No nyt on viimein toivotun bataatti-päärynäsalaatin ohjeen vuoro! Sain idean tähän salaattiin, kun maistoin yhdellä pressilounaalla ihan mielettömän herkullista punajuuri-päärynäsalaattia, mutta laiskuuksissani en jaksanut alkaa sotkemaan käsiä punajuurilla ja ostin niiden sijaan bataattia. Se natsasikin täydellisesti päärynän raikkauden kanssa, ja vuohenjuusto antaa ihanan pehmeää makua salaattiin. Tämä on tosi täyttävää niin kasvisversiona kuin tietty broilerinkin kanssa, ja sopii hyvin tosiaan lisukkeeksi tai pääruuaksi, tai vaikka salaattibuffetiin.

Bataatti-Päärynäsalaatti

1 iso bataatti

2 päärynää

1 pkt vuohenjuustoa

1ps rucolaa

450g broilerin minuuttipihvejä tai sisäfilettä

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

Kuori bataatti ja pilko se sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita uunipellille, sivele pintaan kevyesti öljyä ja ripottele mausteita. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Kuori päärynät ja leikkaa siivuiksi. Voit lisätä raakana salaattiin, tai paistaa ensin pannulla kevyesti kuten minä, koska olen raa’alle päärynälle allerginen. Pese ja revi rucolat. Paista pilkotut vuohenjuustot leivinpaperin päällä pannulla niin että ne saavat kauniin värin pintaan ja sulavat vähän. Lopuksi paista broilerin pihvit, ja tarjoile ne yhdessä salaatin kanssa tai lisää pilkottuna salaatin sekaan. Syö sellaisenaan tai vaikka makkaran kanssa.

Tämän ohjeen toteuttaminen on helppoa myös grillin avulla, grillattua bataattia mun on ainakin pakko kokeilla tänä kesänä, ja grillissä kypsyvät nopeasti myös päärynät ja broilerit ja varmaan ne vuohenjuustotkin.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3 Ja kiitos hei ihan hirmuisesti kaikille jotka ovat viikon arkiruokia uskaltautuneet kokeilemaan, musta on ilo keksiä näitä uusia ruokia etenkin nyt kun tiedän että ne ainakin osaa teistä ilahduttavat! Illalla luvassa vähän kattavampi kurkistus meidän perheen keskiviikkopäivään!

Vaikka lämpömittarin lukemat ei vielä täällä Helsingissä ainakaan päätä huimaa, elättelen pienenpientä toivetta että kyllä se kesä sieltä joskus kuitenkin vielä tulee. Shoppailtiin vähän uusia kesävaatteita tytöille tällä viikolla, sillä ohuista kesähousuista ja sortseista oli pulaa. Zelda on kasvanut pituutta vähän nopeammin kuin isosiskonsa aikoinaan, ja siksi monet Tiaran viimekesäiset vaatteet ovatkin jo Zeldalle lyhyitä tänä kesänä, ja Tiaralle on pitänyt hamstrata sitten isompaa kokoa kun ei ne viimekesäiset tietenkään enää mene. Onneksi paidat, mekot ja sortsihaalarit ovat käyttökelpoisia pidempään kuin pelkät alaosat, kun ei tarvitse välittää lahkeiden pituuksista, olisi harmittanut jos olisi pitänyt luopua jo nyt niin monista viime kesän lempivaatteista.

Kukkatopit H&M

Mä tykkään kesävaatteissa vaaleista ja kirkkaista väreistä, ja kaikki ihanat hedelmäkuosit ja värikkäät linnut ja kukat ovat myös mieleen. Viime kesänä jo ihastelin kaikkea ananaskuosista, nyt on ananaksen kaveriksi tullut vesimelonia, ja löydettiinpä me samalla reissulla Otolle banaanikuvioiset sortsitkin. Saapa nähdä vilauttaako herra niitä joku kerta omassa instassaan tai jossain, ne on niin makeat että voisin ottaa itsellenikin. Zeldalle löytyi myös ihana pinkki Ramones-paita joka näyttää päheältä asussa kuin asussa.

Kaikki paidat ZARA

Raikkaan väriset kesäpökät ovat ihan ehdoton juttu, varsinkin nyt kun ei tosiaankaan ole vielä sortsikelejä. Kesähousuilla saa kesäfiilistä jo nyt vaikka vähän sataisikin vettä. Zeldalla oli viime kesänä maailman söpöimmät keltaiset hedelmäpöksyt, jotka jäivät ihan liian pieniksi. Onneksi löysin ihan saman tyyliset, vaikkakin eri värissä, myös täksi kesäksi. Valkoinen neonväreillä höystettynä on ihana yhdistelmä, ja Tiara tykkää tosi paljon omista uusista kukkahousuistaan ja ”kolmio”-housuistaan, niinkuin hän niitä kutsuu.

Hedelmäpöksyt ja henkselisortsit ZARA Vaaleanpunaiset housut, kukkahousut ja mintunvirheät sortsit H&M

Molemmat sortsit ovat meidän kaikkien mieleen. Henkselisortseista saa henkselit irti, jolloin ne ovat ihan tavalliset farkkusortsit, mikä on aika kätevää. Vielä pitäisi etsiä sellaisia mukavampia ja pehmeämpiä sortseja, vaikka aika joustavia nuo farkkusortsitkin tuntuvat nykyään olevan. Lisäksi molemmat tarvitsevat uudet uikkarit, koska vanhat ovat jääneet myös pieneksi. Mistähän löytyisi kivoja?

Siinä missä lapsille ostin paljon värejä, ja Otolle banaaneja, löysin itselleni kaksi kokovalkoista yläosaa ja paketillisen sukkia. Ihan hyvä löytö nekin, ja sukat olivat sentään värikkäitä.

Mitä tykkäätte kesäuutuuksista? Millaisia vaatteita te ostatte lapsille kesäksi?

Hetkeen täällä ei olekaan ollut meidän 3,5-vuotiaan valitsemaa asua esillä, vaikka aika ahkerasti hän kuitenkin itse osallistuu päättämään mitä päällensä pukee. Esikoisemme taitaa olla tyyliltään samanlainen ”kokeillaan-nyt-vähän-kaikkea” -tyyppi kuin äitinsä. Aina valmiina uusimpiin trendeihin, eikä pelkää hassujakaan yhdistelmiä. Välillä kova juttu ovat piirroshahmot, toisena röyhelöt ja kolmantena villit kuviot. Joskus hän haluaa päälleen niitä kaikkia yhtäaikaa. Toisinaan, kuten eilen, hän kuitenkin haluaa jotain pelkistetympää, vaikkakin silti villillä twistillä.

Äidin silmää miellyttää rauhallisen sinivalkoinen värimaailma, ja kuviot ainoastaan hatussa. Tyttären silmää miellyttää kaikki kimalteleva, ja isot ja näyttävät korut. Taitaa olla aikamoinen koruharakka tuo meidän neiti, äitiinsä tullut siinäkin, vaikka mä ”pahimmista” ajoista olen jo rauhoittunutkin. Iso kaulakoru, kiiltävän valkoiset kengät ja snapback tuovat kyllä asuun vähän hiphopvibojakin.

Snapback Kappahl / T-paita Next UK / Farkut H&M / Kengät Zara / Kaulakoru Gina Tricot / Kello Guess* (mun oma) / Sormus Cailap* / *saatu blogin kautta

Meillä ei vaatteita oteta vakavasti, kaikkea saa ja voi kokeilla oman maun mukaan, kunhan vaatteet ovat mukavat ja tarkoituksenmukaiset. Mun mielestä tää asu on ihan täysi kymppi. Eilen illalla lapset innostuivat leikkimään stailausleikkiä toistensa kanssa. Samalla esikoinen oppi hyödyllisiä taitoja, ja harjoitteli vanhoja. Nappi menee hienosti napinläpeen, kauluspaidan helman saa solmittua pikkusiskolta, kuten kengännauhatkin solmulle, ja pinninkin hän osaa jo painaa siskonsa kutreille.

Hieman kuulosti tutulta Tiaran nätisti (vielä kymmenennelläkin kerralla) pyytämä ”Zelda voisitko pysyä paikoillaan että minä saisin tämän pinnin laitettua sun päähän?”. Niin, siinäpä sitä oppii kärsivällisyyttäkin, ja muistaa ehkä pysyä itse enemmän paikoillaan silloin kun tehdään kampauksia, kun huomaa miten hankalaa niitä on itse laittaa pikkusiskolle silloin kun tämä heiluu kuin heinämies. Stailauksen jälkeen kuuluu, ”vaaaaaau nyt minä owen hieno!” ”Ole hyvä Zelda, nyt sinulla on hienot vaatteet. Oli kivaa stailata sinua!”

Stailia tiistaita kaikille!

En voi ehkä uskoa sitä, mutta pakko kai se on! Tänään mä olen blogannut neljä vuotta. Neljä vuotta jotka ovat menneet eteenpäin aivan hujauksessa, neljä vuotta joiden aikana meidän koko elämä on mullistunut usempaan otteeseen, ja jonka aikana blogi on elänyt vahvasti mukana. Kun luen nyt mun ensimmäistä postausta, joka on kirjoitettu 8.5.2011, mä näen edelleen ne samat elementit kuin vielä tänä päivänäkin kirjoittaessani. Ootteko muuten lukeneet, aika jäätävää settiä ihan oikeasti, apua! Mutta jokatapauksessa, siinäkin näkyy positiivinen, tuttavallinen höpötys ja mun oma persoona, joka ainakin omasta mielestäni paistaa läpi jokaisesta tekstistä.

Vaikka elämä on muuttunut, kirjoitustaito ainakin omasta mielestäni kehittynyt ja blogi kasvanut kymmenistä lukijoista kymmeniin tuhansiin lukijoihin, mun persoona on edelleen mukana, samanlaisena, kaikissa teksteissä. En osaa piilottaa sitä, enkä halua.

Neljä vuotta sitten olin toisella kolmanneksella raskaana, jännittynyt mutta onnellinen esikoisen odottaja. En tiennyt silloin tulevaisuudesta mitään, en osannut toivoa enkä odottaa edes mitään muuta kuin tulevaa vauvaa. Nautin senhetkisestä elämästä Oton kanssa umpirakastuneena, enkä osannut huolehtia huomisesta. Silloin mä olin vielä tosi nuori, 19-vuotias joka oli elänyt siihen asti aivan erilaista elämää. Aloin kirjoittamaan blogia ” kun alkanu oleen tota ylimäärästä aikaa ja tuli kauniit ilmatki nii tekee mieli taas ottaa kuvii.” (suora lainaus ensimmäisestä postauksestani).

Miettikää, noin kevyesti, vähättelevästi ja tietämättömästi mä kirjoitin bloggaamisesta, joka on kuitenkin muotoutunut yhdeksi suurimmista meidän elämään nykypäivänä vaikuttavista tekijöistä. Alusta asti suhtauduin kuitenkin blogiini kunnianhimoisesti, vaikka muille sitä vähättelinkin. Halusin kehittyä, halusin kirjoittaa usein ja tavoittaa samanhenkisiä ihmisiä, löytää itselleni ystäviä toisista bloggaavista äideistä. En kuitenkaan osannut ikimaailmassa kuvitella blogista itselleni sellaista tekijää joka se nykypäivänä on. Kuluneen vuoden aikana mun blogi on laittanut pyörät pyörimään, ja määritellyt sen puolen meidän arjesta joka mun tekemisistä muodostuu.

Ilman niitä ensimmäisiä noloja höpöhöpöpostauksia, keltaisia tärähtäneitä kuvia ja miljoonaa hymiötä lauseiden välissä, mulla ei olisi nyt kahta unelmatyöpaikkaa enkä oikeastaan edes tiedä mitä mä tekisin tai millainen olisin. Tottakai on ne rakkaat ihmiset jotka tunsin jo ennen blogia, ja he ovat pysyneet matkassa tähän päivään saakka, mutta sitten on myös ne kaikki upeat tyypit joihin olen tutustunut vain ja ainoastaan blogin kautta. Ja sitten on te lukijat, joita ilman mun blogi ei olisi mitään.

Musta tuntuu ihan hullulta, miten monta teitä siellä ruutujen takana on. Ei sitä ymmärrä kun kirjoittaa täällä kotona, höpöttelee vaan ja kertaa päivän kuulumisia tai avautuu isommistakin asioista. Se on aina taustalla, ja sen tiedostaa tavallaan, mutta ei sitä oikeasti ymmärrä. Google Analytics on vain numeroita, jotka kasvavat päivä päivältä mutta joita ei ajattele sen enempää. Silti se järkyttävän suuri ihmismassa joka on joskus mun juttujani lukenut, on olemassa, siellä jossain, ympäri Suomea, ympäri maailmaa.

Jos sitä pysähtyy ajattelemaan, tulee samalla kiitollinen ja samalla hölmistynyt olo. Ne hetket kun se ajatus nousee pintaan liittyvät yleensä lukijan satunnaiseen tapaamiseen. Musta on ihan mielettömän hienoa tavata teitä, ja yleensä mulle jää siitä maailman paras fiilis. Näiden vuosien aikana olen saanut tavata ihan mahtavia tyyppejä, ja moni nimimerkki on saanut kasvot. Silti sitä hämmästyy joka ikinen kerta kun joku moikkaa spontaanisti, ja iskee kauhea jännitys ja epäusko siitä, että ihan oikeasti tämä mua kadulla vastaan kävellyt ihminen josta en tiedä mitään tietää kuka mä olen ja tykkää mun jutuista!

Kiitos, teille jokaiselle jotka tätäkin postausta nyt luette. Kiitos teille kaikille jotka kommentoitte, tykkäätte ja piristätte päivää. Kiitos teille jotka seuraatte instagramissa, ja kiitos teille kaikille jotka osallistuitte #oikeanainen-haasteeseen. Kiitos <3

Konkareiden rinnalla mun 4-vuotias blogi on vielä ihan lapsen kengissä, ja tiedän että kehitettävää riittää aina. Blogimaailma elää nopeasti eikä paikoilleen saa pysähtyä, vaan pitää kehittyä ja kasvaa, uudistua. Lifestyleblogi on siitä hyvä, että se elää elämän mukana. Se voi ja saa muuttua ja päivittyä siinä missä bloggaajan elämäkin muuttuu. Myös mun blogi on käynyt läpi erilaisia vaiheita (ks. kuva alla, apua!), isompia ja pienempiä muutoksia. Aion jatkossakin kirjoittaa kepeän höpöttäväiseen tyyliini, meidän arjesta, meidän juhlasta, hömppää ja asiaa, muotia, ruokaa ja kasvatusta.

Mun tärkein tavoite blogin suhteen nyt ja tulevaisuudessa on, että haluan kirjoittaa enemmän merkityksellisistä asioista sen kepeän hömpän lisäksi. Koska mulla on väylä tuoda ihmisten tietoisuuteen asioita, joihin mun mielestä on tärkeää kiinnittää huomiota, miksi ihmeessä en sitä tekisi? Oikea nainen oli alkua tälle, ja varmasti jatkossa aina jos koen että haluan jotain sanoa, sen myös sanon. Jos edes yksi ihminen saa mun blogin kautta pienen hippusen lisää itsevarmuutta, iloisen hymyn kasvoilleen tai tunteen että joku ymmärtää, se on sen arvoista.

Mä taputan tänään itseäni selkään, ja iloitsen hienosti sujuneista neljästä vuodesta. Onnea But I’m a human not a sandwich 4v! Toivottavasti hienoja vuosia on edessä paljon lisää. Blogiarki jatkuu, mutta yhden jo aiemmilta vuosilta tutun synttäriviikon perinteen mä aion toteuttaa tänäkin vuonna, nimittäin äitienpäivä videoina -postauksen.

Aivan mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille, te olette parhaita <3

Ja hei, huikkaappa ihmeessä tähän postaukseen, kauanko olet lukenut blogiani! Mua kiinnostaa ihan älyttömästi kuulla jos siellä ruutujen takana on vielä tyyppejä, jotka ovat lukeneet mun blogia ihan ensimmäisestä postauksesta lähtien.

Kaupallinen yhteistyö: Apteq Vita

Huomenta ja kukkuu! Tänään mun blogi täyttää neljä vuotta, ihan kreisiä! Sen kunniaksi aloitan blogin syntymäpäivän toivepostauksella biotiinista, johon vielä synttäreiden kunniaksi olen sisällyttänyt aika huikean arvonnan teille kaikille. Synttärit jatkuvat illemmalla, kun varsinainen synttäripostaus ilmestyy, eli ihan pelkällä arvonnalla en ajatellut tätä merkkipäivää kuitata. Nyt kuitenkin kokemuksia biotiinista, ja erityisesti siitä biotiinivalmisteesta jota itse olen syönyt.

Kuten varmaankin aiemmista hiuksia käsittelevistä postauksista moni on lukenutkin, mulla on ollut hiukset todella huonossa kunnossa viimeisen vuoden ajan. Katkeilua, kuivuutta, hidasta kasvua (jos ollenkaan). Sen lisäksi olen kärsinyt iho-ongelmista imetyksen loppumisen jälkeen, sekä kuivuudesta että näppylöistä. Olin lukenut biotiinista paljon keskusteluita ja vinkkejä tuntui olevan laidasta laitaan. Toiset sanoo että auttaa kovasti, toisille ei vaikuta mitään ja osa syö jopa eläimille tarkoitettua biotiinia.

Joskus alkukeväästä me juteltiin Oton kanssa hiuksista, ja mitä niille haluttaisiin tehdä. Molemmat halusivat kasvattaa hiuksia, ja sitten mä tulin jossain sivulauseessa maininneeksi että biotiini saattaisi auttaa, tai niin olin kuullut. Ottokin innostui, ja me mentiin heti seuraavana päivänä kauppareissulla ostamaan biotiinia. Mä olin purkkiviidakossa aivan pihalla, mutta farmaseutti näytti mulle niitä ja kertoi mitä eroa eri merkkien valmisteilla on. Päädyin sitten ostamaan Apteq Vita -merkkistä biotiinia, joka ei ole pelkkä biotiinivalmiste, vaan kokonaisvaltaiseen ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointiin kehitetty ravintolisä.

Yksi kapseli sisältää 5000µg biotiinia, 6mg pantoteenihappoa, 1,4mg B6-vitamiinia, 15mg sinkkiä ja lisäksi L-metioniinia joka auttaa biotiinia imeytymään, ja bambu-uutetta. Näistä biotiini vaikuttaa siis hiuksiin ja kynsiin, ja sinkki erityisesti ihoon. Mua ei kiinnosta syödä useampia kapseleita päivässä, enkä varmasti olisi tullut ostaneeksi koko sinkkivalmistetta, jos ei sitä tuossa Biotiini Extrassa olisi valmiina. Suoraan sanoen ilman Oton muistuttamista en muistaisi ottaa edes sitä yhtä kapselia päivässä. Siksi musta on tosi hyvä että ne löytyvät samasta kapselista.

Olen syönyt tätä valmistetta nyt n. 3 kuukautta, mutta välissä pidin parin viikon tauon. En muistanut hakea apteekista uutta pakkausta, tai aina kun muistin koko asian, oli apteekki jo mennyt kiinni. Sen tauon aikana kävi niin hassu juttu, että tämän biotiinin valmistaja oli huomannut, että olin vastannut blogini kommentissa jollekin teistä syöväni heidän biotiiniaan, ja sain heiltä Biotiini Extraa lisää kokeiluun. Mutta haluan painottaa, että tämä postaus oli tulossa muutenkin, kun sitä pyydettiin jo heti kun ensimmäistä kertaa mainitsin syöväni kyseistä ravintolisää. Päätin kuitenkin odottaa, että mulla on oikeasti jotain kerrottavaa, kuten kolmen kuukauden jälkeen on, eikä niin että olisin vain heti kirjoittanut että syön tätä ja tätä, ilman konkreettisia tuloksia.

Ensimmäisen pakkauksen syönnin aikana mun hiukset kasvoivat nopeammin kuin aiemmin. Kynnet vahvistuivat silminnähden, ja sain kasvatettua melkein yhtä pitkät kynnet kuin raskausaikoina, jolloin ne ovat kasvaneet vahvoina ja kauniina. Mun oikeaa poskea vaivannut akneräjähdys haalistui haaleiksi arviksi, eikä uusia näppyjä tullut samaan tahtiin kuin aiemmin, tai niin isoina ja kipeinä. Otin kapselin aina illlalla ennen nukkumaanmenoa, koska olin lukenut myös jostain että toisilla menee biotiinista vatsa sekaisin. Mulla ei ole tämä valmiste vaikuttanut ainakaan tällä kikkakolmosella mitenkään vatsan toimintaan.

Sitten pidin sen parin viikon tauon, jonka aikana kaikki muu paitsi hiukset palasi takaisin alkupisteeseen. Hiuksissa tietenkin vaikutus näkyy kaikkein hitaimmin, siksi en usko että tuo pari viikkoa ilman kerkesi niihin vaikuttaa. Naamassa ja kynsissä sen sijaan näkyi. Sen parin viikon tauon lopulla kynnet halkeilivat taas entiseen tapaan, ja poski kukoisti jälleen punaisista isoista näppylöistä. Olin suoraan sanottuna epätoivoinen, koska tämä oli vain paria viikkoa ennen Indiedays Blog Awardseja, joihin en tosiaan halunnut mennä akneposkisena.

Kun aloin syömään valmistetta tauon jälkeen, iho parantui nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, alle parissa viikossa. Kynnet kasvoivat, ja hiuksetkin tietenkin jatkoivat kasvuaan. Nyt aion pitää huolen ettei näitä taukoja enää tule. Jos ihan oikeasti voin tällä yhdellä kapselilla välttää sen jäätävän ahdistuksen jonka näppyläräjähdykset aiheuttavat, ja vielä samalla vahvistaa kärsinyttä kuontaloa ja kynsiä, miksi en sitä tekisi? Hinnasta ei ainakaan ole kyse, sillä 60 kapselia eli kahden kuukauden annos maksaa apteekissa n. 13 euroa.

Aloin syömään biotiinia hiusten takia, mutta huomasinkin että itselleni se tärkein vaikutus on kuitenkin ihon parantuminen joka ei edes biotiinista johdu, vaan siitä sinkistä. Kaikki muu on vain plussaa. Ottokin syö edelleen biotiinia, ja täytyy sanoa näin neljä vuotta hänen hiuksia ja naamakarvojaan tuijotelleena että on tapahtunut jonkin asteista muutosta amisviiksistä vähän miehekkäämpään suuntaan tänä keväänä, hah!

Saan arpoa teille yhdessä Apteq Vitan kanssa yhteensä kolme 60 kapselin pakkausta Biotiini Extraa, eli pääsen arpomaan kolme onnekasta voittajaa! Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi postausta ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta päättyy Lauantaina 16.5. klo 23.59. Onnea arvontaan!

Ihanaa perjantaipäivää kaikille, palaan illemmalla <3