Se yksi #tissigate on varmaan jo ihan tarpeeksi loppuun kaluttu aihe, enkä siihen haluakaan ottaa kantaa sen enempää, mutta haluaisin kiinnittää huomion johonkin paljon suurempaan ilmiöön kuin yhden Maisan mielipiteeseen. Ilmiö on nimeltään oikea nainen. Kuka on tai ei ole oikea nainen?

Mä olen aina ollut luonnostani pieni ja hentorakenteinen, ja mulla on nopea aineenvaihdunta. Olen elänyt lähestulkoon pelkällä roskaruualla opiskeluvuosina yksin asuessani liikkumatta ollenkaan, ja olen syönyt terveellisesti ja monipuolisesti liikuntaa säännöllisesti harrastaen. Olen syönyt aina paljon, ja jokainen joka mut tuntee tietää sen. Silti olen ollut 13-vuotiaasta asti samassa painossa kilon heitolla raskaus- ja imetysaikoja lukuunottamatta. Se paino on pieni, mutta se on mun oma luonnollinen paino.

Jo ennen kuin tulin teini-ikään, mua kutsuttiin kukkakepiksi, riisitikuksi ja kirpuksi. Kirppu on ihan kiva, mutta mut määriteltiin jo ala-asteiässä ihmisenä monen aikuisenkin toimesta mun painon perusteella. Ylä-asteen ja lukion ajan kävin painokontrolleissa jokaisessa koulussa jota kävin, ja olin erityistarkkailussa koska kouluterveydenhuollossa luultiin että mulla on anoreksia. Siitäkin huolimatta, että niiden kuuden vuoden aikana mun paino ei laskenut grammaakaan.

Olen päässyt kokemaan myös sen toisen puolen.  Molempien raskauksien aikana keräsin 14-17 kiloa painoa ja sain kuulla kuinka olen ällöttävä, turvonnut, läski, bulldogin näköinen pallonaama ja kuinka en koskaan tule palautumaan ennalleni. Haluatteko tietää paljonko painoin kun menin synnyttämään? Mä painoin ensimmäisellä kertaa 62 kiloa ja toisella 59. Pituutta multa löytyy 167cm. Varsinainen läski bulldoggi.

Mulle itselleni mun paino ei koskaan ole ollut ongelma, on se ollut sitten se normaalipaino tai viimeisillään raskaanaolevan paino, mutta monelle muulle on. ”Hyi sä oot oikeesti ihan sairaan laiha, syö jotain!” ”Sä näytät anorektikolta!” ”Tässä kuvassa oot kaunis kun näytit vielä terveeltä” ”Toi on tollanen pakkasen raiskaama pulkannaru” ”vituttaako kun vaimos näyttää 12-vuotiaalta pikkupojalta?” vain muutamia kuulemiani kommentteja lainatakseni. Joskus olen leikitellyt ajatuksella että lisäisin normaalin aikuisen naisen ruokavaliooni 2000 ylimääräistä kaloria ja alkaisin kasvattamaan lihasmassaa ja keräämään painoa että näyttäisin terveemmältä. ”Terveemmältä”, niin kenen mielestä, ja miksi? Omasta mielestäni mä olen ihan terve. Voin hyvin, olen pirteä, jaksan liikkua ja touhuta lasten kanssa, enkä kärsi nälästä tai mystisistä oireista.

Miksi joku muu saa määritellä kuka näyttää terveeltä? Ja miksi, oi miksi joku muu saa määritellä kuka on oikea nainen? Törmäsin tässä, jälleen kerran, artikkeliin jonka otsikkona oli ”Tältä näyttävät oikeat naiset!”. Artikkeli käsitteli pluskokoisille suunnattua alusvaatemallistoa, ja kyllä todellakin mielestäni he näyttivät oikeilta naisilta, upeilta ja kauniilta. Mutta miksi se, että he ovat oikeita naisia sulkisi pois muunlaiset vartalonmallit oikean naisen määritelmästä? Miksi minä olisin vähemmän oikea nainen koska en näytä samalta kuin he?

Sen lisäksi että en ole terve enkä oikea nainen, en myöskään ole oikea synnyttänyt nainen. Sen sain kuulla kun pari vuotta taaksepäin osallistuin paljon hyvää aikaansaaneeseen ja aivan ihanaan A beautiful body -haasteeseen, josta minä ja varmasti moni muukin sai rutkasti itsevarmuutta, vertaistukea ja hyvää fiilistä. Joidenkin mielestä mulla ei kuitenkaan ollut oikeutta osallistua, koska vartalossani ei ollut heidän mielestään tarpeeksi merkkejä raskaudesta ja synnytyksestä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta mun tietääkseni oikea synnyttänyt nainen on nainen joka on synnyttänyt.

Oikea nainen ei ole vain median kulloinkin valitsema lähestymistapa naiseuteen, vaan se on jotain paljon enemmän. Oikealla naisella ei pidä olla tissejä, raskausarpia, lapsia, mallivartaloa, ylipainoa, pitkää tukkaa, lyhyttä tukkaa, rehevää pyllyä, sixpackia, ryppyjä, meikkiä, silikoneja, hajuvettä, sorjia sääriä, kynsilakkaa, kokkaustaitoja, tanssiharrastusta, leveää lantiota, kapeaa vyötäröä, ralliautoa eikä edes sitä kuuluisaa pimppaa.

Olen kyllästynyt siihen että joku muu määrittelee kuka näyttää miltäkin. Meillä jokaisella on oikeus olla ihan yhtä oikeita, koosta, tissien muodosta, liikunnan määrästä tai mistään muustakaan tekijästä riippumatta. Oikea nainen voi olla kuka tahansa meistä. Oikea nainen voi olla syntymätodistuksessaan mies mutta tuntea olevansa nainen. Oikea nainen voi olla äiti, ja oikea nainen voi olla 100-vuotias lapseton nainen. Oikea nainen voi olla fitnessmalli, salikissa, sunnuntailenkkeilijä, liikunnanvihaaja tai jotain siltä väliltä. Oikea nainen voi olla kuka tahansa meistä, jos me vain kaikki voitaisiin ymmärtää se ja arvostaa sekä itseämme että toisiamme sellaisina kuin olemme.

Vastakkainasettelu on typerää, eikä johda mihinkään. Kaikkia ei tarvitse tunkea samaan muottiin, koska mitään muottia ei ole. Mä haastan teidät kaikki näyttämään millainen on oikea nainen, ja kertomaan oman tarinanne naiseudesta, koska oikea nainen on jokainen nainen. Jonkun toisen tarina voi olla täysin päinvastainen kuin mulla, joku toinen samaistuu. Yhtä kaikki, mä olisin kiitollinen jos saisin kuulla teidän tarinoita.

Mä toivon että tämä haaste leviäisi mahdollisimman pitkälle, koska jos edes yksi median edustaja kiinnittäisi tämän ansiosta enemmän huomiota naiseuden määrittelyyn ja johdatteleviin otsikoihin, tämä haaste olisi voitto. Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen. Postauksia saa myös linkittää mulle tässä, tai fb:ssä, eikä blogi ole edellytys osallistumiseen. Jakaisin mielelläni teidänkin kokemuksianne, sillä kenelläkään ei ole oikeutta väittää että me ei oltaisi oikeita naisia.

Loman jälkeen on viikko lähtenyt vauhdilla käyntiin kun huomenna on jo torstai, mitä ihmettä? Viikko on ollut yllätyksiä ja ihania asioita täynnä, ja fiilis on ihan loistava. Ollaan oltu paljon ulkona, ja nautittu auringosta. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja me töissä, ihan sitä perus arkea kuitenkin kaiken ihanan keskellä. Päiväkodissakin on sujunut mukavasti vaikka pääsiäinen aiheuttikin tavallista pidemmän tauon päiväkotipäiviin. Mä en oikein tiedä edes mitä sanoa! Pää on jotenkin ihan pyörällä, koska Otto. Tuntuu hullulta, että Oton eilinen Tissikriisi-postaus levisi niin laajasti ja leviää edelleen. Mutta mä olen ylpeä mun miehestä, ja myös kiitollinen kaikille teille kauniista sanoista. Te olette ihania, kannustavia, upeita ja piristätte aina päivää!

Takki on jotenkin ihan tyhjä, mulla oli niin paljon ajatuksia mutta nyt istun tässä ja tuijotan näyttöä enkä saa mitään muuta suusta ulos kuin hömelön virneen kun tuijotan söpöjä kuvia meidän tytöistä. On ne vaan aika ihania tyttöjä, joista mä olen maailman kiitollisin ja onnellisin. Toinen on oppinut keittämään äidille kahvit Dolce Gustolla, ja toinen puhua pälpättää niin että ei saa suunvuoroa. Hyödyllisiä taitoja molemmat, ja kompensoivat toisiaan. Toisen keittämä kahvi herättää kun pitää yrittää pysyä toisen juttujen perässä, kätevää!

Me tehtiin maanantaina yli kahden tunnin lenkki tyttöjen kanssa auringossa. Istutiin merenrannassa, käytiin padolla kävelemässä ja katsomassa meidän vanhaa kotia jossa asuttiin Tiaran vauva-aikana. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon naurua ja toisaalta myös ylpeyttä siitä miten pitkälle siitä kaksiosta, rikkinäisellä pyykinpesukoneella varustetusta nuoren perheen ensimmäisestä asunnosta, on päästy. Oton kanssa muisteltiin miten onnellisia me oltiin meidän ekasta yhteisestä asunnosta, miten isoja mullistuksia me koettiin siellä. Me oltiin siellä niin onnellisia, vaikka olikin se rikkinäinen pesukone. Mutta se oli oma rikkinäinen pesukone, ja oma koti, jossa asui meidän oma pieni perhe.

Vaikka nykyään asiat on huomattavasti paremmin kuin siellä, ja edelleen on oma koti, ihan ehjällä pesukoneella varustettuna, tulee sillä vanhalla kodilla olemaan aina erityinen paikka mun sydämessä. Ja musta on ihanaa, että aina kun huristellaan siitä bussilla ohi, tai käydään kävelyllä lasten kanssa, isompi tunnistaa jo ”äiti tuossa talossa me asuttiin kun minä olin vauva!”.

Meidän nostalgialenkki huipentui kevään ensimmäisiin ulkona nautiskeltuihin jätskeihin, kun pysähdyttiin vanhan kodin lähellä Mäkissä. Daim Mcflurry keväisessä auringossa oman perheen kanssa maistui niin pirun hyvälle, rakkaudelle, lämmölle ja noh sille Daimille, Daim on mun lemppari ja näytti maistuvan naperoillekin. Tulee hyvä mieli kun muistelee maanantaita, eipä voi kovin monena viikkona vuodessa sanoa näin, heh.

Viikonloppu koittaa jo ihan pian ja meillä on edessä ainakin vierailu lapsimessuilla, sekä tyttöjen pikkupikkuserkun ensimmäiset synttärijuhlat. En melkein malta odottaa, kaikkea kivaa tekemistä! Oletteko te menossa lapsimessuille käymään?

Ihanaa huomista torstaipäivää ja hyvää yötä teille kaikille <3

 

Kesä lähestyy ja ainakin mulla alkaa tehdä mieli enemmän kaikkea muuta kuin pastaa. Pasta on mun talven pahe, meillä syödään sitä talvisin ihan liikaa. Kesällä taas maistuu salaatit ja tietenkin grilliruuat, mutta grillaamaan ei olla ihan vielä alettu. Maanantain ruokana oli vähän sellainen talven ja kesän lemppareiden välimuoto, nimittäin ruokaisa pastasalaatti, joka tosin toimii ihan yhtä hyvin myös ilman pastaa. Me ei oltu ensin edes laittamassa sitä sinne, mutta kun lapset niin kovasti halusivat makaroooonia niin päätettiin sitten olla kivat isi ja äiti ja laittaa sitäkin sekaan. Ei se ainakaan makua huonontanut, ja tulipahan vielä entistäkin suurempi satsi niin riitti hyvin iltapalaksi ja eilisen lounaaksi sekä mulle että Otolle.

Tykkään salaateissa kovasti makean ja suolaisen yhdistelmästä, koska se on tosi raikas. Siksi lisään lähestulkoon aina salaattiin jotain makeaa, kuten viinirypäleitä, melonia, persimonia tai esimerkiksi päärynää, joka toimii todella hyvin juuresten kanssa. Tähän salaattiin makeuden tuojaksi valikoitui tuttu ja turvallinen lemppari eli hunajameloni, joka on mun mielestä parhaimmillaan kanan tai lihan, tai vaikka molempien kanssa. Meillä syödään paljon kasviksia ja kalaa, ja joskus ihan pelkkää kasvisruokaakin, kuten esimerkiksi niitä kasvispihvejä jotka esittelin pari viikkoa sitten, tai itsetehtyjä pinaattilettuja jotka ovat lasten herkkua. Mutta silloin kun herkutellaan niin samassa ruuassa saa olla vaikka kanaa ja pekonia, ei se ole niin justiinsa!

Ruokaisa pastasalaatti

450g broilerin fileetä tai sisäfileetä (maustamatonta tai pintamaustettua)

140g pekonia

2 banaanisalottisipulia (tai 3 salottisipulia)

250g miniluumutomaatteja

1/2 kurkkua

1/2 hunajamelonia

1/2 purkillista kalamataoliiveja

1 ruukku jääsalaattia

3 kananmunaa

100g grana padanoa

200g tummaa pastaa

50g pähkinöitä oman maun mukaan

Pilko kaikki vihannekset reilun kokoisiksi palasiksi ja revi salaatti. Keitä pasta ja kananmunat. Paista broilerinfileet ja pilko vähän pienemmiksi. Paista myös pekoni. Raasta juusto. Sekoita kaikki tuoreet ainekset ja pähkinät yhteen, ja lisää vasta lopuksi lämpimät broilerit, pekonit ja pasta, niin salaatti ei mene veteläksi. Tarjoile maailman herkullisimman salaatinkastikkeen kanssa (ks. ohje alla).

Salaatinkastike (maailman herkullisin)

1dl oliiviöljyä

1:n sitruunan mehu

3rkl punaviinietikkaa

2rkl hunajaa

1rkl sinappia

1 tomaatti

1 valkosipulin kynsi

suolaa & pippuria oman maun mukaan

Muussaa tomaatti ja valkosipuli yhteen sauvasekoittimella tai vihannessilppurilla tai vaikka blenderillä. Sekoita kaikki ainekset hyvin yhteen, purista sitruunan mehu sekaan ja tarjoile salaatin kanssa.

Ei ehkä kaikkein terveellisin salaatti mitä voi tehdä, mutta ihan törkeän herkullinen ja parasta on se miten iso satsi sitä tulee. Vaikka muutaman kerran ”ottaisi vielä vähän lisää” niin seuraavan päivän lounaat on taattu!

EDIT/ Itse kuvissahan ei pastaa näy ollenkaan koska nappasin nämä ennen kuin olin heittänyt pastat sekaan 😀 Arvatakaa kuinka täynnä toi kulho oli sen jälkeen ;)!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Sloggin kampanjassa, jonka inspiraation lähteenä on ihana Kylie Minogue. Me kuvattiin Oton kanssa pääsiäislomalla mun uusia, Kylie -alusvaatteita, ja kieltämättä täytyy sanoa että jännittää ihan superisti laittaa blogiin alusvaatekuvia. Toivon että kuvat on teidän(kin) mielestä hyvällä maulla toteutettu, koska siihen me todella pyrittiin. Onhan täällä aiemminkin ollut bikinikuvia rannalta, ja esimerkiksi beautiful body -haaste jossa olin vähemmissä vaatteissa kuin näissä kuvissa, mutta silti mua vaan jän-nit-tää, hulluna. Luultavasti stressaan ihan turhasta, eikä tämä ole teidän mielestä mikään big deal, alusvaatekuvat kun eivät ole hirveän epätavallisia blogeissa nykyään.

Kylien kanssa yhteistyössä luodut uudet Sloggi Wow! Lace -alusvaatteet sopivat sekä Kylien arjen tähtihetkiin, että mukavaan kotona hengailuun, toisinsanoen On-stage ja Off-stage -lookeihin. Mä en yleensä kauheasti hengaile lavalla, mutta kyllä mullakin on joskus elämässä isompia juhlia ja muita tärkeitä tilaisuuksia, joissa hyvät alusvaatteet on todella tärkeät, sen olen saanut huomata.

Jos alusvaatteet eivät ole mukavat ja tutut, ei juhlissakaan ole hyvä olla ja kokoajan on epävarma olo. Mun mielestä juhlissa alusvaatteiden pitää olla ennenkaikkea huomaamattomat, sellaiset että ei joudu miettimään näkyvätkö ne läpi, tai tuntuvatko ne inhottavalta. Valitsin itselleni uudesta Wow! Lace -mallistosta nuden väriset rintaliivit ja alushousut, jotka ovat nimenomaan huomaamattomat. Ne eivät näy läpi ohuemmistakaan paidoista nuden värinsä ansiosta, ja muotoilu on mahdollisimman mukava. Sekä liivit että housut ovat saumattomat, joten ei tarvitse miettiä mitään epämukavia mini-stringejä tai muita, kun normaalien pikkuhousujen malliset sloggit hoitavat homman kotiin paljon mukavammin, ja ehkä vielä huomaamattomamminkin.

Nuden väriset saumattomat alusvaatteet toimivat kivasti myös  ihan arjessa ja töissä, etenkin näin kesän tullen kun vaatteiden värit vaalenevat ja kankaat ohenevat. Teininä se ei paljoa haitannut jos minimaalisen topin seurana loistivat neonpinkit rintsikat, mutta nyt kun tyylisilmä on ainakin toivottavasti hieman kehittynyt, on se myös arjessa tärkeää että alusvaatteet eivät vilku, eivät olkaimet eivätkä saumat. Tykkään pitää paljon ohuita sifonkipaitoja, ja myös kauluspaitoja, joiden kanssa nude väri toimii hyvin.

Off-stage, eli kotona, mä olen todella mukavuudenhaluinen. Ensimmäinen asia mitä teen kun olen tullut kotiin on että otan rintsikat pois ja vaihdan päälle rennot kotivaatteet. Mukavimmatkin rintsikat on mulle kotona liikaa, kotona en halua tuntea mitään ylimääräistä iholla ja siksi olenkin aina löysissä maailman kuluneimmissa olohousuissa, ja jossain pesussa pehmeäksi hiutuneessa topissa, jaloissa villasukat. Pikkarit sentään pidän jalassa, mutta niidenkin pitää olla mukavat. Kokeilin kampanjan myötä myös uusia Sloggi Invisible Supreme -hipstereitä, jotka myös ovat saumattomia. Ne eivät kiristä tai purista, eivätkä saumat tunnu kun niitä ei ole. Ne sopivat täydellisesti mun kotihengailuun, mutta jos päättäisinkin yhtäkkiä lähteä hienoihin juhliin kesken koti-illan, ei niitä tarvitsisi vaihtaa.

Sloggilla on meneillään ihan huippu kilpailu, jossa voi voittaa matkan mun lempikaupunkiin, Berliiniin, tapaamaan Kylie Mingoueta. Kilpailuun voi osallistua 12.4. asti ja yksi onnekas suomalainen voittaja pääsee tapaamaan Kylietä Berliiniin 23.-24.4.! Kilpailuun pääset TÄSTÄ ja siihen osallistutaan tekemällä kollaasi Polyvoressa ja tägäämällä se hashtagein #mysloggi, #sloggi, ja #kylieminogue. Matka on siis ihan pian, ja kilpailuun vain muutama päivä aikaa osallistua, mutta kollaasin tekeminen Polyvoressa on aika iisiä, itsekin tein teille esimerkkikollaasin, jossa on mun unelmieni arkiasu, uudet alusvaatteeni sekä ihana, kaunis Kylie.

Tarkemmat osallistumisohjeet sekä kuvia Kyliesta ja uusista alusvaatteista löytyy kampanjasivulta, jonne pääset klikkaamalla. Kieltämättä harmittaa aika suuresti etten itse voi kilpailuun osallistua, sillä matka Berliiniin ja vielä Kylien tapaaminen istuisi kyllä tähän huhtikuuhun aika mukavasti, vai mitä olette mieltä?

Millaiset alusvaatteet on teidän mielestä parhaat juhliin? Entäs kotona löhöilyyn? Ja millaisessa asussa te hengaatte kotona? Pliis sanokaa etten ole ainoa joka näyttää ihan peikolta heti kun saa olla rauhassa kotosalla!

Te lukijat olette jo kauan sitten ehdottaneet, että mä antaisin Tiaran valita itselleni asun ja tekisin siitä postauksen. Jostain syystä en ole vielä aiemmin saanut tätä toteutettua vaikka idea on ihan äärettömän hauska. Ylen Puoli Seitsemän -ohjelma laittoi pääsiäisen ajaksi käyntiin #lapsistailaa -haasteen instagramissa ja blogikollegoideni innoittamana mäkin päätin viimein antaa stylistin vallan meidän kolmevuotiaalle. Se ilme hänen kasvoillaan kun kysyin eilen ”haluaisitko sä valita äidille tänään vaatteet?”, se oli jotain sanoin kuvailematonta! Hän innostui silminnähden ja ryntäsi samointein mun vaatekaapille.

Takki New Yorker* / Paita Sheinside* / Farkut Sheinside* / Kengät Zara / Laukku Michael Michael Kors /*saatu blogin kautta.

Oletin että ilmenisi valinnanvaikeuksia, hirveä kaaos tai vähintäänkin joutuisin laittamaan päälle yläasteella ostamani vaaleanpunaisen tyllimekon. Mitä vielä! Ensimmäisenä tyyppi tarrasi kiinni liukuvärjättyyn tekoturkkiin jonka olen saanut New Yorkerilta jo aikaa sitten, mutta en ole uskaltanut käyttämään ennen tätä. 3-vuotias ei turhia jännittele tai mieti onko turkki sopiva asuun vai ei, perusteluna valinnalle ”Se on äiti karvanen ja ihana, ja susta tulee magee mimmi!”

No mitäs tekoturkille löytyi kaveriksi? Ei tyllimekkoja, eikä vaaleanpunaista. Hän päätti haastaa mut laittamaan jalkaani farkut joissa en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi, koska ne peittävät mun vartalon (omasta mielestäni) parhaan puolen eli jalat. Mom Jeansit. Millähän trendien aallonharjalla meidän Tiara oikein ratsastaa kun hän päätyi kaikista vaihtoehdoista juuri niihin, kysynpä vain. Kun itse yritin saada Mom jeanseja toimimaan asukuvissa viime kesänä, en vain saanut. En osannut olla rennosti, eivätkä ne tuntuneet näyttävän hyvältä minkään yläosan kanssa. Silti olen aina haikaillut niiden perään, koska kaikilla muilla ne näyttävät niin kivalta. Eilen mä en edes yrittänyt, asuhan oli lapseni stailaama herreguud ja mulla turkki päällä! Mutta yllättäen musta ne farkut näyttivätkin kivoilta, kun en yrittänyt.

Farkkujen ja tekoturkin kanssa tyttäreni stailasi minulle pitsisen olkaimettoman croptopin. Se oli kuulemma kaunis, ja ”siinä oli tissiliivit samassa, niin ei tarvinnut  laittaa liikaa vaatteita kerralla päälle”. Ja kuin pisteenä I:n päälle, kysyessäni mitkä kengät laitetaan, toivoen vastaukseksi Niken Air Force oneja, sainkin jalkaani mustat uudet korkkarit. Kieltämättä, näyttävät ne paremmalta mom jeansien kanssa kun tuovat nilkat esiin. ”Nää ihaaaanat uudet korkkarit äiti, nämä sä vielä tarvitset!”

Vaatteiden lisäksi tyttäreni sai myös laittaa hiukseni (sininen glitter-kukka-klipsu jonka hän löysi mun vanhojen barbien tavaroiden joukosta), päättää meikin (kirkkaan pinkit huulet ja rajaukset silmiin), sekä korut (ei koruja, niitä ei kuulemma tarvitse ettei tule liikaa). Laukun sentään sain, Michael Michael Korsin mustan crossbodyn, joka kieltämättä oli omastakin mielestäni hyvä valinta tähän stailiin.

Mun täytyy sanoa että nämä olivat vapautuneimmat asukuvaushetkeni ikinä. Ei paineita asusta, ei yritystä näyttää mahdollisimman tyylikkäältä. Vain tyttäreni valitsema asu, joka yllättävää kyllä, ei ollut edes niin paha, vaikkakin aika yliampuva. Hän keksi yhdistää ne kaksi vaatetta joita mä en itse ole saanut yhdistettyä koskaan minkään kanssa.

Mä taidan kyllä ottaa tämän tavaksi, ja antaa Tiaran stailata mut jatkossakin ainakin kerran kuussa. Ja kunhan tuo kuopus kiinnostuu joskus vaatteista myös, saa hänkin vuoronsa valita äidin vaatteet. Miten on isi-Otto, otatko haasteesta kiinni? Saako Tiara valita sullekin vaatteet? Kenties jotain muuta kuin mitä sulla yleensä on päällä? 😉 Ja osallistukaa ihmeessä kaikki muutkin jotka vain haluatte, parhaat kuvat pääsevät nimittäin mukaan huomisen Puoli Seitsemän -ohjelmaan! Tagatkaa vaan asukuva instassa hashtagilla #lapsistailaa ja olette mukana.

Mitäs pidätte asusta? Hot or not?

Mä olen ylpeä ja iloinen osallistuttuani haasteeseen, ja niin on Tiarakin! Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3