Mä kävin tänään lääkärissä, tutkimuksessa jonka aikaa olen odottanut yli puoli vuotta. Mistään kovin vakavasta ei siis ole kysymys koska kiireellisten juttujen kanssa ei odotella niin kauaa. En halua avata sitä mistä on kyse sen enempää, mutta haluan kertoa siitä millaisia tunteita tämä mussa herätti. Olen siis tiennyt että mulla on tänään aika, jo sen yli puoli vuotta. Mitä lähemmäs se aika tuli, sitä enemmän mua jännitti ja pelotti ja ahdisti. Matkalla lääkäriin musta tuntui että sekoan, mä kirjaimellisesti tärisin ja olin aivan paniikissa. Tutkimushuoneessa kun käytiin mun perustietoja läpi ennen tutkimusta, mulla nousi kyyneleet silmiin pelkästään siitä kun sanoin ääneen että jännittää.

Miten voi aikuinen ihminen, kahden lapsen äiti, jännittää näin paljon ihan tavallista tutkimusta, joka monelle on tehty? Tiesin että tutkimus voi aiheuttaa kipua, toisille enemmän ja toisille vähemmän, ja se osaltaan toki vaikutti. Mutta vaikka tutkimus ei sattunut niin paljon kuin pelkäsin, ja lääkäri oli super mukava ja kertoi kokoajan mitä tapahtui, mä olin silti aivan kauhusta kankeana. Sitten kun vihdoin tuli valmista, mua alkoi pyörryttää ihan hulluna ja istuskelin siinä keräilemässä itseäni. Huippaus meni ohi kun join siinä vähän vettä ja istuskelin, ja lähdin sitten kotiin. Koko illan mua on väsyttänyt ihan hirveästi vaikka nukuin viime yönä paremmin kuin hyvin. Kai se helpotus siitä että se on nyt ohi tuli sitten väsymyksenä.

Mä en ole koskaan ennen pelännyt lääkärissäkäyntiä, eikä mulla ole mitään sairaalapelkoa tai muutakaan. Siksi olen tosi hämmästynyt siitä että tämä vaikutti muhun näin voimakkaasti. Tunnen itseni jotenkin todella hölmöksi ja hävettää suorastaan että olin niin paniikissa. Mistä ihmeestä tälläinen voi johtua? Eikai sitä pelkoa oikeasti tarvitse hävetä, uskon että lääkärit ovat tottuneet kaikenlaisiin potilaisiin ja mä nyt olin kuitenkin ihan asiallinen potilas enkä vaikeuttanut heidän tekemisiään mitenkään omalla toiminnallani tai käyttäytynyt huonosti. Silti musta tuntuu niin oudolta miten paljon olen uhrannut ajatuksia ja hemmetti tärissyt tämän asian takia, mistä näin voimakas reaktio kumpuaa?

Onneksi se on nyt ohi ja voin huokaista helpotuksesta, enää ei tarvitse miettiä että  ”enää kolme viikkoa siihen. enää kaksi päivää. iik se on tunnin päästä”. Onko teillä herännyt tällaisia yllättäviä pelkoja ihan yhtäkkiä? Oletteko jännittäneet jotain lääkärin tutkimusta erityisen paljon? Vai olenko mä ainoa paniikkipirkko? Mä palkitsin itseni suklaalevyllä, ja ajattelin hengailla sen ja Oton kanssa telkkua tuijotellen loppuillan. Tässä on nyt hyvä, ja voin unohtaa koko jutun.

Meillä on huomenna lasten kanssa päivä täynnä kivaa tekemistä, ja äitienpäiväkin jo häämöttää, sekä blogini perjantaiset 4v-synttärit! Mulla on kiva synttäriylläri tulossa teille, ja tietenkin ajatuksia siitä, mitä neljä vuotta bloggaamista mulle merkitsee. Tuntuu niin hullulta, että neljä vuotta on takana, mutta joo mä jätän sen aiheen sinne perjantaille! Lapsilta terkkuja, kaksivuotias sanoo ”Titta, minä owen Teuva!” (Angry Birds Stella) ja kolmevuotias vastaa ”Minä olenkin prinsessa Sofia!”. Aikamoisia prinsessoja, ihania sellaisia <3

Hyvää yötä ihanat!

Taisin mainita jo Indiedays Inspiration Daysta postatessani, että olin Kultajousen pisteellä esittelemässä ihania My iMenso-koruja ja upeita merkkikelloja? Olen siis mukana Indiedaysin ja Kultajousen kampanjassa, jonka kautta päädyin sinne ständille tutustumaan näihin ihanuuksiin. Ständillä mun tarkoitus oli opastaa bloggaajia suunnittelemaan omantyylisensä My iMenso-koru, ja valitsemaan koruun sopiva kello suuresta merkkikellojen valikoimasta.

Bloggaajakollegat suunnittelivat mitä hienoimpia koruja itselleen My iMenson medaljonkikokoelmasta. Ideana on siis valita koruun kolmesta eri väristä medaljonki,  kivellinen tai kivetön, iso tai pieni. Lisäksi riipukseen valitaan joko yksi tai kaksi erilaista riipuslaattaa, joita voi yhdistellä toistensa kanssa. Riipuslaattoja voi toki kerätä vaikka koko valikoiman ja vaihtaa vaikka jokaiseen asuun omanlaisensa. My iMenso -medaljonkeja oli saatavana hopeisena, keltakultaisena ja ruusukultaisena. Mä tykkäsin kovasti isoista ja näyttävistä riipuksista, joiden ilmettä sai vielä muutettua eripituisilla ja erivärisillä ketjuilla, mutta päädyin sitten kuitenkin suunnittelemaan itselleni rannekorun, jollaisia medaljongeista on myös mahdollista tehdä.

Valitsin omaan koruuni pienen hopeisen pienen medaljongin, valkoisen simpukankuoresta valmistetun laatan ja hopeisen koristelaatan. Pidin medaljongin sisältöineen yksinkertaisena, koska tykästyin simpukankuoresta valmistettuun helminauhaan, jollaisia on saatavilla sekä rannekoruihin että kaulakoruihin ketjujen lisäksi. Rannekoruun en laittaisi isoa medaljonkia, koska se olisi varmaan aika hankala käytössä 33mm halkaisijallaan, mutta tuo pieni ei haittaa menoa ollenkaan, vaan näyttää kauniilta ja persoonalliselta.

Mä olen oikeastaan vasta aikuisiällä opetellut käyttämään enemmän asusteita. Kellosta on tullut ihan ehdoton juttu, joka on aina kädessä kun jonnekin lähden. Pitkään meni että tsekkasin kellonajan silti aina puhelimesta, mutta n. vuoden verran kelloa pidettyäni mä olen vihdoin oppinut vilkaisemaan välillä sitäkin. Mulla on kaksi aika näyttävää kelloa jo entuudestaan, toinen hopeinen ja toinen ruusukultainen, joten valitsin itselleni keltakultaisen kellon Marc by Marc Jacobsin valikoimista.

Koska kaksi muuta kelloani ovat aika isoja, ja toinen vielä koristekivin viimeistelty, mä halusin jotain yksinkertaisempaa ja vähän pienempää. Marc by Marc Jacobsin Baker -kello oli juuri sellainen, yksinkertainen mutta kuitenkin näyttävä, joka mun kokoelmasta puuttui. Ständillä esilläolleista kelloista mä ihastuin myös DKNY:n siroon ruusukultaiseen kelloon, mutta sitä ei ollut ainakaan esillä keltakultaisena, ja siksi valitsin Bakerin. Se siro kello jäi kuitenkin mun mieleen kummittelemaan, ehkä vielä joku kerta ostan sen itselleni.

Bakerissa ei ole koristekiviä tai tehostevärejä, ainoastaan valkoinen kellotaulu ja oikealla puolella olevat M A R C -kirjaimet numeroita korvaavien viivojen tilalla. Tämä kello sopii kauniisti myös mun jo aiemmin Otolta lahjaksi saamiini Marc by Marc Jacobsin korvakoruihin ja kaulakoruun.

Käykää ihmeessä kurkkimassa Kultajousen instagram-tililtä lisää ihanuuksia, sieltä löytyy vaikka minkälaista koruinspiraatiota esimerkiksi kevään valmistujaisjuhlia ja kesän rippi- ja hääjuhlia ajatellen. Ja muistakaa ständillä vierailleet kanssabloggaajat ihmeessä osallistua kisaan, jos ihana merkkikello ja My iMenso-korukokonaisuus houkuttelevat.

Ihanaa päivää kaikille! <3

Mitä tykkäätte koruista ja kellosta? Millaisista kelloista te pidätte itsellänne?

 

Kävin suuhygienistillä hampaiden valkaisussa reilu vuosi sitten, hieman ennen meidän häitä. Se raikas tunne kun hymy oli täydellisen valkoinen, oli vaan niin ihana, että olen sitä kovasti kaivannut nyt, kun vuosi ja miljoona kahvikupillista myöhemmin hymy ei olekaan ollut enää aivan niin säteilevä. Hampaiden valkaisu suuhygienistillä oli ihan ok kokemus, ja koin hoidon tehokkaaksi, mutta se on kuitenkin aika kallista, ja mielelläni jättäisin vuosittaisen valkaisun väliin jos olisi vaihtoehtoinen keino pitää hampaat vitivalkoisina.  Siksi hihkuinkin innosta kun sain mahdollisuuden osallistua Indiedaysin ja Swiss Clinicin Swiss Whitening -kampanjaan.

Swiss Whitening on hampaiden kotivalkaisutuote, joka lupaa selkeästi valkoisemmat hampaat vain 3-7 käyttökerran jälkeen. Kotivalkaisussa mä olin aivan ummikko ennen tätä, ja kieltämättä ajatus siitä että hengailen kotona valkaisumuotti suussa vähintään puoli tuntia kerran päivässä viikon ajan tuntui hassulta. Kokeiltuani valkaisua ensimmäisen kerran, mä totesin että jännitin ihan turhaan, ei se niin hankalaa ollutkaan. Tietenkään kommelluksilta ei perus Iina-tyyliin vältytty tälläkään kertaa, mutta tuotteen lupaukset täyttyivät mun säheltämisestä huolimatta, ja itse ainakin olen todella tyytyväinen lopputulokseen kuuden käyttökerran jälkeen.

Paketissa tulee siis ruiskullinen valkaisugeeliä, kolme hammasmuottia jotka muotoillaan omaan suuhun sopivaksi, sekä hygieeninen säilytysrasia muoteille. Muotit muotoillaan pitämällä niitä kiehuvan veden alla n. 2-3 sekuntia, ja laittamalla ne sen jälkeen suuhun ja puremalla hampaita luonnollisen purennan mukaan yhteen hetken aikaa. Sitten muottia pidetään kylmän veden alla niin kauan että se kovettuu oman purennan muotoon.

Itse onnistuin hidastelemaan ensimmäisen muotin kanssa niin että se meni aivan veteläksi (pidin vahingossa varmaan tupla-ajan sitä kuuman veden alla), ja kun yritin laittaa sitä suuhun, se meni toiselta puolelta kaksinkerroin, eikä olisi ehkä ikinä täyttänyt tehtäväänsä, elleivät Swiss Whiteningin muotit olisi uudelleenmuotoiltavia. Paketissa muotteja tulee kolme, yksi ylä- ja alaleukaan ja yksi tälläisten munkaltaisten tumpeloiden harjoittelukappaleeksi. Tämä harjoittelukappale on siis kuitenkin mahdollista pehmentää kiehuvassa vedessä uudelleen, ja muotoilla sen jälkeen, kuten kaikki kolme muottia. Todella kätevää!

Sain kuin sainkin muotin siis tehtyä, ja annostelin valkaisugeelin siihen, minkä jälkeen pidin muottia aina n. 30-40 minuuttia kerrallaan suussa. Valkaisua ennen ja sen jälkeen pestään aina hampaat. Ei siinä sen kummempaa, ensimmäisen muottien muotoilun jälkeen hampaiden kotivalkaisu on Swiss Whiteningilla yhtä iisiä kuin vaikkapa kasvonaamion laittaminen. Mä hoidin valkaisun aina ilta-aikaan kun lapset olivat nukkumassa, kyselyikäisen ja tahtoikäisen kanssa kun ei päivällä ole mitään mahiksia olla puolta tuntia puhumatta.

Valkaisugeeliä tulee ruiskussa aika reilu satsi, ja sitä jäi mullakin yli kätevästi vielä vaalean tuloksen ylläpitoa varten. Swiss Whitening suosittelee uusintakäsittelyä aina 8-12 kuukauden välein, jotta hampaat pysyvät tasaisen valkoisina jatkossakin. Ainakin mulla jäi tätä uusintaa varten ihan hyvä määrä geeliä. Kaikkia hampaita ei myöskään tarvitse valkaista, riittää kun valkaisee ne 6-8 etummaista hammasta jotka näkyvät puhuessa ja hymyillessä, sekin auttaa jos toivoo että geeli riittää mahdollisimman pitkään.

Mitä mieltä olette ennen-jälkeen -kuvista? Mun mielestä tuloksen ainakin huomaa aika selkeästi. Kuvat on tietenkin otettu eri päivinä ja erilaisessa valossa, että sekin saattaa osittain vaikuttaa, mutta silti, nyt on paljon parempi fiilis hymyillä kuin aiemmin.

Kampanjan myötä mulla ois teille nyt alekoodi kaikkiin Swiss Clinicin tuotteisiin, eli siis ei vain tähän valkaisuun. Koodilla saa kaikista yli 40€ arvoisista tilauksista 10,91 euroa alennusta. Koodi on BLOGINDIE10 ja voimassa tämän kuukauden loppuun asti. Lisäksi Swiss Whitening -setti on nyt vain 59 euron hintainen, eli tällä alekoodilla hintaa jää sille vain 48 euroa. Aika hyvä tarjous valkoisista hampaista, eikö!

Ihanaa, aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Lasten suusta tulee yleensä ne kaikkein fiksuimmat jutut, eikä tämä ole edes sarkasmia. Lapset eivät suodata sanojaan, mieti ketä voisivat niillä miellyttää tai suunnittele minkä asioiden sanominen edistäisi heidän asemaansa parhaiten. He vain sanovat, mitä ikinä mieleen juolahtaa. ”On kivaa kun voi olla prinsessa” totesi tyttäreni, ja laittoi mut ajattelemaan.

Lasten rehellisyys on ihailtavaa, ja heidän asenteensa on mun mielestä vaan ihan loistava, sellainen josta meidän kaikkien pitäisi ottaaa mallia. Kuinka usein voi sanoa omasta puolestaan, että ei miettisi ollenkaan ennenkuin avaa suunsa? Aikuisena se on kuitenkin hyvä asia että miettii ennenkuin puhuu, koska aikuisena suusta voi tulla ulos myös sammakoita jotka eivät naurata ketään. Siinä missä lapset ovat viattomia ja vilpittömiä sanomisineen, aikuiset saattavat loukata toisiaan, ja aikuisilta myös odotetaan korrektia käytöstä. Aikuisten sanomisten ei myöskään odoteta olevan viattomia, mikäli ne ovat loukkaavia, koska aikuisten oletetaan osaavan ajatella ennenkuin he puhuvat.

Sammakoiden ja yltiörehellisyyden sijaan meidän kannattaisi kuitenkin ottaa mallia lasten rohkeudesta olla omia itsejään. He eivät osaa tai halua olla ketään muita, ja se on ihan mielettömän hienoa. He ovat tasan sellaisia kuin ovat, eivätkä häpeä ominaisuuksiaan. He eivät pelkää tekevänsä itseään naurunalaiseksi, jännitä sitä tykkääkö joku muu heidän asustaan tai stressaa sitä että sopivatko joukkoon mennessään uuteen paikkaan. He keskittyvät paljon jännittävämpiin asioihin, sellaisin joihin me aikuisetkin voisimme kiinnittää enemmän huomiota turhan jännityksen ja epävarmuuden sijaan.

He keskittyvät siihen kuinka kivaa on olla prinsessa ihan tavallisena keskiviikkopäivänä, juhlamekko päällä päiväkodissa, eivät siihen näyttävätkö hölmöltä jos pukeutuvat niinkuin haluavat. He keskittyvät siihen miten ihania ilmapalloja juhlissa on, eivät siihen kuka saa minkäkin värisen ja mikä on kaikista hienoin. He keskittyvät siihen miten ihanaa on laulaa bussissa aamulla hyvällä fiiliksellä, eivät siihen miten noloa olisi jos joku tekisi niin. Ja jos joku sattuu nauramaan heidän tekemisilleen, he nauravat mukana. Eivät panikoi siitä että joku nauroi heille, vaan ilahtuvat toisten ilosta ja vetävät showta entistä ehommin.

Lapset ovat ennakkoluulottomia. He näkevät jokaisen ihmisen saman arvoisena, yhtä kiinnostavana, yhtä tavallisena, mukaan lukien itsensä. En halua koskaan pilata sitä heiltä, enkä halua että kukaan koskaan onnistuu saamaan heidät tuntemaan itsensä eriarvoiseksi. Kaikelta ei voi suojella, mutta aina voi olla se joka muistuttaa toisen tärkeydestä ja ihanuudesta.

”Minusta voi tulla ihan mitä vaan” on ajatus, tunne, jota ei saisi koskaan kadottaa. Lapsena sen tuntee, joka päivä. Voi haaveilla ihan mistä tahansa ja uskoa unelmiinsa. Niin pitäisi tuntea vielä aikuisenakin, koska se on totta. Mä kadotin sen tunteen nuorempana, lakkasin uskomasta itseeni. Kun pikkuhiljaa ymmärsin että kaikki on vielä edessä, ja mä voin saavuttaa mitä mä haluan, mä aloin tehdä töitä mun unelmien eteen ja saavuttaa pikkuhiljaa niitä asioita joista haaveilin. Mua on kutsuttu naiiviksi, lapselliseksi unelmoijaksi. Ja silti mä elän mun unelmaa tällä hetkellä, lapsellisen intoni ja itseeni uskomisen ansiosta, enkä aio lopettaa haaveilua edes 100-vuotiaana. Mä en tule koskaan seisomaan meidän lasten unelmien tiellä, vaan mä aion tukea niiden saavuttamista kaikin keinoin.

Innostus, rehellisyys, avoimuus ja rohkeus ovat hyveitä, eivät paheita. Niitä ei saisi paheksua, iästä riippumatta. Niitä ei saisi väheksyä tai mollata, vaan niitä pitäisi vaalia ja arvostaa. Ja vaikka korkealentoisin unelma ei toteutuisikaan kovasta työstä huolimatta, on sen jahtaaminen antanut arvokasta kokemusta.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille, ja muistakaa että on kivaa kun voi olla ihan mitä vaan.

Tänään ei olekaan luvassa perinteistä viikon arkiruokapostausta, vaan postauksen täydeltä Zeldan synttäriherkkureseptejä. Me haluttiin runsas herkkupöytä, ja vähän sellaisella jokaiselle jotain -periaatteella mentiin. Yritettiin keksiä mahdollisimman erilaisia juttuja, suolaista ja makeaa, kasvisjuttuja ja lihaisampia vaihtoehtoja. Viidakkoteemaa tietenkin mietittiin myös, ja ehkä parhaiten teemaan sopiva tarjottava olikin meidän herkulliset banaanitikkarit, jotka tuntuivat maistuvan sekä isommille että pienemmille vieraille paremmin kuin hyvin.

Meillä oli n. 25 hengen juhlat eli ei mitkään hirmuisen isot mutta ei ihan pienetkään. Tarjolla oli banaanitikkareiden lisäksi suolaisia kinkku-paprikamuffineja, feta-pinaattipiirakkaa, poppiksia coctailtikuissa, mokkapaloja, keksejä, marja-valkosuklaatäytekakkua ja rocky roadia. Kakun teki mun ystäväni, joten me päästiin sen suhteen vähän helpommalla. Muutenkin yritettiin stressata tarjottavista mahdollisimman vähän, ja siksi valmistettiin sellaisia helppoja juttuja jotka eivät vaatineet hiusten halkomista tai kauheasti uuden opettelua, paitsi ne banaanit, niiden kanssa meinasi muutama ärräpää lennellä, mutta oli sen arvoista ehdottomasti.

Joku kommentoikin hauskasti, että meillä oli ihanan tavalliset synttärit tavallisine synttäriherkkuineen ja rennosti kotona. Se tuntui tällä kertaa parhaalta ratkaisulta, ja mä en ole herkkujen ja koristeiden suhteen mikään hifistelijä vaikka kuinka haluaisin. Niin kauan kuin mä olen puikoissa, tulee meillä aina olemaan kaikki tarjottavat joko suhteellisen yksinkertaisia, tai sitten sellaisia hifistely-yrityksiä jotka ovat vähän sinnepäin. Tähän asti ovat kelvanneet, toivottavasti jatkossakin!

Feta-pinaattipiirakka

Pohja:

2,5dl Myllärin piirakkapohja-ainesta*

100g sulatettua voita

1dl vettä

Täyte:

1 ps pakastepinaattia

1 prk kermaa

3 kananmunaa

200g fetajuustoa pilkottuna

1 sipuli

suolaa ja mustapippuria

Sekoita piirakkapohjan ainekset keskenään ja painele vuokaan, maailman helpointa. Sulata pakastepinaatti ja sekoita yhteen kerman, munien ja fetajuuston kanssa. Esipaista pohjaa 10min 180-asteisen uunin toisiksi alimmalla tasolla. Pilko sipuli ja kuullota nopeasti pannulla. Lisää se muiden joukkoon, ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos esipaistetulle pohjalle, ripottele halutessasi juustoraastetta päälle ja paista uunissa vielä n. 25-30min.

Kinkku-paprikamuffinit (40kpl)

300g palvikinkkupala

1 iso paprika

9dl vehnäjauhoja (Myllärin leivontakarkea vehnäjauho*)

6tl leivinjauhetta

6 kananmunaa

375g leivontamargariinia

150g mozzarellajuustoraastetta

200g kermaviiliä

1-1,5tl suolaa

välimeren yrttimaustetta

tukevia muffinivuokia tai muffinipelti

Pilko kinkut ja paprikat. Sulata margariini ja sekoita joukkoon munat, kermaviili, kinkku ja paprika. Sekoita erillisessä kulhossa jauhot keskenään ja lisää seokseen varovasti sekoitellen. Lisää suola. Täytä muffinivuoat taikinalla (3/4), ripottele päälle juustoraastetta ja yrttimaustetta koristeeksi. Paista uunin toisiksi alimmalla tasolla 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Banaanitikkarit n. 30kpl

15 banaania

150g valkosuklaata

150g tummaa suklaata

150g maitosuklaata

50g cashewpähkinöitä

nomparelleja

coctailtikkuja

Kuori ja puolita banaanit. Laita coctailtikut niihin, ja laita sitten banaanit pakkaseen pariksi tunniksi. Sulata suklaat erikseen mikrossa tai vesihauteessa laakealle lautaselle. Murskaa pähkinät ja laita myös ne omalle lautaselleen. Ota banaanit pakkasesta, ja pyörittele banaania aina ensin haluamassasi suklaassa, ja sitten joko pähkinämurulautasella, tai ripottele nomparelleja päälle. Laita sen jälkeen banaanit vielä takaisin pakkaseen siihen asti että ne tarjoillaan. Tärkeintä on että banaanit on kylmiä silloin kun ne kuorrutetaan, koska suklaa on kuumaa. Muuten banaanit menee löllöksi ja tikut irtoilee ja banaanit lentelee ja saattaa päästä niitä aiemmin mainittuja ärräpäitä.

Rocky Road

200g maitosuklaata

200g tummaa suklaata

100g cashewpähkinöitä (tai muita pähkinöitä)

pari desiä minivaahtokarkkeja (esim Tiger)

(keksinpaloja, lakua, kuivattuja hedelmiä, ihan mitä vaan)

Tähän on kaikenlaisia ohjeita, mutta meillä toimi niin yksinkertaisesti että sulatin suklaat yhtäaikaa mikrossa isossa kulhossa, sekoitin vaahtikset ja pähkinät sekaan ja kaadoin mössön isolle lautaselle jonka olin päällystänyt leivinpaperilla. Sitten tunniksi pakkaseen, ja sen jälkeen leikkasin sopiviksi paloiksi isolla veitsellä. Maailman helpoimmin valmistuva synttäriherkku.

Mokkapalat me tehtiin Myllärin valmiista mokkapala-aineksesta*, ja oli muuten super iisiä. Sekoitettiin vaan ainekset yhteen, paistettiin pohja uunissa, ja levitettiin valmis kuorrute päälle, jonka jälkeen koristeltiin ne eri värisillä nomparelleilla. Maistuivat muuten aika hyvältä, autenttisemmalta kuin tälläiset ”lisää vain vesi ja munat” -leivonnaiset yleensä. Erittäin hyvä pikatarjottava! Yhdestä paketista tuli puoli pellillistä.

*Myllärin Mokkapala-aines, vehnäjauho ja piirakkapohja-aines saatu  blogin kautta testattavaksi.

Kyllähän tästä voi arkeenkin napata vinkit, ketäpä ei piristäisi ihana itsetehty fetapinaattipiirakka lounaana tai toimistolle muffinien vieminen tuliaisina! Kieltämättä tuli vähän nälkä ja ikävä juhlaherkkuja tätä tehdessä. Toivottavasti pidätte resepteistä.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3