Meiltä tulee oma podcast!

01.07.2019

Nyt mä vihdoinkin uskallan paljastaa, sillä nauhoitukset alkavat tässä kuussa. Me ollaan koko kevään ajan suunniteltu Oton kanssa meidän yhteistä podia, jonka jaksot on nyt hahmoteltu, nimi päätetty ja studio tiedossa. Me ollaan niin innoissaan tästä. Idea omasta podista syntyi jo viime vuoden marraskuussa, jolloin varovasti sitä ehdotin Otolle. Ajattelin, että hän sanoisi heti, että EI, koska hän ei halunnut jatkaa blogin kirjoittamistakaan vuotta pidempään. Mutta kuinka väärässä olinkaan, Ottohan innostui podi-ideasta heti. Meillä lähti samantien ajatukset laukkaamaan, että mistä kaikesta me voidaan ja halutaan puhua ja millainen meidän podista tulee.

Sovittiin yhdessä, että voidaan lähteä tekemään podia sitten, kun Otto jää keväällä opintovapaalle ja meillä on kunnolla aikaa. Lähdettiin pikkuhiljaa yhdessä suunnittelemaan sisältöä ja etsimään studiota, jossa voitaisiin nauhoittaa jaksot. Pohdittiin hetken myös sitä, että sijoitettaisiinko omiin laitteisiin, mutta tultiin lopulta siihen tulokseen (onneksi), että se olisi joko a) liian suuri investointi projektiin, jonka menestys ei etukäteen ole kiveenhakattua tai b) liian huonolaatuista sisältöä edullisemmilla ja suppeammilla laitteilla. Onneksi me lopulta löydettiin studio meidän podille lähempää kuin osattiin toivoakaan, eikä tarvinnut enää miettiä, että ostetaanko itse ummikkoina niitä laitteita.

Alunperin meidän nauhoitusten piti alkaa jo huhtikuun alussa, mutta meistä riippumattomista syistä ne viivästyivät nyt tänne heinäkuulle saakka. Voin kertoa, että ollaan oltu välillä niin tulisilla hiilillä kun on ollut niin paljon ideoita ja intoa ja fiilistä lähteä tekemään, mutta ollaan jouduttu vielä odottamaan. Mutta nyt, nyt me vihdoinkin päästään tekemään tätä, enkä voisi olla enempää innoissani! Mun onneksi Otto on tästä myös ihan super innoissaan.

Meidän podin nimi on Yhdessä ja tehtiin sille jo oma instatili @yhdessapodi. Itse asiassa tein tuon tilin jo tammikuussa, kun olin jutellut tästä podi-ideasta eräässä pressissä Strictly Style -blogin Hannan kanssa. Mä silloin sanoin, että ei olla vielä keksitty podille nimeä ja Hanna huikkasi mulle tuon nimi-idean. Se oli musta niiiiiin hyvä! Mulle tuli heti se fiilis, että siinä on just se nimi. Niin yksinkertainen, helppo ja kuvaava. Yhdessä. Kiitos Hannalle ihan älyttömän paljon tästä ideasta, en tiedä muistaako hän edes tätä sivulauseessa ohimennen huikattua ehdotusta, mutta mulle se kolahti aivan täydellisesti ja Ottokin tykkäsi heti.

Yhdessä-podi tulee pyörimään aika paljon parisuhdeaiheiden ympärillä, mutta aiotaan me puhua muustakin. Mukana tulee olemaan jaksoja liittyen myös vanhemmuuteen, mutta suhteet ovat pääosassa. Toki vanhemmuus on yksi osa meitä ja varmasti näkyy  (kuuluu) jossain määrin aina, mutta mikään perhepodi Yhdessä ei ole.

Mä olen ihan fiiliksissä meidän tulevista jaksoista, koska mulla on niin paljon ajatuksia niihin liittyen! En malta odottaa, että päästään aloittamaan nauhoitukset Oton kanssa. Siitä tulee varmasti aivan älyttömän hauskaa. Oton kanssa mun on helpompaa puhua kuin kenenkään toisen kanssa koko maailmassa ja siksi mua ei yhtään stressaa, että miten meidän höpinät sujuu. Meillä on selkeät ideat jo tosi moneen jaksoon ja varmaan kolmeen tuotantokauteen, mutta me halutaan vielä (ennen nauhoitusten alkua) kuulla myös teitä. Mikä teitä kiinnostaa? Mistä aiheista te toivoisitte kuulevanne meidän keskustelua? Voidaan sitten tarkistaa, että ollaan oikeilla jäljillä jaksoideoiden suhteen, eikä aivan hakoteillä ja muokata vielä ideoita ja niiden järjestystä tarvittaessa.

Pssst! Tullaan ehdottomasti yhdessä jaksossa palaamaan ainakin siihen, mistä kaikki alkoi. Eli tähän:

Ihan älyttömän suuri kiitos Otolle ja kaikille, jotka on meitä jo tukenut tämän haaveen toteuttamisessa. Tästä tulee varmasti niin huikea yhteinen projekti! Laittakaa seurantaan @yhdessapodi instassa ja huikkailkaa tähän kommenttiboksiin tai instassa DM:llä tai mun storiesin kyselyssä, jos tulee joku jaksoidea mieleen minkä ehdottomasti haluatte kuulla. Ja jos on jotain muita toiveita podin toteutukseen liittyen (esim. jaksojen pituus, julkaisualustat, muut toiveet) niin niitäkin saa heitellä ilmaan. Iso kiitos jo etukäteen!


Aviomies vastaa: 33 kysymystä minusta

31.10.2018

Monissa blogeissa ja täällä munkin blogissa kiersi jokin aika sitten 33 kysymystä -haaste. Se on saanut nyt seuraajan joka lähti Julia Toivolan blogista, jossa kysymyksiin vastaakin puoliso, ja Otto vastasikin 33 visaiseen kysymykseen minusta! Mä hieman repeilin näille joillekin vastauksille, ja taisin myös tirauttaa muutaman onnenkyyneleen. Ihana Otto.

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

“Että jos se nyt jää, niin sit se jää”, kun kerroin kiinalaisessa buffetissa tarinaa siitä kuinka kakkasin omalle kädelle.

Huomautan tähän ihan vaan, että Otto ei ollut silloin edes kouluikäinen kun ks. juttu on tapahtunut. 

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Naurat. Ei sitä muut välttämättä huomaa, mutta itse olen oppinut kysymään minuutin sisään että “ymmärsitsä”.

3. Pidänkö halailusta?

Pidät, paljon.

4. Halusinko pienet vai isot häät?

Sopivan kokoiset. Ei mitään liian mahtipontista, mutta kaikki läheiset paikalle.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?

Keskivertosuomalaisen verran sanoisin, eli et oikeastaan. Vähän liian myöhäiset vihreät suojatiellä joskus jne. Toki siis jalan kuitenkin, kun eihän sulla sitä ajokorttia ole.

6. Millainen on voileipäni?

Vääränlainen. Meidän muksutkin osaavat laittaa kinkun ja juuston oikein päin.

Hei mä OON voileipä. 

7. Millaista musiikkia kuuntelen?

Spotfiyn top 50 listaa lähinnä, ja pop punkia sun muuta mun musaa, kun en anna autossa aina vaihtoehtoa.

8. Mitä pelkään?

Kuolemaa ja oksennustautia.

9. Kestänkö stressiä?

Kestät, sulle on outoa kyllä normaalimpaa stressata jotain (yleensä turhaa) kuin olla stressaamatta.

10. Oudoin tapani?

En oikein osaa paikantaa sitä “outoa” tapaa, kun kaikki sun tavat kalpenee mun juttujen rinnalla, mutta sanoisin, että se että pystyt ongelmitta menemään ensin nukkumaan, mutta et siihen että minä menisin ensin.

Mä en ikinä saa unta jos Otto on jo alkanut tuhisemaan siinä vieressä. Mun pitää nukahtaa ensin, koska oon tottunut siihen, että mä nukahdan aina eka.

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Mun duuniin, teknisen asiantuntijan rooliin. Kiinteät työajat, tietotekniikan parissa tappelu ja armoton googlettelu ei jotenkin istu sun olemukseen millään tapaa.

Mä oon kyllä omasta mielestäni ihan hyvä googlettamaan armottomasti, mutta muuten oot kyllä oikeessa. 

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Coco Chanel?

13. Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Riippuu toki summasta, mutta jos oletetaan että paljon niin: ostaisit kämpän, auton, muutaman laukun, sijoittaisit ja lahjoittaisit osan hyväntekeväisyyteen, the basics.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Ruusukulta, hienostunut mutta söpö.

Aww en kestä, mikä vastaus!

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Kaksinaamaisuus, mun suorapuheisuus on tarttunut suhun, etkä kestä enää yhtään sitä että tarvii arvailla että “tarkoittiko toi nyt tota vai ei”.

16. Mikä on suosikki roskaruokani?

Pizzaan sä et tunnu koskaan kyllästyvän t. hamppariboi_90

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Sellaset housut mitkä ei istu yhtään, mutta ovat nyt “trendikkäitä”.

Hah! Mom jeansit! 

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

“Takas!”

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?

No aika 50/50. Toki kaipaat apua silloin kuin et itse jaksa nousta, mutta enemmän se varmaan auttaa, että otan vastuun lapsista.

20. Kun riitelemme miten käyttäydyn?

Riippuu oletko väsynyt vai et. Jos olet väsynyt, saatat olla aika kiukkuinen. Muuten vähän turhankin rationaalisesti. Toki me vängätään useimmiten niin turhista asioista että eipä tuohon touhuun niin paljon aikaa/energiaa mene. 

Haha, ihana Otto. Ellen oo tosi väsynyt tai pahin PMS meneillään, niin en yleensä jaksa vängätä vaan oon just aika rationaalinen. Varmaan siis myös joskus turhauttava riitelykaveri, koska hyvin harvoin olen riitelyfiiliksellä.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Kalaa, varmaan aikalailla periaatteesta. Usein kuitenkin maistelet multa ja harmittelet sitä omaa kalaasi.

Hei, viimeksi kun mä otin kalaa mä huokailin onnesta jokaisen suupalan kohdalla, eikä sun lammas ollut mun kalaan verrattuna niin ihmeellistä! Niin kerta!

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Jos ei sitä suhteellisen ilmiselvää “lasten” lasketa, niin sosiaalisen median ja Harry Potterin.

No sun kanssa voisin myös viettää tuntikausia, ja vietänkin aina silloin kun se on mahdollista. 

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?

Paska maailma ja epäoikeudenmukaisuus.

24. Entäs piristymään?

Lapset, sohva, suklaa ja torkkupeitto.

Ja SINÄ.

25. Millainen olen vaimona?

Rakastava, vastuuntuntoinen, perhekeskeinen ja mun ja lasten esikuva.

En kyllä kestä. 

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

Mun on ihan rehellisesti tunnustettava että mä en tarkalleen muista, se on kuitenkin sanottu meidän suhteessa noin biljardi kertaa. Mututuntumalla sanoisin että minä, “meidän” pienessä opiskelijasolussa Kannelmäessä.

Se olit sinä, ja just siellä Kantsun pikkuisessa huoneessa. Mä muistan vielä päivänkin. Tai no se oli kyllä yö, mutta anyway. Ja vastasin sulle heti samoilla sanoilla. 

27. Mitä teen heti ekana aamulla?

Napsautat kahvinkeittimen päälle.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?

Rentoja ja mukavia, yleensä toppia/paitaa ja verkkareita. Talvisin pukeudut torkkupeittoon.

Torkkupeitto on paras vaate ikinä!

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Mä en usko että sä edes tiedät missä meidän taloyhtiön jäteastiat on.

No tiedän kyllä! Mutta oot oikeessa, mä inhoan viedä roskia. Sisällä kotona jätteiden lajittelussa mä oon kuitenkin ykkönen, vai mitä?

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

Ei kumpikaan oikeastaan, yhdessä tehdään ainakin kaikki isot päätökset.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Ymmärtäväisyytesi, ylivoimaisesti. Pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Voi rakas. Oot ihana. 

32. Entä paras piirre ulkoisesti?

Silmät ja tissit. Sun silmät paljastaa susta kaiken, ja rakastan sitä miten katsot mua ihmisenä, aviomiehen ja isinä. Sun tissit taas istuu kivasti käteen.

Mä kuolen. Molemmille vastauksen osille. 

33. Ihanin yhteinen muisto?

Meillä on liian monta muistoa valitakseni vain yhden ihanimman, kun sellaista ei ole. Kärkipaikkaa pitää lasten syntymät, hyvänä kakkosena se kun herättiin yhdessä myöhään aamupäivästä, ensimmäistä kertaa avioparina.

Että sellaisia vastauksia Otolla tällä kertaa. Näitä oli niin hauskaa lukea, ja hieman punastella! Kiitos Otolle kun hän suostui tämän tekemään tänne.


Oton pettämättömät vinkit lapsiperhearkeen | AKKAVALTA

13.02.2018

Minua kymmenisen vuotta vanhempi kollegani kutsui minua tänään “konkariksi”. Ei siksi että olisin jotenkin häntä parempi työssäni, tai siksi että olisin häntä vanhempi. Mitä en ilmiselvästi todellakaan ole, sillä kuten juuri sanoin, hän on minua noin kymmenen vuotta vanhempi. Hän kutsui minua konkariksi, kun kerroin hänelle siitä kuinka nukun nykyään sukat jalassa.

“Ei kyrsi niin paljoa nousta yöllä hoitamaan vauvaa kun ei jalat jäädy”, perustelin kantani.

Kollegani on meinaan juuri saanut esikoisensa. Häntä vastapäätä istuvan kollegamme vaimon laskettu aika taas on kuukauden päästä. Esikoinen sielläkin.

Tästä inspiroituneena ajattelin, tällaisena “konkarina”, jakaa muutaman asian jotka olen itse oppinut tässä vuosien varrella. Vanhemmuuteen asennoituminen ei meinaan välttämättä aina ole se maailman helpoin etappi. Vaikka me vaimoni kanssa päätimmekin ottaa pienen varaslähdön, on monilla muilla tuoreilla vanhemmilla takana vuosien parisuhde. Pienen ihmisen alun tunkeminen siihen yhtälöön on valtava muutos. Muutamasuhde kun ei toimi ihan samalla tavalla, kuin parisuhde. Toki se pieni ihminen on valtava muutos ihan kaikissa tilanteissa, ja nämä vinkit sopivatkin ihan kenelle vaan.

Kuvassa vastaherännyt ja vielä vähän uninen synttärisankari viime viikolla. 
Nuku sukat jalassa

Ironista kyllä, tämä ei ollut omasta päästä, vaan vaimoni suusta, joka muuten inhoaa sukkia. Siitä huolimatta että olen itse sukkien fanikerhon puheenjohtaja, ja kuljen kesät talvet päivisin sukat jalassa, en jostain syystä ollut keksinyt tätä pientä kikkakolmosta. Itkevän lapsen lohduttaminen keskellä yötä, varsinkin talvisaikaan, ei ole lähelläkään niin turhauttavaa kun ainoastaan väsyttää ja pissattaa, eikä palele. Lisäbonuksena vielä se, että sukkien ansiosta herkkäuninen lapsi ei herää siihen että jalat tahmaavat kiinni lattiaan. Lämmittämään voi heittää paidankin vielä päälle, jos tykkää nukkua epämukavasti. 

Ennakoi aina

Ihan sama mistä on kyse, varaa aina yksikkö ylimääräistä. Kauppareissu edessä? Ota ylimääräinen kauppakassi. Pitkä matka ajettavana? Varaa ylimääräinen tunti ajomatkaa. Pakkasitko varavaipan? Ota herranjestas kolme lisää. Otitko mukaan yhden sosepussin? Ota myös puuro ja smoothie ja maissinaksut. Kun ei aseta itselleen liian tiukkoja tavoitteita, ja pitää huolen että on vähän pelivaraa, pysyy hermot kurissa pidempään, ja perhe kasassa.

Hamstraa “pyllypyyhkeitä” eli babywipeseja

Täytyy varmaan kohta perustaa jokin uskonlahko, kun tuntuu että saarnaan näistä ihmepyyhkeistä useammin kuin Arman Alizad poraa telkkarissa. En vain pysty tarpeeksi painottamaan näiden tärkeyttä. Näillä lähtee niin kakat pyllystä, kuin meikit naamasta ja maalit seinästä. Aivan se ja sama onko lapsia vai ei, näitä tulee aina löytymään paketti meidän huushollista.

Pyhä kolminaisuus

Pienet vauvat osaavat yllättävän hyvin kertoa mikä kalvaa, se kun on yleensä yksi kolmesta asiasta: väsy, nälkä tai jöötit vaipassa. Ennenkuin ahdistuu itkua ja huutoa, kannattaa nämä kolme käydä ensin läpi. Ja vaikka mikään niistä ei natsaa, ei siltikään kannata hermostua. Pieninkin epämukavuus mitä vauva tuntee, on kirjaimellisesti hirveintä mitä hän on koskaan kokenut. Onko mikään ihme siis jos ei aina ole kivaa.

Chillaa

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, chillaa. Liika hermoilu ei johda mihinkään muuhun, kuin ennenaikaiseen kaljuuntumiseen ja harmaisiin hiuksiin. Jos tuntee olevansa pihalla, voi vaikka jonkin vanhemmuuden oppaan selata ohimennen läpi. Kunhan muistaa että nekään eivät ole mitään raamattuja. Vauva kyllä hengittää, vaikka nukkuukin oudot pitkät päikkärit. Sillä ei ole ebolaa vaikka nokka vuotaa, etkä sinä ole maailman paskin vanhempi, ellet nyt jostain kumman syystä tarkoituksella siihen pyri. Tuskin silloinkaan.

Lastenhoito ei ole mitään rakettikirurgiaa. Suurin osa ahdistuksesta kumpuaa enemmän omasta epävarmuudesta, kuin taitamattomuudesta. Neuvola kyllä auttaa perusasioissa, ja loput opitaan sitten askel kerrallaan. Sydänkohtaus toisensa jälkeen.