Eilen näin pitkästä aikaa mun ystävää vuosien takaa, Parisia, sekä Tipan kummitätiä Nonaa ja aamulla nautiskeltiin aamukahvit mun ihanan naapurin kanssa. Oli siis kerrankin ohjelman (ja seuran- ) täyteinen päivä tämän lepäilyn keskelle! Miten piristävää onkaan nähdä ystäviä ja unohtaa hetkeksi kaikki raskauden tuomat kolotukset ja vaivat. Tiarakin oli haltioissaan kavereista ja höpötti minkä kerkesi. Meillä pistetään vieraatkin lattialle leikkimään legoilla ja ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole uskaltanut valittaa tästä käytännöstä!

Mun oli alunperin tarkoitus leipoa mokkapaloja mutta juuri hetkeä ennen vieraiden saapumista huomasinkin että tomusokeri oli loppunut! Onneksi äiti sitten keksi että me voitaisiin tehdä lettuja niiden sijaan ja täytyy sanoa että kyllä äidin tekemöt letut mansikkahillon kera pesivät mokkapalat mennen tullen! En tiedä liittyykö tähän pesänrakennusviettiin jotenkin mutta mulla on kamala leipomisvimma ihan kokoajan, googlailen herkkureseptejä jatkuvasti ja tekisi mieli kokeilla valmistaa whoopieseja, cake popseja  tai vaikka ihania uunijäätelöannoksia. Koitan kuitenkin vähän pitää näistä linjoistakin huolta ja oon onnistunut vastustamaan kiusausta toistaiseksi, mutta ristiäistarjoiluihin aion kyllä tosissani panostaa!

Tiaralla on ollut taas viikko täynnä loistavia oivalluksia, mä oon jopa muistanut kirjoittaa niistä parhaimmat ylös ja ajattelin jakaa niitä teidänkin kanssa näin perjantain kunniaksi!

”Äiti nainen. Isi mies. Mummu nainen. Tiara tyttö. Kaunis! Vauva sikko tyttö. Kaunis!” Voisiko tuosta päätellä että Tipan mielestä tytöt on kauniita mutta naiset ja miehet ei ja jos voi niin miksihän on näin?

”Kohta isi tulee töistä! Tanssii isi hiiri, Tiara ylös. Muskiini! (=musiikki)” Tiara rakastaa yli kaiken kun isi nostaa syliin, laittaa Hilarius Hiiren soimaan  ja tanssii Tipa sylissä <3 ja tuosta lausahduksesta on erilaisia versioita joka päivä Oton ollessa töissä!

”Kidsssing! Maikkari! Mainos!” Edelleen se sama Kidsingin mainos telkkarista mutta nyt Tiara on napannut ohjelman nimen lisäksi jo Maikkari- ja mainos -sanatkin! En käsitä miten voi oppia tuollaisia sanoja ihan tuosta noin vaan kun eihän ne edes tarkoita Tiaran käsityskyvyllä mitään kovin konkreettista.

”Popsi popsi ponkkanaa! Omenaa! Mansikkaa!” Neiti oli siis menossa nukkumaan ja lauleskeli sängyssä itsekseen, ihana<3

”Laittaa musikki! Pidä musta kiinni! TIUKKA!”Mä oon siis muutaman kerran (kröhöm, muutaman) kuunnellut Spotifyn toplistaa ja sillä listalla on mm. tuo Teflon Brothersien biisi jossa Meiju Suvas käskee pitämään kiinni tiukemmin ja joka on ilmeisesti tehnyt kovan vaikutuksen Tiaraan. Mä istuin tosiaan Oton tietokoneen ääressä tekemässä kauppalistaa eikä olla kuunneltu musiikkia pariin päivään mutta näin Tiara mulle sitten päätti ilmoittaa ja pontevasti osoitteli tietokoneen näyttöä samalla.

Tässäpä näitä muutama, ollaan me kyllä saatu hihitellä Tipan jutuille muutenkin ja unohdin varmaan suurimman osan mutta nämä on jäänyt viimepäivinä parhaiten mieleen! Nyt toivottelen ihanaa perjantaipäivää kaikille ja alan käymään noita kysymyksiä urakalla läpi. Mahtavaa viikonloppua ihanat<3

Tänään ollaan tehty vaikka mitä kivaa! Vaikka mua harmittaa että meillä jäi laskiaisen mäenlaskut väliin tänä vuonna niin onneksi meillä on muuten ollut tosi kiva laskiaistiistai. Mä oon hirveästi potenut huonoa omaatuntoa siitä etten voi pulkkailla ja käydä Tiaran kanssa puistoissa tällä hetkellä vaikka haluaisinkin mutta onneksi Tiara kuitenkin pääsee joka päivä ulos lenkille ja leikkimään mun äidin ja Mörkön kanssa. Tänään mulla oli sen verran hyvä olo päivällä, että mun oli tarkoitus lähteä kotipihalle äidin ja Tiaran kanssa hetkeksi sen jälkeen kun ne oli käyneet lenkillä, mutta Tipa-neiti olikin väsähtänyt vaunuihin juuri ennen kotipihaa ja alkanut nukkumaan. Mutta turha kai sitä on harmitella, kyllä näitä päiviä tulee vielä ja päästään yhdessä ulkoilemaan!

Meidän aamu alkoi Tiaran kanssa mango-mandariinismoothiella jonka ohje tulee tämän viikon ruokapostaukseen sitten. Tiara hörppi itse mukillisen smoothieta ja joka kulauksen välissä totesi ”nam, hyvää!”. Ihanaa että neidille maistuu! Tiaran lemppariruoka on tällä hetkellä mandariinit, se söisi niitä vaikka kymmenen päivässä. Joka välissä pitää saada ”mandi!”, mutta hyvä vain että hedelmät maistuu. Mä oon pitänyt omista syömisistäni ruokapäiväkirjaa nyt eilen ja tänään jo ja teen sitä varmaankin perjantaihin tai lauantaihin asti ennen kuin sitten teen postauksen. Ihan hauska nähdä sitten itsekin että eroaako mun tän hetkinen ruokavalio viime vuodesta kun siitä on suunnilleen vuosi kun viimeksi viikon ajan kirjasin syömisiä ylös tänne blogin puolelle.

Iltapäivällä suunnattiin Tiaran kanssa kahville naapuriin, tai no Tiara joi maitoa ja mä join kupillisen kahvia ja nautiskelin puolikkaan Arnold’sin suklaadonitsin. En edes muista milloin olisin syönyt donitsia viimeksi, mutta olipa se hyvää! Tiara oli ihan innoissaan kun mentiin ”Hissssssssillä naapuiiii!” On kyllä mukavaa että on sattunut samaan taloon niin kivoja ja samanhenkisiä (ja -ikäisiä) tyyppejä, ei voisi parempia naapureita toivoa kyllä. Kahvittelureissun kunniaksi mäkin päätin pukeutua oikein mekkoon pitkästä aikaa ja nappailin muutaman kuvankin mun megalomaanisesta olemuksestani:

Mua naurattaa kun näissä kuvissa näyttää ainakin omaan silmään siltä että mulla on muka fyysisesti ihan mahtava fiilis vaikka totuus on että kun seison viisi minuuttia ja otan kuvia niin tulee ainakin pari kunnon supistusta ja selkää alkaa särkemään samantien. Mutta mieluummin mä kyllä varmasti jälkikäteen katselen kuvia missä näytän edes suhteellisen hyvinvoivalta valasmaisesta olemuksestani huolimatta kuin sellaisia tuskaisia irvistyksiä. Ja ainakin mulla on sillä tavalla että kun hymyilee niin kaikki tuntuu paremmalta! Fyysisistä vaivoista huolimatta mulla on ihan loistava fiilis, ehkä tää on jotain kevään pirteyttä kun tuntuu että kaikkea kivaa on tapahtumassa lähiaikoina.

Mukavaa huomista keskiviikkopäivää kaikille ja hyvää yötä<3

Meillä on ollut tosi rento ja kiva viikonloppu vaikka Otto olikin eilen töissä. Ollaan syöty hyvää ruokaa, otettu rennosti ja vietetty aikaa yhdessä. Eilen oli tosiaan se meidän oikea vuosipäivä ja vaikka me ei oltu sovittu että enää viime viikkoisen ravintolaillallisen jälkeen juhlittaisiin sitä mitenkään, oli Otto ostanut mulle mun ihka ensimmäisen oman ruukkukukan ja mä olin kasannut Otolle pienen herkkupakkauksen ja askarrellut kortin. Olin iloisesti yllättynyt kun Otto astui ovesta sisään kukkapaketin kanssa, nyt vaan toivotaan että onnistun pitämään kukan hengissä nimimerkillä edellinen huonekasvini kaktus  kuoli 1-vuotiaana homehtumiseen vaikka kastelin sitä kerran kahdessa kuukaudessa.

Tietenkäänhän mä en muistanut mun ihanaa kukkaa kuvata tänään, mutta täytyy koittaa jos vaikka huomenna muistaisin. Se on valkoinen ja söpö!  Oton paketin sen sijaan kuvasin perusteellisesti jo eilen sitä paketoidessani, ja kortistakin nappasin kuvan:

Ostin Otolle tuollaisen brittiläisen erikoisoluen joka kuulemma oli hyvää, sitten jotain Club-Mate Colaa, amerikkalaisia buffalo wings -maustettuja pretzeleitä, pari Oton lempparimentosta ja purkillisen hernaria. Herra vaikutti olevan paketin sisältöön enemmän kuin tyytyväinen! Mä maistoin noita pretzeleitä ja ne oli ihan yli hyviä (tietenkin, olihan niissä rasvaa ja suolaa vaikka muille jakaa!). Ton hernarin laitoin lähinnä vitsillä mutta se olikin oikeasti Otolle tosi mieleinen, haha! Illalla käytiin vielä kahdestaan saunassa.

Masujuttuja mä höpöttelinkin jo perjantaina jonkinverran, mutta tänään kun tuli uusi viikko täyteen niin ajattelin kuitenkin muodon vuoksi laittaa masukuvaakin ja vertausta Tiaramasuun samoilla viikoilla. Mitään kovin uutta kerrottavaa ei ole perjantain jälkeen tullut, paitsi että vauva-vauhdikas jatkaa mun pahoinpitelyä entistä ronskimmin ottein. Pariin kertaan on joutunut jo puremaan huulta kun kylkiluut on saaneet kyytiä mutta eiköhän se tästä! Enimmäkseen liikkeet tuntuu edelleen vain hassulta ja söpöltä ja on ihanaa seurailla masukaverin toimintaa. Siinä missä Tiaralla muistan havainneeni jonkinlaista rytmiä liikkeiden määrässä ja kellonajoissa, on tämä pikkutyyppi ihan toista maata. Tän tyypin mentaliteetti tuntuu olevan että äitiä monotetaan 24/7!

Tänään ollaan vaan leikitty legoilla Tiaran kanssa ja hengailtu muuten vain, nautittu yhteisestä vapaapäivästä. Ainiin yksi tosi hassu juttu on tapahtunut tämän viikonlopun aikana! Tiara on alkanut juomaan maitoa! Neiti vaan perjantaina aamulla alkoi yhtäkkiä hokemaan että ”maitooo maitoo maitoooo, antaa!” ja mä päätin varovaisesti antaa Tiaralle pienen mukin pohjallisen verran maitoa. Tipa kiskaisi sen ykkösellä alas ja halusi lisää, ja nyt Tiara onkin siitä asti juonut ruokajuomana pelkkää maitoa. Kai se luovuttaminen ilmeisesti on paras keino kun yhtäkkiä Tiara sitten alkoikin juomaan itse maitoa kun lakattiin yrittämästä! Mä oon kyllä tosi tyytyväinen, täytyy toivoa että Tipan maitoinnostus jatkuu tästä eteenpäinkin.

Eikös olekin hieno legotorni?! Mä oon ihan koukussa legoilla rakentamiseen, me rakennellaan Tiaran kanssa joka päivä varmaan ja välillä monta tuntia putkeen. Tiara ei ole osoittanut mitään kyllästymisen merkkejä noihin eläintarhalegoihin mutta mä kaipaisin jo vähän vaihtelua. Olisi kiva rakennella vaikka niitä söpöjä pinkkejä kakkuja ja leivoksia, tai sitten leikkiä vaikka niillä prinsessalegoilla. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa vaikka laajentaisi lego-kokoelmaa! Mitkä on teidän lasten suosikkiduploja, vinkkejä otetaan vastaan!

Mä voisin alkaa nyt tekaisemaan hedelmäsalaattia tuoreesta mangosta, mandariineista, viinirypäleistä ja banaanista. Ensi viikolla mulla on suunnitelmissa toteuttaa vihdoinkin se ruokapostaus pt. 3 kun sitä on toivottu kovasti ja ajattelin pitää myös taas jonkinlaista ruokapäiväkirjaa sitä varten kun sitäkin pyydettiin. Lisäksi pitäisi tehdä valmiiksi se meikkipostaus kun oon jo kuvatkin ottanut sitä varten, mutta jotenkin mä vain halusin kirjoittaa tällä viikolla enemmän ja pohtia vähän syvällisempiä juttuja kuin meikkejä! Kiitokset kaikille jotka ottivat kantaa eiliseen kaksikielisyyspostaukseen, oli mahtavaa lukea teidän kaikkien kokemuksia ja tarinoita ja mä jatkankin pian teille vastailua. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille<3

Me suunniteltiin Oton kanssa jo heti mun ensimmäisen raskauden alusta lähtien, että meidän lapsista tulee kaksikielisiä. Suomenkielisestä perhetaustastaan huolimatta Otto on asunut Ruotsissa ja käynyt sekä päiväkotia, eskarin että kaikki koulunsa ruotsin kielellä. Mä oon itsekin aloittanut ruotsin kielen opinnot suhteellisen nuorena suomalaiseen keskiarvoon verrattuna, jo 8-vuotiaana, ja käynyt myös jonkin aikaa ruotsinkielistä koulua joten ruotsin kieli tuntui meistä molemmista luontevalta ja tärkeältä opettaa myös lapsille. Vaikka mä itsekin puhun suhteellisen hyvää ruotsia, on Otolla silti reippaasti enemmän kielentuntemusta kuin mulla ja Otolle ruotsi on oikeasti kuin toinen äidinkieli. Siksi tuntui loogiselta että Otto on se joka ruotsia myös opettaa.

Vaikka me kummatkin oltiin sitä mieltä että ruotsin kielen opettaminen on tärkeää, tuntui sen toteuttaminen arjessa silti varsinkin aluksi todella hankalalta. Me ollaan aina puhuttu Oton kanssa keskenämme vain suomea ja siksi tuntui hurjan vieraalta tuoda täysin uusi kieli jokapäiväiseen käyttöön. Monta kertaa Tiaran syntymästä asti me päätettiin että Otto puhuu nyt tästä lähtien Tiaralle vain ruotsia ja hienosti Otto puhuikin meidän pienelle Bebikselle, yhden illan ajan. Tai yhden tunnin. Muutaman kerran Otto onnistui pienellä muistuttelulla puhumaan Tiaralle ruotsia jopa useamman päivän putkeen, kunnes tuli vieraita tai joku Oulun reissu tai jotain muuta, joka herpaannutti meidän molempien keskittymisen asiaan ja se ruotsi vain taas jäi.

Tiaran ehdittyä jo yhden vuoden ikään, me sovittiin että nyt otetaan itseämme niskasta kiinni ja lopetetaan tämän kieliasian kanssa jahkailu. Että joko sitä ruotsia oikeasti puhutaan tai sitten unohdetaan koko juttu. Tultiin yhdessä siihen tulokseen että vaikka se tuntuu oudolta ja hankalalta, me halutaan todella että Tiara oppii ruotsin kielen jo kotona. Nyt Tiara on vuoden ja neljä kuukautta vanha ja ruotsi on viimeinkin solahtanut meidän arkipäiviin. Ei se lopulta niin vaikeaa ollutkaan! Koska mä ymmärrän ruotsia yhtä hyvin kuin suomeakin, me koettiin helpoimmaksi se että Tiaran ollessa hereillä Otto puhuu pelkkää ruotsia, siis myös mulle. Silloin Otto ei joudu kokoajan kikkailemaan vaan voi keskittyä puhumaan yhtä kieltä kerrallaan.

Ruotsin opettaminen Tiaralle on tuntunut paljon helpommalta nyt kun Tiara on muutenkin jo sen ikäinen että vuorovaikutus on helpompaa ja puheenkehitys nopeaa. Otosta tuntuu paljon palkitsevammalta ja helpommalta opettaa Tiaralle ruotsia nyt kun neiti jo saattaa napatakin sanoja ruotsista puheeseensa, kuin silloin kun Tiaralta ei saanut vielä mitään vastakaikua millään kielellä. Suomen kieli on Tiaralla ainakin toistaiseksi paljon vahvempi, onhan se loogista sillä suomea Tiara on kuullut koko ikänsä. Mutta yllättävän nopeasti Tiara on alkanut ymmärtämään ruotsin kieltä kun Otto on sitä ahkerasti käyttänyt ja nykyään Tiara osaa myös jo sanoja ruotsiksi ja oppii kokoajan lisää.

Otto lukee Tiaralle ruotsinkielisiä kirjoja joita meiltä löytyy jonkinverran ja niistä Tiara tykkää tosi paljon koska lukeminen kuuluu muutenkin neidin lempipuuhiin. Tiara tunnistaakin jo hienosti eläimiä ruotsinkielisestä Bondgården -eläinkirjasta jonka hän sai joululahjaksi ja ruotsiksi kysyttäessä ”Vad säger lammet/hästen/åsnan/yms?” osaa myös matkia eri eläinten ääntelyä. Kuten yleensäkin puheenkehityksessä, myös ruotsin kielessä Tiara ymmärtää jo todella paljon erilaisia asioita kun hänelle puhutaan, ja omat sanat tulevat sitten perässä. Samahan Tiaralla on suomeksikin että hän on ymmärtänyt puhetta ihan hurjasti jo pitkän aikaa, mutta vasta 1v -synttäreiden jälkeen neiti on alkanut itsekin tuottamaan runsaasti puhetta muutaman sanan sijaan.

Tällä hetkellä Tiaran itse sanomia ruotsinkielisiä sanoja ovat mm. pappa (=isi), bebis (=vauva), näsa (=nenä), mun (=suu), dansa (=tanssia), häst (=hevonen), åsna (=aasi), lamm (=lammas), smink (=meikki), bygga (=rakentaa, tarkoittaa sillä legoilla rakentamista), mat (=ruoka), sitt/sitta (=istua), bad (=kylpy), tack (=kiitos) ja titta (=katso). Näiden lisäksi Tiara osaa sanoa myös sellaisia sanoja jotka ovat suomeksi melkein samanlaisia kuin ruotsiksi. Kuten tässä iässä on tyypillistä, uusia ruotsinkielisiä sanoja tulee neidin sanavarastoon lisää ainakin melkeinpä päivittäin (vrt. suomenkieleen jossa sanoja tulee lisää varmaan kymmenen minuutin välein).

Mä en usko että siitä on pidemmän päälle haittaa että me aloitettiin ruotsin kieli lopulta niin myöhään, Tiara on kuitenkin oppinut sitä ainakin mun mielestä tosi äkkiä. Ja jos miettii Ottoa itseään niin herra on kuullut ensimmäiset ruotsinkieliset sanansa vasta 3-vuotiaana Ruotsissa ja silti puhuu  sitä toisena äidinkielenään. Koska nyt ruotsin kieli on käytössä joka päivä, on sen puhumaan aloittaminen tulevalle vauvalle myös varmasti paljon helpompaa kuin aikoinaan Tiaralle. Uskon että ruotsin kielen oppiminen helpottuu Tiaralla entisestään kun pikkutyyppikin vähän kasvaa ja Tiara saa Oton lisäksi ruotsia puhuvan leikkikaverin itselleen.

Me aiotaan laittaa molemmat lapset ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun sitten aikanaan. Tämä siksi, että ruotsin kieli pysyisi vahvasti mukana tytöillä koko elämän koska siitä on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa. Suomen kieli on helpompi oppia ilman että sitä kuuntelee myös koulussa jatkuvasti, koska suomea kuulee ja joutuu käyttämään muutenkin ihan kokoajan. Lisäksi se että olen itse käynyt sekä ruotsinkielistä että suomenkielistä koulua on antanut mulle mahdollisuuden nähdä miten eri kieliset koulut eroavat toisistaan. Ikävää sanoa, mutta kyllä se vain niin on ainakin mulla ollut että ruotsinkielisessä koulussa kaikki koulun tiloista, ruuasta ja luokkaretkistä esimerkiksi koulun tietokoneisiin on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin suomenkielisissä kouluissa ikinä. Ja suomenkielisistäkin kouluista mulla on kokemusta aika laajasti kun olen käynyt useaa eri koulua sekä Oulussa että Helsingissä.

Mä uskon että ruotsin kielen opettamisesta on paljon hyötyä meidän neideille tulevaisuudessa. Luulen että myös englannin ja mahdollisten muiden vieraiden kielten oppiminen sujuu tytöiltä helpommin, kun on jo ruotsin kieli siinä pohjalla (joka muistuttaa huomattavasti enemmän englantia, saksaa ja ranskaakin kuin suomen kieli). Ja ei kaksikielisyys varmasti näytä kenenkään työnantajan mielestä ainakaan huonolta CV:ssä.

CV:stä puheenollen, itsekkäästi ajateltuna myös minä hyödyn tästä meidän perheen kaksikielisyydestä todella paljon. Se että kuulen kotona ruotsia jatkuvasti päivittäin ja Otto puhuu sitä mullekin parantaa myös mun ruotsinkielentaitoa, joka muuten olisi saattanut painua ihan unholaan tässä äitiyslomien aikana kun en sitä olisi tarvinnut. Nyt myös minä uskallan kirjoittaa varmalla fiiliksellä sen ruotsinkielentaidon kohdalle ”erinomainen” omassa CV:ssäni kun tulevaisuudessa haen töitä.

Löytyykö mun lukijoista paljon kaksi- ta monikielisiä tai sellaisiksi lapsiaan opettavia? Mitä kieltä puhutte perheen yhteisenä kielenä? Miten lapsenne ovat suhtautuneet kahden eri kielen oppimiseen, onko jompi kumpi kieli vahvempi? Miten kaksikielisyys vaikuttaa teidän arkeenne? Aiotteko laittaa lapsenne suomen- vai vieraskieliseen kouluun? Miksi?

Tänään pääosassa taas vaihteeksi tuo mukanani hengaava pallo. Viikkoja on nyt 23+1 ja tuntuu että maha on taas kasvanut ainakin kilometrin verran lisää ympärysmittaa viikon aikana! Mahakaveri on edelleen kova liikkumaan ja maha muljuu jatkuvasti. Tänäänkin makoillessani ripsipidennys-tuolissa/pedissä/mikä onkaan niin oli hassua kun tyyppi velloi minkä kerkesi ja mun piti vaan makoilla rennosti paikoillaan. Olis tehnyt mieli höpötelläkin tyypille kun vau.fi:n mukaan sen pitäisi jo kuulla jos sille jutustelee, mutta en mä onneksi sitten alkanut siellä höpöttämään, ois saattanut ripsienpidentäjä vähän ihmetellä!

Kotona ollessa tulee jonkinverran höpötettyä jo masutyypille kaikenlaista, mutta enemmän se menee sillä tavalla että Tiara läpsyttelee ja paijaa mun mahaa ja selitän Tiaralle vauvasta. Se osaa jo kertoa kysyttäessä että masussa on vauva, mutta en silti kyllä usko että se oikeasti on sisäistänyt ollenkaan koko asiaa. Tosi ahkerasti Tiara kuitenkin hoitaa omaa nukkevauvaansa nykyisin ja osaa antaa sille haleja ja tuttipullosta maitoa. Tiara tykkää myös työnnellä vauvaa rattaissa, keinutella vauvan omassa keinussa ja välillä heijata vauvaa sylissä ja sanoa ”aaai”. Oli myös hauska kun katsottiin Tiaran kanssa kuvia mun blogista ja tuli mun edelliset masukuvat siihen niin Tiara heti osoitti masua sormella ja huusi kovalla äänellä ”vauva!vauva!”. Innolla odotan mitä tuleva isosisko sitten sanoo kun masutyyppi on oikeasti täällä!

Mä en oikeastaan vieläkään oo sisäistänyt sitä miten vähän aikaa tässä on enää jäljellä. 11 täyttä raskausviikkoa ja neljä päivää päälle niin masussa ollaan yhtä vanhoja mitä Tiara oli syntyessään! Ihan hurjaa! Mun on pakko kyllä tehdä sitä lastentarvikehankintapostausta tässä ihan lähiaikoina, pakko nimittäin kartoittaa vähän itsellenikin että mitä me oikein vauvalle vielä tarvitaan ja mitä on jo valmiiksi. Oon jättänyt kaiken ihan viime tinkaan, oikeastaan juuri sen takia mitä kerroin viimeksi *tässä* masupostauksessa. Mutta nyt tuntuukin että aika loppuu kesken ja tulee vain kauhea kiire! Meillä on koko tammikuu niin kiireinen että ei löydy yhtään sopivaa  päivää lastentarvikeliike/Ikea -kierrokselle joten se jää helmikuulle. Enpä olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut että meidän perheellä voi olla niin kiireinen kuukausi ettei mulla ja Otolla ole yhtään kokonaista yhteistä vapaata viikonloppua, mutta en valita. Mä oon onnellinen, nää on kaikki kivoja kiireitä!

Huomenna me reissataan Tiaran kanssa Tampereelle junalla päiväksi ja mua vähän jännittää miten matka sujuu, mutta eiköhän se mene ihan hyvin! Mä tulen illalla ehkä postailemaan jos vain reissupäivän jälkeen jaksan, ainakin mun pitäisi tulla laittamaan parempia kuvia mun ripsipidennyksistä, noissa kun ne ei oikein pääse edukseen. Mä oon tosi tyytyväinen näihin ja nää on just sellaiset kuin halusinkin. Ja päinvastoin kuin mitä itse olen esim Cosmopolitanista (sieltähän tunnetusti löytyy se absoluuttinen totuus) miesten mielipiteitä ripsipidennyksistä lukenut niin tuo meidän perheen kaksilahkeinen ainakin tuntui olevan kovinkin tyytyväinen mun uusista ripsistä, eikä ollenkaan valittanut vaan kehui vuolaasti!

Nyt mä menen murun kanssa katsomaan telkkaria hetkeksi ennen kuin painun untenmaille että olen huomenna pirteänä! Hyvää yötä kaikille<3