Kesä loppuu ja vieläkin odotan

02.08.2020

Ihan hullua, että nyt on jo elokuu. Kesä on vaan kulunut hurjaa vauhtia. Vaikka olen kovasti hetkessä elämisen kannalla ja olen kesällä nauttinut myös niistä pienistä asioista ja hetkistä, koko kesän on kuitenkin ollut jollain tapaa odottava fiilis. 

En tiedä onko se tämä maailmantilanne, oliko se mahdollisten reissujen odottaminen – kun ei tiennyt näkeekö läheisiä vai ei, oliko se kunnon helleputken odottaminen, vai oliko se keittiörempan valmistumisen odottaminen. Koko kesän on kuitenkin ollut sellainen olo, että odottaa jotain. Ja nyt kun ei enää pitäisi odottaa mitään: remppa on valmis, helteitä ei tullut, Ouluun päästiin ja koronavirus jyllää edelleen, kesä onkin yhtäkkiä melkein ohi. Jotenkin on sellainen olo, että kesä on melkein ohi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Tämä kesä (ja toki koko 2020) jää kyllä muistoihin oudoimpana vuotena koskaan. 

En missään nimessä tarkoita etteikö meillä olisi ollut tänä kesänä ihanaa, päin vastoin. Ollaan ulkoiltu ehkä enemmän kuin minään kesänä koskaan, ailahtelevista säistä huolimatta. Ollaan vietetty koko kesä yhdessä perheenä, mikä on mun kaikista lempparein tapa viettää kesää ja elämää ylipäätään. Ollaan otettu ilo irti jokaisesta hellepäivästä, joita ripotellen pitkin kesää saatiin muutama. Ollaan levätty ja ollaan touhuttu ja päästy näkemään läheisiä. On ollut ihania hetkiä, joissa ollaan oltu täysillä läsnä. Ollaan pysähdytty monta kertaa yhdessä juttelemaan siitä, miten hyvä on ollut olla juuri jossain tietyssä hetkessä. Tästä kesästä jää iso kasa tärkeitä muistoja. 

Se odottava fiilis on kuitenkin läsnä edelleen. Mitä mä oikein odotan? Ehkä sitä, että kaikki palaisi normaaliksi. Vaikka omassa jokapäiväisessä arjessa kaikki on ollut jossain määrin normaalia jo kesän ajan, isossa kuvassa ei vielä sinne päinkään. Taustalla läsnä on vielä pelko toisesta aallosta ja siitä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Ei vain Suomessa, vaan koko maailmassa. 

Saavatko koululaiset kokonaisen, tavallisen kouluvuoden? Pääseekö mun äiti matkustamaan syksyllä ensimmäistä kertaa meidän uuteen kotiin ja voidaanko juhlia normaalisti synttäreitä tai tupareita läheisten kanssa syksyllä ja talvella? Pysytäänkö kaikki terveenä, etenkin mun äiti? Riittääkö töitä, vaikka pandemia iskisi pahemmin Suomessakin? Saako Otto opinnäytetyön valmiiksi ja valmistuuko suunnitellusti, jos kaikki lapset jäävät jossain vaiheessa syksyä taas kotiin? Paljon on kysymyksiä ilmassa, eikä kenelläkään ole niihin vielä vastauksia. 

On helppoa sanoa, että pitää vaan päästää irti niistä kysymyksistä, joihin ei ole vastauksia ja elää hetkessä. Mutta itse en ainakaan vielä osaa niin hienosti hallita mun ajatuksia, ainakaan koko ajan. Vaikka ajattelen pääosin positiivisesti ja uskon, että syksy voi mennä hyvin ja edessä voi vihdoin olla se ihan normaali ja tavallinen arki, aina joskus ne ajatukset tulevat mieleen. Ei auta kuin odottaa ja katsoa mitä syksy tuo tullessaan. Toivoa parasta ja yrittää olla pelkäämättä pahinta. 

Onneksi ennen syksyä on vielä kaksi viikkoa lasten lomaa jäljellä. Ennen lasten loman loppua pidän itsekin vielä toisen kesälomapätkän ja meillä on vielä paljon kivaa tekemistä ja pari reissuakin tulossa. Aion näiden kahden viikon ajan yrittää oikein kovasti painaa ajatukset ja kysymykset syksystä jonnekin takaraivon viimeiseen nurkkaan ja heittäytyä täysillä imemään itseeni kesän viimeisiä päiviä. 

Tuntuuko kenestäkään muusta samalta? Millä fiiliksillä olette syksystä? 


Random-asioita, jotka kiinnostaa mua juuri nyt

31.07.2020

Koska rakastan random-listojen tekemistä, halusin kirjoittaa listan random-asioista, jotka kiinnostaa mua juuri nyt. Listalla on pienempiä ja suurempia asioita, jotka ovat viime aikoina olleet mielessä erityisen paljon. Mitä sun listalta löytyy juuri nyt?

Asioita, jotka kiinnostaa mua tällä hetkellä:

– Voimaantuminen naisena. Moni ystävä ja tuttu on viime aikoina käynyt erilaisia (verkko)kursseja, joiden jälkeen he ovat löytäneet itsensä ihan uudella tavalla ja uskaltaneet olla kunnon bosseja. Sitä on ollut mahtavaa seurata! Vaikka koen uskaltavani toteuttaa itseäni suhteellisen rohkeasti, en todellakaan ole mitenkään räjähtävän itsevarma ja mun päässä on vieläkin joskus liikaa itseäni epäileviä ajatuksia. Mitä kaikkea voisinkaan saada aikaan ilman niitä? Ootteko käyneet itse jotain tällaisten aiheiden ympärillä pyörivää kurssia ja mitä ootte tykänneet? 

– Asuntosijoittaminen. Emme ole vielä alkaneet kiikaroimaan asuntoja uudelleen etuovesta oman asunnon oston jälkeen, mutta pyrimme sitä kohti, että ensi vuonna voisimme alkaa ainakin vilkuilemaan kiinnostavia sijoitusasuntoja. Sillä tavalla stressittömästi. 1,5 vuoden kiihkeä asunnon etsintä-prosessi on edelleen erittäin tuoreessa muistissa, joten sijoitusasunnon suhteen mennään varmasti sellaisella rennolla asenteella, eikä ainakaan etsitä kuumeisesti. Sitten jos ja kun se oikea tulee joskus vastaan, edetään sen mukaan. Sitä ennen kiinnostukseni kohdistuu pelkästään käsirahan säästämiseen, sekä kaiken mahdollisen tiedon imemiseen aiheeseen liittyen. Jos sinulla on vinkata hyviä kirjoja tai sivustoja aiheesta, otan vinkit kiitollisena vastaan. Onneksi lähipiirissä on myös innokkaita asuntosijoittajia, joilta saa paljon hyviä vinkkejä! Mutta tykkään lukea aiheesta ja opit jää itselläni parhaiten päähän lukemalla, niin siksi erityisesti kirjallisuus kiinnostaa. 

– Kirjat ja lukeminen. Voisin vaan lukea ja lukea ja lukea, kuten jo edellinenkin kohta paljasti. Se on niin parasta. Rakastan lukea erilaisten ihmisten tarinoita ja rakastan uppoutua hömppään. Rakastan oppia uutta ja inspiroitua. Kirjat tarjoaa niin paljon ja parhaimmillaan niillä voi olla valtava vaikutus omaankin elämään. Erityisesti tykkään myös meidän lukupiiristä, joka on tarjonnut ihan uudenlaisia lukukokemuksia. Löysin muuten kirppikseltä Nuorten äitien kirjan vuodelta 1947, huimaan kahden euron hintaan ja mun oli pakko ostaa se! Olen lukenut sitä suurella mielenkiinnolla ja ajattelin ehkäpä tehdä postauksen siitä, mitä eroavaisuuksia oli neuvoissa vuoden 1947 nuorille äidille nykyäiteihin verrattuna. Erot ovat aika huimia. 

– Väreillä sisustaminen. Olen huomannut, miten hyvä fiilis mulle tulee väreistä meidän kotona. Miten paljon rakastan kaikkia  värillisiä yksityiskohtia. Seuraan Instassa varmaan kymmentä eri värikästä sisustustiliä ja aina ihailen niitä upeita ja runsaita väriyhdistelmiä. Ehkä joskus olen vielä itsekin niin rohkea sisustaja, että meille tulee joku pinkki lavuaari ja viidakkoseinä vessaan. Toistaiseksi ollaan menty hieman hillitymmillä sävyillä alakerrassa, mutta kyllä pienikin väri, kuten se vaaleanpunainen sohva, jo piristää. 

– DIY -projektit. Lasten mentyä iltaisin nukkumaan olen viettänyt ihan liikaa aikaa Pinterestissä erilaisia DIY-ohjeita googlaillen. DIY-jutuissa kiinnostaa eniten se, miten vanhasta saa jotain uutta. Miten voi hyödyntää jo olemassa olevia juttuja ihan erilaisten uusien asioiden tekemiseen. 

– Kirjoittaminen. Sekä blogin että oman kirjan kirjoittaminen. En ole varmaan koskaan kirjoittanut niin paljon kuin viimeisen viikon aikana. Se on tosi puhdistavaa ja terapeuttista. Vaikka prosessi on vasta ihan alussa, se tuntuu jo niin tärkeältä. 

– Syksy. Vaikka kesä ja kesäsää on jotain niin parasta, niin jouluhullu sisälläni kuiskailee jo välillä, että kohta on taas joulu, meidän eka joulu täällä! Alle puoli vuotta enää. Syksyssä on aina toivoa ja uuden alkua. Rakastan kliseisiä syysjuttuja: uusia harrastuksia, peiton alle käpertymistä, kynttilöitä, juureksia ja kurpitsa-ruokia. Ja hei, syksy on ihana myös koska synttärit – syyskuussa juhlitaan taas minun ja esikoisen, sekä mun äidin synttäreitä. Mutta kyllä mä toivoisin, että saataisiin vielä muutamat kunnon uinti-säät tälle kesälle ensin, ennen kun alan fiilistelemään syksyä. Jos ensi viikolle aurinkoa ja muutama hellepäivä?

– Lasten kirjat. Ja erityisesti HYVÄT lastenkirjat. Sellaiset, jotka tarjoavat itselle ja lapsille ajattelemisen aihetta ja aivan uusia näkökulmia. Viime aikojen lemppareita ovat olleet esimerkiksi Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, sekä kaikki Päiväkoti Heippakamu -sarjan kirjat. Ollaan käyty lasten kanssa myös kirjastossa nyt kesällä säännöllisesti, kun keväällä kirjastossa käynti ei ollut koronan vuoksi mahdollista. On aina ihana fiilis kun on kassi täynnä uutta luettavaa! 

– Maalaaminen. Kuten muutama viikko sitten kirjoitin, olen todellakin löytänyt takaisin vanhan harrastukseni pariin. Nykyään tulee maalailtua ainakin kerran-pari viikossa, eikä pelkästään lasten pyytämiä piirroshahmoja tai eläimiä, vaan kaikkea, mistä mulle itselleni tulee hyvä mieli. Kasveja, kukkia, abstrakteja muotoja, kasvoja, ihmisiä. Maalaaminen on ihanan rentouttavaa.

Millaiset asiat sua kiinnostaa juuri nyt? Mitä uutta haluaisit oppia seuraavaksi? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!