Sunnuntaina oli harvinainen Vappupäivä monestakin syystä. Ensinnäkin: kevään lämpimin päivä tähän mennessä, viimeisenä parina vuotena vappuna on ollut ihan jäätävn kylmää ja nyt oli niiiiin upea sää! Toiseksi, me saatiin sekä Tiaran kummitäti miehineen paikalle Jyväskylästä, että Zeldan kummisetä paikalle kahden vuoden Aasiassa reissaamisen jälkeen. Ilmassa oli siis todellakin jälleennäkemisen riemua. Me kokattiin kaikki yhdessä kunnon vappubrunssi, ja saatiinkin aika mehevä herkkupöytä aikaiseksi.
Tarjolla oli tietysti vapun henkeen itsetehtyä perunasalaattia, nakkeja ja hodareita, broileri-pekoni-salaattia hunajamelonilla, avokadolla muilla herkuilla, hedelmiä, ruisnachoja, juuressipsejä, kastikkeita, paahdettua sipulia, vege”liha”pullia, patonkia, brie-juustoa, munkkeja, simaa, prinsessaskumppaa, limuja* (*saatu blogin kautta) ja mehua. Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja otettiin vielä monta kertaa lisääkin. Kaikki oli ihan superhyvää ja oli ihanaa kun yhdessä ahertamisen jälkeen sai vaan nauttia ja syödä ja höpöttää.
Kummitäti toi tytöille prinsessaskumpan ja me tytöt kilisteltiin sillä, pojat ja mun äiti joivat simaa. Neidit olivat aivan pähkinöinä omasta skumpastaan, veikkaan että tästä tulee kaikkien tulevien juhlahetkien kiva juttu. Armas-koirakin hengaili partsilla ja vilkuili kaihoisasti nakkia ja pekonia. Oli oikeasti niin rentoa ja kivaa, ja mahtavaa nähdä tyyppejä joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Lapsetkin ottivat yllättävän lämpimästi vastaan kummisedän, aivan kuin hän ei olisi koskaan poissa ollutkaan, vaikka olisi voinut luulla että kahden vuoden tauko ja tuuhea parta pelottavat.
Brunssailun jälkeen lähdettiin vielä leikkipuistoon ja nautittiin mielettömän upeasta säästä porukalla. En voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu nämä ihanan lämpimät säät! Kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Sunnuntai ja koko viikonloppu olivat kyllä just sitä mitä tähän väliin kaivattiin. Rentoa yhdessäoloa vailla aikatauluja, aurinkoa ja ihan superisti hyvää ruokaa ja ihania ihmisiä. Näillä jaksaa tämän työviikon, ja helatorstai onkin jo vapaa taas! Mulla on rentoutuneempi fiilis kuin pitkään aikaan, ja sitä vielä edesauttaa se että ensi viikolla koittaa vihdoin meidän Mallorcan loma!
Kiitos meidän ihanille vieraille. On parasta että on sellaisia kavereita joiden kanssa voi jatkaa aina siitä mihin on jääty, oli välissä sitten tuhannet kilometrit, kaksi vuotta tai kolmen tunnin automatka.
Ihanaa alkanutta viikkoa ja toukokuuta kaikille <3
Kukkuluuruu! Helmikuu jäi jo tasan viikko sitten taakse, mutta nyt on aika ottaa pieni kurkistus vielä kuukauden tapahtumiin vähän arkisemmasta näkökulmasta: mun puhelimen linssin läpi. Nämä ovat siis kuvia, joita ei ole nähty instassa tai snapchatissa tai missään muuallakaan, arkisia räpsyjä joita tulee otettua enemmän tai vähemmän joka päivä. Sitä arkea aidoimmillaan, hupsuja tilanteita, arkiruokia ja kaikkea mitä meidän päiviin nyt sisältyy. Tämä postausidea oli niin tykätty viimeksi, että päätin siis tehdä tästä sarjan. Jatkossa saatte siis nähdä aina kuukausittain näitä puhelinkuvia.
Makoilin sohvalla töiden jälkeen Zeldan kanssa. Maailman söpöimmät leggingssit pääsivät mukaan kuvaan<3
Zelda matkalla pulkkamäkeen.
Ja pulkkamäen jälkeen kaupassa, pirteänä kuten kuvasta näkyy <3
Hugon Ryhmä Hau -synttäreillä oli niin nastaa! Ja paljon herkkuja!
Äidin ikivanhat lasit päässä. Nämä on säästetty huumoriarvon vuoksi.
Armasta ulkoiluttamassa helmikuun alussa, kun mummu oli täällä käymässä.
Vika lounas Döner Harjussa ennenkuin toimisto muutti Kalliosta keskustaan.
Isin kanssa vähän vispipuuroa ja isin masulle sopivaa maitoa, tää on noiden kolmen herkku.
Oton kokkaama illallinen, uunimunakasta ja salaattia. Nam!
Vapaapäivän aamuna ehtii vähän pomppia sängyssä ja hengailla yökkärissä puolille päivin.
Neiti päätti irroittaa seinätarrat ja liimata ne paitaan. ”Kato äiti miten hienon mä tein!”
Onko mitään söpömpää kuin uninen taapero? No okei on montakin juttua mutta aww kattokaa nyt!
Matkalla päiväkotiin aamulla.
Uuden toimiston kulkukortti. Ihanan pirteä ja keltainen!
Sushia lounaaksi Iso-Roban Yamatossa, tosi hyvää.
Ja vaihteeksi uninen isi rankan työviikon jälkeen. Otto on niin söpö kun se joskus nukahtaa sohvalle.
Uuden toimiston tiloja, parissa kerroksessa on mukavat sohvat ja koko paikka muutenkin ihanan rennosti sisustettu.
Päivälliseksi lihamureketta, salaattia ja bataattiperunamuusia.
Oton isovanhempien luona Kangasalla saatiin maailman herkuinta banaani-marenkijuttua jälkkäriksi. Otin aika monta kertaa lisää, hups!
Tytöt Lempäälän Ideaparkin karusellissa, piti päästä monta kierrosta ympäri.
Demi oli meillä töissä mallina Viiman ja äitinsä kanssa, olivat ihan huikeita malleja kaikki kolme!
Salon Pepe Åhmanilla oli mahtava päivä, vaikka vähän jännitti värjäysvaiheessa kun väriaine oli noin kirkasta.
Isin kainalo paras kainalo<3
Uusi tukka, uusi minä. Niin niin niin paljon pirteämpi fiilis edelleen!
Fafa’sin pita oli superhyper hyvää!
Verkkokaupassa ostamassa leuanvetotankoa, Otto salakuvasi meitä tyttöjä.
”Äiti saisinko pliis sitä juuris-leipää iltapalaksi?” (niitä uusia punajuuri-porkkana-leipiä, on muuten superhyviä).
Tän mä kyllä lähetin Otolle, olin niin tyytyväinen kun sain kerrankin treenattua heti aamusta.
Selfie tämän söpöliinin kanssa, en kestä mikä hoopo<3
Meidän pieni lukutoukka, aina kirja kourassa.
Tuhottiin perheen kesken yksi ananas viidessä minuutissa yhtenä sunnuntaina. Päätettiin tehdä sunnuntai-ananaksesta perinne, ja eilenkin vedettiin ananasta naamariin niin että napa ruskasi. On se vaan herkkua!
Arvaisitteko mitä tässä kuvassa tapahtuu? Ette varmasti arvaisi oikein. Kyllä, kuopuksemme on piilossa. Eteisen matolla, silmät kiinni, on hyvä paikka olla piilossa. ”Jos mä en nää muita niin ei nekään nää mua”, ja silleen.
Aamupala auringonpaisteessa.
Kauppareissulla, pienet pipopäät kärryssä.
No olihan se nyt pakko ottaa yhteiskuva, kun meidän tukat mätsää! Tää on vieläkin niin hassua, meidän hiukset ei ole koskaan aiemmin sopineet yhteen.
Törkeän hyvä salaatti Factoryssa Aleksilla, ja toi kastike(!!!!), sinappi-hunaja-oliiviöljy -sekoitusta. Yksinkertainen on parasta.
1. Muut näyttää peukkua jos on hyvät meiningit, mutta meidän Zelda näyttää etusormia. Mutta tässä kuvassa on tosi hyvä meininki, eikö olekin!
Tytöt odottelemassa tanssitunnin alkua.
Ruispastaa parsalla ja pinaatilla ja tietenkin parmiggiano reggiano -juustolla.
Kun molemmat halusivat olla yhtäaikaa elefantteja, sai esikoinen kuningasidean. ”Ollaan molemmat tiikerielefantteja, ota sä toi elefantin pää ja tiikerin puku, niin mä otan tiikerin pään ja elefantin puvun!” ”JOOOO!!!”. Ja niin oli kaikilla hyvä mieli <3
Kuopus opasti meillä kyläillyttä pientä vierasta bObles-keinumisessa.
Toinen selfie, nyt mätsää takitkin. Mitä meille on tapahtumassa!!
Kaverin piirustustaulu on niin paljon coolimpi kuin oma, että pitihän se kirjoittaa ihan täyteen. ”Tipa, kirjoita sipuli!” ”Joo mä kirjotin. Ja sit mä kirjotin et parsa, ja kukkakaali”.
Kotiruuaksi bataattiranuja, salaattia ja BBQ-pihviä. Namnamnam!
Sellainen ihana helmikuu ja pari maaliskuun ensimmäistä päivää! Mä tulen luultavasti tekemään tämän aina suunnilleen samaan aikaan, eli aina muutaman päivän seuraavan kuukauden puolella jo. Näitä on hauska katsoa jälkeenpäin, muistaa niin ihanasti kaikkia pieniä tärkeitä hetkiä, ajatuksia ja hassuja tilanteita.
Helou! Ihan ekaksi täytyy kiittää teitä kaikkia ihan hurjan paljon kaikista upeista kommenteista joita jätitte muntyöpäiväkirjapostaukseen! Oli ihanaa vaihtaa teidän kanssa ajatuksia, ja tuli itsellekin tosi hyvä mieli, sellainen fiilis pitkästä aikaa että olin ihan ytimessä: vuorovaikutuksessa teidän tyyppien kanssa. Tein sitä, mikä on aina ollut mulle se blogin suurin suola ja sokeri.
Sen verran täytyy vielä sanoa tässä postauksessa, mitä kommenteissani jo täsmensinkin, että vaikka noin kirjoitettuna määrä näyttää hurjalta, niin ei kuitenkaan käytännössä sitä aina ole. Esimerkiksi Sea Lifessa vierailu perheen kanssa tai instakuvan lisääminen lounaalla, vaikka ne kuuluvat mun työhön, niin toisaalta ne ovat myös huvia. Instakuvan lisääminen vie lounaasta murto-osan, ja Sea Lifessa taas oli todella mielenkiintoista ja oli ihanaa tutkia kaloja lasten kanssa, vaikka paljon valokuvia otinkin ja imin itseeni tietoa. Ja vaikka siis työhön käytetty aika näyttää suurelta, niin suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan työltä tunnu.
On paha lähteä vertaamaan uuvuttavuudessa eri ammatteja keskenään, koska ne ovat niin erilaisia. Esimerkiksi työtä josta ei ollenkaan nauti ja johon ei itse voi juurikaan vaikuttaa ei mielestäni voi verrata sellaiseen työhön joka lähtee omasta itsestä 100% ja jonka tahtia pystyy itse määräämään. Kaikessa on puolensa, toiset haluavat sulkea työt oven taakse päivän päätteeksi joka päivä samaan aikaan, toiset vähän niinkuin elävät työn keskellä kokoajan mutta rakastavat sitä ja kokevat sen palkitsevana. Tärkeintähän on se että työ on sellaista jonka kanssa itsellä on hyvä olla ja joka sopii omaan elämään. Mun töissä parasta on kaiken muun lisäksi se miten paljon saan olla lasten kanssa, ja se että meillä on joka viikko yhteinen ekstrapäivä viikonlopun lisäksi. Omasta vapaa-ajasta voin hyvin joustaa kunhan saan olla tyttöjen kanssa rauhassa.
Mutta se siitä! Mä en mitenkään erityisesti halua täällä blogissa valittaa että ”voivoi kun tämä elämä on nyt niin rankkaa ja vie hirveästi aikaa”, koska se ei sitä yleensä ole, vaan ennemminkin keskittyä olennaiseen: kertomaan meidän elämästä ja niistä asioista joita pidän mielekkäänä. Tämä nyt oli vaan mun mielestä hauska kurkistus mun työviikkoon, ja saa sellaiseksi jäädä. Katsotaan vaikka parin vuoden päästä uudelleen, miltä sitten näyttää. Ja älkää huoliko mun yöunista, tänäänkin heräsin ihan itse, pirteänä kahdeksan tunnin unien jälkeen kello 8 tasan.
Meillä on tänään ollut tyttöjen kanssa kiva vapaapäivä, ja ollaan rakennettu teltta olkkariin, pelattu muistipeliä ja käyty ulkona vaikka ilma vähän kökkö olikin. Esikoinen on iloinnut opittuaan vihdoin tekemään ihan itse rusetin, ja kuopus on hihkunut onnesta voittaessaan muistipelin, kahdesti. Hän on ollut kuulemma myös ankka koko päivän, sillä jalkaan on puettu isin isot sormikkaat räpyläjaloiksi. Mun äiti lähti kotiin eilen ja häntä sekä kuvissa söpöilevää Armasta on tietysti tytöillä kova ikävä, mutta onneksi on puhelin! Ja lopuksi vielä kuva jonka Otto otti musta ja Tiarasta erään tarha- ja työpäivän jälkeen tällä viikolla. Se on vähän heilahtanut enkä ole kovinkaan edustava siinä, mutta musta se oli vaan niin söpö kun Tipa on niin iloisen näköinen. Minun iso tyttö.
Huomenna me ajellaan Oton isoisän luokse päiväksi Tampereen lähelle, ja ajateltiin samalla käydä kurkkaamassa Lempäälän Ideapark ekaa kertaa ever. Se on varmaan iso paikka, siistiä mennä sinne. Ja kiva muutenkin lähteä parin tunnin ajelulle, me tykätään koko perhe automatkoista. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3
Lupasin pitää päiväkirjaa töistäni, sekä työstäni Jevelolla että blogityöstäni. Milloin teen töitä, kuinka paljon ja millaisia töitä? Mä pidin päiväkirjaa viikon verran kaikesta (työstä) mitä tein ja nyt olen vihdoin työstänyt kaiken materiaalin postausta varten valmiiksi. Koska osa mun blogijutuista ja Jevelon töistä on tosi samantyyppisiä hommia, olen merkinnyt aina kulloisetkin hommat kirjaimella B (Blogi) tai J (Jevelo).
Pyydän että otatte myös tätä lukiessa huomioon, että mun jokainen viikko on erilainen riippuen esimerkiksi siitä mikä sesonki on käynnissä ja onko paljon pressejä tai muita tilaisuuksia. Tässä kirjoituksessa en ole huomioinut ollenkaan mitään muuta mitä olen tehnyt niinä päivinä, en lasten kanssa vietettyä aikaa, siivousta, ruuanlaittoa, matkoja (ellen ole käyttänyt matkaa työntekoon), parisuhdeaikaa tai mitään muutakaan. Niitäkin kuitenkin ihan hyvä tovi mahtuu jokaiseen päivään, mutta tosiaan jos olisin alkanut kaiken erittelemään olisi tästä tullut varmaankin ainakin 1000 sanaa pidempi kirjoitus kuin nyt, ja nytkin se on aika pitkä. Kirjoitin kuitenkin herätysajan ja nukkumaanmenoajan jokaiselta päivältä, sekä laskin päivän pituuden jokaisen päivän alle, eli jos nyt oikein kovasti kiinnostaa niin pystyyhän niistä päättelemään kuinka paljon aikaa mulla on ollut päivässä muille kuin työjutuille viime viikolla.
MAANANTAI 8.2.2016
6.00-6.15 Herätys, kommenttien julkaisu ja sähköpostien lukeminen (B & J)
9.15-9.35 Metrossa matkalla toimistolle. Vastailu sähköposteihin (B & J) ja kommenttien tsekkaus. Valmiin kuvan lisääminen instagramiin. (B)
9.50 Toimistolla. Kuluneen viikon tapahtumien läpikäymistä ja catch upia kun työkaverit olivat olleet lomalla. (J)
17.15-18 Tyttöjen tanssitunti, sillä aikaa sähköpostien tarkistus ja vastaaminen, kommenttien julkaisu, muistiinpanojen kirjoitus (B)
20.00-20.10 Kuvien ottaminen blogipostausta varten (B)
21.30-22.30 Blogipostauksen kirjoittaminen ja kuvien editointi postausta varten. Kuvien lisääminen, googleoptimointi sekä postauksen julkaisu ja jakaminen somekanavissa. (B)
22.30-23.30 Sähköposteihin vastaaminen, vanhan sähköpostiosoitteen tarkistus ja viime aikoina väärän osoitteen takia missattujen kutsujen eteenpäin lähetys uuteen sähköpostiin, jotta joskus muistaisin muistuttaa vuosi sitten vaihtuneesta osoitteestani jälleen kerran. (B)
00.00 Nukkumaan
Keskiviikkopäivän pituus klo 6.30-00.00
TORSTAI 11.2.2016
6.30-6.45 Herätys, sähköpostit & kommenttien julkaisu (B), Työsähköpostien tarkistus (J)
9.10-9.30 Metrossa yhteistyötarjouksiin ja kutsuihin vastaamista meilitse (B), sekä meilin tarkistus ja vastaus (J)
9.45 Päivän aiheiden läpikäymistä ja suunnittelua kollegan kanssa (J)
10.15 Kampanjaohjeistuksen läpikäymistä ja suunnittelua (J)
13.15 Instakuvan ottaminen, editoiminen ja lisääminen. (B)
14.00-14.30 Kaunis valo ja kodin kuvaamista (B)
20.00-21.30 Kuvien editoimista (B)
21.30 Häävuosiystävänpäivä -postauksen kirjoitus, kuvien lisääminen, googleoptimointi ja julkaisu sekä jako somekanavissa. (B)
22.30-23.30 Kahden blogipostauksen kirjoittaminen valmiiksi luonnoksiin (B)
23.30-00.00 Sähköpostin purkua ja vastaamista (B), Työsähköpostin tarkistaminen (J)
01.00 Nukkumaan.
Lauantaipäivän pituus klo 9.15-01.00
SUNNUNTAI 14.2.2016
9.15 Herätys, kommenttien ja sähköpostien tsekkaus (B)
10.00-10.10 Aamiaisbrunssin kuvaaminen ja Instakuvan lisääminen (B)
12.00-12.10 Ulkoillessa ulkoilupuuhien kuvaaminen sekä instakuvan editointi ja lisääminen (B)
15.00 Instakuvan editointi ja lisääminen (B)
17.00 Instakuvan editointi ja lisääminen (B)
20.00-20.45 Kuvien editoimista (B)
20.45-21.30 Postauksen kirjoitus, kuvien lisääminen, googleiptimointi ja julkaisu sekä jako somekanavissa. (B)
21.30 Sähköpostin ja kommenttien läpikäymistä (B), työsähköpostin tarkistus (J)
00.00 Nukkumaan.
Sunnuntaipäivän pituus klo 9.15-00.00
Sellainen oli viime viikko! Tämäkin viikko on alkanut jännitävästi muutolla uuteen toimistoon keskustassa, videon kuvauksella töissä ja muilla hauskoilla uusilla jutuilla. Hektistä on ollut mutta niin on ollut hauskaakin. Mä nautin hurjasti mun arjesta, ja olen suunnattoman kiitollinen kaikesta mitä pääsen tekemään ja kokemaan. Välillä väsyttää, mutta tässä pian vuoden tätä kahden työn arkea pyöritettyäni musta tuntuu että olen oppinut edes jonkin verran siitä miten erotellaan työt ja arki toisistaan ainakin osittain, ja milloin niitä töitä kannattaa tehdä. Osaan myös antaa itselleni yleensä armoa silloin kun sitä kaipaan.
Viime viikko oli siltäkin osin poikkeuksellinen että en tehnyt yhtäkään blogikampanjaa tai yhteistyötä. Niihin valmistautuminen vie aina oman aikansa, ja niille on aina ihan omat erilaiset aikataulut joita noudatan pilkun tarkkaan. Vaikka mä kirjoittaisin minkä viikon tapahtumat ylös, ei se mitenkään kertoisi siitä millaista mun ”arki” on. Koska fakta on se että vaihtelu on niin suurta joka viikko. Viime viikolla alkuviikko oli tavallista hektisempi, loppuviikko taas normaalia rennompi.
Kerkesin kaiken tässä listatun lisäksi oikein hyvin mm. viettämään miniloman Oton kanssa hotellissa, matkaamaan monta bussi-, auto- ja metromatkaa, käymään kahdesti pitkällä lenkillä Armaksen, mun äidin ja lasten kanssa, viettämään hauskan ja rennon tanssi-illan tyttöjen kanssa, leikkimään useasti My Little Ponyilla, katsomaan useamman jakson Daredevilia ja yhtä mangasarjaa jota me seurataan Oton kanssa, kokkaamaan kuusi kunnollista lämmintä ateriaa, lukemaan kuusi pitkää iltasatua lapsille ja käymään monta kertaa kaupassa. Ja paljon muuta, sitä ihan tavallista lapsiperheen elämää, niitä ihania pieniä ja isompia hetkiä lasten kanssa ja miljooniin kysymyksiin vastaamista. Ja ainakin tuhat pusua ja halia. Kaikkia niitä pieniä hetkiä joita on hankala eritellä tähän, mutta joita tiedän kaikkien muidenkin perheellisten viettämän omien perheidensä kanssa.
Se mikä tässä postauksessa loistaa poissaolollaan, on kommentteihin vastaaminen. Mä olen ollut siinä ihan surkea viime aikoina, ja mua hävettää ja harmittaa se. Jostain on toisaalta taas löysättäväkin. Yleensä ihmiset ehdottavat että ”Jätä yksi postaus tekemättä ja vastaa kommentteihin se aika”, mutta ei se ihan toimi vaan niin. Mutta jos te uskaltaudutte tähän postaukseen kommentoimaan, mä lupaan vastata teille vuorokauden kuluessa 100% varmasti (ellei kommentteja nyt tule joku sata ja multa mene käsi poikki) :D.
Pääsimme viime viikolla tutustumaan ennakkoon Sea Lifen uuteen Saksiniekat-näyttelyyn, jonka päätähtenä on kaksi veikeää jättiläistaskurapua. Meidän perheestä ainoastaan Otto oli käynyt Sea Lifessa ja muissa vastaavissa ulkomailla ennen tätä kertaa, joten ensikertalaisena en tiennyt oikein mitä edes odottaa. Sea Life yllätti mut kuitenkin ihan täysin, ja lapset olivat aivan haltioissaan. Ensimmäisenä tutustuttiin tosiaan rapunäyttelyyn joka oli tosi mahtava ja mielenkiintoinen. Erakkoravut, huikean kokoiset jättiläistaskuravut, elinkunnan kehittyneimmät silmät omaavat sirkkaäyriäiset, manikyyrejä tekevät puhdistajaravut, ilman uroksia lisääntyvät marmoriravut ja muut saksiniekat olivat hauskaa seurattavaa. Lapset olisivat voineet seisoa tuijottelemassa rapuja koko illan, mutta rapujen lisäksi esillä oli ihan hurjasti kaikkea muutakin.
Kierrettiin koko näyttely kahteen kertaan, kun lapset halusivat palata vielä takaisin rapujen luokse samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Sea Lifessa oli jotenkin tosi tainomainen tunnelma, ja oli mahtavaa päästä näkemään niin isoja kaloja ja meren muita eläimiä niin läheltä. Mustaevähait vaan uivat meidän päiden yli ja nähtiin pieniä haivauvojakin. Osa kaloista oli mahtavan värikkäitä, ja tytöt olivat innoissaan pienistä meduusoista joiden väriä pystyi ”vaihtamaan” valitsemalla napista erivärisen valon joka niistä sitten heijastui. Kokonaisuudessaan merimaailmaan kuuluu noin 50 erikokoista akvaariota, jotka esittelevät eri vesistöjen asukkaita ja niiden luontaisia elinalueita.
Oltiin katsottu juuri edellisenä iltana luontodokkaria syvänmeren eläimistä, ja oli hassua tiirailla näitä läpinäkyviä minimeduusoita ihan läheltä sitten. Myös rauskut, meritähdet, merihevoset ja sammakot olivat lasten suosikkeja. Kalat ja muut merenelävät loistivat upeissa väreissä, kimaltelivat ja välkkyivät. Oli myös mahtavaa kuulla Sea Lifen työntekijöiltä tarkempaa tietoa monista eläimistä, Tiara oli kokoajan nykimässä hihasta yhtä mukavaa työntekijää ja sai tiedonjanolleen helpotusta reissulla. Sea Life -reissun jälkeen hän on ilahduttanut meitä vaikka millä kalajutuilla.
Nuorempi vähän jännitti ensin rapuja, mutta halusi kuitenkin katsoa. Kun oltiin kierretty koko näyttely, hän valitsi vielä lahjakaupasta itselleen rapupehmolelun, eli eivät ne rapulit niin pelottavia tainneet ollakaan. Nyt hänellä on rapupehmolelu nimeltä Krabbis Spiderman, ja hän nukkuu sen kanssa joka yö.
Meidän koko perhe suosittelee tätä näyttelyä jos olette viettämässä hiihtolomaa, tai muuta lomaa tänä vuonna Helsingissä, tai jos vaan kaipaatte hauskaa tekemistä. Saksiniekat ovat Sea Lifessa nähtävillä vuoden loppuun asti, eli kesämmälläkin kerkeää.
Kiitos Sea Lifelle mahdollisuudesta päästä tutustumaan mahtavaan merimaailmaan!