Pyörähdettiin eilen reissu Tampereen lähellä Oton isoisän luona. Ajokeli oli ihan mahdottoman hirveä sekä mennessä, että varsinkin tullessa, mutta onneksi Otto on varma kuski eikä tarvinnut hänen kyydissään pelätä. Ehjinä selvittiin. Oli tosi mukava käydä siellä suunnalla pitkästä aikaa, ja lapsetkin tykkäsivät kovasti. Siellä oli myös kissa ja lapset olivat tietysti ihan intona kissasta. Itse kissa-allergisena pysyttelin kohteliaan etäisyyden päässä, vaikka allergialääke onneksi auttoikin eikä mulle tullut mitään oireita.
Oton isoisän luota ajeltiin vielä läheiseen Lempäälän Ideaparkkiin, joka olikin vähän isompi kuin Oulun vastaava! Mä en ollut koskaan ennen Ideaparkissa käynyt ja olihan siellä lääniä missä pyöriä. Me ei haluttu ajaa koko paluumatkaa pimeällä joten ei hirveän kauaa siellä oltu mutta kerkesin mä ostaa lapsille pari uutta kivaa vaatetta Kappahlista, Zeldalle kaktuspöksyt ja Tiaralle tiipiipaidan. Tänä keväänä edellämainitut tuntuvat olevan kovia hittejä kaikissa lastenjutuissa niin sisustuksessa kuin vaatteissakin, ja ennustan että kaktusfanina meiltä tulee erilaisia kaktusjuttuja löytymään kyllä jonkin verran.
Tänään ollaan vietetty ihan rauhallista kotipäivää sitten vaan, aika lailla siivoillen ja leikkien. Mä keräsin lasten kaapeista kaikki pieneksi jääneet vaatteet ja pesin niitä oikein urakalla, sillä parin viikon päästä on luvassa yksi aika siisti tapahtuma jossa mulla on oma kirppispöytä! Siitä lisää myöhemmin, mutta sanon jo etukäteen että jos on ajatuksissa lähteä kaupungille tai tulla Helsinkiin niin 5.3. löytyy Kampista kaikkea kivaa. Lapset auttoivat mua lajittelemaan vaatteita ja yhdessä valkattiin myös parit pieneksi jääneet jutut jotka kuitenkin säästettiin, kun ne olivat niin lemppareita.
Ollaan tehty ihan niitä perusjuttuja, syöty itsetehtyjä hamppareita, käyty esikoisen kanssa viemässä roskia räntäsateessa, kasteltu yhdessä kukkia ja vähän on lapset saaneet pomppia sängylläkin. Roskienvientireissulla esikoinen sanoi ihanasti, että hän voi aina olla mulle se kaveri joka tulee räntäsateeseenkin viemään roskia mun kanssa. Meinasi tulla tippa linssiin. Ne on ne pienet ihanat arkiset jutut, jotka elämästä tekee oikeasti elämisen arvoista. Ja lasten kanssa niitä juttuja riittää, ei mulla ainakaan ennen lapsia ollut ketään joka olisi hihkunut onnesta kun ilmoitan että roskapussit ovat täynnä.
Mä olen maailman kiitollisin siitä, että mulla on näin ihana perhe jonka kanssa jokainen minuutti tuntuu lahjalta. Ihan sama sisältääkö se minuutti huutavan lapsen, räkää valuvan nenän tai vessapaperirullan joka on tyhjä juuri silloin kun toinen lapsista on pöntöllä ja toinen potalla ja olisi kiire lähteä jonnekin. Mitään ei saa ottaa itsestäänselvyytenä, sen jos jonkin mä olen oppinut tässä elämässä.
Menipä diipiksi yhtäkkiä, mä olen jotenkin ollut ihan ajatuksissani koko viikonlopun ja miettinyt vaikka ja mitä. Oikeasti mun piti vaan kirjoittaa meidän kivasta viikonlopusta. Mutta joskus näinkin!
Aivan ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti huomenna paistaisi aurinko!
Pitkästä aikaa mä jaan teille meidän lasten parhaita juttuja viime viikoilta ja kuukausilta! Näitä on niin hauska aina kirjoitella ylös ja lukea myöhemmin, ja sitten aina ihmetellä jälkeenpäin että onko ne oikeesti tosiaan sanoneet noin. Meillä molemmat lapset ovat aikamoisia persoonia, ja heiltä tulee sellaista settiä välillä että ei meinaa naurusta tulla loppua. Ainakin on asenteet kohdillaan, ja selkeästi äidiltä ja isiltä ja muilta tärkeiltä aikuisilta kopioitu sanoja, puhetyyliä ja vitsejä.
1. T: ”Kato äiti, mä syön tätä banaania niinkuin apinat!”
Z: ”Onks hyvää, apina?”
2. Z: ”Mun vauvapäivä on kohta.”
T: ”Mitä silloin tapahtuu?”
Z: ”No mä synnyn varmaan.”
3. T: ”Äiti, voidaanks me mennä Antti Tuiskulle kylään?”
4. Z: ”Äiti sillon kun te olitte isin kans pieniä, niin te olitte ihan sikapieniä.”
5. T: ”Mua vähän vaivaa tääl päässä se että mun ilmapallo poksahti. Ei mua sureta, mut ihan pikku tippa vaivaa.”
6. T: ”Mä oon niin hurja et haluun aamul syödä chilijugurtin.”
7. Ä: ”Mitä äiti tekee työksi?”
Z: ”Vetää mua rattaissa ja pyöräilee.”
8. Z: ”Äiti, miten eskimot suutelee?”
Ä: ”Ne tekee sen nenällä.”
Z: ”EI! Ne tekee sen pyllyllä!”
9. Z: ”Mulla on jo neljä makaronia mahalaukussa!”
T: ”Ja aika monta lattialla.”
10: T: ”Musta tuntuu että mä oon jo aikuinen kun mulla on nii pitkä tukka.”
Z: ”Musta tuntuu et mä olen isi.”
Joo, että sellaisia ipanoita tässä huushollissa! Nämä ovat vaan jäävuoren huippu, ne jutut jotka olen muistanut/voinut kirjoittaa ylös. Usein ne parhaat jutut tulevatkin just silloin kun ei ole kynää eikä paperia missään lähimaillakaan. Tosin aika monet hyvät keskustelut me käydään nimenomaan ruokapöydässä yhteisten aterioiden aikana. Mulle lasten kanssa yhdessä syöminen aina kun mahdollista on tosi tärkeää, ja toivon että se on tapa joka säilyy niin pitkään kuin mahdollista. Vielä sittenkin kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois kotoa, olisi ihanaa kerääntyä edes kerran viikossa yhteisen pöydän ääreen syömään, elleivät lapset sitten lennä kauemmas maailmalle.
Kertokaa ihmeessä teidän lasten/kummilasten/sisarusten/muiden lasten viime aikojen parhaita juttuja, mä haluan hihitellä! 😀
Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte muntyöpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.
Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.
On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100% ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.
Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.
Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.
Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3
Tilasin Gugguulta ekasta dropista tytöille ihanat mekot ja legginssit! En vaan voinut vastustaa niitä ihania frillamekkoja liehuhelmoilla ja kapeilla olkaimilla, enkä myöskään superhyvälaatuisiksi käytössä osoittautuneita legginssejä, joissa on eriväriset lahkeet. Tilasin esikoiselle mintunvihreän mekon ja musta-mintunvihreät legginssit, ja kuopukselle mustan mekon ja musta-vaaleanpunaiset leggingssit. Mä tykkään myös kovasti Gugguun mitoituksista, jotka eivät ole liian reiluja vaan vastaavat kokoa suht hyvin, ja ovat sopivan kapeita etteivät roiku vaikka ottaisikin vähän reilumpaa kokoa.
Tytöt ihastuivat uusiin vaatteisiinsa ihan hulluna, ja eivät olisi malttaneet riisua mekkoja edes nukkumaan mennessä. Leggingssit taisivatkin vilahtaa jo aiemmassa postauksessa, eivätkä näy näissä kuvissa.
Musta tuntuu että meidän neiti kohta-3-vuotta on venähtänyt viimeisen kuukauden aikana ainakin kilometrin ja ottanut harppauksen eteenpäin vähän kaikessa. Jotenkin se ihana vauvamaisuus alkaa hävitä, ja tilalle on kasvamassa (ihan yhtä ihana) iso ja omatoiminen tyttö. Hänen hiuksensakin ovat kasvaneet viimeisen kuukauden aikana niin että kahden letin laittaminen ei ole enää rakettitiedettä ja otsatukka valuu silmille ilman Pinkie Pie-pinniä (tai Raimbow Dashia). Hän on tullut entistä makutietoisemmaksi omasta vaatetuksestaan ja ulkonäöstään, ja sekä kampauksen että vaatetuksen valinta on tosi tarkkaa. Päiväkodissakin on oltava mukana glitterinen käsilaukku, joka hihityttää hoitajia.
Esikoinen taas on vaatteiden suhteen edelleen yhtä huoleton kuin aina. Hän laittaa päälleen mitä äiti valitsee, ainoa mistä hän on tarkka on sukat. Niiden pitää olla juuri oikeanlaiset.
Ihanat tytöt ihanissa vaatteissa! Mini Rodinin ekasta dropista me ei nyt ainakaan tilattu mitään, kun kuosit eivät jotenkin yhtään iskeneet. Pitää odotella mitä seuraavaksi tulee. Odotatteko te jotain kevään mallistoja erityisesti? Tilasitteko ekoista dropeista jotain?
Lupasin pitää päiväkirjaa töistäni, sekä työstäni Jevelolla että blogityöstäni. Milloin teen töitä, kuinka paljon ja millaisia töitä? Mä pidin päiväkirjaa viikon verran kaikesta (työstä) mitä tein ja nyt olen vihdoin työstänyt kaiken materiaalin postausta varten valmiiksi. Koska osa mun blogijutuista ja Jevelon töistä on tosi samantyyppisiä hommia, olen merkinnyt aina kulloisetkin hommat kirjaimella B (Blogi) tai J (Jevelo).
Pyydän että otatte myös tätä lukiessa huomioon, että mun jokainen viikko on erilainen riippuen esimerkiksi siitä mikä sesonki on käynnissä ja onko paljon pressejä tai muita tilaisuuksia. Tässä kirjoituksessa en ole huomioinut ollenkaan mitään muuta mitä olen tehnyt niinä päivinä, en lasten kanssa vietettyä aikaa, siivousta, ruuanlaittoa, matkoja (ellen ole käyttänyt matkaa työntekoon), parisuhdeaikaa tai mitään muutakaan. Niitäkin kuitenkin ihan hyvä tovi mahtuu jokaiseen päivään, mutta tosiaan jos olisin alkanut kaiken erittelemään olisi tästä tullut varmaankin ainakin 1000 sanaa pidempi kirjoitus kuin nyt, ja nytkin se on aika pitkä. Kirjoitin kuitenkin herätysajan ja nukkumaanmenoajan jokaiselta päivältä, sekä laskin päivän pituuden jokaisen päivän alle, eli jos nyt oikein kovasti kiinnostaa niin pystyyhän niistä päättelemään kuinka paljon aikaa mulla on ollut päivässä muille kuin työjutuille viime viikolla.
MAANANTAI 8.2.2016
6.00-6.15 Herätys, kommenttien julkaisu ja sähköpostien lukeminen (B & J)
9.15-9.35 Metrossa matkalla toimistolle. Vastailu sähköposteihin (B & J) ja kommenttien tsekkaus. Valmiin kuvan lisääminen instagramiin. (B)
9.50 Toimistolla. Kuluneen viikon tapahtumien läpikäymistä ja catch upia kun työkaverit olivat olleet lomalla. (J)
17.15-18 Tyttöjen tanssitunti, sillä aikaa sähköpostien tarkistus ja vastaaminen, kommenttien julkaisu, muistiinpanojen kirjoitus (B)
20.00-20.10 Kuvien ottaminen blogipostausta varten (B)
21.30-22.30 Blogipostauksen kirjoittaminen ja kuvien editointi postausta varten. Kuvien lisääminen, googleoptimointi sekä postauksen julkaisu ja jakaminen somekanavissa. (B)
22.30-23.30 Sähköposteihin vastaaminen, vanhan sähköpostiosoitteen tarkistus ja viime aikoina väärän osoitteen takia missattujen kutsujen eteenpäin lähetys uuteen sähköpostiin, jotta joskus muistaisin muistuttaa vuosi sitten vaihtuneesta osoitteestani jälleen kerran. (B)
00.00 Nukkumaan
Keskiviikkopäivän pituus klo 6.30-00.00
TORSTAI 11.2.2016
6.30-6.45 Herätys, sähköpostit & kommenttien julkaisu (B), Työsähköpostien tarkistus (J)
9.10-9.30 Metrossa yhteistyötarjouksiin ja kutsuihin vastaamista meilitse (B), sekä meilin tarkistus ja vastaus (J)
9.45 Päivän aiheiden läpikäymistä ja suunnittelua kollegan kanssa (J)
10.15 Kampanjaohjeistuksen läpikäymistä ja suunnittelua (J)
13.15 Instakuvan ottaminen, editoiminen ja lisääminen. (B)
14.00-14.30 Kaunis valo ja kodin kuvaamista (B)
20.00-21.30 Kuvien editoimista (B)
21.30 Häävuosiystävänpäivä -postauksen kirjoitus, kuvien lisääminen, googleoptimointi ja julkaisu sekä jako somekanavissa. (B)
22.30-23.30 Kahden blogipostauksen kirjoittaminen valmiiksi luonnoksiin (B)
23.30-00.00 Sähköpostin purkua ja vastaamista (B), Työsähköpostin tarkistaminen (J)
01.00 Nukkumaan.
Lauantaipäivän pituus klo 9.15-01.00
SUNNUNTAI 14.2.2016
9.15 Herätys, kommenttien ja sähköpostien tsekkaus (B)
10.00-10.10 Aamiaisbrunssin kuvaaminen ja Instakuvan lisääminen (B)
12.00-12.10 Ulkoillessa ulkoilupuuhien kuvaaminen sekä instakuvan editointi ja lisääminen (B)
15.00 Instakuvan editointi ja lisääminen (B)
17.00 Instakuvan editointi ja lisääminen (B)
20.00-20.45 Kuvien editoimista (B)
20.45-21.30 Postauksen kirjoitus, kuvien lisääminen, googleiptimointi ja julkaisu sekä jako somekanavissa. (B)
21.30 Sähköpostin ja kommenttien läpikäymistä (B), työsähköpostin tarkistus (J)
00.00 Nukkumaan.
Sunnuntaipäivän pituus klo 9.15-00.00
Sellainen oli viime viikko! Tämäkin viikko on alkanut jännitävästi muutolla uuteen toimistoon keskustassa, videon kuvauksella töissä ja muilla hauskoilla uusilla jutuilla. Hektistä on ollut mutta niin on ollut hauskaakin. Mä nautin hurjasti mun arjesta, ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta mitä pääsen tekemään ja kokemaan. Välillä väsyttää, mutta tässä pian vuoden tätä kahden työn arkea pyöritettyäni musta tuntuu että olen oppinut edes jonkin verran siitä miten erotellaan työt ja arki toisistaan ainakin osittain, ja milloin niitä töitä kannattaa tehdä. Osaan myös antaa itselleni yleensä armoa silloin kun sitä kaipaan.
Viime viikko oli siltäkin osin poikkeuksellinen että en tehnyt yhtäkään blogikampanjaa tai yhteistyötä. Niihin valmistautuminen vie aina oman aikansa, ja niille on aina ihan omat erilaiset aikataulut joita noudatan pilkun tarkkaan. Vaikka mä kirjoittaisin minkä viikon tapahtumat ylös, ei se mitenkään kertoisi siitä millaista mun ”arki” on. Koska fakta on se että vaihtelu on niin suurta joka viikko. Viime viikolla alkuviikko oli tavallista hektisempi, loppuviikko taas normaalia rennompi.
Kerkesin kaiken tässä listatun lisäksi oikein hyvin mm. viettämään miniloman Oton kanssa hotellissa, matkaamaan monta bussi-, auto- ja metromatkaa, käymään kahdesti pitkällä lenkillä Armaksen, mun äidin ja lasten kanssa, viettämään hauskan ja rennon tanssi-illan tyttöjen kanssa, leikkimään useasti My Little Ponyilla, katsomaan useamman jakson Daredevilia ja yhtä mangasarjaa jota me seurataan Oton kanssa, kokkaamaan kuusi kunnollista lämmintä ateriaa, lukemaan kuusi pitkää iltasatua lapsille ja käymään monta kertaa kaupassa. Ja paljon muuta, sitä ihan tavallista lapsiperheen elämää, niitä ihania pieniä ja isompia hetkiä lasten kanssa ja miljooniin kysymyksiin vastaamista. Ja ainakin tuhat pusua ja halia. Kaikkia niitä pieniä hetkiä joita on hankala eritellä tähän, mutta joita tiedän kaikkien muidenkin perheellisten viettämän omien perheidensä kanssa.
Se mikä tässä postauksessa loistaa poissaolollaan, on kommentteihin vastaaminen. Mä olen ollut siinä ihan surkea viime aikoina, ja mua hävettää ja harmittaa se. Jostain on toisaalta taas löysättäväkin. Yleensä ihmiset ehdottavat että ”Jätä yksi postaus tekemättä ja vastaa kommentteihin se aika”, mutta ei se ihan toimi vaan niin. Mutta jos te uskaltaudutte tähän postaukseen kommentoimaan, mä lupaan vastata teille vuorokauden kuluessa 100% varmasti (ellei kommentteja nyt tule joku sata ja multa mene käsi poikki) :D.
