Mä sain viime viikolla idean meitä jo pitkään ärsyttäneen makuuhuoneen parantamiseksi: Vaihdetaan Tiaran ja meidän huoneet toisinpäin! Meidän vanhassa makuuhuoneessa on hankala pohjaratkaisu isoa aikuisten sänkyä ajatellen ja siellä oli aina ahdasta eikä tykätty olla siellä. Pinnasänkyä ei myöskään saanut meidän sänkyyn kiinni ja Zelda ei siis koskaan nukkunut öitä pinnasängyssään koska sänkyä ei saanut tarpeeksi lähelle ja en raaskinut laittaa häntä yöpöyksin toiselle puolelle huonetta nukkumaan. Tiaran vanhassa huoneessa taas oli hankala pohjaratkaisu kahta lasten sänkyä (tulevaisuudessa) ajatellen koska siellä ei ollut kuin yksi ehjä seinä jolle sängyn sai fiksusti aseteltua vaikka sänkyjä tulee viimeistään ensi vuonna olemaan siellä kaksi. Nyt kun muutos on tehty me ollaan super tyytyväisiä kaikki ja Tiara on tosi ylpeä omasta uudesta huoneestaan!

Tiaran huoneesta tuli nyt meidän ihana makkari johon ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! Tuo lipasto tulee vaihtumaan kauneuspöydäksi mulle josta olen pitkään jo haaveillut mutta joka ei olisi vanhaan makkariin edes mitenkään fiksusti mahtunut. Muuten tässä huoneessa on nyt kaikki niinkuin pitääkin ja pinnasänky juuri tismalleen tarpeeksi lähellä meidän sänkyä. Mä tykkään myös noista uusista mustavalkoisista tekstiileistä joiden kanssa Zeldan kirkkaan limenvihreä sänkykään ei riitele vaan on mun mielestä kiva väripilkku keltaisine Finlaysonin Elefantti-pussilakanoineen.

Meidän vanha makkari vaihtui Tiaran iloisen touhukkaaksi huoneeksi josta onneksi saa nyt myös nuo härvelit ja vaunut ja vempaimet sinne vaatehuoneeseen piiloon jos haluaa että on oikein siistiä. Mä nappasin vaan äkkiä kuvat enkä viitsinyt järkyttää Tiaraa piilottamalla sen rakasta ”Pöötsi-pyörää” eli potkulautaa ja nukenrattaita kun nukella oli ruoka kesken Tiaran pöydän ääressä.

Me ollaan tyytyväisiä ainakin! Mitä te ootte mieltä?

Mukavaa maanantaipäivää kaikille♥

Mä kirjoittelin jo maaliskuussa, juuri ennen Zeldan syntymää siitä että haluaisin päivittää mun vaatekaappia klassisen tyylikkäämpään suuntaan ja vältellä heräteostoksia ja huonoja materiaaleja. Ajattelin tehdä katsauksen siihen olenko onnistunut pyrkimyksissäni nyt kun synnytyksestä on jo kolme ja puoli kuukautta ja muutama uusi vaate on tullut hankittua. Samalla on uudistunut muukin ulkonäkö hiuksista lähtien ja ihan vertailun vuoksi mä selailin kuvakansioita ja tein monen monta kollaasia mun tyylin kehityksestä näiden reippaan kahden blogivuoden aikana.  Hämmennyin ihan siitä miten erilaisia lookeja mulla onkaan ollut koska luulin itse että olen säilynyt suht samannäköisenä hiuksia lukuunottamatta koko tämän ajan.

Nämä kuvat ovat blogin ensimmäisiltä kuukausilta, kesältä 2011 jolloin odotin Tiaraa. Huomaa että olin raskaana ja mukavuus oli tärkeintä kun jalassa olivat useimmiten leggingsit tai sitten verhouduin maximekkoon. Mulla oli mustat pitkät hiukset (pidennykset) ja  käytin aika paljon meikkiä ja itseruskettavaa.

Raskauden jälkeen laitoin uudet 60cm pituiset hiustenpidennykset ja voi apua että ne olivat kyllä ihan liian pitkät nyt kun katson!! Miten mä olen ikinä pärjännyt pienen vauvan kanssa noin pitkällä ja hankalalla tukalla? Vaatteista huomaa myös että olin tyylini kanssa ihan hukassa, päällä on niitä vaatteita joita käytin ennen raskautta vaikka kroppa on ihan eri mallinen kun kyseessä ovat heti synnytyksenjälkeiset viikot ja kuukaudet.

Edelleen noissa kuvissa vilkkuvat ylipitkät hiukset joita onneksi älysin lyhentää juuri ennen Tiaran ristiäisiä! Ristiäismekostani (keskirivin oikeanpuolimmaisin kuva) tykkään edelleen hirmuisesti! Se oli mun ensimmäinen tyylikäs ostos vuosikausiin. Tykkään myös tuosta vihreästä parka-takistani jonka olen ostanut jo neljä vuotta sitten, mutta joka edelleen näyttää raikkaalta ja hyvältä asun kuin asun kanssa.

Keväällä 2012 mä päätin antaa mun hiusten levähtää ja otin pidennykset viiden vuoden yhtäjaksoisen käytön jälkeen ensi kertaa kokonaan pois. Mulla oli orpo olo lyhyessä tukassa, muistan vieläkin miten oudolta tuntui varsinkin aluksi kun ei ollutkaan sitä turvallista, yleensä aina hyvännäköistä pitkää tukkaa. Se tauko kuitenkin teki mun hiuksille tosi hyvää! Kevät taisi innostaa mut kokeilemaan uusia värejä kun noissa kuvissa näkyy niin paljon keltaista, oranssia ja pinkkiä.

Loppukesästä mä ilmeisesti innostuin sitten mustasta ja valkoisesta kun niitä näkyy aika paljon. Vaalensin sen kesän aikana myös hiuksia ensi kerran punaruskeiksi, tämän vaalennuksen jälkeen en värjännytkään tukkaa melkein vuoteen kun tulin raskaaksi.

Raskausaikana tunsin hukanneeni tyylini taas kerran aivan totaalisesti. Tuntui että mikään vaate mitä ostin ei loppujenlopuksi ollutkaan sellainen kuin olin toivonut. Alkuraskauden väsymys ja migreenit myös aiheuttivat sen että viimeinen asia mielessä oli pukeutuminen! Niimpä mun vakiovarustus koko talven olivatkin mustat legginsit ja tuo jättimäinen beige parkatakki joka lämmitti kun olin ihan jäässä vaikkei olisi edes ollut pakkastakaan.

Valtava vatsani vaikeutti pukeutumista kevään edetessä pidemmälle, mutta samaan aikaan pukeutuminen alkoi kuitenkin innostaa mua kun ei tarvinnut enää olla vuodelevossa ja sain taas liikkua ihmisten ilmoilla enemmän. Koitin ottaa kaiken irti niistä vaatteista jotka päälleni mahtuivat ja istuin iltaisin koneella tekemässä unelmatyyli -kansiota ja ostoslistaa raskaudenjälkeiselle tyylilleni. Tuo lista on ollut mulla pohjana kaikissa ostoksissa ja nykyään mietin aika tarkkaan mitä haluan ostaa ja mitä en. Joskus toki teen heräteostoksiakin, mutta kyllä silti harkitsen nykyisin huomattavasti tarkemmin ostoksiani kuin ennen.

Kun mä raskauden jälkeen vaalensin hiukseni luonnonvaaleiksi ja tartuin 9kk tauon jälkeen Yves Rocherin itseruskettavaan suihkeeseen, musta tuntui että mä heräsin taas eloon. Itseruskettava ei ehkä kaikkien mielestä ole tyylikäs tapa ruskettua – mutta turvallisempi ainakin kuin solarium. Ja rusketus on mun juttu, se tuo mulle hyvän fiiliksen ja sopii vaaleaan tukkaan. Viimeinen silaus olivat pidennykset, ai että mulla oli ikävä pitkiä, oikeasti pitkiä hiuksia! Mä kävin pitkän tien lyhyillä ”luonnollisilla” hiuksilla ja koitin meikata mahdollisimman vähän ja ehkä, myönnettäköön, muuttua vähän enemmän äitimäiseksi.

Äitimäisyys tai käsitykseni siitä kaikessa stereotyyppisyydessään ei kuitenkaan ole mun juttu. Tylsissä vaatteissa tunnen itseni nuutuneeksi, aikaansaamattomaksi ja tylsäksi. Siksi mä päätin ihan suosiolla ostaa niitä vaatteita joista tykkään ja olla juuri sitä mitä mä olen: Räiskyvän värikäs, vähän bimbo, sopivan naisellinen ja itsevarma. Oma itseni.

Päätös osoittautui oikeaksi, sillä tällä hetkellä mä olen tyytyväisempi tyyliini kuin koskaan ennen. Kahden lapsen jälkeen mä tunnen itseni miljoona kertaa elävämmäksi kuin teinivuosien villeimmissä pippaloissa, kauniimmaksi kuin 17-vuotissyntymäpäivänäni jolloin naisen sanotaan olevan kauneimmillaan ja itsevarmemmaksi kuin ikinä ennen vaikka olen varustettu raskausarvilla ja löllöllä masunahkalla. Mä oon löytänyt itseni ja mä oon löytänyt mieluisaa sisältöä vaatekaappiin. Se todella auttoi että raivasin hyllyjä erittäin rankalla kädellä – mä en nykyisin käytä pukeutumiseen kuin muutaman minuutin sen entisen tunnin tuskailun sijaan.

Kun turhat rievut ovat poissa tieltä on helpompi löytää se mitä etsii. Vaikka vaatemäärä kaapissa on pysynyt aika maltillisena uusista ostoksista huolimatta, voisin vieläkin siivota sieltä vaatteita koska edelleen siellä on vaatekappaleita, jotka eivät kertaakaan ole eksyneet mun päälle sen edellisen siivouksen jälkeen. Matkaa on silti vielä kohti täydellistä vaatekaappia jollaisesta haaveilen. Aiemmin mainitsemani ostoslista jonka tein itselleni näyttää tältä (ruksi niissä kohdissa jotka olen jo täyttänyt):

Monet listan jutuista joista ruksi puuttuu löytyvät jo kaapistani (tavallaan), mutta se täydellinen yksilö puuttuu vielä. Pikkumustia mulla on esimerkiksi useita – mutta yksikään niistä ei ole se täydellinen Audrey Hepburnmainen yksinkertaisen tyylikäs ilmestys josta haaveilen. Mulla on tsiljoonia huiveja, mutta ei sitä yhtä joka viimeistelee lookin kuin lookin upeaksi kokonaisuudeksi. Joitakin mun uusia vaatteita myös puuttuu tältä listalta, mutta ne ovat silti olleet tarpeellisia ja hyviä ostoksia. Tämä lista toimii mun ohjenuorana siihen, millainen vaatekaapin sisällön tulee vähintään olla että pukeutuminen tyylikkäästi ei tuottaisi koskaan ongelmia mulle. Jollekin toiselle täydellinen vaatekaappi tarkoittaa jotain aivan muuta, mutta tämä on mun näkemys.

Tein kollaasin puuttuvista vaatteista jotka ovat tarpeellisia näin syksyn tullen, nuo matalat sandaalit ja kuviolliset bikinit kun ehtii ostaa vaikka sitten lähempänä ensi kesää.

Kuvat polyvore.com

Kun kaapista löytyisivät nuo ihanuudet, olisi syksyn vaatekaappi ihan täysi kymppi ja kaikkia vaatteita olisi tosi helppo yhdistellä keskenään. Näitä lähden siis etsimään meidän elokuisella Tukholman reissulla naapurimaan pääkaupungin hieman paremmista valikoimista. Lempparikaupat TopShop ja Urban Outfitters on ainakin katsastettava ihan heti alkajaisiksi!

Mikä on teidän vaatekaapin puuttuva palanen? Mikä on lempivaatteenne?

Moikka! Meillä on ollut tosi hölläilyviikko eikä olla kamalasti tehty mitään erityistä. Sunnuntaina käytiin siellä Snadi Stadissa ja siellä Otolla tuli olkapää tosi tosi kipeäksi ja Otto joutui olemaan muutaman päivän kotona lepäilemässä. Tiistaina leivoin mustikkamarmoroitua juustokakkua piristykseksi ja ollaankin mussutettu sitä siitä asti! Pullahiirisyndrooma on iskenyt muhun vasta äitiyden myötä, ennen en koskaan syönyt mitään leivonnaisia, mutta nykyään tulee mieluummin herkuteltua itse leivotulla kuin kaupan karkeilla tai muilla.

Tänään Otto palasi takaisin duuniin ja me nähtiin naapurin Oonaa neitien kanssa. Oon järkkäillyt muutamia yhteistyökuvioita ja istunut naputtamassa sähköpostia sähköpostin perään kaikki tyttöjen päikkäriajat ja tällä hetkellä haaveilen siitä että pääsen selaamaan uusimman Cosmon läpi joka eilen kolahti postiluukusta ja jota en ole ehtinyt vielä edes avaamaan kiireiltäni. Pienestä sitä voikin ihminen haaveilla.. Mutta se kansi leopardikuvioineen näytti niin kivalta!

Käytiin tänään Oton duunin jälkeen pyörähtämässä pikapikaa Itiksessä ostamassa pari uutta verhoa kun meillä on pieni muutosprojekti menossa kotona. Viikonloppuna olisi nimittäin tarkoitus vaihtaa makuuhuoneita niin että meidän nykyisestä makkarista tulee Tiaran huone ja Tiaran huoneesta meidän huone. Tuonne meidän nykyiseen makkariin kun saa fiksummin sitten aikanaan molempien neitien sängyt asettumaan ja tuli vaan sellainen sisustusinto että tekee mieli kokeilla jotain uutta. Mä laittelen muutoksesta kuvaa heti kun on täysin valmista, vaikka siinä voikin hetki kestää kun meillä on seuraava yhteinen vapaapäivä vasta ensi viikon lauantaina ja jos huonosti käy niin ehditään siirtämään kalusteet vasta silloin.

Itiksestä tarttui mukaan myös uusi kaulakoru ja toppi. Mä päädyin jotenkin mystisesti Vero Modaan vaikken sieltä vuosiin ole ostanut mitään ja löysin aivan ihanan kaulakorun joka on niin mun tyylinen! Ja H&M:stä nappasin punaisen napitettavan topin mukaan, koska edestä napitettavia paitoja ei näin imetysaikana vaan voi olla liikaa. Punaista paitaa mulla ei vielä olekaan, jotenkin olen vasta vaaleiden tai vaaleampien hiusten myötä alkanut lämpenemään punaiselle värille.

Kaulakoru Vero Moda / Toppi H&M / Farkut Cubus / Kengät H&M

Tiaralla on ollut ilmeisesti vauhdikkaita päiviä vaikkei mitään erityistä olla tehtykään kun neiti on alkanut näkemään vaikka ja mitä unia! Viime yönä Tiara herätti meidät yhtäkkiä kun kuulemma hänen ”ankka ja Nasu on likaisia! Isi pyyhkii! Isi hakee paperia!” Otto haki paperia ja pyyhki pehmot vaikka ne ihan puhtaita siis oikeasti olivatkin ja Tipa huokaisten jatkoi tyytyväisenä uniaan. Vartin päästä Tiara kuitenkin puhkesi lohduttomaan itkuun ja huusi että ”Isi katsomaan! Isi ota hattu pois Tiaran päästä!” Tiaralla ei siis ollut mitään hattua päässä mutta näki ilmeisesti jotain hattu-unta sitten? Lopulta Tiara sitten nukahti juotuaan lasin vettä ja nukkui loppuyön heräilemättä mutta hassua että Tipa eka kertaa näki noin todentuntuisia unia että heräsi ja luuli niiden olevan totta!

Vaikka oon tosi tyytyväinen omiin uusiin juttuihini, viikon paras ostos on kuitenkin Zeldalle! Blogikollegani Karoliina K. nimittäin löysi Ebaystä himoitsemiani Mini Rodinin pellekalloleggingsejä ja vielä Zeldan koossa! Olen tosi kauan ihanan kamalaa pellekallokuosia himoinnut mutta sitä on hankalasti saatavilla kun kyseinen mallisto ilmestyi jo syksyllä 2011. Nyt kuitenkin sain nuo ihanat leggingsit ja vielä upouusina ja käyttämättöminä, oi tätä autuutta! Kiitos Karoliina K!

Mun mielestä tää on ollut ihan loistava viikko! Vaikka se onkin vasta puolivälissä, toivotaan siis että loppuviikosta tulee yhtä kiva. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥

Mitä piditte uusista ostoksista? Näkevätkö teidän muksut hassuja unia?

Multa toivottiin mielipidepostausta vanhempien päihteidenkäytöstä ja hetken mietittyäni mä ajattelin nostaa kissan pöydälle. Tämä on aihe joka aivan takuuvarmasti jakaa mielipiteitä! Mun täytyy tunnustaa teille että tämän postauksen kirjoittaminen oli ehkä hankalin aihe mistä olen koskaan kirjoittanut. Ensimmäisiä tunteita mussa itsessäni herättivät jo itse postaustoiveet, jotka käsittelivät ”äitien tupakointia/äitien alkoholinkäyttöä”. Miksi tosiaan ainoastaan äitien päihteidenkäyttö pitäisi nostaa tapetille, mutta isit saisivat sauhutella ja dokailla aivan rauhassa ilman pienintäkään paheksuntaa?

Mun mielestä molempia vanhempia kuuluu kohdella tasaveroisesti ja siksi kirjoitan tämän tekstin koskien molempia vanhempia eikä vain äitejä, vaikka tietysti äideillä on joitakin tekijöitä jotka tekevät äitien päihteidenkäytöstä vaarallisempaa tiettyinä aikoina kuten raskaus ja imetys. Raskausaikana mulle ainakin oli päivänselvää että en polta yhtäkään savuketta enkä juo pisaraakaan alkoholia. Mä en uskaltanut edes yhtä pientäkään huikkaa maistaa esimerkiksi kaverin uutuussiideristä, vaikka tiedän ettei se yksi huikka varmasti olisi mitään haitannutkaan. Tiedän että jos olisin maistanut pienenkin huikan ja vauvalle olisi raskausaikana tapahtunut jotakin niin olisin syyttänyt siitä itseäni vaikkei se alkoholin maistamiseen olisi liittynytkään.

Se on fakta että päihteet eivät kuulu raskausaikaan. Mä en paheksu äitejä jotka tupakoivat raskausaikana koska ei ole mun asiani paheksua sitä miten muut toimivat, mutta itse en koskaan voisi toimia niin. Kun tiedän tupakoinnin vaarat, en koskaan haluaisi altistaa omia lapsiani niille. Mäkin olen tupakoinut nuorena vaikka se inhottava tapa onkin, mutta lopetin heti tultuani raskaaksi. Mun mielestä on myös erittäin kunnioitettavaa jos isä ryhtyy äidin tueksi raskausaikana ja lopettaa myös tupakoinnin, se helpottaa äidin lopettamista tosi paljon.

Raskausaikoina vältin oman tupakoinnin lisäksi myös passiivista tupakointia. Mun mielestä oli ihanaa että myös mun kaverit osasivat ottaa mut tosi hyvin huomioon ja välttää tupakointia mun seurassa silloin kun kannoin meidän mukuloita mahassani. Passiivinen tupakointi on melkeinpä yhtä vaarallista kuin se että itse tupakoisi, joten on tärkeää pitää huolta siitä ettei altistu myöskään sille. Sama juttu tupakan kuin alkoholinkin kanssa, jos lapsille olisi sattunut jotakin raskausaikana ja olisin itse tupakoinut  – en koskaan olisi voinut antaa sitä itselleni anteeksi. Koska mulla oli mahdollisuus tarjota mun lapsille turvalliset ja terveelliset yhdeksän kuukautta mun masussa, mä tarjosin ne ilomielin.

Myös imetysaikana päihteidenkäyttöä on rajoitettava. Neuvolan ohjeistuksen mukaan alkoholia saisi juoda yhden pienen annoksen silloin tällöin imetysaikana kunhan pitää pari tuntia taukoa imetyksessä, eli se annos olisi hyvä juoda juuri imetyksen jälkeen. Myöskään tupakointia ei suositella imetysaikana koska haitalliset aineet erittyvät myös rintamaitoon. Tupakointi myös lisää kätkytkuolemariskiä jos vauva nukkuu tupakoivan vanhemman vieressä. Mä oon pari kertaa juonut juurikin jossain juhlatilanteessa sen muutaman senttilitran kuoharia ihan hyvällä omallatunnolla ja imettänyt sitten parin tunnin päästä. Olen myös käynyt juhlimassa kerran kun kaasoni ja rakas ystäväni Emmis oli täällä käymässä Rovaniemeltä. Silloin pumppasin maitoa valmiiksi, jätin Zeldan Oton hellään huomaan ja join muutaman annoksen alkoholia. Ja mulla oli super kivaa!

Imetys on sitovaa, imetysaikana en itse ainakaan uskalla enkä halua käydä usein juhlimassa. Kerran olen siis käynyt ja seuraavan kerran menen varmaan omilla synttäreilläni, syyskuussa. En halua että maidontuotanto häiriintyy tauoista. En kuitenkaan koe että siinä on mitään pahaa jos käy silloin tällöin pitämässä hauskaa ystävien kanssa, juo muutaman annoksen alkoholia ja palaa virkistyneenä takaisin kun on saanut tanssittua ja purettua stressiä. On niitä varmasti parempiakin keinoja purkaa stressiä, mutta myös huonompia.

Mun mielestäni lapsi ei ole hoidossa silloin kun hän on toisen vanhempansa kanssa, joten sille kuinka usein äiti tai isä saa käydä omien kavereidensa kanssa juhlimassa ei mun mielestä ole lasten kannalta mitään tarkkaa rajaa. Siinä taas on eroja mikä on vanhemmilta toisiaan kohtaan reilua. Mun mielestä ei olisi reilua juosta joka viikko juhlimassa ja jättää lapsia Otolle, eikä se olisi reilua mua kohtaan jos Otto toimisi niin. Lapset sen sijaan eivät tietäisi missä mä olen – sama kai se on lasten kannalta käykö äiti tai isä töissä, juhlimassa vai koiranäyttelyssä toisella paikkakunnalla.

Me ei olla käyty nyt vuoteen yhdessä juhlimassa Oton kanssa, koska ensin olin raskaana ja nyt Zelda on vielä niin pieni etten ole raaskinut jättää häntä hoitoon. Sitten kun tulee aika että me lähdetään joskus juhlimaan yhdessä, Zelda ja Tiara jäävät kotiin ja hoitaja (luultavasti mun äiti) tulee meille heitä hoitamaan. Kotona Zeldalla on varmasti turvallisempi olo olla ensi kertaa hoidossa kun hän on tutussa ympäristössä ja täältä löytyy kaikki tarpeellinen helposti. Tiara on ollut kerran yökylässä 9kk iässä ja muuten hän on ollut aina kotona jos me ollaan lähdetty Oton kanssa käymään jossain. Pienten lasten kanssa mun mielestä hoitokuviot on helpointa järjestää näin ja itsestäkään ei tunnu niin pahalta jättää lasta kun tietää että hän on kotona eikä ole yötä poissa. En kuitenkaan missään nimessä sano että vauvoja tai pikkulapsia ei saisi viedä yöhoitoon muualle, enkä todellakaan usko että se aiheuttaa mitään traumoja että vie hoitoon.

Sitten kun en enää imetä on juhlimaan lähteminen helpompaa, mutta en usko että silloinkaan kovin usein käyn juhlimassa. Vaikka mä en sitten toimikaan enää lapseni ruuanlähteenä, en aio muuttua bile-eläimeksi joka käy krebaamassa ainakin joka keskiviikko, perjantai ja lauantai. Mä oon juhlinut ihan tarpeeksi jo silloin kun ei vielä ollut lapsia, eikä se enää jaksa innostaa samalla tavalla. Joskus varmasti tulee sellainen tunne että olisi ihan mahtavaa käydä tanssimassa jalat kipeiksi ja juomassa pari mojitoa ja silloin voin ihan hyvin mennä, mutta yleensä mukavuudenhalu vie voiton ja istun mieluummin iltaa kotona Oton kainalossa, käyn saunassa ja syön hyvää ruokaa.

Saunasta pääsenkin luontevasti aiheeseen nimeltä saunasiiderit! Saunasiideri, saunakalja, saunalonkero, saunamikävaan on juoma jota mä en koskaan ole oppinut juomaan. Mä oon joskus ostanut itselleni saunasiiderin mutta ne on aina jääneet kaappiin lojumaan ja menneet joko pilalle tai sitten Otto on juonut ne pois. Vaikka kaupassa tuntuu joskus että ”Hei tätä olis kiva maistaa illalla saunassa” niin sitten mä kuitenkin vaan unohdan sen juoman jääkaappiin kun kotona ei käy mielessäkään. Oon näiden vuosien aikana oppinut että mun ei kannata saunajuomia ostaa kun Cokis ajaa saman asian oikein hyvin. En siis näe saunajuomissa mitään pahaa mutta en tiedä miksi ne eivät vain kolahda mulle!

Mä en myöskään tykkää alkoholista ruokajuomana vaikka Oton mielestä oluella on joihinkin ruokiin pyhä yhteys. Mua ei muiden ruokajuomat kiinnosta mutta itse suosin vettä ja maistelen mieluummin ruoan makua. Mun mielestä se on kuitenkin ihan hyvä että vanhemmat joskus juovat vaikkapa viiniä tai sitä olutta ruokajuomana, näin juuri lapsetkin oppivat näkemään sitä kohtuukäyttöä eikä alkoholista tule sellaista mörköä joka kiinnostaa siksi että sitä ei koskaan näe omassa kodissa. Ehkä mäkin joskus lämpeän uudestaan viinille vaikka nykyään mua ällöttää jo pelkkä ajatuskin, nuorena tuli lipitettyä viiniäkin mutta raskausaikojen pitkien alkoholitaukojen jälkeen mä en hirveästi tykkää minkään alkoholin mausta, mikä on varmaan se suurin syy sille että en juo kovin usein.

Mä oon itse ollut  muksuna monta kertaa ystävien tai suvun kesken illanistujaisissa joissa aikuiset ovat ottaneet alkoholia ja lapset ovat leikkineet ja pyörineet siinä sivussa. Koskaan ei mulle jäänyt pelkoa tai pahaa mieltä tällaisista juhlista enkä näe niissä mitään pahaa. Kaikki osasivat juoda nätisti ja pitää huolen itsensä lisäksi myös lapsistaan. Mun mielestä myös lasten seurassa saa ottaa alkoholia, kunhan muistaa kohtuuden eikä vedä räkäkännejä. Ja lasten seurassa on eri asia kuin vauvojen seurassa, vauvaa en ikinä käsittelisi edes siinä pienessä kahden siiderin hiprakassa eli se yksi annos on ainakin mulle ihan ehdoton maksimi.

Joillakin yksi, kaksi tai kolmekaan annosta ei tunnu missään ja toisilla tuntuu heti. Mun mielestä lasten kanssa hyvä ohjenuora on se että illanistujaisissa sun muissa olisi aina vähintään yksi aikuinen joka on ajokunnossa, eli juonut maksimissaan yhden annoksen alkoholia. Vaikka meillä ei autoa olekaan on ajokunto mun mielestä hyvä raja: jos kykenet turvallisesti ajamaan autoa, kykenet myös huolehtimaan lapsista. Eli teoreettisesti ajatellen, jos me nyt pidettäisiin illanistujaiset joissa on lapsia mukana – jompikumpi meistä vanhemmista joisi vain yhden annoksen tai ei ollenkaan. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu –  joku lapsista voi vaikka sairastua ja tarvita lääkärihoitoa – ja siksi mun mielestä aina on ehdottomasti oltava selvä aikuinen joka lapsen voi viedä lääkäriin.

 Vanhempien päihteidenkäyttö on todella tunteita herättävä aihe. Kaikki vanhemmat toimivat näissä asioissa omalla tavallaan niinkuin omille lapsilleen ja itselleen parhaaksi näkevät ja kaikilla löytyy jokin mielipide aiheesta. Olit sitten isä tai äiti, absolutisti tai alkoholisti – aina löytyy niitä joiden mielestä toimit väärin. Uskokaa mua, absolutistiakin voidaan morkata siitä että hän ei näytä kohtuukäytön mallia – ja isää siitä että hän on tylsimys kun ei lähde juhlimaan joka viikko. Tärkeintä on kuitenkin se että rakastaa lapsiaan ja pitää heistä hyvää huolta!

Tämä on meidän perheen tyyli, Mitenkäs teillä?

Siinä on meidän hääteema, kiitos teidän ihanuuksien jotka keksitte että ne mun teemahaaveethan voi yhdistää! Päävärit ovat siis musta ja valkoinen, mutta siellätäällä tulee näkymään myös pieniä ripauksia minttua ja vaaleanpunaista, kuitenkin hyvin maltillisesti ettei mene liian sekavaksi. Kuten mainitsinkin viimeviikolla, ovat hääjutut edenneet nyt jo tosi paljon! Meillä on aivan mielettömät hääkuvaajat buukattuna joista kerron myöhemmin lisää ja tänään käytiin hakemassa postista kaksi isoa paketillista ihanaa häätilpehööriä uudelta yhteistyökumppaniltani Juhlacenteriltä.

Me saatiin Juhlacenteriltä hääkoristeita, tarvikkeita karkkibuffetiin ja kaikkea ihanaa mitä ikinä hääpäivänä nyt saattaakaan kaivata. Esittelen hääkoristeita vielä jatkossa tarkemmin omissa postauksissaan mutta mä oon niin innoissani jo nyt!! Siis pääsin niin häätunnelmaan kun avasin paketit ja löysin ihanat kyltit, pompomit ja hääsaippuakuplat. En käsitä miten jaksan odottaa vielä helmikuuhun asti, mutta häälaskurimme mukaan eihän sinne onneksi ole enää kuin tasan 200 päivää! Ihan hurjan vähän, päivät kuluvat todella nopeasti.

Koska ne päivät tosiaan kuluvat hurjaa vauhtia, ja koska mulla on kaksi ihanaa pientä tyttöä sekä kaksi ihanaa blogia hääjärjestelyiden lisäksi, mä koin helpoimmaksi vaihtoehdoksi sen että meidän hääkoristeet ovat valmiita emmekä askartele niitä itse muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta. Tähän liittyy siis myös yhteistyökumppanini Juhlacenter jonka valikoimaa ei voi kuin ylistää. Löysin sieltä hurjasti teemaamme sopivia koristeita ja muita tarpeellisia juttuja hääpäivää ajatellen. Teemaamme liittyen haluaisin myös mustavalkoraidallisia kaitaliinoja, mutta niitä en ole löytänyt mistään liikkeestä Suomen maankamaralta joten ajattelin mahdollisesti tilata tai ostaa mustavalkoraidallista kangasta ja ompeluttaa niistä liinat. Ne liinat taitavatkin olla ainoa juttu jota Juhla Centeristä en löytänyt eli tulemme koristeaskarteluissa pääsemään todella helpolla!

Mä aion kertoa koristeista ja muista jutuista teemoittain eli ajattelinkin antaa teille mahdollisuuden päättää mistä haluatte kuulla ensimmäisenä! Vaihtoehtoja ovat pöytäkoristeet, yleiskoristeet & lahjapöytä, karkkibuffet, hääauton koristelu, hääparin pöydän koristelu ja kirkon koristeet kukkaistytön korista saippuakupliin. Kaikista tulen kyllä kertomaan mutta jos jokin aihe kiinnostaa erityisesti ja haluaisitte kuulla siitä ekana niin kertokaa ihmeessä!

Mä olen todella iloinen ja yllättynyt siitä miten mahtavan vastaanoton hääblogi on saanut teiltä, kiitos hurjan paljon kaikille kommentoineille. Olette antaneet aivan loistavia vinkkejä, tehneet mahtavan päätöksen mun puolesta ja saaneet mua ajattelemaan monia asioita jotka eivät muuten olisi käyneet mielen vieressäkään. Mä yritän päivittää myös hääblogia mahdollisimman usein mutta veikkaan että tahti kiihtyy hääpäivää kohti!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥♥