Kolmannessa luukussa pääsette kurkkaamaan mun lapsuuden jouluihin! Mä kaivelin omaa 12-vuotiaana tekemääni albumia, josta löysin muutaman joulukuvankin, tosin valitettavasti olen 12-vuotiaana ollut sen verran ”fiksu” että olen leikellyt kuvia ”hienon” muotoisiksi jotta albumi näyttäisi jännittävämmältä. Olisinpa 12-vuotiaana ajatellut että haluan siirtää nämä paperikuvat joskus vielä digimuotoon siitä albumista!

Kuten jotkut ehkä muistavatkin, mä oon viettänyt mun jokaikisen jouluni ennen vuotta 2012 Oulussa tai sen lähellä, vaikka me asuttiinkin Helsingissä äidin kanssa. Oulussa on kaikki sukulaiset ja ennen omaa perhettä joulua ei kyllä olisi mitenkään ollut ilman heitä, ja kyllä heitä toki edelleenkin kaipaa vaikka oman perheen kanssa joulua viettääkin.

Tässä on mun toka joulu Oulussa, hahaa vitsi mikä tonttu olen ollut, lakkikin ihan silmillä! Mua naurattaa tää kuva, samanlainen pönttö olin pienenä kuin nykyäänkin!

Me aina vaihdeltiin joulunviettopaikkoja, välillä oltiin mummolassa ja välillä serkkujen luona. Mun mummo ja pappa olivat kuitenkin aina paikalla joulunvietossa, vaikka joskus oltiinkin muualla. Parhaita olivat joulut jotka sai viettää serkkujen kanssa, heistä riitti seuraa ja ei käynyt aika pitkäksi kun odotti joulupukkia. Jouluruoka oli ihan parasta, ja tädeiltä ja mummolta mä olen kaikki jouluruokareseptinikin saanut! Edelleen kokkaan samoja herkkuja joita pienenä söin!

Tässä kuvassa taidan olla jo kolmevuotias? Ihanasti serkkupoika pitää huolen että katson melkein oikeaan suuntaan, hahaaa! Mä en kestä tota mun muumimekkoa, niin ysäri ja niin söpö, harmi kun ei ole tallessa, toi olis päheä meidän tytöille!

Mä aloin vihaamaan hiihtoa silloin kun se tuli koulussa pakolliseksi enkä osannut ollenkaan enää, vaan kaaduin aina pyllylleni. Lapsuuden joululomilla olin kuitenkin kova hiihtämään ja hiihtelin mummon pihaa ympäri kerta toisensa jälkeen joka talvi siitä asti kun sain sukset. Uskookohan Otto silmiään kun näkee allaolevan kuvan, se tietää että oon maailman pahin hiihto-hater!

Iina 4v hiihtämässä mummolan pihaa ympäri. Aika makea myös toi pottamallinen lakki eiks vaan!

Mun mummo ja pappa muuttivat Oulusta vähän kauemmas, Rantsilaan joskus kun olin ekaluokalla, ja siellä maaseudun rauhassa oli myös ihanaa viettää jouluja. Sieltä mulla on tosin mun yksi kamalimmista joulumuistoista, kun me oltiin kaikki mummoa, pappaa ja äitiä myöden influenssassa jouluna yhtäaikaa. Pappa-raukka teki kaikki jouluruuat ja me vaan makoiltiin äidin ja mummon kanssa ihan raatona sängynpohjalla. Oli meillä ihan mukava joulu muuten mutta 40 asteen kuume vähän söi voimia ja jouluruoka ei maistunut eikä lahjojen jaostakaan meinannut tulla mitään kun ei meinattu jaksaa kykkiä paketteja kuusen alta. Nyt jo naurattaa, silloin vähän harmitti olla kipeänä.

Tämä kuva on otettu siellä Rantsilassa kun olin ehkä 9v, mutta ei siis sinä jouluna kun olin kipeä. Mulla on toi tonttulakki vieläkin tallessa, hahha! Bongatkaa myös mummon päheä nokialainen sivupöydältä, mulla oli samanlainen keltaisena!

Ihania joulumuistoja kyllä, tuli niin ikävä Ouluun! Tänä jouluna me ei mennä sinne, mutta joku joulu on kyllä pakko viettää taas siellä yhdessä sukulaisten kanssa.

Millaisia muistoja teillä on lapsuuden jouluista?

Viikonloppu täysin lasten ja oman perheen ehdoilla, onko mitään parempaa? No ei ole. Hetkessä elämistä parhaimmillaan on heittäytyä puistossa lapseksi itsekin lasten kanssa, makoilla sohvalla pitämässä pyjamabileitä kello 17 iltapäivällä, ja syödä herkkuja ennen päivällistä. Olla vaan ja nauttia, nähdä miten paljon lapset nauttivat. Antaa tyyppien kerrankin valvoa myöhään ja katsoa yhdessä Putous -finaalia, ihastella Kissin upeita hiuksia ja pitää pieniä kainalossa.

Tänä viikonloppuna ollaan katsottu enemmän leffoja Oton kanssa kuin varmaan koko kuluneen kuukauden aikana yhteensä ja oltu vain perheen kesken. Mä toivon varmasti muitakin joululahjoja, mutta jos mä saisin vain yhden joululahjatoiveen, mä toivoisin tälläisiä viikonloppuja lisää. Akut on täyteen ladattu meiltä ihan jokaiselta ja fiilis katossa. Ihan pian lähdetään ulos kunhan kuopus herää päiväuniltaan, ja morjenstetaan aurinkoa joka pilvien välistä näyttää pilkistelevän ujosti.

Eiliset pyjamabileet saivat tytöt hihkumaan innostuksesta. Ennen leffahetkeä vaihdettiin päälle yökkärit ja kasattiin peitot ja tyynyt sohvalle. Lauantaiherkut syötiin popcornikipoista, ja mä nautiskelin omaa suklaatrifleäni oikein hyvällä halulla Itse Ilkimys 2 -leffan tahtiin. Kuten oletettua, pienempi neiti ei juuri leffaa jaksanut katsella muulloin kuin minion-kohdissa, mutta me kolme isompaa (kaksi neitiä ja Otto) katsottiin koko leffa. Tiara jaksoi keskittyä jo hyvin elokuvaan ja teki teräviä huomioita jatkuvalla syötöllä, joille me Oton kanssa hihiteltiin.

Eilen instagramissa jakamani ruokakuva poiki muutaman reseptipyynnön, ja resepti on tulossa ensi viikon aikana kunhan saan kirjoitettua reseptin päästäni ylös. Huomenna alkaakin jo joulukalenteri, sekä mun blogin oma että Kideblogien huikea kalenteri! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, nauttikaa auringosta<3

Aamulla jännitettiin pitkään, ja iltapäivällä jännitys muuttui suunnattomaksi iloksi ja onneksi. Tänään on ihana päivä, vihdoinkin Suomi otti askeleen kohti tasa-arvoa! Vielä on edessä suuren lakivaliokunnan äänestys, minkä jälkeen eduskunta äänestää uudelleen laista, mutta oletettavaa on että se menee läpi, kun suurin osa valiokunnan jäsenistä kuitenkin kannattaa lakia. Kukaan mun blogia säännöllisesti lukeva ei ole voinut välttyä siltä, miten tärkeä asia tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen mulle on, ja en oikeasti voi sanoin kuvailla miten iloinen ja onnellinen olen siitä, että ehkä jo lähitulevaisuudessa pääsen juhlimaan monien ystävieni häitä! Rakkaus voitti, ja tänään mä kilistelen Oton kanssa sille lasillisen skumppaa!

Mä olen helpottunut siitä, että meidän omat lapset saavat kasvaa astetta tasa-arvoisemmassa, suvaitsevammassa ja oikeudenmukaisemmassa Suomessa, kuin me itse. Toivottavasti tämä on askel myös sitä kohti, että ehkä jo meidän lasten kasvaessa isoksi, kenenkään ei enää tarvitsisi hävetä omia tunteitaan, tai salata niitä, vaan jokainen saisi olla ihan kuka on, pelkäämättä muiden reaktioita koskaan, missään tilanteessa. Kiitos Tahdon2013, ihan mieletön suoritus. Tämä taisikin olla ensimmäinen kansalaisaloite, joka meni läpi! Aivan huikeaa.

Tämän ihanan uutisen lisäksi meillä on ollut oikein chilli perjantai kauppareissuineen, maratonipuheluineen (lapset, mummun kanssa) tacoineen ja barbieleikkeineen, vaikka toki kommelluksia sattui tänäänkin, perus minä! Onnistuin pilaamaan meidän tyynyt kun en osannut pestä niitä oikein pesukoneessa, tyynynostohommiksihan se sitten meni kauppareissulla. Säikähdin Iltalehden uutista ja tyrkkäsin meidän tyynyt koneeseen pariksi tunniksi, tulivat takaisin sadan kilon painoisina vesi-mössöpalloina, joita ei saanut mitenkään tyhjennettyä saippuavedestä. Hyvä minä! Ensi kerralla kyllä googlettelen kaikki mahdolliset tyynynpesuvinkit ennenkuin alan sähläämään itse. Mutta ompahan hyvät, uudet, puhtaat tyynyt ensi yöksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Viikko sitten torstaina mä olin pirteänä bunkkerin Crossfit-Centralissa,  Jätkäsaaressa kahdeksan jälkeen aamulla,  ja odotin kauhun sekaisella innolla alkavaa Reebokin tarjoamaa crossfit-tuntia. Minä, kotijumppailija kahden lapsen äiti siellä mm. maratonjuoksijan ja muutenvain kovien treenaajien seassa, pelkäsin nolaavani itseni totaalisesti. Tunnin vetäjä Ben vaikutti rautaiselta ammattilaiselta, ja aika nopeasti kävi selväksi että kyseessä ei ole mikään kotiäidin taukojumppa.

Aloitimme tunnin reippaalla lämmittelyllä, mihin kuului mm. juoksua, askelkyykkyjä, karhukävelyä, burpee-liikkeitä ja muuta. Lämmittely sujui aika hyvin, ja ilmeisesti mun kotitreeni on jotain tehnyt, koska en edes juurikaan hengästynyt ja pysyin hyvin muiden tahdissa. Lämmittelyn jälkeen luvassa oli kilpailupainotteista treenaamista. Muodostimme ensin neljän hengen joukkueita, ja sitten pareja.

Joukkueen voima on kyllä ihmeellinen, sain puristettua itsestäni sellaista voimaa että yksin ei tosiaankaan lähtisi, ja samaa sanoi muukin joukkue omista suorituksistaan! Työnsin mm. koko kropallani kelkkaa johon oli lastattu 40kg levypainot ja sain sen oikeasti liikkeelle, mitä en ikinä olisi uskonut! Lisäksi kannoin toisessa kisassa pariani Emiliaa reppuselässä samalla melkein juosten, vaikka en ole koskaan ennen pitänyt ketään aikuista repparissa. Pelkäsin niin hulluna että kaadun mutta ei, hyvin sujui sekin!

Yksi meidän kilpailusarjoista sisälsi mm. 200m soutua, 2X20m reppuselkäkantoa , 2X5 burpee-liikettä, kertaa kaksi. Se oli ehkä rankin näistä kilpailuista. Mun mielestä kilpailuasetelma oli myös kiva, silloin kun kyseessä on kilpailu, tulee tehtyä paljon kovempia suorituksia kuin  täysin ilman paineita. Kilpailut olivat kuitenkin leikkimielisiä ja rennolla otteella, ei siellä kukaan hampaita kiristellyt jos voitto ei osunut kohdalle, haha! Leikkimielinen kilpailu on juuri sopiva kannustin mulle. Oli myös hauskaa että treenejä tehtiin joukkueissa, koska silloin tuli väkisinkin tutustua muihin ja heitettyä läppää, eikä vaan puurrettua yksin hiljaa.

Viimeinen kilpailu sujui kaikkein parhaiten, sillä meidän ryhmä jopa voitti sen! Mun pitkistä honkkelijaloista oli kerrankin hyötyä, kun kilpailun ekoissa osissa, karhukävelyssä ja askelkyykyissä, sain pienen etumatkan muihin pitkien jalkojeni ansiosta. Siitä olikin sitten hyvä lähteä juoksemaan vielä kuusi kerrosta kierreportaita alas ja ylös! Me tultiin tosiaan ekana sitten perille, ja kaaduttiin kaikki lattialle makaamaan. Ihan mielettömän tehokkaat 50 minuuttia treeniä!

Olo oli treenin jälkeen tosi hyvä, eikä itseasiassa silloin vielä edes tuntunut kovin paljoa siltä että on tullut puristettua rankka treeni. Mutta seuraavana päivinä tuntui, paikoissa joita en edes tiennyt olevan, hah! Crossfit oli ihanan vaihtelevaa, nopeatempoista ja oikeasti tehokasta, sellainen laji jota todella voisin kuvitella harrastavani. Parasta oli sellainen no bullshit -meininki, rankkaa ja rasittavaa treeniä, sellaista jota tehdessä oikeasti tuntui ja tiesi että se vaikuttaa. Myös meidän ohjaajat olivat huippuja, juuri sellaisia kuin pitääkin, löysäilyä ei suvaittu.

Kaikki kuvat: Havu Media

Tunnin ja treenivaatteet siis tarjosi Reebok, Crossfitin maailmanlaajuinen yhteistyökumppani. Ne olivat tosi hyvät, mukavan tuntuiset ja sopivan napakat. Tunnin jälkeen nautittiin vielä Sis. Deli+Cafen raikas ja terveellinen aamiainen tuorepuuroineen, raakakekseineen ja hummusleipineen. Smoothiet olivat myös taivaallisia. Kiitos vielä Reebokille, Crossfit-centralille ja loistaville treenikavereille, saitte mut koukutettua! Pitää googletella mistä löytyisi crossfit-mesta vähän lähempää kotia, vaikka ihastuinkin Bunkkeriin paikkana tosi paljon, ja ohjaajakin oli loistava. Sinne on vaan vähän turhan pitkä matka.

Tänään kuvat saavat olla pääosassa pitkästä aikaa, sillä meillä ei ole mitään uutta auringon alla. Ihana ihana lauantaipäivä, täydet yöunet ja lasten herääminen vasta puoli yhdeksältä tekivät terää ja meillä on ollut niin hauska päivä. Aamulla käytiin rauhassa kaupassa Oton kanssa kun tytöt olivat mummun kanssa, sitten vietiin Tipa kerhokaverin synttäreille, ja sen jälkeen tultiin kotiin syömään. Otto lähti työpaikan gaalailtaan, ja me suunnattiin lasten kanssa lumeen leikkimään!

Muuten, pakko hehkuttaa Olympus OM-D E M10 -kameraa, mulla on sellainen testilainassa nyt, ja mä en halua enää ikinä kokeilla mitään muuta kameraa. Ilta oli jo täysin pimennyt siinä vaiheessa kun lähdettiin ulos, mutta sain silti tarkkoja ja hyvän värisiä kuvia otettua, ei ikinä onnistuisi mun Canonilla, ainakaan mun taidoilla, eikä ilman lisäsalamaaa. Musta tuntuu että mun joululahjatoive taitaa nyt olla selvillä, sillä tällä kameralla pärjää talvenkin yli ilman mitään ongelmia, eikä luonnonvalosta tai sen puutteesta tarvitse stressata. Katsokaa vaikka!

Maailman ihanimmat pienet lumienkelit! Lumienkeleiden tekeminen on ollut Tiaran haaveena ties kuinka pitkään, ja hienosti hän osasi tehdä niitä heti kun pääsi lumeen pyörimään. Nuorempi neiti oli ilmeisen hämillään lumesta ja kupsahti kerran naamalleen lumeenkin, mutta se onneksi kirvoitti vain hurjan kikatuksen kun lumi kutitti naamaa. Ihania tyttöjä<3

Me aletaan nyt lasten kanssa iltapuuhiin, ja lasten nukahdettua mä lähden käymään kaverilla pitkästä aikaa ihan yksin, ja ehkä vähän tanssahtelemaankin. Suon itselleni hetken omaa aikaa, kun mummu on valvomassa lasten unta ja yötkin ovat sujuneet hyvin nyt. Pieni rentoutushetki tekee oikein hyvää tämän sairastelurumban jälkeen!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3