Postaus on tehty yhteistyössä Papu Storiesin kanssa.

Saimme lapsille ja mulle itselleni vähän etukäteen jotain ihanaa: vaatteita Papun upouudesta SPLIT -mallistosta, joka tulee myyntiin Lapsimessuilla perjantaina ja jälleenmyyjille lauantaina. Split-mallistossa on keväisiä värejä color block-tyyliin yhdistettynä, ja se on käytännöllinen ja kaunis. SPLIT-mallistoon kuuluu kaikkia Papun klassikoita uudella twistillä, sekä aivan uudenlaisia ihanuuksia. Mä innostuin myös noista aikuisten vaatteista joita itselleni sain. Nyt voidaan mätsäillä lasten kanssa ihanasti!

Split-mallistossa on mustan, harmaan ja valkoisen lisäksi raikasta keltaista, kirkkaan sinistä sekä ihana persikkaisen vaaleanpunainen sävy pale peach. Mä valitsin lapsille vaatteita tuon herkullisen pale peach-sävyn ympärille, kun se arvatenkin vei mun sydämen. Kunhan palataan täältä Oulusta kotiin niin lapset saavat taas sulautua sohvaan, eikun.

Papun SPLIT-malliston kaikki tuotteet on valmistettu alusta loppuun asti Suomessa Nokian Neulomolla, mikä on valtava plussa ja hieno juttu. Vaatteet ovat materiaaliltaan Papulle ominaisesti sertifioitua luomupuuvillaa mikä on myös tärkeä asia. Käännettävät resorit ja tuplanepparit bodyissa pidentävät vaatteiden käyttöikää tuntuvasti, ja esimerkiksi Novalla on ollut jo reilusti yli kuukauden käytössä samat patch-leggarit ja Papun nakkipöksyt vaikka neiti on venähtänyt syntymästään jo pian 13cm.

Tiaran asussa on makea SPLIT -huppari mustan ja persikan sävyssä, harmaa pool top sekä mustat culottes-housut ja harmaa rusettipanta. Myös itselleni mä valkkasin mustat culottesit ja harmaan pool topin ihan tarkoituksella niin me sovitaan yhteen, esikoinen oli ihan innoissaan kun saa samistella äidin kanssa. Tipa on meidän hupparityttö ja hän rakastaa tuon Split-hupparin reilun kokoista huppua johon voi piiloutua.

Zeldalla on suloinen pale peach -värinen Kanto -mekko, klassikko -vinoraitaleggingssit sekä Split bomber ja rusettipanta myöskin pale peach -sävyssä. Tuo bomber yllättäen olikin yksi meidän lemppareista, jo moneen kertaan blogissa mainituista syistä: bomberit vaan ovat helppoja ja monikäyttöisiä. Itselleni valitsin mustan Split bomberin kruunaamaan asuni, ja collegekankainen bomber menee hyvin näin viileillä ilmoilla vielä oikean takin alle. Kesällä siitä tulee varmasti mun luottotakki, toistaiseksi se toimii luottojakkuna takin alla. Ei kai se ole yhtään hassua että on kaksi bomberia päällekäin?

Novan asussa on jo aiemmin ilmestynyt ihanan värikäs earth-body, sekä pale peach -sävyiset patch-housut ja pale peach -rusettipanta. Nova ei yllättäen inhonnut rusettipantaa ollenkaan vaikka hän ei yleensä päähineistä tykkääkään. Pelkäsin että jää vain haaveeksi tämän pannan käyttö, mutta hyvin se näytti pysyvän neidillä päässä eikä ollenkaan aiheuttanut vastalauseita.

Tykkään siitä miten kaikki Papun kevään eri droppien vaatteet sopivat sävymaailmaltaan harmonisesti yhteen ja mäkin voin yhdistellä meidän aiemmin ostettuja ja saatuja Papuja näihin uusiin ihanuuksiin. Tykkään myös siitä että tietyt klassikot toistuvat mallistosta toiseen, kuten rusettipannat ja vinoraidat. Meillä ei ole aiemmin näitä rusettipantoja tai -pipoja ollutkaan mutta nyt kun saimme ensimmäiset niin luulen että ne ovat tulleet jäädäkseen. Olivat niin suloisia kaikki kolme ruseteissaan, vai mitä!

Kaikki vaatteet saatu Papulta yhteistyön merkeissä.

Jos haluatte päästä shoppailemaan SPLIT-mallistoa ekojen joukossa niin kannattaa suunnata viikonloppuna Lapsimessuille Messukeskukseen, sillä vaatteet tulevat myyntiin siellä päivää aiemmin kuin muualla. SPLIT-mallistoa on saatavilla Lapsimessuilla perjantaista alkaen Papun osastolta 6e2 ja jälleenmyyjille mallisto tulee myyntiin lauantaina.

Saan arpoa Papun kanssa vielä 2×2 lippua lapsimessuille! Kenen asu oli sun lemppari tässä postauksessa? Kommentoi vastauksesi ja olet mukana kahden 2hlö lippupaketin arvonnassa! Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta päättyy keskiviikkoaamuna klo 9.00 jotta liput saadaan ajoissa perille.

Ihanaa päivää kaikille!

Moikka ihanat! Me ollaan vietetty pääsiäistä täällä mun tädin luona Oulussa, ja samalla juhlittiin pienesti nelivuotiasta Zeldaa kun varsinaiset juhlat on sitten myöhemmin kun mennään kotiin. Perjantai kului synttärilahjaostoksilla, lauluesitystä tsekatessa Ideaparkissa  ja illalla synttärikakun ja synttärilahjan kokoamisen merkeissä. Mun täti leipoi ihan mielettömän hyvää mansikkavoikreemikakkua Zeldalle, ollaan syöty sitä nyt muutama päivä tässä. Zelda valitsi itselleen syntymäpäivälahjaksi Bellen Legolinnan jonka he rakensivat Oton kanssa heti perjantaina, ja sillä on leikitty siitä asti.

Tytöt ovat touhunneet mun serkkujen kanssa ja ulkoilleet ja riehuneet ja mä olen pitänyt täällä kauneussalonkia ja värjännyt mun serkun hiukset siniseksi, niistä tuli aika makeat vaikka itse sanonkin. Eilen käytiin mun mummolassa näyttämässä Novaa mun isovanhemmille ensimmäistä kertaa. Neiti nukkui niin makoisasti mummolan keinutuolissa mun sylissä ja nukahti siinä niin syvään uneen että kun lähdettiin käymään mummolan jälkeen Valkeassa ostamassa Otolle housuja, niin Nova nukkui vielä koko senkin reissun ajan.

Illalla lapset olivat pihalla sillä aikaa kun järkättiin mun tädin ja hänen miehensä kanssa lapsille pääsiäismunajahti. Mun tädin mies oli askarrellut ihan superhienot kartat kaikille viidelle mukulalle ja kartassa oli yhdeksän rastia joista jokaiselle löytyi yksi muna. Voin kertoa että täällä oli aika iloisia tenavia sen jahdin jälkeen, oli ihana katsoa lasten intoa. Pääsiäinen on saanut jotenkin paljon suuremman merkityksen mulla lasten myötä, kun saa ilahduttaa heitä ja tehdä kaikkea hauskaa. Onneksi he sentään säästivät munia myöhemmäksikin eivätkä popsineet kaikkia heti.

Tällä hetkellä Otto on mun tädin miehen ja kaikkien isompien lasten kanssa Virpiniemen ulkoilualueella pulkkamäessä ja pokemonjahdissa, ja mä jäin Novan kanssa tänne kun hän nukkuu päiväunia ja mulla oli sopiva sauma tarttua läppäriin. Täällä on kyllä niin ihanan rento meininki, ei voisi parempaa pääsiäistä ollakaan. Ja ihana nähdä läheisiä kunnolla pitkästä aikaa, kun ei oltu käyty Oulussa niin pitkään aikaan. Rakastan sitä kun on paljon ihmisiä ympärillä ja meillä on täällä niin kivaa joka kerta kun tullaan.

Mua vähän houkuttelisi leipaista kinderkakkua vielä kun tuo synttärikakku alkaa vedellä viimeisiään, pitääpä katsoa jos mun tädin kanssa innostutaan vielä leipomaan sellainen tässä illan päälle. Pääsiäisenähän saa herkutella eikö vaan! Sehän sopii hyvin vaikka leffaherkuksi kun ajateltiin tässä illan päälle vuokrata vielä Tatu ja Patu -elokuva Elisa viihteestä ja tsekkailla se porukalla. Se vaikuttaa niin hauskalta ja Tatu ja Patu on ihan mun lemppareita, en malta odottaa että päästään katsomaan se.

Toivottavasti pääsiäisen juhlinta sujuu teilläkin kaikilla hyvin <3 Ihanaa sunnuntaita!

Toimin vuoden 2017 ajan Liberon Ambassadorina, ja tämä postaus on osa Liberon ja Lifien kaupallista kampanjaa. Kirjoitin viimeksi Libero Ambassador -postaussarjassa Libero Baby Buzz -rannekkeesta ja siitä miten itse uskon puolison kokevan raskausajan, mutta tänään on aika päästää ihan oikeasti Otto ääneen. Otto sai kirjoittaa ylös omia ajatuksiaan koskien sitä miten hän on kokenut nämä meidän kolme yhteistä vauvanodotusaikaamme.

Otto: ”Näin miehenä on minun tunnustettava että vaimoni raskaudet ovat olleet minulle kovin hämmentäviä aikoja. Olen aina ollut täysin perillä siitä että vaimoni sisällä tapahtuu muutoksia ja että jos kaikki menee hyvin kasvaa perheemme väkiluku taas yhdellä. Mutta siihenhän se jäi, tietoisuuteen. Varsinkin raskauden alkuvaiheilla kun vaimoni aivan varmasti tuntemat potkut saattoivat minun näkökulmastani olla myös voimakkaita suolistoliikkeitä, oli konkreettisin indikaattori lähestyvästä lapsesta alati lisääntyvät, minun alusvaatteitanikin pienemmät bodyt. Siinä on paljon mihin sopeutua. Eikä sopeutumista auttanut se että siinä missä synnyttäneet ja odottavat äidit usein päätyivät puhumaan tuntemuksistaan, oli meidän miesten keskeinen jutustelu tasolla ”höhö kakkavaippoja”.

Siitäkin huolimatta koen että niin aikoinaan tulevana kuin nykyisenäkin isänä on roolini aina ollut selkeä. Puolisoni, eli äidin tukeminen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Oli kyse sitten vesilasin hakemisesta liikkumista hankaloittavan vatsan takia tai koko arjen pyörittämisestä lääkärin määräämän vuodelevon takia, on miehen tehtävä mitä miehen on tehtävä. Siinäkin vaiheessa kun vatsamme kasvoivat kilpaa, toisella lähestyvän uuden elämän synnyttämisen johdosta, toisella lähinnä epäterveellisen mutustamisen takia, en minä kertaakaan kokenut että olisin hukannut tieni tai edes välttämättä tehnyt tarpeeksi. Vaikka vähän välillä väsyttikin, oli minulla tehtäväni.

Tunnustan kuitenkin olevani jossain määrin puolueellinen. Esikoisemme kun aloittaa tänä keväänä jo eskarin, on täysin mahdollista että katselen ensimmäistä odotusaikaa vaaleanpunaisin lasein. Ensimmäisen raskauden yhteydessä ei minulla edes käynyt mielessä että minä olisin ehkä voinut jäädä vanhempainvapaalle, toisin kuin nyt kolmannen kohdalla. Vaikka koen että roolini isänä on aina ollut selkeä, on myös erittäin todennäköistä että siihen sopeutuminen oli ensimmäisellä kerralla hieman rankempaa kuin nyt näin vanhana konkarina.

Yksi asia on kuitenkin varma, ja koskee niin minua kuin muitakin tuntemiani synnytyksessä mukana olleita isejä. Oma jälkikasvu konkretisoituu hyvin nopeasti kun sen pienen rakkauden täyteisen nyytin saa ensimmäistä kertaa syliinsä. Kun oikeasti tuntee ne liikkeet ensimmäistä kertaa.”

Sellaisia ajatuksia Otolla raskausajoista, eli aika hyvin taisin itsekin olla perillä siitä mitä mieheni on tuntenut. Puolison on kovin vaikea olla raskaudessa yhtä mukana kuin äiti on, koska kaikki muutokset tapahtuvat äidin kehossa. Joku toinen puoliso saattaa tietysti tuntea aivan eri tavalla, mutta näin meillä. Ja mä ymmärrän sen paremmin kuin hyvin.

Libero haluaa auttaa puolisoita olemaan mukana raskaudessa, ja siksi Libero on kehittänyt Baby Buzz -rannekkeen, jolla äiti voi lähettää puolisolleen viestin, pienen värinän eli ”buzzin” aina kun vauva liikkuu. Tästä aiheesta nousi viimeksi todella hyvää keskustelua kun kirjoitin Libero Baby Buzz -rannekkeesta ensimmäistä kertaa. Toiset äidit kokivat sen aivan höpöhöpönä, toiset taas olivat sitä mieltä että se on aivan loistava väline joka tuo ajatukset vauvasta puolison arkipäiviin helposti ja hauskasti mukaan.

Rannekkeen ei ole millään tavalla tarkoitus simuloida sitä miltä vauvan liike tuntuu, vaan ainoastaan tuoda ajatus vauvasta puolison mieleen ja muistuttaa siitä että tuleva pikkutyyppi siellä elämöi ja voi hyvin. Tämä auttaa luomaan mielikuvia tulevasta vauvasta ja helpottaa mahdollisesti valmistautumista tulevaan vanhemman pestiin. Jos olet hieman skeptinen mutta idea kuulostaa hauskalta: kokeile ihmeessä, sillä rannekkeen käyttöön ottaminen ei maksa sinulle tai puolisollesi senttiäkään.

Libero Baby Buzzin voi lainata Liberolta ilmaiseksi (kyllä, luit ihan oikein) sinulle ja puolisollesi. Rannekkeen voi tilata aina raskausviikolle 35 asti, ja siinä on n. kahden viikon toimitusaika. Libero Baby Buzz toimii Applen puhelimissa, joissa on käyttöjärjestelmäiOs 9 tai uudempi, sekä bluetooth -yhteys. App storessa on saatavilla Baby Buzz-sovellus jonka avulla rannekkeet toimivat, ja appi on ladattavissa iPhone 4S-mallista eteenpäin. Mene osoitteeseen libero.fi/babybuzz ja tilaa ranneke ilmaiseksi lainaan!

Miten teidän puolisot ovat kokeneet vauvan odotuksen? Onko siinä ollut helppoa olla mukana?

Pakko nipistää itseäni että uskon sen todeksi, viimeinen arkiviikko tällaisena kuin arki on kevään ajan ollut, on käsillä juuri nyt. Ylihuomenna me lähdetään Ouluun ja meidän loppuvuosi voi alkaa. Ja se näyttää vapaalta ja siltä että voidaan tehdä ihan mitä vaan, ai että mä odotan sitä. Nyt tietty on Oulun reissu tulossa, ja lisäksi ostin meille Tukholman risteilyn heti Vapun jälkeen, niin mennään pyörähtämään pienesti siellä, mutta sitten meillä ei ole mitään mikä sitoisi meitä pakosti mihinkään. Koko vuosi on ihan avoinna, kaikki on mahdollista. Voidaan ottaa äkkilähtö jonnekin päivän varoitusajalla, tai voidaan ajaa autolla Ouluun vaikka kerran kuussa. Jotenkin ihan kreisi ajatus, mutta niin ihana.

Ei sitä kovin usein elämässä tule vastaan tällaisia mahdollisuuksia, mitä yrittäjyyden ja vanhempainvapaan yhdistäminen tällä hetkellä tarjoaa. Tämä on myös viimeinen vuosi kun on mahdollista olla oikeasti vapaa tekemään mitä vaan, sillä ensi vuonna esikoinen menee jo kouluun eikä sieltä olla niin vain pois, kun eskaristakin vapaata pitää jo erikseen anoa. Olen kyllä aika todella kiitollinen siitä miten asiat juuri nyt ovat, ja onnellinen siitä että Otto halusi käyttää tämän mahdollisuuden olla Novan kanssa kotona ja antaa mun tehdä täysillä mun hommia.

Olen onnekas kun mulla on työ joka tämän mahdollistaa, mä kun voin tehdä töitä missä vaan enkä ole sidottu kellonaikoihin, ja mulle jää paljon aikaa olla myös Oton ja lasten kanssa. Tullaan varmasti molemmat valottamaan ajatuksia tulevasta vuodesta (ja siitä miten sen toteuttaminen sujuu) vielä täällä enemmänkin, nyt oli vaan pakko päästää nämä virtuaaliset ilon kiljahdukset tähän ruudulle.

Novalla oli aivan loistava maanantai, hän nukkui kahdet pitkät kolmen tunnin päiväunet ja leikki oikein tyytyväisenä pitkiä pätkiä leikkimatolla. Viime yö sen sijaan sujui nyt monella heräilyllä ja tämä päivä on ollut myös kovin katkonainen unien osalta, pisimmät päiväunet olivat aamulla puoli tuntia. Olin aamulla niin väsynyt yllättävän heräilyn vuoksi että olisin voinut juoda kymmenen kuppia kahvia (join yhden) ja laittaa tulitikut pitämään silmiä auki.

Kenties se torstaina saatu rotarokote vaikuttaa vielä jonkin verran, mene ja tiedä. Onneksi imetyshormonit auttavat ja puolen tunnin koomailun jälkeen olin jo ihan suhteellisen pirteä. Ja onneksi Otto on niin ihana, että töistä tultuaan hän nappasi kaikki kolme tyttöä mukaansa ja lähti käymään heidän kanssaan postissa ja leikkipuistossa. Sillä aikaa mä sain tehtyä yhden työjutun loppuun jonka deadline puski päälle, sekä tämän postauksen. Vaikka nämä pari kuukautta molempien vanhempien työntekoa ja pikkuvauva-arkea yhdistellen ovat olleet välillä hieman rankkoja niin hyvin me ollaan selvitty kuitenkin. Todellakin tämä on ollut sen arvoista, että pian saadaan olla molemmat kotona ja vain toinen meistä työskentelee.

Kiitos muuten aivan hurjasti eiliseen ulkoasun muutos -postaukseen tulleesta palautteesta! Olen tosi otettu teidän kauniista sanoista, ja ihana kuulla että ymmärrätte hyvin mun ajatuksia muutoksesta. Mua jännitti hurjasti etukäteen koska tottakai muutos aina pelottaa, mutta nyt on hyvä fiilis. Jotenkin tuntuu paljon kivemmalta nyt taas miettiä postausten visuaalista ilmettä, kun ulkoasu on raikas ja uusi.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Olen kypsytellyt ajatusta blogin uudesta lookista jo pidemmän aikaa, ja viikonlopun aikana mä vihdoin lähdin rakentamaan sellaista ulkoasua joka tuntuu musta juuri nyt hyvältä. Mun blogissa on aina ollut melko näyttäviä bannereita, ja vaikka ne ovat toisaalta hauskoja niin pikkuhiljaa, kenties iän myötä, mä oon alkanut kaivata sellaista rauhallisempaa ilmettä. Selkeyttä ja helppoa pohjaa kaikenlaisille postauskuville. Pitkän aikaa on jo tuntunut että sekasortoinen värioksennusbanneri (niin paljon kuin violettia tukkaa ja värejä rakastankin), riitelee kaikkien mahdollisten kuvien kanssa jollain tapaa.

Nyt blogin ilme antaa tilaa värikkäille kuville, eikä hyppää silmille niin voimakkaasti. Ehkä se on myös vähän aikuisempi, vaikka en itse välttämättä olekaan. Aikuisuudesta puheenollen, sen verran olen kasvanut tässä vuosien varrella, että blogin nimi tuntuu vuosi vuodelta vähemmän multa itseltäni. 19-vuotiaana se oli hauska läppä, mieleenpainuva hupilause jonka vaan nappasin biisin sanoista blogin nimeksi. Nykyään blogin nimi on suuri osa koko blogin brändiä, kenties sellainen osa jota voisin pikkuhiljaa jo häivyttää, niinkuin olen tässä pitkään tehnytkin. Somekanavissa olen kaikkialla nimellä @iinalaura, eipä tuota blogin nimeä mitenkään fiksusti saisi niihin lisättyäkään kun se on niin pitkä.

En aio luopua blogin nimestä edelleenkään kokonaan, koska se on iso osa mun blogia. Edelleen se kulkee mukana, mutta nyt se on ehkä vähän hillitympi. Se ei ole se ensimmäinen asia joka näkyy ja syöksyy silmille. Se on siinä edelleen niille jotka siitä tykkäävät, mutta se ei ehkä karkota pois niitä joista se on liian outo, huvittava tai hölmö. Tai en tiedä? Mitäpä minä tietäisin, teitä on siellä ruutujen takana kuukausittain melkein 100 000 uniikkia ihmistä joilla on kaikilla omanlaisensa maku, kaikkia ei varmasti voi miellyttää. Siksi päätin tehdä ulkoasun ja nimen kanssa juuri niin kuin musta itsestäni tuntuu, ja tältä musta just nyt tuntuu.

Joku kerkesikin jo kommentoimaan että uusi banneri on todella tylsä. Mulle se on tyhjä kangas, joka jättää tilaa luovuudelle joka päivä. Ja eiköhän mikä tahansa ole tylsä jos sitä usein katselee, ainakin itse aloin olla vanhaan kuvaan melko kyllästynyt.

Samalla tätä ulkoasun uudistusta tehdessäni tajusin että blogin 6v -synttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia. Uskomatonta että tätä matkaa on takana jo pian niin pitkä aika! Ensi kuun alussa on varmasti luvassa jotain kivoja synttärijuttuja ja ehkä sellaista perinteistä vuosikatsausta että mihin nämä kuusi vuotta ovat blogiani (ja elämää siinä mukana) vieneet. Paljon on muuttunut siitä mistä lähdettiin, ja tämä muutos oli nyt sopiva etappi tähän väliin. Nyt tuntuu taas enemmän omalta itseltä.

Ihanaa maanantain jatkoa kaikille <3