Luukku 17. Ihanin joululahja, jonka olen antanut

17.12.2023

Meillä oli viime vuonna Oton kanssa joululahjahaaste, josta kirjoitin silloin myös postauksen. Haaste oli ihan menestys ja oli niin hauska päästä aattona näkemään mitä toinen oli valinnut esim. mun lempijuomaksi ja lempiherkuksi (menivät molemmat nappiin!). Otto antoi mulle myös ihanan rannekorun, joka oli hänen ”jotain, joka muistuttaa lahjan saajaa lahjan antajasta”. Mun vastaava lahja Otolle taas oli täytettävä kirja, jossa oli 50 sivua täytettynä kuvilla, muistoilla, tarinoilla ja ajatuksilla siitä, miksi Otto on mulle niin tärkeä.

Etsin kiven ja kannon alta juuri oikeanlaista kirjaa ja vihdoin löysin kirjan, jota oli yksi kappale jäljellä jossain kaukana olevassa Suomalaisessa kirjakaupassa. Mutta sain sen yhden kappaleen tilattua ja ostettua. Kirja muistutti itsestään jatkuvasti, mutta joulukiireiden alla oli vaikea ehtiä täyttämään. Lopulta täytin sen aatonaattoaamuna, kaikki yli 50 sivua. Heräsin aikaisin ja kaikki muut nukkuivat, niin sain rauhassa tehdä. Kirjoitin, leikkasin ja liimasin kuvia ja väritin kirjan mustavalkoisia koristeita. Tein koko kirjan yhdeltä istumalta ja se oli jotenkin niin ihanaa. Uppouduin muistoihin meidän kaikista ihanista yhteisistä jutuista ja rakastuin sata kertaa uudelleen, kun mietin kaikkia Oton hyviä puolia ja tekoja. Oli hauska miettiä meidän yhteistä taivalta ja tarinaa alusta asti.

En näytä kaikkia sivuja, reiluun 50 sivuun mahtuu aika paljon henkilökohtaisia juttuja, jotka on vain meidän kahden. Mutta mun mielestä toi kirja oli niin ihana täyttää ja siinä tuli mietittyä toista ja meidän suhdetta tosi monelta eri kantilta. En tiedä onko Otto lukenut tätä kirjaa kovin monta kertaa, mutta ainakin se oli hänellä tärkeiden asioiden laatikossa tallessa. Ja meillä oli kivaa, kun yhdessä luettiin kirjaa viimeksi joululomalla. Tähän on kiva palata vuosia myöhemminkin.

Tänä jouluna en ole ainakaan vielä tehnyt tai edes keksinyt mitään yhtä merkityksellistä, enkä tiedä tarvitseekokaan joka joulu keksiä. Mutta tämän tekemisestä tuli ihana fiilis ja ajattelin, että vinkkaan jos joku teistäkin siellä miettii, että mikä voisi olla merkityksellinen lahja puolisolle. Näitä kirjoja on useita erilaisia ja eri valmistajilla, mä valitsin silloin tämän, koska oli nimenomaan jouluteemainen ja mä rakastan joulua.

Apua, tänään on jo kolmas adventti! Tasan viikko jouluun <3 


16. luukku Koko perheen jouluhaastattelu

16.12.2023

Tänään vuorossa on koko perheen perinteinen jouluhaastattelu! Kysyin kymmenen jouluaiheista kysymystä kaikilta perheenjäseniltä ja tuli kyllä niin ihania vastauksia. Taaperokin mukana vastaamassa, aww!

1. Mitä odotat eniten joulussa:

Iina: Yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa ja rauhoittumista kotiin ilman pakollisia menoja. Hengähdystaukoa pitkän ja monivaiheisen vuoden jälkeen. Hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa.

Otto: Rauhallista yhdessäoloa.

12v: Varmaan sitä, et saa olla yhdessä jouluaattona.

10v: Sitä, että saan nähdä kaikki rakkaat tyypit ja jouluruokaa.

6v: Lahjoja. Tai sitten ruokaa. Ehkä enemmän ruokaa.

2v: Joululoma.

2. Mikä on sun ykkös-lahjatoive tänä jouluna:

Iina: Kampaamolahjakortti, koska hiuskriisi!

Otto: Jaettu ykkössija PS Portalin ja verkkareiden välillä

12v: New Balancen 530 -kengät tai tietokoneen hiiri.

10v: Sol De Janeiro 62 Jet Set.

6v: Nukkejen dagis.

2v: Nukkedagis.

3. Kolme lemppari jouluruokaa jouluaterialla?

Iina: Graavilohi, muikunmäti, sienisalaatti.

Otto: Savuporoterriini, mäti, sienisalaatti.

12v: Graavilohi, mätijutut ja varmaankin se bataattilaatikko, missä on pekaanipähkinää.

10v: Kinkku, hernetuuvinki, bataattilaatikko.

6v: Possunpylly, peruna ja graavilohi, ei kypsä lohi vaan se raaka lohi niinku sushilohi

2v: Lelu-jouluruokaa.

4. Onko jouluna kivempaa nähdä pukki livenä, vai se, että pukki käy yön aikana tuomassa paketit kuusen alle?

Iina: Pukki livenä! On helpompaa jos pukki jättää lahjat yön aikana kuusen alle, mutta livepukissa on enemmän tunnelmaa.

Otto: Se, että ei tarvitse nähdä pukkia.

12v: Ehkä yön aikana, koska sitten siinä on koko päivä aikaa mietiskellä mitä sieltä kuusen alta tulee, eikä tarvitse odottaa niin myöhään, että näkee lahjat.

10v: Pukki livenä ofc.

6v: Pukki livenä, koska sit saadaan laulaa joulupukille.

2v: Haluun nähdä joulupukin.

5. Mitä aiot tehdä joululomalla?

Iina: Lukea kirjoja, pelata lautapelejä, syödä konvehteja ja siivota vaatekaapit. Olen odottanut, että olisi aikaa tehdä se!

Otto: Levätä. Pelata pelejä yhdessä ja erikseen.

12v: Varmaan chillata ja silleen en aio rasittaa itteeni liikaa.

10v: Hengaa kavereiden kans, viettää laatuaikaa perheen kans ja pelata Robloxia.

6v: Syödä pipareita ja kattoo tonttuovea ja kattoo joululeffaa.

2v: Tanssia ja pitää juhlamekkoa. Mulla on juhlat tänään.

6. Paras joululaulu:

Iina: Gwen Stefani: You make it feel like Christmas tai Ed Sheeran ja Elton John: Merry Christmas.

Otto: Joku pop-punk versio 12 Days Of Christmasista.

12v: Tykkään kaikista joululauluista, mut ei ole yksittäistä lempparia, koska en kuuntele niitä niin aktiivisesti.

10v: TipTap, OG siis.

6v: Ariana Grande: Santa tell me.

2v: Lilla tomten kom till mig.

7. Lemppari jouluelokuva:

Iina: Holiday tai Yksin kotona 1.

Otto: Elf. Se on klassikko ja se naurattaa edelleen. Taattua Will Ferrelliä.

12v: Varmaan Yksin kotona -leffat.

10v: Home Alone 2

6v: Home Alone 1.

2v: Mikki Hiiri joulu.

8. Lemppari makea jouluherkkusi:

Iina: Kyllä ne on konvehdit! Tai mummun kermatortut

Otto: Vihreät kuulat kunnes ne alkavat ällöttää

12v: Varmaan basic piparit tai joulutortut

10v: Vihreät kuulat

6v: Vihreät kuulat

2v: Pipari.

9. Rakkain jouluperinne?

Iina: Kaikki, ei pysty sanomaan vaan yhtä. Rakastan koko jouluaaton ohjelmaa ja kaikkia tärkeitä perinteitä.

Otto: Joulusauna ja ruuhkaisella haudalla käyminen.

12v: Se, että me aina kokoonnutaan isolla porukalla, eikä olla vaan perheen kanssa yksin.

10v: Isot possupiparit!

6v: Olla perheen kanssa.

2v: – ei vastausta.

10. Mitä laitat jouluaattona päälle?

Iina: Varmaan sen saman punaisen mekon kuin viitenä aiempanakin jouluna. Se on kyllä jo hiutunut melko ohueksi, mutta se on vaan niin kaunis.

Otto: Farkut, musta t-paita ja jouluneule. Silleen, että on mukavaa, mutta vähän edustavampaa/jouluista.

12v: Ehkä mun paljettimekon tai jotain.

10v: Jotain mukavaa, mutta kuitekin jouluisaa. En tiedä vielä.

6v: Sen mun punaisen paljettimekon, mun rusetin ja mun punaiset tossut.

2v: Lilla tomten paita, se on aika kiva!I

Ihanaa viikonloppua kaikille! 


Luukku 15. Iinan joululahjatoiveet

15.12.2023

Mulla on ollut rehellisesti sanottuna tosi vaikeaa keksiä joululahjatoiveita. Sitten kuitenkin jouluaattona on kiva saada lahjoja, enkä haluaisi olla ainoa joka on ilman, siitäkin tulisi ehkä paha mieli. Mutta en voi odottaa mitään kovin ihmeellistä, jos en osaa antaa minkäänlaista suuntaa toiveille Joten pakko siis yrittää! On kyllä yksi juttu, jota olen pohtinut jo pidemmän aikaa ja se on make over. Kyllä, luit oikein. Toivon joululahjaksi make overia. Sillä tavalla oikein kunnon Lizzie McQuire Popstar- tai Paholainen pukeutuu Pradaan -tyyliin, että joku laittaisi mun hiukset ja uudistaisi koko mun tyylin alusta loppuun. Ehkä mitään näin suureellista en oikeasti voi toivoa, enkä halua luopua koko mun vaatekaapin sisällöstä tai vaihtaa sitä, siellä on runsaasti vaatteita, joita rakastan ja haluan käyttää tästä ikuisuuteen.

Mutta ainakin haluaisin tehdä jotain mun hiuksille, jotain tosi radikaalia. Olen kyllästynyt mun omaan väriin, enkä ole käynyt reiluun vuoteen kampaajalla. Olen pohtinut kampaajakäyntiä koko syksyn, mutta mua taas jännittää tehdä muutoksia, kun olen ollut kuitenkin niin iloinen siitä, että olen saanut kasvatettua hiukset pitkäksi taisteltuani katkeilun kanssa koko aikuisiän. Pelkään, että jos kunnolla värjään/blondaan niin ne alkavat taas katkeilla huolella. En haluaisi pitää omaa väriä, mutta en myöskään tiedä minkä väriseksi värjäisin hiukset, tai miten leikkaisin. Haluan pitää ne pitkänä, mutta kuitenkin kaipaisin jotain jännittävää. Siksi se make over, että joku super tyylikäs ammattilainen kertoisi miltä mä haluan näyttää ja sitten toteuttaisi sen. Eli toivon kampaamolahjakorttia.

Toivoisin myös jotain ihanaa kasvojenhoitokurssia tai jotain yhden illan koulutusta, jossa joku ammattilainen (psst! Otto, vaikka @senjafaceimage instasta) kertoisi, miten hoidetaan ja hierotaan yli kolmekymppistä ihoa, koska minä olen jämähtänyt omiin vanhoihin ihonhoitorutiineihin ja huomaan, että iho kaipaisi jotain enemmän kuin osaan sille antaa. Sitten kun vielä samalla saisi jostain kiinnostuksen noudattaa kunnon ihonhoitorutiineja, kasvohierontoja ja muita säännöllisesti. Viime vuonna toivoin ja sain guashakamman, mutta käytin sitä ehkä kolmesti ja sen jälkeen se on pölyttynyt kaapissa. En priorisoinut sitä tarpeeksi, enkä saanut tuloksia. Tänä vuonna toivon siis ennemmin kurssia tai koulutusta, joka auttaa mua pitämään kiinni jostain fiksusta rutiinista.

En tiedä onko tässä kyse jostain viiveellä ilmenevästä kolmenkympin kriisistä vai mistä, mutta tällä hetkellä olen jotenkin ihan hukassa oman ulkonäön kanssa. En tiedä miltä haluan näyttää, eikä mikään oikein tunnu hyvältä. Mutta luotan siihen, että jostain vielä löydän itseni taas. Varmasti tämä liittyy lisäksi siihen, että kuopuksen syntymästä alkaa olla nyt aikaa ja tuntuu, että nyt taas löytyy aikaa ja jaksamista miettiä näitä ulkonäköjuttuja, jotka ovat muuten jääneet ehkä hieman taka-alalle.

Toivon myös uusia Lulu Lemonin Align HR -leggingssejä, sillä kahdet aiemmat alkavat olla melko elämää nähneet, kun olen käyttänyt niitä niin paljon (toiset kolme vuotta ja toiset kaksi vuotta vanhat). Kotihousuina ja esim. ulkohousujen alla menevät edelleen hyvin, mutta ehkä treeneihin kaipaisin jotain freesimpää jo. Tämä on heittämällä mukavin leggarimalli, jota olen koskaan kokeillut.

Lisäksi toivelistalta löytyy lastenhoitolahjakortti! Me ei olla Oton kanssa vietetty kahdenkeskistä aikaa muutamaa tuntia pidempään sitten kuopuksen syntymän (kirjaimellisesti, synnytys oli pisin aika kahdestaan mitä ollaan viimeisen kahden vuoden ja neljän kuukauden aikana saatu), joten kahdenkeskinen aika ja mieluiten ihan yön yli olisi aivan unelma. Oton sisko on ainakin aiemmin antanut meille tällaisia, ja ovat olleet aina ihan maailman parhaita lahjoja.

Jos vielä jotain saan toivoa niin omaa suklaarasiaa, josta voin hitaasti nautiskella joululomalla.


Luukku 14. Ottopapan joulumuistelmat

14.12.2023

En ole aina pitänyt joulusta. Pidin lapsena, suorastaan rakastin joulua, kuten enemmistöllä lapsista on tapana. Onhan siinä hartaassa yhdessäolossa ja talven ihmemaassa jotain todella erikoista, lahjoista puhumattakaan. Aatosta eteenpäin kolme päivää silkkaa euforiaa, jos lipeäkalaa ei lasketa. En koskaan ymmärtänyt sen olemassaoloa. Kala, joka twerkkaa puolitoista tuntia pienestäkin kosketuksesta, ja jonka suutuntuma muistuttaa valmiiksi pureskeltua hyytelöä. Muuten jouluruoka oli ihan, no, syötävää jokseenkin nirson pienen pojan mielestä. Ainakin tarpeeksi syötävää, ettei mikään riittänyt pilaamaan joulun ihmemaata.

Vanhenemisen myötä elämän karuus kuitenkin läsähti päin kasvoja kuin lipeäkala, ja joulun taika oli mennyttä. Yhdessäolo oli edelleen jees, jouluruoka sitäkin enemmän, mutta muuten joulu meni siinä samassa kuin juhannus ja pääsiäinen. Vasta omien lasten opittua ymmärtämään joulua, ja innostumaan kaikesta sen mukanaan tuomasta hömpötyksestä, huomasin minäkin, että ei se joulun taianomaisuus ollut mihinkään hävinnyt. Olin vain ollut liian angstinen ernu nauttiakseni siitä.

Ikinä en kuitenkaan unohtanut niitä lämpimiä muistoja, joita minulle oli lapsuuteni jouluista kertynyt. Sitä kertaa kun yhdessä kemiläisten serkkujemme kanssa pelasimme Mario Kartia, ja serkku meni viimeisen kierroksen finaalimetreillä minun ja veljeni ohi turnausvoittoon. Sitä kertaa kun lapsuudenystäväni ja hänen siskonsa lauloivat joulupukille joululauluja, enkä minä tuppisuu voinut kuin ihailla heidän rohkeuttaan. Sitä kertaa kun olin kerran itse joulupukkina, 10 vuotta nuoremman siskoni iloksi, joka oli niin ahdistunut tästä ilmestyksestä, että ei tajunnut sen olevan minä.

Yksi ehdottomista lempimuistoistani on kuitenkin Saariselältä, isäni entisen työpaikan mökiltä, jossa vietimme satunnaisesti joulua tuttavien tai suvun kanssa. Mökki oli iso, ja suunniteltu selkeästi useammalle seurueelle. Mökin takaovelta pääsi suoraan sisään pitkälle käytävälle, jonka molemmin puolin sijaitsi useampi hotellimainen majoitustila omilla vessoilla, osasta löytyi jopa suihku. Käytävän toinen pää aukesi isoon korkeakattoiseen yhteistilaan josta löytyi kattava mökkimäinen perusvarustus. Iso kuvaputkitelkkari, takka, vanhoja sohvia, kirjoja ja shakkilauta. Muistan mökissä kerran jopa olleen toisen perheen meidän porukan lisäksi. Yleensä siellä ei kuitenkaan ollut ketään muita sen kaukaisen sijainnin takia. Koko helahoitoon kuului myös erillinen iso saunarakennus, jostain syystä uima-altaalla varustettuna, sekä tarinan kannalta oleellinen talonmies.

Eräänä jouluna, kun jouluruoat oli innostuksen varjostamana saatu nieltyä ja vanhempamme olivat vihdoinkin nousseet pöydästä, kuikuilimme veljeni kanssa kärsimättöminä yön pimeyteen. Juoksimme ikkunalta toiselle kurkkien pihalle, jossa oli niin pilkkopimeää, että yhtä hyvin olisi voinut vetäistä paperipussin päähänsä ja etsiä pukkia vaatekomerosta. Oli miten oli, tuntui, että pukki oli myöhässä, ja pieni paniikki alkoi ehkä hiipimään  päälle.

Eipä aikaakaan, kun ovi kuitenkin kävi, ja sisälle astui tuttu punanuttuinen karvanaama. Karvanaama, jolla oli jostain syystä maiharit ja maastohousut joiden vyöstä roikkui poronsarvesta tehty puukko. Olimme veljeni kanssa tarpeeksi vanhoja ymmärtääksemme että kyseessä ei ollut “perinteinen” vuokrapukki, vaan mökin talonmies. Pukki oli kuitenkin pukki, ja joulu oli taas täydessä vauhdissa.

Vasta näin aikuisiällä sain kuulla, ettei talonmiehen ollut alunperin pitänyt tulla pukiksi ollenkaan. Hän oli vain kaivanut jostain kaapista vanhat pukintaimineet ja tullut pelastamaan päivän, kun porukoittemme tilaama vuokrapukki oli onnistunut sammumaan vähän matkan päässä sijaitsevan hotellin aulabaariin.

Eihän me mitään lapsena mistään tiedetty. Vanhemmat pitivät tämän aaton kriisin visusti omana tietonaan, ja tekivät parhaansa, ettei tämä vastoinkäyminen vaikuttaisi meidän jouluun ja sen taianomaiseen tunnelmaan.

Siksi meidän aikuisten on hyvä välillä muistaa, että joulu ei ole pelkästään samoja vanhoja korvamadoiksi yltyviä joululauluja, juhlastressiä, työkiireitä, siivouspaniikkia ja kokkishowta. Ne eivät ole niitä asioita, mitkä yleensä jäävät joulusta mieleen, varsinkaan lapsilla.

Pysähdytään, nautitaan, hengitetään ja fiilistellään hetki. Autetaan niin omia kuin muidenkin pieniä luomaan niitä hyviä muistoja parhaamme mukaan, sillä koskaan ei voi tietää kuinka pitkälle ne elämässä kantavat.


Luukku 13. Taapero selittää joulusanat

13.12.2023

Klassikkoluukun paluu, kun vihdoin meidän taapero on sopivan ikäinen ja puhuu sen verran, että haastattelun voi hyvin tehdä! Mua nauratti kyllä niin paljon kun haastattelin häntä ja samalla nauroin kun luin meidän kolmosen vastauksia hänelle 3-vuotiaana tehdystä haastattelusta. Näitä  on niin hauska lukea myöhemmin ja muistella.

TONTTU

2v: – Tonttulakki! Täää *heiluttaa kättä kuin heiluttaisi taikasauvaa*. 

Minä: – Ai taikooko tontut?

2v: – Joo!

JOULUKUUSI

2v: –  “siin on joulukuusi” – *osoittaa joulukuusta*. – Joulukuusi koristellaan.

JOULUSUKKA

2v: – Nää on joulusukat *osoittaa omia sukkia, joissa on joulupukki*

PIPARI

2v: – Mä haluun piparin, isi mä haluun piparin. *asettuu makaamaan sohvapöydälle*

LANTTULAATIKKO

2v: – Tää on tonttulaatikko! *osoittaa lattiatyynyä*

JOULURAUHA

2v: – Poro-joulurauha. 

JOULUTÄHTI

2v: – Tää on joulutähti! *osoittaa ikkunassa olevaa paperitähteä* – tuikii tuikii tähtööneen, hän alkaa laulaa. 

KORVATUNTURI

2v: – Tää on korvatunturi *osoittaa omaa korvaa*. – siellä korvassa. 

JOULUPUKKI

2v: – Lapset. Noin päin käsillä tekee. 

KULKUNEN

2v: – Ei tiedä. (hän kirjaimellisesti sanoo aina ”ei tiedä”, eikä ”en tiedä”) 

MIKÄ ON PARASTA JOULUSSA?

2v: – Tonttulakki! Kakkuu syödään! Jultomte! Hyvää joulua vaan! 

Olipas ihana haastatella häntä, hän on niin hauska tyyppi! 2-vuotias on nyt siis kaksi vuotta ja neljä kuukautta vanha ja ihan superpuhelias ja reipas ja niin symppis ja sydämellinen tyyppi. Hän aloitti elokuussa dagiksen, mikä jännitti mua kovasti etukäteen, koska hän oli ennen sitä ollut niin tiiviisti meidän vanhempien ja sisarustensa kanssa. Hän kuitenkin tottui tosi nopeasti ja olin jännittänyt aivan turhaan. Hänellä on ollut niin hieno syksy dagiksessa ja olen niin iloinen, että hän viihtyy siellä. Tämän viikon jälkeen taapero jää jo joululomalle ja lomailee meidän kanssa kolmisen viikkoa. Hän on oppinut paljon hyödyllisiä taitoja syksyn aikana ja tällä hetkellä on ihan kaikessa sellainen kunnon minä itse -vaihe menossa. Mahtavaa seurata hänen kasvua ja touhuja ja tutustua häneen päivä päivältä enemmän. Ollaan niin onnekkaita, kun saatiin vielä tällainen mahtava nelonen meille <3

Ihanaa Lucianpäivää! Me päästään tänään katsomaan lasten Lucia-esitystä!