kalastajansalaattia, ja iso suklaacookie. En vaan voinut vastustaa, en ole syönyt noita ikuisuuteen ja kun näin sen siinä leipomotuotehyllyllä, mun käsi vaan kaappasi pihdit ja nosti sen pussiin.

Herkuttelin toimistolla kaikessa rauhassa mun sapuskoilla, ja sen jälkeen oli aika tehdä töitä vielä päivän pidempi puolisko. Meillä on tosi mieleniintoisia juttuja nyt meneillään, ja hommasta ei tosiaan ole pulaa. Siinä se loppupäivä menikin nopeasti ja sitten oli jo Oton aika tulla hakemaan mua töistä, ja meidän lähteä hakemaan tyttöjä dagiksesta.

Automatkalla juteltiin Oton kanssa Halloween-asuista, sillä me ehdottomasti tarvitaan sellaiset tänä vuonna tiedossa olevia Halloween-bileitä varten. Saatiin aika päheä idea, ja nyt en malttaisi odottaa että päästään toteuttamaan se. Tämä on jotain mistä Otto on haaveillut pitkään, ja mitä mä en edes tiennyt haluavani mutta olenkin nyt aivan intona. No, ei tässä ole kuin pari kuukautta enää.

Päiväkodilla lapset olivat tietysti ihan onnesta soikeana kun äiti ja isi tulivat hakemaan. Kauheasti oli juttua, ja hoitajilta vielä kyseltiin miten päivä oli mennyt, mitä oli syöty ja miten oli nukuttu. Kotimatkalla lapsilla on aina kauhea pulputus meneillään päivän tapahtumista, tuntuu että lyhyen automatkan aikana pitää saada jokaikinen asia kerrotuksi, vaikka onhan siinä koko ilta aikaa. Se on vaan hassua kun sitä juttua tulee niin nopealla tahdilla että saa kysyä jatkuvasti tarkentavia kysymyksiä että hiffaa edes osan.

Kotona laitettiin ruokaa, kanasalaattia artisokansydämillä ja vuohenjuustolla, ja oli muuten herkkua. Maistui lapsillekin, artisokka ei niinkään mutta vuohenjuusto, kana ja muut vihannekset kyllä.  Oton täti tuli meille kylään ja vietettiin kiva ilta siinä yhdessä. Mä leipaisin (taas) sitä herkkua ja helppoa mustikkapiirakkaa, se on niin iisiä ja nopeaa ja ennenkaikkea hyvää että en jaksanut edes miettiä sille vaihtoehtoja.

Ilta  meni tosi nopeasti kun Oton täti oli kylässä ja vaihdettiin kuulumisia ja lapset touhusivat ja höpöttivät ja esittelivät kaikkia tavaroitaan kun ei hetkeen oltu nähty. Tytöt mm. kääriytyivät peittoihin ja leikkivät pingviinejä, meidän hassut höppänät! Oli kyllä mukava ilta ja naurua riitti.

Kun Oton täti lähti oli lapsilla iltatoimien ja  iltapalan aika, ja sitten he kävivät nukkuaan kuunneltuaan My Little Pony -”tieto”kirjasta Apple Jackin historian, erityispiirteet ja vinkit. Frozenin lisäksi MLP on aika kovaa kamaa tällä hetkellä, me ei olla luettu viikkoon nyt muita iltasatuja kuin noita ponimääritelmiä, pienempikin kuuntelee ihan silmät pyöreänä mitä Raimbow Dash neuvoo ja kuinka Spikesta tulikin ponien kaveri vaikka hän on lohikäärme. Lapset eivät meinanneet nukahtaa heti, taisi olla niin touhukas päivä että kaikki pyöri mielessä vaikka oltiinkin käyty päivän tapahtumat ja jokainen dagiksessa syöty ateria läpi. Niin, mellanmåliksi oli kuulkaa semlaa, yoghurtia ja knäckebrödiä.

Katsoin hottikset samalla kun kirjoittelin päivän tapahtumia ylös, koska oli ihan pakko. Sopiva rentoutumishetki pitkän päivän jälkeen, katsoa aivotonta menoa tunnin ajan ja hihitellä. Tuskin jaksan katsoa ensi viikolla, mutta eka jakso on aina ihan must, kaikissa uusissa tosi-tv -jutuissa.

Nyt olen katsonut vielä Ensitreffit alttarilla hääjaksoa tässä samalla, en kestä miten ihania noi parit oli. Tuli tosi hyvä fiilis etenkin tuosta yhdestä parista jo heti aluksi. Tämän jälkeen voisin kyllä suunnata kerrankin ajoissa nukkumaan, musta tuntuu että se voisi olla fiksu ratkaisu!

Toivottavasti tykkäsitte, vaikka olikin tällainen megasuperpitkä postaus! Hyvää yötä ihanat<3