Mä otan, tai siis Otto ottaa, melkein aina nykyään päivänasukuvat musta, ihan vain siksi että siitä on tullut niin rutiinihommaa. Päivän asu -kuvien ottaminen tekee pukeutumisesta hauskempaa joka päivä, musta on ainakin paljon mielekkäämpää panostaa pukeutumiseen, kun tiedän että saatan laittaa kuvia tännekin. Ihan samalla tavalla kuin koen bloggaamisen vaikuttavan positiivisella tavalla arkeen siten, että pyrin tekemään arjesta kauniimpaa ja hauskempaa, se vaikuttaa myös hyvällä tavalla pukeutumiseen.

Mä koen oikeasti saaneeni todella hyviä vinkkejä teiltä lukijoilta pukeutumisen, tyylin, hiusten ja kaiken suhteen, ja olen niistä ikuisesti kiitollinen. Teiniprinsessatyylini on aikuistunut huomattavasti parin viime vuoden aikana, mutta toki edelleen välillä tekee mieli pukeutua vähän ”nuorekkaammin”. Tyylini on aikojen saatossa ollut suorastaan järkyttävän mauton välillä, siitä hyviä esimerkkejä on näkynyt myös täällä blogin puolella. En lähde enää analysoimaan, mikä saa ihmisen pukeutumaan niin väärin, vaan tyydyn hiljaisesti olemaan tyytyväinen siitä, että nuo pukeutumismokat ovat ainakin suurimmaksi osaksi takanpäin.

Viimeinen taannoisen Sheinsiden paketin vaatekappale jonka sain, oli musta peplumtoppi taaksesolmittavalla rusetilla. Tämä peplum-toppi on juuri sellainen, että väärien kavereiden kanssa se näyttäisi tosi mauttomalta, mutta sitten taas oikeassa seurassa mielestäni oikein kivalta. Kokeilin yhdistää sen kimonotyyliseen jakkuun jonka löysin H&M:n alennusmyynneistä Oulussa, ja neonväreihin sateisen harmaana päivänä, kun halusin uhmata harmautta, ja se toimi hyvin. Neonvärit piristävät aina, vaikka niiden kanssa saakin myös olla tarkkana, ettei tule niitä mauttomia viboja. Mitä mieltä te olette asusta? Mauton vai ei?

Peplum-toppi Sheinside* / Kimonojakku H&M / Farkut Dr. Denim / Rannekoru Indiska* / Laukku River Island / Kengät River Island / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Pukeutumisesta ja tyylistä on aina kiva kirjoittaa, mutta oikea syy, miksi halusin nyt aamulla postata, oli se, että halusin kertoa, että meillä on Kideblogeissa kaksi uutta hauskaa juttua. Ensimmäinen niistä on Viikon Mammabloginosto. Bloggaajamme valitsevat vuoroviikoin oman suosikkiäitibloginsa kaikkien netin äitiblogien joukosta, eli siis ei vain meidän portaalistamme, ja nostavat sen ”Bloggaajavinkit”-sivulle. Mä pääsin valitsemaan ekaa kertaa tällä viikolla, käykää kurkkaamassa kenet valitsin. Toinen hauska juttu, on Äitiyshousujen Helian uusi ja erilainen MURU-blogi, johon ihastuin heti! Siitä mulle urpolle vinkkiä blogin nimeämiseen, yksinkertainen, nelikirjaiminen sana joka jää heti muistiin ja tuo mieleen ihania juttuja.

Hauskaa päivää kaikille, me lähdetään nyt lasten kanssa ulkoilemaan!

Tänään mä teen vähän erilaisen postauksen, sillä viime päivinä on tapahtunut paljon kaikkea hauskaa, mistä haluan kertoa! En kuitenkaan halua jaaritella kolmen kilometrin mittaista peruskuulumispostausta, joten siksi kerron tänään meidän tekemisistä tässä muodossa.

Viime päivinä ollaan..

.. Oltu isoimmissa ja hienoimmissa ristiäisissä ever. Tunnelma oli kuin amerikkalaisista häistä, ja tämä siis vain positiivisessa mielessä. Alkoi omat hikiset olkkariristiäiset tuntumaan vähän kotikutoiselta, mutta mikäs siinä, hauskat ristiäiset oli meilläkin molemmilla tytöillä, ja nautittiin näiden suurten juhlien tunnelmasta täysin rinnoin.

.. Käyty kävelyllä tyttöjen kanssa ihmettelemässä valkoposkihanhia, jotka olivat kuulemma kaikki hanhivauvoja, ja vain yksi oli emo, Tiaran mukaan.

.. Käyty puistossa leikkimässä, ja ihmetelty miten Zelda pääsee jo melkein kiipeämään koko pikkuliukumäen väärinpäin ylös. Eli siis sitä mäkeä pitkin, ei portaita. Missä vaiheessa Zelda lakkasi olemasta sylivauva???

.. Saatu Zelda luopumaan tutista, vahingossa. Day 2 ilman tuttia menossa, ja kertaakaan ei ole kysellyt perään. Hän tosiaan onnistui itse hukkaamaan tuttinsa ennen eilisiä päiväunia, ja joutui nukahtamaan ilman sitä päikkäreille. Nukahtaminen kävi kädenkäänteessä, joten vaikka tutti löytyikin, päätettiin olla antamatta sitä enää. Ja ei ole neiti kysellyt tutin perään sen koommin, eikä se ole vaikuttanut nukahtamiseen millään tavalla. Eli taas oli vaikeampaa vanhemmille kuin lapselle tämä siirtymävaihe, kuten tavallista, haha!

.. Säikähdetty, kun Zelda päätti kompastua tyynyyn ja lyödä otsansa barbin koirankoppiin. Onneksi siitä ei tullut kuin pieni naarmu, eikä se tunnu Zeldaa haittaavan, mutta ainahan sitä vanhempana säikähtää kun jotain pientäkin sattuu!

.. Syöty ihania kesäherkkuja, kuten mansikoita ja vaniljajätskiä, ja maisteltu Oton kokkauksia tomaatti-kesäkurpitsa-pesto-mozzarellavuuasta nuudeliwokkiin. Reseptejä tulossa pian!

.. Kärsitty, tai no minä olen kärsinyt kauhean 24h migreenin. Vielä aamulla kun tänään heräsin, tuntui että en olisi halunnut herätä ollenkaan, kun päätä jomotti niin hulluna ja oli hirveän valonarat silmät. Mutta päätin että en suostu kärsimään tätä päivää, ja skarppasin ja menin suihkuun, ja jossain vaiheessa kesken kävelymatkan Korkeasaareen särky sitten helpotti, ja nyt on vihdoin ihan hyvä fiilis.

.. Buukattu yhdelle päivälle neljä menoa, kun lomalla ei pahemmin tule kalenteria käytettyä. Mä ajattelin koko viime viikon, että meillä ei ole tällä viikolla mitään erityistä tekemistä, ja onnistuin sopimaan keskiviikolle neljän kaverin kanssa treffit. Yhdet jouduin perumaan, tai no siirtämään, mutta huomenna on tulossa kiireinen päivä siis. Loppuviikko varmaankin vain öllötellään rannalla sitten. Ihana kuitenkin nähdä kavereita, niin läheltä kuin kauempaakin!

.. Harmiteltu Mörkön vointia, kun Mörkö kävi eilen eläinlääkärin kontrollissa. Koiraherra on kärsinyt sydänviasta jo pari vuotta, ja nyt alkaa näyttää siltä että sydän ei kestä enää kauan, kuulemma parhaassa tapauksessa ”jopa” ensi kesään. Surettaa ihan hirmuisesti, mutta onneksi saadaan Mörkö taas pian tänne meille ja voidaan rapsutella ja halia ja viettää sen kanssa aikaa. En uskalla, enkä halua ajatella sen pidemmälle, kuin että päivä kerrallaan.

.. Ihasteltu eläimiä Korkeasaaressa lasten kanssa. Zeldaan tekivät suurimman vaikutuksen kaikki isot eläimet visenteistä kameleihin, Tipa taas ihastui kaloihin. Mun suosikkeja olivat vekkulit mangustit!

.. Ostettu kesän ensimmäiset pehmikset, ja valutettu ne käsille, ilman paperia tietysti. Pehmis suli tällä säällä vähän turhan nopeasti mun makuun, mutta ai että se maistui herkulta!

.. Ostettu Korkeasaaresta kaksi uutta perheenjäsentä, pehmoleluleopardi ja -papukaija, joista leopardi on kuulemma tyttö ja sai nimen Isla. Tiara valitsi siskolleen pehmoksi papukaijan, ja reiluna isosiskona yritti valita koko kaupan pienimmän pehmolelun, mutta mä sitten sanoin että kyllä Zeldallekin otetaan yhtä iso papukaija kuin hänen leopardinsa on. Miten tämä sisarusten sortaminen alkaa jo näin pienenä, hahah!

..Hihitelty Tipan sanoille ja sanavalinnoille. Mun lemppareita on ”lempisuosikki”, ”pölliäinen” ja ”makee”.

.. Hihitelty Zeldan omille sanoille. Iltapala on ”ipa”, puhelimeen huudetaan ”moi hatawatawata”. Sisko on ”hikkoo” ja kaikkein parasta on tökätä isiä nenään ja huutaa ”piiiiip!”.

Ihana viikon aloitus kauniissa kesäsäässä, ja vaikka viikkoon on mahtunut murhettakin, mä uskon että loppuviikosta tulee vielä parempi! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää kaikille, ja kiitos ihanista kommenteista hiuspostaukseen, musta tuntuu kuin uudesti syntyneeltä tämän kuontalon kanssa, ja olo on höyhenen kevyt!

Mitä teille kuuluu? Onko postaustoiveita, erityisesti mielipidepostauksia olisi hauska kirjoittaa nyt kun on aikaa paneutua!

Moikka! Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta, on vaan ollut niin kiireistä ensin eilisten ristiäisten kanssa, ja tänään sitten koko päivä kampaajalla. Iltapäivän ja illan mä olen kärsinyt migreenistä, joten pahoittelut jos teksti vähän takkuaa. En ensin tajunnut kyseessä olevan migreeni, kun tavalliset näköoireet puuttuivat, mutta pitkäkestoinen päänsärky ja nämä muut oireet puhuvat kyllä migreenin puolesta. Tällä hetkellä juon viidettä lasia vettä 20min sisään, ja tuntuu että kieli on ihan hiekkapaperia vaikka maha on niin täynnä vettä, ettei kohta mahdu enää. Ihanat migreenin jälkioireet, ah! Mä kerron kuitenkin lisää kuulumisia myöhemmin, sillä tämä postaus on pyhitetty täysin mun uudistuneelle kuontalolle, jota osa teistä kävikin kommentoimassa jo Instagramissa.

Muistatteko ihanan Veeran, joka teki mun hääkampauksen? Veera on nyt palannut takaisin Suomeen maskeerauskoulusta ulkomailta, ja aloittaa työt virallisesti ensi viikon maanantaina parturi-kampaaja-maskeeraajana Hair & Make-up room Kamidassa, Helsingin Kalevankadulla. Mä otin tänään varaslähdön, ja kävin yhteistyön merkeissä Veeran käsittelyssä, enkä voisi olla tyytyväisempi.

Sovittiin tämä kampaamoaika jo reilu kuukausi sitten, kun Veera oli vielä reissun päällä, ja mä olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Aloin selaamaan pinterestiä, hiussivustoja, lookbookia, instagramia ja kaikkia muita mahdollisia inspiraationlähteitä jo silloin kuukausi sitten, ja viime viikolla vielä musta tuntui etten tiedä yhtään mitä haluan tehdä tukalleni. Sitten kuitenkin törmäsin Pinterestissä ihan täydelliseen longbobiin, lobiin, eli pitkään polkkaan, malliin joka mulla on ollut aiemminkin, ja jota moni teistä lukijoistakin suositteli mulle.

Lähtötilannehan oli siis se, etten ollut käynyt kampaajalla kolmeen vuoteen. Mun hiuksia ei myöskään oltu leikattu kolmeen vuoteen, ja raskaudenjälkeisen hiustenlähdön, ankaran vaalentamisen ja pidennysten säännöllisen käytön vuoksi tukka oli huonossa kunnossa, erittäin epätasaisen mittainen ja katkeillut sieltä sun täältä. Ei mikään varsinainen blogitukka, vaan karu todellisuus hiuslisäkkeiden alla. Polkkamitta oli mun hiusten kannalta tosi hyvä vaihtoehto, saatiin kaikki huonot latvat leikattua pois, ja tästä on helppo sitten kasvattaakin jos siltä tuntuu.

Epäröin polkkamittaa aluksi, sillä olin niin kiintynyt pitkiin hiuksiini (=pidennyksiin). Tajusin kuitenkin, että eihän se polkkamitta sitä tarkoita, ettenkö voisi vielä joskus käyttää pidennyksiäkin, jos siltä tuntuu. Polkkapituus piilottaa vielä ihan nätisti pidennykset sekaansa, jos joskus juhliin vaikka haluaa näyttävämpää kampausta laittaa. Arkeen polkka on kuitenkin täydellinen, helppo, näyttävä ja skarppi. Ja todella muuntautumiskykyinen! Tykkään myös siitä, miten kevyt polkka on näin kesähelteellä, ja miten kivasti se jättää tilaa asuille, kun ei roiku pitkät lärpäkkeet siinä vaatteiden päällä.

Laitettiin Veeran kanssa sekä mun omaan tukkaan, että pidennyksiin nyt 7.- ja 8. sävyillä raitoja, eli kylmää vaaleanruskeaa, mun oman luonnollisen hiusvärin sävyistä. Raitoja laitettiin todella maltillisesti, mutta tarkoitus on raidoittaa lisää tässä syksyn mittaan vähän tummemmaksi, kunhan mun juurikasvu kasvaa vähän lisää esille, ja siihen saa sitten taas vaaleampaa raitaa. Eli tavoitteena on sellainen luonnollinen blondi-vaaleanruskeasekoitus. Hyvä että lähdettiin hitaasti liikkeelle tummentamisen kanssa, mulla on nimittäin totuttelua tähän lyhyempään malliinkin senverran, että on kiva ettei muutosta tullut liian radikaalisti.

Sävyttämisen ja hiustenleikkauksen jälkeen Veera väänsi mun tukkaan ihanat surffilaineet suoristusraudalla, tekniikalla jollaista en ollut ikinä ennen nähnyt. Jos vain nyt osaan tehdä laineet samalla tekniikalla itsekin, niin voin laittaa videota tänne blogin puolelle, sillä näistä tuli niin paljon kivemmat kuin perus suoristusrautakiharoista, että olen ihan myyty! Veera myös teki mulle ihanan meikin, joka kuitenkin lähti pois kun migreenin ansiosta mun vasen silmä valui vettä muutaman tunnin ajan. Yritin matkia sitten itse Veeran meikkiä että sain kuvat otettua kun vesi lakkasi valumasta, mutta eihän siitä tullut yhtä hieno. Kannattaa siis käydä itse testaamassa Veeran taitoja, niitä nimittäin löytyy!

Kamida sijaitsee keskustan tuntumassa, Kampin ja Hietalahden torin läheisyydessä, osoitteessa Kalevankatu 47 ja on ihanan valoisa ja kotoisa, avara kampaamo. Me kehiteltiin Veeran kanssa teille lukijatarjous, eli mun blogin lukijat saavat nyt elokuun loppuun asti kaikista väri+leikkaus -paketeista 10 euron alennuksen, ja alennuksen saa mainitsemalla mun blogin nimen. Veera tosiaan aloittaa ensi maanantaina, mutta aikoja voi varata vaikka heti.

Yhteistyössä Hair & Make-up room Kamida.

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Hitti vai huti? Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja hyvää yötä!

PS: ”Kivat” rusketusrajat jäi eilen ristiäisiin puetusta kotelomekosta, en tiennyt että mäkin voin ruskettua näin reippaasti! Ihana kesä<3

En voi tarpeeksi hehkuttaa, miten ihanaa on kolmen hyytävän kylmän lomaviikon jälkeen vihdoin fiilistellä lämpöä, biitsiä ja aurinkoa. Kesä, se tuli sittenkin takaisin! Melkein olin jo menettänyt toivoni säiden suhteen, mutta onneksi heinäkuu viimein näytti kyntensä ja toi auringon sateen tilalle. Aamupäivä kului siivoillen ja leipoen, iltapäivällä tavattiin odotettuja vieraita, Oton pikkuserkkua perheineen, ja päästiin nuuskuttelemaan ihanaa vauvaa, jolla on päivää vaille vuosi ikäeroa meidän Zelduskan kanssa. Ihana pieni, palasi ihan mieleen viimekesän vauvamuistot Zeldasta, kun keinuttelin pikkuista tyttöjen vanhassa sitterissä.

Ruuan jälkeen me otettiin suunnaksi Aurinkoranta, ensimmäistä kertaa yhdessä tänä kesänä. Puhelimen säätiedotus näytti asteiksi vain 21, joten jätettiin uikkarit kotiin ja napattiin vain hiekkalelut mukaan. Vesi oli aika kylmää, mutta kun muutkin lapset uivat, ei Tiaraa saanut mitenkään pidettyä pois vedestä, vaan lopulta hän sitten ui cooleissa Angry Birds -pikkareissaan ja liskotopissaan. Onneksi oltiin otettu mukaan tuulen varalta villatakkeja ja muita, niin saatiin neiti kuitenkin kuiviin vaatteisiin uinnin jälkeen.

Zeldakin oli kovin kiinnostunut vedestä, eikä hätkähtänyt hänkään sitä, että vesi oli ihan jäätävää. Miten se veden lämpötila onkin niin toissijainen asia lapsille, kun itsestä tuntuu että jäätyy jo pelkän varpaan kastamisesta? Kai se vain on niin että vesi on lapsille niin jännä asia itsessään, että sen lämpötilalla ei ole mitään merkitystä, kunhan vain pääsee läträämään. Huomenna pitäisi ilmeisesti olla vielä lämpimämpää kuin tänään, mutta huomenna me ei mennä rannalle, vaan perhetuttujen vauvan ristiäisiin Espooseen.

Juhlat ovat kuitenkin rennot, ja niissä on lapsille uima-allas, liukumäki ja muuta hauskaa ulkoilmatekemistä, niin he pääsevät nauttimaan auringosta juhlahumun keskellä. Erittäin fiksu idea järjestää lapsille kivaa tekemistä juhlien ajaksi! Voin vain kuvitella miten innoissaan meidän tytöt tulevat olemaan sekä kivasta kesäpuuhasta ulkoilmassa, että samanikäisistä leikkikavereista. Itsekin odotan kesän ensimmäisiä isoja juhlia, tänä vuonna kun ei meidän lähipiirissä ole ollut meidän häiden lisäksi vielä muita suuria juhlia ollenkaan!

Nyt on aika katsoa Oton kanssa leffaa, meillä on nimittäin sopimus, että kaikkina iltoina kesäloman ajan, kumpikin saa valita vuorotellen yhden leffan, joka katsotaan. Tietenkin on iltoja, jolloin ei aina ehdi leffaa katsomaan, mutta jokatapauksessa kumpikin pääsee valitsemaan vuorollaan, ja tulee katsottua paljon sellaisia leffoja, jotka vuoden aikana ovat kiireen vuoksi jääneet katsomatta. En tiedä vielä minkä leffan Otto on valinnut tänään, mutta jännityksellä odotan!

Ihanaa huomista sunnuntaipäivää kaikille<3

En uskonut koskaan käyttäväni blogissani sanaa belfie, en ikinä. Sille on monta syytä, päällimmäisenä niistä se, että mun pylly ei ole mikään belfiepylly, se on olematon, heikko kohtani, pieni lättänä, ei mikään kehuskelun arvoinen pyöreä paketti. Nuorempana harrastaessani vielä aktiivisesti tanssia, haaveilin aina saavani pyöreän tanssijapyllyn, mutta haaveeksi jäi sadoista tanssiin upotetuista tunneista huolimatta. Ei auttanut 3krt/vko salillakäyminen, tai kyykyt. Mun pyllyyn pätee #eikipuueihyötyy, ja tuloksia on turha odottaa tavallisella liikunnalla, se on varmasti se kroppani viimeinen osa-alue jossa liikunnan tulokset näkyvät.

Olenpa saanut pyllystäni muutamaan otteeseen kuulla täällä blogissakin, että ”tee tuolle lättätakamuksellesi jotain kun on niin ruman näkönen”, mutta en ole antanut sen haitata. Mä oon hyväksynyt pyllyni jo ajat sitten, se on osa mua, ja musta on maailman parasta kiusata Ottoa istumalla mun luisevalla pyllyllä sen syliin, kun raukka valittaa että tulee reikiä jalkoihin mun häntäluusta. Silti olen joskus luonut kaihoisia katseita fitnesspyllyihin, ja miettinyt, että joskus vielä mullakin on haaveideni pylly, repäisen vaikka kuusikymppisenä ja treenaan itseni hulluun tikkiin.

Joko riittää pyllystä, pitäisikö päästä asiaan? Syy miksi kirjoitan pyllystä, on tekemäni maailman paras ostos. Olin jo aiemmin tehdyn yhteistyön tiimoilta saanut lahjakortin Fashionstoreen, mutta en ollut osannut päättää mitä sillä ostaisin. Jahkailin ja jahkailin valikoiman kanssa viimeiseen voimassaolopäivään asti, kunnes kavereideni kehotuksesta tilasin Liu Jo Bottom up -farkut. En uskonut sekuntiakaan, että ne saisivat pyllylleni mitään aikaiseksi, mutta ajattelin etten häviä mitään kokeilemalla. Skeptisyyteni johtui siitä, että vielä tähän mennessä en koskaan ollut kokeillut yhtäkään vaatetta, joka muuttaisi kropan muotoa niinkuin lupaa.

Hämmennys oli suuri, kun iskin farkut jalkaan ja katsahdin peiliin. ”Ei hitto, mistä toi oikein tuli???”.  Viimeiset kaksi päivää mä oon käynyt vähän turhan usein peilin edessä tuijottelemassa mun pyllyä, ihmettelemässä vieläkin, voiko olla mahdollista että yhdet housut muuttavat sen niin erinäköiseksi. Olen hehkuttanut ostopäätöksessä auttaneille kavereilleni, ja miettinyt puolitosissani laittavani belfien instagramiin. BELFIEN?! Mikä mua oikein vaivaa, miten voi innostua omasta pyllystä näin paljon, haha!

En ole kertaakaan raskauksien jälkeen ostanut oikeita, kunnon farkkuja, vaan ainoastaan Dr. Denimejä ja muita superstretch -jeggingssejä, ja kieltämättä tuntui ehkä vähän tukalalta kiskaista farkut jalkaan pitkästä aikaa. Mutta fiilis, minkä täydellisesti istuvat farkut tällaisella ekstraefektillä näköjään saavat aikaan, on ihan mieletön. Musta tuntuu taas naiselliselta, ja ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu, että takamus näyttää siltä niinkuin pitääkin.

Onhan tämä huijausta, farkut eivät sisällä samaa terveysvaikutusta kuin oikean fitnesspyllyn tavoittelu, mutta tällaiselle toivonsa menettäneelle satunnaisurheilijalle nämä ovat erittäin tervetullut ratkaisu. Mitä olette mieltä, näyttääkö pylly eriltä?

Mä en haluaisi enää ikinä laittaa jalkaani muita housuja, kuin näitä Bottom upeja, mutta senverran kukkaroa keventäviä ne ovat, että varmaan joudun välillä esittelemään lättäpyllyäkin. Onko teillä kokemusta Liu Jo bottom upeista, tai tiedättekö muita ihmeitä takamukselle tekeviä farkkumerkkejä?