Tänään kurkistetaan kolmivuotiaamme kirjeeseen joulupukille, jonka hän on itse sanellut, ja ylpeä äiti kirjoittanut ylös hihitellen, sydän rakkaudesta pakahtuen. Olen editoinut kirjeestä pois neidin henkilökohtaiset terveiset joulupukille, ja jättänyt vain lahjatoiveet näkyviin, koska ne terveiset on hänen omia henkilökohtaisia juttuja joita en täällä jaa. Mutta lahjatoiveet ovat vapaata riistaa, olivat nekin musta aika hellyyttäviä!

Tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa enemmän meidän perheen periaatteista ja mielipiteistä joululahjojen suhteen, tässä luukussa keskitytään nyt vain näihin toiveisiin. Kokosin kollaasin Tiaran toiveista, ja hän auttoi iloisesti miettimään sopivan paikan kullekin lahjatoiveelle kuvasta.

1. Barbie & hevonen -setti
2. Huolisyöppö
3. Littlest Petshop -talo/huone ja hahmoja
4. Pengoloo -peli*
5. Hugo-toimintokoira
6. Lego Friends -paketteja
7. Puhuva Aino-nukke*

Mun mielestä nuo lahjatoiveet ovat oikein ihania! Barbien heppasetin muistan saaneeni itsekin pienenä lahjaksi ja se oli mun unelmien täyttymys! Heppasetti on ehkä jossain jopa tallessakin Oulussa, vinkvink äiti sen voisi etsiä Tipan mahdolliselle tulevalle hepalle kaveriksi! Huolisyöppö on niin hauska ja hellyyttävä idea että olen aika iloinen että neiti toivoi sellaista. Littlest petshopit ovat nyt se uusin villitys joita kerätään, ja joista haaveillaan. Pienempikin osaa jo sanoa ”Pehtop!”.

Hugo-toimintokoirasta hän on puhunut siitä asti kun ensimmäinen lelukuvasto tuli kotiin. Hyvä että aloin tutkimaan sen saatavuutta, sillä se näytti olevan jo nyt melkein kaikista kaupoista loppu. Onneksi Verkkokaupan myymälässä Jätkäsaaressa niitä oli vielä, ja Otto reippaana kipaisi tänään hakemassa sieltä yhden joulupakettiin. Meidän koiran jälkeen sinne jäi niitä viisi, äsken kun tsekkasin, näytti olevan kolme jäljellä. Ilmeisesti Hugo on yksi joulun suosikkilahjoista?

Pengoloo -pelin ja puhuvan Aino -nuken me saimme Competolta testattavaksi, mikä oli aika hauska sattuma, sillä Tiara oli juuri katsellut nukkea kuvastossa, ja ainoa peli josta hän on haaveillut ikinä on tuo Pengoloo -niminen muistipeli, jossa pitää etsiä erivärisiä munia puisten pingviinien alta Etelänavalla. Siellä ne odottavat varmassa piilossa paketointia jo nyt. Täytyy toivoa että meidän pienet salapoliisit eivät löydä äidin ja isin lahjakätkölle!

Kirjeen valmistumisenkin jälkeen on kuvastoja selailtu ja kiinnostusta on löytynyt myös My Little Ponyihin ja Monster High-nukkeihin. Pitää koettaa selvittää ne tärkeimmät toiveet, vaikka se kolmevuotiaan tuuliviirin kanssa vähän haastavaa onkin. Saapa nähdä mitä niistä paketeista sitten lopulta paljastuukaan, pukkihan onneksi tietää kaiken, vaikka kaikkea ei kirjeeseen olisi kirjoittanutkaan.

Millaisia toiveita teidän kolmivuotiailla on jouluksi? Löytyykö samoja kuin meiltä? Mitä lelusarjoja teillä kerätään?

Pienten kommelluksien jälkeen viimein on aika pyöräyttää käyntiin blogini historian toinen joulukalenteri! Ihanaa joulukuun alkua kaikille, joko siellä ollaan yhtä joulufiiliksissä kuin täällä? Joulukalenteri tulee pitämään sisällään jouluisia kuvia, vinkkejä, ruokia, muistoja, listauksia, yllätyksiä ja myös muutamia ihania arvontoja, joissa voi voittaa joululahjoja itselleen tai muille. Sen pidemmittä puheitta, tänään vuorossa meidän lastenhuoneen joulu.

Lapset saivat itse valita kaikki huoneensa koristeet, ja ei ollenkaan tullut yllätyksenä että ne ovat aika värikkäitä ja hempeitä, cupcakeja ja muita söpöjä kiiltäviä asioita. Koristelimme kuusen yhdessä Tiaran kanssa sillä aikaa kun Zelda heitteli koristepalloja joka suuntaan, onneksi yksikään ei särkynyt! Joulukuusi on ostettu jo vuosia sitten silloisesta Tiimarista, ja se on kyllä pysynyt tosi hyvänä, vaikkakin yksi jalka on siitä hukassa. Sen olen korjannut menestyksekkäästi valkoisella paksulla pahvista leikatulla korvikejalalla, kun en ole raaskinut luopua tästä kuusesta jonka ostimme Tiaran ensimmäisenä jouluna.

Taannoisella Tukholman reissulla tytöt saivat valita Åhlensilta mieleisensä joulukoristeet, ja täytyy sanoa ettö valinnat menivät kyllä aivan nappiin! Molemmat koristeet ilmentävät valitsijaansa täydellisesti. Arvaatteko kumpi on kumman? Robotti on Tiaran, pinkkiä, glitteriä, näyttävä koriste. Auto on Zeldan; pieni, pippurinen ja söpö!

Meidän lastenhuoneessa joulu sulautuu sinne kaiken muun sekaan, ja niin sen kuuluu mennäkin. Lastenhuoneen joulu on sellainen joulu, johon lapset saavat koskea ja osallistua joka päivä. Mummu toi tytöille viimeksi väriä vaihtavan lumiukkovalaisemen, ja lisäksi tyttöjen huoneessa asuu jouluun asti mun vanha tonttutyttö, joka katsoo että lelut kerätään siististi joka ilta!

Miten te koristelette lastenhuoneen jouluksi? Saavatko lapset valita koristeet itse ja tykkäävätkö osallistua koristeluun? Onko teille jäänyt lapsuudesta rakkaita koristeita, jotka ovat käytössä vieläkin?

Joku kommentoi mulle tuossa viikko pari sitten, että huomaanko itse että kirjoitan melkein jokaisessa postauksessa kiireestä, että mihin mulla muka on oikeasti kiire? Siitä sain idean, että teen vihdoin paljon toivotun postauksen siitä, mitä bloggaaminen työnä ja työ blogiportaalin taustatiimissä tarkoittaa minulle käytännössä.

Kun on bloggaaja, ja sen lisäksi toimii osakkaana blogiportaalissa, joulun aika on aika kiireistä. Kevään pressipäivät ja pikkujoulut ovat kaikki ennen joulua, ja lisäksi on paljon juttuja joita pitää suunnitella ja tehdä esimerkiksi joulukalentereita varten (sekä omaa että Kideblogien). Lähetettyjä ja vastaanotettuja sähköposteja kertyy jo yhtenä päivänä kymmeniä, puhelut ja eri paikoissa ja tapahtumissa vierailut siihen päälle. Muutama viikko meni niin etten ehtinyt olla melkein yhtään päivää vaan kotona ja rentoutua, tehdä sitä mitä olen tehnyt perheen kanssa koko tämän viikonlopun.

Kuten sanottua, mulle se kaikki oli ja on positiivista kiirettä, tykkään ihan hirveästi siitä mitä saan tehdä blogimaailman parissa. Vaikka kuinka tykkäisi siitä mitä tekee, joskus se kiire silti vain aiheuttaa stressiä, kun yrittää pitää tasapainoa yllä. Olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, olla hyvä vaimo miehelleen, pitää oman blogin mielenkiintoisena ja tiiviisti päivittyvänä, ja lisäksi siinä samalla pyörittää muiden yhtä kiireisten äitien kanssa blogisivustoa.

Päivän asu / Paita Sheinside* / Takki Sheinside* / Pipo Asos / Laukku Zara / Housut Cubus / Kengät Skopunkten / Huivi Cubus* / Korvakorut Ur & Penn* / *blogin kautta saatu.

Ammatikseen bloggaamisessa on se, että sulla ei oikeastaan koskaan ole lomaa. Bloggaaminen on niin kokonaisvaltaista, se alkaa siitä kun aamulla herää ja loppuu siihen kun illalla nukahtaa, vuoden jokaisena päivänä. Se on läsnä kaikissa elämän isoissa ja pienissä juhlissa, kuten myös jokapäiväisessä arjessa. Se ei ole kahdeksasta-neljään duuni jonka voi unohtaa kun sulkee työpaikan oven perässään, vaan se on jatkuvasti läsnä. Mä en ole kasista-neljään -tyyppi, vaikka sellaisesta työstä joskus haaveilenkin.

Mulle tämä elämäntapa ja kokonaisvaltainen bloggaamiseen heittäytyminen kuitenkin sopii, tätä mä rakastan tehdä, mutta bloggaamisessa, kuten kaikessa muussakin on omat etunsa ja haittansa. Bloggaamisen hyvä puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni, vaan mulla on vapaus olla lasten kanssa kotona, tehdä kaikkea kivaa arkenakin, nukkua pitkään aamulla lasten kanssa jos nukuttaa, ja kirjoittaa vaikka keskellä yötä jos huvittaa. Huono puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni. Blogi vie paljon tilaa ajatuksista, eikä blogia koskaan voi unohtaa ainakaan pitkäksi aikaa, vaan se on iso osa elämää ja arkea, ainakin kasista neljään -duunin verran tunteja vuorokaudessa.

En kaipaa lomapäiviä bloggaamisesta, vaikka joskus pidänkin taukopäiviä postaamisessa. Kamera ei pysy piilossa ikinä kokonaista päivää, siitä yksinkertaisesta syystä että rakastan valokuvaamista. Vaikka en kirjoittaisi yhtenä päivänä postausta, mä otan kuvia, suunnittelen tulevia kirjoituksia, muokkaan kuvia, päivitän somekanavia, vastaan kommentteihin, sähköposteihin ja puheluihin. Vain pieni osa tästä kaikesta näkyy lukijalle asti. Mä otan esimerkiksi vuoden jokaisena päivänä vähintään 50-300 kuvaa, joista 5-10 kerrallaan yleensä päätyy postaukseen.

Mitä sitten työ blogiportaalin taustalla pitää sisällään? Luonnollisestikaan en voi yksityiskohtiin mennä, mutta voin kertoa suurpiirteisesti. Mun työ on mediamyyntiä, eli käytännössä tarjousten vastaanottamista, tarjousten tekemistä, yritysten kontaktointia, neuvottelua, ideointia ja lisäksi sivuston ja somekanavien ylläpitoa. Pienessä yrityksessä kaikki tekevät vähän kaikkea, eikä mulla ole mitään hienoa ammattinimikettä jonka voisin lisätä tuohon sivupalkkiin, haha.

Myös oman blogin blogimarkkinointi pitää sisällään tapahtumissa käymistä, uusiin tuotteisiin tutustumista, ja taustatiedon selvittämistä, sekä huolellista testaamista. Jos esittelen täällä teille uuden puhelimen, mä selvitän kaiken mahdollisen tiedon mitä vain irti saan, vertailen sitä omiin kokemuksiini tuotteesta, ja kirjoitan vasta sen jälkeen mielipiteeni. En esittele enkä kehu tuotteita, joista en oikeasti tykkää ollenkaan, vaan jokainen kaupallinen postaus on huolellisen testauksen ja selvittelyn tuotos.

Bloggaaminen on välillä glamouria, en ikinä unohda tammikuista reissuani Kööpenhaminaan luksuskylpylään tai herkullista illallista Pampersin järjestämällä matkalla Frankfurtissa. Bloggaamiseen kuuluu pr-tapahtumia, skumppaa ja gaaloja. Suuri osa bloggaamisesta on kuitenkin mahallaan makaamista kylmässä maassa, että saa hyvän kuvan otettua toisen kengistä, ilman takkia seisoskelua asukuvien tähden, loputtomia näytön valossa naputellen vietettyjä tunteja, ja oman blogin nimen sanomista kangerrellen esittäytyessä uusille ihmisille.

Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, bloggaaminen on kamalan ihanaa, ja ihanan kamalaa. Niin ihanaa, että en voi kuvitella olevani ilman, mutta joskus myös kiireistä ja stressaavaa. Nyt blogissa alkaa kuitenkin mun kaikista lempparein aika, nimittäin joulun aika, kun mä saan tehdä mun blogijoulukalenteria! Eka luukku ilmestyy huomenna, stay tuned! Ihanaa alkavaa joulukuuta ja viikkoa kaikille <3

Millainen käsitys teillä on bloggaajien arjesta? Bloggaatteko itse, millaista teidän blogiarkenne on?

Viikonloppu täysin lasten ja oman perheen ehdoilla, onko mitään parempaa? No ei ole. Hetkessä elämistä parhaimmillaan on heittäytyä puistossa lapseksi itsekin lasten kanssa, makoilla sohvalla pitämässä pyjamabileitä kello 17 iltapäivällä, ja syödä herkkuja ennen päivällistä. Olla vaan ja nauttia, nähdä miten paljon lapset nauttivat. Antaa tyyppien kerrankin valvoa myöhään ja katsoa yhdessä Putous -finaalia, ihastella Kissin upeita hiuksia ja pitää pieniä kainalossa.

Tänä viikonloppuna ollaan katsottu enemmän leffoja Oton kanssa kuin varmaan koko kuluneen kuukauden aikana yhteensä ja oltu vain perheen kesken. Mä toivon varmasti muitakin joululahjoja, mutta jos mä saisin vain yhden joululahjatoiveen, mä toivoisin tälläisiä viikonloppuja lisää. Akut on täyteen ladattu meiltä ihan jokaiselta ja fiilis katossa. Ihan pian lähdetään ulos kunhan kuopus herää päiväuniltaan, ja morjenstetaan aurinkoa joka pilvien välistä näyttää pilkistelevän ujosti.

Eiliset pyjamabileet saivat tytöt hihkumaan innostuksesta. Ennen leffahetkeä vaihdettiin päälle yökkärit ja kasattiin peitot ja tyynyt sohvalle. Lauantaiherkut syötiin popcornikipoista, ja mä nautiskelin omaa suklaatrifleäni oikein hyvällä halulla Itse Ilkimys 2 -leffan tahtiin. Kuten oletettua, pienempi neiti ei juuri leffaa jaksanut katsella muulloin kuin minion-kohdissa, mutta me kolme isompaa (kaksi neitiä ja Otto) katsottiin koko leffa. Tiara jaksoi keskittyä jo hyvin elokuvaan ja teki teräviä huomioita jatkuvalla syötöllä, joille me Oton kanssa hihiteltiin.

Eilen instagramissa jakamani ruokakuva poiki muutaman reseptipyynnön, ja resepti on tulossa ensi viikon aikana kunhan saan kirjoitettua reseptin päästäni ylös. Huomenna alkaakin jo joulukalenteri, sekä mun blogin oma että Kideblogien huikea kalenteri! Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, nauttikaa auringosta<3

Lauantaiaamu, mun lempparihetki viikosta. Herään lasten kanssa puoli yhdeksältä, laitellaan rauhassa pientä aamupalaa, katsotaan pikkukakkosta ja mä nautiskelen kahvia sohvalla lökäreissä. Ei ole kiire minnekään, ja kaksi päivää rentoa meininkiä, yhdessäoloa ja leikkiä lasten kanssa vielä edessä. Lauantaisin Otto nukkuu, pitkään. Lauantaisin mä en koskaan herätä Ottoa ellei ole ihan pakko, yleensä se herää puolenpäivän maissa, pirteänä kuin peipponen kunnollisten yöunien jälkeen.

Lauantaisin on aikaa tehdä kaikkea, mutta silti ei halua tupata päivää täyteen tekemistä, vaan ennemmin olla ja nauttia, ja tehdä muutamia kivoja asioita. Tänä lauantaina meidän resepti onnistuneeseen päivään on ainakin lasten mieleen. Ensin lähdetään puistoon, satoi kissoja tai koiria taivaalta tai ei. Sitten kävellään vähän kauemmas kauppaan, Lidliin, ostamaan lauantaiherkkuja. Tästä on tullut pieni perinne, ei osteta herkkuja normikauppareissulla perjantaina, vaan tehdään lauantaina muutaman kilsan lenkki erikseen herkkuostoksille.

Kunhan kotiudutaan herkkuostoksilta, on vuorossa auki levitetty vuodesohva, Itse Ilkimys -leffa Viaplaysta ja lapsilla hyvä mieli, tai näin ainakin on suunnitelmissa! Lasten kanssa sitä ei koskaan voi satavarmasti ennustaa mitä tapahtuu, joskus lauantainakin voi kiukuttaa, houkutella barbieleikit leffaa enemmän, tai vaikka väsähtää kesken elokuvan. Mutta se ei onneksi haittaa. Tärkeintä on vapaus ottaa rennosti, ja tehdä mitä haluaa. Mä tosin veikkaan että neidit halkeavat innostuksesta kun edessä on pitkän leffan verran minioneita, tai minijoota, niinkuin kuopus sanoo.

Tänään mä halusin yllättää Oton herkkuaamiaisella, ja päätin tehdä kaikkia hänen lemppareitaan. Munakokkelia, pekonia, itsetehtyjä sämpylöitä ja hedelmiä, sekä tietenkin kuumaa kahvia. Löysin huipun sämpyläreseptin googletellessani, Mamma Rimpuilee -nimisestä blogista. Mä en saa onnistumaan perinteisiä hiiva&kohotus-sämpylöitä, mutta nämä olivat helpot, superherkulliset ja mikä parasta, valmiit vartissa. Kannattaa kokeilla!

Ihanaa ja rentoa lauantaipäivää kaikille<3