Tiaran kummitäti ja mun ihana ihana ystävä Netta oli pikavisiitillä täällä Helsingissä tiistaina ja mehän tietysti käytiin sitten Nettaa moikkaamassa keskustassa. Netta on yksi mun pitkäaikaisimpia ja läheisimpiä ystäviä ja täytyy kyllä sanoa että joka kertaa kun nähdään niin harmittaa vaan entistä enemmän se että koulut veivät meidät eri paikkakunnille lukion jälkeen! Mutta onneksi sentään on puhelimet ja facebook niin edes jollain tapaa voi pitää yhteyttä näkemisten välillä. Aina kun Tiara leikkii puhelimella niin hän sanoo ”Haloo siellä. Ai kiitos, hei! Netta soitti!” eli Netta muka soittaa Tiaralle, ei koskaan kukaan muu. Kertoo varmaan jotain siitä kenen kanssa se Tipan äitsykkä yleensä puhelimessa hölpöttää!

Otolla on siis nyt tämä viikko kesälomaa kun haluttiin pitää yksi viikko nyt kun vauva on vielä niin pikkuinen ja loput myöhemmin kesällä. Meillä oli kaikenmaailman Linnanmäki- ja piknik-suunnitelmia mutta sää ei oikein ole ollut meidän puolella ja silloin kun oli kauniit ilmat oli Tiara kipeänä, inhottavaa. Täytyy toivoa että viikonlopusta tulisi edes kaunis niin voisi edes jotain kivaa tehdä ulkonakin. Tiistaina sentään oltiin siellä keskustassa koko perhe ja saatiin vähän nautiskella auringosta (ja päästiin jopa harvinaista kyllä Oton kanssa samaan kuvaankin kun oli joku muu kuvaamassa)!

Sadepäiviä ollaankin nyt vietetty sisätiloissa löhöillen ja herkkuja syöden, eikös niin että lomalla saa herkutella! Mä leivoin eilen meille Daim-mutakakkua ja voi nam että oli hyvää! Leivoin sen samalla ohjeella kuin aiemmin tekemäni Vadelma-mutakakun jonka ohjeen jaoin täällä, mutta vadelmien tilalta laitoin sitten kaksi Daim-patukkaa murskattuna. Tiaran kanssa ollaan taas vähän maalattu vesiväreillä, tehty urakalla palapelejä ja luettu kirjoja hyllykaupalla. Vauvakin on lomafiiliksellä ja hän on ottanut oikein rennosti nukkuen edelleen yhtä paljon kun ennenkin. Ihana pieni tuhisija, ei voi muuta sanoa!

Tiara sai päättää mitä mä maalaan ja hän halusi ehdottomasti pupun, pöllön ja ”aaaringon”, sekä porkkanoita ettei pupulle tule nälkä. Ihan hauskaa itsekin maalata vaikka taidot ovatkin ruostuneet ihan olemattomiin (jos niitä koskaan olikaan). Tipa on oppinut nyt kastelemaan pensseliä vedessä itse ennen kuin hän ottaa väriä siihen mutta kastelu on niin hauskaa että paperi suunnilleen lainehtii vedestä! Mutta eipä se ole niin justiinsa, tärkeintä on että Tiaralla on kivaa. Tiara kyllä jaksaa ainakin keskittyä tosi ihanasti maalaamiseen, tänäänkin hujahti pari tuntia pensselit kourassa ihan huomaamatta.

Huomenna meillä olisi tarkoitus mennä mahdollisesti etsimään ristiäisvaatetusta mulle ja tytöille ja ehkä jotain kesävaatteitakin. Ajattelin pakottaa tuon meidän perheen kaksilahkeisenkin katselemaan itselleen uusia vaatteita kun se aina suuntaa vain pelikauppoihin meidän shoppailureissuilla! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥

Kuulostaa hurjalta, kaksikymmentä kuukautta eli yksi vuosi ja kahdeksan kuukautta. 20 kertaa enemmän kuin meidän kuopuksen ikä, sen verran on kuukausia mittarissa meidän vanhemmalla neidillä. Oikeastihan vuosi ja kahdeksan kuukautta on tosi tosi vähän, se on pieni kärpäsenkakan kokoinen ajanjakso Tiaran elämästä jota hän ei luultavasti muista ollenkaan aikuisena, mutta joka on hänen tähänastinen koko elämänsä. Luultavasti sanoin siksi, koska mun ensimmäinen muistoni jonka muistan ihan tarkkaan on ajalta jolloin olin melkeinpä tismalleen samanikäinen kun Tiara nyt, kesältä -93. Sain silloin keltaisen ankkailmapallon istuessani turvaistuimessa (?) enoni auton takapenkillä äidin pikkuserkulta joka oli vierailemassa Suomessa Amerikasta ja mulle on oikeasti jäänyt tuo tilanne mieleen.

On jännää miettiä mitä näistä elämän ensimmäisistä vuosista jää Tiaran muistoihin. Tällä hetkellä Tiaran muisti on aivan uskomaton ja hän esimerkiksi hoki viikon ajan ennen kuin mun äiti tuli meille että ”Mummu ja Mörkö tulee Oulusta. Tiistaina mummu ja Tiara menee keinumaan!” kun kerrottiin että Mummu tulee tiistaina meille. Eihän Tiara vielä viikonpäivistä tai ajankulusta ymmärrä hölkäsen pöläystä mutta neidin ikävää tuntui kovasti helpottavan tieto siitä että joskus se mummu sieltä tulee ja vie keinumaan. Ja nyt taas mummun lähdettyä on Tiara moneen kertaan toistellut että ”Mummu ja Mörkö meni junalla Ouluun”.

Tiara on ottanut taas kunnon kehitysspurtin tässä viimeisen kuukauden aikana, ja eniten oikeastaan vimeisen kahden viikon aikana, tuntuu että se vauvamaisuus on hävinnyt ja puhekin alkanut selkeytymään huomattavasti vaikka onkin ollut ymmärrettävää jo pitkään. Kaikki kirjaimet tuntuvat onnistuvan ärrää lukuunottamatta ja lauseetkin saattavat olla jo 5-7 sanan mittaisia entisen kahden-kolmen sanan sijaan. Sanat myös tulevat aika usein jo oikeassa muodossa ja lauseet ovat oikeasti lauseita eikä vain sanoja peräkkäin lausuttuna. Erityisen ihania lauseita ovat Tiaran sanomat rakkaudentunnustukset ja Tiara muistaa meidän hyvänyöntoivotuksetkin ulkoa ja ne pitää sanoa joka ilta tismalleen samassa järjestyksessä tai Tiara korjaa. ”Öitä, nuku hyvin, äiti ja isi rakastaa, kauniita unia!”

Mun mielestä tämä ikä on ihan loistava, Tiaralta kun tulee niin mahdottoman ihania, hupaisia, suloisia, hömppiä ja mahtavia oivalluksia harva se päivä. On myös ihanaa seurata miten toinen on innoissaan nurmikosta, kivistä, hiekasta, kaivonkannesta nurmikon reunassa, laiturista, kallioista, voikukista ja kaikesta uudesta ja erilaisesta. Miten onnelliseksi lapsi voikaan tulla kun hän löytää uusia asioita? ”Äiti, katso! Sinisiä kukkia tuolla! Vaaautsi!” Sinisestä puheenollen Tiara tunnistaa neljä väriä – sinisen, pinkin, harmaan ja mustan. Mutta hän muistaa kaikkien värien nimet ja hokee usein ”pinkki, harmaa, sininen, keltainen, musta etc.”

Kaksikielisyys-kuulumisia on moni kysellyt ja toivonut viime aikoina jaettavaksi taas täällä blogin puolella! Aika paljon junnataan vielä siinä missä viimeksikin asiasta kertoessani, eli Tiara osaa paljon yksittäisiä sanoja mutta lauseita ei vielä tule. Tiara ei edelleenkään aina vastaa ruotsiksi Otolle jos Otto puhuu ruotsia, mutta usein toistaa perässä Oton ruotsiksi sanomia sanoja ja usein myös mulle puhuessaan saattaa sekoittaa välillä puheeseen ruotsin kieltä kuten esim. videopostauksessakin taannoin sanoi ”öga” ”silmän” sijaan kun kyselin kasvonpiirteiden nimiä häneltä. Sanavarasto laajenee kokoajan, mutta edelleen suomen kieli on reippaasti vahvempi. Ja rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että vauvan syntymä aiheutti pienen repsahduksen ruotsin kielessä ja ollaan koitettu päästä takaisin siihen hyvään tahtiin joka meillä pitkään jo oli ja molemmat vanhemmat puhuivat vain sitä omaa kieltään. Pikkuhiljaa!

Mä voisin lörpötellä Tiarasta loputtomiin, mutta antaa Tiaran kuitenkin kertoa myös itse itsestään! Tässä on muutama mun ylös kirjoittama Tiaran oivallus viime ajoilta:

”Äiti on höppänä, isi on höppänä, mummu on höppänä, sisko on höppänä ja mörkö on höppänä.”

”Äiti on Tiaran rakas.”

”Makoriinilaatikko on Tiaran lemppari ruoka.”

Äiti mitä ihmettä, isi on peppupää!

”Sisko on pieeeeeeni pikkuinen nätti!”

Onnea äidin ja isin pienelle rakkaalle, vuosi ja kahdeksan kuukautta♥

Kuvituksena viime viikkoina julkaisematta jostain syystä jääneitä kuvia koska Tipa oli vielä tänään toipilaana kun oli vasta ensimmäinen kuumeeton päivä. Huomenna jos vain Tipan vointi sallii niin luvassa kummitädin moikkailua ja ulkoilua! Blogin Facebook -sivuilta voi käydä lueskelemassa viikon tulevista postauksista ja käydä kurkkaamassa meidän pienemmän neidin ylisöpöä kuvaa jonka otin tänään ja Instagramista löytyy tuoretta kuvaa mun palautumisesta nimellä @iinalaura. Hyvää yötä kaikille♥

Mä oon ehkä kerran aiemmin blogin historiassa toteuttanut Päivä-kuvina -postauksen joten nyt on jo korkea aika tehdä se uudelleen kun sitä kerran toivottiin. Tässäpä siis meidän eilinen päivämme kuvina! Ihan kaikesta ei ole kuvaa, koska aina ei vain ehdi sitä kameraa napata mukaan joka hetkeen mutta suurin piirtein kuitenkin.

Mun ja Tipan aamu alkoi aamiaisella, Tipa mutusteli ruisleipää ja jogurttia (huomatkaa ihanat jogurttitahrat pitkin pöytää) ja jälkkäriksi sai mun tekemää mansikka-mangosmoothieta joka toimi myös mun aamiaisena. Tipan mutustellessa mä siivoilin keittiötä ja tyhjensin ja täytin astianpesukoneen. Sillä aikaa kun mä annoin vauvalle aamupalaa, Tiara katseli kakkoselta Muumeja sekä Maikkia ja pelottavaa Pontsoa, kuvassa iki-ihana Helmeri-possu! Vauva hengaili tyytyväisenä masu täynnä sillä aikaa kun me luettiin Tiaran kanssa neidin lempikirjaa, Joulukirjaa nimittäin! Taitaa olla Tipa samanlainen jouluhullu kuin mäkin, Tipa nimittäin löysi jostain myös tonttulakkinsa ja se päässään hän hokee kokoajan ”tonttifiilis, kivaa!” Tipalla on tainnut mennä Munamiehen Pomppufiilis-biisi sekaisin Tontun kanssa kun lakki päässä on niin tonttifiilis! Vauva nukahti ja mä ensin imuroin ja sitten me Tiaran kanssa viikattiin pyykkejä kaappiin ja laitettiin uusia koneeseen. Tipa söi lounaaksi edellispäivän fetalihapullia, porkkanaraastetta ja miniluumutomaatteja kun ei perunamuusi jostain syystä kelvannut pullille kaveriksi neidin mielestä. Tiaralle kolahti postiluukusta kirjakerhon paketti josta paljastui hauskannäköinen iltasatukirja juuri sopivasti ennen päikkäreitä ja niin me luettiin sieltä satu ja Tipa meni unille. Tipan päikkäreiden aikana mä valmistelin eilistä postausta. Tipan päikkäreiden jälkeen me leikittiin Tiaran kanssa legoilla kun vauva nukkui, vauvan herättyä mä syötin hänet ja Tipa leikki jatkoi legoleikkejä itsekseen. Vauvan syötyä me vaihdettiin Tipan kanssa neidin sänkyyn puhtaat lakanat joista hän oli ihan innoissaan kun niissä on hauskoja eläinkuvioita. Puhtaiden lakanoiden päällä on kivaa opiskella laskemaan, lakanoista voi myös laskea eläimiä kätevästi! Kävin julkaisemassa eilisen postauksen kommentteja ja lueskelemassa niitä, sekä tein tosi tärkeät ja pakolliset facebook-tsekkaukset.Neljän aikoihin aloin tekemään ruokaa meille, Tomaattista jauhelihakastiketta ja tagliatellea. Kastikkeen sekaan sai mukavasti ängettyä kesäkurpitsan, porkkanoiden ja parmesanin jämät.

Ruuan jälkeen lähdettiin yhdessä koko perhe ulos nauttimaan kauniista säästä joka oli muuttunut harmaasta viimein aurinkoiseksi. Ulkoilun jälkeen mä syötin vauvaa ja Otto leikki Tiaran kanssa. Sitten olikin jo Tipan iltapala-aika ja neiti söi iltapalaksi täysjyvämuroja, maustamatonta jogurttia ja banaania, nam! Sillä aikaa Otto sai nauttia ihanasta vauvan tuhinasta (ja väännellä naamaansa ah-niin-kauniisiin poseerausilmeisiin). Oton pussaillessa vauvaa mä keräsin Tipan lelut lattialta jotka oltiin unohdettu yhdessä siivota ennen iltapalaa ja laitoin Tipalle sänkyyn valmiiksi yökkärit, maailman tärkeimmät unipuput ja iltasatukirjan.Siivottuani Tipan huoneen, menin keittiöön katsomaan millaisen sotkun Tipa on saanut kehiteltyä ja aika ihana näkyhän siellä odotti, mutta myös melkein tyhjä murokulho. Tipa on söpöli! Kun Tiara oli sammunut ja vauvakin nukkui tyytyväisenä, me siirrettiin vauva sitterissä mukaan kylpyhuoneeseen ja mentiin Oton kanssa nauttimaan saunan ihanasta rentouttavasta lämmöstä, ihan kahdestaan. Ilta jatkui meillä sen jälkeen vielä leffalla ja jäätelöllä ja sitten olikin aika käydä nukkumaan. Oli kiva perjantai!

Mitäs tykkäsitte? Pitäisikö useamminkin tehdä tälläisiä Päivä kuvina -postauksia?

Me lähdetään nyt kauppaan kun Tipa heräili päikkäreiltä mutta illemmalla luvassa sitä ylläriä jonka lupasin! Mukavaa lauantaipäivää kaikille♥

Vauvan tultua jo komeaan kahden viikon ikään me uskallettiin viimein aloittaa varovaisesti ulkoilut ja suunnattiinkin tänään jo aamulla yhdeksän jälkeen läheiseen puistoon koko perhe! Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja Tiara oli onnensa kukkuloilla kun pääsi liukumäkeen, keinuun ja karuselliin. Tuo meidän lähipuisto on Tiaran makuun kun siellä ei ole hiekkaa tai pikkukiviä, meidän neiti hienohelma kun karttaa parhaansa mukaan kaikkia tuollaisia luonnonmateriaaleja ja esimerkiksi lumisella/loskaisella kotipihalla hän kevään aikana vain seisoskeli tai käveleskeli tumput suorina tai halusi keinua.

Tiara on hassu hömppä, vaikka kaverimuksut remuavat innoissaan rapakoissa, loskassa ja hiekkalaatikolla niin Tiara ei mene mukaan vaikka sisäleikeissä kavereiden kanssa yhdessä puuhaileekin innoissaan. Mutta ehkäpä se remuamisvaihe tulee meillekin vielä jossain vaiheessa, siihen asti nautitaan uudenveroisina säilyvistä välikausivaatteista ja -kengistä! Puistosta suunnattiin merenrantakahvilaan juomaan aamukahvit ja nappasin vapun kunniaksi ihanan munkkirinkilänkin! Tuli niin kesäinen fiilis kun istuttiin terassilla kahvilla ja aurinko paistoi, pian kesä on vihdoinkin täällä (ainakin toivottavasti!).

Mitäs muuta me ollaan viime aikoina puuhailtu? No ainakin Tiaran kanssa testattiin neidin lahjaksi saamia vesivärejä joista Tiara innostui ihan hurjasti! Tiara haluaisi kokoajan vain maalata ja ihmeen kauan hän jaksoi keskittyäkin siihen maalailuun. Mä vielä avustin siveltimen kastelemisessa mutta Tiara ymmärsi heti että miten sitä väriä saa sutiin ja tosi ihanasti maalasi kaksi kuvaa. Mä räpeltelin eläimiä Tiaran pyynnöstä paperille ja yhden porkkanan, hävettää edes  näyttää mun surkeita tuherruksia kun en ole vesiväreillä tainnut maalata pahemmin ala-asteen jälkeen! Kuvisluokalla me maalattiin enemmän akryyli- ja öljyväreillä ja niitä on paljon helpompi käsitellä.

Lisäksi ollaan shoppailtu, vauvalle collegehaalari Polarn O. Pyretistä, Tiaralle pari T-paitaa jotka ovat nyt pesussa niin en saanut kuvattua, äidille täydelliset neonkeltaiset farkut BikBokista ja isille PS Vita -pelikonsoli. Lisäksi ostettiin pinkki leivänpaahdin meidän hajonneen ikivanhan paahtimen tilalle, mutta siitäkään en näköjään muistanut ottaa kuvaa! Pitää kuvata se myöhemmin, se on tosi söpö.

En tiedä huomasitteko noista farkkukuvista (joissa mun tukka on imetysmaratoni -makoilun jäljiltä supertakkupesäke) ollenkaan, mutta mä myös viimeinkin värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen! Vaalensin näitä pari astetta ja oon kyllä tosi tosi tyytyväinen, vaikkakaan kuvista se ei taida välittyä miten paljon nää oikeesti vaaleni! Mutta on paljon raikkaampi olo nyt kun tukka on kuosissa eikä ole 9kk juurikasvua, vaikkei se niin erottuva ollutkaan mutta kuitenkin.

Niin ja sitten meillä on vielä se vauva jonka kuvia varmaan suurin osa teistä odottaa eniten? Vauva on alkanut olemaan paljon enemmän hereillä päivisin, tänäänkin kun Oton pikkuserkku oli sulhasensa kanssa meillä moikkaamassa vauvaa niin hän oli jopa ensimmäiset kymmenen minuuttia hereillä! Melkeinpä ensimmäistä kertaa vauveli hengasi edes hetken silmät auki kun oli vieraita. Vauvalla on myös ihan parhaita ilmeitä, ne on niin huvittavan teatraalisia ja söpöjä! Meidän pikkutyyppi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän siskoaan sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, mutta on silti aivan ihana ja ainutlaatuinen neiti jolla on myös ihan omat juttunsa<3

Mulla ois vaikka mitä asiaa ja hirmuisesti kuviakin laitettavana ja ties mitä, mutta aikaa ei ole nyt ollut blogille niin paljoa kuin yleensä! Mä pahoittelen kovasti blogin hiljaiseloa, ja lupaan koittaa palata normaaliin postaustahtiin mahdollisimman pian. Blogilla alkaa muuten 2v-synttäriviikko (HURJAA!!) heti pian Vapun jälkeen ja silloin ajattelin keksiä jotain kivaa, tekin saatte tähän postaukseen toivoa jotain synttäripostausideoita tai muita sellaisia synttäriviikon kunniaksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja koitan tulla huomenna vielä kertoilemaan vappukuulumisia ja esittelemään paremmin tätä uutta tukkaa!

En kestä, tänään on rv 35+0! Ihan hurjaa, ensi lauantaina on tasan ne viikot jolloin Tiara syntyi, tuntuu niin hullulta ajatella. Kävin keskiviikkona neuvolassa ja neuvolatäti arvioi vauvan painavan jo ainakin reippaat 2,5kg, ellei enemmänkin. Eli sama painoarvio kuin Tiarasta samoilla viikoilla, Muutenkin kaikki tuntuu etenevän aika samalla kaavalla, kiloja on tullut mullekin sama määrä ja ylikipeät, säännölliset supistukset ovat vaivanneet mua nytkin jo muutaman päivän kuten viimeksikin samaan aikaan. Vauviskin hengailee oikealla puolella, aivan kuten Tiarakin aikoinaan, mutta onneksi pää alaspäin edelleen.

Viimeksi mulla oli tähän aikaan lähinnä epätoivoinen fiilis, osa teistä ehkä muistaakin mun epäsynnytyskertomuksen jonka kirjoitin muutamaa päivää ennen Tiaran syntymää. Nyt olen saanut supistella kotona rauhassa, ihanien murujen ympäröimänä joten ei tää ole ollut läheskään niin kauheaa vaikka panadolit ja kaurapussi ovatkin olleet kovassa käytössä. Supistukset ovat säännöllisiä, muutaman minuutin välein tulevia ja välillä niin kipeitä että tulee kyynel silmään, on pakko huohottaa ja koittaa vain rentoutua ja mennä supistuksen mukana. Mutta tälläisiä ne olivat viimeksikin, ja sen tiedän että synnytyssupistuksia nämä eivät kivuliaisuudestaan huolimatta ole vielä. Jännä nähdä kauanko tyyppi vielä viihtyy masussa, mutta nauran kyllä jos tyyppi syntyy 35+6 kuten Tiara! En mitenkään usko että niin voisi käydä mutta olisihan se aika hassu sattuma.

Tänään meillä on ollut ihanan rento kotipäivä. Otto pääsi heti herättyään Tiaran teekutsuille nauttimaan herkullisista muovileivoksista, Tiara innoissaan kaateli ”teetä” kuppeihin ja tarjoili. Mä olen itse viettänyt tänään koko päivän sisällä niistä supistuksista johtuen mutta huomenna toivoisin pääseväni edes hetkeksi ulos merenrantaan nauttimaan kevätauringosta Oton ja Tipan kanssa, saa nähdä miten käy. Jos kovasti supistelee niin en tietenkään ehdoin tahdoin lähde ulos niitä supistuksia lisäämään.

Me tehtiin tänään superherkullista kana-pähkinäsalaattia, jonka resepti on hyvin yksinkertainen: Paista 450g broilerinfileesuikaleita (marinoi itse haluamallasi tavalla tai osta valmismarinoituja), paista myös halloumia ja pilko sopiviksi palasiksi. Lisää salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, hunajamelonia, kevät- tai salottisipulia (me laitettiin molempia) isoon kulhoon ja siihen broilerisuikaleet ja halloumit. Lopuksi laita pannulle 1dl oliiviöljyä, ripaus sormisuolaa, 3 valkosipulin kynttä murskattuna ja ruokalusikallinen tai pari hunajaa. Lisää kourallinen cashew-pähkinöitä ja sekoittele muutama minuutti jonka jälkeen kaada pähkinäsoosi koko komeuden päälle ja avot! Maailman herkullisin salaatti on valmis!

Sain tänään vielä kuvattua viimeinkin ne videovastaukset! Mä vähän sekoilin noiden kanssa ja höpöttelin vaikka mitä, mutta toivottavasti niistä saa jotain selvää! Tässä on linkit niihin:

Videovastaukset1 ja Videovastaukset2

Kiitos vielä kaikille jotka lähetitte kysymyksiä! Oli hauskaa vastailla teidän kysymyksiin. Nyt mä alan nauttimaan Oton seurasta ja käyn hakemassa jääkaapista iltapalaksi ison lautasellisen tuota kanasalaattia. Leffa meillä jäi eilenkin katsomatta kun nukahdin heti alussa, mutta jospa vaikka tänään uusi yritys tuottaisi tulosta? Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3