Synttäriviikon jokavuotinen perinne, katsaus lastenvaatevalikoimaan on vuorossa tänään. Olihan meillä puuhaa tyttöjen kanssa aamulla, kun siivottiin vaatehuone ja käytiin läpi kaikki mahdolliset vaatteet kuvia varten. Laiskana pyykkääjänä en onnistunut saamaan kaikkia vaatteita kuvauskelpoisiksi, mutta on tässä suhteellisen kattava läpileikkaus tämän hetken suosikeista. Meillähän tytöt siis käyttävät osittain samaa vaatekokoa, lähinnä paidoissa ja mekoissa, enkä ole näissä kuvissa erotellut mitkä ovat Zeldan, ja mitkä Tiaran vaatteita, koska niin ei ole vaatehuoneessakaan. Eli osa vaatteista varmasti näyttää vähän eri kokoisilta, kun rinnakkain on vaatteita koosta 74 kokoon 92.

Mä kävin Tiaran ja Zeldan vauva-aikojen välillä suuren tyylimuutoksen läpi, ja aloin tykkäämään muksujen vaatteissa enemmän värikkäistä, kuosillisista yksilöistä alun prinsessainnostuksen jälkeen. Viimevuotista vaatekatsausta vilkuillessa näyttää jo enemmän silmää miellyttävältä, kuin sitä edellisessä, ja voin melkein varmuudella sanoa että jos nyt saisin vauvan niin pukisin hänet aika samaan tapaan kuin Zeldan viime vuonna. Eli suurta tyylillistä kehitystä ei vuodessa ole tapahtunut, vaatehamsterointia sitten senkin edestä.

Mä en suosi vaatteissa mitään tiettyä merkkiä, vaan ostan sitä mikä miellyttää silmää. Tykkään kuitenkin erityisesti Polarn O. Pyretin ja Mini Rodinin bodyista, sillä molemmat omaavat pitkän käyttöiän. Mini Rodinin 68/74 -kokoiset bodyt me otettiin käyttöön elokuussa, ja ne menevät Zeldalle vieläkin, eivätkä olleet isoja silloin, tai kinttanoita nyt. Niissä on jotain taikaa selkeästi! Polarn O. Pyretin bodyissa on käännettävät resorit, ja ne lisäävät hihojen osalta käyttöikää tosi hyvin, mutta pitkäselkäinen kuopuksemme kaipaa sitä selkämittaa nopeammin lisää, kuin hihamittaa.

Onneksi nyt aletaan olla jo ulkona body-iästä, kun Zelda viihtyy yhä enemmän pystyasennossa, ja saa panostaa hänenkin vaatteissaan enemmän ihaniin paitoihin, tunikoihin ja mekkoihin. Tiaralla oli vähän aikaa sitten prinsessavaihe meneillään, ja hän halusi käyttää vain mekkoja, mutta nyt neiti viihtyy taas housuissakin. Tiara antaa mun aika vapaasti edelleen sanella mitä hän laittaa päälleen, mutta joskus saattaa löytyä omiakin mielipiteitä tai vaatelemppareita, ja mahdollisuuksien (sää/tilaisuus) mukaan Tipa saa kyllä valita itsekin omat vaatteensa.

Kuvasin nyt vain sisävaatteita, koska ulkovaatteet ovat aika paljon olleet jo esillä, ja näissäkin oli jo ihan tarpeeksi kuvattavaa. Tämä on kyllä hyvä kevätperinne, kun tulee aina samalla tehtyä vaatehuoneen kevätsiivous. Kevätsiivouksessa keräilin myös hyvän satsin vaatteita Minimuotikirppis-kamojen joukkoon, niistä tulossa lisää asiaa tämän viikon aikana, kirppishän on nimittäin jo ensi viikolla!

Raitakuosi on lastenvaatteissa mun suurin suosikki, ja raidallisia vaatteita meiltä löytyy aika paljon. Klassikkoraidat tulevat tietysti PO.Pilta, mutta esimerkiksi Tipalle Zeldan synttäreille ostettu ihana, peplum-raitamekko löytyi H&M:ltä, ja tykkään siitä kuin hullu puurosta. Voisin ottaa samanlaisen itselleni koska tahansa! Tipa on jo sen verran isompi, että musta on hauskaa joskus samistella sen kanssa, ja laittaa vaikka samantyyliset housut ja toppi kuin mulla itselläni on. Zeldaa ja Tiaraa en hirveästi pue samanlaisiin vaatteisiin, vaikka yleensä koitan kuitenkin katsoa että tytöt sopivat edes jotenkuten tyylillisesti yhteen, vaikka värit eivät niin mätsäisikään.

Zeldan vaatteissa erityisesti koitan kiinnittää huomiota mukavuuteen, ja siihen että ne pysyvät päällä. Zelda on kova tyttö kiipeilemään ja repimään sukkia, housuja ja hihoja pois päältään. Lyhythihaiset paidat ja bodyt ovat tällä hetkellä kovassa huudossa, pitkähihaisten kanssa neiti muumioi itsensä hihattomaksi ja hermostuu. Sukkien kanssa olen luovuttanut aikapäiviä sitten, niille ei ole koskaan paria, ja niitä löytyy mitä kummallisimmista paikoista. Olen varma että Zeldan lemppariharrastus on sukkapiilojen keksiminen, niin hassuista paikoista niitä aina löytyy!

Kesäksi pitää hommata vielä ohuita neuleita, sortseja, hameita ja t-paitoja. Meillä ei ole kuin yksi hame, mikä on tosi hassua! Tykkään itse hameista kovasti, ja mua naurattaa se että en kuitenkaan koskaan osta niitä lapsille. Ehkä en ole vain löytänyt tarpeeksi kivoja hameita, tai sitten olen jotenkin alitajuisesti ajatellut niiden olevan epäkäytännöllisiä pienillä lapsilla. Puetteko te lapsillenne mieluummin hameita vai mekkoja?

* saatu blogiyhteistyön kautta.

Tällainen sillisalaatti läpileikkaus, toivottavasti tykkäsitte (ja saitte kuvista selvän, oli pakko vähän tiivistää ja tehdä kollaaseja, sillä muuten postauksessa olisi ollut ihan liikaa kuvia). Mä katsoin tuossa hetki sitten Oton kanssa meidän reilun tunnin mittaisen häävideon ensimmäistä kertaa, ja tuntuu että olen vieläkin ihan sekaisin ja vaaleanpunaiset lasit silmillä, oli niin ihana palata hetkeksi siihen upeaan päivään. Mutta nyt on pakko ottaa lasit pois ja tehdä tilaa unihiekalle, huomenna on edessä pitkä ja kiireinen päivä. Hyvää yötä ihanat!♥

Blogin 3v-synttäriviikko pyörähtää käyntiin yhdellä kaikkien aikojen toivotuimmista postausaiheista, kuinka saada oma blogi menestymään. Mä en ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ennen, sillä en pidä itseäni minään ultimaattisena suosittuna bloggarina, jonka vinkeillä kaikista tulee blogimaailman tähtiä. Mutta ajattelin kertoa oman näkökulmani asiaan! Loppupeleissä kuitenkin jokainen meistä on yksilö, niin bloggaaja kuin lukijakin, ja vaikka tekisi kaiken bloggaajan kultaisten sääntöjen mukaan, ei välttämättä menesty, tai vaikka tekisi kaiken täysin yleisten normien vastaisesti, voi nousta kaikkien aikojen suosituimmaksi bloggaajaksi.

Kolme vuotta sitten bloggaaminen ei ollut vielä niin yleistä kuin nykyään, ja oma blogi oli helpompi saada menestymään. Muistan edelleen kuin eilisen, kun julkaisin ensimmäisen postaukseni, 8.5.2011 ja samana iltana sain 16 Blogger-lukijaa. Muistan olleeni häkeltynyt lukijoiden määrästä, ”ihanko oikeasti noita kaikkia kiinnostaa mun kuulumiset??”. Mun blogi nousi aika nopeasti ylöspäin listoilla, en tiedä johtuiko se siitä että mun blogista löytyi ainekset vuoden nauruille, vai siitä että olin kiinnostava persoona. Ehkä ei kummastakaan, ehkä molemmista.

Nykyään uusia blogeja ilmestyy päivittäin enemmän kuin kukaan ehtii lukea, joten lyödäkseen läpi on oltava jotain täysin uutta ja erilaista. Blogigenrejä on joka lähtöön, suosituin niistä on varmaankin lifestyleblogi, blogi johon voi jakaa kaiken mitä mieleen juolahtaa, genre johon myös mun blogini kuuluu. Itse en osaisi pitää muunlaista blogia kuin lifestyleblogia, sillä tällaisena tuuliviirinä se että saa kirjoittaa mistä aiheesta tahansa, on ehdoton plussa. Veikkaan että nykypäivänä on kuitenkin helpompaa nousta suosituksi, mikäli keskittyy johonkin tiettyyn aihepiiriin.

Yleensä mulla on tapana jaaritella kappalekaupalla, mutta nyt ajattelin kirjoittaa selkeästi erotellut, yksinkertaiset neuvot, joita mulla tulee mieleen, kun mietin mikä saa mut itseni kiinnostumaan blogista, ja mikä mahdollisesti saa suuren ihmismassan kiinnostumaan blogista. Aloitetaan perusjutuista:

1. Suuret, valoisat ja hyvälaatuiset kuvat. Ei alkeellisia rajausvirheitä, joissa jalat katkeaa nilkasta tai kuvattava tyyppi on kuvan vasemmassa alakulmassa. Ei pelkkiä kännykkäkuvia, eikä keltaisia tai muuten kummallisen värisiä mössökuvia. Pahinta on pienet kuvat joista pitää tihrustaa, etenkin jos ne on reunustettu 20cm leveillä, tyhjillä sivupalkeilla molemmilta puolilta blogia.
2. Laadukas teksti, jossa ei vilise virkekaupalla virheitä, ja joissa teksti on jäsenneltyä ja loppuun asti mietittyä, oli sitä sitten kolme lausetta tai kymmenen kappaletta. Ei hymiöitä joka lauseen perässä, eikä yhdyssanavirheitä tai jäätävää slangia, kirosanat ovat kyllä liiallisesti käytettynä myös big turn-off, vaikka satunnainen perkele hyvä tehokeino onkin.
3. Persoonallinen kirjoittaja. Kirjoittajassa itsessään pitää olla jotain, joka saa kiinnostumaan. Etenkin jos kirjoittaa lifestyleblogia, on persoona tärkeä.  Lukijana ainakin itse mietin aina kijoittajasta, että voinko samaistua häneen? Voinko oppia häneltä jotain? Mitä hänen bloginsa lukeminen antaa minulle?
4. Siisti ulkoasu, mieluiten pelkistetty, joka jättää tilaa postausten kuville. Itse henkilökohtaisesti tykkään eniten valkoisesta taustasta, ja mustasta tai tummanharmaasta tekstistä.
5. Banneri, joka jää mieleen ja houkuttelee tutustumaan blogiin enemmän. Joo, mun banneri alkaa olla jo aika aikansa elänyt, ehkä se pääsee pian eläkkeelle 😉.
6. Nimi. Blogin nimi, se on asia jota suosittelen miettimään tarkkaan, ettei tarvitse myöhemmin katua. Sen pitää olla sellainen joka jää ihmisten mieleen helposti, ja erottaa juuri sinun blogisi muista blogeista.
7. Blogilistalle, Blogloviniin ja muihin blogiseurantapalveluihin oman blogin lisääminen, jotta lukijoiden on helpompi löytää blogisi, ja seurata sitä.

Nämä ovat ne perustekijät, joiden ollessa kunnossa, bloggaajalla on teoriassa mahdollisuus nousta kuinka suosituksi tahansa. Nämä yksin eivät kuitenkaan riitä, pelkästään laadukkaita, kauniita ja mielenkiintoisia blogeja on tuhansittain enemmän kuin tyypit kerkeävät selaamaan. Sen lisäksi että blogi on mieletön, tyylikäs ja hauska, pitää osata myös itse tuoda sitä esille.

Some on päivän sana, ja jos sitä ei osaa hyödyntää on turhaa edes haaveilla menestyksekkäästä blogista. Itse taisin aloittaa blogiurani linkkaamalla postauksen rohkeasti Facebookiin kaikille kavereilleni, sekä lisäksi silloiseen anokysymyspalvelu -Formspringiin, josta multa oli kyseltykin mahdollisen blogin perustamisesta. Nykyisin saman palvelun virkaa taitaa toimittaa ask.fm. Mulla oli se ”onni”, että olin raskaana, ja luontainen uteliaisuus ajoi tutut ja tutuntutut sivuille tirkistelemään, miten teini selviää uudessa tilanteessa.

Instagram, Twitter ja muut some-palvelut ovat hyviä kanavia tuoda blogiaan esille. Facebookissa on monia erilaisia bloggaajille tarkoitettuja ryhmiä, joihin omia postauksiaan voi linkata, ja Instagramissa on kuulemani mukaan helppo saada seuraajia, kun jaksaa itse olla aktiivinen. Mulla ei oikeastaan ole siitä kokemusta, kuinka hyvin näiden keinojen avulla menestyy, sillä Instagramia ei ollut silloin kun mä bloggaamisen aloitin, eivätkä FB-ryhmät olleet itselleni tuttuja.

Tärkeää on myös se, että on ystävällinen lukijoille ja vastaa kommentteihin. Vastavuoroisuus on blogin suola, ja se ei toimi, ellei bloggaaja koe lukijoiden olevan hänen vastaustensa arvoisia. Mullakin nykyisin kestää kommentteihin vastailussa, ja koen siitä jatkuvaa huonoa  omaatuntoa, sillä mulle jokainen kommentti merkitsee paljon. Aina jos joku kommentoi, kannattaa ehdottomasti myös tsekata onko hänellä blogia, ja käydä lukaisemassa sieltä pari postausta. Miksei ei voisi itsekin jättää kommenttia, jos keksii jotain mukavaa sanottavaa!

Sellaista systemaattista oman blogin linkittelyä en suosittele, mielestäni se on vain noloa käydä jättämässä joka blogiin aiheesta riippumatta sama ”sulla on hei tosi kiva blogi, käy kurkkaan munkin! www.mullaonihkublogi.com”. Tästä ääriesimerkki on eräs vuosia sitten sattunut, surullisen kuuluisa tapaus, kun eräs bloggaaja, joka tätä linkittelyä harrasti, oli käynyt kommentoimassa jonkun postaukseen juurikin jotain ”sulla on ihana tyyli! ♥ www.blogiblogiblogi.com”, ja postaus sattui kertomaan kirjoittajan kuolleesta äidistä. Tahdittomuuden ja törkeyden todellinen multihuipentuma.

Verkostoituminen on tärkeää, ja sitähän tuo toisiin bloggaajiin jo pelkästään kommenttien muodossa tutustuminen on iiseimmillään. Kun blogi alkaa saada suosiota, mahdollisesti kutsuja tapahtumiin, on tärkeää paikanpäällä esitellä itsensä ja olla edukseen. On myös kohteliasta olla kiinnostunut tuotteista ja niiden esittelyistä, eikä keskittyä pelkkään syömiseen ja selfieiden ottamiseen. Yhteistöistä ja mainostamisesta olen kirjoittanut enemmän jo aiemmin joten niihin en tämän enempää perehdy tässä tekstissä.

Sitten on vielä se bloggaajan yksityisyys. Kuinka paljon yksityisyyttä voi pitää itsellään, ilman että on tylsä ja vailla mahdollisuuksia menestyä? Kuinka paljon voi kertoa, ilman että siitä voi olla itselle haittaa? Siinäpä vasta pulma, etenkin jos mukana on lapset. Mulle henkilökohtaisesti se raja menee siinä, mitä voisin kertoa pomolle työhaastattelussa, jos hän multa kysyisi, tai minkä aiheen voisin ottaa mummoni kanssa esille sunnuntaipuhelun aikana.

Lukijat haluavat samaistua bloggaajaan, ja jos hänessä ei ole mitään tarttumapintaa, eivät lukijat välttämättä ota blogia omakseen. Itsestään pitää laittaa kaikki likoon, kyllä lukijat huomaavat heti, jos kirjoittaja ei ole täysillä mukana. Mutta tyhmä ei saa olla, kannattaa pitää raha-asiat, läheisten henkilökohtaiset asiat ja kaikki muu oikeasti yksityinen pois blogista. Ennemmin kannattaa aina olla vähän turhan varovainen, kuin kertoa liikaa ja katua myöhemmin. Kaikenlainen draama kannattaa myös sulkea blogin ulkopuolelle, ettei tee itseään naurunalaiseksi ja saa aikaan kilometrimittaisia palstaspekulaatioita. Vaikka onhan sekin toki keino menestyä ja saada lukijoita, jos se ei haittaa että huomio ei välttämättä ole positiivista. Mua haittaisi.

Mä olen rikkonut varmaankin jokaikistä tässä postauksessa luettelemaani ”sääntöä”, eikä se ole silti estänyt mua pääsemästä bloggaajana eteenpäin. Ehkä tärkeintä onkin, että bloggaaja ja blogi kehittyvät, ja lukijat saavat seurata mukana, eihän kukaan ole seppä syntyessään, eikä tarvitsekaan.

Lyhyesti pähkinänkuoressa: Tee omaa juttuasi, älä esitä tai kopioi toisia. Panosta kaikkesi, usko itseesi, ja tutustu uusiin tyyppeihin. Bloggaaminen vie paljon aikaa ja vaivaa, mutta on sen kaiken arvoista<3

Tänään blogi-ikää tuli mittariin jo kaksi vuotta, uskomatonta! Mä muistan oikeasti kuin eilisen kun tasan vuosi sitten blogin 1v-postausta kirjoittelin, tuntuu että sehän oli ihan äsken. Ja mitä kaikkea sen jälkeen onkaan tapahtunut, vain muutamia mainitakseniTiaran 1v-synttärit, muutto niin meillä kuin blogillakin sekä tietysti se kaikkein tärkein: meidän toisen pikkuneidin syntymä! Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.

Kuluneen blogivuoden aikana blogi on kasvanut ihan huikean paljon suurempiin mittasuhteisiin kuin koskaan olisin voinut uneksiakaan! Vuosi sitten blogilla ei ollut edes Facebook -sivuja, tällä hetkellä taas teitä seuraajia on sitä kautta jo 1250! Mahtavaa! Suurin muutos viimevuoteen nähden on tämä blogin uusi koti, KIDEblogit, joka on ainakin mun mielestä tuonut ihan uusia ulottuvuuksia bloggailuun, juuri kuten toivoinkin. KIDEblogien kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin, kehittynyt kirjoittajana ja bloggaajana ja saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä upeiden tahojen kanssa. Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.

Kiitos teille kaikille upeille tyypeille jotka meidän juttuja seuraatte täällä, Facebookissa ja Instagramissa, kiitos kaikista upeista sanoista, jakamistanne kokemuksista ja kertomistanne loistavista vinkeistä. Kiitos myös asiallisesta kritiikistä jonka avulla olen voinut kehittää blogia paremmaksi. Kiitos siitä että inspiroitte ja ilahdutatte mua joka päivä! Mulla on parhaat lukijat koko blogimaailmassa! Kiitosten jälkeen voisin mennä siihen aiheeseen, joka oli siis kokoelmapostaus blogivuoden parhaimmistosta ja kohuista, samaan tapaan kuin viime vuonnakin.

VIISI LEMPPARIA VUODEN AJALTA

Mä valitsin tämän ekaksi lemppariksi koska tuo päivä on vieläkin mun mielessäni ihanana, täydellisenä kesäpäivänä! Se oli yksi niitä ainoita viime kesän helteisiä päiviä ja me oltiin yhdessä koko perhe ulkona aamusta iltaan. Käytiin festareilla, ravintolassa ja rannalla kastamassa varpaat meriveteen. Ihana, aurinkoinen ja rakkaudentäyteinen päivä, jonka haluaisin elää uudelleen koska tahansa!

Läpikäydessäni postauksia viime vuodelta mä löysin tämän ja hihittelin! Kuinka pieni Tiara silloin olikaan vaikka sekä hän itse että minä ylpeä äiti kuviteltiin että hän on jo tosi iso! Ihana Tipa.. Täytyy antaa neidin lukea tuo kyseinen postaus itse sitten kun hän oppii lukemaan, jos hän vaikka ”muistaisi” sitten että osuiko se äiti yhtään oikeaan hänen aivoituksia arvuutellessaan. Ja tiedän kyllä ettei Tiara voi muistaa oikeasti aikaa jolloin hän oli alle vuoden ikäinen!

R niinkuin raskaus on mun lemppareissa koska mulle tulee siitä se sama odottavan kutkuttava fiilis joka silloin oli kun masunkasvatus oli vasta ihan alkuvaiheilla! Ja siksi myös koska mua nauratti postauksessa ollut lause ”But I’m a human not a sandwich ei tule muuttumaan raskausblogiksi” koska kyllähän mä aika reippaasti raskaudesta päivittelin! Se johtunee kuitenkin suureksi osaksi myös siitä miten paljon raskaus vaikutti meidän koko perheen kevääseen kun jouduinkin vuodelepoon ja raskaus rajoitti kaikkia mun tekemisiä. Tuota postausta kirjoittaessani olin vielä onneksi autuaan tietämätön edessä olevista vaikeuksista!

KIDEblogien lanseerausjuhlissa mä sain tavata teitä ihania lukijoita! Sain myös tavata uudet blogikollegani (ja myös vanhoja tuttuja ihanuuksia) ja vietin ihanan päivän upeassa miljöössä Tampereella. Tarjolla oli herkullista ruokaa ja mahtavaa seuraa, ja ilmassa kihisi jännittynyt tunnelma uuden sivuston julkaisun ansiosta. Mä muistan tuon päivän mahtavana, iloisena uuden lehden kääntymisenä mun blogiuralla, tuosta hetkestä se mun blogiura vasta kunnolla alkoi!

Synnytyskertomus on itseoikeutetusti tuoreudestaan huolimatta se kaikista lempparein lemppari. Täytyy myöntää että nyt kun luin sen muutaman viikon tauon jälkeen niin tulihan se tippa taas linssiin! Ihan mieletön kokemus, mulla on suorastaan aivan järkyttävä synnytysikävä. Raskautta ei ole ikävä, ei masua eikä niitä vaivoja, mutta oi jos vaan saisin synnyttää!

VIISI KOHUA VUODEN AJALTA

Kirjoitin tämän mielipidepostauksen kun kyllästyin siihen että ikäviä juttuja naamioitiin mukapositiivisen kommentin rivien väliin ja näinollen oikeutettiin minkä tahansa ilkeyksien sanominen. Edelleen olen samalla linjalla, ei millään pahalla ei oikeuta yhtään mitään enkä noiden sanojen tarkoitusta edes ymmärrä tai halua ymmärtää. Tuon postauksen ansiota tai ei, tuon kaltaiset kommentit ovat vähentyneet viime aikoina todella reippaasti mun blogissa, ihanaa!

Kun joulupukki ei enää riittänyt

Kun joulupukki ei enää riittänyt oli se vihaisen raskaanaolevan äidin avautuminen vihaisten lintujen tunkeutumisesta rakkaalle, nostalgiselle joulukulkueelle. Sittemmin se vihainen lintu, tuttavallisemmin ”pööts” kuten Tiara sanoo, on tunkeutunut meidänkin kotiin vappuilmapallon muodossa. Edelleen pidän silti kiinni siitä että vihaisissa linnuissa ei ole mitään jouluista, mutta täytyy sanoa että se hymy jonka Pööts toi vappuna Tiaran kasvoille oli sen linnún arvoinen todellakin!

Minä kasvattajana

Kasvatusaiheista postausta mä mietin pitkään että uskallanko kirjoittaa, mutta oon tosi iloinen että sen tein. Se postaus sai aikaan mukavaa kuhinaa kommenttiboksissa ja sain kirjoittaa itselleni tärkeästä aiheesta. Ja kuhinasta huolimatta myös eriävät mielipiteet tuotiin esille erittäin asialliseen sävyyn mikä ilahdutti mua suuresti! Jos vain aika riittäisi niin kirjottaisin mielipidepostauksia mielellään vaikka joka viikko (valitettavasti ei vain riitä).

Menneen talven lumia

Otto pääsi meidän 9.2. olleen vuosipäivän kunniaksi kertomaan oman versionsa meidän tapaamisesta ja hupaisalla tyylillään sai ilmeisesti aika monet naurut aikaiseksi (ainakin kommenteista päätellen)! Kyllä nauratti muakin, mutta edelleen tahdon täsmentää että en kyllä ainakaan tunkenut kieltä kurkkuun vaan korkeintaan sivistyneesti vähän pussasin, niin kerta! Voi niitä villejä aikoja, onneksi silloin olin rohkea ja sain tuon ihanan pönttöpään napattua itselleni.

Koti vauvavalmiiksi osa 2 | Mountain Buggy Duet

Viimeisen kohu oli tämä vaunupostaus, kohu siitä että meille ei tule vaunukoppaa. Tämä naurattaa mua edelleen suuresti! Lähiaikoina teen postausta siitä miten vaunut ovat toimineet käytännössä mutta voin jo etukäteen sanoa että viime viikkojen päivittäisen käytön perusteella  oikein hienosti ollaan pärjätty ilman sitä koppaa ja vauvakin on ihan tyytyväisenä nukkunut joka ikisen vaunureissun turvallisesti valjaisiin kiinnitetyn makuupussin suojissa makuuasennossa.

Siinäpä kymmenen mun mieleen jäänyttä postausta! Muistatteko te näitä kirjoituksia? Onko teillä jäänyt jokin muu postaus mieleen joka on herättänyt tunteita? Onko blogi mielestänne kehittynyt parempaan vai huonompaan suuntaan kuluneen vuoden aikana? Risuja, ruusuja? Ihanaa keskiviikkoiltaa ja huomista helatorstaita kaikille♥

Tähän postaukseen olen koonnut tyttöjen tämän hetkisten vaatekokojen vaatevalikoimasta löytyviä suosikkeja. Koko vaatekaapin sisällön esittelyn sijaan valitsin ainoastaan ne lemppareista lemppareimmat (ja ne jotka ei olleet pyykissä) koska nyt kun neitejä on kaksi on vaatteita kuvattavaksikin ihan hirmuinen määrä! Pikkuneitiä varsinkin odottaa tuolla kaappien kätköissä valikoima vielä toistaiseksi liian suuria aarteita mutta esittelen niitä ihanuuksia vaikka sitten kun niiden käyttökin on ajankohtaisempaa. Viime vuoden vastaavanlaista postausta katsellessani huomasin että mulla taisi silloin jo olla orastava rakkaus keltaiseen väriin kun ultimate-lemppariksenikin olin valinnut Tiaran kirkkaankeltaisen uimapuvun.

Muuten koen että mun vaatemakuni lastenvaatteissa on kehittynyt parissa vuodessa reilusti ja nykyään osaan ehkä paremmin miettiä kokonaisuutta ja sitä sopiiko jokin vaate muidenkin neitien omistamien vaatteiden kanssa yhteen. Nykyään mulla on selkeä visio siitä millainen lastenvaate on mun mielestä kiva, tyylikäs ja ostamisen arvoinen ja harkitsen tarkemmin ennen kuin teen ostopäätöksen. Tämä pätee kyllä myös mun omiinkin vaatteisiin ja asusteisiin, onneksi. Heräteostojen aika on toivottavasti ohitse! Mutta sen pidemmittä puheitta; ensin vuorossa Tiaran vaatelemppareita:

PAIDAT  HUPPARIT JA NEULEET
FARKKULEGGINGSSIT, LEGGINGSSIT JA HOUSUT

MEKOT

Tiaran vaatevalikoima on edelleen ehkä vähän sillisalaatti (näkisitte ne kaikki vaatteet jotka jätin kuvaamatta!) koska osan vaatteista olen ostanut jo kauan sitten, silloin kun en ollut ehkä vielä niin taitava miettimään kokonaisuutta. Tiara liikkuu niin paljon että tärkeintä Tiaran vaatteissa on mukavuus, siksi Tiaralta löytyykin oikeiden farkkujen sijaan paljon farkkuleggingsejä ja leggingsejä joissa on kiva olla ja liikkua. Kesävaatteita meillä ei oikeastaan ole Tipalle vielä melkein ollenkaan, ne ovatkin sitten seuraavana hankintalistalla. Farkkushortseja, jumpsuiteja, uikkarit ja ihania keveitä kesämekkoja on pakko saada! Ja tietenkin ihania ballerinoja ja sandaaleja, sekä söpö kesähattu.

VAUVAN VAATTEET, BODYT PAIDAT JA MEKOT

HOUSUT JA SHORTSIT

HUPPARIT JA NEULEET

Vauvan vaatteita olen miettinyt enemmän ja ne sopivatkin aika kivasti yhteen, ts. jokainen vaate sopii yhteen useamman kuin yhden vaatekaverin kanssa. Niistä löytyykin paljon juuri sitä keltaista ja nyt huomaan että myös raidat näyttävät olevan aika pop! Enpä ole ennen huomannutkaan miten paljon raidallisia vaatteita vauvalla on. Osa vauvan vaatteista on siis Tiaran vanhoja ja meillä on kyllä jäänyt moni Tiaran vanha vaate käyttämättä (ainakin näistä pienimmistä kokonumeroista) sen takia että maku on vain muuttunut niin paljon! Nyt kaipaan niitä kirkkaita värejä ja selkeitä linjoja pinkin hörselön ja Hello Kittyn sijaan. Huomaan että nyt Tipan vanhoista vaatteista vauvalla on käytössä juuri ne jotka viimeksi olivat vain harvoin käytössä (esim keltainen hedelmäbody)! Tosi hassua miten voikin maku muuttua niin paljon.

Mulle lastenvaatteita ostaessa tärkeintä on se että vaate tuntuu lapsesta miellyttävältä iholla, on kestävä ja kivan näköinen. Nämä jutut kun muistaa ostoksilla niin yleensä ei voi mennä vikaan!

Millaisista lastenvaatteista te tykkäätte? Mistä kaupoista yleensä ostatte lapsille vaatteita? Lempi lastenvaatemerkki?

Moni toivoi videoita tälle synttäriviikolle paljon joten mä ajattelin kerrankin tarjota niitä! Video loppuu hieman ”kesken” koska tässä vaaleanpunaista vauvahattaraa eläessäni olen huomaamattani täyttänyt mun kännykän gigat aika tehokkaasti kuvilla ja videoilla ja näinollen mulla loppui tila kesken videon. Mutta eiköhän vajaat kahdeksan minuuttia meidän löpinöitä ole kuitenkin ihan jees! Tämän päivän videopostauksen lisäksi aion kuvata siis äitienpäivänä samalla tavalla lyhyitä videoita pitkin päivää kuin viime vuonnakin!

Videopostauksen kuvaamisen lisäksi mä nappasin tänään muutaman aivan ihanan söpölin kuvan noista pikkuneideistä ja pakko kyllä jakaa ne teillekin! Tiara ihanasti halusi paijata ja pussailla siskoa, aww! On meillä kyllä maailmankaikkeuden ihanimmat tytöt, pakko myöntää.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥