Luukku 21. Tuomaan markkinat

21.12.2023

Tänä vuonna emme ehtineet koko perhe yhdessä Tuomaan markkinoille, kuten aiempina vuosina. Kaikki joulukuun viikonloput olivat täynnä ohjelmaa: matkoja, lasten harrastusten joulunäytöksiä ja ystävien juhlia. Mutta kerkesimme kaksi päivää ennen markkinoiden loppumista mennä tsekkaamaan meiningit Oton ja jo joululomalla olevan taaperon kanssa.

Taapero pääsi karuselliin, johon ei arkipäivänä ollut onneksi pitkää jonoa. Hän oli niin innoissaan, kun pääsi hepan kyytiin ja karuselli veti monta kierrosta. 2-vuotias vilkutti iloisesti sieltä. Hittiriisipuuroa tarjoilevalle Kåska & N4ku -kojulle sen sijaan oli niin pitkä jono, että päädyimme skippaamaan sen, kun emme halunneet jonottaa taaperon kanssa puolta tuntia. Pitänee testata hittiriisipuuro vaikka joululomalla itsetehtynä Hesarissa jaetulla ohjeella, aattona me kuitenkin syömme riisipuuron kanelisokerin kanssa.

Yritin etsiä markkinoilta äidilleni villasukkia, mutta mistään ei löytynyt sellaisia sukkia, joissa ei olisi joko a) tiukkaa nilkkaosaa tai b) tiukkaa resoria nilkassa ja sukan yläreunassa. Jatkamme etsintää vielä, mutta jouluksi eivät ehtineet. Hitsi kun osaisin itse! Mutta ei, en koskaan ole neulonut sukkia edes koulussa, siellä tein kaulahuivin. Voisihan sitä opetella neulomaan sukkaa vaikka joululomalla, mutta luottamus ei ole kauhean korkealla omaan pitkäjänteisyyteeni tässä neulomisasiassa. Aloimme viime vuonna esikoisen kanssa neulomaan muhkupipoja, mutta ensimmäisen kolmen kerroksen jälkeen se homma vain jäi. Muut jutut veivät voiton ja siellä ne pipon kutimet ovat edelleen korissa makkarin nurkassa.

Tuomaan markkinoilla on  niin upea tunnelma ja siellä tuntee aina joulun. Ja rakastan sitä, että siellä on myös paljon turisteja! Tuomaan markkinat ovat yksi upeimpia joulun ajan juttuja Suomessa ja olen iloinen, että ihmiset kaikkialta maailmasta pääsevät kokemaan sen myös. Siellä on esillä upeita käsitöitä ja pieniä yrityksiä, herkullista ruokaa ja toteutus on muutenkin aina vuosi vuodelta hienompi!

Huomenna Tuomaan markkinat ovat auki viimeistä päivää, joten vielä ehtii piipahtamaan! Sinne kannattaa kyllä mennä kauempaakin, paljon ihanaa nähtävää ja koettavaa. Muista lämpimät vaatteet jos menet! Vaikka mittarissa olisi plusasteita, käy Senaatintorilla aina kylmä viima koska meri on niin lähellä.

Ja en mä kestä, enää kolme yötä jouluun! Tänä vuonna joulu tulee kuin varkain, kun lapsilla on kouluakin vielä huomenna. Ihan uskomatonta, että ylihuomenna on jo aatonaatto.

Ihanaa päivää kaikille <3


Luukku 20. Meidän joulumenu 2023

20.12.2023

Kuten aiemmin mainitsin, tänä vuonna vietämme jouluaattoillan appiukkoni luona. Se on hauskaa vaihtelua, kun ollaan nyt monta joulua putkeen kokoonnuttu isolla porukalla meidän kotiin. Meillä ei ole aattoillan tarjoiluista muuten vastuuta lainkaan, mutta meidän klassikko eli savuporoterriini on tilattu sinne vietäväksi ja mehän viedään! Ihanan helpolla päästään. Tämä on siis se vuosi, kun ei tarvitsisi ollenkaan kokkailla keittiössä tai miettiä tarjoiluita, mutta.. Mitä tekevät jouluruokahullut Iina ja Otto? Täyden joulumenun kotiin, jotta voimme syödä jouluruokaa myös joulupäivänä ja tapaninpäivänä ja ottaa rennosti! Lapsetkin odottavat sitä, että meillä on ne jouluruuat kotona ja niitä sitten syödään se pari päivää, eikä mietitä ruuanlaittoa.

Tänä vuonna ruokia ei tarvitse tehdä ihan niin suurta määrää, kun syöjinä on vain meidän oma perhe. Mutta halutaan tehdä kaikki meille rakkaat ruokalajit ja hyödyntää tietysti myös mummun reseptejä. Osa aineksista ollaan jo ostettu ja odotan jo niin innolla sitä, että päästään perjantaina ja lauantaina kokkailemaan Oton kanssa. Se on tärkeä yhteinen traditio ja siivittää meidät kohti jouluaattoa.

Meidän joulumenu 2023

Lounaaksi aattona kotona ennen lähtöä muualle:

Joulun riisipuuro kanelilla ja sokerilla (ja tietty yhdellä mantelilla)

Joulupäivän ja tapaninpäivän ruuat:
Alkuruuat

Graavilohi + sinappinen kastike 

Graavisiika

Mädit (muikku & siika) + smetana + punasipuli 

Skagenröraa

Saaristolaisleipää

Päärynä-granaattiomena-sinihomejuustosalaatti (ohje toissa vuoden luukussa)

Perinteinen sienisalaatti kermavaahdolla

Savuporoterriini

Pääruuat

Sinappihunnutettu joulukinkku & kinkun kastike mummon reseptillä (itse en syö ollenkaan, mutta muu perhe syö. Koko on puolet pienempi kuin aiemmin ja ollaan yhdessä juteltu, että joka joulu pienempi, kunnes ei enää ollenkaan). 

Keitetyt perunat

Bataatti-vuohenjuustolaatikko 

Imelletty perunalaatikko

Laatikoista jätetään tänä vuonna porkkana- ja lanttulaatikko pois, kun syöjiä on vähemmän. 

Hernetuutinki

Jälkiruoka

Konvehdit

Iltaherkku

Juustotarjotin & tapakset 

Glögi 

Joulumenu näyttää ihanalta, vaikka onkin hieman riisutumpi kuin yleensä. On mahtavaa, kun aattona ei tarvitse itse vastata ollenkaan tarjoiluista, voi vain keskittyä nauttimaan tunnelmasta. Mutta samalla on ihanaa, kun saadaan kuitenkin tärkeimmät jouluruuat myös k0tiin herkuteltavaksi ja voidaan tarjota niitä myös, jos tulee vieraita muina joulun pyhinä.

Enää neljä yötä jouluun! <3 


Luukku 19. Mitä haluan muistan muistaa tästä joulukuusta

19.12.2023

Teen aina vuoden lopuksi vuosikoosteen, jossa käyn läpi vuoden tärkeimmät käänteet kuukausi kuukaudelta. Sellainen on tulossa tänäkin vuonna ja voi mikä vuoristorata siitä tuleekaan. Mutta ajattelin, että haluan tallentaa tähän postaukseen juuri tämän hetken. Sellaisia pieniä ihania asioita meidän elämästä, jotka liian helposti pääsisivät muuten unohtumaan ihan täysin. Pieniä hetkiä ja sanoja, jotka tekivät mun päivistä parempia.

Tästä joulukuusta haluan muistaa:

Sen, kuinka kuopus kaksi vuotta ja neljä kuukautta, sanoi joka aamu ”Äiti mulla on tänään juhlat. Haluan mekon päälle.”

Sen, kuinka kivaa meillä oli, kun oltiin kylässä kakkosen kummisedän ja hänen perheensä luona. Syötiin ihan superhyvää peltipizzaa ja salaattia, jossa oli mm. pistaasia, parmesania ja rucolaa.

Sen, miten 6-vuotias sanoi tänään nukkumaan mennessä, että odottaa joululomasta eniten pulkkamäkeen ja uimaan menemistä yhdessä koko perhe. Ja sen, miten hän esitteli luomaansa uskomatonta taloa ja sen tornihuoneita ja pihaa Minecraftissa mulle. Hän rakentaa niin taitavasti ja luovasti.

Sen, kun paketoitiin naapurin Sallan kanssa meidän joulupaketteja. Salla tarjoutui itse tulemaan paketoimaan ja oli ihan valtava apu. Lisäksi meillä oli niin hauskaa yhdessä! Sovittiin, että tehdään tästä jouluperinne.

Sen, miten uskomattoman ihanasti meidän 10-vuotias esiintyi Lucia-esityksessä. Hän hymyili niin iloisesti ja oli aivan messissä ja lauloi todella kauniisti. Hänellä on loistava asenne ja meininki. Ja miten ihana kahdenkeskinen reissu me tehtiin hänen kanssa Tampereelle pari viikkoa sitten. Oli ihan parasta olla kahdestaan.

Sen, miten mahtavan uutislähetyksen 12-vuotias oli tehnyt koulussa ryhmätyönä luokkalaistensa kanssa. Sain nähdä sen videolta, ja se oli aivan kuin oikeat uutiset, haastatteluita ja ”Pekka Poudan koiraa” myöten. Siis miten käsittämättömän taitavia tämän päivän 12-vuotiaat ovat käsikirjoittamaan, kuvaamaan ja editoimaan. Ja tietysti esiintymään. Meidän 12-vuotias loisti uutislähetyksen lisäksi niin Lucia-esityksessä kuin joulukonsertin soololaulussakin.

Sen, miten tanssittiin DJ Jetron diskossa ystäväni Viivin valmistujaisissa lasten ja Viivin kanssa. Oli niin kova meno, hiton hyvää musiikkia, naurua ja ihania ihmisiä. Ja valtavan suuri onni ystävän puolesta.

Sen, miten Otto oli mun tukena kaikessa, ja tehtiin tiiminä töitä. Puhallettiin yhteen hiileen, vaikka tämä ensimmäinen joulusesonki yhteisen yrityksen kanssa on ollut ihan todella tiukkaa tykitystä. Kiitollisena siitä, että töitä on, mutta samalla kiitollisena siitä, että joululoma jo häämöttää. Töiden ja lastenhoidon lisäksi ei paljoa muuta olla ehdittykään yhdessä tehdä, kun olen istunut illatkin koneella naputtelemassa lasten mentyä nukkumaan. Mutta meidän yhteisistä iltapaloista ollaan pidetty kiinni.

Sen, miten yhtenä iltana koululaiset olivat tekemässä iltapalaa ja alkoivat yhtäkkiä ihan muuten vain laulaa joululaulua niin, että toinen lauloi stemmaa ja toinen melodiaa. Se kuulosti niin upealta. Ehdin tallentaa viimeiset yhdeksän sekuntia siitä videolle.

Sen, kuinka 2-vuotias sanoi joka päivä mummulle ”Mä rakastan sua mummu” puhelimessa. Ja kuinka mummun katse loisti, kun hän kuuli sen.

Sen, miten leivottiin yhdessä pipareita lasten kanssa. Kaikki auttoivat toisiaan, isommat pienempiä. Ja lopputuloksena oli maailman hienoimpia ja värikkäimpiä pipareita, iso liuta.

Kiitos elämä kaikista näistä hetkistä <3 Ja toivottavasti muistan lukea nämä sitten joskus, kun aikaa on kulunut ja olen jo ehtinyt unohtaa. 


Luukku 18. Piparikranssi

18.12.2023

Piparkakkutalot on niin mun juttu, tykkään ihan hirveästi suunnitella ja tehdä erilaisia piparitaloja ja ollaan tehty monta vuotta putkeen jo mitä erilaisempia piparkakkutaloja, välillä tosi isoja ja näyttäviäkin. Tänä vuonna kuitenkin tämä joulunalusaika on tuntunut kiitävän ohi sellaista vauhtia, että siinä missä joskus ennen piparitalo on jopa ehtinyt pölyttymään ennen joulua kun se on leivottu niin aikaisin, niin tänä vuonna ei jäänyt lopulta aikaa edes leipoa koko taloa. Se on vähän harmi, mutta onneksi on muitakin kivoja ja nopeampia juttuja, joita leipoa piparitaikinasta, kuten ihana piparikranssi, jollaista en ollut aiemmin tehnyt.

Piparikranssin tekeminen oli huomattavasti nopeampaa, kun ei tarvinnut suunnitella mallia, piirtää kaavoja ja kaulia ja leikellä ja paistaa miljoonaa eri taikinalevyä. Riitti kun teki pohjaksi ison ympyrän (käytin muottina isoa syvää lautasta ja kulhoa, leikkasin veitsellä) ja sitten pellillisen pieniä pipareita koristeeksi. Valmistin itse pikeeriä, jolla koristelin piparit ja kiinnitykseen käytin Flying Tigerin piparkakkuliimaa (syötävää), koska olemme todenneet sen aiemmin kestäväksi ja nopeasti kuivuvaksi.

Pikeerin tein Valion ohjeella, jolla siihen tuli tosi hyvä koostumus. Meillä oli loppu minigrip-pussit, niin käytin vähän ohuempia pakastepusseja, jotka eivät toimi ihan niin hyvin kuorrutukseen. En myöskään ikinä osaa leikata sopivan kokoista reikää pussiin, jolloin pikeeriä tulee vähän liikaa kerralla ulos. Mutta näistä tuli juuri tällaisia kotikutoisen hömppiä niinkuin mun pipareista aina. Ihan just passeleita meille, ei tarvitse olla yhtään hienompia. Ne on meidän näköisiä.

Unohdin myös tehdä reiän kranssiin, josta sen voisi ripustaa. Mutta sen nyt voi toki varovasti tehdä jälkeenpäinkin. Kotiin tuli niin ihana tuoksu pipareiden paistamisen myötä, ja nyt koko alakerta tuoksuu aivan piparilta. Kranssi tuo jo pelkällä tuoksulla mahtavan joulufiiliksen kotiin.

Noin! Valmista tuli!  Tää oli kyllä niin hauska tehdä ja ihanan helppo. Toivon kovasti, että ensi vuonna on taas aikaa ennen joulua tehdä rauhassa joku ihana iso piparkakkutalo tai vaikka kylä, mutta silti tykkäsin tästä piparikranssistakin. Se oli ihan täydellinen pikkuprojekti tähän joulukuuhun <3

Ihan absurdia, että nyt on jouluviikko ja sunnuntaina juhlitaan jo jouluaattoa! Mahtavaa jouluviikkoa kaikille <3 


Luukku 17. Ihanin joululahja, jonka olen antanut

17.12.2023

Meillä oli viime vuonna Oton kanssa joululahjahaaste, josta kirjoitin silloin myös postauksen. Haaste oli ihan menestys ja oli niin hauska päästä aattona näkemään mitä toinen oli valinnut esim. mun lempijuomaksi ja lempiherkuksi (menivät molemmat nappiin!). Otto antoi mulle myös ihanan rannekorun, joka oli hänen ”jotain, joka muistuttaa lahjan saajaa lahjan antajasta”. Mun vastaava lahja Otolle taas oli täytettävä kirja, jossa oli 50 sivua täytettynä kuvilla, muistoilla, tarinoilla ja ajatuksilla siitä, miksi Otto on mulle niin tärkeä.

Etsin kiven ja kannon alta juuri oikeanlaista kirjaa ja vihdoin löysin kirjan, jota oli yksi kappale jäljellä jossain kaukana olevassa Suomalaisessa kirjakaupassa. Mutta sain sen yhden kappaleen tilattua ja ostettua. Kirja muistutti itsestään jatkuvasti, mutta joulukiireiden alla oli vaikea ehtiä täyttämään. Lopulta täytin sen aatonaattoaamuna, kaikki yli 50 sivua. Heräsin aikaisin ja kaikki muut nukkuivat, niin sain rauhassa tehdä. Kirjoitin, leikkasin ja liimasin kuvia ja väritin kirjan mustavalkoisia koristeita. Tein koko kirjan yhdeltä istumalta ja se oli jotenkin niin ihanaa. Uppouduin muistoihin meidän kaikista ihanista yhteisistä jutuista ja rakastuin sata kertaa uudelleen, kun mietin kaikkia Oton hyviä puolia ja tekoja. Oli hauska miettiä meidän yhteistä taivalta ja tarinaa alusta asti.

En näytä kaikkia sivuja, reiluun 50 sivuun mahtuu aika paljon henkilökohtaisia juttuja, jotka on vain meidän kahden. Mutta mun mielestä toi kirja oli niin ihana täyttää ja siinä tuli mietittyä toista ja meidän suhdetta tosi monelta eri kantilta. En tiedä onko Otto lukenut tätä kirjaa kovin monta kertaa, mutta ainakin se oli hänellä tärkeiden asioiden laatikossa tallessa. Ja meillä oli kivaa, kun yhdessä luettiin kirjaa viimeksi joululomalla. Tähän on kiva palata vuosia myöhemminkin.

Tänä jouluna en ole ainakaan vielä tehnyt tai edes keksinyt mitään yhtä merkityksellistä, enkä tiedä tarvitseekokaan joka joulu keksiä. Mutta tämän tekemisestä tuli ihana fiilis ja ajattelin, että vinkkaan jos joku teistäkin siellä miettii, että mikä voisi olla merkityksellinen lahja puolisolle. Näitä kirjoja on useita erilaisia ja eri valmistajilla, mä valitsin silloin tämän, koska oli nimenomaan jouluteemainen ja mä rakastan joulua.

Apua, tänään on jo kolmas adventti! Tasan viikko jouluun <3