Viime kotipostauksesta on paria päivää vaille kuukausi ja tämän kuukauden aikana ollaan mun mielestä saatu aika hyvin asetuttua tänne. Kaikki tavarat ovat löytäneet omat paikkansa ihan kunnolla  ja muutama taulukin ollaan saatu ripustettua seinille. Mattoja täällä kaivataan edelleen kipeästi, mutta kaikki aikanaan. Muutama lisäverho ja seinäkoriste toivat mun mielestä sitä kaivattua kodikkuutta jo tarpeeksi tähän hätään. Tällä kertaa esittelyyn pääsee myös meidän makuuhuone (joka edelleen on keskeneräinen, mutta ei niin pahasti kuin viimeksi) ja kylpyhuone joka on kuukaudessa onneksi ehtinyt tyhjentymään hurjista pyykkivuorista. Enköhän tässä postauksessa jo kertonut ihan tarpeeksi kattavat selostukset, joten tällä kertaa antaa kuvien puhua puolestaan (tai vastaan). 

                     

Olohuoneeseen ilmestyneitä lisäjuttuja ovat siis kaikki seinillä olevat asiat eli lehtiteline, Marilyn -taulut ja valkoinen metallisydän jotka ovatkin kaikki tuttuja jo vanhasta kodista.  Tuo sydän on mulle rakas vaikka se olikin joku alle kympin löytö Tiimarista viime vuonna, mutta se on vaan jotenkin niin söpö ja herkkä. Oman osansa huomiosta olohuoneessa vie nyt tietysti myös tuo eilen koristeltu joulukuusi, josta onkin sitten lisäjuttuja aivan omassa postauksessaan.

Keittiön jouluiset tonttuverhot näkyvät ehkä vähän paremmin tässä luonnonvalaistuksessa ja tuovat mun mielestä todella sitä kaivattua kodikkuutta. Saatiin myös tuo ihana Tigerin ruokailuväline -kello seinälle viimeinkin ja lisäksi otin tuohon pöytätasolle esille muutamia jouluisia purkkeja jotka ajattelin täyttää mummuni reseptien mukaan itsetehdystä taikinasta valmistetuilla tortuilla ja pipareilla, Hanna-tädin kakuilla ja ehkäpä myöskin Anniinan blogista bongaamillani super herkullisen näköisillä joulukonvehdeilla. Enkelipurkin päällä seisoskelevat kolme tonttua olen itse päiväkoti- ja kouluaikoina väkertänyt, tekeeköhän Tiara mulle joskus lisää tuollaisia?

Oton työpistettä koristaa nyt tuo meidän vanha magneettitaulu johon ajattelin laittaa joulukortit kivasti esille kunhan niitä alkaa postiluukusta kolahtelemaan (toivottavasti)!

Tässäpä sitten meidän makuuhuonekin ensiesittelyssä, kuten myös vaatehuone joka on niin täyteen ahdettu kuin olla ja voi mutta silti siisti, kerrankin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnistunut pitämään vaatehuoneen siistinä jo yli kuukauden päivät, kun on unelmakoti niin siihen siisteyteenkin mielellään panostaa. Meidän vanhan kodin kylpyhuoneessa päällekkäin olleet kaksi valkoista korihyllykköä pääsivät nyt vierekkäin ja saivat päälleen valkoiset tasot, ja voila – kengillä on hyvä säilytyspaikka. Paitsi että eivät ne kyllä läheskään kaikki noihin mahtuneet mutta edes osa! Jos vaatehuone olikin täyteen ahdettu niin makuuhuone ammottaa tyhjyyttään. Kivat koristetyynyt, pehmoinen matto lattialle ja kiva iso taulu seinälle sängyn taakse tekisivät jo ihmeitä.

Tiaran huoneen ikkunaa koristavat mun äidiltä saadut ihanat tontut joiden ikkunaan ripustaminen oli mun lempipuuhaa aina pienenä. Hyvin ovat tontut säilyneet ehjinä ja käyttökelpoisina lähemmäs 20 vuotta vaikka ovatkin pahvista valmistettuja. Saatiin myöskin tuo Tiaran kukkalamppu seinälle niin on neidillekin pikkulamppu joulukuusen ja valopallojen lisäksi.

Kylppärissä ei kovinkaan hirmuisesti olla sisusteltu kun se oli jo valmiiksi aika kiva, värikäs matto, pinkit kylpypyyhkeet ja Tigerin pallonaulakko paria tarpeellista koria varten riittävät mun mielestä ihan hyvin. 

Ei täällä vielä valmista ole, lähellekään, mutta voiko koti koskaan olla valmis? Ei mun mielestä ainakaan, varsinkaan lapsiperheessä jossa tilanteet muuttuvat kokoajan. Ensi kevään aikana meidän makuuhuoneeseen muuttaa taas pinnasänky, mikä laittaa koko huoneen kuviot aivan uusiksi. Tiaran huoneeseen tulee limenvihreän pinniksen tilalle lastensänky. Olohuoneeseen luultavasti saapuu taas vauvalelujen arsenaali sulostuttamaan näkymää kirkkaine väreineen ja vilkkuvine valoineen. Kylpyhuoneeseen tarvitaan taas hoitotaso. Mutta kaikki aikanaan, tähän me ollaan tyytyväisiä tällä hetkellä ja keväällä tehdään toivottavasti hyviä valintoja uusien huonekalujen ja sisustusjuttujen kanssa. Täällä näyttää ja tuntuu meiltä, kodilta.

Eilinen ravintolareissu olikin aika spektaakkeli metrolakon ja hurjan kylmän ilman vuoksi! Meidän matka ravintolaan joka olisi normaalisti n. 20 min matkan päässä kesti yhteensä 1,5 tuntia kun piti käyttää korvaavaa bussilinjaa metron sijasta, paluumatka kesti suunnilleen ”vain” tunnin kun paluumatkan bussi ei ollut ihan niin hidas ja mennyt ihan yhtä väärää reittiä kuin menomatkan bussi. Oli ehkä hieman turhauttavaa käyttää matkoihin yhteensä 2,5h kun normaalisti niihin olisi yhteensä mennyt reippaasti alle tunti! Vaikka Helsingin metro yhdellä hieman haarautuvalla linjallaan on esimerkiksi länsinaapurimme pääkaupungin Tukholman metroon verrattuna aika surkuhupaisa, huomaa sen tarpeellisuuden kyllä tälläisinä viikonloppuina paremmin kuin hyvin ja muistaa taas vähän arvostaa metrolinjankin olemassaoloa. Mutta ehkäpä teitä ei niin kovasti kiinnosta meidän matkustustavat vaan voisin kertoa vaikka meidän viikonlopusta vähän muutenkin! Kreikkalaisessa ravintolassa oli mielettömän hyvää ruokaa ja parasta seuraa, ilta oli siis oikein onnistunut! Tiara vetäisi bussimatkan aikana hyvät päikkärit ja olikin koko ravintolareissun ajan kuin naantalin aurinko houkutellen vieraiden pöytien täditkin ihastelemaan itseään.

                 Kyllähän mä itsekin tiedän että Tiara on hurmaavan valloittava tyyppi ja varmasti varastaa monien sydämen, eikä mua ollenkaan haittaa keskustella mun tyttären ihanuudesta tuntemattomienkaan ihmisten kanssa. Mutta varsinkin näin flunssa-norovirus-mikälie -tautikautena mun mielestä olisi ihan mukavaa jos kaikki eivät tulisi kysymättä lääppimään Tiaran naamaa  tai hipelöimään ahkerasti sormiruokailua harrastavan ipanan kätösiä. Eilenkin ensin bussissa muutama mummeli hiplasi Tiaran naamaa ja sitten ravintolassa parikin kertomansa mukaan itsekin n. varhaisteini-iässä olevan mukulan hieman terästetyltä glögiltä tuoksahtavaa äitiä tuli ensin ihastelemaan Tiaraa ja sitten paijaamaan sen naamaa ja ottamaan kädestä kiinni ja kaiken tämän loppuhuipennuksena vielä kysyivät saako Tiaraa ottaa syliin! Olenkohan mä ihan hysteerinen vai ärsyttääkö jotain muutakin äitiä se kun tuntemattomat hipelöivät heidän lapsiaan täysin kysymättä? Kyllä mä sen ymmärrän että vaikkapa vauvakerhossa kaikki lapset leikkivät keskenään ja syövät samoja leluja eikä siinä mitään, mutta että aikuiset ihmiset  tulee toista tökkimään! Apua, mikähän näissä sunnuntaipäivissä on kun ne saavat mut tällä tavalla paasaamaan? Nyt kyllä on pakko siirtyä vähän iloisempiin juttuihin ja laittaa muutama kuvakin eilisillalta! Mun ja Oton yhteiskuvat ovat taas tapansa mukaan oikein onnistuneita mielenkiintoisia mutta onneksi edes ruoka-annokset näyttivät ja maistuivat hyvältä!

Tässäkin ravintolassa oli tietysti se perus lastenlista nakkeineen, lihapullineen ja ranskalaisineen, lihapullat onneksi olivat sentään samoja hyviä kreikkalaistyylisiä lihapullia kuin omassa alkupala-annoksessanikin, mutta ihmetyttää vain se vähän että miksei niitä iänikuisia ranskalaisia voi korvata vaikkapa kuorellisilla lohkoperunoilla tai perunamuusilla. No mutta Tiara tykkäsi kovasti ja se on pääasia! Neidille maistui myös mun tsatsiki ja Oton halloumijuusto oikein hyvin, ehkäpä ensi kerralla pitääkin tilata Tiaralle lastenlista-annoksen sijaan jokin alkupala-annos, ne kun ovat yleensä suhteellisen sopivan kokoisiakin tuon ikäiselle syöjälle! Syömisestä puheenollen, huomattiin tänään että Tiaralle on jossain vaiheessa ilmestynyt kaksi poskihammasta ylös! Ihmekään kun neiti popsii nykyisin jo isotkin ruokapalat oikein hyvin! Hauskaa miten Tiaralle on tulleet kaikki tähänastiset kahdeksan hammasta aina pareittain, nämäkin poskihampaat olivat kummallakin puolen yläleukaa ja tismalleen yhtä paljon puhjenneet ulos ikenistä, eli jo melkein kokonaan. Milloinkohan Tiaralle tulee lisää alahampaita kun niitä on tällä hetkellä siellä  vasta kaksi ja ylhäällä kuusi? No eikai niillä kiire ole vielä tullakaan mutta on hassun näköistä kun ylhäällä on jo yli puolet hampaista ja alhaalla ei vielä melkein ollenkaan! Loppukevennyksenä mulla on vielä kuvia meidän eiliseltä pulkkailureissulta ja muutama tonttukuva jotka vihdoin sain Tiarasta napattua ja tilattua joulukortitkin. Linssinsuojus on mahtava lelu Tiaran mielestä ja sen avulla sain tytsyn pysymään jopa pari minuuttia hymyillen paikoillaan!

Nyt mä painelen viimeinkin untenmaille! Mulla on parikin postausideaa takataskussa ja tuun heti postailemaan kunhan vain ehdin, toivottavasti mahdollisimman pi
an. Ensi torstaina maailman paras Netta saapuu meille muutamaksi päiväksi Jyväskylästä ja ohjelmassa on luvassa ainakin hurjasti joulushoppailua, hyvää ruokaa ja varmaankin myös naurua huvittaville vanhoille yhteiskuville alkaen vuodesta 2007. Hui, siitäkin on jo viisi vuotta! Mutta nyt siis hyvää yötä, ihanaa alkanutta joulukuuta ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

En tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö mulle tänään aamupäivällä tuli kun yhtäkkiä ihan vapaaehtoisesti koin mukavaksi ajatukseksi tehdä pitkästä aikaa videopostauksen Tiaran kanssa, mutta tässäpä tämä tärisevien käsien tuotos nyt sitten olisi!

Jos ette vielä huomanneet, niin käykääs ihmeessä lukaisemassa myös eiliset kuulumiset *tästä* edellisestä postauksesta! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Edit// Pakko lisätä tähän loppuun että kun sitten jälkeenpäin näytin tätä videota Tiaralle niin joka kerta kun videolla pyysin Tiaraa sanomaan oman nimensä niin se sitä katsoessaan kirkkaasti kajautti ”Tiiaala”, mutta ei vaan videolle viitsinyt nähtävästi todistaa tätä. Ehkä vielä joku päivä? 😉

Eilen vietin tervetulleen hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa kun suuntasin keskustaan ravintola Iguanaan syömään ja juhlistamaan ystäväni Nonan synttäreitä. Viimeksi olen tosiaan käynyt ”yksin” jossain viime elokuussa kun kävin elokuvissa, että oli ihan kivakin lähteä jonnekin ja jättää Tiara isin hellään huomaan! Tai no nyt kyllä huijasin, kävin viime viikolla ihan ypöyksin Siwassa hakemassa Jotexin paketin missä oli ne jouluverhot ja kello oli lähemmäs puoli yhdeksän illalla, voin kertoa että olin ihan paniikissa kun niin myöhään yksin liikuin ulkona! Piti soittaa äidille ja jutella sen kanssa koko matka vaikka me asutaan varmaan maailman turvallisimmalla hissukka-alueella jossa ei liiku iltaisin muita kun satunnaisia sauvakävelijöitä. Mä en jotenkin kaipaa sitä omaa aikaa kovinkaan paljoa, en tiedä johtuuko raskaudesta vai olenko muuttunut muuten vaan tälläiseksi lämpimiä villasukkia ja läheisyyttä joka ilta kaipaavaksi kotihiireksi mutta mä vaan tällä hetkellä nautin kaikkein eniten siitä kun saan oleilla rauhassa kotona. Anyway, vaikka kotihiiri olenkin niin silloin harvoin kun jaksan jonnekin itseni raahata niin yleensä viihdyn oikein hyvin, että kiitoksia vain Nona & Co. eilisestä mahtavasta seurasta!

                   Mua nauratti eilen kun tilasin itselleni alkoholittoman glögin alkupalaksi niin kassakoneeseen tuli teksti ”Lasten glögi”! Ei tää näin kirjotettuna ehkä kuulosta enää niin hauskalta mutta eilen se oli aika hassua! Ruuaksi otin Chicken burritoa ja se oli kyllä tosi hyvää, vaikkakin annos oli niin iso että söin sitä varmaan ainakin tunnin enkä silti saanut lautasta ihan tyhjäksi.  Lauantaina onkin vuorossa texmexin jälkeen kreikkalaista ruokaa jos vaan päästään luvatussa lumimyrskyssä ja samalle viikonlopulle osuvassa metrolakossa liikkumaan ravintolaan asti. Kreikkalaista en ookaan ravintolassa syönyt sitten Kreikan reissun joka tehtiin äidin kanssa silloin kuin olin 10-vuotias että taitaapa olla aikakin jo päästä maistelemaan! Fetajuustoa en vaan taida voida syödä, harmi! Mutta eiköhän sieltä kreikkalaisesta menusta löydy kaikkea muutakin hyvää syötävää sitten, ainakin tsatsikia on pakko saada. Nyt voisin kuitenkin pitäytyä vielä tässä edellisessä ravintolareissussa ja laittaa pari kuvaa!

Oli pakko vanhojen aikojen muistoksi ottaa kunnon poseerauskuva! Ja onpa kyllä pakko myös sanoa että näyttää niin paljon kivemmalta kun vaan hymyilee luonnollisesti eikä luimistele tuolla tavalla niinkuin vasemmanpuoleisessa kuvassa. Miksi mä koskaan teini-ikäisenä kuvittelin että poseeraaminen on hot, rock & pop eikä kuvissa voi olla luonnollinen saatika sitten hymyillä?! Ainiin, ja välissä kiharsin parit laineet tukkaan suoristusraudalla pitkästä aikaa. Musta tuntuu että näytän kiltimmältä laineikkaissa hiuksissa, mutta toki varmaan tuo suhteellisen järkyttävä poseerauskin vaikuttaa näissä vierekkäin asetetuissa kuvissa. Hei muuten, multa pyydettiin sitä hiuspostausta, onko teillä mahdollisesti toiveita sen sisällöstä jos sellaisen toteuttelisin tässä piakkoin?

Synttärisankari ei tykännyt kun yritin ottaa kuvaa, siitä tuo äärimmäisen tyylikäs keskimmäinen kuva! No okei ehkä halusin vähän esitellä Nonan ihanaa ristisormustakin, mullekin tuollainen! Tämän päivän jutuista vähän lisää sitten seuraavassa postauksessa joka on varmaankin ihan mukava ylläri ainakin joidenkin mielestä! Se on nimittäin jotain sellaista mitä ei myöskään ole vähään aikaan mun blogissa nähty, ehkä joku jo arvaakin.. 😉

Eilistä postausintoa häiritsi kovasti taas sitkeä päänsärky kuten Facebookissa kerroinkin, joten postaus jäi tälle päivälle sitten! Tänään on sitten vaivaksi ryhtynyt ah-niin-hehkeä närästys, näitä raskausajan ihanuuksia! Mä en kuitenkaan aio nyt pienistä lannistua vaan sitkeästä polttelusta huolimatta ajattelin nyt kirjoitella niitä kuulumisia. Me ollaan vihdoinkin saatu taulujakin seinille, kiitos meidän ihanien naapureiden joilla nämä remonttireiskan taidot on vähän paremmin hallussa kuin meillä! Koti alkaa näyttää päivä päivältä kotoisammalta, postausta ajattelin kodista tehdä seuraavan kerran ensi viikolla kunhan ollaan itsenäisyyspäivänä koristeltu koko asunto jouluisiin tunnelmiin. Hurjaa että itsenäsyyspäivä on jo ensi viikolla! Vastahan me juhlittiin mun ja Tiaran synttäreitä ja oli syyskuu ja nyt tässä odotellaankin jo huomenna toivottavasti alkavaa talven ensimmäistä kunnon lumisadetta. Mä odotan jo kovasti viikonloppua ja sitä että päästään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen koko perhe! Paitsi itse taidan tyytyä katsomaan Oton ja Tiaran pulkkailua ja nautiskella kuumaa kaakaota termospullosta, jos vaikka ensi talvena olisi sitten mun vuoro ottaa osaa hurjaan mäenlaskuun ja Otto saa pitää sitten meidän perheen pienemmälle mukulalle seuraa.

              Mä oon niin valmis jättämään tämän marraskuun taakseni ja siirtymään ihanaan joulukuuhun! Joulukuu on vuoden paras kuukausi, jokainen päivä tuntuu erityiseltä – ovathan ne päivät aina yhden askeleen lähempänä perheen yhteistä lomaa, herkkuruokia ja perinteistä Lumiukko -animaatiota. On adventtia, itsenäisyyspäivää, piparitalonleivontabuukkausta kalenterissa ja tietenkin sellainen täysin jouluun liittymätön mielettömän ihana asia joka myöskin joulukuun puolelle osuu; nimittäin rakenneultra parin viikon päästä jota jo malttamattomana odottelen! Tyyppi kyllä masussa onneksi ilmoittelee itsestään oikein reippain ottein harva se ilta, sain nimittäin eilen jopa kuvattua liikehdintää videollekin kun sen verran hurja kaveri on kyseessä. Ottokin on jo pian parin viikon ajan masun muljahteluita tunnustellut ja yhdessä ollaan naurettu vellovalle pötsille. Nyt kaveri on alkanut liikehtimään jo muutenkin kuin silloin kun makoilen paikoillaan, kaupassakäydessä on esimerkiksi välillä vähän hassu fiilis kun toinen niin kovasti muljuu menemään mahassa ja pitäisi koittaa näyttää edes suht normaalilta naamasta kun ei musta takki päällä edes raskautta vielä huomaa. Ilman takkia sen sitävastoin huomaa jo oikein selvästi: katsokaa vaikka!

Sunnuntaiselta Joulukulkueelta oli kamera täynnä kuvia mutta laatu ei kuvissa ollut mitenkään kovin mairitteleva, olisiko johtunut sitten siitä että satoi kaatamalla vettä ja mun kädet tärisi kylmästä kun ääliönä laitoin villakangastakin päälle (seliseli). Kulkueen hauskimmaksi jutuksi osoittautuivat hevosten meidän eteen jättämät höyryävät terveiset joita kulkueen koirat pysähtyivät haistelemaan iloisesti ja kaikki muut tyytyivät kiljahtelemaan ”hyi” ja ”yäk”  aina ohi (tai päälle) kävellessään. Kuten kuvistakin varmaan huomaa, suunnilleen koko Helsinki oli paikalla ja siitä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jonottamaan, että pääsin metroasemalle sisälle kun asema oli niin täynnä että sinne ei mahtunut! Ja kyseessä sattui vielä olemaan Kaisaniemen asema joka ei tosiaan ole siitä ihan pienimmästä päästä joten voitte vaan kuvitella miten hurja tungos kaupungilla oli.

Tiara on muuten oppinut ensimmäisen lauseensa! ”Memmää/mennää/meimää kiikkaa!!!”. Aamulla ensimmäinen asia suunnilleen mitä Tiara tekee on se että hän suuntaa suoraan olohuoneen ikkunaan osoittamaan pihan keinuja sormella ja huutaa nuo kaksi sanaa innostuneella äänellä. Aika ihana pikku prinsessa,  eihän tollasta voi vastustaa ja niinpä me ollaankin käyty ahkeraan keinumassa viimepäivinä. Tiara on myös lopettanut yllättäen aikaiset aamuheräilyt ja alkanut nukkua aamuisin paljon pidempään. Mä nautin ilomielin näistä myöhäisemmistä aamuista, varsinkin kun Otto on iltavuorossa töissä ja tulee aina tavallista myöhemmin kotiin. Huomenna mulla olisi tarkoitus pitkästä aikaa ottaa pieni hetki omaa aikaa, suuntana olisi nimittäin Helsingin keskusta ja suunnitelmana käydä illallisella juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää. Synttäri-illalliselta siis mahdollisesti kuvamateriaaliakin luvassa lähipäivinä jos ruokaähkyssäni muistan kameraa ottaa esille! Ihanaa viikkoa kaikille!