Zeldan siirtyminen lastensänkyyn pinniksestä alkaa olla ajankohtaista, ja ollaankin pohdittu tässä viime viikot sitä, että millainen sänky me ostetaan. Pohjustaakseni aihetta kerron, että meidän lastenhuone on haastava muodoltaan, siinä on ainoastaan kaksi ehjää seinää, jotka ovat molemmat vain reilut kaksi metriä pitkiä, ja lisäksi on pitkä ikkunaseinä jossa on ihan törkeän leveä ikkuna, sekä oviseinä, jossa on sekä huoneen ovi että vaatehuoneen ovi.

Meillä on tällä hetkellä sängyt niillä ehjillä seinillä, ja 160cm pitkä sänky mahtuu hyvin kummallekin seinälle, koska ne ovat tismalleen saman pituiset. Zeldan pinnis toki hieman lyhyempi kuin Tipan sänky, mutta siis toinen samanlainen Ikean Gulliver kyllä mahtuisi ihan suhteellisen hyvin tuonne. Silti meitä houkuttelee kovasti ajatus kerrossängyn tuottamasta tilansäästöstä, ja lisäksi meidän esikoinen on aivan äärimmäisen innoissaan kerrossängyistä, ja muistuttaa jatkuvasti haluavansa sellaisen sitten kun pikkusiskokin muuttaa isojen lasten sänkyyn.

Kuitenkin kerrossängyssä mietityttää sen käytännöllisyys, lasten ikä, ja se että kuinka pitkään se sitten kuitenkaan menisi käytössä? Meillä on kuitenkin tarkoitus viimeistään Tiaran mennessä eskariin muuttaa isompaan asuntoon, jossa tytöt saavat omat huoneet. Silloin ei kerrossänky paljoa auta, ja heräsin tässä tällä viikolla todellisuuteen, että Tiara aloittaa eskarin vuonna 2017. Halutaanko me ostaa sänky vain pariksi vuodeksi tilansäästön takia, vai ennemmin tehdä pidempikäyttöinen ostos ja kärsiä ahtaammasta huoneesta sen aikaa että muutetaan joskus?

Kuvat Ikea & Kodin1

Te joilla on kerrossänky käytössä, minkä ikäisenä teidän lapset ovat alkaneet nukkumaan siinä? Miten on sujunut?

Zelda tosiaan viime yönä sai todella korkean kuumeen, minkä vuoksi hän voi pahoin ja me päästiin pesemään kaikki sängyn tekstiilit jokaista pehmolelua ja patjaa myöten. Tästä johtuen Zelda nukkui tänään päiväunensa sitten Tiaran lastensängyssä kun kuivateltiin petivaatteita. Päiväunet sujuivat täysin ongelmitta, ja me tajuttiin että kyllä hänkin alkaa ihan selkeästi olla jo valmis muuttamaan pois pinnasängystä. Mä tykkään tosi paljon Tiaran Gulliver-sängyn muotokielestä, ja ottaisin toisen sellaisen kyllä mielellään tuonne. Eiköhän me pärjättäisi, tila vähenisi ehkä joltain 20x60cm kokoiselta alueelta, että ei tosiaan mikään mahdoton muutos olisi.

Ikean sivuja selaillessani ihastuin myös uuteen Övre-sänkyyn jossa on maailman suloisin vuodekatos! Se on vaan kertakaikkisen hurmaava, mutta tiedän että ei voitaisi ostaa vain yhtä Övreä, vaan niitä pitäisi olla kaksi, ettei toinen ole kateellinen toisen vuodekatoksesta. Siksi en sitä edes harkitse, halusin vain ottaa sen mukaan kollaasiin koska se on ihan maailman söpöin!

Kuvat Ikea, Kodin1 ja Lekmer

Sänkypäivityksen lisäksi tarkoituksena on laittaa huonetta muutenkin vähän uuteen uskoon, lähinnä lisätä vaatesäilytystilaa niin että lasten itsensäkin olisi helppo laittaa vaatteet oikeille paikoilleen eikä keskelle lattiaa. Sängyille söpöjä koristetyynyjä, ja ehkä nuo Annon pilviverhot, pilvet kun ovat vieneet mun sydämen kuten kerroin, haha! Nuo Kodin1:n pinnatuolit lastenhuoneeseen ovat tosi suloiset, ja miellyttävät mun silmää ihan täysin. Olen haaveillut pinnatuoleista jo pitkään meidän ruokapöydän äärelle, mutta noista olisi hyvä aloittaa!

Mulla on kyllä niin sisustusfiilikset nyt, vielä kun parannuttaisiin koko perhe että pääsisi tekemään pienen Ikea-reissun! Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Sain valita Coca Colan & WWF:n Arctic Home -kilpailuun instagramissa osallistuneista kuvista kolme suosikkiani, jotka palkitaan fleece-peitolla ja ihanalla jääkarhupehmolla. Valinta oli tosi vaikea, sillä ihania, herkistäviä ja hellyyttäviä kuvia tuli niin paljon! Halusin valita mahdollisimman erilaisia kuvia, ja sellaisia jotka mun mielestä kuvastivat kilpailun ideaa ja henkeä tosi hyvin. Mun mielestä äitihetki on heittäytymistä siihen hetkeen lapsen tai lasten kanssa, täysillä lapsille omistautumisesta siinä hetkessä. Valinnat tulevat ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä, kaikki kolme ovat ihan yhtä ihania!

1. iitaelina

Herkkä ja ihana mustavalkoinen kuva, joka oikein huokuu äitiyden onnea. Ihana!

2. tarupilvi

Jokainen vanhempi tietää miten ihanaa on kun vauva nukahtaa syliin. Sen hetken toivoisi vaan jatkuvan ja jatkuvan, että saisi silittää ja tuijotella ihanaa pientä tuhisijaa.

3. tittanelli

Tässä kuvassa on todellakin heittäytymistä äitihetkeen, ja omistautumista lapsille. Ihanan hyväntuulinen ja pirteä kuva!

Kaikki kuvat julkaistu voittajien luvalla. Onnea teille kaikille voitosta, ja laitatteko sähköpostilla yhteystietoja osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan paketit perille! Teille lähtee siis kaikille ihana jääkarhu-fleecepeitto, sekä unelmanpehmeä jääkarhupehmo.

Muistakaahan vierailla Arctic Home -sivustolla lukemassa lisää jääkarhuemojen auttamisesta ja jäätiköiden suojelusta! Mua ilahduttaa ainakin nähdä, että moni suomalainenkin on käynyt osoittamassa tukensa projektille ja lahjoittanut. Pienempikin summa kasvaa, sillä Coca-Cola tuplaa edelleen kaikki lahjoitukset, ja jos lahjoitatte tänään, Coca-Cola lahjoittaa kaksi euroa jokaista lahjoitettua euroa kohden, eli kolminkertaistaa summan!

Yhteistyössä Coca-Cola & WWF.

Mukavaa päivää kaikille ja kiitos vielä kaikille kilpailuun osallistuneille!<3

Puolitoista vuotta on kulunut siitä päivästä kun meidän kuopus syntyi huhtikuisena lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yllättäen. Miten kummassa siitä voi  olla jo puolitoista vuotta? Tämä aika tuntuu menneen vielä paljon nopeammin, kuin 1,5 vuotta ennen Zeldan syntymää, vaikka kai se aika silloinkin kului ihan yhtä nopeasti. Muutaman viikon kuluttua meidän perhe on täysin uudessa elämänvaiheessa, sillä silloin meidän perheessä ei ensimmäistä kertaa ole yhtäkään alle 1,5-vuotiasta sitten Tiaran syntymän. Meidän perhe ei ole enää vauvaperhe.

Miksi 1,5 vuotta on sitten merkittävä ikä? Mä sanoisin että siksi, koska 1-vuotiaan ja 1,5-vuotiaan taidoissa on ihan mieletön ero. 1-vuotias on vielä vauva, ihan täysi vauva. Ei ehkä sylivauva, mutta vauva kuitenkin, vaikka sanoja osaisikin tai kävelisi. 1,5-vuotias ymmärtää jo asioita. Häneltä voi kysyä asioita, antaa ohjeita ja pyytää viemään sukat pyykkikoriin. 1,5-vuotias leikkii nätisti, pitkiäkin aikoja isosiskon kanssa ja jaksaa jo vähän keskittyä.

1,5 vuotta on aivan loistava ikä. Silloin ei ole vielä uhmaa tai esiuhmaa, on vain aurinkoisesti hymyilevä pikkutyyppi joka jaksaa aina yrittää uudestaan. Silloin suurin osa hampaista on jo tullut, yöt sujuvat kivasti, ruoka maistuu ja kokoajan opitaan uutta ja innostutaan. 1,5-vuotiaalla on jo hauskoja juttuja ja omia höpsötyksiä joille nauraa. 1,5-vuotias haluaa soittaa puhelimella mummulle ja huutaa ”HETÄTYYYYY!” täysillä, että mummu varmasti herää. Hän haluaa pukeutua äidin takkiin, vaikka hupun ja kauluksen välistä jää vain nenänpää näkyviin. Ei se mitään, takin sisällä on mukavaa!

1,5-vuotias tietää itse milloin on jano, nälkä tai väsy, ja osaa pyytää mitä milloinkin tarvitsee. Hän roikkuu lavuaarin edessä huutamassa ”ANO!” niin kauan että äiti tai isosisko tulee antamaan vettä. Ja trust me, hän ehtii sanoa ano ainakin kymmenen kertaa sinä aikana kun nousen ylös tuolilta, lattialta tai mistä milloinkin, otan mukin ja täytän sen vedellä. Hän hakee pehmolelun ja sanoo ”ukkuu!” kun väsyttää, yleensä kello 12 päivällä ja kello 19 illalla. Hän sanoo ”paita päähän!” kun hän haluaa laittaa paidan päälle, ja laittaa itse kengät jalkaan.

”Ukkuu!” kuulemma.

Puolitoista vuotta on hyvä ikä, ja loistava ikäero. Meidän lapsilla on ikäeroa puolitoista vuotta ja pari viikkoa päälle. Vuosi sitten tähän aikaan, olin sitä mieltä että ikäero on hyvä. Vaikka arki oli rankkaa kaksivuotiaan ja puolivuotiaan yökukkujan kanssa, kaikki meni vielä samalla rutiinilla kuin ekalla kerralla, ja me selvittiin. Tässähän me ollaan. Nyt mä olen kuitenkin sitä mieltä että puolitoista vuotta on loistava ikäero. Meidän lapset ovat toistensa parhaita kavereita, he ikävöivät toisiaan vaikka toinen olisi vain päikkäreillä. He tekevät melkein kaiken yhdessä, viihdyttävät toisiaan, lukevat, piirtävät ja käyvät yhdessä suihkussa leikkimässä kumiankoilla.

Usein kauhistellaan pientä ikäeroa, tai ihmetellään että miksi on niin kiire saada lapset peräkanaa. Tämän kolmen vuoden jälkeen mä en näe siinä mitään kauheaa, vaan ainoastaan hyviä puolia. Kuten aina sanon kun joku kysyy, ensimmäinen vuosi oli rankka, sen myönnän ehdottomasti. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen mun mielestä kahden kanssa on ollut helpompaa kuin yhden, niin mä sen näen. Tietenkin perheet ovat erilaisia, toisilla ei ole rankkaa edes ensimmäisenä vuonna, ja toisilla on rankkaa ensimmäiset viisi vuotta. Meilläkin on varmasti vielä rankkaa, joskus, ehkä huomenna, ehkä sitten kun tytöt ovat teini-iässä, tai ehkä huomisesta teini-ikään asti. Silti, mä näen että tämä ikäero on meidän perheelle se kaikkein paras.

Mä tiedän että se uhma tai tahtoikä, on sieltä vielä tulossa. Viitteitä siitä on jo ehkä havaittavissa, ja odotankin sitä. Nuorimmaisemme omaa himpun verran tulisemman luonteen kuin esikoinen, ja tahtoiästä voi tulla mielenkiintoista. Nyt me kuitenkin nautitaan tästä seesteisestä elämänvaiheesta, kun kenenkään maidot eivät lennä seinään (paitsi vahingossa), ulkovaatteiden pukeminen on hauskaa ja yleisin vastaus kysymyksiin on ”JOOOOO!!!!!” hyvin innostuneella äänensävyllä.

Millaisia ikäeroja teidän lapsilla on? Mikä on hassuin sana joita lapsenne ovat osanneet 1,5-vuotiaana? Oletteko kohdanneet kauhistelua tai jyrkkiä mielipiteitä pienistä ikäeroista?

Kahdeksan viikkoa on kulunut nopeammin kuin mä oon huomannutkaan! Kahdentoista viikon projekti siivittää kivasti kohti joulua, tai no tämä projektihan loppuu jo marraskuun toisella viikolla, mutta siitä ei ole enää pitkästi jouluun. Suunnitelmissa on 12:sta viikon jälkeen ostaa vielä Kaylan tänä syksynä sopivasti ilmestynyt seuraava kirja, viikot 13-24, eli projekti ei suinkaan jää tähän. Uskoisin, että kunhan säännöllistä liikuntaa on takana 24 viikkoa, eli melkein puoli vuotta, liikunnasta on tullut niin säännöllinen osa elämää, että kirjattomuus ei enää haittaa, vaan ne rutiinit tulevat ihan luonnostaan.

No entäs ne tulokset sitten? Mä en edelleenkään ole käynyt vaa’alla, tai mitannut senttiäkään, vaan tulokset tulevat omasta fiiliksestä, ja siitä mitä peilissä näkyy. Koen olon huomattavasti energisemmäksi kuin alkusyksystä, ja olo on rento ja mukava. Vaatteet eivät kiristä, ja monet pienet ärsyttävät ongelmat kuten turvotus ovat lähteneet pois. Liikunta on auttanut myös hormonaalisiin ongelmiin, ja mä pystyn helposti liikkumaan kuukauden jokaisena päivänä, siinä missä aiemmin teki parina päivänä kuusta mieli vain huutaa kivusta ja maata kauratyynyn kanssa peiton alla syömässä suklaata ja särkylääkettä.

Lihaksia ei ehkä vielä ole esillä, mutta eivätköhän ne sieltä jostain sitten ilmesty kun syö tismalleen oikein ja lisää painoja treeniin enemmän. Kahden raskauden jälkeen venynyt mahanahka on kuitenkin alkanut siirtyä takaisin sinne missä se oli joskus kolme vuotta sitten. Istuessa syliin ei kerry mahaa, vaan se on kiinteä, tämä on jotain sellaista mitä en edes ollut ajatellut tapahtuvan! Kyllä se iho edelleen venyy naurettavan pitkälle venytettäessä, onhan se kokenut kovia, mutta normaaliolosuhteissa mun maha näyttää hyvältä ainakin mun silmään, ja olen tyytyväinen. Muutos ei viikkojen 4 ja 8 välillä ole yhtä suuri kuin viikkojen 1 ja 4 välillä, mutta ehkä jotain pientä on tapahtunut?

Nyt pyörähtivät käyntiin viimeiset neljä viikkoa tätä ohjelmaa, ja nyt mä pääsen taas haastamaan itseäni rankemmilla treeneillä, ja lisäämällä HIITin mun viikko-ohjelmaan. HIIT tulee sanoista High Intensity Interval Training, ja mä uskon että se tekee tosi hyvää. Kiva saada täysin uusi treenimuoto vielä tässä vaiheessa ohjelmaa mukaan!

Itsevarmuus on noussut oman kropan suhteen ihan uusiin sfääreihin. Vaikka ihon huononeminen söi fiiliksiä aika reippaasti, alkaa itsevarmuus tulla pikkuhiljaa takaisin. Vielä iho ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin kesällä, mutta riittävä vedenjuonti, meikkien pesu aina ennen treenejä ja naaman pesu heti treenien jälkeen, sekä säännölliset kuorinnat ovat auttaneet siihenkin. Ehkä mun iho vaan järkyttyi yhtäkkisestä säännöllisestä hikoilusta, niinkuin silloin moni teistä veikkasikin!

Naurattaa, koska näistä kuvistakin näkee selkeästi kuinka meikin määrä on vähentynyt ihan roimasti samaan tahtiin kun ohjelma on mennyt eteenpäin. Tänäänkin mä olin pihalla lasten kanssa ilman meikkiä pitkän tovin, ja joo on mulla pari näppyä, mutta mitä sitten, en usko että ne ketään muuta häiritsee kuin mua itseäni, ja vaikka häiritsisikin, niin sille mä en voi mitään! Niin kerta.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille!

Kuten lupailin viime viikolla, Lekmer tarjoaa teille arvonnan! Saimme Lekmeriltä Färg&Formin mustan Moln-pussilakanasetin, joka kiteyttää oikeastaan yhteen pieneen pakettiin koko mun sisustusmaun. Mustaa, valkoista, yksinkertaista ja silti hauskaa. Färg&Formin pilvikuosi on ihan klassikko jo, ja mikäpä ei sopisi lastenhuoneeseen paremmin kuin hauskat pilvet, joita on kiva tuijotella ulkonakin, minkä muodon ne ottavat ja kuinka nopeasti liikkuvat.

Meillä on lastenhuoneessa paljon mustaa ja valkoista, mutta silti en luonnehtisi sisustusta synkäksi. Näitä yksinkertaisia värejä piristämässä on milloin mikäkin väri, tällä hetkellä tyttöjen mieltymysten mukaan pinkkiä, ja äidin mieltymyksen mukaan ripaus keltaista. En malta odottaa, että limenvihreä pinnasänky vaihtuu valkoiseen, ja saadaan vihdoinkin lastenhuone valmiiksi. Nämä ihanat pussilakanat auttavat kuitenkin jo hurjasti, muuttavat koko huoneen ilmeen niin kauniiksi, ettei tosiaankaan tee mieli piedata edes sänkyä!

Meillä on lastenhuoneessa monta kuosia, on pilveä, raitaa ja kiemuraa. Mun mielestä kuoseja voi yhdistellä keskenään, kunhan ne eivät riitele keskenään. Verhon mä ehkä haluaisin päivittää, tuo verho on nimittäin mun omasta lastenhuoneesta peräisin. Lapset kuitenkin tuntuvat tykkäävän siitä kovasti, ja heidän huoneensahan se on. Ja toisaalta on hauskaa ja nostalgista, että omien tyttöjen huoneessa on palanen mun lastenhuoneesta!

Färg&Formin Moln-pussilakanat ovat 100% puuvillaa, ja itse Moln-kuosi on suunniteltu jo vuonna 1967, eli klassikko tosiaan. Moln on yksi ruotsalaisten kuuluisimpia graafisia kuoseja, ja sen on suunnitellut Gunilla Axén. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin pilvien suosion, mulle ainakin iski oikea Moln-himo näiden pussilakanoiden jälkeen. Ehkä seuraavaksi säilytyskoreja samalla kuosilla?

Yhteistyössä Lekmer.

Arvonnassa palkintona siis yksi ihana Färg&Formin mustavalkoinen lasten Moln-pussilakanasetti! Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 19.10.2014 klo 00.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Ihanaa maanantaita kaikille <3