Lasten meikkaaminen – MP?

12.01.2021

Sain yhdeltä ihanalta pitkäaikaiselta seuraajaltani postaustoiveen siitä, mitä mieltä olen lasten meikkaamisesta. Hänen oma lapsensa oli alkanut kiinnostumaan meikkaamisesta nyt pikkukoululaisena, ja hän halusi kuulla, miten meillä kolmen lapsen kanssa suhtaudutaan tähän asiaan. No, meilläkin meikit kiinnostavat, tai ovat kiinnostaneet jo pari vuotta. Ensin vanhinta ja hänen myötä sitten keskimmäistä ja nuorintakin.

Minä olen meikkien suhteen mielestäni aika rento ja yritän suhtautua niihin fiksusti ja mahdollisimman neutraalisti. Meikit eivät ole keino ”tehdä itsestä kauniimpaa/parempaa/hyväksyttävämpää”, ne ovat vaan keino toteuttaa itseä, jos haluaa sillä tavalla itseään toteuttaa. Meikit ovat keino toteuttaa itseä ja omia intohimoja siinä missä vaatteet, musiikki tai maalaaminenkin. En koskaan sano, että minun pitäisi meikata näyttääkseni paremmalta tai voidakseni mennä johonkin tai tehdä jotain. En koskaan sano, että pitäisi näyttää tietynlaiselta voidakseen olla tai tehdä jotain. En myöskään arvostele toisten meikkejä tai meikkaamattomuutta, tai ulkonäköä ylipäätään.

Kuvassa minä kutosluokan syksyllä, ainakin huulikiiltoa on huulissa ja luultavasti poskipunaakin poskilla maltillisesti. 

Meidän lapset eivät meikkaa kouluun, eivätkä ole edes pyytäneet, että saisivat meikata koulupäivinä. Itse muistaakseni aloin laittamaan huulikiiltoa ja poskipunaa joskus vitosella. Vasta kutosella tai seiskalla laitoin päivittäin ripsaria ja puuteria ja pikkuhiljaa meikkivoidekin tuli yläkoulussa mukaan kuvioihin (never forget Maybelline dream matte mousse). Emme ole vielä keskustelleet siitä, milloin on hyvä aika alkaa meikata kouluun, koska se ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Mutta tätäkin on varmasti tulevina vuosina hyvä miettiä.

Itse ajattelen kuitenkin, että meikki on vain meikkiä – ei mitään sen kummallisempaa tai suurempaa. Ainakin omasta lapsuudestani muistan sen, miten jotkut aikuiset suhtautuivat lasten meikkaamiseen pelokkaasti ja hieman tuomitsevastikin. Varsinkin kouluun meikkaamista piti lykätä ”mahdollisimman myöhään”, koska sen myötä ”lapsuus on ohi” ja muuta sheissea. ”Annetaan lasten olla lapsia”, ”miksi noin pienenä pitää jo yrittää näyttää aikuiselta” ja mitä näitä neronleimauksia nyt oli. En voinut ymmärtää sitä silloin, enkä ymmärrä nytkään. Itsensä etsiminen ja toteuttaminen, ensin leikin ja joskus myöhemmin jos itse niin haluaa, myös meikin, kautta on nimenomaan sitä lapsuutta ja kasvua. Meikkileikit voivat olla tärkeä keino testata uusia asioita ja katsoa mikä miellyttää omaa silmää ja fiilistä.

Kasiluokan syksyllä, kasvoilla ainakin: dream matte moussea, jotain anytimen edullista puuteria, huulikiiltoa, ripsaria ja kulmakynää, sekä tietty kulmat nypitty ohueksi. 

Itse opettelin meikkaamisen kantapään kautta. Testasin ensin kaiken mahdollisen mikä ei toimi ja sitten myöhemmin aloin vasta opetella niitä juttuja, jotka toimivat omilla kasvoillani. Siinä mielessä nykyajan nuoret meikkaajat ovat huomattavasti onnellisemmassa asemassa, sillä heillä on jo nyt saatavilla kaikki maailman tutoriaalit ja käyttökokemukset tuotteesta kuin tuotteesta. Ei tarvitse välttämättä tehdä niitä meikkimokia, joita itse tein.

Haluan myös tarjota omille lapsille mahdollisuuden harjoitella halutessaan meikkaamista kotona hyväksytysti, ettei heidän tarvitse sitten joskus ollessaan isompia aloittaa ihan nollasta, mikäli haluavat alkaa meikkaamaan enemmän. Ja jos niitä meikkimokia tulee, niitäkin on ehkä kivempi tehdä rauhassa kotona, kuin kouluaamuna kiireessä. Niin voi käydä jos on yhtäkkiä saanut vaikka 13-vuotiaana luvan meikata kouluun, mutta taitoja ei vielä ole yhtään, koska ei ole saanut edes harjoitella ennen sitä. Meillä siis saa meikata ja kokeilla kotona kaikin mokomin, ihan niin usein kun haluaa, mutta tosiaan toistaiseksi tätä tehdään vain kotioloissa, eli ei lähdetä vielä kouluun tai kauppaan tai diskoon näissä tuotoksissa.

Lukion ekalla meikkasin edelleen melko maltillisesti ainakin syksyllä. En nyt muista kyllä yhtään enää, että mitä tuotteita silloin käytin. Tuohon valokuvaan oli meidän lapset piirtäneet oranssilla kynällä joskus pienenä, siitä hienot efektit rinnassa.

Minä olen ostanut lapsilleni ihan oikeita meikkejä. Koen oikeat meikit huomattavasti turvallisemmiksi, kuin tahmaiset ”lelumeikit”, joita lasten lelukaupoissa myydään. Meidän lapsilla meikit ovat pääosin luonnonkosmetiikkaa tai hajusteetonta kosmetiikkaa. Heillä on erilaisia luomivärejä, kasvomeikkejä, ripsivärejä, rajauskyniä ja huulimeikkejä. Olen opettanut myös hygieniaa (esimerkiksi että ei saa käyttää liian vanhaa ripsiväriä, toisten meikkejä ei lainailla, meikit pitää aina puhdistaa kasvoilta kunnolla, siveltimien puhdistusta yms.). Nämäkin ovat erittäin tärkeitä juttuja, jotka on hyvä pitää mielessä alusta asti jos aikoo meikata.

Lukion kakkosella alkoi meikkaamisen kultakausi, oi että. Tästä meni vielä aika monta vuotta, että löysin tieni itselleni sopivien tuotteiden pariin ja meikkaamiseni alkoi muistuttaa nykyistä tyyliä. 

Etenkin kasvojen puhdistus on tärkeää meikkaamisen jälkeen, joten meiltä löytyy kotoa hellävaraisia hajusteettomia puhdistustuotteita sitä varten. Meillä lapset hyvin harvoin meikkaavat ihoa, vaan he keskittyvät ennemmin glitteriin ja mielikuvituksellisiiin silmämeikkeihin. Joskus he innostuvat ja meikkaavat monena päivänä, toisinaan meikkejä ei muisteta moneen viikkoon tai kuukauteen. Ja niin se on hyvä ollakin. Heillä on halutessaan mahdollisuus kokeilla ja opetella, mutta ei koskaan pakkoa. Kaikki heidän tekemänsä meikit ovat myös minun  mielestäni hienoja. Vaikka neuvon ja opastan pyydettäessä, en koskaan arvostele lopputulosta.

Aion suhtautua meikkaamiseen niinkuin kaikkeen muuhunkin lasten kasvatuksessa. Arvostavasti, lasta kuunnellen, tukien, kehuen ja opastaen. Kenenkään lapsista ei ole pakko meikata ikinä, mutta jos he joskus haluavat, autan ja neuvon ja tarjoan välineitä sitä varten. Samalla opastan myös lapsiani siitä, että kenenkään toisen meikkaaminen tai meikkaamattomuus ei kuulu heille ikinä. Koen myös, että minulla yksin ei ole oikeutta määrittää mikä on sopiva ikä alkaa meikkaamaan kouluun. Eivät ne ole minun kasvoni, eivät minun meikkini. Tässä asiassa seuraan ennen kaikkea lasteni omaa fiilistä – milloin heistä tuntuu siltä, että he haluavat alkaa meikkaamaan kouluun. Katsotaan tuleeko sellaista fiilistä joskus ja jos tulee, mikä on oma fiilis silloin?

Jatketaan keskustelua IG:ssä! Missä iässä sinä aloitit meikkaamisen? Miten suhtaudut omien lastesi mahdolliseen meikkaamiseen? Käy vastaamassa IG Storiesin kyselyyn!


Tammikuu on hyvä hetki tarkastella omaa taloutta

11.01.2021

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Anyfin kanssa.

Vuosi on vaihtunut ja näin vuoden aluksi on tosi hyvä miettiä myös tulevan vuoden talousasioita. Itselleni yrittäjänä tammikuu on se kuukausi, kun katson aina edellisen vuoden kirjanpidon lopullisesti kuntoon ja tarkastelen kaikkia edellisen vuoden tuloja ja menoja. Toki seuraan kirjanpitoa läpi vuoden, mutta vasta tammikuussa näkee sitten aina sen lopullisen tuloksen. Tammikuun taloustarkastelu on muutenkin oikeastaan aika hyvä tapa – samalla saa aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. 

Sen lisäksi, että käy edellisen vuoden läpi, on hyvä miettiä hieman etukäteen tulevaa vuotta. Millaisia menoja vuoden aikana on odotettavissa, voisiko niitä ennakoida ja budjetoida vuodelle jo tammikuussa? Millaisia tuloja on odotettavissa ja ovatko tulot ja menot tasapainossa? Jos eivät ole, miten tilannetta voisi lähteä ratkomaan? Voisiko joitakin menoja pienentää?

Viime vuosi oli ainakin minulle yrittäjänä normaalia huomattavasti stressaavampi. Olen odottanut tätä vuotta 2021 innolla ja toivon, että tämä vuosi olisi vakaampi ja vähemmän heilahteleva kuin viime vuosi. Toivon, että tänä vuonna saan säästettyä reilusti enemmän kuin viime vuonna, eikä tarvitsisi stressata aina seuraavaa kuukautta etukäteen epätietoisuuden vuoksi. Vaikka oman talouden tarkastelu ei aina olisi herkkua, se on kuitenkin kannattavaa. Vain olemalla täysin perillä tilanteesta voi ottaa oman taloutensa haltuun. 

Vaikka olenkin juuri nyt hyvin perillä omasta taloudellisesta tilanteestani, niin ei ole aina ollut. Silloin kun olin pienituloinen nuori kotiäiti, jouduin tekemään suuremmat hankinnat usein osamaksulla, muuten niihin ei olisi ollut mitenkään varaa. Silloin niistä hankinnoista tuli maksettua myös paljon kalliimpaa hintaa korkojen vuoksi. On jalo ajatus, että osamaksuja tai luottoja ei kannata ottaa ollenkaan, mutta kaikille se ei aina ole mahdollista. 

Suomalaiset kuluttajat ovat nyt velkaantuneempia kuin koskaan aikaisemmin – Suomen Pankin arvion mukaan suomalaisilla on kulutusluottoja (osamaksuja, luottokortteja ja muita vakuudettomia lainoja) yhteensä yli 16 miljardin euron arvosta, mikä on aika iso summa kun miettii, että meitä suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa. Kukaan ei siis ole velkojen kanssa yksin, vaan todella moni suomalainen on ihan samassa veneessä. 

Jos viime vuonna on tullut otettua osamaksuja tai kulutusluottoja esimerkiksi joululahjojen ostoon, nyt on erittäin hyvä aika tarkastella myös niiden tilannetta ja niistä maksettavia korkoja. Koroista kasvaa nopeasti iso kuluerä, varsinkin jos luottoja tai maksuja on useampia. Niitä ei kannata maksaa turhaan, sillä niille on olemassa myös helppo vaihtoehto. 

Eikö kuulostaisikin hyvältä, että eri luottojen ja osamaksujen korkoja saisi pienennettyä? 

Anyfin on ruotsalainen yritys, jonka liikeidea pohjautuu nimenomaan siihen, että he haluavat järkeistää olemassa olevien kuluttajaluottojen kuten luottokorttien tai osamaksujen korkoja. 

Teknologiaa hyödyntämällä se on nykyään täysin mahdollista, ja siksi Anyfinin perustajat kyllästyivätkin siihen, että suuret toimijat tarjoavat edelleen asiakkailleen korkeita korkoja ja epäreiluja maksuehtoja. He perustivat Anyfinin vuonna 2017 ja sen jälkeen Anyfin on auttanut lukuisia asiakkaita pienentämään ja järkevöittämään maksuja.

Anyfin EI myönnä uusia luottoja kenellekään, eikä siis koskaan maksa rahaa asiakkaidensa tilille, vaan ainoastaan jälleenrahoittaa jo olemassaolevia lainoja, jos he pystyvät laskemaan niiden kustannuksia. Anyfin ei tee koskaan tarjousta, elleivät he pysty laskemaan asiakkaan lainan todellista vuosikorkoa. Jälleenrahoitusta voi hakea Anyfinin kautta jo yhdelle lainalle, eli vaikka luottokorttilaskulle, jota ei pysty heti kerralla maksamaan. 

Anyfin on toteutettu fiksusti niin, että sen hyödyntämiseen olisi mahdollisimman matala kynnys. Ladataan vain Anyfinin appi puhelimeen ja haetaan sieltä tarjous omalle kulutusluotolle. Ei tarvitse soittaa tai puhua kenellekään, vaan kaikki hoituu kätevästi appin kautta vaikka omalla kotisohvalla.

Näin Anyfin sovellus toimii:
  1. Lataa Anyfin sovellus 
  2. Paina “uusi hakemus”
  3. Valitse luotonantaja
  4. Lisää kuva laskustasi. 
  5. Kirjoita mun kampanjakoodi IINA, joka antaa 20 euroa alennusta ensimmäisestä laskusta.
  6. Paina “lähetä”
  7. Odota hetki, niin saat tarjouksen.
  8. Paina “Siirry tarjoukseen” ja katso kuinka paljon kuukausikulusi voisivat pienentyä Anyfinin kautta.

Jos hyväksyy Anyfinin tarjouksen, Anyfin maksaa pois lainan vanhalle luotonantajalle ja siirtää lainan heille, jolloin asiakas alkaa maksamaan luottoa Anyfinille, mutta tietysti matalammalla korolla. Tosi yksinkertaista! Ja jos käytät Anyfiniä, muista ehdottomasti hyödyntää mun koodi IINA, niin saat sen 20€ alennuksen ensimmäisestä laskusta. 

DISCLAIMER: Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Esimerkiksi: Kun nimelliskorko 24 kuukauden laina-ajalla olevalle 4000 euron suuruiselle luotolle on 9,48 % ja käsittelykulu on 2 euroa, todellinen vuosikorko on 11,09%. Luoton arvioitu kokonaiskustannus on 4454 euroa, kun asiakas maksaa lainan takaisin 24 kuukaudessa.