Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finagon kanssa.

Musta tuli yrittäjä vuonna 2016, kun lopetin päivätyöni ja ryhdyin päätoimiseksi vaikuttajaksi. Silloin tätä minun työtä tosin kutsuttiin vain bloggaamiseksi. Nykyisin sen monimuotoisuus tunnustetaan jo laajemmin, ja nimitykseksi on vaihtunut vaikuttaja tai influencer. Mä en koskaan halunnut olla yrittäjä, enkä koskaan kokenut itseäni mitenkään erityisen yrittäjähenkiseksi. Koin palkkatyöläisenä olemisen paljon helpompana, yksinkertaisempana ja kaikin puolin houkuttelevampana vaihtoehtona. Mun ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä tätä työtä päätoimisesti muuten kuin yrittäjäpohjalta, ja siksi mä  tähän yrittäjyyteen lähdinkin. Hikikarpalot otsalla ja pää täynnä miljoonia kysymyksiä mä perustin yrityksen ollessani raskaana vuonna 2016.

Kaikkein eniten mua kauhistutti kirjanpito. Niin. Sisällöntuotannon ammattilainen ei automaattisesti ole taloushallinnon ammattilainen. Oikeastaan taloushallinto ei millään tavalla kuulunut mun ydinosaamiseen, ennen kuin sitä yrityksen perustamisen myötä oli pakko alkaa opettelemaan. Ei se kuulu vieläkään mun ydinosaamiseen, enkä ikimaailmassa alkaisi hoitamaan kenenkään toisen kirjanpitoa. Mutta nykyisin selviän näistä omista kirjanpidollisista velvollisuuksistani jo ihan hyvin kirjanpitäjäni, sekä selkeän taloushallinnon ohjelmiston avulla.

Ennen yritystoimintaa en edes osannut kuvitella, mitä kaikkea yrittäjyyteen toimialasta riippumatta kuuluu väkisinkin. Alv-verovelvollisuus, verojen maksaminen ennakkoveroina palkasta pidätettävän prosentin sijaan sekä kirjanpito olivat kaikki ihan uusia juttuja mulle. En mä ollut koskaan elämässäni tehnyt laskua kenellekään, tai maksanut itse eläkevakuutusmaksuja konkreettisesti. Se kaikki joko a) ei ollut ennen kuulunut mulle tai b) oli tehty mun puolesta, ja mulle oli tullut palkansaajana käteen se summa, jonka pystyin kuukaudessa käyttämään.

Yrittäjänä oudointa oli aluksi se, että tilille tuli aina paljon enemmän rahaa, kuin mulle itselleni oikeasti kuului. Onneksi heti alusta lähtien mun kirjanpitäjä opasti mua näissä asioissa, enkä jäänyt ihan tyhjän päälle.  Olen nimittäin kuullut sellaisiakin tarinoita, että on unohtanut ilmoittautua johonkin rekisteriin tai maksaa jotakin maksuja ja sitten onkin yhtäkkiä vaikeuksissa, ja joutuu makselemaan suuria summia kerralla. Kirjanpitäjän pitäminen maksaa mulle kuukausittain rahaa, ja mikäli mun yritystoiminta olisi pienimuotoisempaa kuin nyt, mä varmaankin pärjäisin pelkän taloushallinnon ohjelmiston, kuten Finago Procountorin avulla. Silloin kun ryhdyin yrittäjäksi en ollut edes kuullut mistään taloushallinnon ohjelmistoista, ja alkuun mä teinkin kaiken paljon hankalammin kuin nykyään.

Vaikka mulla on kirjanpitäjä joka huolehtii kokonaisuudesta, mulla on silti jonkin verran itse hoidettavia paperitöitä. Hyvä taloushallinnon ohjelmisto auttaa niissä. Mun täytyy maksella erilaisia veroja ja maksuja joka suuntaan, laskuttaa asiakasyrityksiä, pitää kirjaa mun työhön liittyvistä ostoista sekä toimittaa tiliotteet ja kaikki tositteet kirjanpitäjälleni. Esimerkiksi jos käyn asiakkaan kanssa lounaalla suunnittelemassa tulevaa kampanjaa, voin vähentää lounaani hinnan  alv-osuuden maksamistani arvonlisäveroista, mikäli mulla on tästä asiakastapaamisesta tosite eli kuitti. Aiemmin jouduin säästämään paperisena kaikki kuitit, sekä skannaamaan ne ja lähettämään sitten kirjanpitoon. Procountor  Kuitit -appilla kuitista voi ottaa kuvan heti ostotapahtuman jälkeen, merkitä ylös mistä työasiasta on kyse, ja näin se on tallessa mun omassa kirjanpidossa Procountor ohjelmistossa, valmiina kirjanpitäjälle.

Finago Procountor koostuu pilvipalveluna toimivasta Procountor-ohjelmistosta ja sen mobiiliappeista nimeltä Procountor Mini ja
Procountor Kuitit. Procountorin käytön aloittaminen on helppoa eikä se siis pilvipalveluna vaadi mitään ohjelmistoasennuksia koneelle tai korkeita lisenssi- ja palvelininvestointeja. Yhdellä sopimuksella saa käyttöön kaiken tarvittavan taloushallinnon hoitamiseen eli verkkolaskut, skannauspalvelut, tulostuspalvelut, pankkiyhteydet sekä sähköiset ilmoitukset. Palvelun käytöstä maksetaan kuukausittain toteutuneiden tositemäärien mukaan.

Procountor Mini on Procountorin kevytversio, joka on kehitetty helpottamaan yrittäjän taloudenhallintaa arjessa älypuhelimesta käsin. Procountor Kuitit huolehtii taas kuittien tallentamisesta, organisoinnista ja lähettämisestä, ja mä voin keskittyä olennaiseen, eli asiakastapaamisiin. Molemmat appit ovat tosi käteviä, ja vähentävät kuukausittaisen ”kirjanpitopäivän” töitä minimiin. Procountorin avulla 99% kirjanpidollisista asioista on jo tehty samalla kun tositteita on syntynyt. Kuitin tallentaminen ei vie kuin 30 sekkaa, ja on paljon helpompaa tehdä heti, kuin etsiskellä sitten kirjanpitopäivänä jostain lompakon tai laukun syövereistä. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ennen tätä mulla vaan meni monet kuitit hukkaan, enkä sitten voinut tehdä mitään vähennyksiä, koska mulla ei ollut ostoista tositteita. Nykyään kuittien pyörittely on paljon iisimpää.

KILPAILU:

Tilaamalla nyt Procountor -ohjelmiston ilmaiset testitunnukset käyttöösi osallistut Beats Solo3 Bluetooth -kuulokkeiden arvontaan. Testaamiseen ei tarvitse korttitietoja tai mitään muutakaan, vaan testaaminen on oikeasti täysin ilmaista, ja sen aikana pääsee tekemään Procountorilla myyntilaskuja, tallentamaan ostolaskuja, katselemaan raportteja ja paljon muuta. Ilmaiset tunnukset pääset tilaamaan TÄÄLTÄ. Mä olen aika varma, että testijakson jälkeen tuntuu, että et halua enää hoitaa kirjanpitoa ilman Procountoria. Niin mulle ainakin kävi.

Olisi muuten tosi hauskaa kuulla kuinka paljon kanssayrittäjiä teistä seuraajista löytyy, ja minkä alan yrittäjiä olette! Huikkailkaa ihmeessä kommenttiboksiin teidän omia yrityksiänne tai yritäjätarinoitanne (tai kirjanpitokokemuksia) jos haluatte. Olisi tosi hauskaa vaihtaa ajatuksia.

*Salon Pepe Åhman on blogini pitkäaikainen yhteistyökumppani, ja hiukset on laitettu bloginäkyvyyttä vastaan. Pidennykset saatu BP-Hairilta. Psst! Scrollaa alas ja löydät alekoodin BPHairin hiustenpidennyksiin!

Kävin tällä viikolla Raisan tuolissa Mikonkadun Salon Pepe Åhmanilla raikastamassa tukkaa, ja hakemassa uudet BPHairin hiustenpidennykset. Edelliset pidennykset olivat olleet käytössä mulla jo n. puoli vuotta, mikä on käsittääkseni aika maksimi-aika, jonka pidennykset kestävät super hyvässä kunnossa päivittäisessä (tai lähes päivittäisessä) käytössä. Onneksi mulla ollut tukka ei mennyt hukkaan, vaan se palautui Salon Pepe Åhmanille väritestauksia varten testihiukseksi. Siihen käyttöön se oli vielä oikein sopivaa, ja musta on hyvä, että hiuksille on edelleen käyttöä, vaikka mä vaihdoin uusiin.

Uudet pidennykset ovat tismalleen samanlaiset BP Hairin Multiway-pidennykset, jotka mulla aiemminkin oli käytössä. Olen ollut todella tyytyväinen niiden laatuun ja sävyyn, sekä klipseihin. En haluaisi enää omaan tukkaan pysyvästi kiinnitettäviä pidennyksiä, sillä niiden kanssa mun hento hius ei pysy hyväkuntoisena, vaan katkeilee ja irtoilee. Nyt mun tukka on kasvanut klipsien kanssa tosi hyvin, ja se on pidempi kuin kertaakaan sitten vuoden 2013, jolloin aloin blondaamaan ruskeasta tukasta vaaleammaksi. Se näyttää oikeastaan mun mielestä jo aika kivalta ilmankin pidennyksiä, mutta samaan aikaan kuitenkin tuntuisi haikealta luopua kokonaan super-pitkästä tukasta. Klipsit on siitä kivat, että voin olla lyhyemmällä tukalla arkena jos haluan, ja saan helposti pituutta ja tuuheutta tilaisuuksia ja kuvia varten niillä silloin kun sitä kaipaan. 

Kesällä pyörittelin mielessäni ajatusta shokkivärien pariin palaamisesta talvella, mutta ainakin toistaiseksi olen niin ihastunut vaaleaan pitkään tukkaan, että en aio siitä luopua. Se on niin helppo ylläpitää ja sopii niin helposti kaikkien vaatteiden ja meikkien kanssa, että en halua vaihtaa sitä mihinkään juuri nyt. Shokkivärit on upeita, mutta tällä hetkellä helppous vaan vetää pidemmän korren. Viimeiset puoli vuotta mun omaa tukkaa on ainoastaan raidoitettu vaaleaksi, eikä mitään muita käsittelyitä ole tehty. Raidoitus on ihanan nopeaa, ja mulla on onneksi niin vaalea omakin pohja, että yhdellä raidoituksella värin saa jo tosi vaaleaksi.

Mä puin nostalgiamielessä saman mekon päälle (ja käytin samaa huulipunaa) jotka mulla oli käytössä myös viime vuonna käydessäni ennen joulua kampaajalla. Vaikka tuo vaalea polkka on kaunis myös, niin nyt just olen niin onnellinen näistä pitkistä kutreista, ja niiden tuomista mahdollisuuksista. Alla kuva siis viime vuoden tukasta tähän aikaan:

ALEKOODI BP-HAIRILLE

Koodilla IINA saatte 15% alennusta BPHairin loistavista sekä teipeillä että klipseillä oman maun mukaan kiinnitettävistä Multiway-pidennyksistä BPHairin omasta verkkokaupasta.

Nyt on ihanan freesi olo, kun tukka on kunnossa. Tästä on hyvä lähteä alkavaan pikkujoulukauteen, ja pikkujouluista puheenollen, ensi viikolla kannattaa olla kuulolla, sillä sellaiset on luvassa myös blogini lukijoille, ja siitä lisää infoa ensi viikolla!

Nyt toivottelen aivan ihanaa pyhäinpäivän iltaa kaikille <3 

Monissa blogeissa ja täällä munkin blogissa kiersi jokin aika sitten 33 kysymystä -haaste. Se on saanut nyt seuraajan joka lähti Julia Toivolan blogista, jossa kysymyksiin vastaakin puoliso, ja Otto vastasikin 33 visaiseen kysymykseen minusta! Mä hieman repeilin näille joillekin vastauksille, ja taisin myös tirauttaa muutaman onnenkyyneleen. Ihana Otto.

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

“Että jos se nyt jää, niin sit se jää”, kun kerroin kiinalaisessa buffetissa tarinaa siitä kuinka kakkasin omalle kädelle.

Huomautan tähän ihan vaan, että Otto ei ollut silloin edes kouluikäinen kun ks. juttu on tapahtunut. 

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Naurat. Ei sitä muut välttämättä huomaa, mutta itse olen oppinut kysymään minuutin sisään että “ymmärsitsä”.

3. Pidänkö halailusta?

Pidät, paljon.

4. Halusinko pienet vai isot häät?

Sopivan kokoiset. Ei mitään liian mahtipontista, mutta kaikki läheiset paikalle.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?

Keskivertosuomalaisen verran sanoisin, eli et oikeastaan. Vähän liian myöhäiset vihreät suojatiellä joskus jne. Toki siis jalan kuitenkin, kun eihän sulla sitä ajokorttia ole.

6. Millainen on voileipäni?

Vääränlainen. Meidän muksutkin osaavat laittaa kinkun ja juuston oikein päin.

Hei mä OON voileipä. 

7. Millaista musiikkia kuuntelen?

Spotfiyn top 50 listaa lähinnä, ja pop punkia sun muuta mun musaa, kun en anna autossa aina vaihtoehtoa.

8. Mitä pelkään?

Kuolemaa ja oksennustautia.

9. Kestänkö stressiä?

Kestät, sulle on outoa kyllä normaalimpaa stressata jotain (yleensä turhaa) kuin olla stressaamatta.

10. Oudoin tapani?

En oikein osaa paikantaa sitä “outoa” tapaa, kun kaikki sun tavat kalpenee mun juttujen rinnalla, mutta sanoisin, että se että pystyt ongelmitta menemään ensin nukkumaan, mutta et siihen että minä menisin ensin.

Mä en ikinä saa unta jos Otto on jo alkanut tuhisemaan siinä vieressä. Mun pitää nukahtaa ensin, koska oon tottunut siihen, että mä nukahdan aina eka.

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Mun duuniin, teknisen asiantuntijan rooliin. Kiinteät työajat, tietotekniikan parissa tappelu ja armoton googlettelu ei jotenkin istu sun olemukseen millään tapaa.

Mä oon kyllä omasta mielestäni ihan hyvä googlettamaan armottomasti, mutta muuten oot kyllä oikeessa. 

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Coco Chanel?

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Riippuu toki summasta, mutta jos oletetaan että paljon niin: ostaisit kämpän, auton, muutaman laukun, sijoittaisit ja lahjoittaisit osan hyväntekeväisyyteen, the basics.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Ruusukulta, hienostunut mutta söpö.

Aww en kestä, mikä vastaus!

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Kaksinaamaisuus, mun suorapuheisuus on tarttunut suhun, etkä kestä enää yhtään sitä että tarvii arvailla että “tarkoittiko toi nyt tota vai ei”.

16. Mikä on suosikki roskaruokani?

Pizzaan sä et tunnu koskaan kyllästyvän t. hamppariboi_90

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Sellaset housut mitkä ei istu yhtään, mutta ovat nyt “trendikkäitä”.

Hah! Mom jeansit! 

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

“Takas!”

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?

No aika 50/50. Toki kaipaat apua silloin kuin et itse jaksa nousta, mutta enemmän se varmaan auttaa, että otan vastuun lapsista.

20. Kun riitelemme miten käyttäydyn?

Riippuu oletko väsynyt vai et. Jos olet väsynyt, saatat olla aika kiukkuinen. Muuten vähän turhankin rationaalisesti. Toki me vängätään useimmiten niin turhista asioista että eipä tuohon touhuun niin paljon aikaa/energiaa mene. 

Haha, ihana Otto. Ellen oo tosi väsynyt tai pahin PMS meneillään, niin en yleensä jaksa vängätä vaan oon just aika rationaalinen. Varmaan siis myös joskus turhauttava riitelykaveri, koska hyvin harvoin olen riitelyfiiliksellä.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Kalaa, varmaan aikalailla periaatteesta. Usein kuitenkin maistelet multa ja harmittelet sitä omaa kalaasi.

Hei, viimeksi kun mä otin kalaa mä huokailin onnesta jokaisen suupalan kohdalla, eikä sun lammas ollut mun kalaan verrattuna niin ihmeellistä! Niin kerta!

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Jos ei sitä suhteellisen ilmiselvää “lasten” lasketa, niin sosiaalisen median ja Harry Potterin.

No sun kanssa voisin myös viettää tuntikausia, ja vietänkin aina silloin kun se on mahdollista. 

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?

Paska maailma ja epäoikeudenmukaisuus.

24. Entäs piristymään?

Lapset, sohva, suklaa ja torkkupeitto.

Ja SINÄ.

25. Millainen olen vaimona?

Rakastava, vastuuntuntoinen, perhekeskeinen ja mun ja lasten esikuva.

En kyllä kestä. 

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

Mun on ihan rehellisesti tunnustettava että mä en tarkalleen muista, se on kuitenkin sanottu meidän suhteessa noin biljardi kertaa. Mututuntumalla sanoisin että minä, “meidän” pienessä opiskelijasolussa Kannelmäessä.

Se olit sinä, ja just siellä Kantsun pikkuisessa huoneessa. Mä muistan vielä päivänkin. Tai no se oli kyllä yö, mutta anyway. Ja vastasin sulle heti samoilla sanoilla. 

27. Mitä teen heti ekana aamulla?

Napsautat kahvinkeittimen päälle.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?

Rentoja ja mukavia, yleensä toppia/paitaa ja verkkareita. Talvisin pukeudut torkkupeittoon.

Torkkupeitto on paras vaate ikinä!

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Mä en usko että sä edes tiedät missä meidän taloyhtiön jäteastiat on.

No tiedän kyllä! Mutta oot oikeessa, mä inhoan viedä roskia. Sisällä kotona jätteiden lajittelussa mä oon kuitenkin ykkönen, vai mitä?

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

Ei kumpikaan oikeastaan, yhdessä tehdään ainakin kaikki isot päätökset.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Ymmärtäväisyytesi, ylivoimaisesti. Pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Voi rakas. Oot ihana. 

32. Entä paras piirre ulkoisesti?

Silmät ja tissit. Sun silmät paljastaa susta kaiken, ja rakastan sitä miten katsot mua ihmisenä, aviomiehen ja isinä. Sun tissit taas istuu kivasti käteen.

Mä kuolen. Molemmille vastauksen osille. 

33. Ihanin yhteinen muisto?

Meillä on liian monta muistoa valitakseni vain yhden ihanimman, kun sellaista ei ole. Kärkipaikkaa pitää lasten syntymät, hyvänä kakkosena se kun herättiin yhdessä myöhään aamupäivästä, ensimmäistä kertaa avioparina.

Että sellaisia vastauksia Otolla tällä kertaa. Näitä oli niin hauskaa lukea, ja hieman punastella! Kiitos Otolle kun hän suostui tämän tekemään tänne.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Mielikuvitus on ihmeellinen asia. Sitä tarvitaan ihan kaikessa mitä me tehdään ja mitä me ajatellaan. Mielikuvitus auttaa meitä selviytymään uusista tilanteista aiemmin opitun pohjalta, hahmottamaan ja ymmärtämään elämän eri osa-alueita. Empatia ja myötätunto on mielikuvitusta, tulevaisuuden suunnittelu on mielikuvitusta, kohdussa kasvavan vauvan ajatteleminen on mielikuvitusta, kaiken uuden keksiminen ja luominen on mielikuvitusta. 

Meidän mielikuvitus alkaa kehittyä jo pienenä lapsena, kun me aletaan luomaan mielikuvia. Ensin ihan yksinkertaisista asioista, ja mitä isommiksi kasvetaan, sitä monipuolisemmin me pystytään mielikuvittelemaan. Siksi juuri leikki on lapsille niin uskomattoman tärkeää. Lapsen mielikuvitukselle pitää antaa tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Vaikka on tärkeää, että vanhemmatkin osallistuvat välillä leikkiin ja lukevat säännöllisesti satuja, on myös ihana seurata sitä, kun lapset leikkivät ja lukevat yksin tai toistensa kanssa. Välillä on ihanaa vaan pysähtyä kuuntelemaan lasten juttuja pyykkien laiton lomassa tai samalla kun laittaa ruokaa. Heillä on välillä aivan uskomattomia tarinoita leikkien taustalla.

Rakastan myös sitä, kun lapset kertovat unistaan aamulla. He näkevät välillä niin ihmeellisiä unia, että ei voi kuin ihailla. Toki itsekin tulee nähtyä välillä mitä randomeimpia unia, mutta silti lasten unissa on jotain spesiaalia. Toki aikuistenkin unissa ”kaikki on mahdollista”, mutta lasten alitajunta keksii asioita, joista aikuisilla ei ole mitään hajua. Se on hienoa.

20 vuotta sitten mä olin saman ikäinen, kuin meidän isommat lapset ovat nyt. Muistan vielä elävästi meidän leikkejä kavereiden kanssa. Leikeissä aikuisten maailma ja lasten maailma sekoittui, ja tuotiin leikkeihin joskus esimerkiksi iltauutisissa kuultuja juttuja mukaan. Joskus leikit olivat tosi hurjiakin. Leikki oli kuitenkin tärkeä ja turvallinen tapa käsitellä kuultuja asioita, ristiriitoja ja pelottaviakin juttuja yhdessä kavereiden kanssa. Me leikittiin paljon, ei me muuta iltapäivisin koulun jälkeen tehtykään kun leikittiin.

Musta on ihanaa huomata, että nyt 20 vuotta myöhemmin leikki on ihan älyttömän tärkeää lapsille edelleen, ainakin kaikille niille lapsille jotka tunnen. Vaikka mukaan on tullut paljon uusia leikkejä, ja uusia tapoja leikkiä, myös ne vanhat tutut leikit ovat hittejä. Lapset rakastavat seikkailua, fantasiahahmoja ja heittäytymistä. Lohikäärmeet, ritarit ja prinsessat ovat vieläkin suosikkeja, vaikka välillä lapset haluavatkin kuvata videoita Lol-palloista tai hoitaa virtuaalilemmikkejä, jotka ovat siirtyneet tamagotcheista puhelimiin. Kotileikit, nuket ja autoradat, sekä kaikenlainen rakentelu on vieläkin suosittua. Yksi, joka on meidän lasten erityissuosikki on pukuleikki. Lapset rakastavat pukeutua eri hahmoiksi, ja rakennella erilaisia asuja.

Meillä on iso laatikollinen roolivaatteita, mutta on myös ihanaa, että arkisissakin vaatteissa voi olla saduista tuttuja elementtejä, jotka kannustavat leikin ja mielikuvituksen maailmaan. Polarn O. Pyretillä on juuri nyt myynnissä aivan ihania satuaiheisia vaatteita, jotka inspiroivat leikkimään. Ihanat hupparit lohikäärmeen harjalla tai kiiluvilla silmillä, prinsessamekot rimpsuhelmoineen ja pehmeät materiaalit joissa on mukavaa liikkua ja heittäytyä mielikuvituksen maailmaan. Lasten vaatteissa kaikkein tärkeintä on mukavuus ja turvallisuus, ja Polarn O. Pyretin ihanissa satuvaatteissa on todellakin mukavaa ja turvallista leikkiä.

Vaatteet ovat saatavilla juuri nyt myymälöissä ja verkossa, kaikissa mallistoissa. Taaperolla on taaperomalliston ihana lohikäärmepaita, lohikäärmehuppari ja upeat velourhousut röyhelöillä. 5-vuotiaalla on kaunis tyllihame, ritarin huppari kruunulla, sekä valkoinen t-paita. Hän olikin kuulemma ”ritariprinsessa”. Koululaismallistossa satuaihe on ehkä hieman hillitymmin esillä, mikä ainakin meidän koululaista miellytti. Hänellä oli ihanan pehmeä velourmekko, jossa prinsessamaisuutta toivat lähinnä hihojen leikkaukset. Hupparissa taas oli hillitty kiiluvasilmäinen lohikäärmekuvio selässä. Isoilla tytöillä ihanat vihreät ja navyn väriset pallosukkikset, ja minillä meidän lemppari jarrusukat matchaavassa värissä. Huppareissa on muuten irrotettavat vetskarikiinnitteiset huput, jolloin ne muuttuvat ilman huppua bombereiksi. Super kätevää että ne saa irti näin talvivaatekaudella, kun huput ovat toppavaatteiden kanssa välillä hankalia.

 

Parin viikon takainen positiivisen psykologian luento herätteli mua monella tapaa, ja toinen asia, joka siitä konkreettisesti on jäänyt käteen, on arkinen kiitollisuus. Mä tunnen sellaista syvää kiitollisuutta perheestä, terveydestä, kodista ja töistä ja kaikista muista ”isoista” asioista ihan joka päivä. Se on mulle helppoa ja luontaistakin, enkä usko, että menee päivääkään etten ajattelisi sitä, miten kiitollinen olen kaikesta siitä hyvästä mitä meillä on. Osaan myös olla kiitollinen Otolle tai lapsille konkreettisista sanoista tai teoista, ja ilmaisen kiitollisuuttani usein. Arjessa on kuitenkin myös paljon sellaista hyvää ja ihanaa, joka saattaa vaan mennä ohi, ellei sitä erikseen pysähdy ajattelemaan. Siksi ajattelin listata muutaman asian, joista olen kiitollinen juuri tänään (niiden ilmiselvien ensimmäiseksi mainittujen isojen asioiden lisäksi).

1. Olen kiitollinen siitä, että saatiin niin ihanaa asiakaspalvelua apteekissa. Yhdellä meidän mineistä on yhtäaikaa useampi afta suussa, ja se on tietysti tosi ikävän tuntuista. Käytiin hakemassa apteekista helpotusta, ja saatiin tosi asiantuntevaa apua, ja lisäksi lapsi sai vielä työntekijältä kehuja hienosta käytöksestä, joista selkeästi ilahtui. Olen myös kiitollinen siitä, että aftasuihke auttoi nopeasti.

2. Olen kiitollinen Ilmastonmuutosta käsittelevän postauksen kommenteista. Ihan älyttömän ihania kommentteja, asiallista keskustelua, pitkiä tekstejä ja hienoja ajatuksia. Mua jännitti ihan super paljon tarttua polttavaan aiheeseen, mutta jälleen te osoititte, miten upeita tyyppejä olette, ja miten hienosti ja monimuotoisesti osaatte ajatella ja perustella näkemyksiänne.

3. Olen kiitollinen siitä, että sain viime viikonloppuna saanut sovittua kolmen ystävän kanssa vihdoin treffit! Ollaan taas puhuttu vaikka kuinka kauan, että ”pitäisi” nähdä, mutta aina se vaan on jäänyt. Mutta nyt on tärskyt merkitty kalenteriin, joten vihdoin nähdään. Miten se onkin aina niin hankalaa saada sovittua.

4. Olen kiitollinen siitä, että päästiin lasten kanssa näkemään kirjamessuilla Antti Tuisku! Antti oli signeeraamassa kirjoja, juuri kun käveltiin siitä ohi. En mennyt kilometrin mittaiseen jonoon kirja kourassa, sillä mä kuuntelin kirjan äänikirjana silloin, kun mun toinen silmä oli silmälapun takana ja tuskat olivat kovat. Antti Tapani pelasti sen sunnuntain, kun taapero tökkäsi mulle silmään kivuliaan haavan. Makasin vain pimeässä ja kuuntelin tuntikausia Antin vaikuttavaa tarinaa. Kirjamessut olivat muutenkin hieno kokemus tänä vuonna, vaikka eloisa taaperomme pitikin koko perheen jatkuvassa liikkeessä.

5. Olen kiitollinen hienoista työmahdollisuuksista. Pääsen tällä viikolla tekemään jotain, mikä jännittää ja pelottaa mua hirveästi, mutta samalla on ihan älyttömän hienoa ja tärkeää. IIK mua jännittää niin paljon. Jollekin toiselle sama voisi olla pieni juttu ja ihan perus kauraa, mutta mulle se on ensimmäinen kerta ja siksi jännitän etukäteen.

6. Olen kiitollinen ihanista sukulaisista, jotka auttavat ja välittävät. Oton enon perhe poimi meille suppilovahveroita valmiiksi, ja saatiin käydä hakemassa ne valmiiksi käsiteltynä ja pakastettuna. Alunperin meidän piti mennä mökille poimimaan itse, mutta ei saatu sopivaa viikonloppua sovittua. Ihanan sydämellistä, ja olen niin iloinen sienistä, joita meillä on nyt pakkanen täynnä. Ensi viikonloppuna taas päästään kahdestaan Oton kanssa treffeille, kun Oton sisko tulee meille lasten kaveriksi. Ja viikko sitten oltiin juuri Oulussa mun rakkaiden sukulaisten luona.

7. Olen kiitollinen tänä vuonna n. 173663484% parantuneista ajanhallinnan taidoista meidän perheessä. Monta vuotta mentiin erilaisilla listoilla, paperilippusilla ja lappusilla, ja oltiin aina ihan pihalla koko perheen aikatauluista. Nyt ollaan pidetty jo puolisen vuotta google-kalenteri 100% ajantasalla Oton kanssa, ja sinne merkitään ihan_kaikki. Siis ihan kaikki. Ehkä tämä on osasyy siihen, miksi treffejä kavereiden kanssa on nykyään helpompi sopia, kun näkee paljon paremmin, mitkä hetket ovat oikeasti vapaana, eikä tarvitse vaan arvailla. Kun molemmat pysyy menoista perillä, arki ei myöskään tunnu niin kiireiseltä, kun konkreettisesti näkee mitä on milloinkin.

8. Olen kiitollinen siitä, että taaperon kaksi poskihammasta ja yksi kulmahammas tulivat viimein läpi, ja ollaan saatu taas nukkua viimeiset pari yötä. Sitä edeltävät yöt olivat pitkästä aikaa herätyksiä täynnä. Sitä ehtii aina unohtaa kun saa nukkua hyvin, että miten rankkaa se väsymys on useamman katkonaisen yön jälkeen. Mutta onhan se hampaiden tulo kaikkein rankinta taaperolle itselleen, onneksi pienenkään ei nyt tarvitse kärsiä kutittavista ja aroista ikenistä.

9. Olen kiitollinen siitä, että saatiin  viikonloppuna oikeasti levättyä kunnolla ja ladattua akkuja. Kirjamessujen lisäksi lapset kävivät lauantaina karkki vai keppostelemassa, ja tulivat sitten naapurin tytön kanssa meille katsomaan Putousta. Sunnuntaina tavattiin ystäväperhettä, ja illalla vielä Oton perhe tuli meille extempore-piipahdukselle. Sen jälkeen pelattiin yhdessä Kimbleä, ja se oli niin rentoa ja kivaa. Tuntui siltä, kuin kellojen siirto olisi antanut yhden ekstratunnin päivään, kun me herättiin kellon mukaan 7.25 mutta fiilis oli yhtä pirteä kuin olisi nukkunut puoli ysiin.

Kysyin vielä Otolta, mistä arkisesta asiasta hän on juuri tänään kiitollinen. Vastaukseksi sain:

”Siitä, että meillä on vieläkin ”lihapullia”.”

Lihapullat ovat siis meidän perheen höpsö vitsi, kun taapero kutsuu ihan kaikkia pullia lihapulliksi. Oikeasti meillä ei ole lihapullia vaan korvapuusteja, joita Otto käy ei-niin-salaa hakemassa keittiöstä aina kun silmä välttää.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3 Mistä te olette tänään kiitollisia?

PS: Mitä olette mieltä sellaisesta, että listaisin esim. kerran viikossa insta storiesin puolella mun @iinalaura-tilillä vaikka 7 asiaa joista olen siinä viikossa kiitollinen? Jos alkaisin pitämään vähän sellaista ”kiitollisuuspäiväkirjaa” vaikka sunnuntaisin?