Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Knorrin kanssa.

Ei aseteltuja lounaita eikä täydellisiä kukkakimppuja

Mä tiedän, että kenenkään arki ei ole vain kauniisti aseteltuja lounaita, täydellisiä kukkakimppuja paperiin käärittynä, tai shampanjaa ja ruusun terälehtiä kylpyammeessa. Siinä missä ihailen niitä kaikkia upeita instafeedejä, jotka näyttävät siltä, kuin arki olisi juuri sitä, en itse pystyisi tuottamaan samaa. Meidän arki näyttää arkiselta, vaikka siitä kaunista ja meidän näköistä haluan ja yritänkin tehdä. Meidän arki on puistoreissuja, metrolla matkustamista, pikkukivien ihmettelyä, tietokoneen naputtelua, leikkihuoneesta aulaan leviäviä ”barbien koteja”, loputonta siivousta ja joskus myös nopeasti hotkaistuja lounaita. Se ei ole mitenkään erityisen glamourintäyteistä, mutta naurun ja onnen täyteistä kyllä.

Ihannemaailmassa jokainen lounashetki olisi uskomaton kokemus ja täydellinen yhdistelmä makujen balanssia, loistavaa seuraa ja ennen kaikkea a i k a a. Mun maailmassa, ja ennen kaikkea arjessa, ne lounaat on kuitenkin harvassa, vaikka se loistava seura (eli maailman siistein taapero) onkin aina läsnä. Aina välillä sattuu se täydellisyyttä hipova hetki, kun taapero nukahtaa juuri oikeaan aikaan, ystävän kanssa saa hyvän pöydän lempiravintolasta, ja lounaan saa nauttia keskeytyksettä ja kaikessa rauhassa jutustellen, ja ehkä vielä kahvitkin päälle.

Meidän arkilounaat

Usein arkilounaat on kuitenkin sitä, että syödään kotona edellispäivän jämiä, tai sitten taapero syö niitä ja mä koitan keksiä itselleni jonkun pikalounaan, jonka hotkaisen samalla kun teen töitä minityypin nukkuessa. Tai sitten ollaan ravintolassa, parhaassa tapauksessa vielä työhön liittyvällä lounaalla, kaikki syöttötuolit on varattuja ja vieressäni istuu tavallisella tuolilla intoa puhkuva taapero, joka vuorotellen kauhoo riisiä suuhun, tai haluaa lähteä juoksemaan ympäri ravintolaa. Ei mitään maailman rauhallisimpia hetkiä siis, ja se on ihan fine. Mä en yleensä lataa lounaaseen kauheasti odotuksia, mutta silloin joskus kun se rauhallinen hetki yllättää, olen toki ihan fiiliksissä. Hauskaa meillä on lähestulkoon aina, sillä vielä kolmannellakin kierroksella taaperon temput jaksavat naurattaa vähintään yhtä paljon kuin ennenkin.

Olen kirjoittanut täällä, että joskus musta on ihan fine nautiskella jonkun muun kehittelemä lounas tai välipala pahvipurkista. Olen edelleen sitä mieltä. Joskus saa mennä helpoimman kautta, ja nykyään onneksi siihen on olemassa lukuisia mahtavia vaihtoehtoja, joista löytyy makua, eivätkä ravintoarvotkaan ole yhtään hassumpia. Yksi helppo tapa lisätä kasvisruuan osuutta ruokavaliosta on myöskin ostaa einekset ja valmiit välipalat mahdollisuuksien mukaan aina kasvisvaihtoehtoina.

Kasvissyöjällekin sopiva pika-ateria

Knorr Veggie Snack on on kasvissyöjällekin sopiva vaihtoehto, joka sisältää terveellisiä raaka-aineita, runsaasti vastuulllisesti viljeltyjä vihanneksia sekä laadukkaita hiilihydraatteja ja kuitua. Sen valmistukseen tarvitsee vain 5 minuuttia aikaa ja pari desiä kuumaa vettä. Knorr Veggie Snackia saa neljää eri makua: Mediterranian Couscous, (couscous-pohja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, auringonkukansiemeniä), Primavera Penne (pastapohja, herneitä, vihreitä papuja ja kurpitsansiemeniä tomaattikastikkeessa), Thai Green Curry Rice & Quinoa (riisi –ja kvinoapohja, vihreitä papuja, porkkanaa ja valkosipulia) sekä Mexican Chili Rice (riisipohja, punaista paprikaa & paahdettua sipulia tomaattisessa kastikkeessa).

Mä tykkään tosi paljon kvinoasta ja couscousista, ja mun lempparit näistä Knorr Veggie Snackeista onkin juuri Mediterranian Couscous, sekä Thai Green Curry Rice & Kvinoa. Niissä on makua ja rakennetta, ja on myös kivaa tietää, että pikaratkaisukin voi olla terveellinen ja laadukas. Joskus arjessa tarvitsee sen helpon snackin, joka ei vie yhtään aikaa eikä energiaa, jotta saa tehtyä jotain muuta tärkeää. Se on enemmän kuin ok!

Postauksen kuvat on otettu ihan tavallisena arkipäivänä, jolloin oli täydellinen hetki juuri Knorr Veggie Snackille. Edellispäivän jämistä riitti vain taaperolle, kun ruoka oli niin hyvää että taidettiin ottaa sitä pari kertaa lisää. Taapero ei halunnut mennä vielä päiväunille, vaan hän halusi ehdottomasti tehdä Knorr Veggie Snack -purkeista tornin, kaataa sen ja kasata uudelleen. Hän halusi myös maistaa mun Thai Green Currya omalla haarukalla, mutta hänen makuunsa ruoka oli ehkä vielä liian mausteista. Mulle sen sijaan maistui todella hyvin, NAM!

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sun lempparimaku Knorr Veggie Snackeista? Vastaa postauksen kommenttiboksiin ja voita 15€ arvoinen Knorr Veggie Snack -tuotepaketti! Osallistumisaikaa on 16.5. klo 22.00 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea arvontaan kaikille!

Takana on ihan mielettömän aurinkoinen viikonloppu, kesän voi oikein aistia jo jo! Puut on alkaneet vihertää joka puolella, mittari näytti parhaimmillaan 16 astetta, ja ensi viikollakin on lämmintä tiedossa. Meillä on ollut kyllä tosi kiva viikonloppu, sillä tänä viikonloppuna ollaan:

..Grillattu Oton perheen luona Kauniaisissa. Syötiin kevään ekat grillivihannekset, pihviä, juustoa ja jälkkäriksi tietenkin jäätelöä. Ai että mä olin kaivannut grilliruokaa! Ensi viikolla on kyllä pakko grillata itsekin ekaa kertaa tälle keväälle.

..Metsästetty esikoisen eskarikaverille jättisaippuakuplia synttärilahjaksi. Onneksi lopulta löytyi tosi hyvät, niin hyvät että taidetaan ostaa kotiin vielä samanlaiset.

..Ihmetelty yhdessä taaperon kanssa hiekkaa puistossa. Hän siis istui elämänsä ensimmäistä kertaa ilman hanskoja hiekkalaatikolle, ja sen jälkeen häntä ei olisi saanut siitä pois millään. Edes kestosuosikki kii-kaa ei kiinnostanut, kun hän vaan rakasti koskea hiekkaan paljailla sormilla. Hän siirteli hiekkaa ämpäriin ja pois ämpäristä, ja lapioi niin varmoilla otteilla. Keinumaan ei ehditty sillä reissulla, sillä hän ei hievahtanut milliäkään hiekkalaatikolta.

..Syöty kesän ensimmäiset jäätelöt ulkona omalla terassilla ihanassa ilta-auringossa. Tänä viikonloppuna on tosissaan herkuteltu, mutta joskus se on ihan paikallaan.

..Katsottu lasten kanssa aamulla meidän sängyssä piirrettyjä lämpimän peiton alla. Telkkari makkarissa ei ole ollut meillä kovinkaan kovassa käytössä sen jälkeen kun se sinne laitettiin. Oikeastaan me ei muisteta sen olemassaoloa edes joka viikko, tai kuukausi. Se, että on tämä mahdollisuus vaan pötkötellä tyynykasassa rakkaiden kanssa joskus ja katsoa piirrettyjä siellä, on kuitenkin aivan ihanaa.

..Hämmästelty taaperon uusia sanoja ja lauseita, sekä hänen ihanan elehtiviä käsiään. Kun hän esimerkiksi sanoo ”kiipee” hän tekee samalla käsillään kiipeävää liikettä, se on vaan niin suloista. Monet muutkin asiat hän elehtii sanoessaan, ja on keksinyt tämän jutun ihan itse. En ole huomannut että muut meidän perheessä tekisivät samaa, ja siksi tämä tuntuu niin söpöltä ja hassulta ja ihanalta.

..Tajuttu että ensi viikollahan on helatorstai – jälleen kiva koko perheen ekstra vapaapäivä keskellä viikkoa. En pistä ollenkaan pahitteeksi. Silloin voisi keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä, tai sitten ottaa vaan ihan rennosti ja lähteä vaikka pitkälle lenkille.

 

Ihana viikonloppu parhaassa seurassa, ja mahtava ja jännittävä uusi viikko edessä. Toukokuu on alkanut hienosti, ja voi vain toivoa että nämä upeat säät ja meiningit jatkuvat koko kesän! Ihanaa ensi viikkoa tyypit!

PS: Ensi viikolla blogi täyttää seitsemän vuotta, mun oma ekaluokkalainen <3 Pysykää siis kuulolla, sillä jotain kivaa on luvassa!

Viikonloppuna juhlittiin Emilian polttareita Game Of Thrones -teemalla Turussa, ja minähän olen yksi kaasoista, eli hyvin vahvasti järjestelyissä mukana. Postailen huikeista polttarimeiningeistä kaason näkökulmasta, kunhan neiti polttarisankari on ensin saanut kirjoitettua oman versionsa kaikessa rauhassa. Mutta sen voin jo sanoa nyt, että oli kyllä huippu hauskaa, ja jäi niin hyvä fiilis kaikesta. On helppoa pitää hauskaa kun on hyvä porukka.

Otto ja lapset viettivät myös viikonlopun Turussa Topiaksen ja lasten kanssa, mikä oli tosi hyvä järjestely. Mä sain helpot edestakaiset kyydit Turku-Hki -välille, ja Otto ja minit saivat mahtavaa seuraa mun ollessa poissa. Isät ja lapset olivat pyöräilleet, käyneet heppatallilla ja Prismassa, ja lapset olivat leikkineet intoa puhkuen koko viikonlopun, ja nukkuneet kaikki yhdessä.

Tultiin eilen illalla kotiin, ja on ihanaa olla taas kotona. Polttarit on aika intensiiviset juhlat, ja sen huomasi siitäkin, miten vaikea oli sitten yöllä rauhoittua nukkumaan niiden jälkeen. Luin sängyssä varmaan yli tunnin kirjaa hotellihuoneessa, ja silti kesti vielä kauan ennen kuin sai unen päästä kiinni. Sitä on niin tottunut kotona niihin omiin iltarutiineihin, ja rauhalliseen meininkiin, että sitten tuollaisen jännittävän päivän jälkeen on vaikea saada unta. Mutta eipä se yksi yö onneksi mitään haittaa. Viikonlopun jälkeen oli kuitenkin vähän sellainen mehut pois -fiilis, että teki vaan mieli pötkötellä sohvalla lapset kainalossa katsomassa leffaa, ja niin me eilen illalla tehtiinkin. Kauhea ikävä tuli kun oltiin erossa, mutta kaikilla kolmella lapsella oli mennyt oikein hyvin ja ollut hauskaa, eivätkä he olleet tainneet ikävöidä mua ollenkaan, toisin kuin minä heitä.

Tänään onkin jo sitten vappuaatto, ja me ajateltiin lähteä tsekkailemaan karnevaalitunnelmia johonkin päin lasten kanssa tässä illan päälle. Munkit on paistettu ja simaakin löytyy, mutta nakit ja perunasalaatti-ainekset pitää vielä kipaista kaupasta  jossain vaiheessa tänään, jos niitä on vielä jossain kaupassa jäljellä. Tytöillä oli tänään naamiaiset eskarissa ja dagiksessa, ja he halusivat tietysti ehdottomasti mennä, vaikka muuten olisin mielelläni pitänyt heidät pitkän viikonlopun verran kotona, kun huomennakin on vapaata. Haettiin heidät kuitenkin kotiin heti naamiaisten jälkeen, niin päästään juhlistamaan vappua ihan koko porukalla. Nyt mulla onkin jo kiire sonnustautua vappuvermeisiin, kun tytöt ja Otto ovat jo valmiina. (Meinasin kirjoittaa että tytöt ja Otto ovat jo yksisarvispuvut päällä, mutta huomasin virheeni ajoissa. Oton koossa meiltä ei vielä yksisarvispukua löydy valitettavasti).

Huomenna ajateltiin olla kotona, ulkoilla ja syödä paljon vappuruokaa. Se kuulostaa täydelliseltä ainakin mun korvaan!

Mä palailen vapputunnelmien kanssa huomenna illalla, toivottavasti teillä on kaikilla aivan ihana ja hauska vappu, ja toivottavasti säät suosivat joka puolella Suomea!

Me ostettiin eilen Prisma-reissulla lapsille vappupallot, kun törmättiin niihin heti sisään astuessa. Toisella isoista tytöistä oli niin suuria vaikeuksia päättää vappupalloa, että hän joutui palaamaan vielä puolen tunnin kaupassa kiertelyn jälkeen pallovalikoiman pariin, ja silloinkin valinta onnistui vain hammasta purren. Mutta lopulta hänkin sai valkattua itselleen sopivan pallon, johon oli ja on edelleen tyytyväinen. Meidän minityyppi iski heti ekana silmänsä Muumi-palloon, ja sehän oli saatava.

Hauskinta on se, että 1v ei koskaan ole katsonut yhtäkään Muumi-jaksoa, mutta hän on silti ehkä maailman kovin Muumi-fani. Hän on ihastunut niihin kirjoissa, leluissa ja musiikissa, sekä ennen kaikkea magneeteissa. Meillä on monta puista Muumi-magneettia, joilla hän tykkää leikkiä. Sitä kautta innostus on laajentunut kaikkeen muuhunkin oheismateriaaliin, kuten omaan pehmeään jalkapalloon, joka on myös tietenkin Muumien kuvilla varustettu.

1v rakastaa Muumi-ilmapalloaan, ja Muumi-pooo eli Mumin boll pitää olla koko ajan lähettyvillä. Hän osoittelee muumeja, ja innoissaan ilmoittaa, että heitä on pallossa ”kakki muumi” eli kaksi muumia. Hänelle ei vielä ole olennaista eri hahmojen nimet, kaikki on vaan muumeja. Isosiskojen heppa- ja yksisarvispallot ovat molemmat vaan heppoja, ja molemmat sanovat kovaan ääneen ”muuuuuuuuuu” ainakin taaperon mukaan, ainakaan ne eivät missään nimessä sano ”ihhahhaa”. Isosiskoja huvittaa, kun hepat ääntelee kuin lehmät. Taaperolle se ei ole niin justiinsa, häntä sen sijaan naurattaa jos joku yrittää väittää, että heppa sanoisi jotain muuta kuin ”muuuu”.

Näiden kuvien välillä on vuosi. Toisessa kuopus on 2,5 kuukautta vanha, ja toisessa vuoden ja 2,5 kuukautta vanha. Miten järkyttävän suuri ero on noiden kahden kuvan välillä! Miten paljon vauva kasvaa vuodessa, ei sitä vaan käsitä kun pystyy seuraamaan kasvua joka ikinen päivä läheltä. Se tapahtuu kuin varkain, yhtenä päivänä sitä vaan aina huomaa, miten paljon isompi hän tänään on, kuin edellisellä kerralla kun ihmetteli samaa asiaa.

”Pienestä mytystä on kasvanut jäntevä ja liikkuva tyyppi joka höpöttelee enemmän kuin on hiljaa, ja joka innostuu ja alkaa potkimaan ja heilumaan joka suuntaan aina kun näkee jotain jännää. Hänellä on maailman ihanin heleä ääni ja hän kujertelee ja jokeltelee aivan ihanasti, sitä voisi vaan kuunnella koko päivän.” näin kirjoitin vajaa vuosi sitten. Jäntevä ja liikkuva hän on edelleen, ja innostuu edelleen ihanasti melkein mistä vaan. Nykyään hän ei jokeltele, mutta on kyllä erittäin kova puhumaan, ja heleä-ääninen vieläkin. Kiljuu myös korkealta ja kovaa, se vasta parasta hupia onkin. 

Vaikka tuo tyyppi tuossa kuvassa on kasvanut hulluna, ja pallot on vaihtuneet, on hauskaa myös ajatella miten moni asia on samalla tavalla kuin viime vuonna. Sama sohva on edelleen paikoillaan, lapsella on edelleen kirkasta väriä yhdistettynä mustavalkoiseen kuosiin päällä ja me ollaan edelleen yhtä onnellisia kuin viime vuonna, vaikka ei vauvakuplassa enää ollakaan. Vaikka tähän näiden kuvien välissä kuluneeseen vuoteen on mahtunut myös murhetta ja menetystä, sekä asioita joita ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan tapahtuvaksi silloin kun tuo eka kuva on otettu, ei voi kuin ihmetellä miten upeat 365 päivää me ollaan vietetty. Mä voisin tehdä tästä kuvasta perinteen, ja kuvata meidän kuopuksen joka vuosi vappupallojen kanssa tuossa samassa kohdassa. JOOOOO. Niin mä teen. Mitä kaikkea vuodessa ehtiikään tapahtua, on se ihmeellistä.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Havahduin siihen, että en ole kirjoittanut meidän kuulumisia pitkään aikaan. On ollut niin paljon sellaisia rajattuja aiheita, joista kirjoittaa, että ne ihan perus kuulumiset on jääneet ihan kokonaan pois täältä. No mitä meille sitten kuuluu? Hyvää!

Kirjoitin pari viikkoa sitten meidän lähestyvästä lomasta, ja siitä miten lasketaan siihen päiviä kaikki. No kävi niin, että tein heti silloin sen lomalaskurin lapsille. Arvatkaa milloin muistettiin ekan kerran vetää siihen rastit ruutuun? Eilen. Ruksattiin aika monta päivää kerralla, lapset hihkuivat ilosta kun oli mennyt jo niin monta päivää ja niin nopeasti. Tässä on ollut niin paljon puuhaa, että ei olla ehditty ees odottelemaan reissua, vaikka se odottelu ja jännäilyhän on puoli ruokaa. Mutta kyllä tässä vielä ehtii odotella ja jännäillä myöhemminkin, onneksi.

Meidän 5v on oppinut pyöräilemään (ilman apupyöriä siis), ja ollaankin käyty yhdessä lenkillä niin, että isot tytöt on pyöräilleet ja me ollaan kävelty reipasta vauhtia Oton kanssa. Pyöräilystä on tulossa juttua myöhemmin tällä viikolla, tai siis pyöräilemään oppimisesta ja vinkeistä siihen liittyen. Nyt meidän perheessä onkin enää yksi tyyppi, joka ei itse vielä osaa pyöräillä, mutta hänkin istuu jo terhakkaasti oman nelipyöräisen potkupyöränsä selkään. Siitäkin lisää varsinaisessa pyöräilypostauksessa sitten.

1-vuotias on kulkenut mun mukana tapaamisissa tällä(kin) viikolla, ja loppuviikosta on luvassa kaikki tämän kevään pressipäivät. Ollaan käyty parissa tapaamisessa, ja molemmat sujuivat tosi hyvin. Ollaan myös ulkoiltu ja touhuttu kotona. Joillakin pressipäivillä ajattelin mennä käymään, mutta kaikkiin en mitenkään ehdi vaikka haluaisinkin.

Taaperotyyppi tulee tietysti mukaan, ja saapa nähdä miten reissut sujuvat. Tällä hetkellä tuntuu olevan ihan arpapeliä, että onko meillä rauhallinen reissu, vai super aktiivinen reissu. Välillä hän on niin rauhallinen ja hengailee vaan yhdessä paikkaa ihmettelemässä jotain, ja toisena päivänä hän on ihan all over the place ja hikikarpalot otsalla yritän vain pysyä hänen perässään. Onneksi hän on ollut ihanan iloinen, vaikka vähän kujeileekin. Tämä 1v ikä on kyllä hikikarpaloista huolimatta niin ihana, että melkein joka päivä poskiin sattuu kun hymyilyttää ja naurattaa niin paljon hänen toilailunsa.

Meille kuuluu hyvää, ja fiilis on loistava! Tulevat päivät ja viikot on täynnä kaikkea kivaa, mutta onneksi välissä ehtii aina ottaa ihan iisistikin ja vaan olla kotona ja ulkoilla. Se tasapaino on paras, että on sopivasti jännittävää puuhaa, ja sopivasti rentoa spontaania hengailua ja verkkareita. Enempää ei voisi toivoakaan. Tänään tehtiin kauppareissu, ja sen jälkeen haettiin meille kaikille pizzat kotiin. Ison kauppareissun jälkeen on ihan parasta, kun ei tarvitse alkaa laittamaan ruokaa, vaan saa syödä jonkun muun laittamaa herkkua.

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoisempaa viikkoa kaikille <3