Olen mukana Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjassa, jonka ideana oli se että perheen isi ottaa vetovastuun ja äiti saa pienen hengähdystauon itselleen. Tämän aiheen myötä entinen bloggaaja, mieheni Otto-Otsukka pääsi vihdoinkin takaisin sorvin ääreen ja kirjoitti tänne muutaman rivin. Jos siis olette kaipailleet Ottoa niin lukekaa ihmeessä pidemmälle. Oton lisäksi myös lapset saivat kertoa lyhyen ja ytimekkään versionsa päivän tapahtumista. Postauksessa tarjolla harvinainen koko perheen näkökulma samoihin tapahtumiin siis.
Otto:
”Olin päässyt töistä vähän aikaisemmin, ja ajattelin yllättää töihinsä aina aika ajoin hukkuvan vaimoni koukkaamalla lapset kotoa ja kurvaisemalla kauppaan hoitamaan viikonlopun ostoksia. Olenhan kuitenkin kekseliäs kuin liitutaulu. Onko meinaan olemassa mitään mistä lapset nauttisivat enemmän kuin kauppareissusta? Häh? Ehkä on, ehkä ei, ei sen väliä. Meidän polvenkorkuinen jälkikasvumme nimittäin viihtyi jo puhki kolutun leluosaston parissa puolisenkin tuntia, niin sama se.
Arkisista asioista pitää osata nauttia. Koska sitähän se arki on. Niitä pieniä asioita. Tottakai on mahtavaa viedä lapsia huvipustoihin, uimaan ja ties minne, ei siinä. Kokonaiskuvassa ne kuitenkin ovat vain pieniä hetkiä. Arkion kauppareissuja ja pyykinpesua, ruoanlaittoa ja yhdessä syömistä, ja minä teen nämä asiat ainakin mielummin lasteni kanssa, kuin siten että lapset vain roikkuvat mukana. Meidän lapsilla on ihan mielettömiä juttuja sanottavana. Pitää vain osata pysähtyä kuuntelemaan. Silleen siitä elämästä lasten kanssa nautitaan. Välillä on esimerkiksi ihan okei antaa lasten pakata ostoksia. Jos ei muuta, aiheuttaa se hilpeyttää kanssaostostelijoissa.
Kauppareissun jälkeen tuli kuitenkin senverta ikävä vaimoani, etten malttanut olla noukkimatta tätä mukaan matkalla paikalliseen mäkkäriimme. Olen ehkä itse alkanut terveysintoilemaan ja laskemaan kaloreita, mutta se ei estä minua nuuhkimasta jonkun muun El Maco Deluxea rapeine kanapihveineneen oman salaattini takaa. Huhhuh, mikä tuoksu meinaan.”
Lapset:
T: ”Oli kivaa käydä isin kanssa kattomassa leluja. Siellä oli selfie bratzeja mutta meillä ei oo niitä, mut ei se haittaa. Siellä oli myös Rarityn kirjatalo jonka mä sain joululahjaksi joulupukilta. Mä sain auttaa isiä ja pakata ostokset, Zeldakin yritti mut se ei ihan osannut. Ja sit me mentiin Mäkkiin ja mä sain ihan ikioman lasten aterian ja Hello Kitty -lelun ja se oli parasta!”
Z: ”Minusta oli kivointa kävellä käsi kädessä isin kanssa. Ja sitten isi otti minut syliin. Ja minä sain omia ranskalaisia!”
Iina:
Mun hengähdystauko sisälsi työntekoa. Mä olen oppinut sen, että kun hoitaa työt pois alta ensimmäisenä, voi sen jälkeen keskittyä nauttimaan täysillä loppupäivän tai -illan. Oton ja tyttöjen reilun tunnin kauppareissu oli mulle kuin pieni ikuisuus, sain sinä aikana hoidettua monta juttua. Päiväsaikaan blogijuttujen tekeminen on mulle harvinaista herkkua, ja silloin olen aina tehokkaimmillani. Onneksi Otto ja lapset tulivat hakemaan mut mukaan Mäkkiin, niin en jäänyt ilman hampparia! Ja kun olin saanut tehdä hommia rauhassa, sain llalla keskittyä liimaamaan Hello Kitty -tarroja Happy Meal -leluihin ja katsomaan Salkkarileffan telkkarista Oton kanssa. Win-Win siis!
Millä tavalla puoliso on pelastanut tai voisi pelastaa teidän päivän? Kertokaa se kommenttiboksissa ja osallistutte Mc Donald’sin 25€ lahjakortin arvontaan! Arvonta-aikaa 4.3.2016 klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten muistakaa jättää sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Käykää lukemassa kilpailun tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan <3
Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte muntyöpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.
Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.
On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100% ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.
Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.
Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.
Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3
Lupasin pitää päiväkirjaa töistäni, sekä työstäni Jevelolla että blogityöstäni. Milloin teen töitä, kuinka paljon ja millaisia töitä? Mä pidin päiväkirjaa viikon verran kaikesta (työstä) mitä tein ja nyt olen vihdoin työstänyt kaiken materiaalin postausta varten valmiiksi. Koska osa mun blogijutuista ja Jevelon töistä on tosi samantyyppisiä hommia, olen merkinnyt aina kulloisetkin hommat kirjaimella B (Blogi) tai J (Jevelo).
Pyydän että otatte myös tätä lukiessa huomioon, että mun jokainen viikko on erilainen riippuen esimerkiksi siitä mikä sesonki on käynnissä ja onko paljon pressejä tai muita tilaisuuksia. Tässä kirjoituksessa en ole huomioinut ollenkaan mitään muuta mitä olen tehnyt niinä päivinä, en lasten kanssa vietettyä aikaa, siivousta, ruuanlaittoa, matkoja (ellen ole käyttänyt matkaa työntekoon), parisuhdeaikaa tai mitään muutakaan. Niitäkin kuitenkin ihan hyvä tovi mahtuu jokaiseen päivään, mutta tosiaan jos olisin alkanut kaiken erittelemään olisi tästä tullut varmaankin ainakin 1000 sanaa pidempi kirjoitus kuin nyt, ja nytkin se on aika pitkä. Kirjoitin kuitenkin herätysajan ja nukkumaanmenoajan jokaiselta päivältä, sekä laskin päivän pituuden jokaisen päivän alle, eli jos nyt oikein kovasti kiinnostaa niin pystyyhän niistä päättelemään kuinka paljon aikaa mulla on ollut päivässä muille kuin työjutuille viime viikolla.
MAANANTAI 8.2.2016
6.00-6.15 Herätys, kommenttien julkaisu ja sähköpostien lukeminen (B & J)
9.15-9.35 Metrossa matkalla toimistolle. Vastailu sähköposteihin (B & J) ja kommenttien tsekkaus. Valmiin kuvan lisääminen instagramiin. (B)
9.50 Toimistolla. Kuluneen viikon tapahtumien läpikäymistä ja catch upia kun työkaverit olivat olleet lomalla. (J)
17.15-18 Tyttöjen tanssitunti, sillä aikaa sähköpostien tarkistus ja vastaaminen, kommenttien julkaisu, muistiinpanojen kirjoitus (B)
20.00-20.10 Kuvien ottaminen blogipostausta varten (B)
21.30-22.30 Blogipostauksen kirjoittaminen ja kuvien editointi postausta varten. Kuvien lisääminen, googleoptimointi sekä postauksen julkaisu ja jakaminen somekanavissa. (B)
22.30-23.30 Sähköposteihin vastaaminen, vanhan sähköpostiosoitteen tarkistus ja viime aikoina väärän osoitteen takia missattujen kutsujen eteenpäin lähetys uuteen sähköpostiin, jotta joskus muistaisin muistuttaa vuosi sitten vaihtuneesta osoitteestani jälleen kerran. (B)
00.00 Nukkumaan
Keskiviikkopäivän pituus klo 6.30-00.00
TORSTAI 11.2.2016
6.30-6.45 Herätys, sähköpostit & kommenttien julkaisu (B), Työsähköpostien tarkistus (J)
9.10-9.30 Metrossa yhteistyötarjouksiin ja kutsuihin vastaamista meilitse (B), sekä meilin tarkistus ja vastaus (J)
9.45 Päivän aiheiden läpikäymistä ja suunnittelua kollegan kanssa (J)
10.15 Kampanjaohjeistuksen läpikäymistä ja suunnittelua (J)
13.15 Instakuvan ottaminen, editoiminen ja lisääminen. (B)
14.00-14.30 Kaunis valo ja kodin kuvaamista (B)
20.00-21.30 Kuvien editoimista (B)
21.30 Häävuosiystävänpäivä -postauksen kirjoitus, kuvien lisääminen, googleoptimointi ja julkaisu sekä jako somekanavissa. (B)
22.30-23.30 Kahden blogipostauksen kirjoittaminen valmiiksi luonnoksiin (B)
23.30-00.00 Sähköpostin purkua ja vastaamista (B), Työsähköpostin tarkistaminen (J)
01.00 Nukkumaan.
Lauantaipäivän pituus klo 9.15-01.00
SUNNUNTAI 14.2.2016
9.15 Herätys, kommenttien ja sähköpostien tsekkaus (B)
10.00-10.10 Aamiaisbrunssin kuvaaminen ja Instakuvan lisääminen (B)
12.00-12.10 Ulkoillessa ulkoilupuuhien kuvaaminen sekä instakuvan editointi ja lisääminen (B)
15.00 Instakuvan editointi ja lisääminen (B)
17.00 Instakuvan editointi ja lisääminen (B)
20.00-20.45 Kuvien editoimista (B)
20.45-21.30 Postauksen kirjoitus, kuvien lisääminen, googleiptimointi ja julkaisu sekä jako somekanavissa. (B)
21.30 Sähköpostin ja kommenttien läpikäymistä (B), työsähköpostin tarkistus (J)
00.00 Nukkumaan.
Sunnuntaipäivän pituus klo 9.15-00.00
Sellainen oli viime viikko! Tämäkin viikko on alkanut jännitävästi muutolla uuteen toimistoon keskustassa, videon kuvauksella töissä ja muilla hauskoilla uusilla jutuilla. Hektistä on ollut mutta niin on ollut hauskaakin. Mä nautin hurjasti mun arjesta, ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta mitä pääsen tekemään ja kokemaan. Välillä väsyttää, mutta tässä pian vuoden tätä kahden työn arkea pyöritettyäni musta tuntuu että olen oppinut edes jonkin verran siitä miten erotellaan työt ja arki toisistaan ainakin osittain, ja milloin niitä töitä kannattaa tehdä. Osaan myös antaa itselleni yleensä armoa silloin kun sitä kaipaan.
Viime viikko oli siltäkin osin poikkeuksellinen että en tehnyt yhtäkään blogikampanjaa tai yhteistyötä. Niihin valmistautuminen vie aina oman aikansa, ja niille on aina ihan omat erilaiset aikataulut joita noudatan pilkun tarkkaan. Vaikka mä kirjoittaisin minkä viikon tapahtumat ylös, ei se mitenkään kertoisi siitä millaista mun ”arki” on. Koska fakta on se että vaihtelu on niin suurta joka viikko. Viime viikolla alkuviikko oli tavallista hektisempi, loppuviikko taas normaalia rennompi.
Kerkesin kaiken tässä listatun lisäksi oikein hyvin mm. viettämään miniloman Oton kanssa hotellissa, matkaamaan monta bussi-, auto- ja metromatkaa, käymään kahdesti pitkällä lenkillä Armaksen, mun äidin ja lasten kanssa, viettämään hauskan ja rennon tanssi-illan tyttöjen kanssa, leikkimään useasti My Little Ponyilla, katsomaan useamman jakson Daredevilia ja yhtä mangasarjaa jota me seurataan Oton kanssa, kokkaamaan kuusi kunnollista lämmintä ateriaa, lukemaan kuusi pitkää iltasatua lapsille ja käymään monta kertaa kaupassa. Ja paljon muuta, sitä ihan tavallista lapsiperheen elämää, niitä ihania pieniä ja isompia hetkiä lasten kanssa ja miljooniin kysymyksiin vastaamista. Ja ainakin tuhat pusua ja halia. Kaikkia niitä pieniä hetkiä joita on hankala eritellä tähän, mutta joita tiedän kaikkien muidenkin perheellisten viettämän omien perheidensä kanssa.
Se mikä tässä postauksessa loistaa poissaolollaan, on kommentteihin vastaaminen. Mä olen ollut siinä ihan surkea viime aikoina, ja mua hävettää ja harmittaa se. Jostain on toisaalta taas löysättäväkin. Yleensä ihmiset ehdottavat että ”Jätä yksi postaus tekemättä ja vastaa kommentteihin se aika”, mutta ei se ihan toimi vaan niin. Mutta jos te uskaltaudutte tähän postaukseen kommentoimaan, mä lupaan vastata teille vuorokauden kuluessa 100% varmasti (ellei kommentteja nyt tule joku sata ja multa mene käsi poikki) :D.
Huhhei, ollaan touhuttu koko viikonloppu tai loppuviikko vaikka ja mitä. Kivaa on ollut ja ihanaa nähdä niin paljon kaikkia tärkeitä ihmisiä. Välillä on kivaa viettää tällaisiakin viikonloppuja, vaikka yleensä pyritäänkin pitämään edes toinen viikonlopun päivistä täysin ohjelmavapaana. Tytöt ovat nauttineet joka päivä kivoista leikkikavereista, kun jo torstaina meillä kävivät kylässä ihanat Maria ja Isla ja perjantaina neidit pääsivät leikkimään Emilian Avan kanssa. Eilen oli pulkkamäki täynnä muita lapsia ja tänään sitten vielä Hugon synttärit, joilla oli paljon muita muksuja myös.
Torstaina oltiin kotona ja Maria ja Isla tulivat meille leikkitreffeille, ja meillä oli niin hauskaa. Tytöt olivat aivan onnesta soikeana kun pääsivät viihdyttämään pientä vierasta ja mustakin oli kiva kun oli mukavaa seuraa. Perjantaina oli Polhemin mid season pressi, jota ennen me tavattiin Empun ja Avan kanssa asukuvatreffien ja kahvittelun merkeissä. Eilen oli tosiaan pulkkamäki ja brunssi Alppilassa niinkuin kirjoittelinkin, ja tänään me suunnattiin Julian luokse Hugon 3-vuotissyntäreille, joilla oli muuten upeasti toteutettu Ryhmä Hau-teema!
Sain viikonlopun aikana myös vihdoin varattua mulle ja Otolle hotellihuoneen kun juhlistetaan hääpäivää ensi viikonloppuna, ja en malta odottaa että päästään kahdestaan syömään ja viettämään aikaa. Ei olla juuri vietetty kahdenkeskistä aikaa kodin ulkopuolella sitten Lontoon reissun, joten vähän alkaa olla sellainen kutina että olisi ihanaa vaikkapa nauttia rauhassa päivällistä ja jutella täysin keskeytyksettä, puhumattakaan siitä, että saisi nukkua ”pitkään” (herään nykyään aina viimeistään kasilta), eli nousta sängystä vasta sitten kun itseä huvittaa. Okei nyt kyllä huijaan, mä herään melkein aina ekana nykyään, siis jo ennen lapsiakin. Tänäänkin mä napotin pystyssä jo 7.45 kun lapset vetelivät hirsiä puoli yhdeksään asti. Mikä mua vaivaa haha! Olen siis kyllä ihan pirteä, kai mulla ei vaan riitä unta pidempään, kun en enää iltaisin jaksa valvoa puolta yötä pidempään ikinä. Mutta silti, ihanaa saada aamulla sitten pötkötellä ihan rauhassa hotellin sängyssä ja katsoa vaikka telkkaria.
Huomenna mä palaan takaisin toimistolle, ja aloitan sitten sen työviikkopäiväkirjan pitämisen, jotta pääsen jakamaan sen teille! Odotan innolla pääseväni näkemään kaikkia työkavereita, kun olen viikon vaan tehnyt hommia yksin kotona. Ja ah, ihana päästä huomenna lounaalle, pitää vielä koluta ensi viikolla kaikki Kallion lempparilounasmestat läpi ennen kuin meidän toimisto seuraavalla viikolla muuttaa isompiin ympyröihin.
Nykyään kun mulla on puhelimessa tosi hyvä kamera, tulee enemmän napattua puhelimellakin kuvia. Silti vain murto-osa kuvista päätyy sosiaaliseen mediaan tai blogiin, ja mun puhelin on täynnä kaikenmaailman hassuja puhelinnäpsyjä Mä rakastan kuvaamista, ja kaikkein eniten rakastan kuvata niitä arjen tavallisia hetkiä. Sellaisia tilanteita joissa ollaan aidoimmillaan. Silti sosiaaliseen mediaan jaettavaksi (ja blogiin) valikoituvat yleensä ne otokset joissa on värit kohdillaan ja jotka ovat muuten laadukkaampia kuin nämä hassut pikku näpsyt.
Tämä postaus on vähän kuin aiemmat arkikuvapostaukset, mutta ehkä vielä arkisempi. Nämä eivät ole kuvia jotka ovat jostain syystä jääneet julkaisematta, nämä ovat kuvia joita en alunperin tarkoittanutkaan miksikään muuksi kuin omaksi muistoksi. Mutta mulle tuli sellainen olo että haluan kuitenkin näyttää ne, koska ne on niin me.
Zelda menossa tanssitunnille <3
Meidän hupsu pieni perhe hississä, Zeldalla duckface ja Otto vähän pölähtäneenä. Mulla iloinen hymy, ja Tiara touhuaa omiaan.
Selfie. Tämän (ja tämän kaverit) kyllä varmaan tarkoitin julkaistavaksi, mutta kriittisyys iski ja jätin julkaisematta.
Otto kuvaa ruoka-annosta, siitä oli pakko ottaa kuva! Niin harvinaista. Taisi näyttää kaverille meidän caesar-saldea.
Frozen on katsottu jo niin moneen kertaan että samalla voi vähän kiipeillä ja touhutakin.
Pieni rakas kömpi äidin kainaloon köllimään aikaisin aamulla ennen päiväkotia.
Esikoinen pysähtyi shoppailureissulla vähäksi aikaa leikkimään junaratakaupan eli Popin junaradalla.
Kuopus sai lainata isosiskon My Little Pony-pinniä ja oli niin tyytyväinen.
Tyttöjen lounas näytti yhtenä päivänä tältä: Uunissa paahdettua bataattia, itse marinoitua valkosipuli-limekanaa ja vihanneksia. Hyvin maistui.
Ja tässä taas Oton mulle iltapalaksi taiteilema club sandwich, nami!
Otto tahallaan esitti mua hississä ja väänteli itseään kummalliseen asentoon, ilkeä kakkapää! 😀
Minä ja Zelduska Burger Kingissä, odotettiin innolla ruokaa.
Crispy Chicken ateriat, muksuille lasten ateria puoliksi ja niitä uusia kanaranuja mulle ja Otolle.
Otto ja neidit leikkivät uudella automatolla ihan innoissaan, Otto ehkä eniten innoissaan.
Lapset lähdössä tarhaan yhtenä aamuna kun satoi lunta. Meillä oli ihana höpötysmatka <3
Mulle nämä arkiset räpsäisyt merkkaavat paljon. Näissä näkyy meidän perhe, sellaisena kuin me ollaan. Nämä eivät ehkä ole laadukkaita tai taiteellisia tai hienosti rajattuja, mutta nämä ovat täynnä tunnetta.
